Kuka varasti maaliskuuni?

Aivan käsittämätöntä, että maaliskuu on kohta loppu. Koko kuukausi on kiitänyt ohitse. Joka viikon kohdalla olen joutunut toteamaan, että on mahdollista olla vielä väsyneempi sekä kiireisempi. Lapsetkin ovat väsyneitä ja ovat viimeisen kahden viikon sisään kiukutelleet päiväkotiin menosta, mikä on meillä erittäin harvinaista. Pitäisi ehdottomasti pystyä pitämään talvilomaa. Aivan samaa mietin viime talvenkin päätteeksi ja silloin päätin, että ensi talvena on pakko pitää talviloma. Noh, ensi talvena pidän aivan varmasti!

Sääennusteet takatalvesta tympivät, mä olen niin kyllästynyt kuraan. Inhoan kuraa! Joka päivä mua odottaa lapset, joiden vaatteet ovat muuttuneet hiekasta ja kurasta ruskeiksi. Riittää jo. Haluan direktiivin, joka kieltää kuraiset päiväkotien pihat. Olisi siinä takatalvessa hyvätkin puolet: välikausivaatteet ovat *jossain hyvässä tallessa* ja autossa on vielä nastat alla. Sinänsä talvikamppeiden aikalisa vaikka pääsiäisloman ylitse on ihan tervetullut :)

Stressi näkyy atooppisessa ihossani. Aikaisemmin käyttämäni meikkivoiteet (Dior, Joe Blasco) alkoivat kutittamaan ihoani sietämättömästi. Dior toisen purkin kohdalla ja Blasco 10 vuoden jälkeen. Jouduin ostamaan uudet heti (siis minä meikkaan edelleenkin töihin: meikkivoide, ripsiväri, rajauskynä ja joskus jopa huulipuna). Kokeilussa on bareMinerals sekä Lancome. bareMinerals jää odottamaan ihon parempaa kuntoa noiden vanhojen tuotteiden kanssa ja Lancome jää nyt käyttöön. Iho-ongelmani ei ollutkaan pelkästään yksityisasia: minua oli kuunneltu ja seurattu erittäin tarkkaan.

"Tämä on hyvä. Ei kutita." Kuvitteellisesti testissä Lancome

"Tätä laitetaan pensselillä" bareMinerals vuorossa

"Tämä kutittaa" lienee arvio siveltimestä

Aivan superia, että ensi viikolla on jo pääsiäinen ja vapaata. Sitä ennen vielä ainakin virvotaan :)

Pyykinpesun taito

Mont Blanc pyykkivuoren jyrääminen on työn alla. Pyykinpesu on välillä jännittävää: mitä kaikkea löytyy poikien taskuista? Meillä on paljon hyvin pestyjä kauniita kiviä ja legoja, puhdasta sepeliä ja muutama syväpuhdistettu hyönteinen (yök). Onpa kerran kokeiltu, että millaista nuhjua tulee pyykkiin, kun mukaan sujauttaa yhden kertakäyttövaipan.

Näiden kokemusten takia muistan yleensä aina tarkastaa taskut h-u-o-l-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Kuten viimeksikin. Siitä huolimatta pesukoneestä tuli käteen pieniä kovahkoja ja karvaisia nökösiä.  Kauhuissani pudotin ensimmäisen lattialle tarkasteltavaksi. Hetken aivoni raksuttivat, ennenkuin tajusin mitä ne olivat.

Pajunkissoja. Kourallinen pyykinpesuaineelta tuoksuvia, märkiä pajunkissoja.

No, nyt pienet arteet ovat kuivia ja tuoksuvat edelleen hyvältä :)

Ihmettelin kyllä, että miten en huomannut pajunkissoja taskussa. Syykin selvisi aamulla, kun aamukiireen keskellä mies kaivoi toppasormikkaasta kahdeksan pajunkissaa lisää. Todettakoon, että 60 pesun lisäksi ne kestävät myös rumpukuivauksen -mahtava luonnontuote!

Luovuttaa, energiaa, iloa ja herkkuja

Meitä oli eilen koossa kuusi askartelua rakastavaa naista, täällä blogistaniassa tutustuneita. Välimatkasta, vuorotöistä ja kiireistä huolimatta istuimme kaikki saman pöydän ääressä. Puhuen ja puuhaten. Puuhenaiheet käsittävät kaiken väliltä uskontojen väärinymmärryksestä palomiesten seksikkyyteen. Puuhina oli kortteja, pääsiäismunia, kranssi ja kellotaulukin.

