Hetkessä: Kulttuuria + Valitettavasti: jet lagia ja kiirettä

Unelmaloman jälkeen pitäisi olla pirteä ja täynnä energiaa. Mieleni onkin todella pirteä ja pelkkä loman muistelu saa suun leveään virneeseen. Välillä nipistelen itseäni näin jälkikäteenkin, että tapahtuiko kaikki ihana ja upea oikeasti minulle. Valitettavasti keski-ikäinen ja rapistunut kroppani puolestaan on eri tilassa. Minua on ilmeisesti vaivannut koko viikon ikävä jet lag yhdistettynä flunssaan. Minulle itään matkustaminen aiheuttaa välillä pahojakin jet lageja. Uni ei meinaa tulla illalla lainkaan, mutta kaikkina muina aikoina nukuttaisi ihan hirveästi :( Olo on pitkin päivää v-ä-s-y-n-y-t.

En tiedä, mitä ihmettä on tapahtunut kalenterilleni. Se on suorastaan räjähtänyt. Onneksi siellä on paljon myös kivoja juttuja tulossa kuten joulukonsertti, afternoon tea ja kylpylä. Kaikki vielä hyvässä seurassa! Lucky me.

Viime viikkoon mahtui Hetkiä peräti kahdesti. Ystäväni kanssa vietimme pikkujoulujen ensimmäisen osan. Kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Palvelija-näytelmän. Näytelmässä Martti Suosalo esittää 10 eri roolia. Näytelmä on ollut sekä myyntimenestys että kriitikkojen ylistämä.

Kuvat lainattu: http://www.hkt.fi/

Suosalo oli kyllä huikean hyvä. Hotakaisen teksti aiheutti ristiriitaisempia tunteita. Ensimmäinen näytös oli minusta hyvä, mutta toinen näytös ei enää vastannut odotuksiani. Kevätkauden liput ovat tulleet myyntiin ja muutamia paikkoja on saatavilla joulukuunkin näytöksiin.

Teatteriesitystä suuremman vaikutuksen minuun teki Kiasmassa esillä oleva Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu. Leinonen herättelee ihmisiä näkemään yhteiskunnan kipupisteitä. Näyttely antaa paljon ajateltavaa. Siihen kannattaa myös varata reilusti aikaa. Meillä oli kaksi tuntia ja siinä ajassa ehdimme katsoa Tottelemattomuuskoulun videoidut opetustunnit ja Leinosen työt. 

Hra Kepposen kanssa suosittelemme Tottelemattomuuskoulua!

Aika radikaali mielipide, mutta kiistattomasti ruoka on yksi aikamme suurimpia ongelmia. Todisteeksi muutama tutkimusfakta: 

"In America, 13 people die every hour from food-related illnesses. In UK: one in seven hospital patients in the UK are diabetic; 3.8 million of us have diabetes; 7% of 11-year-old children are overweight or obese" Tiedot artikkelista: http://www.theguardian.com/

"The United Nations Food and Agriculture Organization estimates that about 795 million people of the 7.3 billion people in the world, or one in nine, were suffering from chronic undernourishment in 2014-2016." Tiedot artikkelista: http://www.worldhunger.org/

Leinosen kritiikki ulottuu myös taiteeseen saakka. Miltä kuulostaa, että taitelija ulkoistaa työnsä Kiinan halpatuotannon keskukseen?

Mahdollisuus Kiasmassa käymiseen tuli sitä kautta, että esikoinen piti kuljettaa disco-synttäreille. Viemisen ja hakemisen välissä ehdimme käymään Kiasmassa. Kiinnostuneena seurailimme metroasemalla synttärivieraita ja ihmettelimme, että milloin meille oikein ilmaantui kotiin discoikäinen?

PS. Kiireestä huolimatta täältä pukkaa tänä vuonna hitaasti, mutta varmasti puuhajoulukalenteri uusine kujeineen. Stay tuned :)

Hetkessä: Snorklausta Galapagoksella

Matkalta kertyi toista tuhatta kuvaa. Matkakertomuksen aloittaminen tuntuu vaikealta, koska en tiedä, mistä päästä lähtisin ihanaa matkaa purkamaan ja kuinka saisin kuvamäärän pysymään kohtuullisena. Ajattelin tehdä postauksen aikajärjestyksessä lähinnä itseni takia, mutta päädyin sittenkin satunnaiseen järjestykseen. Snorklaus on ehkä parhaiten rajoittuva kokonaisuus, joten aloitan siitä.

