Teneriffan parhaat: Teide ja snorklaus

Tein Teneriffalla kaksi retkeä: toisen Teidelle ja toisen snorklaamaan

Kuten jo aiemmin kirjoitin auringon ja meren lisäksi Teneriffalla minua kiehtoo sen karu, selvästi tuliperäinen, luonto. Onneksi sitä on vielä jäljellä ja kaikkea rantaviivaa ei ole rakennettu. Mielenkiintoisen luonnon huipentuma Teneriffalla on ehdottomasti Teiden tulivuori ja sitä ympäröivä Teiden kansallispuisto. Teiden kansallispuisto on kärkisijoilla Euroopan vierailumpien kansallispuistojen listalla. Opas väitti Teideä Euroopan suosituimmaksi kansallispuistoksi, mutta netin mukaan kävijämäärissä se jää jälkeen muutamalle UK:n kansallispuistolle kuten Snowdonialle.

 

Tyytyväinen turisti Teidellä

Teide on Espanjan korkein huippu 3718 metrin korkeudellaan. Teideä ei luokitella sammuneeksi tulivuoreksi, vaan nukkuvaksi tulivuoreksi. On siis riski, että Teide vielä purkautuu. Edellisen kerran Teiden purkautui 1909.

Matkani aikana Kanarian saariin kuuluvalla La Palmalla tulivuoren purkaus oli jatkunut jo yli kaksi kuukautta. Ilmeisesti toistaiseksi on selvitty ilman kuolonuhreja, mutta ihmisten koteja on jäänyt laavavirran alle. Playa de las Americasin rantabulevardilla näin mainoksia retkistä kokemaan tulivuoren purkaus. Olisin todellakin halunnut sellaiselle retkelle! Aiheesta on Suomen lehdissä aika vähäisesti kirjoituksia, joten en osannut yhtään varautua, että tuollainen retki olisi ollut mahdollista. Joka tapauksessa toivon, että tulivuori La Palmalla rauhoittuu pian ja elämä palaa uomiinsa ja kotinsa menettäneet pääsevät aloittamaan elämäänsä katastrofin jälkeen.

Teiden retken ostimme Tjäreborgin kautta ja sen opasti Marjut. Marjutin instasta löytyy materiaali La Palman tulivuoren purkauksesta. Marjut oli käynyt retkeilemässä paikan päällä.

View this post on Instagram

A post shared by Marjut Lind (@marjutinmatkassa)

 

Jo pelkästään automatka Teidelle on mielenkiintoinen, koska se kulkee monien erilaisten kasvu/ilmastovyöhykkeiden lävitse. Matkalla näkyy useita endeemisiä eli Teneriffan kotoperäisiä kasvilajeja kauniiden maisemien lisäksi. Kanarian kotoperäiset lajikkeet ovat sopeutuneet kasvupaikalleen. Hyvä esimerkki on kanarianmänty, joka monen muun endeemisen lajin tavoin kerää vettä tiivistyvästä ilmankosteudesta vuoren rinteellä.

Bussin ikkunasta vauhdissa kuvattu maisema

 

Kanarianmäntymetsää bussin ikkunasta kuvattuna

Ruska viiniviljemillä juuri ennen Vilaflorin kylää 1400m korkeudessa

Tauolla Vilaflorin kylässä

Teiden huippua ympäröi suuri kaldera. Wikipedia kertoo kalderasta näin: "Kaldera on tulivuoren romahtamisesta syntynyt kulhon muotoinen tuliperäinen muodostuma. Se voi olla täynnä vettä, jolloin se muodostaa kraatterijärven. Nimitys tulee espanjan kielen kattilaa tarkoittavasta sanasta caldera." Kalderan reunaa kulkee autotie reilun 2300m korkeudessa. 

