31. maaliskuuta 2024

Hiihtoloma Italian Alpeilla

Olin aikoinaan luvannut meidän keskimmäiselle pojalle, että vien hänet Alpeille laskettelemaan. Polvieni tilanne heikkenee vuosi vuodelta ja aloin miettimään, että ehkä olisi syytä ponnistaa Alpeille 2024. Perheen lomabudjetti ei taipunut siihen, että olisin ottanut valmiin matkapaketin. Aloin kasaamaan sitä itse. 

Olemme kerran ajaneet talvella Itävallassa laskettelukohteeseen. Loppuosa reitistä oli mutkaista vuoristotietä, menomatkalla pimeässä ja paluumatkalla lumisateessa. Siksi halusin kohteen, johon pääsisi junalla. Olisi kannattanut seurailla lehtiä ja matkakohteemme säätietoja tarkemmin. Alpeilla on ollut tavallista vähemmän lunta tänä vuonna ja kylät ovat lumettomia. Vuokra-auto olisi ollut julkisia helpompi vaihtoehto eikä varmaan juurikaan kalliimpikaan. Nyt meillä oli 3 matkalaukkua, 3 reppua ja 20kg suksipussi siirreltävänä. Teimme tuon reissun aikana varmasti henkilökohtaisen ennätyksen kulkuvälineistä myöhästymisessä.

Lomakohteemme Bardonecchia oli symppis pikkukylä. Kaupungissa kulkee ilmainen skibussi. Mukavasta loma-asunnostamme käveli pysäkille 10 minuuttia. Asuntoon kuului säilytyslokero päähissin vieressä, ilman sitä kulkeminen olisi ollut tuskaista laskettelukamojen roudaamista.

Sää oli koko viikon aurinkoinen ja jopa liian lämmin. Päivän päätteeksi hiukset ja selkä olivat hiestä kosteat. Kylän korkeudessa 1,3km ei ollut lunta lainkaan jäljellä. Se karsi valikoimasta suurimman osan helpoista rinteistä. Oli muuten aika erikoisen näköistä, kun sekä tuolihissin, että gondolihissin alla oli vain nurmikkoa. 2,4km ja 2,8km korkeudessa lunta oli mukavasti.

Vuoristomaisemat olivat kyllä niin upeat, että pelkästään niiden vuoksi kannatti kiskoutua paikalle!

Keskimmäinen alemmilla rinteillä (1,9km), lumi suurimmaksi osaksi tykkilunta

Alarinteillä edelleen

Alarinteillä

Alarinteillä

Lounaalla tarkeni istua paitasillaan rinneravintolassa

Italialainen ruoka ei pettänyt ja ne jälkkärit olivat niin hyviä!


Sitten seuraavaksi maisemia 2,8km ja 2,4km korkeudesta

Keskimmäinen gondolihississä, kuvasta näkyy kuinka koko matkan ajalta puuttui lumi

Kuopus 2,8km korkeudessa

Hra Kepponen 

Sama alue edelleen

Yhtenä päivänä kävimme keskimmäisen kanssa laskemassa 2,4km alueen rinteet. Sinne oli hieman hankala siirtymä ja vielä hankalampi skibussille lasku. Siksi se jäi Hra Kepposelta ja kuopukselta väliin. Tuo 2,4km alue oli keskimmäiselle se unelmapaikka, koska siellä oli enitelun lunta ja hän pääsi laskemaan myös hoidettujen rinteiden ulkopuolella.



Tuosta lähtee yhdet offarireitit, niitä keskimmäinen kävi laskemassa


Kosteat hiukset rinnepäivän jälkeen

Sitten seuraavaksi vähän ruuasta. Bardonecchiassa ruokailu on selvästi Suomea edullisempaa. 1,8km korkeudessa olevilla rinteillä päivän pastan tai risoton sai 12€. Edullisempien paikkojen pizzat kylässä maksoivat alle kympin ja pastat tuota 12€, toki siellä tulee kattauslisää 2€ per nenä. Jos halusi investoida illalliseensa enemmän rahaa, niin siihenkin löytyi valikoimaa. 

Rinneravintolan erittäin maukas päivän pasta

Onneksi tämän päivän risoton tilasin vain minä, tuon punaviinibalsamico ei olisi maistunut ainakaan pojille. Minä tykkäsin.