Galapagoksen risteilyltä tehtiin kaksi retkeä päivittäin. Toinen retki oli aina "dry landing", mutta kahtena päivänä toinen retki oli "wet landing". Wet landing retkillä oli vaihtoehtona oleilla rannalla tai snorklata. Risteilyalukselta sai lainaan maskin, snorkkelin ja räpylät. Minulla oli oma maski linssivahvuuksilla ja putki. Me valitsimme snorklauksen ja mikäli tarjolla oli snorklausta suoraan kumiveneestä, valitsimme sen.

Galapagoksella oli kylmä kausi juuri päättynyt. Sen aikana merivirta tuo saarille hyvin planktonpitoista, viileää, ravinteikasta vettä ja kaloja näkyy todella paljon. Ravinteikkaan veden huomasi aivan paljain silmin virtauksessa, jossa kävimme snorklaamassa. Planktonia ja aivan pientä kalaa oli todella paljon.

Snorklaukset olivat upeat! Näimme paljon koralleja, erilaisia kaloja, meritähtiä. Santa Cruzin saarella snorklatessa näimme myös merimakkaroita sekä syömäkokoisen hummerin. Snorklauksen huipentuma oli merikilpikonnat. Pohjassa näimme kaksi ja sitten löysimme liikkeellä olevan kilpparin, jota lähdimme seuraamaan. Yritimme pitää kahden metrin määrätyn etäisyyden, mutta välillä kilpikonna oli melkein käden ulottuvilla. Se ei välittänyt meistä lainkaan, vaan jatkoi häiriintymättä omia puuhiaan. Kilppari söi kasveja kivien päällä, kävi välillä pinnassa haukkaamassa happea ja jatkoi sitten sulavaa, majesteetillista lipumistaan. Toivon, että en ikinä unohda niitä maagisia hetkiä kilpikonnan perässä valon siilautuessa kiiloina planktonin lävitse.

Halusin ikuistaa vedenalaista maailmaa ja ostin ennen reissua vedenpitävän pokkarikameran Olympus Toughin.

Tervetuloa virtuaaliselle snorklauskierrokselle.

Espanola-saari, ensimmäinen snorklaus:

Floreara-saari, toinen snorklaus (Post Office baylta)

Floreana-saari, kolmas snorklaus (Devil's crown)

Huikea kokemus. Melkein vieläkin pitää nipistellä itseäni, että tapahtuiko tämä todella minulle.


Olympus Tough oli helppokäyttöinen ja kuvista tuli kivoja myös pilvisellä säällä. Akun kesto pääsi yllättämään snorklatessa ja harmillisesti akku loppui kun vastaan ui rausku :(

Äiti maksaa sulle kympin, jos et halua uutta kauluspaitaa

Usein olen narissut siitä, että pojille on niin vähän vaatevalikoimaa ja ylipäänsä voin ostaa lapsille pelkästään housuja ja trikoopaitoja. Poikani suostuvat pukemaan juhliin kauluspaidan pitkin hampain, mutta ihanat neuleet, slipoverit ja liivit jäävät käyttämättä (ja nykyisin ostamatta). Sen kerran sitten, kun on tarvetta ja innokkuutta muuhunkin kuin trikoopaitapukeutumiseen, minun shoppailukuntoni on tietysti pakkasella.

Keskiviikkona raskaan työpäivän jälkeen pienessä flunssassa kiersin Hra Kepposen kanssa kauppakeskuksen kautta ostamassa esikoiselle puvun. Helsingin nelosluokkalaiset saavat joka vuosi kutsun Ylipormestarin Itsenäisyyspäiväjuhlaan. Eihän tuo kutsu mitenkään yllätyksenä tullut, mutta juhla-asun hankkiminen jäi tietenkin viime tinkaan. Valinnanvaraa ei enää ollut ja edullisten kauppojen puvut oli myyty loppuun aika päivää sitten, mutta Jesper Juniorista löytyi ihan oikeita kokopukuja.

