Kuulosuojainten uusi tuleminen

Muistattekos vielä nämä?

Seesteisemmän kotielämän mahdollistajat a.k.a. kuulosuojaimet radiolla ja tietokoneliitännällä.

Luulin jo voivani lahjoittaa nämä hyväntekeväisyyteen jollekin toiselle melusaasteesta kärsivälle äidille. Mitä vielä! Olen muutaman viime viikon aikana istunut usein kuulosuojaimet päässä.

Kasvatusoppaiden mukaan minulla pitäisi olla mukavassa, oppivassa iässä oleva 7v ja ehkä ajoittain möksähtelystä kärsivä, taitava ja omatoiminen 10v ja ajoittaisen haasteen tarjoava uhma-ikäinen 6v. Käytännössä minulla on kaksi noin 4-vuotiasta ja yksi 6-vuotias. Huoh. Huoh ja huoh.

10-vuotiaan kanssa käyn jatkuvaa vääntöä "Mähän teen mitä MÄ haluan". Yritän antaa pikkaisen liekaa, jotta 10v saisi tuntea pystyvänsä päättämään edes jostain omista asioistaan. Toistaiseksi oppimiskäyrällä olemme vielä sillä erehdyksen kohdalla, joten ennen uutta yritystä aikuinen määrää ihan tasan kaikesta. 10v protestoi ulinalla. Minä istun kuulosuojaimet päässä.

7v kärsii jälleen kiukunhallinnasta. Väsyneenä, nälkäisenä tai muuten vaan epäsuotuisassa tähtien asennossa poika saa kotona kiukkuhepuleita vastoinkäymisten sattuessa. Edistystä on tapahtunut. 4-vuotiaana kiukkuhepulityyppi tuli suoraan päälle ja vietimme eräänkin illan harjoitellen erilaisia lukkoasentoja sohvalla. Nykyinen kiukkumuoto on hirvittävä ulina. Minä istun kuulosuojaimet päässä.

Se kasvutuskirjojen mukaan uhmaikäinen 6v on varustettu aivan erilaisella tempperamentilla ja luonteella kuin isommat veljensä. Onneksi meidän perheeseen tuli yksi leppoisa ja aurinkoinen tyyppi, joka samanlaisella kasvatuksella löytää suuntansa murto-osalla isoveljien kitkasta. Kuopus on se, joka hakee kompromissia ja sovittelee välejä, jotta saisi edes toisen veljistään leikkikaverikseen. Joskus uhma nostaa päätään ja kas kummaa: kiukkua puretaan ulinalla. Volyymitaso voisi vielä mennä, mutta pojalla on niin kimeä ääni, että minä istun kuulosuojaimet päässä.

Kyllä se kuulkaa on niin, että kuulosuojaimet ovat olennainen osa lastenkasvatusta :D


Nuo kaksi vanhinta eivät ole päästäneet kasvattajaa helpolla. Molemmilla on sellaiset luonteet, että kahnauksia syntyy ja opiksi ei riitä kerta eikä kaksi. Ihania ja rakkaita poikia. Heidän kohdallaan toivoisin maailmankaikkeudelta pientä kevennystä kasvatukseen ennenkuin he tulevat oikeasti murrosikään. Muuten olen aivan maitohapoilla, kun tosikoitokset alkavat (miten niin en jaksa uskoa lasteni helppoon murrosikään?)

Tavallinen päivä 26.2. x 12 vuotta

Kotona sairastellessa olen katsellut poikien taaperokuvia. Kyllä some- ja blogiajan huomaa selvästi. Kun odotin keskimmäistä, niin joulun ja keskimmäisen syntymän välisenä reiluna neljänä kuukautena olen ottanut kuusi valokuvaa. Nykyisin ei ole yhtään valokuvatonta viikkoa.

Otetaanpas sitten katsaus menneisiin 26.2 päiväyksiin. Ihan random päivä siis. Aina ei kyseiseltä päivältä ole kuvaa, siinä tapauksessa olen valinnut mahdollisimman läheisen päiväyksen.

24.2.2004 

Laskettelureissulta Itävallassa. Miehellä oli työmatka ja yhdistimme siihen rinneviikonlopun. Lapseton pariskunta huvittelee, esikoinen syntyy 11/04. Vuoden päästä on ihan eri meininki ;)

23.2.2005

Esikoinen, joka on oppinut kääntymään mahalleen.

