Vaarin 88v synttärit ja kahdet lakkiaiset

Toimitan nykyisin nuorisollemme jonkinlaista kotikutoisen stand up koomikon virkaa. Olen taas tahattomasti onnistunut naurattamaan heitä kunnolla. 

Kerroin koko perheelle, että nyt vaarilla tulee mittariin niin kiva luku, että sitä on ehdottomasti juhlittava kunnolla. Ja se luku on 88!. Nuoriso nauroi kippurassa ja sanoi, että eivät hyväksy poliittisia näkemyksiäni. Kuulemma uusnatsit käyttävät diskreetisti 88 tarkoittamaan HH eli Heil Hitler. 

Vaikka jotku yrittävät tärvellä toisilta ilon huudella, että 88-juhlat ovat hieno asia, en antanut sen lannistaa. Perinteisten kakkukahvien sijasta päätimme tehdä pienen synttäriretken Lapinlahteen. Nuoriso hihitteli taas, kun kuulivat, että vien isäni 88-juhlien kunniaksi entiseen mielisairaalaan. Paikkahan on yksi Helsingin kauneimmista ja se oli vaarin toiveenakin. Minun kustannuksella hihittelevästä nuorisosta kaksi jäivät juhlista pois. Yhden oli ehdottomasti lähdettävä hakemaan tyttöystävän luokse unohtunut passi, jotta hän pääsi kavereiden kanssa baariin koulunpäättäjäispäivänä ja yksi oli flunssainen.

Retkiohjelmaan kuului kävelyä sen verran kuin vaari jaksoi ja sitten synttärikahvit Lapinlahden Lähteen kahvilassa. Sen jälkeen katselimme pientä museokäytävän pätkää, jolla kerrottiin paikan historiasta.

Puisto Lapinlahdessa on todella kaunis

Vaari, Hra Kepponen ja esikoinen

Synttäritarjoilut olivat tällä kertaa aika arkiset. Mutta hyvää pullaa :)

Rakas päivänsankarimme, vaari 88v

Juhlahumua oli tarjolla myös lakkiaisten muodossa. Meille kahdessa tärkeässä perheessä juhlittiin tuoretta ylioppilasta. Molemmat ylioppilaat olemme tunteneet aivan vauvoista saakka. Serkkuni perheessä juhlittiin heidän tytärtään ja pitkäaikaisen ystäväni Tiinan perheessä heidän poikaansa. Toiset juhlat olivat Lahdessa ja toiset Vantaalla. Lisäksi esikoisella oli hänen hyvän ystävänsä lakkiaiset ja keskimmäisellä oli kutsu kahden ystävän lakkiaisiin, joista toisiin hän oli lupautunut jo hyvän aikaa sitten menemään. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että jaoimme perheen kahtia. Minä lähdin esikoisen ja kuopuksen kanssa Lahteen ja Hra Kepponen keskimmäisen kanssa Vantaalle. Jako oli siinä mielessä myöskin onnistunut, että perheen kaksi ekstroverttia menivät eri juhliin.

Hienot juhlat oli molemmissa kodeissa ja ilo oli päästä osallistumaan näin jaettuna molempiin juhliin. 

Serkkuni tyttären lakkiaiset joissa olin esikoisen ja kuopuksen kanssa

Tiinan pojan juhliin osallistui Hra Kepponen ja keskimmäinen

Meillä on yhdet omat juhlat jääneet kokonaan juhlistamassa. Meidän keskimmäisemme täytti toukokuussa 18v. Meillä on nyt perheessä kaksi täysi-ikäistä poikaa. Juhlat ovat jääneet juhlimatta sen takia, että poika oli juhlapäivänään koulun järjestämällä matkalla Pariisissa. Matka oli myös synttärilahjamme. Mutta kakkukahvit juodaan kunhan vaan ehditään. 