Ehkäpä paras alkupala, tuo hilloke sopi juustoille niin täydellisesti

Saman paikan vitello tonnato hävisi täpärästi leikkelautasella

Meitä muita harmitti, ettemme enää saaneet toista kertaa pöytää tästä ravintolasta ja jäimme ilman omia täydellisiä lampaankyljyksiä

Lammaskyljyspaikka saa kunnian myös toiseksi parhaasta pääruuasta. Se oli pastaa pistaasipestolla, burratalla ja pekonilla. Kuulostaa turhan erikoiselta yhdistelmältä, mutta se toimi erinomaisesti

Sitten vielä muutama räpsy vuokraamastani huoneistosta. Se oli oikein toimiva ja todella siisti. Hinnaltaan laskettelukeskusmajoitukseksi aika edullinen. Siksihän Bardonecchia tulikin valituksi.

Olohuone

Ruokailunurkkaus

Sotkuinen keittiö :)


Isompi makuuhuone, toisessa makuuhuoneessa oli kerrossänky

Paluumatkan aikatauluun meille sopi kalliimmat pikajunat. Koska hintaero oli pieni, päätin että nyt pojat pääsevät luotijunaan. Sekin oli heille uusi kokemus. Luotijunaan meidän piti ottaa ykkösluokan paikat, koska meillä oli niin järkyttävän paljon tavaraa. Kysyin lipunmyyjältä, että mistä voisimme ostaa jotain evästä junaan. Hän sanoi, että ei teidän tarvitse ostaa, koska junalipun hintaan kuuluu snackbox. Kävimme kuitenkin kahvilassa. Italialaisen kahvilan tarjoilu hävisi junaruualle. Jo on aikoihin eletty!

Luotijunamatka edessä

Snackbox, juomia, sipsejä, myslipatukoita ja karkkeja oli vapaasti otettavissa lisää

Snackboxeissa oli kaksi eri leipävaihtoehtoa. Minä valitsin bagelin, jossa oli ilmakuivattua kinkkua. Jo oli tuolla junamatkalla eväät kohdillaan.


Junassa oli kahvikonekin

Hienona suunnitelmanani oli, että Milanoon matkustuspäivänä käymme katsomassa Leonardo Da Vincin Viimeinen ehtoollinen. Siihen pitää nykyisin ostaa liput todella ajoissa. Lippukaupan omia edullisia lippuja on melkein mahdoton saada, mutta erilaisilla retkijärjestäjillä on niitä myynnissä. Tässä reissussa oli niin monta liikkuvaa osaa, että unohdin liput, ja ne olivatkin kaikki loppuunmyyty. Minuun Viimeinen ehtoollinen maalaus teki aikoinaa ison vaikutuksen. Nyt jäi selvittämättä, että mitä nuoriso olisi siitä tuuminut. Kun kalliit liput jäivät ostamatta, niin se vapautti budjettia pieniin nuorison shoppailuihin Milanossa. Duomo-katedraalin katolle oli onneksi lippuja vielä ostettavissa. 

Shoppailemassa Corso Buenos Aires kadulla

Galleria Vittorio Emanuele II pyörimässä. Täällä emme todellakaan shoppailleet.


Duomo iltavalaistuksessa

Viimeiseksi matkapäiväksi olin ostanut meille liput Duomon katolle. Menomatkalla hieman tihutti vettä. Metroasemalta olisi saanut ostaa kolmella eurolla sateenvarjot. Mietimme hetken, mutta ajattelimme, että emme tarvitse niitä. Kun pääsimme ylös katolle alkoi tietenkin rankempi sade. Olen käynyt kerran katolla aikaisemmin ja sekin teki ison vaikutuksen minuun. Voin kertoa, että sade latisti Duomon katolla käynti kokemuksen ihan huolella :(



Duomon kattonäkymä


Minua alkoi jo pelottamaan, että liukastun katolla ja satutan polveni pahasti

Kastuimme katolla niin pahasti, että vesi meni Haltin toppatakista lävitse, siinä on kuitenkin aika hyvin vedenkestävyyttä.

Hra Kepponen onnistui googlaamaan meille hyvän lounaspaikan. Siellä ei puhuttu englantia lainkaan, mutta yksi asiakkaista auttoi meitä tilaamaan. Olin ehtinyt unohtamaan, kuinka hyviä friteeratut riisipallot onkaan. Seuraavalla Italian matkalla (toivon kovasti, että sellainen vielä tulee) aion syödä niitä runsaasti alkupaloiksi.

Ihana alkupalavalikoima

Viereisen pöydän asiakas kannusti minua tilaamaan maustegraavattua tonnikalaa ja pikkelöity sipulia. Tykkäsin!