26.2.2006

Esikoinen ja mummin koira. Koira on ollut aivan loputtoman kärsivällinen esikoisen kanssa.

Molemmat syntyneet vuonna 2004 :)

17.1.2007

Vaari hoitaa sairasta esikoista.

Tämä on siltä kuvattomalta ajanjaksolta. Toki pieni lapsi, työt ja hirvittävä raskauspahoinvointi selittävät kuvattomuutta. Keskimmäinen syntyy 05/07.

9.2.2008

Mikä ero vuoden takaiseen. Pojat leikkivät mummilassa.

Esikoinen on lintuhäkissä :) Meno kiihtyy loppuvuotta kohden. Kuopus syntyy 11/08.

18.2.2009

Kuopus. Näköjään tässä vaiheessa kuopukselle iski atopiavaihe.

24.2.2010

Esikoinen ja kuopus. Iloista, ihanaa ja raskastakin kotielämää kolmen kanssa.

28.2.2011

Naapurin poika leikittää meidän kolmikkoa. Oli aivan mielettömän luminen talvi!

Minä olin tässä vaiheessa jo palannut takaisin töihin.

20.2.2012

Onni on oma maja ja Mäkkäri ruokaa. Majassa kuopus.

Kuopuksella on ihan eri etuudet :) Esikoinenhan ei saanut pienenä karkkia eikä Mäkkäriruokaa.

24.2.2013

Keskimmäinen hiihdonopettajan kanssa Talmassa. Eka kerta rinteessä.

26.2.2014

Jos ei tuolla nälkä lähde, niin jo on kumma!

26.2.2015

Nyt kun olen tehnyt tämän postauksen haluaisin oikeastaan tehdä tämän uudestaan valitsemalla tylsän helmikuun sijasta vaikka 15.7 jokaiselta vuodelta ja ihastella kaunista kesää ja lasten riemua.

Sairastupa-askartelua

Flunssa päätti iskea uudestaan ja elämä on taas mennyt sairastelun puolelle. Petipotilas joutaa pystyssä ollessaan johtamaan poikien minecraft-askarteluja. Aikamoinen määrä kuutioita on syntynyt. Nyt on hahmoilla ja palikoilla dioramalaatikon alkukin.

Tervetuloa Steven kotiin. Sieltä löytyy uuni, sänky, valokuutiota, kirjoja, portaalintynkä, laavaa ja tietenkin TNT:tä. Paikalla ovat myös kutsumattomat riesat eli creeperit sekä ihmis-sika-zombie (huumoria, joka niin uppoaa alakoululaisiin).

Mukava päivä Steven-kämpillä. Mitäköhän Steve tekisi? 

Kierisi laavassa vai räjäyttelisi paikkoja? Eipä tarvitse kauan miettiä...

Nimittäin creeperit hyökkää. Kolme vastaa yksi - todella epäreilua!

Steve raukka on aseeton mies.

Onnistuisikohan kurkoitus TNT:hen ja pako?

"TNT is always a good idea"

Huomenna pääsee leikki valloilleen koulun ja eskarin jälkeen. Äidille on leikattu muutama kuutio lisää sairasloman ajankuluksi kasattavaksi.

Esikoisen kanssa olemme askarrelleet muutamia Star Wars dioramoja. Uskomatonta, että viimeisimmän teosta on kulunut melkein kolme vuotta. Olikin korkea aika palata dioramojen pariin.

Ensimmäinen diorama (Luken kotiplaneetta, elokuu 2011)

Ewokien kotiplaneetta Endor (joulukuu 2011)

Rallikisat Tatoiinella (huhtikuu 2012)

Tosin välissä askartelimme useamman erän maitopurkkitaloja

Maitopurkkitalo (yksi esimerkki talosta (lokakuu 2013)

Askarteluohjaaja palaa petiin ;)

Nauti kahdesti: Kulttuuria lapsille

Laskettelun lisäksi poikien hiihtolomaan on mahdutettu myös kulttuuria. Hra Kepponen vei viikolla pojat katsomaan uusinta Risto Räppääjää. Pojat ovat katsoneet kaikki Risto Räppääjät ja pitäneet niistä paljon. Kulttuurialkuverryttelun jälkeen oli ohjelmassa Kolme iloista rosvoa teatteriversiona. Olemme jutelleet poikien kanssa esityksestä etukäteen ja muistelleet tarinan henkilöitä ja tapahtumapaikkaa. Pientä fiiliksen nostattelua ;)

