Kehitystakapakkiako?

Pojat ovat olleet jo yli 2kk yhteen putkeen terveitä ja kesä koittaa, voisi kuvitella, että Kepposten perheessä eletään idyllisiä aikoja. Todellisuus on taas kaikkea ihan muuta. En ymmärrä, mikä minun lapsiani oikein vaivaa? Joku ärsyttävä kehitysvaihe tai -takapakki vaiko paha väsy?

Vaarilla kestää hermo kuunnella jurputusta siitä, kun kalaa ei tule

Vajaat 2 viikkoa olen harva se päivä ollut jonkinasteisessa sylipainissa keskimmäisen kanssa. Poika joutuu jatkuvasti riitoihin veljiensä kanssa ja hän alkanut purkamaan kiukkuaan lyömällä. Kun menen väliin katkaisemaan tilanteen, pikkunisäkäs yrittää lyödä ja purra minua. Siinä sitä sitten päädytään erilaisiin sylilukkoaentoihin. Samalla toki kuulen olevani maailman suurin idiootti. Tämä kaikki lapselta, joka vielä kuukausi sitten rakasti minua avaruuteen laitaan ja takaisin saakka. Ärsyttävin takaisku tapahtui tänään. Poika on toistaiseksi käyttäytynyt hyvin kavereitaan kohtaan, mutta pihalla hän oli tänään rikkonut kiellosta huolimatta kaverinsa lelun tahallaan.

Koululaisen kanssa ei sentään tarvitse enää painia. Jos olisin kuuro, niin suhteemme toimisi paremmin. En enää vaan ymmärrä, että miten lapsi jaksaa valittaa, marmattaa tai ulista niin monesta asiasta. Lisäksi 7-vuotiaskin välillä erehtyy kuvittelemaan, että vallitseva maailmantilanne muuttuu, kunhan hän vaan karjuu riittävästi. Kuten kouluun unohtunut takki lennähtää kotiin, kun vaan eteisessä huutaa tai lämpötila nousee t-paitalukemiin.  Yleisesti 7-vuotiaan elämä on niin raskasta, kun koulun lisäksi joutuu jopa itse pureskelemaan ruokansa puhumattakaan siitä, että keksisi itse leikkinsä.

Äidin painikaveri Maailma kylässä tapahtumassa

Ainoa alkeellisia käytöstapoja osoittava on 3v kuopus. Kaverissa on selvästi strategikon vikaa. Meillä on sellainen periaate, että esille jätetyt lelut ovat vapaita. Sillä välin kun äiti pui isompien kanssa näitä episodeja, kuopus käy keräämässä kaikki hetkellisesti hylätyt isompien lelut ja leikkii niillä tyytyväisenä. Siinä vaiheessa, kun isommat kaipaavat tavaroitaan ne ovatkin yhden omistushaluisen nappulan käsissä. Josta yleensä seuraa jonkinlainen riita.

Hermo on pikkasen kireällä poikien kanssa. Tilannetta ei yhtään helpota nämä pahat allergiaoireeet, jotka eivät ota laantuakseen lainkaan. Salaista tyydytystä tunsin, kun yksi aamu heräsin siihen, kun erittäin rauhallinen mieheni karjui pojille. Tilanteeseen sopivaa arjen komiikkaa tarjosi tänään kotiovellamme Jehovan todistajat. He antoivat miehelle lehtisen otsikolla "Haluaisitko, että mielesi täyttäisivät joka aamu iloiset, myönteiset ajatukset?" Johon mieheni joutui toteamaan, että kyllä kiitos, mutta valitettavasti minun pitää aamuisin viedä lapseni päiväkotiin.

Liikkuuko ne äkäampiaiset kesäisinkin?

Omakuva

Kesäpuuhakalenteri

Aina silloin kun kalenteri on täynnä sovittuja juttuja, vastaan tulee toinen toistaan kivempia ajatuksia siitä, mitä voisi tehdä kesällä. Sitten kun se vapaa ja toimeton hetki iskee ja pitäisi keksiä jotain puuhaa, aivot lyövät täysin tyhjää. Minulla on nuhruinen A4 keittiön seinällä, jossa on kesäpuuhia listattuna. Nyt se muuttuu elektroniseksi ja jatkossa löydät päivitykset täältä.

Linkki sivuun on myös oikean puoleisen sarakkeen yläreunassa, kohdassa sivut.

Erittäin mielelläni otan vastaan kesäpuuhavinkkejä sekä kokemuksia listatuista paikoista. Koska vietämme suuren osan lomastakin kotona, kesäpuuhakalenterini on pääkaupunkiseutu-keskeinen.

Kesäpuuhakalenterini päivittyy pikkuhiljaa ideoiden ja käytettävissä olevan ajan puitteissa. Se sisältää puuhaa, jota aion tehdä tänä/tulevina kesinä.

Luonto

Pääkaupunkiseudun järjestetyt luontoretket
Pääkaupunkiseudun luontoretkikalenterissa on vaikka mitä kivaa koko perheelle. Viime kesänä teimme ihanan reissun Harakan luontokeskukseen, jossa osallistuimme lasten saariseikkailuun.

