Haastepostaus: viimeksi lukemani kirja

Olen palannut Keski-Aasian reissusta kotiin väsyneenä, mutta niin onnellisena kokemastani. Ennen kuin alan käymään läpi matkakuviani ja kirjoittamaan kokemuksistani, kirjoittelen pari aloittamaani postausta valmiiksi. Ensimmäinen niistä on haastepostaus.

Kristiina K haastoi blogissaan kertomaan viimeisimmän lukemani kirjan.

Minulla on yksi kirja kesken, joka on suosikkigenreäni dekkaria ja vaikka oikein kelpo dekkari onkin, en olisi halunnut omistaa sille kokonaista postausta. Siis hyvä, että se on jäänyt roikkumaan. Viimeinen kokonaan lukemani kirja on "Isoäiti tanssi sateessa", jonka on kirjoittanut norjalainen Trude Teige.

Olen lukenut viimevuosina useampiakin kirjoja, joissa kuvataan toisen maailmansodan vaikutusta naisten elämään ja olen pitänyt niistä kaikista. On hyvä, että sotaa käsitellään muiltakin kannoilta kuin siitä, mitä tapahtuu rintamalla. Sota vaikuttaa ihmisten elämään niin monin tavoin ja sodan traumojen kaiut vaikuttavat useita sukupolvia eteenpäin. Tätä teemaa käsittelee Teiden kirja.

Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa. Nykyajassa Juni pakenee väkivaltaista parisuhdettaan sukunsa vanhaan taloon ja löytää sieltä kaksi valokuvaa isoäidistään. Toisessa on hänen isoäitinsä saksalaisen sotilaan kanssa ja toinen on isovanhempien vihkikuva, joka on otettu Junin äidin syntymän jälkeen. Isoäidin menneisyydessä on aukko, josta Juni ei tiedä. Aukko on myös hänen omassa menneisyydessään, koska hänen äitinsä ei eläessään ikinä kertonut, että kuka on Junin isä. Juni alkaa tutkimaan isoäitinsä vaiheita.

Isoäiti oli rakastunut saksalaiseen sotilaaseen ja päätti avioitua hänen kanssaan ja muuttaa Saksaan. Sodan jälkimainingeissa miehittäjän kanssa avioitumista ei katsota hyvällä ja Norja vaatii saksalaisen kanssa avioituvaa luopumaan kansalaisuudestaan. Nuoripari uskoo, että Saksassa heillä on kaikki hyvin, sillä onhan sulhanen hyvästä perheestä, jolla on omaisuutta ja vakaa toimeentulo. 

Nuoripari palaa sodan runtelemaan Saksaan, jossa alueita jaetaan idän ja lännen vaikutuspiiriin eikä rauha ole vielä toteutunut. Saksaan palaamisesta tulee hirvittävä tragedia. Isoäiti jää kodittomaksi ja yrittää taistella tietään takaisin Norjaan. Ihmisten pahuuden keskeltä löytyy aina joku pilkahdus hyvyyttä, joka auttaa jaksamaan. 

Kirja on ollut Norjassa myyntimenestys ja käynnistänyt paljon keskustelua siitä, miten saksalaisten kanssa avioituneita tai seurustelleita naisia on sodan jälkeen kohdeltu. Norjan valtio on esittänyt asiasta virallisen anteeksipyynnön.

Matkaterveisiä Keski-Aasiasta

Blogissa on ollut hiljaista, koska olen ollut reissussa. Voisin sanoa, että kirjaimellisesti tien päällä, koska matkakohteiden välillä perillä on kulunut tunteja autossa.

Keski-Aasiasta valitsimme kaksi hyvin erilaista maata kohteiksemme. Keski-Aasian kauneimmaksi kaupungiksi sanotaan Uzbekistanin Samarkandia ja minähän olen haaveillut pitkään Uzbekistanista, joten Uzbekistan oli selvä valinta. Toiseksi valitsimme suljetun, epädemokraattisen ja vähemmän tunnetun Turkmenistanin. Aika erikoinen kohde.

Ensi viikolla palaan kotiin ja sitten kirjoittelen ajan kanssa kokemuksistani.

Hyvää viikonloppua Samarkandista!

Katunäkymä hotellin edestä Asghapatissa

Edesmenneen presidentin muistopatsas Ashgabatissa

Kävimme Karakumin aavikolla katsomassa Darvazan palavaa kaasukraateria ja yövyimme jurtassa

Samarkandin kauneutta

Samarkand

Uzbekistaniin tutustumisen aloitimme Bukharasta

Iso puiden harvennusurakka mökillä

Mökkitontilla puut ovat saaneet aikalailla vapaasti kasvaa viimeiset 40 vuotta. Joskus on joku huono jouduttu kaatamaan pois. Edesmennyt anoppi vastusti puiden kaatamista ja siitä tuli tapa.

