Meidän juhannus sujui leppoisissa merkeissä. Aattona olimme kotona. Sää oli niin sateinen ja tuulinen, että päätimme jäädä kotiin Netflixin ja oman sängyn piiriin. Toki juhannusta piti sentään juhlia paremmalla ruualla ja viinillä. Meillehän jokainen kalenterin juhlapyhä on tietysti syy hyvään ruokaan ;)
Aattona söimme lopultakin viimeiset kanttarellit pakastimesta ja kunnon sisäfileepihvit. Kylläpäs maistui kanttarellikastike hyvältä! Toivottavasti pääsen tuoreiden kanttarellien makuun pian. Jälkiruuaksi söimme kotimaisia mansikoita ja jäätelöä. Mikään ei voita kotimaisia mansikoita. Ne ovat ihan paras kesäherkku.
Uusia perunoita, sisäfileepihvi ja kanttarellikastiketta.
Pihvien paistamisesta vastaa meillä aina Hra Kepponen
Juhannuspäivänä rentoiltiin. Kävin keskimmäisen kanssa pelaamassa Pokemon Gota ja saimme heti ensimmäisenä päivänä uudet legendaariset pokemonit. Keskimmäisellä olisi taas peli-innostus korkealla uusien ominaisuuksien vuoksi. Päivän varsinainen aktiviteetti oli tavaroiden pakkaus maalaismummolareissua varten,
Sunnuntain vietimme maalaismummolassa järven rannalla. Ystäväni Laura tuli perheensä kanssa sunnuntaina maalaismummolaan. Sää oli ihan kiva. Paistelimme ulkona vohveleita, lämmitimme saunan ja suurin osa meistä kävi uimassakin ja vielä lopuksi grillailimme makkaraa. Mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Ja tietenkin pelasimme Torakkapokeriakin.
Vielä löytyi muutama lupiini koristamaan vohvelipöytää
Täysi-ikäiseksi juhannuksena tuli avioliittomme. Yhteisiä vuosi on takana noin 23. En meinaa pysyä perässä siinä, että olen melkein puolivuosisataa vanha enkä siinäkään, että olen ollut melkein neljännesvuosisadan saman miehen kanssa. Meidän on ollut helppo olla yhdessä. Helppo keskustella, helppo kannustaa. Yhteiseloa on varmasti molempien joustavan luonteen lisäksi helpottanut paljon se, että meillä ei ole ollut elämän perustuksia järisyttäviä vaikeuksia. Toki kohtalo on tarjoillut meillekin sitruunoita, mutta olemme olleet riittävän terveitä koko perhe ja riittävällä toimeentulolla. Hienoa olisi nähdä parisuhteen koko kaari yhteiseen vanhuuteen saakka.
Olipas kuulkaas taas hermoja kiristävä viikko töissä ennen juhannusta. Nimittäin Windows 10 asennus.
Tammikuun kaikkien aikojen riesaputkessahan kävi niin, että työläppärini omin lupineen imaisi hiukan Latte-kahvitetrastani ja päätyi rakeiseen ja rouheaan kuntoon. Sitkeästi olen käyttänyt läppäriä puoli vuotta, kunnes esimies painosti tilaamaan uuden ja työkaveri vielä konsultoi tilauksen teossa. Arvasin, että uuden koneen käyttöönotto vie hermoni.
Olin aivan oikeassa. Heti ensimmäiseksi asennus tökkäsi siihen, että asennuspaketti ei edes lataudu. Pyörin siinä selvittelyloopissa 4 viikkoa. Oikeasti! Kolmen ensimmäisen viikon aikana syötiin vieruskaverini kanssa suklaalevy puoliksi konetta ihmetellessä. Viimeisellä eli neljännellä viikolla alkoi hermo kiristymään todella pahasti. Työkaverit kannustivat koko ajan, että soita taas sinne help deskiin. Heitä olisi kiinnostanut kuunnella lisää keskustelujani. Help deskhän ehdotti viikon kolme päätteeksi, että poistan vanhan läppärini tuotannosta ja sen jälkeen tilaan uudestaan asennuspaketin. Minä jäätävällä äänellä kysyin, että milläköhän tilaisin sitten sen asennuspaketin, kun minulla ei ole enää tuotantoverkkoon konetta. Tässä yhteydessä kerroin myös, että kärvällisyyteni on käytetty aivan loppuun ja aion toimittaa reklamaation täydellä tapahtumakuvauksella ja jatkossa kanssani voi asioida vain yksi henkilö tai suomainen (ilmeisen kallis) help desk.