Tarkoituksena on osallistua johonkin näistä tai vierailla uudestaan Harakalla.
su 10.6 / 25.7 Menninkäisten metsässä 10.30–12.30 Villa Elfvikin piha (Elfvikintie 4)
pe 15.6 Haltialan yölaulajat 22–24 Haltialan kotieläintilan kahvilan edusta (Kuninkaantammentie)
su 24.6 / 8.7 Lude vai lukki? -ötökkäretki 10.30–12.30 Villa Elfvikin piha (Elfvikintie 4)
su 15.7. Koko perheen ötökkäsafari Petikkoon 10.30–12 Petikon ulkoilualueen pysäköintialue
Tallimäentien varressa

Salmen ulkoilualue
Kartanotontun kierros 1,5 km
Oranssilla merkitty Kartano tontun kierros on suunniteltu pienemmille lapsille. Se kiertää monenlaisissa luontotyypeissä, joista jokaisella asuu oma satu olentonsa. Matkan varrella on myös touhukenttiä, uimaranta ja makkaranpaistopaikka. Polku päättyy ulkoilu majan takana sijaitsevalle leikkikentälle.

En ole varmaan ikinä käynyt. Tuo pienille tarkoitettu kierros kuulostaa mukavalta.

Nuuksio
Viimeksi tsiljoona vuotta sitten. Komeat maisemat.

Mustavuori
Luonnon lisäksi vanhoja juoksuhautoja ja luolia, jotka pitäisi vielä onnistua löytämään. Pojista ne olisivat varmaan hurjan jännittäviä.

Saaret
Saariretket kuuluvat ehdottomasti Helsingin kesään. Haaveilen edelleen telttaretkestä Kaunissaareen tai edes päiväretkestä vaikka Pihlajasaareen. Parasta voisi olla retki miehen kanssa kahdestaan johonkin saariravintolaan.

Kotieläintilat
Haltiala ja Fallkulla. Molemmissa voi katsella maatilan elukoita, Haltialassa hyvällä tuurilla voi syöttää lampaita. Kahvilapalvelut tökkivät molemmissa (Haltialassa myös ravintola), joten eväät kannattaa varata mukaan. Mukava viikonloppuohjelma.

Harakan saari

Uiminen
Maauimalareissu pitää ehdottomasti mahduttaa kesään. Vaihtoehdot ovat Stadikka ja Kumpula. Kesällä näyttää aina olevan joku uimahalli auki, joten edes huono sää ei voi estää uimista :)

Lisävaihtoehtona on Hyvinkään Sveitsi. Siihen saisi mukavasti yhdistettyä reissun rautatiemuseoon.

Lista Helsingin uimarannoista täällä.

Seurasaaren uimaranta

Nähtävyydet ja museot

Suomenlinna
Kesän ehdoton kuningatar. Tänäkin kesänä Suokissa pyörii lapsille tarkoitettu Kustaan miekka - Suomenlinnan seikkailukierros lapsille.

Luonnontieteellinen museo
Auki 10-17. Torstaisin 15-17 vapaa pääsy. Linkki

Tropicario
Itse en juurikaan tästä perusta, mutta pojat tykkäävät. Kiva reilun tunnin retki vaikka sateella. Linkki

Heureka
Dinosaurukset ovat edelleen nähtävissä. Jokohan olisi aika mennä meidänkin katsomaan.

Seurasaari
Yksi omia suosikkejani. Eväät, kiikarit ja uimapuku mukaan. Retkellä hurahtaa helposti tunteja. Ravintolasta saa hyvää ruokaa.

Korkeasaari
Viehättää vuodesta toiseen :)

Rautatiemuseo
Emme ole käyneet, mutta kiinnostaa retki rautatiemuseoon ja päälle uimaan Hyvinkään maauimalaan.

Automuseo
En ole täälläkään käynyt ja ehkä tämä on sellainen tulevien kesien kohde. Ymmärtääkseni autoihin ei pääse sisään, mikä voi aiheuttaa turhanaikaista rähinää. Linkki


Tytyrin kaivosmuseo
Lohjalla sijaitseva Tytyrin on ollut pitkään retkilistalla. Vielä ei olla käyty, aivan varmasti menemme jossain vaiheessa. Lisätietoa täältä.

Luonnontieteellinen museo

Huvitukset
Linnanmäki
Serenan vesipuisto
HopLopit
Huimala

HopLop

Liikunta

Urheilukentälle koko perheen omat kisat: pituushyppyä, juoksua ja pallonheittoa. Mukaan piiitkä mittanauha ja sekuntikello.

Frisbee-turnaus puistossa.

Kiipeilyä, tasapainoilua, palloilua leikkipuistoissa.

Itseäni kiinnostaisi kokeilla melontaa vaikka merellä tai Vantaan-joella. Poikien pitää vielä kasvaa.

Urheiluksi voisi luokitella myös mansikan poiminnan jollain pääkaupunkiseudun mansikkatilalla.

Pyöräily.