Tein pukuostoreissun viimeisillä voimillani. Harkitsin monesti lattialle rojahtamista ja Hra Kepponen tsemppasi minua hokemalla "jaksaa, jaksaa" :D Siinä vaiheessa, kun kotona totesimme, että puku ei mahdukaan esikoiselle, meinasin luovuttaa tai vähintään tiristää pari kyyneltä.

Sotasuunnitelma: ruokaa ja 20min power napit ja takaisin kaupoille. Klo 20:30 olimme viimeisellä oljenkorrella eli Halosella ja myyjällä oli katsottuna kokovaihtoehdot. 20:45 puku oli maksettu ja kassalla saatu pieni slaagi siitä, kuinka kalliiksi itsenäisyyspäiväjuhlavaatteet tulivat. Tietenkin jäljellä oli vain sitä kalliimpaa mallia. Mutta nyt kelpaa nuoren miehen mennä Ylipormestarin bileisiin.

Elättelen toiveita, että esikoinen antaa luvan julkaista blogissa pukukuvia juhlia edeltävästä tanssien kenraaliharjoituksesta.

Puvun takki

Kun tulimme puvun kanssa kotiin, kuopus alkoi muistuttelemaan, että hänellä on perjantaina esiintyminen adventtihartaudessa ja hän haluaa sinne kauluspaidan. Lupasin katsoa jonkun esille kaapista ja rojahdin sänkyyn. Torstai-iltana jallitus jatkui. Kuopus haluaa uuden kauluspaidan. Kuopus on mukisematta käyttänyt kaikki isoveljien vanhat vaatteet, joten yksi kauluspaita on aika kohtuullinen pyyntö.

Kohtuullisuudesta huolimatta aivoni hakivat kuumeisesti pakoreittiä mahdollisesta shoppausreissusta. Suuni jo aukesi lauseeseen "Äiti maksaa sulle kympin, jos et halua uutta kauluspaitaa". Sain onneksi suuni sulkeutumaan kesken lauseen ja päätin olla hyvä äiti ostamalla lapselleni kauluspaidan.

Tuttu strategia: ruokaa ja vähän pidemmät power napit ja sitten taas kaupoille. 20:30 olimme taas ostoksilla. Ehdotukseni valkoisesta kauluspaidasta ei saanut kannatusta, ekaluokkalainen halusi ehdottomasti ruudullisen. Saas nähdä pääsemmekö adventtihartausaamuna yhteisymmärrykseen paidan laittamisesta housujen sisään :)

Tällä hetkellä haluan unohtaa sen ikävän faktan, että meidän lapsilla ei ole lainkaan talvikenkiä. Edessä olisi shoppausta. Huokailen helpotuksesta, että pojat eivät ole halunneet joulu/kevätjuhliin juhlavaatteita, joku kauluspaita yleensä löytyy jokaiselle ja sillä on pärjätty.

Aika arkiselta ruutupaita näyttää kuvassa, mutta ero trikooseen on oikeasti huomattava :)

Farkuista ei poika kuitenkaan suostunut luopumaan

PS. Nyt kun tässä on päästy siistimmän vaatetuksen makuun, niin näin jo vision päässäni, kuinka lapset istuvat joulupöydässä valkoisissa vimpan päälle silitetyissä paidoissaan kravaatit kaulassa ja perintöhopeat kiiltevät joulupöydässä kynttilän valossa ja luonnollisesti lataan eleganssimme someen :D Siksi nauruhymiö, että me olemme perhe, jonka joulueleganssi on tyypillisesti pyjamat, aamutakit ja oloasut

Joulukalenteri

Meillä on ollut melkein joka vuosi kaupan kalentereitten sijasta omatekoinen puuhakalenteri. Välillä olen puhkunut joulupuuhien intoa ainakin vielä marraskuun puolella ja välillä puuhakalenteri on ollut pakon sanelema juttu, koska Lego Star Wars kalenterit ovat ehtineet loppua about koko Suomesta.

Puuhakalenterien hyvä puoli on siinä, että tulee askarreltua, leivottua, koristeltua, luettuja jouluisia kirjoja ja katseltua jouluisia leffoja. Sitä ei käy kieltäminen, että puuhakalenterin pyörittäminen on ainakin työssäkäyvälle raskasta. Kuka sitä joka ilta jaksaa töiden ja pakollisten kotikuvioiden jälkeen vielä puuhastella?