 

Kalderan maaperä on hedelmällistä ja hedelmällistä maaperää on valunut myös kalderan ulkopuolelle tulivuorenpurkausta ja sateiden myötä. Kasvien ja eläinlajien määrä Teiden aluella onkin erittäin suuri. Eläinlajisto on pääosin selkärangattomia ja kasvit ovat sopeutuneet korkeaan vuoristoilmaan, paahtavaan aurinkoon ja kuivuuteen. 

Terveisiä kalderan reunalta, näkymä Teiden huipulle päin

Terveisiä kalderan reunalta, Näkymä Teiden huipun vastakkaiseen suuntaan

 

Ymmärtääkseni kalderan halkaisija on vajaa 50km

Kalderan reunalla on gondolihissin ala-asema ja hissillä pääsee ylös 3555m. Halukkaat voivat vielä sieltä vaeltaa parisataa metriä ylös, jos on hankkinut ajoissa kirjallisen luvan. Tuossa korkeudessa parin sadan metrin vaellus ylämäkeen ottaa kunnon päälle. Minä olen kokenut lievän vuoristotaudin Perun Cuscossa 3400m enkä välttämättä pystyisi kulkemaan 200m ylämäkeen lainkaan. Meidän retkipäivänämme gondolihissi oli kokonaan suljettu.

Edellisenä yönä oli satanut ensilumi Teidelle ja sää oli mennyt reilusti pakkasen puolelle. Hissin vaijerit kuulemma jäätyvät lumisateessa helposti. Päivällä aurinko paistoi todella kirkkaasti, mutta sää oli myös tuulinen. Tämä yhdistelmä piti hissin kiinni. Olimme tietysti suunnitelleet hissillä ylös pääsystä, niin kiva oli retki muutoinkin, että ei jäänyt harmittamaan. Saimmehan sitten ihailla kaunista valkoista Teiden huippua.

Teiden huipulla käymisen sijasta kävimme pienellä kivalla kävelylenkillä Rogues del Garcia -kalliomuodostelman ympärillä.

Ystäväni Sirpa 

Tämä kallio-laavakenttämaisema on todella upea!

Minusta Teide on ihan maailmanluokan kohde. Suosittelen vierailemaan siellä, jos tiesi vie Teneriffalle. 

 

Teidelle voi mennä omatoimisesti myös vuokra-autolla. Palveluita Teidellä on rajoitetusti ja ainoassa kahvilassa voi olla pitkäkin jono, joten suosittelen varamaan eväitä. Meidän retkeemme kuului pysähdys Vilafloran kylän kahvilassa. Siellä kielitaidoton täti onnistui myymään minulle ulkonäöltään aika vaatimattoman bataattimunkkirinkilän. En ole ennen ikinä edes kuullut bataattimunkista, mutta se osoittautui erinomaiseksi! Hyvin tehty kahvilan täti!

Teneriffa osoittautui myös yllättävän hyväksi snorklauskohteeksi. Helpoin tapa päästä snorklaamaan on valmiit veneretket. Niillä pääsee yleensä kokeilemaan ainakin pari snorklauspaikkaa. Ystäväni Sirpa ei ole snorklannut aikaisemmin veneestä ja hänellä oli mukana ihan uudet räpylätkin, joten Sirpa halusi lähteä mieluummin liikkeelle rannalta. Polvivammojeni takia minulla on käytössä pitkät räpylät ja niiden jalkaan saaminen ranta-aallokossa on tuskaista, siksi minä suosin veneestä tai laiturilta lähtöä. Tulihan taas hankittua pari kourallista rantahiekkaa bikinien sisään räpylöiden kanssa rantavedessä painiessa. Jos reissussa on mitään mahdollisuuksia päästä snorklaamaan, niin minulla on aina mukana oma maski, jossa linssit vahvuuksilla ja omat räpylät. Snorklaus on vaan niin mun juttu!

 

Googlauksen perusteella yksi paikka oli ylitse muiden snorklaukseen ja se oli El Puertito. Hyvällä tuurilla El Puertitossa voisi nähdä kilpikonniakin. Saimme hotellin respaltakin ohjeita. Rannalla on yksi ravintola, voisimme tilata sieltä paluumatkalle taksin. 