Kaivarin leikkipuisto

Sadesäällä

Koko kesän on mahdollista uida jossakin uimahallissa.
Museot
Tropicario
HopLop ja Huimala
Keilaus, pitää valita sellainen paikka, jossa kourut saa pois käytöstä.


Puuhaa kotona

Opettale tunnistamaan kasveja ja eläimiä http://www.luontoportti.com/suomi/fi/
Ohjeita kasvion tekoon ja testaa tunnistustaitosi http://www.jyu.fi/kastdk/okl/kasvio/index.php

Lautapelit
Kroketti
Vesisota
Maalaa kiviä
Mato-onginta
Prässää kukkia
Pelaa mölkkyä

Muuta
Torikahvit
Jätskit Helsingin Jäätelötehtaan jätskikiskalla
Porvoo

Kevään herkkuja

Edited: parsafanien kannattaa katsoa kommenteista lisävinkkejä ja ihana keittoresepti

Kevään parhaiden juttujen kärkikastiin kuuluu ehdottomasti tuore parsa. Nam! Parempaa arkiruokaa saa ihan vaan vaihtamalla peruslisukkeet parsaan. Kotikeittiössä suosin vihreää parsaa (jostain syystä ravintolassa valkoista). Sesongin ollessa parhaimmillaan parsa ei ole kallista, viime kevään pohja taisi olla 1,7€ nippu (nyt ollaan tuplahinnassa). Alla Kepposten parsaviikon annoksia.

Pekoniin käärityt parsat ja vihreää salaattia.

1. Kuori parsat nuppuun saakka ohuesti perunankuorimaveitsellä, leikkaa 2-3cm varresta pois.
2. Laita kaksi parsaa vierekkäin ja kiedo pekonisuikale ympärille
3. Laita uunivuokaan folion päälle
4. Parsan nupuille voi pirskottaa hiukan öljyä. Mausta pippurilla
5. Paista noin 225 n. 15-25 min. Sopii myös grillattavaksi. Kokeile kypsyyttä paiston aikana.

Yllä parsaa ja hollandaise kastikketta lohen sekä kanan kanssa. Lohen kanssa oleva hollandaise on Knorrin valmiskastike. Omasta mielestäni se on kelpotavaraa. Itse keitän parsat tavallisessa kattilassa, suolalla maustetussa vedessä, keittoaika on noin 5 min parsojen paksuudesta riippuen. Monesti olen nähnyt kahden minuutin keittoaikaakin ohjeissa, mutta minun mielestäni parsat ovat silloin raakoja. Ulkonäköä ja makua voi kohentaa sivelemällä lautasille oleville parsoille voisulaa.

Parsaherkuttelu jatkunee vielä ainakin parsapastalla ja ehkäpä myös ihanalta kuulostavilla gratinoiduilla parsakääröillä.

Myös marjakausi on avattu, valitettavasti vaan ulkomaisella tuotannolla. Pensasmustikat ovat niin makeita.

Kälyni löytämä juustokakun ohje täältä.

Onko muita parsahulluja?

Melkein kuin Japanissa

Teimme esikoisen ja kuopuksen kanssa retken Noroshimayaan katsomaan kirsikkapuiden kukintaa japanilaisessa puutarhassa. Kukinta on vielä lähes täydessä terässä. Vaikka onhan siinäkin vaiheessa oma viehätyksensä, kun terälehdet putoilevat maahan kuin lumi tai vaahtokarkin lastunen.

Tunnelma oli lähes autenttinen -paikalla oli piknik-seurueita ja moni oli tullut valokuvaamaan. Kirsikan kukkien väri on mielestäni valitettavasti selvästi japanilaista hailakampi. Matka Noroshimayaan on Tokiota huomattavasti kätevämpi - paikka sijaitsee Helsingin Roihuvuoressa (puut näkyvät Roihuvuorentielle). Roihuvuoressa on myös varsinainen kirsikkapuisto, jossa kasvaa ainakin 150 Suomessa asuvien japanilaisten sekä yritysten lahjoittamaa puuta. Esikoinen kuitenkin valitsi tämän japanilaisen puutarhan.

Paikka soveltuu hyvin perhepiknikillekin. Vaikka leikkipaikkaa ei ole puiston yhteydessä, uskon pienempienkin lapsien viihtyvän. (Ilmeisesti kävelymatkan päässä on myös leikkipuisto).

Vähän oli hitaamman puoleinen reissu. Noin 1km kotona kuopus sanoo, että häntä oksettaa. Pikapysäytys tien varteen, pussi esiin ja vähän kävelyä raikkaassa ilmassa. Jatkamme matkaa varsinaiseen kirsikkapuistoon, jossa esikoinen toteaa haluavansa japanilaiseen puistoon. No niinhän me sovimme. Ajamme takaisin päin. Kuopus nukahtaa. Puistoreissun aikana käymme kolmesti katsomassa, että kuopus on edelleenkin unessa. Yritämme matkalla herättää kuopuksen. Reissun on tarkoitus jatkua uimahallille. Kuopus ei herää. Ajamme kotiin. Kun isi nostaa kuopuksen autosta rattaisiin, hän herää ja tietenkin haluaa uimaan. Ajamme uimahallille, jossa totean ottaneeni väärän kassin. Ajamme kotiin hakemaan oikean kassin. Matkalla uimahallille kuopusta oksettaa (kärsii matkapahoinvoinnista) ja otamme yhden stopin. Pääsemme vihdoin hallille saakka. Mukava retki muutoin :)

Kysymyksiä ja tunnustuksia

Tein tänään tuohon olohuoneeneen sivupöydälle tuollaisen aika tyylikkään ruusuasetelman odotellessani herkullisen pataruuan kypsymistä juuri siivotussa kodissa.

