Dubain hotellivalintamme osui nappiin

Tammikuun omatoimimatkassa ystäväni Lauran kanssa yhdistimme Dubain ja Omanin. Aluksi otimme vain lennot ja mietimme rauhassa, miten jaamme ajan ja missä haluamme käydä. Dubai oli kohde, joka kiinnosti aluksi Lauraa enemmän kuin minua. Minä olin perhematkalla Dubain viereissä Sarjahissa 6 vuotta sitten. Kehnohkojen säiden takia vietimme silloin suunniteltua enemmän aikaa Dubain huvituksissa. Kaikki toimi ja palvelu oli ystävällistä, mutta Dubaista ei jäänyt sellaista kuvaa, että se on paikka johon haluan mennä uudestaan. Siellä ei erityisesti mikään vetänyt minua enää puoleensa. Tämä toinen vierailuni Dubaissa oli onnistuneempi, koska pidin paljon hotellimme sijainnista. Tässä vaiheessa pitää jo todeta, että Oman voitti Dubain selkeästi.

Laura perehtyi Dubain hotellin valintaan vaivaa säästämättä. Toiveena oli, että hotelli sijaitsee alueella, jossa voisi kävellä. Se rajasi hotellin Dubai Marinan tai The Walk-kävelykadun seutuville. Toiveena oli kunnon uima-allas, mieluiten maatasossa ja ranta lähellä olisi plussaa. Dubain korkea hintataso aiheutti sen, että budjettiimme sopivaa hotellia oli vaikea löytää. Jos olisimme tyytyneet uima-altaaseen kattoterassilla, sopivan hintaista valikoimaa olisi ollut paljon. Lopulta löysimme suomalaisten valmismatkojenkin (Aurinkomatkat, Apollomatkat) käyttämän Habtoor Grand Resortin. Olin todella tyytyväinen valintaamme. Allasalue oli hyvä, hotellilla oli oma ranta ja se oli kävelymatkan päässä The Walkilta sekä Dubai Marinasta. Suomalaiset matkailijat kehuivat Habtoorin buffetillallista kovasti, meiltä se jäi kokeilematta. Alue on siis Jumeirah Beach.

Ainoa moite hotellille on kokolattiamatosta. Sain siitä allergiaoireita.

Habtoor Grand Resortin uima-allas. Tykkäsin ja se oli ihanan lämmin!

Ladureen macaronseja ja kirja uima-altaalla. Täydellistä!

Hotellilla on laaja puistoalue

Hotellin vihrealue rajoittuu Jumeirah Beachiin, jossa on hotellin vieraille aurinkopetejä

Huoneemme

The Walk on Dubai kävelykatu, joka kulkee aivan rannan vieressä. Walkilla ja sen läheisyydessä on paljon ruokapaikkoja, kahviloita ja "torikojuja", joista tekee varmasti matkan edullisimmat tuliaishankinnat mikäli ostoslistalla on rantavaatetta, paikallisten asujen kopioita tai Dubai t-paitoja. Ennen istahtamista johonkin houkuttelevan näköiseen kahvilaan, kannattaa katsoa ruokalistasta hinnat. Ajattelimme istua rantahiekalle pystytettyyn kivan näköiseen baariin. Onneksi katsoimme hinnat, lasillinen tuoremehua olisi kustantanut 25€. Kävimme ostamassa jostain pikaruokapaikasta kahden euron cocikset ja istuimme baarin viereen penkille ;)

Walkin vieresellä Jumeirah beachillä on useampia paikkoja, jossa voi vuokrata itselleen rantatuolin ja -varjon ja ilmeisesti saatavilla on muitankin palveluja kuten vaatteidenvaihto tila ja wc.

Rannalla on myös vesiurheilumahdollisuuksia

Graffititaidetta The Walkin tuntumassa

Jos Habtoorilta lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin The Walkille, päätyi Dubai Marinaan. Marinan ympäristössä kulkee myös kävelyteitä, sekä veden rajassa, että osittain ylempänäkin. Veden rajan kävelykatua reunustavat palmut, jotka ovat iltaisin kauniista valaistuja. Varsinaiseen satamaan saakka emme ikinä ehtineet, mutta reitti sinne jo lumosi kauneudellaan.