Tässä kohtaa olinkin jo aivan valmis uudenlaisiin keinoihin tyynenä pysymiseen. Työnantajallani oli tarjota ainutlaatuinen mahdollisuus muuttua todella zeniksi. Euroopan parlamentin kutsumana Intian pyhä mies Sri Sri Ravi Shankar kiertää Eurooppaa ja vieraili myös Suomessa eduskunnassa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin verenpainettani nosti hiukan tämäkin, että EU maksaa jonkun meditaatiohemmon ja hänen valtuuskuntansa lentelyä pitkin Eurooppaa. Pientä kansalaista kiinnostaa, että miksi ihmeessä? Normitilanteessa olisin boikotoinut tilaisuutta, mutta nyt lähdin kuulemaan meditaation ilosanomaa.
Toki kunnioitan Sri Sri Ravi Shankarin vakaumusta aseettomuuteen, konfliktien ratkomiseen rauhanomaisesti ja työtä jota hänen organisaationsa tekee mm. koulutuksen järjestämiseen vähävaraisille lapsille.
Pyhä Mies Sri Sri Ravi Shankar
Pientä taukojumppaa
Ilosanoma oli aika lyhyt. Esitettyihin kysymyksiin Pyhä Mies lähinnä vastasi joko että meditaatio auttaa tai katso meidän webbisivuilta. Tämä "katso webistä vastaus" oli minusta jotenkin pyhyyttä vastaan, pitäisihän tuollaisen tyypin ammentaa myös sanoillaan voimaa kuulijoihin. Tilaisuus sisälsi energisoiva liikkeitä ja 25min meditaation. En onnistunut meditaatioharjoituksessa, koska nukahdin kevyeen uneen. Mutta 20min power nappien jälkeen olo oli pirteä ja hermo niin löysällä, että jaksoin taas vitsaillakin läppäristäni. Että ehkä se meditaatio kuitenkin toimi :) En kuitenkaan tämän kokemuksen perusteella vielä osta lentolippuja Intiaan meditoimaan.
Minun meditoidessani ulkoistetun it-tuen alihankkijan alihankkijan alihankittu Win10-experttiimi Malesian sademetsissä oli arponut keskuudestaan raukan, joka joutuu hoitamaan asennukseni. Alihankittu expert-raukka soittaa minulle tietenkin työajan päätyttyä 4 tuntia sovittua myöhemmin. Sovimme, että hän soittaa minulle seuraavana aamuna tasan klo 9.
Seuraavana aamuna ei kuulu soittoa. Päivitän vikatikettiäni, että odotan yhteydenottoa välittömästi, lähettelen chattiviestejä ja sähköpostia. Experttini on kadonnut. Lähdemme työporukalla juhannuksen kunniaksi talon ulkopuolelle lounaalle. Koko lounasseura on sitä mieltä, että minun pitää ottaa jälkiruoka. Olin kuulemma hyvin onnellisen näköinen siemaillessani jälkiruokaani raikkaassa merituulessa :)
Mitkä maisemat!
Muikkuja lounaaksi - NAM!
Jälkiruoka
Henkilökohtainen sademetsän Win10-asiantuntijani soittaa minulle 7 tuntia myöhässä. Tuli jälkiruoka tarpeeseen :) Vihdoin sitten torstaina alkaa hommat toimimaan. Oli se vekkulia katsella, kun Malesian sademetsistä asiantuntija käytti läppäriäni etänä ja teki uudet softatilaukset. Klo 15 mennessä paketti on ladattu ja asennusskripti onnistuneesti käynnistetty. Koska asennusaika on vaihdellut 4 ja 24 tunnin välillä jätin koneen sitten asentumaan yksikseen juhannukseksi.