Eller inte

Laitoin ruusut kiitokseksi teille, jotka ovat muistaneet minua mieltä lämmittävillä tunnustuksilla sekä kommenteilla tai kulkeneet kanssani kappaleen matkaa ihan vaan hissukseen. Kiitos. Blogini olen alunperin perustanut muistivihkokseni ja valokuva-albumikseni omasta arjestani. En ole ajatellut tuottavani sisältöä erityisesti lukijoita varten. Täältä tuskin pukkaa kattavia vertailuja yhtään mistään, arvontoja tai alekoodeja. Minua lämmittää suuresti se, että olette löytäneet tienne tänne ja etenkin se, kuinka monenlaisia ajatuksia olen saanut kanssanne vaihtaa.

Sain Veralta Konkkaronkka -blogista 11 kysymystä vastattavakseni.

1. Kuinka usein käyt kirpputoreilla?

Käyn nykyisin lähinnä vaan Piilossa, koska sinne on helppo matka. Ehkä 3 kertaa kuussa.

2. Mitä tekisit jos voittaisit 10 000 euroa?

Mä luulen, että saattaisin säilytellä rahaa tilillä jonkin aikaa ja odottaa lasten kasvamista. Sitten voisin viedä heidät jollekin upealle matkalle. Tai ehkä uskaltautuisin likinäön korjausleikkaukseen.  Toisaalta olen alkanut himoita uima-allasta tuolle pihanpläntille tai edes sellaista ulkoporeammetta.

3. Paras tuoksu (en tarkoita siis hajuvesiä)?

Tässä on vaikea valinta kesäisen merenrannan, jossa kasvaa mäntyjä ja pullantuoksun välillä. Mä valkkaan kuitenkin sen meren.

 4. Mitä työtä haluaisit kokeilla?
Se olisikin hyvä, jos pääsisi kokeilemaan koulutuksen vaativia töitä ihan tuosta vaan. Minä haluaisin kokeilla ainakin lääkärin, lentäjän, juristin, toimintaterapeutin, kansanedustajan ja psykoterapeutin töitä.
 

5. Kierrätätkö, ostatko luomua?

Jätteet yritän kierrättää: seka, bio, lehdet, kartonki, lasi, metalli ja muu. Täytyy tunnustaa, että jätehomma ei tule luontevasti vaan joudun pakottamaan itseni siihen. Vaatteita, harrastusvälineitä ja kirjoja kierrätän -ostan käytettynä sekä myyn vanhoja.

6. Mitä sarjaa seuraat telkkarista?

Greyn Anatomia, Good Wife, Täydelliset naiset, Mentalist ja Kova Laki. Näistä on aina melkein puolet tauolla.

7. Oletko kahvin, teen vai kaakaon ystävä?

Kahvi.

8. Mihin maahan haluaisit matkustaa?

Keniaan tai Tansaniaan safarille. 

9. Mitä ruokaa osaat tehdä parhaiten?

Mun bravuuri perhesyistä pakollisten jauheliharuokien ohella on aasialainen kookoskana.

10. Kuka on mielestäsi komein mies-julkkis?

Jude Law elokuvassa Lahjakas herra Ripley

11. Kevät, kesä, syksy vai talvi?

Tähän on olemassa vain yksi ja oikea vastaus: KESÄ.

Sitten on minun vuoroni rustata 11 kysymystä
1. Mitä ostit viimeksi itsellesi ja milloin? (ruokaa ei lasketa)
2. Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?
3. Mikä on paras tapasi?
4. Ketä julkisuuden naista arvostat ja miksi?
5. Seuraatko politiikkaa? Miksi?
6. Paras väkevää alkoholia sisältävä drinkki?
7. Mistä ostat vaatteet itsellesi?
8. Montako ulkotakkia sinulla on? Montako välikausi vaatetta lapsellasi on (jos sellainen talouteen kuuluu)?
9. Suosikki matkakohteesi Suomessa? Miksi?
10. Kestääkö vatsasi/pääsi huvipuistojen hurjimmat laitteet?
11. Grillaatko? Jos niin mitä ja miten?

Kysymykseni lähtevät Mirkalle blogiin Uuuden kuun aikaan, Katille blogiin Tyylikkäät termiitit, Pinkille blogiin Keinosiementaja, Haltiakummille, Handelle blogiin Arjen riemuvoitto ja Olivialle blogiin Karpaloita.

Kiitän näistä

Zirk blogista Hupulaiset

Hande Arjen riemuvoitto.

Ja sitten ne 7 satunnaista tietoa itsestäni. Näitähän alkaa olla jo suorastaan vaikea keksiä...

