Arkiviikon kivat jutut

Olen pidemmän aikaa yrittänyt pitää arkiviikon vapaana menoista, jotta saan riittävästi lepoa ja aikaa perheelle tai jopa ulkoilulle. Pitkästä aikaa minulla on ollut varsinainen menoviikko. Menoviikko tuntui tosi piristävältä, mutta kyllä se on verottanut voimiakin. Onneksi on viikonloppu!

Viikolla olimme Hra Kepposen kanssa pankkimme asiakastilaisuudessa. Pankin palveluiden puffauksen ohella tilaisuus keskittyi vahvasti teknologian kehitysvisioihin yleisellä tasolla ja heijastellen sitä pankkisektoriin. Sinänsä ihan mielenkiintoinen teknologian kehitys ja tulevaisuus yhteenveto, mutta toki kaksi teknologiasektorin työläistä löysi monta kritiikin paikkaa.

Mitään krisoitavaa en löytänyt tilaisuuden salaattibuffetista. Parsa-melooni-prosciuttosalaatti oli niin hyvää. Kyseinen parsasalaatti avasi tämän kevään parsakauden. Viikonlopun haaveissa on ehdottomasti all-time-favourite eli lohta, parsaa ja hollandaisekastiketta.

Ihana yhdistelmä

 Oli siellä buffetissa muitakin salaatteja, mutta muut eivät pärjänneet vertailussa lainkaan parsasalaatille

Tummasuklaa-vadelmaleivos oli aivan taivaallinen

Viikolla oli myös Republic Communicationin PR-päivä. Minä en ole PR-päivillä juurikaan vieraillut. Nyt olin päättänyt tehdä poikkeuksen ja treffata samalla blogikolleegaani siellä. Treffimme menivät myttyyn sairastumisen vuoksi, mutta minä piipahdin paikalle Ilonan kanssa.

 

Eniten ihastutti monet järkyttävän upeat kukkakimput. 

Olisipa tuollainen aina perjantaisin siivotun kodin pöytää koristamassa.

 Tarjolla oli mm. jäädytettyä roseeta, pizza-onlinen pizzoja, suloisia kuppikakkuja ja kerrosleivoksia

Suloiset ja todella herkulliset kakkutikkarit ja taustalla jälleen ihanat kukat

Houkuttelevin pisteistä oli Elvarin korupiste. Pisteessä sai kasata itselleen avaimenperän. Minä olen joskus itsekin tehnyt fimomassasta noit englanninlakupaloja, mutta eiväthän ne palat olleet laadultaan lähekkään Elvarin paloja. Olen aikeissa tilata itselleni uuden kaulanauhan työpaikan henkilökorttia varten. Pieniä, kotimaisia yrityksiä kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan tukea. Tuotteita voi ostaa netistä ja niillä on myös 60 jälleenmyyjää ympäri Suomea.

Meidän iltamme jatkui herkullisella kasvisruualla Levantissa. Levant tarjoaa Lähi-Idän katuruokaa, falafeleja, mezejä ja mezerullia. Minusta Levantin hintalaatusuhde on aivan loistava, annokset ovat hintaluokassa 9-13€. Satuimme paikalle City-lehden syö ja juo päivien aikana ja valitsimme 10€ mezerullat. Oli todella maukasta! Suosittelen kokeilemaan Levantia, jolla on ravintolat Bulevardilla, Kalliossa ja Lauttasaaressa.

Levantin mezerulla

Tähän ei vielä loppunut arkiviikon ilottelu. Työkaverini Jukka on kiinnostunut viineistä ja suorittanut opintokokonaisuuden HaagaHeliassa ja tekee yhteistyötä pienen bio/biodynaamisiin viineihin erikoistuneen saksalaisyrityksen kanssa. Hän pitää mm. viininmaisteluiltoja. Meillä on ollu töissä hirvittävän raskas kevät ja sen piristykseksi Jukka lupautui pitämään meille omakustanteisen viininmaisteilu-"koulutuksen". Jukalla oli hyvä powerpoint-esityskin aiheesta! Me emme todellakaan sylkeneet maisteluannoksia pois vaan kaikki juotiin. 

Sitten Jukalta vielä vinkki keski-ikäisten vappuun: juo viini AINA LASISTA! Ei pullonsuusta eikä muovimukista. Muovimuki on hyvän maun surma.

Tällaisen viikon jälkeen ajattelin viikonloppuna ihan vaan ottaa rennosti.