Pieniä iloja flunssan ja allergian keskellä

Viime viikko meni aika alavireisessä ja tahmaisissa tunnelmissa. Oli sellainen olo, että minulla olisi kunnolla kuumetta, mutta kuumemittari näytti enimillään 37,2 ja yleensä vähän alle 37. Kurkku oli vähän kipeä ja väsytti ihan hirveästi. Ajattelin, että nytkä koivuallergiani äityi tälläiseksi. Flunssaksi se varmistui siinä vaiheessa, kun samaa tautia alkoi potemaan kuopuksemme. Tämä viikko on onneksi lähtenyt minulla pirteämmissä merkeissä käyntiin. Töissä eletään taas viimeistä spurttia ennen lomakautta ja alan olla töidenkin suhteen ihan maitohapoilla. Organisaatiomme pomo jää reilun viikon päästä lomalle ja hänellä pitää olla sijainen viideksi viikoksi. Yleensä se nakki iskee aina minulle. Viime kesänä työkaveri sijaisti sentään puolet ajasta. Todellakin toivon, että tänä kesänä olisi samanlainen järjestely. 

Ennenkuin kurkkukipu iski ehdin käydä fysioterapeutilla. Hänelle ihmettelin, että en meinannut jaksaa vesijuosta normiaikaani ja vesijuoksun jälkeen joka paikkaan särki. Noh, flunssa se siellä teki tuloaan. Fyssarilla käydessäni sää oli aivan ihana ja tein pienen kävelylenkin Lauttasaaressa ihastelemassa ihanaa kevään vaaleanvihreää. Se hetki jolloin puut hohtavan melkein neonvihreinä on aina yhtä huikea! Lauttasaaressa kukki vielä komeasti kirsikkapuukin.

Ihana kevään vihreys!

Tässä kuvassa näkyy se vaalenvihreä melkein neonvihreä väri hyvin. 

 

Aika moni on vaatteiden ostolakossa. Minulla on tälle kesälle ostotavoitteet. Vähintään yksi kiva t-paita töihin ja sitten vähintään yksi t-paita kotikäyttöön, sellainen kesämekko jota voi käyttää paksujen sukkahousujen kanssa ympäri vuoden ja yhdet caprit ja hännänhuippuna vielä siistit ja kevyet kesähousut jotka eivät ole tuhannen rypyssä hetkessä. Toimistokelpoisen t-paidan tilasin netistä ja se oli sopiva ja tykkään kuosista.

Tällä hetkellä nämä vihreät housut ovat ainoat kesähousuni. Housuja en pysty ostamaan netistä ja motivaatio housuostoksille menemiseen on aivan olematon.

Tässä näkyy paidan kuosi, johon ihastuin kovasti. Paitaa myy Versonpuoti

Iloa arkeen ovat tuoneet leivonnaiset. Kinusin Hra Kepposen paistamaan lettuja. Voi, että ne maistuivat hyviltä.

Luin jännittävän, hauskan ja sympaattisen dekkarin. Vähän kuin yhdistelmä chick lit-kirjaa ja dekkaria. Varsin viihdyttävä ja mukaansa tempaava kirja. Ihanat henkilöhahmot. Toivon, että tästä tulisi sarja!

"Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään. Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään.

Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?

Vera Wongin periksiantamaton mutta hyväntahtoinen hahmo hykerryttää ja kutsuu ihanan kiusallisiin seikkailuihin!"

Teksti ja kuva lainattu suomenkielisen version kustantajan sivuilta Etusivu | Publiva Oy

Viikonloppukin meni aika lailla lepäillessä. Viikonlopun kruunasi Hra Kepposen kotikahvila, joka tarjoili uunilämpimiä omenaviinereitä ja vaniljajäätelöä, sämpylöitä ja kahvia. 

Kepposcafen erinomaiset tarjoilut

Tänä keväänä/kesänä meillä ei ole kotona omia juhlia. Onneksi! Mutta juhlakuntoa silti vaaditaan. Helatorstaina juhlimme vaaria joka täytti tällä viikolla 88 vuotta. Lauantaina meillä on samaan aikaan kahdet lakkiaiset ja välimatkaa niiden välillä 100km. Nuorisolla on vielä muutamat kavereitten lakkiaiset näiden lisäksi. Kunnon juhlasuma!