 

Muuttuineiden lentojärjestelyiden takia palasimme Omanista takaisin Dubaihin. Viimeiseksi reissun yöksi valitsimme edullisen hotellin. Sen sijainti ei ollut kovin kummoinen. Kokemus ei ollut mitenkään epäonnistunut. Hotellin pikkubussi ajoi vieraita rannalle sekä pari kertaa tunnissa metrolle. Muutama kuljetus päivässä oli myöskin isoihin ostoskeskuksiin. Kaupungin tarjonnasta nauttiminen vaatii enemmän vaivaa ja ruokailut suunnittelua, jos ei aio syödä hotellin ravintolassa suurimmaksi osaksi.Jos matkabudjetti antaa myöden, niin suosittelen majoittumaan kävelyetäisyydellä Jumeirah Beachistä tai Dubai Marinasta helppouden ja aluiden viehättävyyden vuoksi. Atana-hotellin hinta oli reilu kolmannes Habtoorin hinnasta. Atanan aamupala oli vähän kaoottinen kokemus, huone ihan ok ja kattoterassin uima-allasalue kiva.

 Jos yrität ottaa aurinkoa pilvenpiirtäjien välissä, varaudu siirtymään jatkuvasti :D

Kiva allas oli Atanassakin, tosin vesi oli Habtooria selvästi kylmempää

PS. Jos matkustat Dubaihin ja tykkäät arkkitehtuurista, niin suosittelen vierailemaan Abu Dhabissa Arabiemiraattien perustajan Sheikh Zayedin mukaan nimetyssä moskeijassa. Se on todella upea rakennus!

Vielä ehtii nähdä Erottajan uusrenesanssipalatsin

Helsingin Sanomien reilu viikko sitten artikkeli kertoi, että Erottajan upeaan uusrenesanssipalatsiin toteutetaan syykuussa Helsinki Design Weekin päänäyttely. Eli kenen tahansa on mahdollista päästä tutustumaan rakennuksen sisätiloihin. Mahtavaa! Helsinki Design Week on auki vielä lauantaina ja sunnuntaina (15.9.2019). Vielä siis kaksi päivää aikaa vierailla upeassa Erottaja 2.

Design ei ole minun juttuni, joten Helsinki Design Week ei ole saanut minua houkuteltua aiemmin käymään, mutta mahdollisuus päästä sisälle Erottaja 2 suorastaan poltteli. Kiinnostukseni rakennukseen heräsi, kun Hesari julkaisi alkuvuodesta jutun Erottaja 2 ja sen ostaneesta amerikkalaisesta sijoitusfirmasta. Artikkelin kuvat saivat minut ihastumaan rakennukseen. Pieni epäilys jäi kytemään sisääni, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä rakennus, josta voisi sanoa palatsiksi.

Uusrenesanssi palatsi osoitteessa Erottaja 2, rakennettu 1889-1891

 Ainakin ulkopuolelta Erottaja 2 näyttää palatsilta

Minusta Erottaja 2 on ihan oikea palatsi. Siitäkin huolimatta, että vuosien varrella osa upeista katoista on maalattu umpeen. Rakennuksessa on silti jäljellä suuri määrä kauniita yksityiskohtia kuten kattoruusukkeita, holvikaaria ja voimakkaita värejä. Rakennuksessa on myös 40 kakluunia!

Ensimmäiseksi vierailijaan tekee vaikutuksen rakennuksen rappukäytävä. Siinä tosiaan on palatsitunnelmaa.Porraskäytävä oli niin pramea, että Hra Kepponen mutisi jotain tuhatkertaisista tuloeroista. Olihan 1880-1890 vaihde katovuosien ja nälänhädän aikaa, siihen nähden pramean palatsin rakennus tuntuu oudolta.

 

Näkymä portaille

Muissa kerroksissa, siis alinta ja ylintä lukuunottamatta, kattomaalauksista ja -koristeista on jäljellä puolet. Niissäkin vanhan koristeellisemman version päälle on maalattu uusi yksinkertaistettu versio. Onneksi ylin kerros on ennallaan ja siellä on minusta talon kaunein katto. Porrastasanteen kattopaneeli on huikean kaunis ja sitä edeltään rappujen katto, jossa samanlainen koristelu reunustaa isoa kattomaalausta.

Porrastasanteen katto

Katto rappusten yllä ja yhdistyy porrastasanteen kattoon

Lähikuva kattomaalauksesta

Rakennuksen värimaailma on tumma ja voimakas, mutta hyvin tyylikäs.