 

Merivesi oli yllättävän snorklauslämmintä ja toki välillä piti potkia ihan vakavissaan. Tarkenin tehdä parin tunnin kierroksen. Sirpa joutui välillä viemään räpylät pois, koska ne aiheuttivat jalkakipua. Jos nyt joku sattuisi menemään El Puertitoon snorklaamaan, niin paras alue siihen on rannan vasen reuna.

Snorklausrantamme ylhäältä kalliolta kuvattuna

Ennen näitä tyrskyjä piti kääntyä takaisin rantaan päin

Mitä näimme?

-Erilaisia kaloja oli paljon yksittäisistä kaloista kunnon parviin

-Useamman trumpettikalan, myös pari ihan pientä trumpettikalaa

-Kaksi mustekalaa. Onnistuin niistä toisen näyttämään Sirpalle. Tätä ennen olen nähnyt vain kerran mustekalan

-Pohjapiilottelijakaloja

-Kilpikonnan peräpään

Vedenalainen valokuvaus ei onnistunut, vedessä oli valtavasti erilaisia partikkeleita planktonista levän paloihin ja valon määräkään ei ollut riittävä. En vaan ikinä muista ottaa sitä kameran lisävaloa mukaani. Jälkivalotuksella sain jotain kuvia muistoksi.

Kalaparvi

Tässä kuvassa näkyy ylävasemmalla pitkulainen trumpettikala

Trumpettikala

Eihän Teneriffa nyt mikää koralliriutta tietenkään ole, mutta tämä on toistaiksi paras koralliriutan ulkopuolinen snorklaus. Kaloja oli selvästi runsaammin kuin olen nähnyt esimerkiksi Kreikassa, Sardinassa tai Maltalla. Muistelen, että snorklaus Azoreiden Vila Francan saarella oli myöskin hyvä snorklaus ja väriä vaihtavia meritähtiä, mutta kalojen määrä vähäisempi ja jopa elokuussa tosi viileää vettä.

Tämän snorklausretken muistijälkeä vahvistaa paluumatkan ongelmat. Siinä vaiheessa, kun olimme snorklauksen suhteen valmiit, ei se ainoa paikallisravintola ollut vieläkään avannut. Ainoa aukioleva bisnes oli yksittäisen sedän "myyn pahvilaatikosta kaktuksia"-koju. Sedän kielitaito ei ollut kovin monipuolinen eikä setä tietenkään muistanut edes taksin numeroa. Setä kuitenkin alkoi ystävällisesti kyselemään kaktusasiakkaalta apua. Nuorehko paikallinen nainen lupasi auttaa meitä taksin saamisessa. Ehdin jo ihmetellä, että miksi se puhelu kesti niin kauan ja äänen voimakkuus nousi. Nainen ilmoitti meille, että tilanne on valitettavasti sellainen, että alueella on vähän takseja ja ruuhkaa ja taksia ei voi tilata ainakaan seuraavaan tuntiin. Siinä sitä sitten ihmeteltiin tilannetta hetken aikaa ja lopulta päädyimme sitten liftaamaan taksia soittaneen naisen seurueen kyytiin. Sirpalle sanoin, että jos hän vakavasti pelkää että tällä reissulla pääsee eroon hengestään tai omaisuudestaan, niin voin jäädä istuskelemaan sedän kaktus"myymälään" mutta äänestän vakaasti kyytitarjouksen puolesta. Sirpa on aikoinaan opiskellut diplomi-insinööriksi Leningradissa eikä hätkähdä vähästä. Sirpalle oli ihan ok päätyä snorklauksen jälkeen peukalokyytiläiseksi rastatukkaisten ja hyvin tatuoidun seurueen kyytiin. Ensin piti seurueen saada SUP-laudat köytettyä katolle ja sitten vielä mahdutettua turistitädit yhden seurueen jäsenen ja tavaroiden kanssa takapenkille. Olimme toki laittaneet toisemme merkille jo rannalla ja seuruetta kiinnosti kovasti, miten joku voi snorklata noinkin viileässä vedessä pienen ikuisuuden. Suomalaisuus selitti heti tilanteen. Pisteet ja kiitokset paikallisille rastatukka-SUPpailijoille avusta ja aurinkoisesta asenteesta! Lupaan laittaa hyvän kiertämään ja auttaa vuorostani pulassa olevaa turistia.