Tänään suhautimme aika kiireellä Sellosalille teatteriin. Ennenkuin ehdimme Sellosalin ovelle, ihmettelin sitä, että miksi rakennus on pimeänä. Seuraavaksi ihmettelimme, että miksi ovi on lukossa. Olin aivan varma, että esitys on 21. päivä lauantaina. Iski hetkellinen paniikki, että enhän katsonut alkamisaikaa väärin.

Esitys on tosiaan 21. päivä lauantaina, mutta ei helmikuussa vaan maaliskuussa :D
Mielenkiintoinen sattuma, että molempina kuukausina 21. päivä on lauantai. Mokalle ei voinut kuin nauraa. Saadaanpa nauttia teatteriin menemisestä kahdesti.

Hra Kepponen ehdotti, että huomioiden ihanan räntäsateisen sään voisimme viettää kauppakeskuspäivän. Menimme ensimmäiseksi katsomaan, että menisikö leffateatterissa jotain sopivaa sopivaan aikaan ja saisiko vielä lippuja. 20 minuutin päästä alkoi Late Lammas ja ehdimme juuri ostaa pop cornit ennen leffan alkua. Että rosvot vaihtuivat sitten lennosta lampaisiin ja lellipojat pääsivät yhden viikon aikana kahdesti elokuviin :D

Leffakuvat lainattu Finnkinolta

Ensi kuussa sitten uusi yritys teatteriin. Maaliskuussa tulee varmasti myös uusi leffakäynti, koska teattereihin tulee Me Rosvolat. Sen haluamme ehdottomasti nähdä ja odotuksemme ovat korkealla. Osa perheestä vinkuu katsomaan Paavo Pesusientä, mutta minulle pelkästään sen äänimaailma on niin ärsyttävä, että haluan välttää sen katsomisen.

Risto Räppääjä voitti Late Lampaan äänin 4-0. Hyvä kotimainen lastenelokuva!

Me Rosvolat mainoskuva lainattu Finnkinolta

Rentouttavaa viikonloppua!

Hiihtolomanen

Tänä vuonna meillä oli koko perheen yhteistä lomaa koululaisten hiihtolomaviikolla vain kaksi päivää. Siinäkin ehtii kaikenlaista kuten:
-saada auton jumiin lumipenkkaan (minä ajoin, mies kaivoi ja työnsi ;) )
-hankkia niin pahan hiertymän jalkaan, että seuraavana päivänä monon sovittelu aiheuttaa huuhtoa
-testata uuden laskettulukypärän vaimennusominaisuuksia puuhun
-nauttia ystäväperheen seurasta
-lasketella ihanassa auringonpaisteessa
-grillailla laavulla
-ahmia viisi pizzaa
-nukkua yli 10 tunnin yöunet

Vietimme kaksi päivää lasketellen Messilässä. Ainakin tälle viikolla siellä on mukava majoitustarjous ja vielä löytyi tilaakin. Juuri laskettelemaan oppinut kuopus, joka on ollut 6 kertaa suksilla hiihtokoulussa, yllätti laskemalla hyvin kaikki Messilän mäet. Kuopuksen mielestä ensi talvena voitaisiin mennä jonnekkin, missä on vähemmän lällyjä rinteitä :) mutta Messiläkin kelpaa. Suosittelen Wernerihiihtokouluja.

Keskiviikkona paistoi aurinko, rinteet olivat hyvässä kunnossa

Tiistaina olimme iltamäessäkin

Messilän selfie-automaatilla vierailtiin useamminkin :D

ilmanmeikkiäselfie ja hiukset kypärän jäljiltä :D

Majoitumme aittahuoneisiin

Yksi huoneistamme

Aamiainen tarjoiltiin kartanoravintolassa, jossa oli kauniita yksityiskohtia

Hyvä tankkaus on kaiken a ja o lasten kanssa. Pizzaa illalliseksi :)

Laskiaispullia välipalaksi

Lounas valmistumassa

lounasjälkiruoka

Ruokayllätys

Välillä tulee vastaan aivan käsittämättömiä raaka-aineyhdistelmiä. Kuten lämmin jugurtti-pinaatti-yrtti-riisikeitto. Joku on ollut aika ennakkoluuloton yhdistelijä kyseistä ruokaa kehitellessään :D

Dovga

Bakussa toimistohotellin vaatimattomassa lounasruokalassa oli joka päivä lounaan lisukkeena kyseistä keittoa nimeltään dovga (tai dovgha). Tajusin heti kiertää sen kauempaa, sekä ulkonäkö että tuoksu eivät houkutelleet.