Menin siis ensisijaisesti ihailemaan rakennusta enkä niinkään näyttelyä. Näyttelyssä oli muutamia upeita kokonaisuuksia. Tässä kolme suosikkiani. Sijalla kolme on säästöpossut. Noin keskikokoisen koiran kokoiset possut ovat niin ilmeikkäitä ja hellyyttäviä. Ihan hetken aikaa mietimme Hra Kepposen kanssa, että ostettaisiinko jokaiselle pojalle vähän isompi säästöpossu.

Toiselle sijalle listallani yltää sellainen perinteisen suomalaiset puudesignin ja Alvar Aallon jäljissä kulkeva installaatio. Oikeastaan kyllä possujen pitäisi sittenkin olla kakkosena!

Kiistaton ykkönen on aivan jumalaisen kaunis yläkerran parvekkeelle koottu keramiikkainstallaatio. Keramiikka ei itsessään ole se suurin ihastuksen aihe vaan kyseessä on kokonaisuus: koristeellinen parveke, takana näkyvä keltainen talo, taivas ja keramiikka.

Lyhyesti tietoa:
*Rakennuksen suunnitteli Theodor Höijer, joka on suunnitellut mm. Ateneumin
*Rakennusvuodet 1889-1891
*Rakennuttaja Henkivakuutusyhtiö Kaleva, asuinhuoneistoja ja liiketiloja
*Valtio osti kiinteistön vuonna 1913 ja siinä on asunut valtion korkeita virkamiehiä
*Toiminut tullihallituksen toimitiloina
*Vuonna 2018 rakennuksen osti BlackRock. Rakennus menee remonttiin ja siihen valmistuu noin kahden vuoden päästä liike- ja toimistotiloja.
*Kauppahinta oli 27 miljoonaa euroa

Mikäli rakennuksen historia ja Theodor Höijer kiinnostavat, kannattaa tutustua kahdessa ensimmäisessä kappaleessa linkitettyihin Hesarin artikkeleihin. Kattavasti tietoa on Marjon matkassa blogipostauksessa 

PS. Kun rekisteröityy Helsinki Design Weekille, niin lippu Erottaja 2 maksaa 9€ alennuskoodilla. Hämmentävästi kerrallaan voi ostaa vain yhden lipun.

Mukavaa viikonloppua!

Turkin ainutlaatuinen Cappadocia

Kesäisestä perhematkastamme Turkin Sideen on jäänyt kirjoittamatta Cappadociasta, joka ilmeisesti suomalaisittain kirjoitetaan Kappadokia.

Etsiskelin pitkään sopivaa retkeä Sidestä Kappadokiaan. Yleisin vaihtoehto on bussiretki, johon sisältyy yöpyminen. Ajomatkaa Sidesta Kappadokiaan kertyy kuutisen tuntia, joten istumista riittää kahden päivän retkelle. Koska kyseessä oli perhematkamme, ei kahden päivän retki yksikseni tullut kyseeseen. Niinpä aloin etsimään retkeä, joka tehtäisiin lentäen päivässä. Käytin todella paljon aikaa sen etsimiseen netistä, mutta en onnistunut varaamaan retkeä. Lopulta selvisi, että voisin ostaa retken näppärästi matkanjärjestäjäni Nazarin kautta. Retki oli kallis, yli tuplasti bussiretken hintainen, mutta Kappadokia on ollut haavelistallani pitkään, joten päätin avata kukkaron nyörini.

Siden sijainti retkelle lähtöön on huono. Lento lähtee Antalyasta, jonne on ajomatkaa toista tuntia. Ensin tietysti bussi kiertelee Siden hotelleja ja sitten kentällä pitää olla ajoissa. Niinpä lähtöni hotellilta oli 4:20. Mitä ei aamu-uninen Kepposka tekisi huippunähtävyyksien vuoksi ;) Retki oli minusta sekä aikaisen nousun että kalliin hinnan arvoinen!!

 Kappadokian alue sijaitsee ylängöllä ja lähimmältä lentokentältä oli vajaan tunnin ajomatka ensimmäiseen kohteeseen. Matkalla maisema oli tasaista ja aivan puutonta.