Maanantaiaamuna kaikkia kukonlaulun aikaan toimistolle kömpineitä tietenkin kuumotti kysymys siitä, että asentuiko kone jussina. En ehtinyt edes vessassa käymään, kun piti kirjautua sisään. Ja kyllä! Ihmeiden aika ei ole ohitse. Asennus oli valmis.Vain 4 vkoa :)
Läppärihän ei tietenkään ole vielä käyttövalmis. Pitää siirtää datat vanhasta koneesta ja asennella sitä sun tätä. Tiedä, että mitä koukeroita tässä joutuu vielä tekemään ja kokemaan, ennen kuin kaikki on kunnossa.
En ole tyytyväinen alihankittuihin palveluihin ainakaan odottamattomissa vikatilanteissa. Odottamattomissa vikatilanteissa näiden ketjutetusti alihankittujen tuhansien kilometrien ja eri aikavyöhykkeillä toimivien palvelujen kanssa on asiakas heikoilla. Jotkuthan visioivat, että terveydenhuoltoakin voisi ulkoistaa halvempiin maihin ja sieltä joku intialainen tai malesialainen lääkäri hoitaisi nettiyhteydellä ja käännössoftalla oirekartoituksen ja analyysin, ehkä labrat jossain sairaanhoitajapisteessä. Sanon kuulkaas, että shamaanipalvelut Afrikasta ovat varmaan ihan yhtä toimivia. Tai ehkäpä voitte ottaa luottamuksella etäyhteyden Rva Kepposen Manaus ja Voodoohoon eksoottisessa Itä-Helsingissä ;) Sieltä saa henkistä apua vaivaan kuin vaivaan :)
Viime sunnuntaina vietimme keskimmäisemme kummisynttäreitä Herttoniemen kartanon vehreässä puistossa. Puiston upea puusto tarjosi mukavasti varjoa helteiseen päivään.
Ihana vehreys
Puistossa on aivan mahtava puusto
Kartanon mailla on myös ihania kukkia
Pikniktarjoilu koostui täytetyistä croissanteista, kaupan lihapullista, nachoista, salsasta, sipseistä, mansikkaisesta hedelmäsalaatista, vesimeloonista, suklaacookeista, giflareista, mehusta ja pullollisesta kuohuvaa.
Viihteenä oli seurustelua, syömistä, flossausta, pöhköselfietä, itsekseen puhkevia ilmapalloja ja mölkkyä. Mölkkyturnaus sai odottamattoman käänteen. Sorsaäiti toi kaikki poikasensa ja todennäköisesti myös jonkun toisenkin poikaset katsomaan, että liikenisikö heillekin eväitä. Yhtäkkiä mölkkypulikoiden takana olikin sorsapoikue :)
Mayday, mayday - sorsat mölkkyradalla!
Sorsille syötettiin eväitten ylijäämiä ja kyllä ne olivat söpöjä, kun nappasivat croissantpalan sormien välistä. Lapset olivat ihanan tohkeissaan sorsista. Sorsat olisivat mielellään jäänet kanssamme viettämään aikaa puistoon lisäruuan toivossa. Halusimme kuitenkin pelata mölkyn loppuun. Onneksi Hra Kepponen keksi houkutella poikueen ruualla takaisin kotilätäkölleen.
Sorsasöpöläiset
Näissä vehreissä ja sorsaisissa tunnelmissa toivotan teille kaikille
Vietimme kesäkuun ensimmäisen viikon lomalla Turkissa. Se oli meidän ensimmäinen "rantalomamme" Turkkiin. Minä olen käynyt useamman kerran Istanbulissa sekä työn puolesta että myös kerran lomalla.