Äidilleni

Äiti, tulen tapaamaan sinua, vaikka et haluaisi.
Saat huutaa minulle, jos se helpottaa sinun oloasi.
Oikeastaan huuto on hyvästä.
Se kertoo, että sinulla on oma tahto ja haluat, että toiset kunnioittavat sitä.
Huuto saa minusta esiin ärtymyksen ja pidän siitä tunteesta paljon enemmän kuin surusta.
Suru hiipii kimppuuni silloin, kun yrität nauraa höpöhöpö-jutuilleni
tai kun kyselet pojistani.

Joskus huomaan katsovani sinua kuin vierasta.
Tavallaan yhä enemmän oletkin minulle vieras, koska persoonasi muuttuu koko ajan.
Minä en pidä muutoksesta.
Etenevässä alzheimerissa ei ole mitään hyvää.
En pysty miettimään, että miten itse koet sen.
Toivottavasti et enää huomaa.

Ehkä raskain tunne on se, että en osaa tehdä hyväksesi mitään.
Haluaisin ilahduttaa, mutta en tiedä kuinka.
Haluaisin, että tuntisit olosi turvalliseksi, mutta en pysty sitä tunnetta sinulle antamaan.

Elämän alku- ja lopputaipaleella pienet asiat ovat tärkeitä.
Alussa siksi, että kaikki on uutta, huumaavaa ja ihmeellistä.
Lopussa siksi, että ne ovat tuttuja, turvallisia ja koska muuhun ei pysty.
Minäkin mietin nykyään paljon useammin pieniä asioita.
Yksi kesätoiveistani on se, että jaksaisit istua pihalla.
Sinisen taivaan alla, puiden lehtien suhinassa nauttisit pullakahvit
ja toivottavasti tuntisit hetken huikeaa onnentunnetta.


Äitini sairastaa alzherimeria ja asuu hoivakodissa.

Teatteria, josta teinipojatkin innostuvat

Tapahtui viime viikolla:

Neljä hobittia pääkaupunkiseutulaista muodostivat sormussaattueen. He lähtivät pitkälle ja raskaalle matkalle Konnusta Espoon Ikean parkkipaikalta. Vaaroja kaihtamatta he matkasivat kohti Mordoria Turkua. Ainoan virkistyksen pitkällä matkalla heille soi Pomppivan ponin majatalo Hesburger. He pääsivät perille Mordoriin Turkuun sormuksen kanssa ja näkivät kuinka Klonkku syöksyi Tuomiovuoreen Mordorissa Turun kaupunginteatterissa ja niin oli taas hobitit pääkaupunkiseutulaiset ja muu väki pelastetut. Mikä huikea seikkailu!

Sormus kaulassa kohti Mordoria Turkua

Esikoinen sai kummeiltaan synttärilahjaksi lipun ja kuljetuksen Turun kaupunginteatteriin katsomaan Taru Sormusten Herrasta näytelmää. Minä lähdin mukaan hengailemaan ja niinpä meitä oli sitten kaksi äitiä ja kaksi teinipoikaa viime viikolla teatterireissussa.

Näytelmä kesti kahden väliajan kanssa lähemmäs neljä tuntia. Aika meni ihan hujauksessa. Kaikki meistä pitivät näytelmästä todella paljon! Erityisesti lavastus oli onnistunut, samoin örkit ja Klonkku ja Aragorn ja mustat ratsastajat ja moni muukin juttu. Niin ja pyrotekniikka oli näyttävää ja tuki tarinaa erinomaisesti. Ihan huippunäytelmä! Erittäin onnistunut sovitus ja laadukas toteutus. Sanoisin että minun teatterikokemuksilla top-3 näytelmä! Uskon, että tämä näytelmä uppoaa moneen teiniin ja etenkin niihin teinipoikiin. Meiltä se saa ainakin aivan varauksettomat suosittelut! Minä voisin katsoa vaikka uudestaankin sen. 

Sormussaattue, kuva lainattu teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/

Jos nyt jostain pitää nillittää, niin siitä että meistä kaikista Frodo näytti aivan Pippiniltä. Sen verran on elokuvaversioista jäänyt mieleen, että aluksi tämä seikka melkein jopa häiritsi. Piti muistaa, että se Pippinin näköinen onkin Frodo.