Askartelutaitosten lisäksi joukossa on myös loistavia kokkeja. Haaveni, että saisin maistaa Haltiakummin blogissaankin esittelemää sienirisottoa, toteutui. Se oli niin hyvää.  Ja ne suussasulavat suklaafudget cavan kera -oih!

Kiitos ystävät ihanasta päivästä!

 

 

 

Mistä tietää...

että näyttää vanhalta ja lihavalta?

Vaikka siitä, että kuulee tuntemattoman nippa nappa ekaluokkalaisen pojan keskustelevan uimahallissa mummonsa! kanssa "Ei se, että on iso maha ole mikään syy sille, ettei voi hypätä ponnahduslaudalta. Mä näin kuinka yks nainen hyppäs monta kertaa. Säkin voit hypätä!" ja poika vilkaisee suuntaani.

*kele missä on kotikasvatus? Kysyn vaan.

Herkut kuvasin Barcelonassa Bocaterian torilla

Pitäisi pysyä vaan tällä linjalla

Ikävistä lapsista huolimatta harkinnassa on siirtyä 3 metrin ponnarille. Vaviskaa! 

Ja se mummo, joka ei vastaavassa tilaneessa tajua suureen ääneen päivitellä, että eihän tuolla rouvalla ole mahaa lainkaan, hyppää myös ;)

Lellipenskat?

Oma äitini oli aikoinaan usein huolissaan siitä, että minusta tulee hemmoteltu, koska minulla oli lapsena paljon leluja sekä mahdollisuus vähän hintavampiinkin harrastuksiin. Lapsena ja etenkin nuorena pidin sitä höpsötyksenä ja/tai ärsyttävänä varsinkin kun ystäviini verrattuna en kokenut mitenkään olevan etuoikeutettu vaan keskitasoa ellei peräti alle.

Viime aikoina olen huomannut miettiväni samaa kuin äitini aikaisemmin. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt kasvatuslinjakseni, että materiaa ei hankita joka käänteessä vaan lähinnä joulu/syntymäpäivälahjoiksi. Muovin sijasta yritän suosia kirjoja ja pelejä. Eikä kaikkia Suomen viihdekeskuksia tarvitse koluta joka kesä. Rannat, luonto ja leikkipuistot riittävät pitkään.

Koen, että olen pystynyt noudattamaan periaatteitani vähintään tyydyttävästi. Siitä huolimatta lapseni elävät aikamoisessa yltäkylläisyydessä. Kahlatessani olohuoneen ja lastenhuoneen lattian legomeressä ja katsoessani ylitse pursuavia lelukoreja, en voi olla miettimättä, että vähempikin riittäisi. Milloin leluja on liikaa? Mitäs siitä vaikka leluja olisi liikaa? Pojat hukkaavat ja hajottavat lelujaan säännöllisesti. Onko se merkki siitä, että tavaraa on liikaa, kun siitä ei huolehdita?

Meillä pojat eivät tietenkään saa kaikkea, mitä haluavat. Monet halut unohtuvat yllättävän nopeasti. Poikien kanssa voi mennä lelukauppaan ihan vaan katselemaan ja poistua rauhallisesti ostamatta mitään. Mutta rehellisesti sanottuna, suurin osa pitkäaikaisista ja kohtuuhintaisista lelutoiveista toteutuu jossain vaiheessa. Mitenkäs muilla?

Pientä hämmennystä minulle on aiheuttanut lasten kavereiden elämyspuistotahti. Tarvitseeko alle kouluikäisten käydä monessa huvipuistossa, vesipuistossa ja seikkailumaassa yhden kesän aikana? Meilläkin 4-vuotias osaa jo tiedustella, että milloin mennään Ruotsin risteilylle. Itse olen noiden huvitusten suhteen pitänyt aika kitsasta linjaa toistaiseksi. Osassa en viihdy itse lainkaan ja käymme aika paljon museoissa ja eläinnähtävyyksissä.