Piparit ja ranskanpastillit sopivat erinomaisesti yhteen

Tänään juttelimme poikien kanssa joulukalentereista. Kysyin, että haluavatko pojat joulukalenterin. Esikoinen ja keskimmäinen totesivat heti, että ei tarvita. Kyselin sitten innostusta puuhakalenteriin. Kuulin puolihyväksyvää muminaa. Leivonta ja koristeiden laitto olisi kivaa ja sitten jatkui sellainen epämääräinen mumina. Selvisi, että pojatkaan eivät jaksa joka päivä puuhailla. Saavutimme kaikille mieluisen puuhakalenterimuodon: joulupuuhia vain viikonlopuksi. Fiksut pojat! Pientä vikinää kuului nurkasta: "Äiti, minä haluaisin vielä Star Wars kalenterin." Kuopus, juuri 7 vuotta täyttänyt, on perheen ainoa legoikäinen. Mikäli kauppojen varastotilanne suo, niin hän viettäköön vielä joulun odotuksen legojen kiilto silmissään ;)

Mitenkäs teillä? Vieläkö pitää olla joulukalenteri?

Keskimmäinen on saanut kalenteritontun kummitädiltään lahjaksi.

Olen dokumentoinut kolmen joulun puuhakalenterit blogiini. Sivut ovat olleet piilossa melkein vuoden, mutta jopa kesäkuussa niihin ollut reilusti liikennettä. I feel for you jotka etsivät jo juhannuksena inspiraatiota joulukalentereihin ;) Tässäpä nyt katsaus menneiden vuosien puuhakalentereihin. Lisään ne vielä tuohon bannerin alle, kunhan muistan taas, että miten.

2011
Vuonna 2011 kalenterista tuli pikkuyllätyksiä kuten legoja ja erilaisia muovihärpäkkeitä. Vinkeissä on 20 puuhaa ohjeineen ja 12 yllätystä.
http://pikkukepponen.blogspot.fi/p/joulukalenteri-2011.html

Puuhakalenterin leivontatuotos: pullaa piparkakkutaikinatäytteellä. Nam!

2012
Vuonna 2012 kalenteri kulki nimellä Joulusukka 2012. Olen tallentanut lyhyesti jokaisen päivän puuhan tai yllätyksen. Kyseisenä vuonna Joulusukkaa toteutti esikoinen, pienemmillä oli Star Wars kalenterit. Lopusta löytyy linkkejä toteutettuihin puuhiin.
http://pikkukepponen.blogspot.fi/p/joulusukka-2012.html

Joulusukan askartelutuotos

2013
Vuonna 2013 kalenteri kulki nimellä JouluKepponen. Koko perhe osallistui tähän kalenteriin. Tämä oli varsinainen superpuuhastelujoulu. Joulukoristeita teimme 24kpl ja piparkakkutaikinaa kului 5kg. Postauksen lopusta löytyy linkkejä toteutuksiin ohjeineen.
http://pikkukepponen.blogspot.fi/p/joulukepponen.html

Joulukepposen tähtisatoa. Myönnän, innostuin itse hieman taittelusta ja koristelusta :D

2014
Joulusukan päävastuullinen oli Hra Kepponen. Hän huolehti sukan täyttämisestä pienillä yllätyksillä ja herkuilla. Minä vastasin leivontaosuudesta. Kyseisenä vuonna ehdin keskittymään hieman enemmän itsetehtyihin lahjoihin. Syötäviä lahjavinkkejä kertyi 4kpl. Jos makea ei miellytä, niin näistä ohjeista ei ole iloa.
http://pikkukepponen.blogspot.fi/2014/11/tee-se-itse-joululahja-1.html
http://pikkukepponen.blogspot.fi/2014/11/tee-se-itse-joululahja-2.html
http://pikkukepponen.blogspot.fi/2014/12/tee-se-itse-joululahja-3-eli-leivoksia.html
http://pikkukepponen.blogspot.fi/2014/12/tee-se-itse-joululahja-4-eli-pipareita.html

Tee Se Itse joululahja

Ihanaa joulun odotusta!

Starlight-haasteessa syvällisempiä kysymyksiä

Terveisiä keittiönpöydän äärestä! Olen palannut onnellisesti haavematkaltani kotiin. Ennenkuin tölväisen matkakuvatulvan blogiini, vastaan lomani aikana saamaani haasteeseen. Katja, ihanasta blogista Nainen Talossa, haastoi minut vastaamaan kolmeen kysymykseen.