Puolalainen matkaseurani puolestaan innostui kovasti dovgasta, jolloin minäkin oli pakotettu kohteliaisuudesta maistamaan. Puolalainen totesi, että hänelle ei ikinä ole tullut mieleen, että jugurtti-pinaattikeittoa voisi tarjota kuumana (no hei kenelle olisi??). Lapsuudessa hänen äitinsä teki vastaavaa kylmänä. Hänen mielestään keitto toimii yhtä hyvin kuumana ja kylmänä.

Oikeastaan olen samaa mieltä hänen kanssaan. Minun helppo uskoa, että keitto on aivan yhtä pahaa kylmänä kuin kuumana. Lusikoin suurimman osan keitosta kohteliaasti. Sitä pystyi syömään, mutta se maistui aivan käsittämättömän oudolta. Keitto on azerbaijanilainen perinneherkku. Sen valmistaminen ei ilmeisesti käy aivan käden käänteessä, koska keittoa pitää alkuvaiheessa hämmentää jatkuvasti, (yli 30min) jotta siitä ei tule klimppistä.

Mikäli aloit tuntea suurta vetoa jugurtti-pinaatti-riisi-yrttikeittoon, niin tässä pari reseptilinkkiä:
azerbaijanilainen versio
persialainen versio

***

Ruokayllätyksen lisäksi vielä muutama kuva azerbaijanilaisesta ruuasta. Ensin lounasruokalan tarjoomuksista:

Kanaa kahdella tavalla

Herkullinen kanatortilla ja rutikuivaksi paistettu kalapala

Yhtenä iltana söimme Bakun vanhan kaupungin (turisti)ravintolassa azerbaijanilaisen illallisen. Puitteet olivat erikoiset. Ravintola oli vanhassa, matalassa kivirakennuksessa.

Ravintolassa oli teesali ja sitten erillisiä "kabinetteja" illastamiseen. Tuli rätisi takassa kutsuvasti.

Pienen ehkäpä tarkoituksellisen väärinkäsityksen seurauksena olimme tilanneet melkein kaikki listalta löytyneet alkupalat. Tällöin puolalainen partnerin edustaja muisti kaverinsa vitsailleen, että vain azerit onnistuvat myymään appelsiineja kibbutsille :) Noh, päätimme olla kinaamatta asiasta ja maistella paljon kaikenlaista kasviksista keitettyyn kieleen, jonka kohdalla puolalainen huokaili, että melkein yhtä hyvää kuin äidin tekemä. Kiva ilta ja hyvää ruokaa.

Juustoja, paikallinen versio viininlehtikääryleistä (nam!), pikkelöityjä kasviksia, 

salaattia ja lihavalikoima, jossa etualalla isot palaset kieltä.

Pääruoka

Sitten vielä kuriositeettina kuva aamupalalta sianlihattomista tuotteista

Kuvassa on kanabratwurst ja kahta eri nautasalamia. Erinomaisia kaikki, etenkin bratwurst :)

Maan hygieniataso on hyvä, joten Bakussa voi huoletta maistella erinomaisia kakkuja ja jäätelöä.

Marmorisuklaamoussekakku. Taivaallista :)

En voi enää juoda juuri mitään tuoremehuja ja olen tottunut siihen, että aamuni alkaa vedellä tai maidolla. Mehuja on välillä ikävä. Hämmästyksekseni löysin Bakusta minulle sopivan tuoremehun: kirsikkamehu.