Meillä on myös aloitettu säästäminen. Lapset ovat voineet ansaita pieniä summia tekemällä pieniä töitä. Silti välillä mietin, että pitäisikö lasten toiveita olla useammin toteuttamatta vain kasvatuksellisista syistä? Nykyisinhän haaveet vielä ovat aika edullisia, mutta haaveiden kustannukset nousevat kuulemma rajusti teini-ikää lähestyessä ja eksponentiaalisesti teini-iässä. Olisiko nyt hyvä aika treenata lisää pettymysten sietämistä? Vai siirränkö vain hemmotteluhuoltani yhden sukupolven eteenpäin täysin tarpeettomasti?? Vai heittäisinkö luterilaiset ankeat kohtuukäsitykset romukoppaan ja hemmottelisin poikia esteettä ja hyvällä omalla tunnolla?

T-paitoja Bodenilta

Bodenin t-paita tilaus saapui viikolla. Siinä oli jokaiselle pojalle samanlaiset käärmepaidat ja lentokonepaidat. Esikoiselle tuli lisäksi tähtishortsit ja oranssi hai-paita. Kuvat ovat kivat ja värit raikkaita. Shortsien mitotus on esikoiselle sopiva, mutta paitojen kanssa on tuttu ongelma: ne ovat leveää mallia. Ainoastaan kuopuksen koko oli sopiva, mutta hän onkin pojista ainoa, joka kasvaa samalla käyrällä pituutta ja painoa (poika noin 100cm, paita 3-4).

Esikoinen käyttää kokoa 134 housuissa ja paidoissa 134/140. Shortsit ovat kokoa 9 ja t-paidat 9-10. Pitkä selkäiselle esikoiselle en uskaltanut ottaa paitoja kokoa 7-8, koska se on yleensä pieni (poika on 7v 4kk, nykyisestä pituudesta ei ole tietoa, mutta viime kesäkuussa hän oli 130cm ja mikään viime kesäinen ei mahdu). Hihasauma ei todellakaan osu oikealle kohdalle vaan roikkuu käsivarren puolella :(   Taidan joutua jatkossa jättämään Bodenitkin väliin. Samasta syystä lopetin mm. Gymboreen tilaamisen. Uskon, että nämä pääsevät käyttöön, vaikka ovatkin isot. Ehkä näiden kanssa tapahtuu sellainen ihme, että samoja t-paitoja voi käyttää kaksi kesää.

Nämä paidat tulivat kaikille pojille. Kuvassa kaverina kirppisshortsit.

Käärmepaita on muihin verrattuna vielä isompaa mitoitusta. Kuin kokoa isompi.

Hai-paita ja tähtishortsit.

Tähtishortsit ovat ihanat. Näitä voisi pitää vaikka paremmassa menossa lyhythihaisen kauluspaidan kanssa. Sopivat hyvin Barcelonan tuliaspaidankin kanssa.

Toiselle tuliaispaidalle löytyi pariksi viime kesäiset po.p shortsit. Noihin shortseihin on ollut yllättävän vaikea löytää kivoja yläosia lukuunottamatta sarjan pikeetä.

Esikoinen on kasvattanut pitkät hiukset. Tammikuun lomamatkalla hiuksiin tuli aivan vaaleita raitoja, jotka näkyvät vieläkin ja pitkät latvat ovat yllättäen menneet kiharaan. Neuvottelut parturireissusta ovat vielä vaiheessa.

 Mukavaa viikonloppua!

Koalaäidin tunnustuksia 1

Tiikeriäidit ruoskivat jälkikasvuaan yhä parempiin suorituksiin itseäänkään säästelemättä. Minun, koalaäidin, slogan on "Peace, Harmony and Rest". Koalaäidin lapsista ei välttämättä tule koaloita, voi käydä kuten minulle: saa lauman vikkeliä marakatteja. Marakattilauman slogan on "Liike, Leikki ja Meteli". Koalaäidin sielunelämä ei meinaa kestää jatkuvaa meteliä, koalaäidistä tulee kärttyinen ja karjuva. Ja meteli senkun lisääntyy, kun koalaäiti testaa keuhkojensa voimia marakatteihin. Karjumisen sijasta koalaäidin kannattaa ottaa itselleen "Peace and Harmony"-tauko metelistä. Jos ei pääse marakattitarhasta ulos, tekninen apuväline auttaa:

Piece and Harmony device

Bilsom kuulusuojaimet radiolla ja tietokone liitännällä. Ovat vielä huomioväriset, joten marakatitkin tajuavat, että nyt äiti ei kuule :) Sellaisenaan leikkaavat hyvin pahimman terän meteliltä. Radio peittää tarvittaessa loput. Itse käytän eniten tietokoneliitännällä, Youtube pauhaamaan hyvää musaa. Käytän myös, jos joudun osallistumaan etäkoulutuksiin, kun lapset ovat kotona (oiskohan nää vielä verovähennettävätkin?). 