Turkin viimeaikainen kehitys ei miellytä minua. Olen seurannut lehdistä maan tilannetta ja etenkin toimittaja Ayla Albrayrakin syytteitä ja tuomiota. Mietin, että kantaisin rahani jonnekin muualle. Poikien toiveena oli All Inclusive, runsaasti uima-allas neliömetrejä sekä vesiliukumäkiä. Muita vaatimuksia oli, että koko perheen on mahduttuva samaan huoneistoon tai perhehuoneeseen ja minulle pitäisi löytyä jokin mielenkiintoinen retkikohde. Näillä vaatimuksilla moni matkavaihtoehto rajautui pois hinnan takia ja Turkin matkojen edullisempi hintataso alkoi houkuttelemaan.
Valitsimme meille uuden matkanjärjestäjään Nazarin ja Pegasos World hotellin, jonka yhteydessä hehkutettiin Välimeren suurinta 10000 neliömetrin allasaluetta. Nazar ei erottunut muista matkanjärjestäjistä mihinkään suuntaan -ei hyvässä eikä huonossa. Kaikki toimi niin kuin pitikin. Turkkilainen lentoyhtiökin oli ihan ok, vaikka minä lentäisin mieluummin Finnairilla. Menomatkan ruoka oli aika heikko ja ne loppuivat myös kesken. Hra Kepposesta tosin tuli ihan nettovoittaja, koska korvauksena puuttuvasta, maksetusta ateriasta hän sai valita mieluisensa tuotteet snack-menusta.
Pegasos Worldin allas-alue oli lupauksien mukainen, kerrassaan mahtava! Altaaseen mahtui halukkaat vesileluineen tai pallopeleineen ja uintiin jäi silti vielä hyvin tilaa. Allasalue oli hyvin siisti ja vesi ihanasti 28-29 astetta. Me vietimme päivät melkein kokonaan vedessä.
Esikoinen pallottelemassa
Kuopus ja keskimmäinen sukeltavat
Merirosvolaiva olisi aivan mahtava leikki-ikäisten kanssa
Parhaimmat paikat altaan reunalla varattiin jo kukonlaulun aikaan, mutta me löysimme kivat paikat tosin pisimmän mahdollisen kävelymatkan päästä myöhemminkin päivällä. Allasalue täytti kaikki odotuksemme ja samoin teki myös hotellin oma vesipuisto. Liukuja oli ihan joka makuun, leppoisasta hurjaan ja jopa suuntavaistot sekoittavaan. Liukuihin oli 120cm pituusraja ja ilmeisesti osaan myöskin 10 tai jopa 12 vuoden ikäraja. Meidän pitkä 9-vuotias pääsi melkein kaikkiin liukuihin. Olimme toki etukäteen treenanneet, että jos vesiliukujen yhteydessä häneltä kysytään ikää, niin sehän on tietysti 10v. Hotellilla oli myös oma ihana ranta. Merivesi oli mukavat 25 astetta. Aalloissa kelluminen on yhä edelleen minun ja esikoisen yhteinen juttu :)
Tässä videopätkä meidän perheen suosikkilaskusta:
Esikoinen ja Hra Kepponen
Huone oli kiva perushuone, hyvin siisti, joskin pientä kuluneisuutta näkyvissä. Minusta huoneet olivat aika tilavat. Keskimmäinen valitti, että heidän sänkynsä oli todella kova. Minä en tykkää nukkua kovalla, mutta minusta meidän sänkymme oli hyvä. Varausta tehdessä ei käynyt ilmi, että perhehuoneistossa oli yksi ainoa wc. Meidän jengillämme niitä saisi olla kaksi.
