Barbadoksen lisäksi halusin kokea jonkun toisenkin Karabian saaren 25v häämatkallamme. Olin jo valitsemassa ihan muuta kohdetta, kun muistin, että Repolainen oli joskus kirjoittanut olleensa Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa. Eipä muuta kuin uudet googlaukset ja tutkimaan, että miten Grenada yhdistyisi Barbadokseen. Booking.com alkoi tyrkyttämään minulle hienoa All Inclusive hotelliakin. Niiden hinnat olivat Barbadoksella ihan pilvissä ja arvostelut sellaista seiskan tasoa. Hra Kepponen tuumasi hotelliesittelystä, että ollaan nyt ainakin päivä pidempään Grenadalla, niin ehditään nautiskelemaan hotellista. Kaikki muu tutustuminen Grenadasta jäi tekemättä - hyvä hotelli ja vedenalainen patsaspuisto ratkaisivat asian.
Molinere bay underwater sculpture park on rakennettu vuonna 2006 ja se väittää olevansa maailman ensimmäinen vedenalainen patsaspuisto. Vastaavia patsaspuistoja on tehty Karibialle lisää Bahamalle ja St. Maartenille sekä Maleasian Langkawille. Myös erittäin isokoisia Jeesus-patsaita on upotettu muutamia veteen. Yhden niistä näin Floridassa Key Largosta tekemällämme snorklausretkellä. Ensimmäinen kolmes Christ of the Abyss patsaista on upotettuna Italiassa San Fruttuosassa. Toinen sijaitsee rannalla Grenadassa ja se tuli bongattua ja kolmas siis Floridassa meressä.
Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa on yli 60 teosta meressä. Niitä pääsee katsomaan sukeltaen, snorklaten tai lasipohjaveneestä. Me ostimme Viatorin kautta snorklausretken. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta ei onneksi tungosta. Snorklauksemme aikana näkyvyys alkoi heikentymään. Retkellä ei myöskään ollut saatavilla räpylöitä, mikä jäi hieman harmittelemaan. Olen niin tottunut sukeltamaan räpylöillä, että ilman niitä en päässyt alaspäin juuri lainkaan. Kuvamateriaali jäi näistä syistä aika kehnoksi. Olen yrittänyt jälkikäsittelyllä parannella kuvien laatua.
Sitten niihin patsaskuviin
Suosikkini on Vicissitudes-teos, jossa ympyrässä seisoo 26 luonnollisen kokoista lapsihahmoa. Taitelija Jason deCaires Taylorilta meni puoli vuotta patsaiden valmistamiseen ja 15000kg kuivabetonia.
Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin
Seuraava suosikkini oli The Lost Correspondent eli mies ja kirjoituskone syvyyksissä.
Sitten vielä muutamia muita patsaita
Kilppari bongattu! Tälläistä kilpparia en ollutkaan aikaisemmin nähnyt.
Tässä olen kuvannut itseni merenneidon kanssa. Kuvaan ei mahtunut muuta kuin varpaani.
Retki jatkui Flamingo baylle evästauolle sekä snorklaamaan lisää. Opas/kuljettaja jäi tällä pysähdyksellä veneeseen ja antoi minulle räpylänsä. Flamingo bay oli ihan kiva snorklauskohde, mutta joku hirmumyrsky tappoi siellä korallit ja toipumista ei minusta juurikaa näy. Se oli surullista.
Näin muutamia yksittäisiä koralliryppäitä
Tätä pitää hetki katsella että hahmottuu minkälaisen kalaparven aalto kippasi kallioiden ylitse päälleni. Tämä oli ihan kyseisen lahden paras juttu
Tässä näkyy myös pikkukalojen määrää vaikka parvi on vähän jo hajoamaan päin
Karibian meressä olen snorklannut Meksikossa, Floridassa, Kuubassa, Barbadoksella ja Grenadassa. Tokihan saman maan kohteet voivat erota paljonkin toisistaan, mutta kalojen ja korallien määrältä osalta selkeästi paras oli Floridan John Pennekamp Coral Reef State Park, Meksiko ei paljoa hävinnyt Floridalle.