Kiitos hankinnasta kuuluu miehelleni.

Life is serious business.

Muistijälkiä kiireen keskellä

Aika kulkee tällä hetkellä nopeutettuna. Päivä on yksi ohikiitävä suhaus vaan. Olen kuin pikakelatussa elokuvassa, huiskin sinne ja tänne. Mitään ei tule valmiiksi. Työpäivän jäljiltä on aina enemmän rästiä kuin aamulla aloittaessa. Kotona on kiireisten viikkojen jäljiltä Mount Everestin kokoinen pyykkivuori kutistunut sentään Mont Blanciksi, mutta matkaa perus Sallatunturiin on vielä huimasti. Nurkat notkuvat käsittelyä odottavia pinoja. Kuka jaksaisi hoitaa laskut?

Kiireen keskellä pieniä muistiin talletettavia asioita:

* Oma kuva
Kuopuksen omahoitaja pyysi yksi iltapäivä päiväkotiin sisään katsomaan kuopuksen piirrustusta. Kaveri oli yllättänyt kaikki omakuvaa piirtäessään. Detaljina vielä pitää mainita, että suun kuopus oli vielä jälkikäteen korjannut, koska kyllähän häntä hymyilyttää, kun hän on menossa kuvassa uimahommiin.

Kuopuksen omakuva, 3v 3kk

* Metrin ponnahduslauta
Olimme sunnuntaina uimassa koko perhe. Esikoinen ui varsin kevyesti 2*25m ja halusi sitten lunastaa lupauksen päästä hyppyaltaaseen. Äitiä jännitti. Sinne se poika kipaisi metrin ponnahduslaudalle. Ei muuta kuin hyppy veteen ja äkkiä takaisin jonoon.

* Kermavaahtoa
Kuopus pelkäsi ennen monitoimialtaan hurjia poreita. Nyt hän hihkuu innoissaan "Äiti, vie minut kermavaahtoon!" Ne isot poreet ovat kuin kermavaahtoa. Veljien välisessä kisassa kuopus hyppäsi keskimmäisen perässä lastenaltaan syvään päähän. Pikkasen tuli isille kiire, kuopuksella ei ylettynyt pää veden pinnalle. Hetken toivuttuaan pelästyksestä pieni vesipeto nauroi ja sanoi "Minä sukelsin".

* Elokuvailta
Esikoinen on saanut vihdoin katsoa vanhoja Star Wars elokuvia, jotka ovat K7. Sitä emme pysty mitenkään perustelemaan, että miksi meidän vajaa 5v katsoo myös. Koska naapurin tyttökin on 7v, hänet kutsuttin meille elokuvailtaan. Esikoinen lupasi selostaa tapahtumia, esitellä henkilöt ja varoittaa pelottavista kohdista. Tunnelma sohvalla oli aika tiivis, koska lapset istuivat ihan kylki kyljessä (naapurin tyttö keskellä) tapittamassa elokuvaa popcorn kipon kanssa :)

* Hyvä ystävä
Keskimmäinen on vihdoin päässyt ylitse parhaan ystävänsä muutosta ja löytänyt itselleen uuden hyvän ystävän. Onpa ihanaa viedä poika hoitoon, kun siellä on kaveri odottamassa ja lapset ovat ihan täpinöissään, että mitä tänään leikitään. Kuopuksen sopeutumiskyky yllättää. Hän leikkii usein ryhmän isompien poikien kanssa autoleikkejä. Hyvänä kakkosena on oman ikäisten tyttöjen kotileikit, jossa hän haluaa olla aina isoveli :) Kolmosena on lautapelit, jos saa kaveriksi sellaisen, joka osaa luotettavasti laskea askeleet eteenpäin.