1. Minulla on koivuallergia ja tänä keväänä se on ollut aivan karmea. Olen istunut viikon sisällä, niistänyt ja pärskinyt.
2. Nyt lähtee ihan kunnon paljastus: Olen tilannut itse omalla nimellä kotiini Seiskaa. (Nyt kaikkia enää kummastuttaa, että keitä ne197606 muuta tilaajaa ovat - oikeasti Suomessa ei voi olla noin montaa kampaamoa)

Nyt kun mä lähdin tälle tielle, niin mä en pysty enää miettimään mitään järkevää kerrottavaa. Tästä voisi ainoastaan jatkaa suoliston toimintaan tai genitaalialueiden karvojen poistoon - säästän teidät kyseisiltä piinallisilta detaljeilta ja lähden nukkumaan. 

Liebster-tunnustuksen (ja 7 tiedon paljastuksen) laitan eteenpäin Kialalle blogiin Onni, Leonidalle blogiin Arkitaivas, Hannalle blogiin Murusia ja Lauralle blogiin Kukallista.

Karthago

"Karthago on tuhottava": sanoin senaattori Cato. Yhden naisen tarkastusjoukko peräpohjolasta (turistioppaan kera) saapuu parituhatta vuotta myöhemmin tarkastamaan hommaa. Ei moittimista, homma hoidettu vimpan päälle. Yksi pieni raunionpätkä on ehkä alkuperäistä, loput rauniot Rooman valtakunnan aikaisia. (Eikä niitäkään ole kovin paljoa jäljellä).

Minulle jäi loppujen lopuksi Tunisin-reissussa vapaata yksi iltapäivä. En ollut ehtinyt lueskelemaan oppaita enkä tutkimaan kulkemista. Päätin ottaa itselleni aika kalliin yksityisretken hotellin respan välittämänä (johan se eksyminen oli koettu). Respalle vielä painotin, että oppaan on sitten osattava paikkojen historia hyvin. Järjestelyissä ei ollut mitään moitittavaa: opas selitti ensin yleisesti historian, ajoi minut kohteelle (rauniot ovat hajallaan kaupungissa), kertoi kohteesta, sitten kiersimme kohteen yhdessä tarkemmin ja sitten halutessani kiertelin vielä yksikseni. Reilussa neljässä tunnissa kiersin Karthagon rauniot, kävin La Marsan rannikkokaupungin kävelykadulla ja Sidi Bousaidin kylässä. Paluumatkalla ajelimme vielä töllistelemässä paikallisia miljoona kämppiä.

Maisemat olivat kerrassaan upeat. Raunioilla oli yllättävän vähän turisteja. Ei Karthago pärjää Roomalle, Akropolikselle tai Pompeijille, mutta pidin paikasta paljon. Olihan tämä varmasti yksi tämän vuoden tähtihetkistäni. Varmasti palaan vielä itsekseni kuviini monta kertaa. Retkeen saa hyvin vaikka koko päivän käytettyä. Lisäksi Tunisissa on hieno museo nimeltään Bardo (en ehtinyt).

Tässä makupaloja

Roomalaisen kylpylän raunioita (Antonius bath)
(kuvista leikkaantuu oikeasta reunasta pätkä pois, klikkaamalla näet koko kuvan)

Kuvassa näkyvä pylväs on 16m korkea ja puolet alkuperäisestä.

Roomalaisia taloja:

Atrium-piha

Lattiamosaiikin osa

Bursan kukkula

Kuvassa näkyy hyvin vanhan Karthagon aikainen sotaveneiden satama ja kauppasatama.

Ranskalainen katedraali

Myöhemmin vielä muutamat makupalat suloisesta Sidi Bousaidista.

Marie Clairen ideanumero

Lehti on täynnä toinen toistaan herkullisempia askartelukuvia! Vaikka mikään ei ole sellainen, että sille olisi välitön tilaus, en silti voinut jättää lehteä hyllyyn. Ihastuin täysillä esim. näihin massapallo-ideoihin.

Mikä lamppu!

Pienempänä eri sävyissä esikoisen tulevaan huoneeseen?

Huippuhyvä ja helppo tuunausidea!

Melkein pitää katsoa olisiko Suomen Elloksella noita paitoja muussa värissä. Jos ranskankielen taitoni tai Googlen käännös suo, niin keksi-idea menee ehkä jo viikonloppuna kokeiluun. Katsotaan, että tuleeko niistä Marie Clairen mallin näköisiä keksialoittelijan käsissä lainkaan :)

Malttamattomat

Saavun puolenyön jälkeen kotiin. Mies laittaa yöpalaksi pakastepizzaa. Se ja kylmä cocis maistuvat hikisen ja ankean matkapäivän jälkeen taivaalliselta. Kömmin lasten viereen nukkumaan. Kuuntelen hetken heidän unesta raskasta hengitystään - nukahdan onnellisena.

