7. toukokuuta 2012

Matkatyöläisen paras avu

Terveisiä Tunisiasta!

Matkatyöläisen paras avu on rautainen vatsa (pitkän pinnan ja loputtoman huumorintajun ohella). Reissussa pitää syödä silloin kun pystyy ja mitä eteen tulee. Tietenkin yritän katsoa missä syön ja mitä syön -etenkin jos on syytä epäillä, että hygieniataso ei yllä kotimaan tasolle tai bakteerikanta on hyvin erilainen. Ne perinteiset varotoimenpiteet: kuumaa ja kypsää ruokaa, kuorellisia hedelmiä, ei tarkan kylmäketjun vaativia maitotuotteita kuten jäätelöä tai kermavaahtoa, ei majoneesia, ei salaattia.

Mitäs söin tänään: jotain paikallista kylmää ruokaa, jossa oli mm. tomaattia ja salaattia. Siinä saatoin samalla ihailla, kuinka annokseni valmistui paljain käsin. Niin nopeasti niin monet kädet sujahtelivat kippoihin. Hiukan hankala on tuossa kohtaa perääntyä vieraanvaraisuudesta ja sanoa, että kuinka unohdinkaan olevani paastolla. Parin tunnin päästä tuli seuraava koitos: asiakas oli hankkinut ihan minua varten paikallisia herkkuleivoksia kreemeineen ja kermoineen. Ei haittaa yhtään, jos en jaksa syödä kokonaista, mutta vähintään kahta tiettyä sorttia on ihan pakko maistaa. Kyllä he oikeassa olivat, hyvää :)

Jännityksellä jään odottamaan, että kestääkö maha. Yleensä kestää (mutta enpä olekaan Intiassa matkustanut). Toivoa avitan maitohappobakteereilla. Nyt voisi olla taas tähdet suosiollisessa asennossa, sillä reissua on vielä monta päivää jäljellä. Voisin kokeilla myös sisäistä desinfiointia viskillä tai konjakilla, mutta olen alkoholivapaalla alueella. Tunisian Silicon Valleyn rakentamisen ovat rahoittaneet arabit ja kaupanpäälle tuli 15 vuoden siirtymäajaksi täysin kuiva kausi (tämä ei koske koko maata).

Olisin laittanut tähän teille kuva alkoholittomasta mansikka-Margaritastani palmun edessä, mutta eipä tule kuvat läpi. Jotain perisuomalaista oli siinä, kun kuulin Pfizerin miesten keskenään puhuvan menevänsä aulabaariin drinkille, ja tunsin vahingoniloa että hähhää saattekin vaan tuoremehua.

10 kommenttia:

  1. Toivotaan, että maha kestää paikalliset herkut!

    Minä olen lomareissuilla ollut melko huoleton, vaikka noin teoriassa kyllä muistankin välttää noita kaikista riskialttiimpia juttuja. Käytännössä taas.. Mutta jos matkustaisin Intiaan (mihin en kyllä tunne minkäänlaista vetoa), niin silloin saattaisin kyllä kääntyä puhtaaksi vegaaniksi! :-D

    Mukavaa loppureissua ja turvallista paluuta!

    VastaaPoista
  2. Mä en ole matkustanut kovin eksoottisissa paikoissa, etnisin ruokamesta ehkä arabiemiraateissa, jossa syötiin paikallisten lounasbaarissa (se oli kokemus, se!). Ja kuten arvata saattaa, se olikin ainoa paikka ikinä, josta tuli joku vatsapöpö. Muuten en ole tyhmyyksissäni edes juuri mitään vältellyt. Ehkä lämpimässä seisoneita majoneeseja korkeintaan.

    Tsemppiä reissuun ja rautaista vatsaa!

    VastaaPoista
  3. Jassu ja Mirka: Kiitos tsempeistä.

    Vatsa pitää vähän outoa ääntä tällä hetkellä, toivottavasti se tästä.

    Olen työreissussa välttynyt toistaiseksi vatsataudeilta, vaikka olen joutunut syömään kaikenlaista paikalliskuppiloissa.

    Olen oppinut kuitenkin ymmärtämään, että kannattaa varoa. Työkaveri joutui lopulta sairaalaan Kiinasta saamansa ameeban takia. Pari muuta saivat Afrikasta myös jonkun alkueläimen kyytiin, aiheutti aikamoiset kivut mutta poistui tujulla antibioottikuurilla.

    Jopa Singaporessa messujen cateringissä tapahtui jotain ja työkaverit olivat todella kipeitä. Noin puolet jengistä makasi hotellihuoneiden vessassa.