Järjestelyt olivat kaikkiaan toimivat. Retkelijöitä oli todella paljon, mutta englanninkielisiä vain pikkubussillisen verran. Pikkubussiin asettautuessa kävi niin, että paikkoja oli vähemmän kuin retkeläisiä. Yhden piti mennä istumaan kuljettajan ja oppaan kanssa etupenkille. Nuori naisopas ei huolinut istuimetta jäänyttä miestä viereensä, vaan halusi etupenkille naisen. Minä päädyin etupenkille.

Opas oli todella ammattitaitoinen ja mukava ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja ajomatkojen välillä. Erityisen mielenkiintoista oli oppaan tausta, hän on Kreikan turkkilaista sukua, joka on muuttanut pakkomuuton yhteydessä 1920-luvulla Kreikasta Turkkiin. Historian tuntemuksessani oli aukko, kun en ollut kuullutkaan tuosta 1,5 miljoonan ihmisen vaihdosta. Kuskin kanssa ei yhteistä kieltä juuri ollut, mutta näyteltiin sitten lastemme kuvia toisillemme tauoilla. Ajomatkaa kertyi Kappadokiassakin, koska kohteet sijaitsevat laajalla alueella.

Ennen ensimmäistä varsinaista kohdetta pysähdyimme katsomaan "eläinkiviä"

Dancing couple

Kappadokia sijaitsee vanhalla tuliperäisellä alueella, jossa on ollut tulivuoren purkauksia 2 miljoonaa vuotta sitten. Maaperä on kerroksittaista tulivuorenpurkauksesta tulleita ainesosia, joista osa on huokoista. Sade ja joet ovat aikojen kuluessa muokanneet alueelle erikoisennäköisiä kivipilareita, joita englanniksi kutsutaan termillä fairy chimney.

Nämä neljä kuvaa ovat paikasta Pasabag Valley

Maaperän ja "minivuorten" huokoinen materiaali on ollut myös helppoa työstää. Koska alueella ei ole juurikaan mitään rakennusmateriaalia saatavilla, ovat ihmiset kovertaneet itselleen asuntoja minivuoriin sekä maan alle. Ensin maan alla koverrettiin varastotilat, joissa oli tasaisen ja viileämmän lämpötilan ansiosta helpompi säilyttää elintarvikkeita. Seuraavaksi kaivettiin suojia eläimille. Kappadokia alue on ollut asuttua hyvin pitkään ja se on myös ollut kristitty alue. Kristityt olivat jatkuvassa konfliktissä ja laajensivat talojaan maan alle, jotta voisivat paeta persialaisia. Lopulta syntyi maanalaisia kaupunkeja, kuten Kaymakli, jossa myöskin vierailimme. Kaymaklista lisää myöhemmin.

Yksi tunnetuimmista Kappadokia kohteisten on Göreme, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Göreme on tunnettu erityisesti jäljellä olevista kristittyjen temppeleistä. Alueella on aikoinaan asunut paljon munkkeja.

Munkkien "kerrostalo"asuntola Göremessä

Temppeleissä ei saanut kuvata frescoja, mutta tuosta saa hieman osviittaa aiheesta. Frescoista oli jäljellä vain osia.

Minulle Göremen ulkoilmamuseon mielenkiintoisin osuus oli vierailu kahvila-matkamuistomyymälässä, johon oppaamme meidät vei. Kun Göremestä tehtiin museoalue, asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Kaupan vanha isäntä oli syntynyt talossa ja oli sen asukas neljännessä polvessa. Hän on vuokrannut kotitalonsa bisnekselleen ja saa asua siellä 2kk vuodesta. Hän asuu talossa kuumimmat kesäkuukauden, koska siellä on ihanan viileää verrattuna hyvin helteiseen ulkoilmaan. Kaupassa on seinillä kuvia kodista eri vuosikymmeniltä. Juomat voi nauttia omistajien parvekkeella, josta on hieno näkymä museoalueelle.

Omistajien makuuhuone kallion sisällä

Göremessä on mahdollisuus majoittua kiven sisällä. Kaupungissa on paljon hotelleja ja majoitustiloja, jotka on koverrettu kiven sisään. Tuollaisessa huoneessa yöpyminen olisi mielenkiintoinen kokemus. Kaukaa katsottuna Göreme on kuin emmentaljuusto, jokainen kukkula on kaivettu täyteen reikiä.