Azerbaijanilaisesta ruuasta jäi positiivinen kuva. En matkustaisi inne kulinaristimatkalle, mutta ruokailu ei ole ongelma. Niin ja toki suosittelen maistamaan dovgaa ;)

Askarteluvinkki hiihtolomaan: Minecraft

Minun piti mennä poikien kanssa laskettelemaan viikonloppuna, mutta sitkeä flunssa piti minut kotona. Keskimmäinen ja kuopus ovat olleet laskettelukoulussa ja esikoinen kaverinsa kanssa pulkkamäessä, joten laskiainen ei mennyt koko perheeltä sivu suun. Keksin jotain kivaa pojille yhteisen laskettelureissun korvikkeeksi: Minecraft askartelua.

Pojat saivat joululahjaksi Minecraftin pleikalle ja se on tällä hetkellä suosituin pelimme, etenkin kun sitä voi pelata useampi yhtäaikaa. Minecraftkuume on levinnyt myös legojen puolelle ja ne ovat nyt säästökohteena. Ensimmäiset paketit on jo säästetty ja hankittu.

Netistä löysin linkin, josta voi tulostaa minecraft-hahmoja ja erilaisia kuutioita. Sitten vaan leikataan, vahvistetaan jollakin terävällä, kuten sukkapuikolla, taitokset ja liimataan kasaan. Hahmot voi tulostaa suoraan, mutta kuutioista tulee liian isoja. Niitä kannattaa pienentää ja laittaa vaikka Powerpointissa neljä sivulle tulostusta varten. Meidän kuutiot ovat liian isoja, mutta emme viitsineet pienempiä väkertää, niitä on skaalattu 70% alkuperäisestä Powerpointissa.

Ensimmäikseksi teimme Creepereitä. Ajattelimme yhdistää hahmot legoleikkeihin, mutta kyllä ne ovat liian isoja :(

Paperi-Creeperit lego Minecraft-talossa

Niinpä siirryimme kuutioiden tekemiseen. Kuutioita menisi rakennusten tekoon sellainen määrä, että kenenkään kärsivällisyys ei riitä. Seuraavaksi hakusessa onkin printtejä, joilla voisi päällystää pahvilaatikkoa Minecraft tyyliin. Toivottavasti jostain netin syövereistä löytyy sopiva. 

Tarvitsevathan nämä jo kodin itselleen!

Täältä löytyy tulostettavat kuutiot ja hahmot:
http://pixelpapercraft.com/

10v hoitaa koko prosessin itse. 7v osaa leikata ja vahvistaa taitokset ja koota kuution, mutta ei hahmoja. 6v tarvitsee apua. Pojat ovat erittäin innostuneita tästä askartelusta.

Suosittelemme! Ei muuta kuin sakset ja liima töihin :)

Ajatuksia ystävyydestä

Minusta keski-ikäisenä ystävyys on rikkaampaa kuin nuorempana. Ystäviä on tullut eri-ikäkausilta ja eri yhteyksistä. Ystävyys ei enää määritä viitekehystä, mihin porukkaan kuulut, vaan voit olla ystävä aivan kenen tahansa kanssa, jonka kanssa kemiat tai yhteiset kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin. Ystävyys on myös joustavampaa ja lempeämpää, ystäväsi voi toimia aivan erilailla tai olla aivan eri mieltä kuin sinä itse, ilman että se vaikuttaa ystävyyteen. Erilaisuus tuo rikkautta elämään.

Milloin ystävyyden tiet sivuavat toisiaan,

koko maailma tuntuu hetken verran kodilta.

Hermann Hesse

Keski-ikäisenä samojen ystävien ei tarvitse "aina tarjota kaikkea". Yhden kanssa enimmäkseen urheillaan, toisen kanssa käydään kaupungilla, kolmannen kanssa parannetaan maailmaan, neljännen kanssa lapset ovat mukana ja viidennen kanssa tavataan aina aikuisten kesken ja sitten välillä iloisesti rikotaan rutiineja.