Ensimmäisenä iltana meitä odotti kivat koristelut
Ruuan suhteen pari ensimmäistä lomapäivää meni totutellessa. Hotellin kapasiteetti on ilmeisesti 3000 vierasta, mikä tietenkin näkyy siten, että ruokailussa on väkeä ja noutopisteitä todella monia. Ensin piti oppia, että mikä piste tarjoilee mitäkin, miten vaikuttaa illan teema ja mitkä ruuat ovat ylipäänsä meidän makuumme. Osa ruuista oli aika mauttomia, mutta aina löytyi kuitenkin jotain mieluista ruokaa. Jälkiruuat eivät olleet lainkaan meidän makuumme, mutta vaihtoehtoina oli hedelmiä. Juomia piti jonottaa yhdestä ainoasta juomapisteestä tai odottaa, että tarjoilija toi ne pöytään. Juomahomma oli kyllä Pegasos Worldin huonoin kohta. Illallisella juomia, siis jopa sitä cocista, siis joko odotettiin tai jonotettiin. Puolen litran muovisia vesipulloja oli sen sijaan saatavilla ihan joka paikassa, joka sitten johti siihen, että niistä hörpättiin vähän ja jätettiin roskiin. Se muovijätteen määrä harmitti! Alkoholijuomat olivat meistä heikkoja. Kaikkiaan ruoka jäi alle keskitason, etenkin kun jäätelö oli meistä kehnoa. Parhaiten hotellin keittiö valmisti turkkilaisia ruokia ja meidän esikoinen ja keskimmäinen löysivät niistä usein illan suosikin. Kuopus söi koko loman ranskalaisia ja kananugetteja, välillä hiukan pizzaa :D
Hotellin viheralueet olivat hienot
Palmukuja rantaan
Palvelu oli ihan hyvää. Baarissa tosin pieni tippi sai tarjoilijaan ihan eri lailla vauhtia ;) Lasten kanssa matkustaessa on erityisen mukavaa se, että turkkilaiset suhtautuvat mukavasti lapsiin ja usein lapset saavat heiltä erityishuomiota. Hotelli järjesti paljon erilaista ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille. Meidän keskimmäinen kävi useamman kerran jousiammunnassa ja kävimmepä rantabileiden ulkoilmadiscossakin flossaamassa.
Säät olivat aivan älyttömän hyvät, mutta vähän liian lämpimät meidän makuumme. Heti aamusta oli +32 ja iltapäivisin mittari näytti +37-39. Hyvistä säistä huolimatta minä palasin Suomeen lähes yhtä valkoisena kuin lähtiessäkin. Noissa asteissa ei meikäläinen pysty ottamaan aurinkoa.
Pegasos World sijaitsee n. 10 minuutin taksimatkan päässä Sidestä. Kävimme siellä keskimmäisen kanssa ihailemassa Rooman valtakunnan aikaisia raunioita. Piskuinen Side yllätti kauneudellaan, siellä kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Minua hermostuttaa turkkilaisen kaupankäynnin kiihkeys, joten meille oli ihan hyvä vaihtoehto pysytellä kauempana turistikylästä. Minun lomani kruunasi retki Cappadociaan.
Meillä oli kiva loma Turkissa. Minun on helppo ymmärtää, että miksi moni palaa Turkkiin yhä uudestaan. Voisin kuvitella palaavani sinne itsekin johonkin vähemmän kuumaan aikaan, jos vastaan tulisi reissu hyvällä hintalaatusuhteella. Minun sydämeni ei alkanut sykkimään erityisesti Turkille, vaikka se ihan kiva matkakohde olikin.
Torstaina starttasin työkavereideni kanssa toimistolta heti klo 16 kohti keskustaa. Työpaikkani sijaitsee sen verran periferiassa, että sieltä keskustaan pääseminen julkisilla on niin tuskallinen operaatio, että sitä ei viitsi kovin usein tehdä. Mutta nyt päätimme nauttia kesäillasta täysillä.
Lähdimme Altaalle uimaan. Muistan kun aikoinaan luin Hesarista Altaan suunnitelmista. Pakko tunnustaa, että "Kelluva, ympärivuotinen, lämmitetty uima-allas saunoineen Kauppatorille mereen" kuulosti niin absurdilta suunnitelmalta, että se nauratti. Niin vaan rakentui Allas Kauppatorille ja se on löytänyt paikkansa kaupunkilaisten ja matkailijoiden sydämessä. Ja hyvä niin, koska Altaasta tuli aivan huikea paikka!