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tein viikon reissusta vain yhden postauksen. Tykkäätkö lukea matkapostauksia osissa vai yhtenä pidempänä postauksena?

PS. Niitä ketkä muistavat, että olen pahasti polvivikainen voi ihmetyttää, että kuinka pärjäsin laskettelemassa. Minua on aina ottanut kävely laskettelua enemmän kroppaan. Se johtuu siitä, että toinen polveni ei enää suoristu vaan siihen jää 10 asteen kulma. Se aiheuttaa kävellessä kipua melkein kaikkialle muualla kuin polveen. Tätä ei esiinny lasketellessa. Lisäksi kävin ortopedillä ja pyysin molempiin polviin kortisoonipiikit. Polvet toimivat niin hyvin. Harmi vaan, että toisesta polvesta kortisoonin vaikutus haihtui aivan liian nopeasti.

Kivaa pääsiäistä!

26. maaliskuuta 2024

Kaverimenoja

Kaikenlaista pientä kivaa olen ennättänyt tekemään ystävieni kanssa ja ne pitää tietenkin tallettaa tänne muistiin.

Ystäväni Katin kanssa kävin Hakaniemessä Meripalvinjongissa blinilounaalla. Ne olivat tämän blinikauden ensimmäiset ja myös viimeiset blinit. Jestas, että ne olikin hyviä. Pikkublineissä oli hieman rapeaa pintaa, kuohkeutta sisällä ja ihania päällysteitä.

Blinejä, mätiä, katkarapuskagenia, graavilohta, katkarapuja ja salaatteja. Kyllä oli hyvää!

Kati otti jälkiruuan, minä en enää kyennyt. Annos oli kaunis, mutta hieman vaisu.

Minä en katso oikeastaan juurikaan televisiota, katson ainoastaan suoratoistopalveluita. Päivän tapahtumat seuraan Hesarista. Tästä on selvästikin seurannut se, että en tunnista kotimaisia poliitikkoja. Parin pöydän päässä meistä istui SDP:n nykyistä johtoa sekä vanhoja jo eläköityneitä konkareita. Pöydässä oli ainakin Antti Lindtman, Mikkel Näkkäläjärvi, Eero Heinäluoma ja todennäköisesti myös Liisa Jaakonsaari. Katiltakin jäi muutama henkilö tunnistamatta. Katilla olisi kykyjä stand up koomikoksi. Hän siteerasi siinä heti sujuvasti Ville Rydmanin viimeisiä irvailuja SDP:stä ja SAK:sta ja meinasin tikahtua nauruun.


Ystäväni Tiinan kanssa kävimme Itiksessä leffassa ja syömässä ennen sitä. Kyseessä oli perjantai-ilta, jolloin olen väsyneimmälläni. Jouduin tekemään sellaisen päätöksen, että join ruuan jälkeen vielä cappucinon. Erinomaisesti pysyin hereillä koko elokuvan ajan ja valvoinkin sitten melkein aamukolmeen.

Tiinan kanssa leffailtaa viettämässä

Aina harmittelen Itiksen ravintolatarjontaa, mutta thaimaalainen Ahaan Tam Sang ei petä


Kävimme katsomassa Priscillan. Tarina oli hyvin mielenkiintoinen, elokuva aika hitaasti etenevä. En sano, että en tykännyt. Mutta en voi aivan varauksetta sanoa, että olisin tykännyt. Jotain välimaastosta. Olen kyllä nähnyt monta paljon huonompaakin leffaa.

Ystäväni Sirpan mukana pääsimme Ilonan kanssa hänen ystävänsä kokoamaan porukkaan kukkakurssille. Ensimmäistä kertaa olen ollut Sirpan mukana kukkakurssilla jouluna 2017. Vuodet menevät nykyisin aivan älyttömän nopeasti! Liian nopeasti! Kukkakurssipaikkana oli tällä kertaa viehättävä ja mukava cawell.com Töölössä. Kukkakauppa Cawell järjestää ajoittain kukkakursseja myös siten, että sinne voi ostaa yksittäisen paikan. 


Kurssilaisia

Sirpa

Tämä isompi kori näyttää kuvassa jotenkin homssuiselta.

Pienempi istutus taisi onnistua paremmin. En enää valinnut noita joka suuntaa lehtiä työntäviä kukkia. Tämän vein vaarille. Taitaa käydä niin, että narsissit pitää vaihtaa molempiin kukkaistutuksiin ennen pääsiäistä.