    Intian reissuilla suurin osa saa vatsataudin. Työkaveri aikoinaan kyllästyi siihen viikon ripulointiin ja heitti kerran muutaman päivän keikan syöden sipsejä, suklaata ja juoden cocista Suomesta tuomilla pilleillä. Sano, että nyt on tarpeeksi syöty Snickkersiä :)

    VastaaPoista
  4. Itselleni nöyryyttä ruuan edessä ja sääliä vatsaa kohtaa opetti silloisessa ulkomaalaisessa kotikaupungissani saamani ruokaperäinen bakteeri. Perinteiset vatsataudin oireet puuttuivat, kunnes krampit alkoivat ja nousi yli 40 asteen kuume. Siinä vaiheessa, kun pääsin lääkäriin ja minusta otettiin verikoetta, pyörryin.

    VastaaPoista
  5. Hih,olin reilu 10 vuotta sitten vaihto-oppilaana vuoden Mumbaissa. Aika huoletta kaikenlaista muiden vaihtareiden kanssa söimme,mutta oleskelimmekin maassa pidenpään. Reissuilla oli vaki-seurana ripuli,jota hoitelimme banaaneilla ja apteekeista ostettavalla mineraalijauheella,joka ravitsi.
    Kostean ilmaston takia varmaan toinen vakitauti oli korvatulehdus.
    Isäntäperheeni paras ystävä oli onnekkaasti lääkäri. Aina kun tuli todella kipeäksi, sain jotain TODELLA mainioita lääkkeitä niin, että olin jo illalla jalkeilla,vaikka aamusta olin ollut kuoleman kielissä. Intiassa lääkkeetkin on tujumpia?! :D
    Lapsia en Mumbaihin veisi,mutta hauskakin paikka oli. Tosin kyllä mun paikka on maalla asumassa.

    VastaaPoista
  6. Zirk: Vuosi Mumbaissa on aivan varmaan unohtumaton kokemus! Mä oon aika valmis kaikenlaiseen seikkailuun, mutta en usko, että jaksaisin Mumbain kuhinaa (tai ilmastoa)muutamaa viikkoa pidempään. Miten päädyit Mumbaihin? Minkälainen paikallinen koulu oli?

    Mulla on muutamia työkavereita, jotka ovat asuneet Intiassa muutaman vuoden. He väittävät, että vatsa vähitellen tottuu bakteerikantaan eikä enää tule sairaaksi. Ummetus on kuulemma ihan yhtä kaukainen käsite kuin lumityöt :)

    VastaaPoista
  7. päädyin silloin 17-vee Mumbaihin ajatellen, että jos kerran vaihtariksi hakee, menee sit kans kunnolla niin erilaiseen paikkaan kuin mahdollista! Ja jostain tuntemattomasta syystä olin jo ala-asteikäisenä kiinnostunut Intiasta.
    Avoimin mielin huithapelina läksin. Isäntäperhe oli mahtava 14 henkinen joint-family, bohra muslimeita.
    koulua sinä vuonna kävivät vaihtarit erikseen omana luokkanaan, koska aiempina vuosina olivat aiheuttaneet pahennusta Intialaisissa opettajissa ja turmelusta oppilaissa.
    Vaihtareita oli monesta eri maasta, joten sekin oli ihan hauskaa. Koulu oli sellaista leikkikoulua, ei mitään kunnon/varsinaista opetusta. Oman ikäisiin paikallisiin ei kauheesti päässyt tutustumaan. onneksi mulla oli se iso isäntäperhe.
    Vuosi oli mahtava, sanoinkuvaamattoman hieno kokemus. Takaisin palaaminen olikin sitten vaikeaa: kesti kaksi vuotta sopeutua joillain lailla takaisin ja kyllähän tuo kokemus elämän ja maailmankatsomuksen muutti aivan täysin...

    VastaaPoista
  8. Mä sain joskus Intiassa todella kamalan vatsataudin. Toisaalta pari kaveria on päätyneet siellä tiputukseen, toisella lapamato ja toisella ameeba =( En juonut siellä hanavettä, mutta selvisi vasta myöhemmin että monissa ravintoloissa pestään vihannekset ihan hanavedellä, joten sitä kautta taisi bakteereja tulla.

    Toivottavasti pysyisit terveenä siellä, ja nautihan auringosta jos jää luppoaikaa töiden ohella =)

    VastaaPoista
  9. Vera: mitäs muuten pidit Intiasta matkailumaana? En ole ikinä itse käynyt, mutta olen aina miettinyt, että aikuisten matkakohteeksi se voisi mielenkiintoinen.

    Sitä varten mä välttelen noita tuoreita vihanneksi, koska niiden kasvattaminen vaatii vettä (tai ainakin jotain nestettä). Monessa maassa niitä ei todellakaan kasvatella puhtaalla vedellä vaan ihan millä tahansa kuravedellä. Ja sitten ne vielä huuhdellaan samanmoisella vedellä.

    Mä yritän myös välttää jäät juomissa, koska nekin tehdään vesijohtovedestä.

    Mulla on huomenna omakustanteinen vapaapäivä ja aion suunnata katselemaan nähtävyyksiä. Eilen kävin jo eksymässä medinassa :)

    VastaaPoista
  10. Tunnustus sinulle odottaa blogissani, käy kurkkaamassa :) Turvallista matkaa!

    VastaaPoista