Uimme ja vaan lilluimme lämpimässä vedessä. Näimme, kuinka Viking Linen laiva kääntyi ihan vieressä ja suuntasi ilmeisesti kohti Tukholmaa. Välillä käännyimme ihailemaan Suurkirkon ja Uspenskin torneja ja kaunista Kauppatorin aluetta. Jo noiden näkymien katselu uima-altaasta on minusta elämys. Taivas oli huikean sininen, aurinko paistoi ja oloni oli hetkessä kuin lomalla. Ihan kuin olisimme olleet etelässä :)
Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa Allas!
Allas Sea Pool faktat:
Sisäänpääsy aikuisilta 14€, lapset (3-12v) 7€
Aikuisten allas on lämmitetty, pituus 25m
Lisäksi lastenallas ja merivesiallas, sekä tietenkin suihkut ja sauna
Avoinna ympäri vuoden. Viime talvikaudella lastenallas oli suljettuna.
Altaaseen mahtui mukavasti, vaikka toki uimareita oli paljon. Suihkuun ja saunaan mahtui varsin mukavasti. Pukuhuone on ahdas, kaapit pienet ja lattia märkä. Eli jos haluaisit vaikka lähteä kaupungille ja laittautua uinnin jälkeen, niin Altaalla se on vähän hankalaa. Rakennuksessa toimii kahvila/ravintola, josta voi käydä ostamassa juotavaa ja syötävää. Aurinkoa voi ottaa tuoleissa altaiden vieressä tai takana syrjemmässä olevalla mini"rannalla". Uima-altaan vieressä on iso naulakko pyyhkeille, joten uimapukusillaan ei tarvitse kahta metriä enempää liikkua, jos ei halua. Sisäänpääsymaksulla voi vietää Altaalla vaikka koko päivän.
Olimme varanneet aikaa 2,5 tuntia ja se meni aivan hujauksessa. Paikalla oli uimareita laidasta laitaan: lapsista ja trendikkäistä nuorista aikuisista meihin keski-ikäisiin sekä turisteihin.
Aikuisten allas
Näkymä Helsinki Wheeliin altaasta
Lastenallas ja Uspenskin katedraalin kupoli
Lastenallas, merivesiallas, auringinottotiloja ja kaunis Kauppatorin seutu taustana
Rakennuksen taakse on terassille tehty pieni hiekkaranta
Melkein lomavarpaat
Ihana kesäfiilis!
PS. Ikuiseen "voinko mennä uimaan/rannalle, kun en ole nuori ja laiha"-keskusteluun haluan sanoa vain sen verran, että käyn paljon uimahalleissa ja rannoilla ja olen ylipainoinen. Kukaan ei ole ikinä tuijottanut minua, kukaan ei ole ikinä sanonut mitään. Ne harvat tutut, jotka ovat tulleet vastaan ovat moikanneet ja jutelleet eivätkä ole teeskennelleet, etteivät näkisi/tuntisi minua ;) Rantakunto ja bikinikunto onnistuu ihan sillä lailla, että kiskoo vermeet niskaan ja menee paikalle.
PPS. Valehtelin. On minua kerran katsottu merkitsevästi ja annettu ymmärtää, että minulla on iso maha. Joku skidi yritti uimahallissa perustella mummolleen, että iso maha ei ole mikään syy, ettei voisi hyppiä ponnahduslaudalta, koska minäkin olen sillä hyppinyt :D Annan asian anteeksi, koska tokihan ponnarille pitää kaveri saada. Mutta asiaa en unohda, koska blogi.
Kauan odotettu lomaviikko Turkissa sujahti hetkessä ohitse. Kivaa oli, vaikka oma aika jäi hyvin vähäiseksi, mutta tulihan vietettyä varsinaista perheaikaa kaikki yhdessä. Kotona on niin helppo jokaisen hautautua omiin puuhiin tai oman ruudun ääreen, joten arvonsa silläkin, että tuli tehtyä kaikenlaista yhdessä koko perhe.