* Printtipaita ähky
Keskimmäinen ja kuopus ovat useamman kuukauden ajan käyttäneet vain printtipaitoja. Äidillä on ollut printtipaitaähky. Etenkin Star Wars paita ähky. Piilosta löytyi meille superkiva vaatesatsi. Pojat taitavat olla itsekin kyllästyneitä printtipaitoihin (ainakin hetkellisesti), koska kiskoivat suoraan kassista Marimekon raitapaidat päälleen ja kehuivat kivoiksi.

Raitapaidat Piilosta

Tässä loputkin löydöt Piilosta.

Esikoiselle: 3 raitapaitaa, 2 shortsit ja Me&I canvakset

Keskimmäiselle: 3 raitapaitaa lisää

* Tasan viikon kesti vatsatauti ja kiersi jokaisen perheessä :(

Harrastaisko vai ei?

Siinäpä yksi lapsiperheen pulmista. Harrastaako -mitä ja kuinka paljon? Minä en vieläkään tiedä, että mitä me tekisimme? Syyslukukauden kokeilimme harrastamista. Alku sujui aika mainiosti. Keskimmäisellä ja esikoisella oli jalkapalloa maanantaisin, esikoisella vapaammat futistreenit torstaisin, perjantaisin keskimmäisellä ja esikoisella oli luistelu. Ihan alkusyksyyn vetäisimme vielä uimakoulut neljänä viikonloppuna (la,su).

Överithän tuolla määrällä tuli aika nopeasti. Ei niinkään lapsille vaan vanhemmille. Itselläni ei meinaa kestokyky riittää harrastuslogistiikkaan työpäivän jälkeen. Yleensä se vaatii ekstrajärjestelyjä, koska tavallisena arki-iltana isi tulee kotiin lähempänä kuutta. Päätimme karsia joululta luistelun, koska talvisin käymme luistelemassa lähikentällä yhdessä. Pojille jäi vielä jalkapallo ja kevääksi ajattelimme  ottaa kahdeksan kerran uimakoulut.

Mitäs sitten kävikään? Esikoisen jalkapallojoukkue päätti palkata ammattivalmentajan ja aloittaa harjoittelemaan kunnolla. Se tarkoitti kolmia treenejä viikossa ja pelejä vielä päälle. Pojalta lopahti innostus nopeasti ja minä en viitsinyt juurikaan motivoida häntä jatkamaan. Minusta kolmet treenit viikossa ovat liikaa meidän 7 vuotiaalle (itsestäni puhumattakaan).  Kahdet treenit olivat ihan maksimimäärä, etenkin kun toiset olivat vapaaehtoiset ja vapaampaa peliä.

Ainahan on niitä lapsia, joilla palo lajiin on niin kova, että he jaksavat suuria treenimääriä, mutta minusta tuo määrää tuntuu liialliselta juuri koulunsa aloittaneelle.  Parin vuoden päästä tilanne voi olla toisenlainen. Esikoinen kävi itsekin futiksessa sellaisella mentaliteetillä, että on kiva päästä pelailemaan kavereiden kanssa. Yritin etsiä paikkaa, jossa pääsisi kerran viikossa pelaamaan ohjatusti valvotuissa olosuhteissa. Eihän sellaista tietenkään löynyt. Tuon ikäiset joko harjoittelevat kunnolla futista tai eivät ollenkaan. "Pöh!", sanon minä. Tuntui aika käsittämättömältä. Sählyä onneksi pääsee vielä pelaamaan kerran viikossa halutessaan.

Esikoinen jäi sitten ilman harrastusta kokonaan. Onneksi oli laskettelukoulu ja kivaa ulkoilusäätä. Ensi syksyksi on sitten hakusessa joku yksilölajin harrastus tai sähly. Keskimmäinen käy kerran viikossa futiksessa ja nauttii siitä. Hänen ongelmansa on se, että varsinaista peliaikaa on liian vähän. Eikä mikään ikätason joukkue huoli 4-vuotiasta mukaan. Ensi vuonna hän voisi päästä jo joukkueeseen.

