Lapset leipoo lauantai

Lauantain iltapalan valmistuksesta vastasivat esikoinen ja keskimmäinen. Olen kannustanut lapsia opettelemaan ruuanlaittoa, kiinnostavin puuha toistaiseksi on leipominen.  Saimme aika hiilaripitoisen iltapalan :)

Ensimmäisenä valmistui jälkiruoka. Keskimmäinen valmisti taikinan. Aikuisen pitää olla leipomisessa mukana neuvomassa mittaamisessa ja katsomassa, miten työskentely sujuu. Taikinan paistuessa leipuri katosi ulos pelaamaan sählyä, niinpä minä tekaisin kuorrutteen.

Mokkapalat à la Keskimmäinen

Melkein kuin tähtitaivas ;) 

Esikoisen valinta oli helppo. Hänen "jotain suolaista" leivontarepertuaariin kuuluu toistaiseksi vain sämpylät. Esikoinen osaa itse leipoa perusjuttuja ohjeen mukaan. Ihan helpoissa ohjeissa ei tarvitse olla edes itse paikalla. 

Lämpimät sämpylät maistuvat niin hyvältä! 

Jos jaksaisin tsempata ja opettaa poikia harjoittelemaan ruuanlaittoa, voisi tulevaisuus olla ruusuinen. Ruokalaji per poika ja äiti saa kolmen ruokalajin illallisen. Hyvä tavoite, vai mitä?

Liikunnan aloittamisen vaikeudesta

Se on se joka syksyinen tavoite jälleen päällä. Eli lisätä liikuntaa ja ennen kaikkea ulkoilua. Maanantain olin päättänyt aloituspäiväksi, jolloin astelen reippaasti jumppaan.

Lauantaina alkoi särkeä mystisesti toista pakaraa ja särky säteili alaselkään. Olin jo varma, että Universumi kostaa kehuskeluni sillä, etten ole ikinä kärsinyt selkävaivoista, vaikkapa iskiaksella. Jumpan sijasta kävinkin työpaikkalääkärissä. Selässä ollut mitään vikaa eikä mitään vakavampaa pakarassakaan. Mutta jumppa jäi väliin. Luonnollisesti väliinjäänyttä jumppaa seuraavana aamuna koipi oli ihan normaali.

Seuraava yritykseni oli reipas kävelylenkki. Kun katsoin olohuoneen ikkunasta niin kauempana näkyi jopa auringon paistetta. Kun pistin nenäni ulko-ovesta, tuli jo vettä. Ärsyttävää! Noh, niin suuri ei ollut hapen tarve, että olisin kunnon sateeseen lähtenyt.

Kävelylenkkiyritys numero kahdella pääsiin puoleen väliin pururataa ja sitten taivas aukeni. Siinä sitten pidin sadetta sen tiheimmän puun alla enkä lainkaan nauttinut olostani. Idea reippaasta kävelylenkistä, joka nostaa pienen hien pintaan, vaihtui paleluksi.

Sitten oli ajatus mennä toiselle jumppatunnille. Koska en ollut käynyt maanantaina ostamassa korttia, en voinut varata netistä paikkaa. Näköjään moni muukin oli päättänyt mennä juuri sille tunnille. Heippa tunti! Päätin ottaa kävelylenkkiyrityksen numero kolme. Aluksi nautin maisemista.

Kuvan perusteella ei ole vaikea arvata, miten kävelyretki päättyi. Noh, vettähän sitä taas tuli niskaan. Mitään en oppinut kahdesta edellisestä kerrasta, ei ollut sateenvarjoa mukana. Tällä kertaa vettä tuli sen verran vähän, että pystyin jatkamaan kävelyäni.

Uiminen ei onneksi ole sääriippuvainen eikä sinne tarvitse varata paikkaa. Suuntasimme esikoisen kanssa uimaan perjantaina. Sain uitettua ei-niin-innostunutta poikaankin useamman sata metriä. Uimareissu oli suorastaan onnistunut. Tai oli siihen saakka, kunnes uimakasseja purkaessa poika huomasi, että uikkarit jäivätkin uimahalliin. Ei auta muu kuin suunnata uudestaan uimahallille.

Kuudesta yrityksestä kolme johti jonkinlaiseen toimintaan, jotka kaikki päättyivät jonkinasteiseen turhautumiseen. En voi sanoa että mikään kerroista olisi tuottanut liikunnan riemua. Päinvastoin vannetta päänympärillä on kiristänyt kengät, jotka ovat märät vielä seuraavana päivänä ja edessä oleva uikkareiden hakureissu, joka huonolla tuurilla johtaa uikkareiden ostosreissuun. Kai tässä pitää vielä sen verran yrittää aloittamista, että edes kerran tai kaksi hankin lihakset kunnolla kipeiksi ennenkuin voin siirtyä harrastamaan kesätauolta palaavia telkkaohjelmia ;) 

Jälleen mietin sitä kuntopyörää kotiin, mutta tänne ahtauteen se ei oikein mitenkään mahtuisi. Etenkin kun epäilen, että se olisi parin kuukauden päästä meillä lähinnä mukava teline vähän pidetyille vaatteille.

Hetkessä : Herkullinen elämä

Joskus elokuvan nimi suorastaan puhuttelee - kuten Herkullinen elämä minua :)

Herkullinen elämä kertoo intialaisesta Hassanista. Hassan syntyy ja kasvaa Mumbaissa, jossa hänen perheensä pyörittää ravintolaa. Poliittinen myllerrys aiheuttaa Hassanin äidin kuoleman ja ajaa perheen jättämään Intian taakseen ja lähtemään Eurooppaan. Sattuma ohjaa perheen Ranskaan ja pieneen kylään, johon itsepäinen isä päättää perustaa ravintolan. Siitä huolimatta, että vastapäätä sijaitsee Michelinin tähdellä palkittu fine dining ravintola.

Kuva lainattu http://www.finnkino.fi/

Alku ei ole intialaiselle ravintolalle helppo. Asiakkaita pitää houkutella paikalle moninaisin keinoin. Lisäksi Hassanin isä ajautuu napit vastakkainen viereisen fine Dining paikan omistajan Madame Malloryn kanssa. "Olemme sodassa" uhoaa isä.

Ravintolat ovatkin kuin yö ja päivä. Toisessa kokataan ronskilla otteella ja syödään ulkona, toisessa taas pöytäliinat ovat viimeisen päälle tärkättyjä ja annos kuin taideteos. Yhteistä on se, että laadukkaita raaka-aineita ja ruuanlaittoa rakastetaan molemmissa ravintoloissa koko sydämellä.

Kuva lainattu http://www.finnkino.fi/

Fine dining ravintolan Mallory joutuu myöntämään, että Hassan on erittäin lahjakas kokki ja hän päättää auttaa Hassania etenemään sinne minne hän kuuluu eli Ranskan ravintolamaailman huipulle. Ihan pyyteetön ei ole Malloryn tarjous, sillä samalla hän edistää oman ravintolansa menestystä.

Kuva lainattu http://www.finnkino.fi/

Leffa on onnistunut feel good elokuva. Ympäristönä on kaunis ranskalainen kylä, siellä etsitään lumoavassa metsässä herkkutatteja, hekumoidaan ruuanlaitosta ja raaka-aineista ja isketään väliin Bollywood musaa. Tavoitellaan unelmia. Rakastutaankin.

Juoneltaan elokuva on hyvin ennalta-arvattava. Se ei varsinaisesti latistanut katsomista, mutta itse arvostan hyvää tarinaa ja tässä tarina oli tavallinen jopa kulunut. Jos kaipaat syksyyn hyväntuulista viihdehetkeä, joka nollaa pään, Herkullinen elämä on siihen sopiva valinta. Leffaseuranani ollut ystäväni piti myös elokuvan hyväntuulisuudesta.

Elokuvan on ohjannut yksi lempiohjaajistani Lasse Hallström. Heti leffan alkumetreillä tulikin mieleeni, että elokuvassa on jotain samaa kuin Pienessä Suklaapuodissa. Tosin tämän kestosuosikkini tasolle Herkullinen elämä ei yltänyt. Madame Malloryna on takuuhyvä Helen Mirren, Hassanina suklaisen kaunis Manish Dayal (joka googlauksella paljastuikin amerikkalaiseksi), kanadalainen Charlotte Le Bon ja intialainen Om Puri.

Olen jo aloittanut lukemaan kirjaa. Elämäni ensimmäistä kertaa luen kirjan vasta elokuvan nähtyäni. Tai siis ainakin suunnittelen tekeväni niin :) Mikäli lopputulos on suotuisa, palaan kirjaan vielä kirjablogini puolella.

Muut Hetkessä kirjoitukseni

Elokuvan tarjosi Nordisk Film.

Gone sailing

Koska pikkukonna ei osaa uida, pitää veneilyharjoitukset aloittaa kuivalla maalla. 

"En ole maakrapu vaan maakonna!"

"Korjaan, olen purjehtiva maakonna"

Royal waiving

Hetkessä : Hupia ja herkkuja

Paluu tavalliseen arkeen ei tunnu teini- ja matkaviikon jälkeen maistuvan lainkaan. Olenkohan jäänyt koukkuun Hetkiin? Viikonlopuksi olimme varanneet sekä huvittelua että herkuttelua. Huvittelu onnistui aivan yli odotuksien :) ja ruokahan maistuu aina :D

Heti, kun ystäväni oli lukenut Hesarin Nytistä Insideout Room Escape pelistä, hän soitti ja sanoi, että tuonne pitää varata pelivuoro.

Pelissä pelaajat suljetaan huoneeseen, jossa on huonekaluja ja mitä kummallisempia tavaroita ja paljon erilaisia lukkoja. Lukkoja pitää saada auki huoneesta löytyvien vihjeiden perusteella, avatut lukot johtavat lisävihjeisiin, joiden avulla lopuksi pääsee huoneesta ulos. Jos pääsee. Aikaa on tunti ja 10 minuutin välein voi saada pelinvalvojalta lisävihjeen.

Kuva lainattu Insideoutin facebook-sivulta

Pidimme pelistä todella paljon! Monta lukkoa saimme auki itse päättelemällä, mutta ilman paria vihjettä, emme olisi mitenkään keksineet ratkaisua itse. Pääsimme pakenemaan huoneesta ja aikaakin jäi vielä 14 minuuttia. Nyt odottelemme, että Insideoutiin aukeaa uudet huoneet. Tämä oli kokemus, jonka haluamme uusia!

Lisätietoja pelistä
https://www.facebook.com/insideoutescape
http://www.insideoutescape.com/

Samalla neljän hengen porukalla suuntasimme vielä Muruun syömään. Ruoka oli erinomaista ja ravintolan ilmapiiri mukavan rento. Itse olin autolla, mutta viiniä juovat ilahtuivat ravintolan viinisuosituksista, jotka sopivat ruualle hyvin ja olivat tavallisuudesta poikkeavan makuisia.

Kanttarellirisottoa

Siikaa

Juustoja

pannacotta ja mustaherukkasorbet

Pitäisi saada arkimoodi päälle. Mount Everest pyykkivuori ja ihan sekainen koti odottavat :(

Mukavaa sunnuntaita!

Chicago area pics

Vielä viimeinen kuvakimara Chicagon downtownista sekä pienemmistä paikoista Chicagon ympäristöstä.

Minusta Chicagon metalliset nostosillat ovat älyttömän hienon näköisiä. Ne ovat rouheita, maskuliinisia ja silti linjakkaita.

Uudet pilvenpiirtäjät eivät minua juuri säväytä. Ne ovat kaikki samanlaisia kaikkialla, teräksestä ja lasista tehtyjä torneja. Sen sijaan 20-30-lukujen art deco pilvenpiirtäjissä on sitä jotain. Linjakkuutta, kauniita materiaaleja ja koristeellisuutta. Aivan ihastuttavan koristeellinen oli The Crown, jonka seinässä on paloja ympäri maailmaa.

Modernia tyyliä
Kaksi antenninen rakennus on USA:n korkein Willis Tower. 

Aikaisemmalta nimeltään se on Sears Tower.

Aah - Art Deco :) The Crown keskellä, kellotapulin oikealla puolella.

Palat alhaalta ylös: old general post office Dublin, ancient temple Honan province China, 

Notre Dame Paris, Fort Santiago Manila ja Santa Lucia barracks Manila.

Tulimme keskustan tuntumaan junalla. Enpä ole ennen sellaista kaksikerroksista junaa nähnytkään. Yläkerta oli keskeltä avoin alas. Kondutööri ylettyi näppärästi myymään lippuja ylös ja joka paikkaan oli näköyhteys. Liput olivat paperisia, joihin konnari rei'itti päivämäärän ja hinnan :) Eivät vissiin ole kuulleet sähköisistä lipuista ;)

Vapaapäivänä tarvitsemme raikasta ilmaa ja kävelyä. Vierailimme Waterfall Glenin ulkoilualueella. Vettä virtasi joessa todella kituisesti, suurin osa uomasta oli kuivaa. Ihanan vihreää siellä oli. Yllätys oli erittäin kovaääninen siritys. Emme saaneet selville, että lähtikö meteli hyönteisistä vai linnuista.

Melkein kokonaan kuivahtanut joki

Muutamia pieniä eläimiä, kaloja ja lintuja bongasimme, sekä tämän komean tuhatjalkaisen.

Sitä ihmettelin, että miten ulkoilualueella oli näin vaaleanvihreää?

Kävimme myös piipahtamassa rannalla. Sää vaan ehti muuttua aivan pilviseksi ja tuuliseksi. Gillson Park oli varsin hurmaava paikka.

Ihan kuin olisi merenrannassa, kyseessä on kuitenkin järvi Lake Michigan.

Pinta-ala on hulppeat 58000 km2 vrt. Suomenlahti 29500 km2

Wilmetessä, joka Gillson Park sijaisee, oli korttelikaupalla upeita taloja, joiden pihat olivat ihan viimeisen päälle trimmatut. Kelpais kyllä :)

Konnair

Minä en tykkää sateisesta syksystä. Eikä tykkää pikkukonnakaan. Sekin haluaa lentää etelään syksyä pakoon!

"Konnairin vuoro Malagaan on lähdössä. Kiinnittäkää turvavyöt!"

Hetkessä: Lonna

Aikuisten rillutteluviikko sain teinimäisimmän päätöksen, johon sillä hetkellä kykenimme, eli kevyet päivähuppelit piknikin Lonnan saarella. Saimme seuraksi mukaan Annan. Sääkin oli aivan täydellinen.

Facebookissa ystävä luki liian nopeasti, että olen retkeilemässä hra Kepposen kanssa kahden ja toivotteli meille ihanaa honeymoonpäivää ja toinen ystävä heti leukaili, että "Honeymoon med Anna". Tämä ihana päivä tallentuukin muistojen arkistoon kyseisellä nimellä. Kivaa oli kolmistaan :)

Honeymoon på Lonna med Anna

JT Linesin Suomenlinnan lauttavuoroista joka toinen kiertää Lonnan kautta. Paluumatkalla voi halutessaan pysähtyä vielä Suomenlinnassa. Edestakainen lippu maksaa 7€.

Lonna on ollut kevääseen 2014 saakka puolustusvoimien käytössä ja se on vasta tälle kesäkaudelle avattu yleisölle. Tällä hetkellä Lonnassa toimii kahvila ja ravintola. Saaressa on muutama venepaikka. Ympäristö on osittain hoitamattoman näköistä, mutta on saari silti viehättävä ja näkymät hyvin kauniit.

Lonnan houkuttelevuutta piknik-paikkana lisää se, että kahvilasta saa ostaa piknik-kassin. Samassa rakennuksessa toimii myös ravintola. Teiniviikollamme se oli joka ilta täyteen varattu.

Kuva lainattu Annalta

Kassissa oli perunasalaattia, erinomaisia juustoja, leikkeleitä, Lonnan herkkunäkkäriä ja levitettä, marjapiirakkaa ja juomaksi valitsimme kaakaota. Lisäksi kassissa oli piknik-alusta ja ruokailuvälineet. Mukanamme toimme punaviinin, shampanjan, mansikoita ja croissantteja. Asettauduimme mukavasti vedenrajan tuntumaan varjoon.

Anna ja piknik-paikkamme

Annan kanssa kiersimme saaren ja otimme kuvia, hra Kepponen sillä välillä huolehti viinit loppuun ja lepäili :)

Paluumatkalla kävimme vielä piipahtamassa Suomenlinnassa ihailemassa maisemia Kustaanmiekan kohdalla. Kyllä Suokkia vaan jaksaa hurmata!

Hieno päätös kuuden päivän vastuuttomalle teinielämällemme.