Välimeren pastellisävyjä auringon laskettua
Minulla on edessä 4 viikkoa töitä ennen seuraavaa loman pätkää. Kaksi viikkoa pitää pyörittää keskimmäisen ja kuopuksen päiväleirikuljetuksia työn ohella. Yhden auton taloudessa, jossa käydään toisella paikkakunnalla töissä, kuvio on aina hiukan hermostuttava. Töissä ei tekeminen hellitä juhannukselta, vaan kansainvälisessä firmassa painetaan hommia täysillä koko kesä. Onneksi etätyö tuo joustoa elämään. Minun mahdollista tehdä töitä vaikka pidennetty viikonloppu maalaismummilasta käsin. Harmillisesti vielä ei ole lomakausi näkynyt lainkaan Kehä I liikenteessä. Tietöiden vuoksi ruuhkat ovat edelleen yhtä pahat kuin talvisin.
Minulla on kolme salaista asetta siihen kuinka kesästä voi nauttia myös työviikkoina:
Aamu-uinnit maauimalassa Minusta on aivan mieletöntä arjen luksusta uida/vesijuosta lämmitetyssä uima-altaassa. Joka kerta tänä kesänä olen joutunut vesijuoksemaan aurinkolasit päässä, niin kirkkaasti on paistanut. Vesijuoksun jälkeen rentoudun terapia-altaassa kellumalla äksänä.
Salaiset kattoterassikahvit Työkaverini Ilona on keksinyt pitää työviikossa muutamat kattokahvit. Toimiston ylimmässä kerroksessa on pieni kattoterassi, jota kukaan ei yleensä ikinä käytä. Olemme aika hissukseen käyneet juomassa siellä iltapäiväkahvit ja syömässä jotain pientä herkkua. Aivan ihana breikki päivään.
Terassilounas Meillä on töissä mahdollisuus ostaa yhdestä lounaskuppilasta salaatit ja syödä ne ulkona terassilla. Pyrin hyödyntämään tätä mahdollisuutta vähintään kerran viikossa.
Mitkä ovat sinun vinkkisi kesästä nauttimiseen töissä?
...mutta ei kuitenkaan niin rennosti kuin toivoin 😉. Poikien toiveesta valitsimme lomakohteeksi hotellin, jossa on jättimäinen uima-allas ja vesipuisto. Hinta-laatu-allasneliösuhde ratkaisi kohteeksemme tällä kertaa Turkin ja siellä Siden. Minä ja Hra Kepponen elättelimme toivetta, että hulppeat vesiaktiviteetit takaisivat meille mahdollisuuden lueskella varjossa. Varsin valitettavasti lapset kärttävät seuraamme ja ilman sitä tappelevat keskenään koko ajan. Jopa teini vaatii minua kanssaan pallottelemaan altaaseen. Siis se sama kundi, joka kotioloissa pitää kävellessäkin vähintään kahden metrin rakoa. Ei sen puoleen että pystyisin varjossakaan juuri lueskelemaan, kun lämmintä on varjossakin +35. Yritän siirtää täältä ylimääräiset 10 astetta pikimmiten Suomeen 🌞🌞🌞
Nyt takaisin altaaseen!
Mukavaa viikkoa!
Arvatkaas iskikö meidän poikiin vesilelukateus kun takana oleva mies ilmestyi flamingonsa kanssa altaalle 😂
Lapset ovat onnistuneesti laskettu kesälaitumille. Kevätjuhla herätti tänä vuonna monenlaisia tunteita noloudesta ylpeyteen ja todistusten jaon haikeuteen.
Aloitetaanpas siitä noloudesta. Sen aiheutti hyvin vajavainen kevätjuhlaeleganssi (tarkennus heti, että ei omani). Meillä on ollut hyvin kiireinen ja raskaskin toukokuu. Olen joka viikko toukokuussa tiedustellut jälkikasvultani tarvetta ja kiinnostusta juhlavaatteisiin.
Kuopus: En esiinny, enkä tarvitse mitään juhlavaatetta. Farkut ja joku siisti t-paita riittää.
Keskimmäinen: En todellakaan suostu pukemaan juhlavaatteita.
Esikoinen: Emmätiiä. Ai mikä kevätjuhla? Emmätiiä.
Tässä kohtaa en jaksanut alkaa vääntämään juhlavaatetuksesta. Joskus on vaan pakko valita taistelunsa.