Arkiruokaa ja mahtava pico de gallo salsa

Meidän perhe rakastaa syödä ja meillä laitetaan tosi paljon ruokaa. Välillä minulla ja Hra Kepposella on ihan totaalinen kyllästyminen ruuanlaittoon. Ei vaan aina jaksaisi. Sitten välillä on ideat loppu. Tässä jonkin aikaa olemme kärsineet ruokaideoitten puutteesta. Vakioruokamme eivät yhtään houkutelleet, täydellinen kyllästyminen iski. Pläräsin nettireseptejä, blogiini tallettamia reseptejä sekä kaivoin jopa vanhoja ruokalehtiä. Tähän väliin sattui soittamaan Ruokaboksin puhelinmyyjä ja innostuin ottamaan muutaman boksin meille.

Tähän mennessä Ruokaboksin tämän pätkän paras juttu on ollut pico de gallo salsa. Sen tekeminen vaatii vähän viitseliäisyyttä, koska siinä on aika reilusti pilkottavaa. Sinänsä tosi helppo tehdä. Maku on ihan eri planeetalta kuin kaupan säilykesalsoissa. Pico de gallo on ihanan raikasta ja lime tekee siitä pikkaisen hapokasta. Pico de galloa söimme siis burritoissa, joihin tuli lisäksi salaattia ja paistettua kanaa tortillaletun sisään. Salilla ahkerasti käyvä keskimmäisemme totesi heti ateriasta, että ihan loistavat makrot. Ei mitään lisättyä rasvaa, terveellisesti kanaa ja hyvin kasviksia. Minä totesin ensi haukkauksella, että mikä ihana tuore maku! 

Ruokaboksin pico de gallo
1 punainen paprika
n. 6 kpl tomaatteja
1 punasipuli
1 limen mehu ja kuori
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
hieman mustapippuria
1/2 tl chilijauhetta
1 rkl öljyä

Pilko huuhdellut tomaatit ja paprika kulhoon. Kuori ja leikkaa punasipuli pieniksi kuutioksi (oikaisimme ja käytimme pakastettua punasipulia). Pese lime hyvin ja raasta kuori. Lisää limen kuori ja mehu joukkoon. Mausta suolalla, sokerilla, mustapippurilla, chilijauheella ja öljyllä.

Olin niin nälkäinen ja burritot niin hyviä, etten ehtinyt edes lautastani kuvaamaan. Pico de gallo salsaa jäi ylitse tuolla annoskoolla, vaikka meillä oli ylimääräistä kanaa. Ruokaboksin annoskoko on neljälle. Ylimääräisen pico de gallo maistuu nachojen kanssa erinomaisesti.

Pico de gallon jämiä nachojen kanssa. Nam!

Katsellaanpas sitten mitä muuta sitä on meillä syöty

Ensimmäisenä annoksena on Ruokaboksin lanttiperunat, uunitomaattia ja valkosipulikermakanaa. Lanttiperunat maistuvat aina, mutta on niissäkin meidän porukalle liian kova pilkkominen arki-illaksi. Minusta tuo kanakastike oli todella hyvää. Siinä oli reilusti valkosipulia ja timjamia, josta tykkään paljon. Voisimme tehdä kastikkeet uudestaan ja tarjota sen vaikka riisin kanssa.

Seuraavana annoksena on Ruokaboksin jauheliha-kookos-nuudelikeitto. Annokseen tuli mukavasti kasviksia ja se näytti todella ihanalta. Harmi vaan, että keitto oli aika mauton. Keitto muistutti raaka-aineiltaan yhtä meidän suosikkiresepteistämme aasialaista lihapulla-nuudelikeittoa. Voisimme kokeilla tehdä sen ihan vaan paistetulla jauhelihalla ja tehdä kuten tässä reseptissä, jossa nuudelit keitetään eri kattilassa ja annostellaa lautasille. Sitten siihen päälle annostellaan keittoa.

Lihapulla-nuudelikeiton resepti (alunperin Glorian ruoka ja viini lehdestä) löytyy täältä: Pikku Kepponen: Aasialainen pikaruoka ja sieniä kotikeittiössä

Ruokaboksin ihanan houkuttelevan näköinen keitto

Tässä vanha suosikkimme lihapulla-nuudelikeitto, jonka teossa voisi oikasta tuon ruokaboksin keiton tyyliin. Kuva noin viiden vuoden takaa :)

Sitten vielä yksi tämän jakson Ruokaboksi ruoka, jonka nimikin on jo pudonnut pois mielestä. Siinä on erinomaisesti maustettua kanan jauhelihaa ja paprikaa, riisiä ja päällä vähän tahmea kananmuna. Saattaa mennä uusintakokkaukseen.