Viisi vuotta sitten aloin puhumaan, että haluaisin kaataa rannalta isoja terveleppiä pois, jotta sinne paistaisi aurinko ja näkyisi järvi. Mökkitontilla ei pystynyt ottamaan aurinkoa missään muualla kuin pienellä pläntillä ylhäällä talon kuistin edessä. Rantaan ei aurinko paistanut mihinkään. Rantahan on tontin rinteestä johtuen hyvin kapea. Appi pikkaisen kiristeli hampaitaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen muutaman metrin mittaisesta aukkohakkuusta. Tuon hakkuun teki Hra Kepponen ja esikoisen kanssa olimme apuna siivoamassa jäljet pois. 

Rantahakkuu siivousta vaille valmiina. Hra Kepponen oli pitänyt kynttilää vakan alla ja olin tähän saakka täysin tietämätön siitä, että hän on varsin näppärä tee-se-itse metsuri

Tästä hakkuusta vierähti vielä vähän aikaa ennenkuin sain rannalle tehtyä kahvittelupaikan. Se on mallia simppeli. Minitraktorilla hieman tasattiin ja kuorittiin maata, sitten suodatinkangas alle ja soraa päälle. Rannassa oli siis leveyttä valmiina kapean tien verran, jonka appi oli aikoinaan tehnyt sitä varten, että minitraktorilla pääsi alas saunalle mahdollisiin huoltotoimiin.

Tässä mittaillaan, että kyllähän tähän nyt hienon kahvittelupaikan saa. Tässä vaiheessa muiden usko ei ollut yhtä vahva kuin omani :)

Koekaivaus

Siinä se sitten on valmiina kahvittelupaikka ja auringonottopaikka rannassa

Rannanpätkä on vielä aika lailla etelään, kyllä tässä kelpaa kahvitella

Aloin houkuttelemaan appea kanssani kahvittelemaan rantaan. Hänkin ihastui kovasti siihen, että tontilta on jostain näkymä järvelle. Siinä taas kerran istuessamme, appi totesi minulle, että hän ylentää minut kiinteistön ulkonäkövastaavaksi ja siihen kuuluu myös puuston hallinta ja tästä eteenpäin minulla on vapaat kädet kaataa tai kaadattaa ihan mitä haluan. Vapaus koskee aika lailla myös koko taloa apen makuuhuonetta ja työpöytää lukuunottamatta.

Ei mennyt kauaa, kun suunnittelimme apen kanssa jo harvennushakkuuta. Appi ryhtyi hakkuuvastaavaksi ja pyysi tarjouksia. Yhtä harkitsimme vakavasti, mutta jäimme miettimään hintaa. Sitten appi keksi, että hän ottaa yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen ja kysyy heiltä neuvoja. Neuvot osoittautuvat meille rahanarvoisiksi. Jos saisimme kasaan metsäfirmojen suosiman minimikiintiön, niin he noutavat ja ostavat puut pois. Metsänhoitoyhdistykseltä sai tähän paljon käytännön neuvoja. Metsänhoitoyhdistyksen suositteleman metsurifirman edustaja tuli tontille arvioimaan tilannetta. Reilummalla hakkuulla saisimme kuulemma helposti kasaan tarvittavan tukkimäärän. Appi alkoi sopimusten tekoon.

Sovimme että talvella 2025 hoidetaan kaato. Urakkaan kuului myös sellainen kevyt siistintä ja puiden lajittelu erilaisen myyntitarkoituksen mukaisesti. Merkkasimme kaadettavat puut syksyllä. Appi oli paikalla seuraamassa urakkaa helmikuussa. Kaatotyön teki useamman hengen porukka. Valtaosa työstä tehtiin jollain pienemmällä ja kevyemmällä harvesterilla (huomaa asiantuntemattomuuteni), joka säästää ympäristöä. Isolle metsäkoneelle sanoimme jo heti aluksi ei kiitos. Ystäväni hyvälle tasamaatontille kaatofirma tuli isolla koneella ja koko metsänpohja oli sen jälkeen rikki ja kuin taistelutanner. Saunan luota rinteestä piti kaataa muutama puu metsurien voimin.

"Oksakasa" oli ihan oikella oli ihan käsittämättömän kokoinen, se oli ainakin 3m korkea ja varmaan 10m pitkä

Myytävää syntyi kolmelle eri ostajalle ja neljässä eri kiintiössä: metsäfirmojen tukille asettamat kokomitat täyttävät puut myytiin heille havupuu ja lehtipuu-kiintiössä. Tontilla oli niin isoja puita, että niiden läpimitta ylitti metsäfirman tukkikoon ja ne myytiin sahayrittäjälle. Oksat menivät hakefirmalle ja niistä sai tyyliin jätskirahat.