Juhlia edeltävänä iltana kuopus etsii raivoissaan kaulustapaitaansa ja on hyvin hämmästynyt, että isompi kokoinen kauluspaita ei ole itsekseen kulkeutunut kaupasta kotiin. Tuohtuneena hän vetäisi joulujuhlien pitkähihaisen naftin ruutupaidan päälleen. Keskimmäinen protestoi äänekkäästi, että miksi muka farkut, kun gollegehousut olisivat niin mukavat. Farkkujen nyrpeyttämästä naamasta huolimatta, hänestä sukeutui perheen siistein tapaus. Esikoinen sanoi jo pari päivää aikaisemmin, että hän voi mielestään mennä tosi hyvin farkuissa ja uudessa t-paidassa, koska sellainen vaatetus sopii juurikin basistille. Basisti valkoisessa kauluspaidassa olisi aivan naurettava näky. Siis mikä ihmeen basisti?
Introvertti esikoisemme soitti luokan bändissä bassoa koulun kevätjuhlassa. Toinen poika soitti kitaraa, kolmas rumpuja, yksi tyttö ksylofonia ja opettaja pianoa. Olin niin ylpeä pojastani, että hän rohkaistui tuohon! Soittaminen sujui hyvin. Onneksi esikoisella ei ollut mitään tyylikästä asiallista vaatetusta, muutenhan olisin saattanut pakahtua ylpeyteeni ;)
Huppariin pukeutunut basistini vasemmalla. Vaikka vaatetus nolottaa, olen silti ylpeä.
Esikoinen ja keskimmäinen saivat numerotodistukset. Todistukset olivat aika lailla odotusten mukaiset. Joskin voisin tässä taas purnata siitä, että introvertti kärsii uudesta OPSista entistä enemmän. Mutta olin ylpeä poikien koulutyöstä, kunnes aloin lukemaan kuopuksemme sanallista todistusta.
Kuopuksemme on ollut koulutyössään erittäin tavoitteellinen. Hän on ollut koulussa hyvin kiltti ja jopa stressannut, että onko varmasti kaikki läksyt tehtynä. Tavoitteellisuus ja kiltteys näkyi sanallisessakin arvioinnissa, kunnes pääsin listassa musiikin kohdalle. Tavoitteet olivat täyttyneet vain osittain. Poika toki tiesi itse kertoa, että se vastaa vanhaa kunnon vitosta ja niitä voi kuulemma saada vaikka joka vuosi, eikä tule ehtoja eikä jää luokalleen. Olin aika tyrmistynyt asiasta.
Syy alkoi selviämään. Loppukevään sairastelun vuoksi pojalla jäi musiikin koe kokonaan tekemättä. Sen lisäksi Wilma on pitkin kevättä kilissyt viestiä, että nokkahuilu puuttuu. En ymmärtänyt, että viestien jatkumosta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin kuin pahaa hutilointia. Lopulta pakotin pojan säilyttämään nokkahuilua koulussa, koska meillä on kotonakin nokkiksia. Kevätjuhlapäivänä sitten selvisi, että kuopus ei ole soittanut nokkahuilua koulussa. Kun opettaja on kysynyt asiasta ja patistellut soittamaan, poika on todennut "Ei ole motivaatiota!" ja jättänyt soittamatta.
Minulla suupieli alkoi pahasti nykimään tämän kuullessani. En voinut uskoa, että kiltti palleroiseni on ryhtynyt moiseen passiivisagressiiviseen kapinaan. Onneksi sain naamani pidettyä peruslukemilla keskustellessani siitä, että mikään koulutyö ei ole vapaaehtoista ja kaikkea pitää yrittää, vaikka ei siitä tykkäisikään. Mutta nokkahuilukapina :)
Toisten lapset kasvavat tasaisesti ja ottavat hyvin vastaan ohjausta. Meidän lapset kasvavat jatkuvasti poukkoillen ja törmäillen, mutta yleissuunta on onneksi toistaiseksi oikea. Kevätjuhlapäivä kuvasti tätä hyvin: ylpeyttä, iloa, tyytyväisyyttä, noloutta ja tyrmistystä.