Jos haluat Tenerifalla vierailla El Puertitossa, suosittelen vuokra-autoa tai valmisretkeä :D

Snorklauksen jälkeinen edustustyyli

 

Ensimmäinen postaus tästä lomamatkasta:
https://pikkukepponen.blogspot.com/2021/12/valoterapiaa-teneriffalla.html

Valoterapiaa Teneriffalla

Blogissa on ollut hiljaista lomaviikkoni ajan.  Olin ajatellut kirjoitella lyhyesti lomakuulumisia Teneriffalta, mutta loma menikin yhdessä hujauksessa ohitse. Aikaparadoksi iski jälleen - tuntui kuin olisin ollut todella pitkään poissa ja samaan aikaan viikko meni yhdessä hujauksessa.

Reissuun lähdin eläköityneen työkaverini Sirpan kanssa. Loma ei käynnistynyt onnistuneesti. Aamulla minulla oli herätys 4:15 ja olin kentällä 5:15. Lentomme oli myöhässä ja myöhästyminen venyi yhdeksään tuntiin. Tietoa myöhästymisestä kerrottiin tipoittain, joten palaaminen kotiin lepäämään ei onnistunut. Olen nykyisin tosi huono nukkumaan vieraissa paikoissa, mutta onnistuin ottamaan pienet nokoset lentokentän penkillä.

Tädit nukkuvat lentokentällä

Ehdimme ennen lennon myöhästymisestä tiedottamista syödä Sirpan kanssa kevyen aamupalan kentällä. Seuraavaksi meille jaettiin aamupalavoucherit ja vielä myöhemmin ateriavoucherit. Yhdeksän tunnin aikana ehdimme siis ruokailla kentällä kolmesti.

Erinomainen hampurilainen kentällä nosti mielialaa

Vihdoin koneessa

Vihdoin ilmassa ja heippa Helsinki

 

Sirpa oli tällä kertaa matkavastaava ja minä olin mukana aivan turistina. Sitten omilleni muuttamisen, en ole ikinä ollut kenenkään muun varaamalla lomamatkalla. Sirpa oli valinnut meille matkan Tjäreborgilta Costa Adejeen. Minä halusin ehdottomasti jonkin pienemmän ja rauhallisemman lomakohteen ja Costa Adeje oli juuri meille sopiva. Taitaa olla niin, että tämä oli elämäni ensimmäinen Tjäreborgin matka. Hotelli oli valittu täysin uima-altaan ja rannan läheisyyden perusteella. Sirpaa hiukan jännitti etukäteen, että onko allasalue yhtään sellainen kuin kuvissa. Todellisuus vastasi kuvia ja tykkäsimme allasalueesta todella paljon. Altaat eivät olleet mitkään jättimäiset, mutta niissä oli tilaa erinomaisesti, koska hotelli oli K-16 hotelli. Suurin osa hotellivieraista ei tainnut uida lainkaan.

 

Uima-allas oli kaksiosainen, joista toinen oli mukavaksi lämmitetty. Toisessakin tarkeni uida niinä päivinä, jolloin aurinko paistoi lämpimästi. Oli superihanaa päästä uimaan ulkoaltaaseen! Allasalueelle näkyi auringonlasku ja pääsimme todistamaan paria erittäin upeaa auringonlaskua. Iltaohjelmamme oli lasillinen viiniä uima-allasalueen ravintolassa auringonlaskun aikaan ja sitten vähän kävelyä ja illallinen.