Aamulla ensimmäisenä herää keskimmäinen. Hän huomaa minut, huutaa riemukkaasti äitia ja käy halaamassa minua. Seuraavaksi hän tiedustelee jo tuliaisia. Sanon, että sitten, kun jaksan nousta sängystä. Seuraavaksi herää kuopus. Hän kieppuu vieressä ja päällä ja höpöttää taukoamatta. Sanon haluavani nukkua. Kuopus sanoo, että nuku äiti vaan, minä silitän sinua sillä välin. Nukkumisesta ei tietenkään tule mitään, mutta kuka voisi vastustaa pienten käsien silittelyä ja pulppuavaa puhetta.

Lapset menevät hetkeksi katsomaan telkkaa. Keskimmäinen tulee luokseni.
Poika: Äiti mä en pysty enää odottamaan, sun on pakko nousta.
Minä: Jaksat vielä hetken odottaa tuliaisia, iso poika.
Poika: Ei ne tuliaiset, vaan ne meidän lahjat. Sen minkä mä tein sulle ihan itse. Nouse jo äiti!
Minä: Ai äitienpäivälahja. Äitienpäivä on vasta huomenna, avataan lahja silloin.
Poika: Äiti mä en enää kestä, sun on pakko avata se heti. Tule jo!

Esikoinen sanoo pystyvänsä odottamaan huomiseen, mutta heti seuraavassa lauseessa ylpeänä kertoo paketin sisällön. Kömmin alakertaan, malttamattomien painostuksesta avaan kaikki lahjat jo tänään. Lasten silmät loistavat, kun avaan paketteja. Minä nieleskelen liikutuksen kyyneleitä.

Kukat keskimmäiseltä ja kuopukselta

Laminoitu kirjanmerkki esikoiselta

Kortit keskimmäiseltä ja kuopukselta

Toisella puolella valokuvat

Hyvää Äitienpäivää!
(tänään tai virallisesti 13.5.2012 :) )

Kenties eksyin

Päätin tehdä yhtenä aamuna pikaisen reissun Tunisin vanhaan kaupunkiin Medinaan. Varustauduin reippaalla mielellä ja kartalla. Valitettavasti suuntavaistoa tai kompassia ei ollut myynnissä.

Olin ajatellut jättää ostoskujat väliin ja käydä lävitse vain nähtävyydet. Heti alkajaisiksi törmäsin erittäin kielitaitoiseen opettajamieheen, joka oli vaihtanut hommansa turistien kierrättämiseen maksusta. Hän oli jo palvelunsa myynyt sille aamulle. Kaveri siinä sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt eurooppalaista naisturistia, joka ei edes puhu ranskaa (saatikka arabiaa), yksin Medinassa. No, nytpä näki :) Mies antoi minulle selvät ohjeet reitikseni. Minulle ei ole suotu suuntavaistoa, joten tiesin, että reissussa on riskinsä.

Moskeijaille oli pakko mennä vähän kauppakujia pitkin. Löysin moskeijan, mutta en sisäänkäyntiä. Yritin kiertää moskeijan toiselle puolelle kauppakujia pitkin. Eksyin. Jatkoi kävelyä. Päätin palata takaisin moskeijan ovettomaan kohtaan. Kuvittelin kääntyneeni sinne suuntaan, josta tulin. Päädyin ihan erilaisille kauppakujille -siellä ei ollut enää turisteja ei matkamuistoja. Myynnissä oli lähinnä kankaita ja vaatteita paikallisille. Yhtäkkiä putkahdin ulos Medinasta, jonnekin paikallisasutuksen keskelle.

Ranskan kieleni koheni huomattavasti pakkotilanteessa. Löysin ystävällisen paikallisen pariskunnan, joka opasti minut oikelle Medinan kujalle ja neuvoi kyselemään aktiivisesti milloin pitää kääntyä pois. Siinä kävellessämme ehdimme keskustelemaan Tunisian vallankumouksesta, turismista ja Suomen säästä. Pääsin moskeijalle ja sisäänkin. Seuraava kohde oli koraanikoulu. Arvaatte varmaan miten kävi? Eksyin.

Päätin lopulta palkata hampaattoman papparaisen oppaakseni Medinasta pois. Kiersimme siinä nopsaan koraanikoululla. Toki papparaisen piti tehdä kaverillekin bisnestä ja maksusta kävin ihailemassa kaverin mattokaupan katolta näkymiä. Oli ne hyvät! Sitten lompsittiin Medinasta ulos. Vastaan tuli taas se opettajaopasmies, joka heti kyseli, että palkkasinko tuon miehen oppaaksi. Vastasin kyllästyneeni jatkuvaan eksymiseen. Kaveria nauratti, hänellä vielä on näkemättä se kieltä puhumaton yksinäinen turistinainen, joka selvittää reitit Medinassa ilman opasta. Yritys on jo nähty :)

Kohde edessä. Voiko tästä vielä eksyä?

Kyllä voi, Medinan kujilla on taivas peitossa

Moskeijan sisäpihalla

Mattokauppiaan kattoterassilla

Nyt on edessä puoli päivää vapaata. Huomenna ihastuttavat 11 tuntia lentomatkaa.

Matkatyöläisen paras avu

Terveisiä Tunisiasta!