Postauksen somistuksena on ruokakuvia Etelä-Amerikasta. Nehän melkein liittyvät syvällisempiinkiin elämän pohdintoihin, koska sanonta elää syödäkseen, ei mene pahasti huti meikäläisessä ;)

Jälkiruoka Perussa: kookos-pannacotta, kookos-keksi, joku paikallinen hedelmäkastike

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Olen kiitollinen elämän minulle suomista mahdollisuuksista joka päivä. Minulla on ollut mahdollisuus opiskella, tehdä töitä, rakastaa ja tulla rakastetuksi, saada lapsia, hankkia oma koti, hoitaa terveyttäni ja viettää aikaani itselleni mieluisten asioiden parissa. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää itsellisen ihmisen elämää ja siitä, että olen saanut elää ympäristössä, joka kunnioittaa valintojani.

Jälkiruoka Perussa: appelsiinipiirakkaa

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? 

Yritän elää siten, että menneita valintoja ei jälkikäteen märehditä. Onnea on ollut matkassa sen suhteen, että suuret linjat ovat menneet sen verran hyvin, että olen pystynyt elämään periaatteeni mukaisesti. Tokihan elämään mahtuu monta pienempää valintaa, joiden kohdalla tekisin jälkikäteen toisin, kun tietoa on enemmän. Mutta eivät ne ole sellaisia asioia, että olisin jäänyt niitä katumaan.

Yksi asia on, minkä ehkä haluaisin muuttaa. Olen tyytyväinen koulutukseeni ja työhöni. Työ on antanut minulle erinomaisia mahdollisuuksia toimia kansainvälisessä vientiteollisuudessa ja ymmärtää sitä ja ihmisiä eri puolilla maailmaa. Voisin tehdä työtäni eläkeikään saakka. Silti jossain sisimmässäni välillä kaihertaa ajatus siitä, että haluaisin tehdä yhteiskunnallisesti merkittävämpää työtä. Työtä, mikä mahdollistaisi joillekkin ihmisille paremman elämän.

Päivittäinen välipalani Ecuadorissa, ei suinkaan pinacolaca, vaan ananasmehu

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Minusta elämä on suuri seikkailu ja sen tarkoitus on seikkailla täysillä. Yrittää tehdä omasta elämästä mahdollisimman hyvä ja huolehtia läheisistä. Etsiä elämään iloa ja rakkautta ja luoda niitä ympärilleen.

Jonna Tervomaa on kuvannut ajatuksia myös elämän tarkoituksesta erinomaisesti biisissään Minä toivon.
Lyhyesti näin:

Tarkoitus on elää ja kerran kuolla henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla tehdä jotain hyvää kun voi oi, sehän menee kiertoon





Jos et ole vielä omassa blogissasi vastannut tähän haasteeseen, niin ota tästä kysymykset itsellesi.

Mukavaa sunnuntaita!

Rantakaverina meri-iguaaneja

Terveisiä Ecuadorista. 4 vrk risteily Galapagoksella oli huikea kokemus, nyt olemme hotellissa Galapagoksen Santa Cruz saarella. Tänään vietimme rantapäivän. Ihmisiä oli vähän, kuvan elukoita sen sijaan oli runsaasti. Tällä saarella meri-iguaanit kuitenkin väistävät ihmistä - ei pääse tulemaan snorklaustörmayksiä :) että tällaista seuraa oli tänään :D

Makupaloja

Perulainen keittiö on varsin uniikki. Eksoottisia raaka-aineita sekä tuttuja raaka-aineita ihan uudella valmistustavalla. Olemme maistelleet varsin ennakkoluulottomasti paikallisia herkkuja suosikkini chevichen ohella.
Eksotiikkalistan kärjessä on grillattu marsu ja alpakka carpaccio. Kyytipojaksi olen maistellut kelvollisia perulaisia viinejä, mutta useimmiten lasissa on ollut paikallista limsaa Inca colaa.



grillattua marsua, annos paloiteltiin kuvauksen jälkeen



alpakkacarpaccio



kanaa, mangoa ja passionkastiketta



cheviche


Nämä kuvat postailin Ecuadorista. Matka saattaa jatkua nettipimennossa.