On meillä syöty perinteisiä suomalaisia ruokia. Tänään syötiin paistettua kirjolohta ja perunamuusia ja jokin aika sitten makaroonilaatikkoa. Huomenna ajattelin kokeilla somesta bongaamaani hyvin helppoa parsapastareseptiä minulle ja Hra Kepposelle lounaaksi.

Makaroonilaatikko menossa uuniin, juusto tulee päälle vasta myöhemmin

Viikonlopun tärkeä kysymys meillä on tietysti, että mitä syödään. Minulla on kurkkukipeä ja vähän flunssainen olo, joten on aivan mahdollista että syödäänkin pakastepizzat ja kaupan tortelliineja. Jos olen kunnossa niin voisin laittaa kantarellipekonipastan viikonloppuna ja Hra Kepponen sitten laittaa toisen ruuan.

Mukavaa perjantaita!

PS. Ruokaboksista vielä sen verran, että meillä sitä käytetään lähinnä inspiraationa uusiin resepteihin. Boksin koko on neljälle ja siis aina pieni meidän perheellemme. Plussana se, että samaan tilaukseen voi kyllä ottaa vaikkapa lisä kanapaketin. Ruokaboksi on myös aika kallis. Reseptiikka on minusta erinomaista.

Hildur näyttämöllä ja dekkarien lukuputki

Ihastuin kovasti, kun Satu Rämö julkaisi ensimmäisen dekkarinsa islantilaisesta poliisista Hildurista. Olen lukenut sarjan kaikki osat ja tykännyt niistä jokaisesta. Kun Turun kaupunginteatteri ilmoitti Hildurin tulevan ohjelmistoonsa, aloimme ystäväni Tiinan kanssa katsomaan heti alkusyksystä meille sopivia lippuja. Enpä olisi arvannut, että saamme liput vasta huhtikuulle. Keski-iässä aika menee niin nopeasti, että reilu puolisen vuotta menikin hujauksessa ja hämmästelimme yhdessä ystäväni Tiinan kanssa, että kohta on Hildurin aika.

Matkalla pysähdyimme kevyelle lounaalle Salon kohdalla Design Hilliin. Se tai Kasvihuoneilmiö ovat vakiopysähdyspaikkani. Design Hillissä päädyimme pikaisille ostoksille, joihin tuhraantui sen verran aikaa, että alkoi jo hirvittämään, että ehdimmehän ajoissa teatteriin. Kipitimme teatteriin puolijuoksua ja olimme ajoissa. Onneksi saimme pysäköintipaikan läheltä.

Design Hillin kahvilatuotteet ja lounaat ovat todella herkullisia. Tällä kertaa söin lohipiirakkaa.

Hildur alkoi hienosti toteutetulla surffauskohtauksella. Se imaisi katsojat saman tien Islantiin ja Hildurin lempiharrastuksen pariin. Tämä erikoinen aalto tai näyttämöllä toimi hienosti osana montaa eri kohtausta näytelmässä. Hienosti suunniteltu lavastus ja projisoinnit! Lavastussuunnitelija on toiminut Milja Salovaara.

Kuva lainattu: https://tkteatteri.fi/

Hildur-sarja on rakennettu sillmä lailla, että pikkuhiljaa lukijalle selviää Hildurin elämään suuresti vaikuttaneiden tapahtumien kulku. Hildurin pienemmät sisarukset katosivat koulumatkalla eikä mennyt kovin kauaa, kun vanhemmat menehtyivät auto-onnettomuudessa. Hildur jäi asumaan tätinsä kanssa. Hildurista tuli poliisi omaan kotikyläänsä.

Kirjat, joissa kuoritaan aina silloin tällöin yksi kerros Hildurin historiaa esille, ovat vaikeasti teatteriesitykseksi muunnettavia. Tähän näytelmään oli käytetty materiaalia ymmärtääkseni kaikista kolmesta kirjata. Jos ei ole lukenut kirjoja, niin epäilen, että näytelmässä on välillä vaikeuksia pysyä tapahtumissa mukana. Koska minulla on kirjojen lukemisesta aikaa, niin muutaman hetkenä olin ihan ulalla minäkin. 