Matkatyöläisen paras avu on rautainen vatsa (pitkän pinnan ja loputtoman huumorintajun ohella). Reissussa pitää syödä silloin kun pystyy ja mitä eteen tulee. Tietenkin yritän katsoa missä syön ja mitä syön -etenkin jos on syytä epäillä, että hygieniataso ei yllä kotimaan tasolle tai bakteerikanta on hyvin erilainen. Ne perinteiset varotoimenpiteet: kuumaa ja kypsää ruokaa, kuorellisia hedelmiä, ei tarkan kylmäketjun vaativia maitotuotteita kuten jäätelöä tai kermavaahtoa, ei majoneesia, ei salaattia.

Mitäs söin tänään: jotain paikallista kylmää ruokaa, jossa oli mm. tomaattia ja salaattia. Siinä saatoin samalla ihailla, kuinka annokseni valmistui paljain käsin. Niin nopeasti niin monet kädet sujahtelivat kippoihin. Hiukan hankala on tuossa kohtaa perääntyä vieraanvaraisuudesta ja sanoa, että kuinka unohdinkaan olevani paastolla. Parin tunnin päästä tuli seuraava koitos: asiakas oli hankkinut ihan minua varten paikallisia herkkuleivoksia kreemeineen ja kermoineen. Ei haittaa yhtään, jos en jaksa syödä kokonaista, mutta vähintään kahta tiettyä sorttia on ihan pakko maistaa. Kyllä he oikeassa olivat, hyvää :)

Jännityksellä jään odottamaan, että kestääkö maha. Yleensä kestää (mutta enpä olekaan Intiassa matkustanut). Toivoa avitan maitohappobakteereilla. Nyt voisi olla taas tähdet suosiollisessa asennossa, sillä reissua on vielä monta päivää jäljellä. Voisin kokeilla myös sisäistä desinfiointia viskillä tai konjakilla, mutta olen alkoholivapaalla alueella. Tunisian Silicon Valleyn rakentamisen ovat rahoittaneet arabit ja kaupanpäälle tuli 15 vuoden siirtymäajaksi täysin kuiva kausi (tämä ei koske koko maata).

Olisin laittanut tähän teille kuva alkoholittomasta mansikka-Margaritastani palmun edessä, mutta eipä tule kuvat läpi. Jotain perisuomalaista oli siinä, kun kuulin Pfizerin miesten keskenään puhuvan menevänsä aulabaariin drinkille, ja tunsin vahingoniloa että hähhää saattekin vaan tuoremehua.

Synttäreiden siirtämisen sietämätön raskaus

Keskimmäinen täytti tällä viikolla 5v. Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia sukulaisten ja kummien kesken, ensi viikolla lastenkutsut. Juuri kun saimme kutsut päiväkodissa jaettua, iski pakollinen työmatka. Tietenkin niin, että en ehdi takaisin juhliin. Pakko siirtää juhlat. Ajattelin pienen pettymystä, mutta onneksi voimme juhlia sentään sukulaisten kesken. Sitten se pikainen työmatka jatkoikin paisumista "yksillä kalliilla lentolipuilla mahdollisimman monta hommaa". Tulikin viikon mittainen reissu.

Työni hyvä puoli on vaihtelevuus. Se on myös huono puoli. Aikataulut muuttuvat jatkuvasti. Liian usein hyvästä valmistautumisesta huolimatta edessä on joku enemmän tai vähemmän epämiellyttävä yllätys.  Tänään täällä, huomenna jossain muualla. Lähtöihin alkaa tulla rutiinia. Matkapuvusto kaipaisi pikaista päivitystä kesään. Mies pärjää poikien kanssa poissaolessani hyvin, pienen moitteen sanan voisin sanoa kodin siisteydestä ja ruokavalion einespainotteisuudesta. Mutta en sano. Kiitän miestä joustavuudesta ja siitä, että hän ei ikinä valita näistä ylläreistä.

Mitäs sitten synttärisankari? Tuliko itku vai peräti itkupotkuraivarit? Ei tullut kumpaakaan. Keskimmäinen suhtautui yllättävän joustavasti juhlien lykkäykseen. Kunhan lahjan saa sitten viimeistään sunnuntaina. Ja paljon karkkia. Ja juhlat myöhemmin.

Uskon, että oma osansa superjoustavaan suhtautumiseen on päiväkodilla. Päiväkodissa on ihanat rutiinit synttäreiden viettoon. Sieltä saa vedessä aukeavan taikakukan (ihan paperia), jossa on joku vinkki. Vinkkipaikasta löytyy aarrelaatikko, josta saa valita pienen yllätyksen. Sitten lauletaan sankarille ja sankari saa hienon kortin ja valita ekana itselleen leikinkin. Me viemme synttäreille jotain pientä herkkua, joita sitten lapset syövät lounaan tai välipalan jälkeen. Keskimmäisen omahoitaja oli askarrellut upean Beyblade-kortin ja sanoi, että palaute kortista oli niin sydäntä lämmittävää. Keskimmäinen on pitänyt sitä rintaansa vasten aarteenaan ja näyttänyt jokaiselle silmät loistaen upeaa korttiaan. Pitäisikin kirjoittaa postaus päiväkodistamme, koska siellä moni asia toimii niin hyvin.