Ystävyyden ylläpitäminen keski-ikäisenä on vaikeinta ystävyydessä. Perheellisellä, työssäkäyvällä se käytettävissä oleva vapaa-ajan määrä on niin pieni. Kalenterista valitaan ensimmäinen vapaa viikonloppu ja se löytyykin vasta kahden kuukauden päästä ja sitten lapset sairastuu. Hyvällä tuurilla nähdään kuitenkin kuukauden päästä. Ystäviksi jäävät ne, joiden kanssa on helppo jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Minua toki harmittaa, että en ehdi tavata ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Silti uskon, että ystävät tietävät olevansa ajatuksissani ja tietävät minun olevan saatavilla, jos he minua tarvitsevat. Ainakin samalla lailla ajattelen, että olen omien ystävieni ajatuksissa ja he olisivat saatavilla tarvitessani.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä

- he eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea

Virtuaaliystävyys on asia, johon olen tutustunut vasta lähemmäs 4-kymppisenä. Osa lukijoistani on kulkenut mukanani vuosia ja osa lyhyemmän aikaa. Osan teistä mukana olen itsekin kulkenut vuosia. Olen saanut teiltä iloa päivääni, hyviä mielipiteitä ja paljon neuvoja. Osan kanssa tuntuu ihan kuin tunnettaisiin, vaikka emme ole edes ikinä nähneet. Osa teistä on muuttunut ystävikseni myös netin ulkopuolella.


Maaria Leinonen on pukenut kauniisti sanoiksi sen, mitä tänä päivänä haluan ystävilleni viestittää.

Ajattelen Sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana -

mutta ajatus ei matkaa mittaa 

ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita 

kun ystävä

ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen Sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen Sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Maaria Leinonen

Se kaikista läheisin on romanttisesti tänään lahjottu ja kortitettu

Be my Valentine Mr. Kepponen

Hetkessä: Maailman hienoin moderni rakennus

Minä olen enemmän vanhojen rakennusten ihailija kuin modernien. Ensimmäinen minut täysin hurmannut moderni rakennus oli Harpa Reykjavikissa. Harpa jäi kyllä aivan kakkoseksi Bakun Heydar Aliyev kulttuurikeskukselle. Äärimmäisen mielenkiintoinen rakennus pyöreine muotoineen.

Ajelimme ainakin kahdesti päivässä rakennuksen ohitse ja himoitsin päästä tutustumaan siihen edes ulkoapäin. Viimeisenä työpäivänä minulla oli mahdollisuus vierailuun nopeasti jopa sisälle saakka. Jee! Paikallinen kolleegani suhtautui hieman epäilevästi siihen, että kuinka onnistun saamaan kulttuurikeskukselta taksin lennosta ja oli hiukan huolissaan pärjäämisestäni. Vakuutin pärjääväni ja soittavani heti hänelle, mikäli joudun ongelmiin ;) Minähän olisin melkein voinut olla kyseisen nuoren miehen äiti :D

Pääsin kulttuurikeskukselle vielä päivänvalossa.

Kuva puistoaluleelta rakennukselle päin. Ihan mielettömiä muotoja!

Olin liikkeellä korkeissa koroissa, joten päätin jättää väliin kokeilun, että kuinka korkealle kattoa pitkin voisi kävellä

Paikalla oli todella vähän ihmisiä. 

Kuvan nainen kävi hiukan korkeammalla, mutta en ehtinyt kuvaamaan :(

On se hieno

Edessä taideteos isoista lusikoista

Rakennus oli aivan yhtä huikea sisältä kuin ulkoakin. Parasta oli ehdottomasti erilaiset rappuset ja niihin yhdistyneet kaarevat seinät.

Alla kolmen kuvan sarja aivan mielettömän hienosta portaikosta. Mitäs pidätte?

Edessä on portaikko, vaikka tästä kulmasta näyttääkin liukumäeltä

Näyttää vielä enemmän liukumäeltä :)

Oli siellä ne portaat. Miten upea tila!

Sisätilakuva kohti rakennuksen korkeinta osaa

Avonaiset parvet rakennuksen korkeimmassa kohdassa

Tuolla mutkassakin oli pieniä näyttelytiloja

Jälleen mielenkiintoinen portaikko

Ostin lipun perusnäyttelyyn, jossa oli lyhyesti Azerbaijanin historiasta, jonkin verran vanhoja käyttötavaroita, astioita ja koruja sekä merkkirakennusten pienoismalleja. Itse näyttely oli aika suppea ja vaatimaton. 

Pääsin kunnialla vielä takaisin hotellillekin, eikä tarvinnut soittaa kolleegaa tätipelastusoperaatioon :)

Vanhoja pukuja

Kaunnita mattoja

Paikallinen soitin.

Soittimet oli kivoja, näyttelytelineen alla oli liiketunnistin ja kun kohdalle

käveli alkoi kuulua musiikkia soittimella soitettuna