Tällä lomalla sain snorklata ihanan paljon. Lomamatka oli sellainen kompromissi, koska Hra Kepponen ei halunnut lähteä kohteeseen, jossa vain snorklataan, syödään ja nukutaan. Kahden snorklausretken lisäksi snorklailin paljon toisen Barbadoksen hotellin rannalla. Grenadan hotellin rannallakin olisi voinut snorklata, mutta piti maistella AI:n drinkkilistaa hieman snorklauksen kustannuksella. Snorklaushaaveita minulla riittää. Edelleen päälimmäisenä on delfiinien bongaus snorklaten ja sardine run, jossa bongataan jättimäisiä pikkukalojen parvia ja niiden perässä kulkevia isompia petokaloja. Nyt juuri ei ole sellaista poltetta, että pitäisi päästä seuraavalla lomalla snorklaamaan. Toivottavasti parin vuoden päästä voisin taas panostaa lomakohteeseen, jossa on kiva snorklata.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin vietimme 25 vuotta sitten häämatka Meksikossa ja nyt siis hopeahäitä uudestaan Karibialla. Hra Kepponen toivoi kohteeksi siistiä, turvallista ja helppoa. Minä toivoin upeita maisemia ja snorklausmahdollisuuksia. Barbados on tätä kaikkea. Lentoyhteydet ovat Lontoon kautta kohtuulliset, samoin lentohinnat. Minä en meinaa jaksaa enää näitä pitkiä lentoja ja odottelua. Väsynyt Hra Kepponen huokaisi Barbadoksen koneessa tyytyväisenä, että nyt hänellä on yli 8t aikaa lepäillä ja katsoa leffoja. Menolento menikin varsin mukavasti.
Tätä kirjoittaessani vietämme Barbadoksen loman toista osaa ihan vaan rentoutuen. Olemme käyneet snorklausretkellä täällä Barbadoksella sekä pidemmällä muutaman yön retkellä lentäen Grenadassa. Se retki onnistui erinomaisesti.
Ensimmäisessä hotellissa meillä oli erinomainen merinäköala.
Ensimmäisenä loma-aamuna heräsin tapojeni vastaisesti todella aikaisin. Taivaalla näkyi söpösti punertava pilvi ja ponnisti kuvaamaan Barbadoksen aamua.
Menin kurkistelemaan, että mitä näkyi huonommalla parvekkeelta ja hämmästys oli aikamoinen. Sieltä näkyi hevosia taluttajien kanssa kahlaamassa ja jopa uimassa.
Näitä hevoskuvia tuli napsittua aikamoinen määrä ja onnistuin jollakin lailla kuvaamaan sen evän, jonka olin parvekkeelta mielestäni bongannut. Hai tuli katsastamaan, että millaista sakkia rannalla oikein onkaan. Onneksi hai häipyi nopeasti.
Minusta tuolla näkyy aivan selvästi hain evä
Hevoshommat jatkuivat sen verran pitkään, että Hra Kepponenkin ehti näkemään ne. Yhtenä aamuna kävin katselemassa touhua rannalta käsin.
Me vietimme muutaman lomapäivän samalla rannalla kuin hevoset. Pebbles beach on erinomainen ranta. Pelkkää hienoa hiekkaa ja aika suojainen.
Ensimmäisen Barbados-pätkän aikana teimme veneellä snorklausretken. Siinä oli kaksi stoppia. Ensimmäisellä snorklasimme uponneen laivan kohdalla. Snorklausoppaat hieman ruokkivat kaloja ja niitä kertyi aikamoinen parvi.
Seuraavalla stopilla etsittiin kilpikonna ja aika nopeasti se löytyi. Kilpparibongaukset ovat minulle aina hienoja hetkiä.
Toiselle pätkälle menimme uuteen hotelliin. Sekin sijaitsee aivan rannalla. Rannan tuntumassa on kiviriutta, joka rajaa suojaisemman alueen uintiin. Kiviriutan eteen on upotettu isoja kivisiä "patoja", joissa on aukkoja. Padat houkuttelevat pikkukaloja piilottelemaan.
Nostin päätäni ja napsaisin kuva rantatuolista käsin
Kepposka uimassa
Sitten vielä pari snorklauskuvaa tuosta hotellin edustalta.
Pikkukalaparvi piilottelee siellä padassa
Säät ovat olleet hyvät. Merituuli vilvoittaa mukavasti 30 asteen kohdilla huitelevaa säätä. Rannat ovat supersiistit ja valkoinen hiekka ei polta jalkoja lainkaan. Saaren vesi on juomakelpoista, mikä vähentää herkkävatsaisten stressiä esim. jääpalojen suhteen. Paljon hyviä puolia siis.