Metsuriyrityksen jäljiltä maasto oli todella siistissä kunnossa. Hieman jäi meille vielä siivottavaa. Kaikki ne alueet joissa niittyä leikataan minitraktorille piti lisäsiivota oksankarahkoista, jotka mahdollisesti rikkoisivat minitraktorin niittolaitteen. Nuorisotyövoima hoiti tuon. Vielä lopuksi päätimme investoida siihen, että maksoimme yhdelle yritykselle muutaman kannon järsimisestä.

Emme päässet rikastumaan puukaupoilla. Se oli aika lailla nollasummapeli työnhinnan ja myyntitulojen suhteen. Ystäväni teki omalla kaadollaan selvästi voittoa, mutta tontti oli helpompi ja hän hyväksyi isojen koneiden käytön aiheuttamat jäljet. Minä sekä appi olimme kuitenkin todella tyytyväisiä tuohon nollatuloon. Nimittäin niistä kahdesta "maisemahakkuu"tarjouksista halvempi oli noin 4000€ ja työn tekevä firma pitäisi lisäksi myös kaadetut puut. Toki tarjoukset sisälsivät arvion pienemmän puumäärän kaadosta, mutta metsähoitoyhdistyksen firma tosiaan sanoi heti paikalle tullessaan, että tontilta on helppo saada riittävän iso kaato metsäfirmalle myyntiä varten. Kyllä jäi paha jälkimaku tuosta maisemointihakkuu tarjouksen tehneestä yrityksestä. 

Miltä näyttää nyt mökillä? Ja mitä pidän tuloksesta

Kuistilta ja ruokailutilan ikkunasta näkee ensimmäistä kertaa järveä. Tykkään! Koko tontti tuntuu ihanan valoisalta. Parista kohtaa olisi voinut kaataa vielä enemmänkin puita. Toisaalta pihatien tuntumasta kaadatimme ehkä vähän liikaa ja nyt talo näkyy isommalle tielle todella hyvin. Ennen näkyi vain yksi kulma ja sekin näytti surkealta. Maisema aukeni myös vähän liikaa naapurin saunalle, joka on aikoinaan rakennettu varmaankin liian lähelle tontin rajaa. Olemme miettineet, että pitäisikö kasvatella pari puuta siihen saunan lähettyville. Me emme sillä kohtaa tonttia oleskele juuri lainkaan, joten haitta ei ole suuri. Naapuri itse toivoi niiden isojen tervaleppien kaatamista saunan läheltä, joten heiltä ei ole tullut asiasta valitusta.  Kaato ei ollut aivan täydellinen, mutta oikein hyvä kuitenkin.

Ranta on suurimmaksi osaksi nyt kokonaan puuton. En ollut itse paikalla, kun remppa-apurini rakensi lisää rantaa ja siitä ei tullut sellainen kuin oli tarkoitus. Nyt syksy on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt viedä suunnitelmia lainkaan eteenpäin.

Ranta näyttää omituiselta ja hiekka tarvitsee tukirankenteita. Tykkään kuiten siitä, että isot kuuset on kaadettu pois varjostamasta ja haittaamasta rantasuikaleen käyttöä. En varmaankaan saa rannasta tehtyä omalla suunnittelullani, hyvin niukalla budjetilla ja remppamiehen avulla mitään lähellekkään huvila-ja-huussi-makeoveria. Täytyy skaalata odotuksiani alaspäin reilusti.

Tästä avarasta näkymästä saunalle vieviltä portailta tykkään kyllä todella paljon. Melkein jo aloin miettimään, että pitäisikö sinnekin saada joku paikka tuolille.

Tässä näkyy nyt koko ranta-alue, joka rajoittuu oikealla saunaan

Se kahvittelupaikka, josta kaikki sai alkunsa, mahtuu kuvaan vain osittain

Nyt juuri sinulla on mahdollisuus vaikuttaa Kepposten rantaan. Onko ideoita, että millä siitä saisi tehtyä enemmän "sisustetun" oloisen? Mitä sinä laittaisit rannalle?

Meillä on siis mökkityylinen pöytä ja 4 tuolia sekä kaksi kokoontaitettavaa kevyttä lepolasseja. Rannalla voisi olla joku grillipaikka. Toisaalta rannalle tuo jyrkät ja käyttöikänsä loppua lähestyvät portaat, joten ihan hirveästi sinne ei mitään ruokatarpeita huonojalkainen jaksa kuljettaa. Joku helposti järjetettävä valaistus olisi syksyä varten kiva. 