Göremen kaupunki

Sukelletaanpas seuraavaksi maan alle eli vierailuumme Kaymaklin maanalaisessa kaupungissa. Cappadocian alueella on paljon maanalaisia kaupunkeja, joista kaksi ovat museona. Rauhattomimpina aikoina kristityt viettivät paljon aikaansa maanalla. Tunneleihin on rakennettu ilmastointia sekä myös savupiippu. Yhteiskeittiössä kokattiin vasta pimeän aikaan, jotta viholliset eivät nähneet savua. 

Välillä käytävät olivat aika ahtaita ja matalia

Viinin valmistuspaikka. Pienempiä ovat olleet kappadokian väki.

Maanalaisen kaupungin sisätiloja

Museon ulkopuolella istui vanha rouva viettämässä aikaa. Opas kävi jututtamassa häntä ja kertoi minulle kysyneensä onko rouvan talossakin maanalaisia tiloja. Kuulemma on ja ne ovat olleet aikoinaan aktiivikäytössä. Rouva asuu nykyisin yksin ja hänen lapsensa ovat tukkineet sisäänkäynnin maanalle turvallisuussyistä. Olisipa mahtaa, jos oman talon alta pääsisi maanalaiseen kaupunkiin!

Retkemme kiersi vielä Pidgeon Valleyn ja Love Valleyn kautta ja matkalla lentokentälle pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Mother, Father and child nimen saanutta muodostelmaa. 

Love Valley

Mother, Father and child

Koska ollaan Turkissa ja perhearvot, niin muodostelmaan kuuluu olennaisesti takana kyttäävä anoppi ;)

Yleisin matkailukuva Kappadokiasta on sellainen, missä taivas on täynnä kuumailmapalloja. Lentoja tehdään vain aikaisin aamulla, joten minulla ei  ollut mahdollista nähdä kuumailmapallojen täyttämään taivasta. Tykkäsin retkestä todella paljon ja ehdin näkemään Kappadokiaa kivasti. Toki alueella saisi helposti kulumaan vaikka viikon luonnonihmeiden äärellä.

Elä myös itsellesi, osa 4

Neljä vuotta sitten lähdin tavoittelemaan arkea, joka sisältää hetkiä, jotka olen valinnut miellyttämään ja ilahduttamaan vain ja ainoastaan itseäni.

"Lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Hetkessä kauteni on noin kesälomasta kesälomaan. Se sai alkunsa siitä, kun syksyn painaessa hartioita ja mieltä lysyyn aloin miettimään, miten saada lisää iloa elämään. Ensimmäisenä vuotena opin paljon siitä, mitkä asiat tuovat minulle virtaa ja mitkä eivät. Ensimmäisen vuoden raportti on täällä, mutta noin lyhyesti opin että minulle toimii parhaiten ulkoilu, kädentaidot, kulttuuri ja hyvä ruoka. Tavarat eivät ilahduta enkä oikein ole mikään hemmotteluhoitoihminenkään.

Toisena vuotena Hetkien järjestämisestä alkoi tulla jo rutiinia, kooste täällä. Tutkin innokkaasti kulttuuritarjontaa, suunnittelin ulkoiluretkiä ja pieniä kahvipiipahduksia. Toisella kaudella tein matkailuirtioton toteuttamalla yli 30 vuotisen matkailuhaaveeni. Opin siitäkin paljon. Opin sen, että minun matkailuonneni ei ollut perheeltä pois. Mietin hyvin pitkään sitä, että onko oikein se, että voin investoida niin paljon rahaa ja aikaa itseeni.

Auringonlasku Helsingin Kulosaaressa

Kolmas vuosi meni jo hyvällä rutiinilla, kooste täällä. Kalenterissa oli sopivasti kivoja menoja sejä matkoja ja Pokemon Gon pelaaminen takasi rutkasti ulkoilua. Kolmantena vuotena jouduin jo välillä pitämään Hetkistä paastoa, koska kalenteriini kertyi välillä vähän liikaakiin menoa voimavaroihin nähden. Aivan mahtavaa sekin, että Hetkistä on ylitarjontaa. Aikamoinen muutos elämään, jossa olen välillä tuntetunut olevani pelkästään kotitaloustyökoneen ja toimistotyöntekijän risteytys.