Itse harrastin lapsena paljon, tai oikeastaan koululaisena. Harrastukset toivat elämääni paljon hienoja kokemuksia ja ystäviä. Toivoisin lapseni löytävän jonkun mieleisen harrastuksen. Mutta haluan ehdottomasti, että heille harrastaminen olisi toistaiseksi puuhailua. Uuden oppimista. Kavereiden kanssa yhdessä oloa. Harrastuksilta pitää jäädä aikaa leikkiin ja perheen kanssa olemiseen. Minulle on aivan sama miten joukkue pärjää ikäluokassaan Suomen tasolla. Lapseni ei tarvitse saada ennen kouluikää kilpailu-, esiintymis- tai turnauskokemusta. Olenkohan mä kauhea kalkkis, kun kuvittelen edelleen että tuo kaikki voi alkaa sitten kun lapsi on 9 tai mieluummin 10v ja jos hän itse niin haluaa? Kaikkien ei tarvitse tähdätä edustusjoukkueeseen tai ammattimuusikoksi tai -taitelijaksi. Asioita voi tehdä omaksi ilokseen.

Koska mä en ole tiikeriäiti vaan enemmänkin koalaäiti, niin totean ääneen, että aika- ja voimavarani lasten harrastusten tukemiseen ovat rajalliset. En aina tiedä, että pitäisikö minun yrittää venyttää niitä vai tyytyä leppoisampaan elämään, jossa meillä on aikaa olla yhdessä perheenä. Saako äiti olla itsekäs ja rajoittaa kuljetuspalvelun määrää?

Barcelonan (ja päivän) paidat

Katse pitäisi oikeasti olla poikien välikausivaatteissa, mutta Barcelonan reissulla se lipsahti hetkellisesti t-paita osastolle. Lelutuliasten hakureissulla nappasin mukaan muutaman t-paidan. Paidat olivat pojille mieleisiä ja tykkään itsekin, vaikka satsissa on kaksi pääkallopaitaakin (hyvästi "EI pääkalloille"-linja?)

Esikoisen paidat. Pieni pääkallo auringon keltaisella pohjalla menee äidillekin :)

Kun kerran annoin pikkusormen pääkallolle, niin meni koko käsi.

Valkoinen pääkallopaita keskimmäiselle.

Punainen autopaita kuopukselle. 

Tämä paita on kuopuksesta sikamagee, kun painaa autoa siellä vilkkuu valo.

Sen verran kova juttu keskimmäiselle oli pääkallopaita, että autopaidasta ei tullut riitaa.

Itselleni vadelmanpunainen (vaikka kuva muuta väittää) pellavatunika

Ihastuin hehkuvaan väriin ja näihin koristeluihin

Sitten toimistoklassikoihin... 

Pitäisi varmaan laittaa joku kerta niistä isompi kooste. Mutta toistaiseksi niitä tulee tipoittain. Alla kuva yhdestä aika uudesta paitapuserosta, josta tuli heti suosikkini. Valitettavasti kuvat ryppyisenä juuri ennen pyykkikoriin sujahtamista (pyykkikorin kierto ja silityspinon hoito on niin hidasta, että sitä ei tiedä milloin olisi seuraavan kerran kuvattavissa ;) ).

Pidemmän mallinen paitapusero, jonka hihoja voi pitää alhaalla tai käärittynä. Nuo hihat ovat hyvä keksintö, paita sopii siten syksystä kevääseen ja jopa kesään. Ilme on erinäköinen pitkillä hihoilla. Olen käyttänyt paitaa tummansinisten suorien housujen, korkokenkien ja näyttävien korujen kanssa siistimpänä vaatteena. Ja sitten rennompana yhdistelmänä farkkujen kanssa.

Paitis farkkujen kanssa. 

Paidassa on napit ihan alas saakka, mutta toiseksi alin irtosi kuvatessa :(

Tykkään paljon tästä kaulakorusta paidan kanssa.

Helmethän ovat ihan ehdoton toimistoklassikko :) etenkin korvakoruina. Itselläni helmiketjut saattavat näyttää liian pikkusieviltä ja tätimäisiltä, niissä pitäisi olla enemmän näyttävyyttä ja jujua. Kuvan helmet ovat todella muhkeat. Kaulakoru on äitini vanha, 60-luvulla hankittu. Olen pitänyt sitä paljon, aikaisemmin lähinnä simppeleiden mekkojen kanssa. Siinä oli alunperin kolme kerrosta helmiä. Koska helmet ovat niin muhkeita, päätin vähentää kerrosten määrän kahteen, jotta saan korun arkikäyttöön. Tarkoituksenani on tehdä irroitetusta helmiketjusta rannekoru. Kunhan vaan joskus ehtisin.