Sen verran painoi huono omatunto, että kun lähdin ostamaan yhtä isoa uutuus-Beybladea lisää, kaupasta tulikin sitten Beyblade halfpipe. Siis niiden isin tuomien kaapissa odottavien Beybladejen lisäksi. Taas tuli lellittyä poikia leluilla. Mutta on ne niin onnellisia uusien beybladejensa kanssa - kiihkeä turnaus on menossa.

Minä alan mättämään kesävaatetta matkalaukkuun ja suuntaan huomenna Pohjois-Afrikkaan. Tämä ilta vietetään sohvalla poikien kanssa sylkykkäin. Ensi viikolla sitten ehkä kuulumisia reissun varrelta.

Mukavaa viikonloppua!

My precious

Ensimmäisen saumurini, perus-Singerin, ostin käytettynä ja hyvin nopeasti sen kanssa alkoi ongelmat langankireyden säätöjen kanssa. Välillä tikki on ollut luokattoman huonoa :( Ostohetkellä halusin maksaa saumurista mahdollisimman vähän, koska en tiennyt kuinka pitkälle ompeluinnostukseni kantaa eikä kotihoidontuella kallista Berninaa olisi pystynytkään hankkimaan.

Singer on tällä hetkellä selvästi huoltoa vaille -ehkäpä siitä olisi vielä tullut ihan käyttökelpoinen peli. Kun aikaa harrastukselle on vähän, en halua käyttää sitä koneen kanssa taisteluun. Haaveissa oli edelleen Bernina. Berninaa olen käyttänyt työväenopistossa. Harvemmin jaksoin Berninaa sen kummemmin säädellä ja jälki oli aina hyvää tai erittäin hyvää. Singeristäni en voi sanoa samaa (mutta siinä onkin kiristyslevyissä vikaa), sen kanssa aikaa säätöihin on kulunut varmaan saman verran aikaa kuin ompeluun.

Sattumalta törmäsin jossain blogissa kirjoitukseen Tallinnasta hankitusta Berninasta. Törmäsin toiseen kirjoitukseen. Ja kolmanteen. Kaikki olivat tyytyväisiä hankintaansa ja erityisesti hintaan. Ajauduin Karnaluksin webbikaupan sivuille. Iski Bernina-kuume. Hintakaan ei ollut enää este. Eikä edes vironkieliset tuote-esittelyt.

Muutama asia mietitytti: takuu ja maksutapa. Takuuasiaan Karnaluksista vastattiin, että maahantatuoja/merkinhaltija hoitaa takuukorjaukset myöskin siinä tapauksessa, että kone on ostettu ulkomaisesta webbikaupasta. Toki ongelmatapauksissa voi kääntyä heidän puoleensa, mutta korjaukseen liittyvät rahtikulut jäävät asiakkaan maksettaviksi. Toisaalta samaiset Berninat kestävät 10-15 vuotta työväenopistojen käyttöä, joten päätin ottaa sen riskin, että vaikka itse vien saumurin Tallinnaan ongelmatapauksessa. Maksutapanana oli ainoastaan pankkisiirto, mikä on ostajan kannalta huomattavasti luottokorttimaksua turvattomampi. Jos en olisi lukenut muiden onnistuneista ostoksista, olisin tässä kohtaa todennut liian riskialttiiksi. Toimitus oli nopea.

My precious

Valitsin toimitustavaksi myyjän tarkastaman saumurin. Kone oli tosiaan valmiiksi langoitettu ja säädetty. Mukana oli eri materiaaleille ommellut koetilkut. Nostin koneen laatikosta, laitoin lankatelineen kiinni ja töpselin seinään ja aloin ompelemaan. Bernina on varsin helppo käyttää, pikkasen olen säätänyt differentiaalia. Muuten olen vaan huristellut. Äänikin on sellainen, että ei häiritse muun perheen television katsomista. Valitsin mallin 800DL, joka on himpun 700 kalliimpi, mutta helpompi langoittaa. Singerin eduksi pitää sanoa, että langoitus on siinä selkeä ja helppo. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen. Toki yhden Berninan saapuminen on saanut aikaiseksi sen, että himoitsen uutta ompelukonettakin.

Olen kerran joutunut Karnaluksista kysymään koneeseen liittyvää asiaa ja vastaus tuli nopeasti. Heidän kanssaan voi vaihtaa sähköpostia suomeksi. Monelle käsityöharrastajalle Karnaluks on tuttu paikka, josta kannattaa hankkia mm. lankoja. Itseänikin on alkanut kiinnostaa Tallinnan matkailu ja nimenomaa Karnaluks. Jos vielä Tallinnasta löytyisi hyvä askarteluliike Karnaluksia vastaavalla hintalaatusuhteella, olisin jo matkalla tyhjän laukun kera :)

Tänään vietimme Berninan kanssa laatuaikaa. Ostin ihania tähtikankaita ja ensimmäisenä valmistui t-paita esikoisella koossa 134cm.

Mistäköhän saisi vaan lisää tunteja vuorokauteen, jotta ehtisi ommellakin?