Neljäs vuosi oli ulkoilun ja liikunnan osalta pettymys. Kolmantena vuotena olin jo hyvässä ulkoilu- ja liikuntarytmissä, mutta jälleen sain kantapään kautta oppia, kuinka nopeasti hyväkin rutiini hajoaa ja tilan ottaa huonot tavat. Syksyllä 2017 sairastimme syyskuussa rajun influessan koko perhe. Keskimmäinen joutui hoitoon Lastenklinikalle jälkitaudiksi iskeneen keuhkokuumeen takia, minä olin sairauslomalla kolme viikkoa. Elämäni pisin sairausloma leikkaustani lukuunottamatta! Loppusyksy menikin pitkälle lähinnä toipuessa.

 Kirsikankukkia Roihuvuoressa

Jouluaattona isäni kaatui ja hänen jalkansa murtui pahasti. Äitini päätyi laitoshoitoon samassa hötäkässä. Tammi-maaliskuun vapaat hetket menivät lähinnä huolehtiessa akuutista tilanteesta. Pääsiäisenä huhtikuun alussa isäni alkoi olla jo liikuntakykyinen ja samaan aikaan äitini sai vakituisen hoivakotipaikan. Sitten iskikin paha koivunsiitepölykausi ja niin siinä sitten kävi, että Hetkessä-vuoden ulkoilut ja liikunta jäivät liian vähäisiksi. Olen huomannut sen kyllä omassa jaksamisessani ja yritän parhaani pyrkiä takaisin hyviin rutiineihin.

Yksi syksyllä paljon aikaa vienyt asia oli alakerran uudistus. Saimme projektin aika kivaan vaiheeseen ennen joulua ja sitten se jämähtikin paikoilleen.

Sitten summeerausta kauden kohojutuista

Kulttuuri ja museot

Ystäväni Annan kanssa kiersimme monta museonäyttelyä Hetkessä-kauden aikana ja kävin taidenäyttelyssä yksinkin. Kinttupolkuja-blogin Marikan kanssa kävimme tutustumassa Ett Hem-museoon jouluasussa. Vuoden museoista jäivät parhaiten mieleen juurikin Ett Hem, Tuusulanjärven taitelijakotien kierros Kätevien Emäntien kanssa sekä tietysti vierailu Ankallisgalleriassa Ateneumissa.

Ankkojen alkuvoimaa :D

Halosenniemi

Kätevät Emännät kesäretkellä

Ystäväni Tiinan kanssa kävin baletissa katsomassa aivan ihanan Kamelianaisen. Se oli paras baletti pitkään aikaan. Tiinan kanssa kävimme myös katsomassa Turun kaupunginteatterissa Taru sormusten herrasta. Mukana reissussa meillä oli molempien esikoiset. Hieno teatterielämys! Työkaveriltani Ilonalta sain lipun Myrskyluodon Maijaan. Kesällä tuli käytyä kesäteatterissa kahdesti, ensin Suomenlinnassa katsomassa Yksi lensi yli käenpesän ja sitten Tuusulanjärvellä Krapin kesäteatterissa katsomassa Pokka pitää. Mielenkiintoista on se, että vaikka kesä oli niin helteinen ja aurinkoinen, niin molempina teatterireissuina satoi. Suomenlinnassa välillä niin paljon, että en meinannut kuulla repliikkejä sadekuurojen aikana.

Krapihovin näyttämöllä unelmamiehen kainalossa :D :D

Ystävät, läheiset ja juhlat

Elokuussa 2017 vietimme ystäväni Kirsin kanssa todella mukavan päivän Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Olin siellä ensimmäistä kertaa ja tykkäsin tungoksesta huolimatta todella paljon.

Pitkänpöydäntalo Loviisassa

Sairastelun takia rapujuhlat lykkääntyivät hurjasti ja lopulta pidimme ne ystäväni Jonnan perheen kanssa vasta Halloweenina. Moinen ajoitus oli kyllä puhdas vahinko.

Rapujuhlat

Leenan kanssa puhalsimme lasia ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Soda Shop Designissa. Anna oli mukanamme, kun kävimme tutustumassa Hämeen linnaan ja herkuttelemassa Popinossa.

Puhallan lasipalloa

Vappua vietimme kotona ystäväni Tiinan perheen kanssa

Yksi kevään parhaita juttuja oli, kun isäni pääsi sairaalasta kotiin ja vielä parempaa oli, kun kuntoutui liikkumaan keppien avulla. Ei ole isäni jalka parantunut vieläkään täysin, mutta tilanne on kuitenkin hyvä.