Terveisiä Perusta

Matkareittimme tähän mennessä: Lima - Cusco - Machu Picchu - Cusco. Tällä hetkellä olen Inkojen pääkaupungissa Cuscossa, joka on varsin viehättävä ja täynnä nähtävää. Ensivaikutelma Cuscosta oli etova, 3400m korkeus aiheutti minulle lievää vuoristotautia. Se onneksi meni ohitse.

Tähän astinen reissun kohokohta on Machu Picchu. Päivän sää oli vaihteleva, välillä tuli vettä ja lopuksi paistoi. Inkojen rauniot olivat uskomattoman hienot ja yhtä hieno oli ympäristökin. Olisin voinut tuijotella tuntikaupalla vuoria. Huikaisevan kaunista ja jotenkin mystistä.

Vajaa vuorokausi enää Perua jäljellä ja sitten nokka kohti Ecuadoria. Wi-Fi toimii sen verran kehnosti, että lähinnä instagramin päivitys onnistuu.

Hymyn aiheita

Kuulkaas, minua vaivaa aivan järkyttävän paha matkajännitys. Ensimmäistä kertaa aikuisessa elämässäni. En oikein meinaa saada mitään tehtyä, kun pitää vaan hermostuneena vääntelehtiä tuolissa. Unelmamatkani on kohta edessä ja käteni hikoavat ajatuksesta merisairaus, vuoristotauti ja ryöstö. Matkapaniikki!

Pakko postata jotain kivaa ja turvallista. Tässä tulee parilta viime viikolta kuvia, joiden tilanne on saanut minut hyvälle tuulelle.

1. Hello Kitty asenne
Metroaseman parkkihallissa bongasimme koko perhe auton, jonka molemmissa etupenkeissä oli varsin päheät penkinsuojukset. Nostan hattua asenteelle! Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa!

2. Mielettömän hienot auringonnousut
En voi lopettaa näiden säiden hehkuttamista! Ihanan aurinkoista! Olen nähnyt monta huumaavan hienoa auringonnousua. Eilen odottelin työkaveria toimiston ulkopuolella lounaalle ja aurinko lämmitti kasvojani marraskuussa.

Toimistoelämää aamuauringossa - onnea on ikkunapaikka!

3. Bobrikovin salonkivaunu

Vierailin kurssikeskuksessa, jonka erikoisuudeksi paljastui Bobrikovin salonkivaunu. Heti tauolla kipaisin katsomaan sitä. Se on erinomaisessa kunnossa. Hienot kalusteet ja vanhat upeat kaasulamput. Tällaiselle vanhojen tavaroiden rakastajalle hetki oli hieno! Suunnittelimme jo toisen kurssilaisen kanssa, että jäämme iltapäiväksi fiilistelemään salonkivaunuun :)

Bobrikovin salonkivaunu, valmistettu Itävalta-Unkarissa vuonna 1989

Vuoteen 1965 vaunu oli yleisten töiden ja liikenteen ministeriön käytössä

Valitettavasti valoja ei saanut päälle ja salonkivaunussa oli liian hämärään kännykälleni. Silti tunnen pakottavaa tarvetta jakaa kehnoja kuvia junasta sisältä :D

4. Päiväkävelyt

Tässä toiseksi viimeisimmän viikonloppulenkin fiilistelykuvat. Ah, miten kaunista!

5. Pullapiiri

Pullapiirille pitäisi antaa uusi nimi - överiherkkupiiri :D Tuplabuukkauksen johdosta eilen meillä oli täytekakku, kahta eri pullapitkoa, munkkeja ja 3 levyä suklaata.

Olen jo saanut pullapiirissä mainetta. En suinkaan tarjoilujeni tai edes syömäkykyni ansiosta, vaan siitä, että ensimmäisenä työpäivänäni liityin pullapiiriin. Sitä ei piirin vetäjä muista kertoa, että tein se jo ennen lounasta :D 

Saattaa olla, että blogini hiljenee reissun ajaksi. Mikäli Wi-Fi toimii hyvin, niin tänne saattaa ilmestyä lyhyita kännykkäpostauksia ja reissukuvia päivittyy aina mahdollisuuksien mukaan instaan https://instagram.com/kepposet/

Ihanaa viikonloppua!