Pippinin näköinen Frodo, kuva lainattu teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/

Vaikka varasimme suhteellisen aikaisin lippuja, ei lauantainäytöksiin ollut enää kuin hajapaikkoja. Olisin ostanut syksyksi jollekin lauantaille liput Hra Kepposelle ja pienemmille pojille, mutta lautantait on jo myyty. Kyllä tuon Turun reissun pystyi ihan hyvin tekemään arki-iltanakin. Torstai-ilta oli passeli vaihtoehto meille, kun työviikosta oli enää päivä jaksettavaksi. Teini suoriutui kouluun perjantaiaamuna kahdeksaksi, mutta minä töihin vasta tuntia myöhemmin 😉

Kiitos lipusta, kuljetuksesta ja järjestelyistä Tiina 🌹🌹🌹

Kummitäti oli tilannut väliajalle näytelmän nimikkoleivokset

Iso ja pieni hobitti Mordorissa

Mahtavaa perjantaita! Ihanaa, kun viikonloppu on jo ovella!

Alakerta ennen ja nyt

Viime syksynä aloitimme alakerran uudistamisen vaihtamalla huonekaluja. Projekti on edelleen kesken. Olohuone kaipaa mattoa ja uusi tv-taso on aivan välttämättömyys. Haaveissa on myös biotakka ja keittiöönkin haluaisin saada lisää valkoista ruskean puun kaveriksi. Tällä hetkellä ei vaan aika riitä, mutta toivottavasti valoisina kesäiltoina minulla riittää aikaa ja energiaa jatkaa projektia.

Reunaehtoja projektissa oli ja on paljon. Keskiruskean, puisen astiakaapin halusin säilyttää, koska se on ehdottomasti tarpeellinen ja myös mieluinen huonekalu. Ruskeasta Boknäs-kirjahyllystä luopumista harkitsin hyvin pitkään. Sekin on kuitenkin täynnä tavaraa, josta en pystynytkään kaikesta luopumaan, joten hyllykin sai jäädä. Toiveenani oli, että pitkästä aikaa saisin esille Japanista hankkimani seinäkäärömaalaukset. Hiukan elättelin toivetta myös sen suhteen, että myöskin Japanista ostettu sohvapöytäkin löytäisi taas paikkansa olohuoneesta.

Aikamoinen kompromissihan näistä toiveista ja tarpeista tuli, mutta monelta osin lopputulos on oikein mieluinen.

Ruokailutilassa on siis uusi valkoinen pöytä ja 6 tuolia. Ainoalla seinällä on japanilaiset maalaukset. Verhojen uudistamista olen harkinnut, lähinnä siitä syystä että toisessa on kaakaotahroja, jotka eivät lähde pesussa. Valaisimena on Prahasta 1990-luvulla ostettu moderni kristallikruunu. Olen haaveillut sen vaihtamisesta vähäeleisempään, mutta valaisimellakin on tunnearvoa.

Kuvat ovat kehnonlaisia, mutta tältä meillä näyttää nyt ja tältä meillä näytti ennen.

Ihastui tuohon pukkijalkaan, vaikka ostopäätöksen tein helpon jatkettavuuden ansiosta

Pöytä in action joulukuun pimeydessä

Se täytyy todeta, että valkoinen pöytä on kuvausalustana ruskeaa miljoona kertaa parempi.

Lisäksi värilliset lasit ja lautaset toimivat valkoisella paremmin.

Tuoleja tarvitsemme lisää. Ajatuksena on hankkia pinottavat muovituolit, joita voi käyttää ja säilyttää ruokailutilan viereisellä lasiterassilla. Olen mietiskellyt, että edulliset tuolit Ikeasta vaiko laadukkaammalta vaikuttavat tuoli Vepsäläiseltä. 

Vaikka vaaleus, raikkaus ja selkeys ei ehkä tule kuvissa niinkään selvästi esille, on ero vanhaan huomattava. Pidän pöydästä ja maalauksista todella paljon.

Aikaisemmin ruokailutilassa maalausten paikalla oli astiakaappi. Ruokapöytä oli myöskin keskiruskea. Vanha pöytäkin oli minulle hyvin mieleinen. Vanhan pöydän jatkolevyn ainoa säilytyspaikka oli yläkerrassa sängyn alla, joten jatkolevy oli pöydässä aina. Koska jalat olivat pöydän päissä, pöytä taipui ajan saatossa lievälle notkolle. Pöytä ilman jatkolevyä oli taas perheellemme liian pieni. Niinpä notkolle painunut pöytä päätyi kierrätykseen. 