Pitäisikö aluetta rajata jottain kevyellä tolppa-köysisysteemillä? Mitä tuonne oikein keksisi? Kalliit ratkaisut, kuten puuterassit eivät mahdu budjettiin. Puhtain jaloin kulkemista edistävä halpa ratkaisu olisi kyllä mieleinen. Esikoinen haaveilee paljusta. Sille varatun tilan pohjatyöt epäonnistuivat täysin, joten saa nähdä, että miten sen haaveen käy.

PS. Tänä iltana aloitan muutaman päivän nettipimennon, johtuen siitä, että matkakohteestani ei pääse Internettiin. Palaan linjoille jossain vaiheessa ensi viikolla. 

Mukavaa viikonloppua!

Mökkeilyä ja muita alkusyksyn iloja

Olin viikonloppuna ystäväni Ilonan kanssa mökillämme. Meidän piti alunperin mennä Ilonan mökille parempien sieniapajien perässä, mutta jouduimme lyhentämään reissuamme ja ei kannattanut ajaa niin kauas. Mökkiretkemme oli onnistunut. Keski-ikäistä ilahdutti upean aurinkoinen sää ja se, että saimme aika mukavasti sieniä ja että ruoka oli hyvää ja oli rento reissu. 

Sunnuntaina ilma oli +15 ja istuimme kahvittelemassa rannalla. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että ulkohousut piti laskea puoli tankoon ja olla t-paitasillaan. Viime vuonnakin kirjoitin, että oli poikkeuksellisen mukava syyskuu, koska oli aurinkoista ja kivaa ulkoilusäätä. Ihan saman voin kirjoittaa tästäkin vuodesta. Toivon jatkossakin tälläisiä aurinkoisia ja lämpimiä syyskuita.

Koimme niin kauniin aamun

Iltapäiväkin oli upean aurinkoinen

Järvi oli todella tyyni ja vesillä oli poikkeuksellisen paljon ihmisiä

Sienestämässä

Aamiaiseksi oli kantarellimunakas, illalliseksi lohta ja kantarellikastiketta, lounaaksi salaattia ja suppilovahveropiirakkaa (Ilona toi mukanaan) ja herkuksi omenapiirakkaa.

Vaarille tuliaisia suoraan metsästä. Toinen pussi on Ilonalta <3

Pikkuserkkuni miehensä kanssa kävi meillä kylässä elokuun puolella. He ovat keskimmäisemme kummeja. Ensin kävimme moikkaamassa porukalla vaaria ja sieltä jatkoimme meille.

Keskimmäinen sai niin hauskan ja mieluisan 18v lahja kummeiltaan. Kummitäti neuloo ihania sukkia ja tuli puheeksi, että keskimmäinen ilahtuisi varmasti lonkerosukista.

Turkoosia lankaa ei ollut enää saatavilla, joten tulikin limen vihreät sukat

Sukat olivat juurikin 18-vuotiaan makuun täydellisesti sopivat! Eikä siinä vielä kaikki. Lahjaan kuului kokonainen setti lonkero brändättyjä tuotteita. 

Kyllä hymyilyttää :) Poika on jo osallistunut erinäisiin videopuheluihin lonkerohattu päässä.

Alkusyksyn urotöihin kuuluu se, että saimme hankkittua kuopukselle silmälasit. Se vaati kaksi reissua keskustaan. Ensimmäisellä optikko sanoi, että pojan on mentävä silmälääkärin vastaanotolle. Valitsimme kuitenkin sillä reissulla kehykset valmiiksi. Esikoinen oli makutuomarina mukana. Palkitsimme itsemme hyvästä työstä lounaalla Kampin Lie Mi ravintolassa. Ensimmäistä kertaa ikinä Lie Mi oli vähän pettymys. Shanghai tacot suorastaan uivat kastikkeissa.

Team "Silmälasit kuopukselle" on suoriutunut jo palkintovaiheeseen

Se on viimeinen päivä syyskuuta tänään. Ihan hirvittävän nopeasti nämä päivät menevät. Liian nopeasti.

Minulle vuoden raskaimmat kuukaudet ovat marras- ja joulukuu sekä tammikuun alkupuoli. Lokakuu on säistä riippuen pahimmillaan yhtä paha kuin tammikuun alkupuoli. Vuoden loppu on kiireistä aikaa töissä ja joka syksy jännittää, että miten jaksan syksyn. Perinteisesti olemme myös sairastelleet enemmän tai vähemmän loppu- tai alkuvuodesta tai pahimmillaan molempina. Mutta ei tässä muuta voi kuin mennä reippaasti kohti lokakuuta ja toivoa sen pitävän energiat korkealla.

Koetko sinä marras-joulukuun ajan raskaana?