Ehdoton miinus on saaren älyttömän kalliit ravintolahinnat. Ruoka täällä maksaa vähintään saman kuin Suomessa, moni juttu enemmänkin. Vielä kun ruoka on korkeintaan keskinkertaista, niin hinnat tympivät. Tässä toisessa paikassa kadun toisella puolella on aika passeli italialainen. Pizzat ovat 22-30€. Ruuasta johtuen Barbados ei jää sellaiseksi unelmapaikaksi, jonne haluaisin vielä joskus takaisin. Ihanaa on ollut, mutta Barbados jäänee kertakokemukseksi.
Cuscus-salaatti ja parsakaalitempuraa. Jälkimmäinen oli todella hyvää. Salaatti kokonaisuutena vähän liian makea. Hinta 28€
Sunday chicken roast runsaine tykötarpeineen hinta melkein 40.
Tämä kalaburgerit 10€ ovat suosikkilounaani. Hra Kepponen ei ole mikään kalan ystävä ja hänkin tykkäsi.
Viimein seuraava postaus heinäkuisesta Afrikan matkastani.
Ystäväni Jonnan kanssa lensimme ensin siis Maputoon Pikku Kepponen: Mosambik ja sen pääkaupunki Maputo. Maputosta matkamme jatkui Tofo Beachille. Se on yksi Mosambikin suosituista rantakohteista. Mosambikilla rantaa riittää, rantaviivaa Intian valtamerelle on noin 2000km.
Alta kuvasta näkyy Mosambikin sijaintia. Rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Eswati (ent. Swazimaa), Sambia, Zimbabwe, Malawi ja Tansania. Maputosta Tofoon voi siirtyä yksityisellä autokyydillä, matka vie noin 5-6t (Google maps näyttää erilaista arviota, tuo aika perustui sukelluskeskuksen nuoren miehen kokemukseen) tai Tofon lähelle voi lentää. Me valitsimme lennon.
Lennon kanssa meinasi päästä Afrikka yllättämään. Meitä oli neuvottu chekkaamaan itsemme heti, kun saamme linkin lentoyhtiöltä lennolle. Teimme sen reilua vuorokautta lentoa aiemmin netin kautta ja kaikki sujui mainiosti. Olimme kentällä hyvin ajoissa ja löysimme helposti check in tiskin. Tiskillä meitä odotti yllätys. Vaikka lento oli taululla näkyvissä sanoi virkailija, että kaikki lennot Inhambaneen on peruttu. Hän kehotti meitä menemään lipputoimistolle. Jäimme norkoilemaan vielä hetkeksi ja kuulimme, kuinka seuraavallekin kerrottiin että lentoja ei ole tänään. Olin nähnyt, että lipputoimisto oli vielä suljettu ja ehdotin, että käydäänpä vielä supervisor officen kautta, kun olin sellaisen bongannut. Siellä kerroimme tilanteemme naisvirkailijalle. Hänen naamansa meni hyvin happaman näköiseksi. Ehdin hetken ajatella, että mitäs nyt. Rouva kampesi itsensä tiskin takaa ylös ja sanoi, että hänpä lähtee huutamaan asiasta niille checkinin tyhmyreille, tänään lennetään Inhambaneen. Jouduin lähtemään mukaan ja kavaltamaan virheellistä tietoa antaneen virkailijan. Rouva supervisor piti pahaa meteliä, kävi vähän takomassa näppäimistöä ja kas, niin alkoi check in lennolle. Lennolle tuleva brittirouva kertoi, että hänen oli pitänyt lentää jo päivää aikaisemmin, mutta se lento oli peruttu. Hän oli kuulemma saanut siitä sähköpostitse tiedon lentoa edeltävänä päivänä.
Lähestymme Inhamben isompaa kylää, jossa on Tofoa lähin lentokenttä
Piskuisella Inhambanen kentällä ulkotila toimi odotus-, tulo- sekä matkatavara-aulana :)
Siinä nostetaan Kepposkan matkalaukku "aulaan"
Kentällä meitä oli vastassa sukelluskeskuksen perustajien suomalainen poika. Saimme heti hyvät sisäpiiritiedot kaikesta!
Tässä ollaan jo Aaronin kyydissä kohti Tofoa ja Liquid Diving Centeriä
Huoneemme aivan rannan välittömässä läheisyydessä
Majoitus sukelluskeskuksessa oli bungaloweissa, joissa oli yksi tai kaksi huonetta.