Tämän kätevän jatkomekanismin takia valitsin kyseisen pöydän. Plussaa kestävästä mdf-pinnoitteesta

Ruokailutila ennen. Pöydän ääressä on vieraita varten nostettu puusohva lasiterassilta

Nyt ja ennen

Jos ruokapöydän valitsimme puhtaasti käytännöllisyyden perusteella, niin sohvan valitsimme telkkarin katselumukavuuden perusteella. Kävimme katsomassa montaa käytännöllista ja kaunista sohvaa. Kriteereinä oli mukavan telkan tuijotuksen lisäksi täysin irroitettavat ja vesipestävät päällysteet, kevyt siirrettävyys ja ehdottomasti väri, joka ei ole arka. Missään tapauksessa en enää halunnut myöskään untuvatyynyjä.

Ostamamme valkoinen nahkasohva ei todellakaan vastannut kriteerejä. Sohvassa selkänoja taipuu taaksepäin ja meillä jalat saa nostaa rennosti sohvapöydälle telkkaa katsoessa. Sohva oli hyvä kompromissi keveän ulkonäön ja istumismukavuuden osalta. Koska sohvassa on korkea selkänoja, emme uskaltaneet ostaa sitä missään armollisemmassa värissä, vaan valkoinen oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Farkuista tarttuu väriä sohvaan ja meidän käytössämme se pitää puhdistaa kuukausittain. Puhdistus ja suojaus on helppoa ja nopeaa, mutta eihän valintamme aivan vaivaton ole.

Pojat halusivat ikuistaa Pizza Raxin pallotkin

Astiakaappi löysi uuden paikkansa olohuoneen puolelta. Sen paikalta pieni vitriini siirtyi portaiden luokse. Isossa vitriinikaapissa, etenkin sen päällä, on tavaroita, joita suunnittelen sijoitettavaksi muualle. Olohuoneeseen tuli sohvan lisäksi myös uusi valkoinen nojatuoli ja rahi. Aivan ihana löhötä. Meitä mietitytti kovasti, että riittääkö 4 istumapaikkaa meille olohuoneessa. Toistaiseksi emme ole kertaakaan olleet kaikki yhtäaikaa katsomassa telkkaria. 

Tilan uudelle nojatuolille luovutti Biedermeir-sohva. Se on Hra Kepposen isoisän perintöä ja oli meille hyvin rakas. Se siirtyi toistaiseksi takaisin Hra Kepposen lapsuudenkotiin. Ikkunan edusta on tällä hetkellä tyhjää täynnä ja harkitsen siihen jotain matalaa säilytyskalustetta.

Biedermeir-sohva ja vanha valkoinen kangassohva 

Olohuone in action, Halloween-bileet 

Ajattelin että projekti valmistuisi juhannukseksi, mutta tällä vauhdilla valmistuminen on hyvällä onnella jouluksi. Tai juhannukseksi 2019. Samalla olen perannut olohuoneen ja keittiönkin tavaroita ja kierrätykseen menevät kassit eivät tunnu loppuvan millään.

Mahtava jäähotelli SnowVillage

Olen eri medioista nähnyt jäähotelleja, kuten Kemin lumilinnan ja todennut, että ihan kiva, mutta en ole tuntenut mitään tarvetta vierailla jäähotellissa. Tilannehan muuttui aivan täysin kun mediaan ja someen alkoi tulla kuvia Levin lähettyvillä sijaitsevasta SnowVillagesta, jonka teemana oli Game of Thrones. Halusin ehdottomasti päästä näkemään jäähotellin!

Paikka oli ehdottomasti vierailun arvoinen, pojatkin innostuivat siitä.

Tervetuloa virtuaalikierrokselle kanssamme

Hra Kepponen ja pojat sisäänkäyntitunnellissa 

Sisäänkäyntitunnelin "timantit" 

Jääbaari 

Jääbaarin lohikäärme

Jääbaarin pystypöydät 

Jääbaari

SnowVillagessa oli tavallisia huoneita, jotka olivat koristelemattomia. Sviiteissä oli joku upea jääveistos seinässä. Koska teemana oli Game of Thrones osa sviittien jäätaiteesta ei ollut rauhallisia yöunia edistävää ;) Minusta hienoin ja pelottavin oli White Walker sviitti.

Tuskin tulisi uni silmään white walker sviitissä

Valaistuksen väriä vaihtava sammakkosviitti oli myöskin todella upea ja astetta nukuttavampi kuin white walker.

Tässä vielä kurkkaus muutamaan sviittiin lisää.

Tarjolla olisi ollut myös viiden hengen sviitti ja matkavarausten yhteydessä kyselinkin pojilta, että haluaisivatko he yöpyä jäähotellissa. Meidän pojat sanoivat suosivansa lämmintä, Netflixiä ja saunaa. Hurjapää-keskimmäinen oli pettynyt ettei päässyt yöpymään jäähotelliin.