Kuopus, vaari ja esikoinen kahvilareissulla

Perustimme toimiston naisten Ilonan, Sirpan ja Otilian kanssa uimaseuran kesällä. Harjoitusaikataulu on aika väljä, koska treenit ovat max kerran kuussa. Kokoontumispaikaksemme on muodostunut Allas Seapool. Harjoitusten jälkeen tankataan ja siihen kuluu vähintään yhtä kauan aikaa kuin itse uintiin.

 Holidayssa olemme tankanneet useamminkin hiilareita rankan treenin jälkeen

Matkailu

Minulle matkat ovat aina vuoden kohokohtia. Edellisellä Hetket-kaudella tuli matkailtua enemmän pienemmällä budjetilla. Tällä kaudella matkailin poikkeuksellisen paljon kotimaassa. Varmaan oli upean kesän ansiota, että kotimaanmatkailu tuntui aivan mahtavalta. Aurinko paistoi, luonto oli aivan älyttömän kaunista ja uimavedet juuri sopivat.

Kauden ensimmäinen matka oli perhematkamme syyskuussa Lontooseen. Vaikka paljon teimmekin lasten ehdoilla ja kävimme paikoissa, jotka olen jo nähnyt moneen kertaan, niin matka oli elämyksellinen myös minulle. Kävin esikoisen kanssa Cotswoldsissa ennen kuin muu perhe lensi Lontoosen ja kävimme yhdessä myös Thriller-"musikaalissa".

Cotswolds

Tylypahkan junassa kohtasimme ankeuttajia 

Kauden mahtavin kokemus oli ehdottomasti ystäväni Jonnan kanssa tekemä Malediivien matka tammikuussa 2018. Maisemat olivat paratiisimaiset ja hotellin riutta oli aivan mahtava. Joka päivä snorklattiin ainakin kahdesti. Mietin pitkän aikaa Malediivien jälkeen, että matkustaisinko tulevaisuudessa vain ja ainoastaan Malediiveille.

Paratiisiranta

Pääsiäisenä nautiskelimme täydellisestä säästä Levin rinteillä. 

Kesäkuussa 2018 perhematkailimme Turkin Sidessä. Hotellissa oli hulppea uima-allas ja vesipuisto ja niinhän siinä kävi, että kaksi lapsista ei poistunut lomalla lainkaan hotellin alueelta :) Minulle reissun kohokohta oli retki Kappadokiaan.

Pegasos World hotellin jättimäinen uima-allas, josta kuvassa reilusti alle puolet

Kappadokia

Hra Kepposen kanssa vietimme minilomasen tutustuen Teijon alueeseen. Mathildedahlin ruukkialue oli suloinen, ruoka oli hyvää ja Teijon kansallispuisto oli mukava joskin hyvin helteinen. Majoituksen suhteen meillä kävi aivan mahtava tuuri ja todellakin nautin Villa Seaviewen huoneemme upeista merinäköaloista.

Mitkä maisemat!

Kesällä ajelin Etelä-Pohjanmaalle tapaamaan ystävääni Sirkkua. Sirkkuunkin olen tutustunut aikoinaan blogien välityksellä ja fyysisen etäisyyden vuoksi ystävyytemme perustuu vahvasti someen ja vuosittaiseen tapaamiseen. Sirkku esitteli kotikulmiensa parhaimmistoa ja sitähän riitti. Teimme suoretken, uimme suojärvessä, tutustuimme jääkauden muodostamaan pirunpeltoon ja suloiseen Kristiinankaupunkiin. Herkkuöverit vetäisimme Valkoisessa Puussa.

Pirunpelto

Sirkun luota jatkoin reissailua yksikseni ja kävin tutustumassa Poriin ja Raumaan. Hellekesänä Yyteri oli varsin vaikuttava paikka, mutta Puu-Rauma vei sydämeni. Ihastuin siihen palavasti.

Puu-Rauma

Hetkien järjestäminen sujuu jo niin hyvällä rutiinilla, että oikeastaan voisin päättää projektin. Tässä kohtaa voin täysin allekirjoittaa sen, että se mihin olen ajatuksiani keskittänyt on lisääntynyt elämässäni. Enpä olisi uskonut, että tuollainenkin vähän lattea lausahdus pitää noin hyvin paikkansa.