Rähjäinen sunnuntai-idylli

Tiedättekö, kuinka ihanaa on herätä auringon paisteeseen ja leikkivien lasten iloisiin ääniin? Minä en tiedä. Tai ainakin siitä on niin kauan, että olen jo ehtinyt unohtaa tuon onnekkaan aamun, kun molemmat tapahtuivat yhtäaikaa.

Tarraudun kiinni idylliini. Täydellisen aurinkoisena talvipäivänä koko perheen kuuluu harrastaa yhdessä ulkoliikuntaa. Lapset ovat jämähtäneet lastenohjelmien ääreen ja ovat vahvasti eri mieltä päivän ohjelmasta. Onnistumme miehen kanssa kampeamaan heidät pihalle.

Käyn katsomassa luistinradan kunnon. Tänään on vielä mahdollisuus todennäköisesti talven viimeiseen luisteluun. Lähden hakemaan perhettä ja pakkaan pienet eväät mukaan. Hurautamme kentälle ja juuri kun parkkeeraan auton kuopus oksentaa rajusti ja paljon. Eipä ole ennen matkapahoinvointi iskenyt näin lyhyellä matkalla. Eipä ole paperia. Hankaamme kuopusta ja autoa puhtaammaksi lumella. Auto ja turvaistuin ovat aivan järkyttävässä sotkussa. Kuopus kinuaa karkkia, koska suussa maistuu pahalta. Aloitamme eväät jo autolla.

Pääsemme kentälle ja saamme luistimet jalkaan. Esikoinen ja keskimmäinen luistelevat mukavasti ja pelaamme vähän lätkää. Kuopus on sitkeä kaveri, häntä ei saa pitää pystyssä, hän luistelee itse. Saan idyllini liepeestä kiinni. Hetken kuluttua mies huutaa minua - kuopus oksentaa jälleen. Heippa idylli, tervetuloa vatsatauti. Mikäköhän olisi minikiertoaika perheessä? Riittäisikö viikko? Viimeksi olemme olleet koko perhe terveinä ja molemmat vanhemmat kotona 10. helmikuuta.

Sillä välin kun isoveljet vaihtavat luistimia kenkiin pikku-potilas sammuu hankeen

 

Päivä Barcelonassa

Onpa ihanaa olla kotona. Kylläpä on viikossa lumikasat pienentyneet ja selvästi kevättä ilmassa!

Barcelonassa oli kevät jo pitkällä, tosin ei siellä vielä ollut lehtiä niissä puissa, jotka ne talvikaudeksi pudottavat. Kukkiakaan ei vielä juuri näkynyt. Auringossa oli suorastaan lämmin ja jos ei pahasti tuullut niin päivällä tarkeni kävellä ilman takkia -ainakin kadun aurinkoisella puolella.

 Plaza Catalunya

Vaihtoehtoina vapaapäivän ohjelmaksi oli shoppailua ja yleistä kaupungilla pyörimistä tai sitten museo ja ulkoilua. Valinta ei ollut helppo. Edellisen illan piipahdus El Corte Inglesissä paljasti upeiden kevätvaatteiden kirjon itselleni. Kun Suomessa menen vaateostoksille kokoani (44-46) on muutama vaate (toki helpottaa valintaa ;)), niin El Corte Inglesissä kokoani on niin paljon etten jaksanut edes plärätä kerralla kaikkia läpi. Käy kateeksi.
 
Entinen kolleega kerran kuvaili minua naiseksi joka tuntee käsittämätöntä kiinnostusta kaikenmaailman vanhoja kivikasoja kohtaan :)  Barcelonan päänähtävyyksistä ja museoista olemme miehen kanssa kolunneet läpi suurimman osan lomamatkallamme. Gaudin rakennukset keksiäisyydessään ja outoudessaan tekivät silloin lähtemättömän vaikutuksen. Niinpä mielessä pyöri lomamatkalla näkemättä jäänyt Gaudin uran aloittanut Palau Güell. Joten valinta oli museo ja ulkoilua.

Palau Güell oli vierailemisen arvoinen paikka. Tunnelma kirkkoa muistuttavassa pääsalissa oli hetken aikaa lähes taianomainen sillä joku soitti uruilla aikakauden musiikkia. Tosin kyllä Casa Mila on arkkitehtoorisesti uskomattomampi ja mielenkiintoisempi.