Vietimme muutaman päivän vain rentoillen altaalla ja uiden altaassa sekä meressä. Yksi päivä kului omatoimisella snorklausretkellä, yksi päivä Tjäreorgilta ostetulla Teiden retkellä ja yksi sateinen päivä shoppaillessa. Tänä vuonna olen ostanut 12 vaatetta, kuten postauksessani lokakuussa laskin. Tämä oli vähän tälläinen tapaus sortuminen. Ostin uudet flip flopit, vaikka vanhat ovat edelleen neljän vuoden käytön jälkeen aivan hyvät. Mutta uudet ovat ihanan bling bling. Lisäksi ostin edullisen rantamekon ja kivan paidan. Nyt ollaan vaatteiden ja jalkineiden osalta 15 ostoksessa.

Yhtenä iltapäivänä kävimme tutustumassa Playa de las Americasiin ja ällistyimme matkailijoiden määrästä. Rauhallinen Costa Adeje oli meille sopivampi ja myös tähän maailman tilanteeseen sopivampi. Yleisesti ottaen koronatorjunta oli hoidettu mallikkaasti Espanjassa. Pöytien välillä oli todellakin reilut turvavälit, kaikkialla sisätiloissa tulee käyttää maskia. Ainoa moitteeni kohdistuu Teneriffan lentokenttään. Se on hyvin ahdas, istumapaikkoja on vähäisesti. Ravintola-alueet ovat ruuhkaisia ja pöytien ohitse kulkee jatkuvasti ihmisiä.

Playa de las Americasin rantabulevardi

 

Reissun parhaat ruuat saimme edullisessa vietnamilais-thaimaalaisessa ravintolassa, jossa söimme kahdesti. Kaikki ateriat söimme ulkona terassilla, mikä tuntui huumaavan ihanalta ja myöskin korona turvallisemmalta.

 

Löysimme rantakadulta erinomaisen jätskibaarin. 

 

Siam Mall kauppakeskuksesta löytyi ihania kukkajätskejä taiteileva kahvila.

Minulle Teneriffassa parasta on sen jylhä luonto. Melkein joka paikasta näkyy vuoria, liikkumalla turistikylien ulkopuolelle löytää jylhiä rantakallioita ja suojaisia laguuneja. Luontohuipentumana on tietysti Teiden tulivuori, joka on koko Espanjan korkein huippu ja näkymiltään hyvin erikoinen. Hotelliltamme näkyi sekä merelle että vuorille.

Ostimme matkan syksyllä sen jälkeen, kun yleinen kehotus välttää tarpeetonta matkustamista oli peruutettu. Kehotus välttää tarpeetonta matkustamista taidettiin antaa jälleen juuri ennen kotiinpalaamistamme. Yhä edelleen tilanteet muuttuvat kovin nopeasti ja matkailusta innostuneen on vaikea tehdä mitään pitkän aikavälin suunnitelmia. Olen todella onnellinen, että pääsin Teneriffalle. Saas nähdä milloin pääsen matkalle uudestaan. Toisesta koronarokotteestani tulee vuoden lopulla kuluneeksi kuusi kuukautta ja en taida uskaltautu ulkomaille ennenkuin saan kolmannen rokotteen. Jos omikron osoittautuu pahaksi variantiksi, niin sehän voi olla, että moni maa sulkee jälleen rajansa. En halua edes ajatella sitä, keskityn vaan nyt leijumaan siinä, että olen nähnyt auringon ja päässyt uimaan sydämeni kyllyydestä. 

 

Teneriffaan liittyy myös nostalgiaa. Ensimmäinen sekä toinen perhelomamatkamme suuntautui juurikin Teneriffalle. Pojat olivat silloin pieniä sulopalleroita, jotka olivat kaikeasta kokemastaan niin tohkeissaan. Voi niitä aikoja! Ja voi sitä lomailun riemua! Alla muutama nostalgiakuva tammikuulta 2011.