Odottelemme ulkoterassilla aamiaista auringon noustessa hieman klo 7 jälkeen
Nro 6 oli meidän
Lomapäiviin Tofossa mahtui rentoilua hotellilla, kävelyretkiä ja uimista
Sukelluskeskus bungaloweineen sijaitsi pienen kävelymatkan päässtä Tofon kylästä. Rannat ovat autioita. Muutama innokas kauppias kiertelee siellä, mutta heistä pääsee aika vaivattomasti eroon. Lisäksi he eivät tule sukelluskeskuksen alueelle.
Kilometreittäin ihanaa, siistiä ja autiota hiekkarantaa
Auringonnousut rannalla olivat todella kauniita
Tofo beach sukelluskeskuksen kohdalla tarjoili minulle aivan uuden kokemuksen. Melkein jokaisena lomapäivänämme rantahiekka piti sille astuessa haukahtelevaa ääntä. Kyllä maailma on täynnä ihmeellisiä asioita. Onneksi koin tämän haukkuvan hiekan vasta näin kypsässä keski-iässä. En tiedä olisinko parikymppisenä haltioitunut jalan alla ääntelehtivästä hiekasta samalla lailla kuin päälle viisikymppisenä. Alla videoklippi jossa tuulen suihkeen lomassa kuuluu haukahtelevan hiekan ääntä.
Kuvassa vasemmalla on erittäin iso hiekkadyyni. Siitä tuli kantapaikkamme. Dyyniltä saattoi nähdä ryhävalaita ihan paljain silmin.
Tässä toinen kuvakulma samaan pitkään dyyniin. Dyynillä oli todella komeita rakennuksia.
Dyynit kaukaa mereltä kuvattuna
Paikallinen hedelmäkauppias
Kookoskauppias
Liquid Diving centerin palvelut olivat oikein hyvät. Bungalowissa toimi moitteettomasti kaikki eikä siellä ollut sisällä mitään hyönteisiä. Pari hyttystä pääsi jostain vessaan. Muistimme pitää ovea tiukasti kiinni, koska Tofo on malaria-aluetta. Bungalow pidettiin todella siistinä. Aluksi söimme kaikki ateriamme sukelluskeskuksessa. Ruokalista oli sen verran suppea, että olimme pian syöneet melkein kaikki annokset ja siirryimme illastamaan kylässä. Vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia ja ruoka oli hyvää. Kylässä oli muutamien ravintoloiden lisäksi myös pari baaria, mutta kuvailisin Tofoa hiljaiseksi pikkukyläksi. Matkailijoita oli ympäri maailmaa, he olivat tulleet sukeltamaan ja surffaamaan.
Sää oli täydellinen. Päivät olivat aurinkoisia ja lämpötila oli siinä +25 asteen paikkeilla. Shortsikelit siis ja oivallinen sää kävelyretkiin sekä auringossa loikoiluun. Iltaisin lämpötila laski noin 16-18 asteeseen. Siinä oli sellainen hyvä puoli, että oli miellyttävä pitää pitkiä housuja ja kevyttä takkia, mikä suojasi myös hyttysiltä. Merivesi oli varmaan aika saman lämpöistä ilman kanssa, eli oikein sopivaa uimiseen.
Ostimme Liquid diving centeriltä kaksi retkeä jo ennakkoon: valassafarin ja snorklausretken. Tarkoituksenamme oli, että saattaisimme tehdä uudestaan toisen retkistä, mutta tuuliolosuhteen eivät niitä varsinaisesti suosineet, joten päädyimme rentoilemaan, kävelemään ja uimaan.
Retket tehtiin tälläisillä RIB-veneillä. Sanoisin, että nämä olivat aika rajuja retkiä, eivät sovellu pienille lapsille eikä vanhuksille. Retkissä haasteena oli veneen rannalla ajo sekä snorklauksen yhteydessä takaisin veneeseen pääseminen.
Tässä ollaan snorklausretkellä ja etsitään valashaita
Minulle kävi snorklausretkellä niin, että tulin uineeksi vaatteet päällä. Maidonvalkoinen ihoni palaa merellä helposti ja siksi olin päättänyt olla vaatteet päällä, kunnes pääsemme alueella, jossa on suurin mahdollisuus nähdä valashaita. Valashai-mokoma tulikin aivan liian nopeasti vastaan ja vetäisin vain äkkiä räpylät jalkaan ja ponkaisin veteen. Se todellakin kannatti. Sain uidan pitkän aikaa valashain rinnalla ja pääsin kurkkaamaan sen suuhunkin. Olen nähnyt valashain aiemmin vain lyhyellä vilaisulla Malediiveilla.