Mielellämme katsoimme Hildurin, mutta jotakin siitä jäi puuttumaan. Kirjojen vetovoima ei siirtynyt yhtä intensiivisenä näytelmään.

Hildurin tekijät loppukiitoksissa

Pääosan esittäjä Asta Sveholm sopi minusta hyvin Hildurin rooliin

Tiinan kanssa teatterireissussa

Ihastukseni Hilduriin oli yksi syy sille, että innoistuin lähtemään vuonna 2023 dekkariristeilylle. Sain houkuteltua mukaani ystäväni Sirpan ja Ilonan. Pääsin hieman juttelemaan Satu Rämön kanssa ja kohtaamisemme oli varsin lämmin henkinen. Tykkäsin dekkariristeilystä todella paljon, kirjailijoiden puheenvuorot olivat mielenkiintoisia. Dekkariristeily järjestettiin vuonna 2024, mutta ohjelmassa oli aika paljon samoja dekkaristeja, joten päätin jättää väliin. Nyt 2025 voisi olla sopiva aika osallistua jälleen, jos sellainen järjestetään.  

Pikku Kepponen: Dekkarifestivaali merellä

Fanikuvassa Satu Rämön kanssa

Hildur oli kyllä minulle ja Tiinalle sopiva näytelmä, sillä toteutimme yhdessä molempien matkahaaveen Islannista 11 vuotta sitten. Minua Islannin luonto on kiehtonut aina ja oli mahtavaa päästä kokemaan se paikan päällä itse. Meillä oli unohtumaton matka! Pakkohan se on laittaa alle pari kuvamuistoa reissustamme. 

Saimme Islannissa tosi hyvää ruokaa. Mieleeni on jäänyt Blue Lagoonin ravintolan erinomainen menukokonaisuus. Kuvassa siihen kuulunut lammasannos.

Näytelmän jälkeen kävimme vielä syömässä salaatit ennen kotimatkaa. Yllättävää kyllä ravintolat Aurajoen rannalla olivat täynnä siinä puoli neljän kieppeillä. Sehän on liian myöhäinen aika lounaalle ja liian aikainen illalliselle. Saimme viimeisen vapaan pöydän ravintola Sergio's:ssa. Kävi hyvä tuuri, koska salaatti oli todella hyvä!

Kanasalaatti a la ravintola Sergio's. Annoksessa oli ainakin salaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuollaiset ihanat juustokeksit

Heippa Turku! Kiva oli piipahtaa ja pitäisi päästä käymään ihan ajan kanssa Turussa.

Koivunsiitepölymäärät ovat olleet sellaiset, että olen pysytellyt paljon sisätiloissa. En enää pysty pitämään ikkunaakaan auki. En ole tänä keväänä kärsinyt tästä sisälle poteroitumisesta juurikaan, koska säät ovat olleet aika vaihtelevat ja sateen jälkeen on aina hyvä ulkoiluaika. Olen nautiskellut kotona dekkareista.

Bookbeat suositteli minulle norjalaisen Jorfen Jaegerin dekkarisarjaa, jonka pääosassa on pikkukaupungin nimismies Ole Vik. Ole on rehti, sympaattinen ja terävä poliisi. Kirjat ovat sujuvasti kirjoitettua dekkariviihdettä. Niitä voi lukea illalla myöhäänkin menettämättä yöuniaan. Juonet ovat paikoittain jopa raikkaita ja poliisiasemalla hyvä meininki. Hieman voisin kritisoida parin kirjan osalta sitä, että lukija keksii syyllisen hieman liian aikaisin. Vähemmän voisi olla vihjeitä syyllisestä.

Sen verran oli hyvää luettavaa, että lukaisin saatavillani olevat viisi kirjaa aika nopeasti.

Omat suosikkini tästä sarjasta ovat ensimmäinen ja viimeinen osa. Kesäkuussa on tulossa ainakin äänikirjana kuudes osa.

Kivaa uutta viikkoa!