Kuva ei tee oikeutta kattorakenteille, joista roikkui

koristeellisiä "piikkejä" alaspäin

Pääsalin huikean korkea tähtitaivaskatto

Koristetut savupiiput kattoterassilla

Päiväni jatkui auringonpaisteesta ja piknikistä nauttien Parc Güellissa. Puisto on varmaan kolmen suosituimman nähtävyyden joukossa. Liikkeellä oli monta ryhmää pikkukoululaisia.

 

 

Lopuksi vielä yksi museo lisää: Gaudin kotitalo Parc Güellissa. Se oli nopeasti katsottu, mutta oli siellä muutama todella herkullinen huonekalu.

Gaudin koti

Kasvaisipa meilläkin talo edessä palmuja *huokaa haaveellisesti*.

Messuilua

Urakka messuilla alkaa lähetä loppuaan ja meno on jo aika hiljaista. Kohta pakataan. Ei tämä oikein meinaa enää olla vanhalle naiselle sopivaa hommaa. Päivät ovat 9-19. Matkat päälle. Seisot ja puhut päivän. Pahimpaan ruuhka-aikaan lämpötila on sellainen, että otsalla on hikikarpaloita ja paita selästä märkä.

Väsyneenä pienet asiat merkkaavat yllättävän paljon. Nyt on pienet asiat olleet huonolla tolalla. Työnantaja jaksaa aina yllättää: tällä kertaa nimeni on "väärällä" listalla, joten en saa lounasta enkä mitään lukittavaa tilaa tavaroitteni säilytykseen. Seriously -joudun tulemaan tänne eväiden kanssa, kun oven toisella puolella tarjotaan lounasta (josta ylijäämät heitetään roskiin).

Espanjalaiset ovat innostuneet mielenosoituksista. Maanantaiaamuna meno sisäänkäynnin kohdalla oli aika hurjaa, koska osa jengistä kiskoi kommandopipoja kasvojensa peitoksi ja poliisijoukko juoksi aukion toiselta laidalta. Tiistai-iltana paikalla oli mellakkapoliisit. Meno näytti onneksi sivistyneeltä. Tosin myöhemmin oli kuulunut laukausta muistuttava ääni. Keskiviikkona koko aukio ja metroasema oli suljettu mielenosoituksen takia. 10 tunnin seisomisen jälkeen ylimääräinen kävely usean kilon repun kanssa ei ilahduta. Etenkään siinä vaiheessa, kun huomaan eksyneeni ja muistan tarinat kuinka joka vuosi joku porukasta on ryöstetty -eikä mitenkään huomaamatta vaan voimalla. Onneksi mieli kirkastui, kun pysähdyin vähän tankkaamaan tapasbaariin.

Hotellikaan ei täysin selviä moitteitta. Patteria ei saa pois päältä eikä pienemmälle. Jos en halua saunoa yöllä, jää vaihtoehdoksi pistää ilmastointi viilennykselle ja asteita alle +10. Pieni flunssa ei ole enää pieni ja nenästä tulee vihreää kamaa ulos.

Mutta kohta alkaa vapaa ja jos jalat vielä kantavat suuntaan shoppailemaan. Ja huomenna ulos nauttimaan keväästä ja auringonpaisteesta (toivottavasti).

Kävin nopeasti katsomassa miltä näyttää Nokian messuosasto. Henkilökunnalla oli päällä sini-valkoraidalliset Marimekon paidat, joissa oli selässä tuotteisiin liittyvä painatus. Osalla oli vielä lipallinen tupsupipo päässä :) Mä olin heti myyty, paidat olivat niin raikkaat ja iloiset

Sinänsä olen aina kyllä vaikuttunut siitä, että kuinka mielettömiä rakennelmia tyhjään halliin kehitellään. Androidin osastolla on jopa jättikokoinen putkiliukumäki (jokaisen liikemiehen unelma?)

Hauska näky on kun astuu ulos messuhallista, jossa ei tiedä vuorokauden ajasta mitään, on joka paikassa  pukumiesparvia mustissaan -kuin naakkojen muuttolento :) lounasaikaan tuo suihkulähteen reunus oli mustanaan "naakkoja".

Kävelyurakka alkoi hienolla näkymällä