Valashai, yksillä mittaa ehkä lähemmäs 8m. Valashai syö planktonia, nilviäisi ja pikkukaloja
Jestas mikä kokemus olikaan uida tuon valashain kanssa! Aikamoinen kokemus oli myös yrittää päästä takaisin veneeseen. Sinne ei ollut mitään tikkaita. Kepposka kelluisi varmaan vieläkin Intian valtameressä, jos mukana retkellä ollut ranskalainen mies ei olisi työntänyt minua ahterista veneeseen. Kaksi paikallista vetivät kainaloista. Siinä oli kuulkaa eleganssi kaukana. Ranskalainen mies pääsi itse veneeseen. Hoikka nuori kanadalaistyttökin tarvitsi apua. Ranskalaisen miehen vaimon työnsimme miehen kanssa yhteisvoimin ylös. Tuolla retkellä snorklasimme kolmesti! Onneksi ranskalainen pariskunta oli niin hauska, että tilanteesta ei tullut yhtään vaivaannuttava. Sen verran tympeää oli veneeseen nousu, että en todellakaan halunnut enää uudestaan samalle retkelle.
Tässä kuvapari ennen ja jälkeen snorklausretken
Ennen snorklausretkeä rantamekossa lounaalle menossa
Tässä märissä vaatteissa snorklausretken jälkeen
Minulla on yleensä aina hätävararahaa ripoteltuna muutamiin taskuihin. Tein oikein konkreettisen rajan pesun Intian valtameressä
Sitten vielä katsausta ruokaan ja juomaankin.
Pinacoladat puuttuivat kokonaan sukelluskeskuksen drinkkilistalta, mutta kyllähän baari alkoi niitäkin valmistamaan ja yhdet elämäni parhaimmista pinacoladoista! Pinacolada on ehdottomasti suosikki lomajuomani.
Lounaalla sukelluskeskuksessa
Majoitukseen kuului aamupala. Se käsitti yhden listalta valittavan annoksen, erinomaisen kahvin ja mehun. Yleensä söin munakkaan ja paahtoleipää, mutta tässä menee pannukakut hedelmillä ja jugurtilla.
Tässä ollaan menossa illalliselle kylille. Siellä oli pääkadulla valotkin, yleensä yhden korttelin verran jouduimme kulkemaan kännyköiden valossa.
Tässä olemme italialaisessa ravintolassa. Tarjoilija kehui, että kaikki heidän ruokansa ovat hyviä, mutta ovat erityisesti saaneet kehuja napolilaistyylisestä pizzastaan. Olisi vähän naurattanut, että napolilaispizzaa muka :)
Pizza osoittautui erinomaiseksi, vaikka ei nyt kuitenkaan aivan autenttiseksi napolilaiseksi. Tofohan on niin pieni paikka, että sielä ei ole pankkiautomaattia eikä bensa-asemaakaan.
Ravintolassa oli kunnon haloilla lämmitettävä jyhkeä pizzauuni.
Kävi syömässä myös japanilaisessa. Sushia en uskaltanut syödä. Pizza voitti maukkaudessa japanilaisen ravintolan ruuat ihan 6-0.
Mosambikin reissun paras ateria oli seafood platter kahdelle sukelluskeskuksessa. Siinä oli kokonainen hummeri, barrakudaa, simpukoita ja mustekalaa (squid). Barrakudaa en ole aikaisemmin maistanut, se oli todella maukasta. Barrakudia on tullut vastaan snorklatessa.
Toki päädyimme tukemaan hiukan paikallista rantayritteliäisyyttä. Ensimmäiseksi ostimme palmunlehdistä tehdyt kassit paikalliselta naiselta. Seuraavana päivänä lupauduimme pieneen kaupantekoon nuorten miesten kanssa. Ostimme rantarievut ja kestokassit.
Uusi rantakassi. Sen voi taittaa pienempään tilaan ja palmun pitäisi kestää materiaalina vääntelyä.
Paikallinen mies punoo palmusta koria
Tässä kuvassa olemme jo ostoksemme tehneet ja minä menen uimaan. Myyntipojat ovat jääneet Jonnalle seuraksi :D
Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin
