Takaisin kotona ja heinäkuun ensimmäinen arkipäiväni

Blogissa on ollut hiljaista, koska olin kahden viikon lomareissulla Afrikassa. 

Pikkaisen etukäteen jännitti, että miten reissu mahtaa mennä. Minulle oli muodostunut mieleeni haaverunko reissusta googlailun ja lukemieni juttujen perusteella. Lomamatkalla ystäväni Jonnan kanssa lensimme Zimbabwen Victoria Fallsiin ihailemaan putouksia. Kävimme katsomassa putoukset myös Sambian puolelta ja teimme siellä illallisristeilyn Sambesi-joella. Botswanassa kävimme safarilla ja sitten lensimme Namibiaan, jossa autoilimme 8 päivää. 

Varsinaisen reissusuunnitelman teimme Jonnan kanssa tekoälyllä. Tekoäly arvioi miten paljon aikaa kannattaa varata nähtävyyksiin, se tiesi mihin ajaa taksilla ja kuinka säästää tietyissä jutuissa rahaa sekä aikaa. Tekoäly ehdotteli myös Majoitusvaraukset teimme Booking.comin kautta yleensäkin, pari retkeä Viatorilta ja viimeiseen kohteeseen auto Europcarilta. Kaikki sujui erinomaisesti! Majoitukset olivat kivat ja toimivat, ruoka ihan ok eikä aiheuttanut vatsaongelmia, olo oli turvallinen ja näimme ja koimme aivan valtavasti. Loman toisella puolella luppoaikaa ei juurikaan jäänyt, joten loman jälkeen olo ei ole levännyt. Mutta olo on onnellinen.

Miten jalat ja selkä kestivät reissussa? Syön säännöllisesti Panadolia nivelrikkoon ja välttelen viimeiseen saakka ibuprofeiinia, koska se ei sovi mahalaukulleni. Otin reissun aikana viikon Burana-kuurin. Lisänä minulla oli apuvälineitä.

Hra Kepposelta lahjaksi saamani retkijakkara matkusti mukanani Afrikkaan. Victorian putouksilla kävelyä kertyy ja minun pitää päästä säännöllisesti istumaan. Kevyt retkijakkara on erinomainen apuväline. Yhtenä päivänä askelia kertyi yli 12000 ja toisena päivänä melkein 9000. Minulle nämä ovat todella isoja askelmääriä.

Kyllähän sitä kelpaa lepuuttaa retkijakkaralla tälläisissä maisemissa.

Tässä ei-niin-onnistuneessa kuvassa lepuutan selkää tien penkalla ennen Sambian maahantulomuodollisuuksia.

Minulta on muutaman kerran kysytty, että hävettääkö kulkea tuolin kanssa ulkoilemassa tai matkoilla. Miksi pitäisi hävetä? En häpeä silmälasejakaan. Tokihan rajoittunut kävelykyky 55-vuotiaana harmittaa, mutta en jää sitä neljän seinän sisälle harmittelemaan. Koska näppärillä apuvälineillä pystyy tekemään ja liikkumaan enemmän, niin olisihan se ihan tyhmää olla käyttämättä niitä. Aion sienestää tänä syksynä uuden jakkarani kanssa ja vannon, että vaikka tarvitsisin tulevaisuudessa rollaattorin niin se ei saa jäämään minua kotiin.

Toinen erittäin hyväksi osoittautunut apuväline on lihashuoltovasara. Fysioterapeuttini oli ostanut sellaisen tyttärelleen ja kokeili sitä minuun ja totesi, että siitä on apua raajojen liikkuvuuden ylläpidossa. Vasaran avulla huonompi polvi taipui vähintään 90 astetta koko reissun ajan. Iltaisin otin sellainen 10min vasaroinnin. Lihasvasara on ihanan kevyt käyttää.

Lihashuoltovasara, jonka voi näppärästi ladata kännykkälaturilla

Tänään minulla on ensimmäinen heinäkuinen arkipäivä ja myös työpäivä. Tämä viikko vaikuttaa ihanan hiljaiselta, ensi viikolla pomo palaa lomilta ja kun nämä kaksi viikkoa lusin töissä, niin sitten minulla on seuraava kahden viikon lomapätkä. 

Lähitulevaisuudessa olisi ohjelmassa mansikoiden pakastamista, toivottavasti ystävän kanssa treffit ja viimeistään ensi viikolla mökille etätöihin siirtymistä. Jäljellä olevasta lomasta on tarkoituksena viettää ensimmäiset viisi päivää maaten, uiden ja kirjoja lukien. Sitten pitäisi tehdä mökille hankintoja ja poistoja ja saada kaksikerroksisen aitan alakerta nuorisolle nukkumapaikaksi ja laitella rantaa. Matkasta haluan blogata lisää mahdollisimman pian ja lueskella blogeja.

Keski-ikäisenä arjen kuormitus tuntuu välillä rajusti

Viidenkympin hujakoilla minun kropalleni tapahtui jotain. Vähän kuin parasta ennen päiväys olisi mennyt umpeen ja kerralla iski pitkäaikaissairauksia ja aika monta pienempää kremppaa kaveriksi. Vuosi vuodelta tuntuu voimat vähenevän. Vertailin tämän kevään lakkiaisten järjestelyjä kahta vuotta aikaisempaan. Kaikki sujui minulta paljon hitaammin ja tuskaisemmin tänä keväänä ja tuntui paljon raskaammalta. Juhlista palautuminen on kestänyt tänä vuonna paljon pidempään.

Kun saa ison perheen päälle kolmikymppisenä, hoidettavaa riittää paljon vielä viisikymppisenäkin. Olen kohta 55 ja nuorin lapseni on lukiossa ja kaikki pojat asuvat vielä toistaiseksi kotona. Pojat hoitavat kotona kaikki tiskit, roskat, oman vaatepyykkinsä ja laittavat silloin tällöin ruokaa.

Viime viikolla tuntui, että nyt loppuu virta kokonaan. Niinpä kirjasin ylös "extrahommat", siis perus koti- ja työtöiden lisänä tehdyt jutut. Jatkan listaa tällä viikolla ja sitten heinäkuussa. Ajatuksena listalle on, että ymmärtäisin paremmin mistä kuormitus tulee. Pystyisin vertailemaan viikkoja, että onko kuormitus epätasaista. Päätavoitteena tietenkin se, että pystyisin hallitsemaan kuormitusta. Jotain on pakko jättää pois.

Kuormitus voi johtua myös siitä, että työ aiheuttaa tällä hetkellä pahaa stressiä. Jos suurin osa voimavaroista menee siitä selviämiseen, niin aika pienetkin jutut voivat imaista loput voimat. 

sunnuntai
*Esikoisen kanssa kävimme ostamassa vaarille parvekekukat ja istutimme ne, joimme kahvit ja söimme sitä ihanaa raparperi-tiramisua. Kävin vaarille myös pikaisesti kaupassa.
*Kävin vesijuoksemassa

Vaarin parvekekukkia

maanantai
*Heikkona hetkenä lupasin ajaa kuopuksen kesäkurssille lounastauollani.
*Kun olin kurssipaikan kohdilla, sain puhelinsoiton, että vaarin kuulokojeen uudet korvaosat ovat saapuneet. Päätin hoitaa sen asian saman tien pois päiväjärjestyksestä ja reissusta tuli sitten reilun kahden tunnin poissaolo töistä ja jouduin tekemään illalla sitten tunnin saldoa sisään, sen toisen tunnin otin miinuksena. 

tiistai
*Ajoin kuopuksen kesäkurssille lounastauollani, aikaa meni 40min
*Pidin keskimmäiselle ajotunnin illalla
*Tapasin ystäväni Ilonan illallisella kaupungilla

Söimme Ilonan kanssa aivan Helsingin ydinkeskustassa kreikkalaisessa Papa Andreaksessa. Otimme molemmat souvlaki-vartaat. Kana oli mehukasta ja mureaa samaan aikaan, kasvikset erinomaiset mutta perunat jotenkin lötköt. Annoksella oli hintaa tsatsikin kanssa kolmisen kymppiä

keskiviikko
*Kävin hakemassa keskimmäisen hammasoperaatiosta illalla, aikaa meni tunti mukaan lukien apteekki

torstai
*Heräsin aamulla häijyyn kuvotukseen ja syyksi selvisi todella korkeat sokerit. Minulla on ollut tälläisiä tapahtumia viime aikoina useamminkin. Kestää 2-3 tuntia ennenkuin olo alkaa tasoittumaan. Torstai-iltana aloin tekoälyttämään epäilemääni syytä ja tein päivän aikana valmiiksi useamman verensokerimittauksen. Perjantai-aamuna sokerit olivat paljon paremmat, mutta eivät vieläkään tavoitteessa. Syynä oli liian myöhäinen illallinen, jonka vuoksi olen jättänyt iltapalan syömättä. Verensokeri alkaa aamuyöstä laskemaan ja elimistö yrittää nostaa sitä.
*Ajoin kuopuksen kurssille taas

perjantai
*Kävin hakemassa keskimmäisen kaveriltaan illalla, jossa hän oli katsomassa koiranpentua. Menin hakemaan hänet sillä ehdolla, että hän onnistuu kutsumaan minutkin katsomaan koiraa
*Kävin vesijuoksemassa

Hän on kultaisen noutajan pentu Nemo ikää kuvassa reilu 10 viikkoa. Mikä söpöläinen! Ystävällinen ja innokas, mutta myös pureskeluvaihe menossa ja siitä pois harjoittelu.

Ihana Nemo <3

lauantai
en kyennyt yhtään mihinkään

***

Työpäivääni kuuluu useita palavereja ja niiden välissä pitäisi pystyä tekemään kirjallisia tuotoksia ja vastailla sähköpostiin ja chattiin. Ikääntyessäni työpäivän pirstaleisuus ja siirtymät palaverista toiseen ovat alkaneet tuntumaan raskaammilta. Peräkkäin saattaa olla palaveri prosessikehityksestä, sitten tuotteeseen liittyvien teknisten asioiden läpikäyntiä ja kolmantena analysoimme tulevaisuuden tuotteen markkina-ikkunan ajallisia vaatimuksia tai hinnoittelua. Aivojen siirtyminen asiasta toiseen ei käy enää yhtä nopeasti kuin nuorempana ja tuntuu vuosi vuodelta kuormittavammalta.

Pyysin tekoälyä summeeraamaan, mitä tutkimukset kertovat siirtymien vaikutuksesta työtehoon ja kuormitukseen.

Miksi siirtymät kuormittavat?

Tutkimuksissa käytetään usein termejä “task switching” ja “context switching”, ja niiden vaikutuksista on melko vakiintunut käsitys:

• Kognitiivinen kuormitus kasvaa
  Aivot joutuvat “nollaamaan” edellisen tehtävän ja virittäytymään uuteen. Tämä vie energiaa ja hidastaa työskentelyä.

• Palautumisaika jokaisen siirtymän jälkeen
  Jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää hetki päästä takaisin täyteen keskittymiseen (ns. attention residue -ilmiö). Mitä enemmän siirtymiä, sitä enemmän tämä vie kapasiteettia.

• Keskittyminen kärsii ja virheet lisääntyvät
  Useat siirtymät heikentävät työn laatua, koska syvä keskittyminen (deep work) jää vajaaksi.

• Stressi ja kuormittuneisuuden tunne lisääntyvät
  Tutkimuksissa on havaittu yhteys jatkuvien keskeytysten/siirtymien ja koetun stressin välillä.

 

Tekoäly antoi myös ihan järkevältä kuulostavia käytännön vinkkejä tilanteen parantamiseen. Vinkkilistalla oli häiriöttömän työajan varaaminen, jolloin ei reagoida sähköpostiin tai chattiin. Samanlaisten asioiden ryhmittely putkeen ja tauot eri aiheiden väliin. Näitä aion alkaa soveltamaan. 

Viimeisen parin vuoden aikana fyysiset siirtymät ovat alkaneet tuntumaan erityisen raskailta. Esimerkiksi lääkäri- tai fysioterapeuttikäynnit tai nuorison kuljetus melkein piilavat työpäivän, koska pitää kytätä lähtöaikaa. Pirstaileisessa päivässä tälläinen fyysinen siirtymä ei toimi minulle taukona vaan lisää kuormituksen tunnetta. Se on nyt sellainen tilanne, että nuoriso kulkekoon jalkaisin tai bussilla!

Kesän tavoitteeksi otan vesijuosta mahdollisimman paljon. Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia märkäpuvun ja neopreenisukat, jotta tarkenen mahdollisimman pitkään uida luonnonvesissa. Sitten syksyllä mietin, että kuinka saan vesijuoksun mahdutettua paremmin arkeen ja hidastan tahtia. Ikä on saavuttanut minut, aion muuntautua enemmän kotona istuvaksi tyypiksi, jotta palautumiseni olisi parempaa.

Tuntuuko ikääntyminen sinulla kuinka?

Helsinki kukkii - alppiruusuja ja kesäkukkia

Pomon viiden viikon sijaistuksesta on kohta kaksi takana. Jakso on ollut taas selvästi oletettua työllistävämpi ja se tuntuu omassa jaksamisessa. Voimani olivat pahasti ehtymään jo ennen tätä pestiä. Kesästä pitää yrittää nauttia aina kun se on mahdollista. Helppo (ja niin keski-ikäinen) ratkaisu kesästä nauttimiseen on kukkabongaus.

Fysioterapiareissullani päätin ajaa keskusten kautta ja käydä katsomassa minkälaiset kesäkukat on Esplanadin puistoon istutettu täksi kesäksi. Kukat olivat tulleet muutamia päiviä aikaisemmin ja ne olivat vielä aika pienet, mutta ihanan värikkäät!

Runebergin patsaan ympärillä on näin kauniin värikäs kukkameri. Tykkään!

On väriä ja korkeuseroja

Näitä pitkiä kukkapenkkejä on useita

Koristeomenapuu on pudotellut kukanterälehtiä reilusti

Kukkabongaus alkoi ennen Esplanadia oikeastaan jo fysioterapeutin edestä. Talon edessä kasvaa kookas, upeasti kukkiva sireeni, jonka tuoksu oli niin ihana.

Ihana tuoksu!

Sitten kohti seuraavaa kukkabongauspaikkaa. Olen käynyt monena vuotena Haagan alppiruusupuistossa. Se on kuin satukirjasta! Tänä vuonna kävin siellä tiistaina 17.6. joka on selvästi aikaisempia vuosia myöhemmin. Minulla oli tarkoituksena viedä vaari mukanani Haagaan jo aiemmin, mutta vaari ei jaksanut lähteä ja siksi minultakin meinasi jäädä alppiruusut kokonaan bongaamatta. Haagan alppiruusupuisto on minusta kaupungin komein kukkabongauspaikka! 

17.6. alppiruusuissa oli vielä kukkkia jäljellä, mutta monet kukat olivat jo lakastuneet. Atsaleoissa oli ehkä enemmän kukkia jäljellä kuin alppiruusuissa, mutta eivät nekään enää olleet aivan parhaassa loistossaan. Tein kukkabongausretken paluumatkallani toimistolta. Kotiinpäin ajaessa Kehä I oli jyrsitty pitkän matkaa toista kaistaa asfaltointia varten ja se ilmeisesti jymäytti koko liikenteen. Oli hyvä päätös mennä kuuntelemaan lintujen liverrystä ja katsomaan kukinnan loppua Haagan alppiruusupuistoon.

Tosi komea portti alppiruusupuistoon, en ole nähnyt sitä aikaisemmin.

Haagan alppiruusupuisto on avoin ja maksuton kaupungin puisto, joka toimii samalla Helsingin Yliopiston kasvinjalostuksen koealueena. Siellä on jalostettu Suomen oloihin sopivia alppiruusuja. Osa alppiruusuista on kasvanut todella kookkaiksi ja korkeiksi pensaiksi.

Tässä kuvassa näkyy hyvin rhodojen korkeus

Ja koko näkyy tässäkin 

Mikä upeus!

Atsaleat kasvavat omalla alueellaan ja nyt vielä kurkistus puiston siihen osaan.

Ihan huikean hieno väri

Atsaleapuolella on myös jonkin verran rhodoja, ihana satupolku!

Kevään ja kesän suunnitellut kukkabongaukset on nyt nautiskeltuna. Tosin eihän sitä, että minkälaisia puistoja ja luonnonkukkia sitä osuu matkan varrelle. Lupiiniojassa kävin Pirkanmaalla poseeraamassa ystäväni Leenan kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. Oli taas varsin ruokaisa reissu :)

Kesänautiskelussa ja bucket litassa toivon pian siirtyväni mansikoihin. Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat olivat niin kalliita, että päätin vielä vähän odottaa.  

Kohta on juhannus. Suurin osa perheestämme lähtee viettämään juhannusaattoa mökille ukki-apen kanssa. Ohjelmassa on saunomista ja syömistä. Meillä olisi ollut kaikilla nuorilla muitakin menoja, mutta juhannusruokapöydän kutsu vei voiton - etenkin kun appi lupasi hankkia poikien rakastamaan hunajakonjakki savulohta.

Mukavaa juhannusta!

Kukkalaaksossa kukkii 30000 narsissia

Kyllä nyt taas keski-ikäistä viedään :) Tein oikein pitkän automatkan bongaamaan narsisseja ja raahasin Hra Kepposen mukaani. Marjon matkassa -blogista bongasin itselleni uuden kukkakohteen Tammisaaressa sijaitsevan Gullön kartanon kukkalaakson.

Gullön kartano vuokraa juhlatilaa ja mökkejä. Kevään piristykseksi paikan omistaja on istuttanut noin 30000 narsissia metsäisen polun varrelle. Facebookissa kartano ilmoittaa, milloin narsisseilla on paras kukinta. Tänä vuonna se oli aikaisemmassa ja narsissit kukkivat jo viime viikonloppuna. Silloin oli myös avoinna kahvila, joka sijaitsi hienosti remontoidussa isossa kivinavetassa.

Kukkalaaksossa vierailu oli maksutonta. Perille vievä tie on lopussa hyvin kapea, kaksi henkilöautoa mahtuu juuri ja juuri rinnakkain. Perillä on runsaasta parkkitilaa. Kahvilapalvelut eivät ole avoinna kuin ilmoitettuna viikonloppuna, joten vessakäynnit pitää hoitaa muualla.

Kukkalaakso - Gullö gård

Narsisseja on kahtakymmentä eri lajiketta ja niitä on istuettu isommiksi kokonaisuuksiksi lajikkeittain sekä myös sekoittaen. Sitten kuviin. 

Tämä on suosikkikuvani, vaikka narsissit eivät olekaan pääosassa. Minusta Kukkalaakso oli kauneimmillaan siellä, missä narsissien takana on hennosti vihertävät koivut

Lueskelin hieman narssisseista. Lajikkeita on nykyisin kymmenittäin ja suurin osa niistä on helppohoitoisia ja kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Osa lajeista myös tuoksuu ihanasti. Narsissit eivät kelpaa peuroille, myyrille eikä jäniksillekään, joten se olisi erinomainen kukka myös mökille. Tästä jäi kutkuttelemaan ajatus omasta pienestä narsissilaaksosta mökille. Tämä kutkutus jää odottamaan sitä aikaa, jolloin olisi mahdollista olla keväällä mökillä katsomassa omaa narsissilaaksoa.

Kukkabongarit

Kierroksen lopuksi kävimme kahvittelemassa komeassa tilassa kivinavetassa.

Tilan kartanorakennus

Kävimme Kukkalaakson jälkeen kävelemässä pienen lenkin hyvin hiljaisen Tammisaaren puutalokortteleissa. Kauniina kesäsunnuntaina on sitten varmasti ihan erilainen tunnelma.

Talon seinässä on vuosiluku 1894, siinä on ehtinyt talo näkemään vaikka mitä

Vappua ja kukkia

Ilahduin suuresti, kun somesta selvisi, että kukkabongauksessa pääsee alkuun jo vappuna. Nämä keski-ikäisen vapunvietot ovat railakoita - ohjelmassa oli siis vappuruokaa kotona ja kukkabongausta. Lisäksi vähän lukemista ja Netflixiä.

Vappuaatoksi tein toisen version parsapiirakasta ilman sitä vuohenjuustositruuna tahnaa pohjalla. Ripottelin piirakkapohjan päälle parmesanraastetta ja sen päälle parsat. Minusta se vuohenjuustotahna pitää piirakan kosteampana, joten tykkään siitä enemmän.

Tässä meidän lähistöllä on iso Prisma sekä iso Citymarket ja vielä muutama Alepakin. Vuosikausia olemme jääneet vappuna ilman tuoreita munkkeja, jollei työpaikan keittiö ole järjestänyt munkkimyyntiä ja olen ollut paikalla jättämässä tilauksen. Tänä vuonna Hra Kepponen oikein soitti kaupasta vappuaattona "Et varmaan usko, mutta täällä on laarikaupalla munkkeja. Ostanko?" Niinpä sitten herkuttelimme vappuaattona munkeilla.

Fazerin tuoretta munkkia meillä ei ole ollut vappupöydässä ainkaan 10 vuoteen

Saatoin tehdä henkilökohtaisen munkin syömisnopeusennätyksen. Terveydellisistä syistä välttelen munkkeja. Siinä vaiheessa, kun Hra Kepponen muistutti simasta, olin munkistani jäljellä yksi haukkaus. Simana Kaskein simaa, joka on meistä paras kaupan sima. 

Vappupäivän lounaalla oli tietenkin nakkeja ja perunasalaattia. Minä rakastan itsetehtyä perinteistä perunasalaattia, jossa on majoneesi-kermaviilikastiketta, kirpeää omenaa ja suolakurkkua perunoiden kavereina. Jostain syystä perhe ei ole sitkeästä yrityksestäni ihastunut siihen. Muuten tekisin sitä kesäisin säännöllisesti saavillisen jääkaappiin. Vuosi sitten vappuna teimme Ruokaboksin ohjeella lämpimän perunasalaatin uunissa paistetuista perunaviipaleista. Salaattiin tulee myös omenaa ja kevätsipulia ja valkoviinietikkainen kastike. Koska se ihastutti silloin kovasti, teimme sen uudestaan. 

Perunasalaattia, nakkeja ja edellisen päivän parsapiirasta ja simaa

Vappupäivänä meillä oli aikainen herätys, koska veimme keskimmäisen lentokentälle. Hän lähti koulun järjestämälle matkalle. Jatkoimme siitä vaarille aamukahville ja sitten kukkabongaukseen. Ensimmäinen kohteemme oli Roihuvuoren kirsikkapuisto. Itä-Helsinkiläisinä olemme käyneet siellä poikien pikkulapsivuosista saakka. Koko Helsinkiä on puhuttanut viime aikoina puiston kirsikkapuiden leikkaus, joka saattoi pilata puiston kukintaa vuosikausiksi. Se upein "pääväylä" on tosiaan näin maallikonkin silmiin parturoitu pahasti. Kukat olivat vielä nupullaan lukuunottamatta yhtä runsaasti kukkivaa puuta.

Yksi puu kukki jo ihanasti Roihuvuoressa

Kukkivassa puussa on ihanat kerrotut kukat. Ne ovat minusta niitä kauneimpia kirsikankukkia.

Tämä lajike, jota on valtaosa Roihuvuoren kirsikkapuisto on vielä nupuillaan

Roihuvuoressa kävi sellainen tuuli, että olisi pitänyt olla hanskat matkassa. Yksi, vaikkakin kerrassaan upeasti kukkiva, kirsikkapuu oli nopeasti nähty ja niinpä päätimme siirtyä Torkkelinmäelle Helsingin Kallioon bongaamaan magnoliat.

Keski-ikäisen ihastuksen kohteisiin kuuluu erityisesti kukkiva magnolia. Suosikkipaikassamme on kaksi isoa magnoliaa: valkoinen ja vaaleanpunainen. Kukinta ei ollut vielä täydessä loistossaan vaan suurimmaksi osaksi isoja avautumaisillaan olevia nuppuja. Kauneuden lisäksi magnoliassa viehättää se ihana tuoksu. Harmillisesti magnolian alla on tupakkaroskis, jonka lemu laski tuoksunautintoa.

Valkoinen magnoliapuu

Voi ihanuutta!

Tästä kukkabongauksesta on tullut minulle tärkeä juttu toukokuuhun. Kärsin pahasta koivuallergiasta ja mikään lääkitys ei pidä oireita täysin kurissa. Toukokuussa vietän yleensä todella paljon aikaa sisällä. Vähäisiin ulkoiluihini haluan jotain kaunista. Kukkabongaus siis pelastaa toukokuutani.

Keski-ikäiselläkin on hyvä olla tavoitteita mahdollisimman monella saralla. Siis myös kukkabongauksessa. Listallani on:
-Malminkartanon omenapuutarha
-Hollannin Keuhkenhof
-bongata kukkiva jakaranda

Käytyjä kohteita ovat: Haagan alppiruusupuisto, Hatanpään Arboretum, Kotkan puistot, Marketan puisto, Talvipuutarha, Kasvitieteellinen puutarha ja toki Espan istutukset käyn aika katsomassa.

Ehdotukset kukkabongauspaikaksi otetaan kiitollisina vastaan!

Kaunista ja kukkivaa toukokuuta kaikille!