Jäähotellissa on jääbaarin lisäksi jääravintola sekä jääkappeli. 

Vierailun ainoa pieni pettymys oli, että Game of Thronesin rautavaltaistuimelle eli teeman mukaisesti jäävaltaistuimelle ei saanut istua. Olisinhan ehdottomasti tarvinnut kuvan itsestäni valtaistuimella "Cersei is down, the new empress is Rva Kepponen!"

Jäävaltaistuin

kasvottomat

Kivaa oli! Suosittelen vierailemaan joko Kemillä tai Levillä jäähotellissa. Kyllä ne ovat elämys suomalaisellekin eikä pelkkä vetonaula ulkomaalaisille turisteille.

Mukavaa viikonloppua!

Lomailemisen vaikeudesta

Jos otti hiukan koville päästä lomalle, niin olihan se lomailukin aika vaikeaa. Vika ei todellakaan ollut kohteessamme Levissä. Levi tarjosi meille hyvää säätä ja tekemistähän siellä riittää ihan joka kelille. Viidestä Lappipäivästä koko perhe oli terveenä vain yhtenä päivänä. Siinä vaiheessa, kun kun perheen toinen vatsatautitapaus iski, väänsin melkein tippaa, kun ajattelin, että koko loma menee myttyyn. Kivasti pääsimme kuitenkin tekemään ja kokemaan kaikenlaista - sairastelusta huolimatta.

Lappipäivä 2 
Vietimme kivan rinnepäivän. Esikoinen sairastui oksennustautiin, onneksi ei ollut rinteessä mukana.

Kuopus, Hra Kpponen ja keskimmäinen

Keskimmäinen ja kuopus siirtymäreitillä. Kävimme paristi kiertämässä tunturia ihan vaan noiden upeiden maisemien vuoksi.

Lappipäivä 3
Aamusta kuopus oksenteli, iltapäivästä Hra Kepponen. Emme suoriutuneet lainkaan rinteeseen. Ajoitus mökkipäivälle oli sinänsä onnistunut, suurimman osan päivästä satoi märkää lunta. Keskimmäinen ja minä olimme terveitä ja kävimme ulkoilemassa, pokemonittamassa ja kodassa grillailemassa. Kuopus toipui 8 tunnissa, muilla meni pari vuorokautta.

Sairastelun iskiessä oli kyllä onni, että olimme saaneet upgraden suurempaan huoneistoon. Kenenkään ei tarvinnut potea olohuoneen sohvalla ja kaksi vessaa oli erittäin tervetulleet. Koko Lapin reissuidea sai alkunsa siitä, että löysin Levi Suitesilta tarjouksesta laadukkaan oloisen Levin Klubi huoneiston aivan koillisrinteiden hiihtohissin läheisyydestä. Sain vielä muutkin osaset osumaan kohdilleen, joten pakettimme oli valmis. Olin maksanut kahden makuuhuoneen huoneistosta, mutta saimmekin siis isomman kaksikerroksisen huoneiston käyttöömme. Esikoinen nukkui yläkerran oleskelutilan sohvalla.

Tykkäsimme tosi paljon Levin klubista. Näppärästi ladut lähtevät pihasta ja hissi on todella lähellä, samoin ruokaa päivisin tarjoava Draivi. Sen verran kaukana Levin Klubi on keskustan palveluista, että siellä pitää olla auto alla.

Poikien suosikkitila taisi olla yläkerrassa saunan vieressä oleva istuskelupaikka

Takka oli todella komea

Olohuone, jonka edessä jättimäinen terassiparveke suoraan etelään

Lappipäivä 4
Vastoin todennäköisyyksiä minä ja keskimmäinen olimme edelleen terveitä ja päätimme lähteä rinteeseen. Kuopus lähti mukaan. Poikien suosikkirinteeksi muodostui 1,8km pituinen sininen Tanjan rinne etelärinteillä tuolihissin vuoksi. Pojat pitivät myös koillisrinteiden punaisista mäistä.

Illalla tunsin oloni omituiseksi, olin aivan varma, että nyt iskee vatsatauti. Iskikin kuume 38,2.

Tanjan rinne

Lappipäivä 5
Pojat haluaisivat vielä aamupäiväksi rinteisiin, mutta aikuisista ei ollut lähtijöiksi eikä pojat menneetkään sitten itsekseen. Kävimme vierailemassa Lapinkylän porotilalla ja pojat pääsivät poroajelulla. Meidän pojathan eivät olleet tätä ennen nähneet poroja, paitsi kauempaa Ähtärin eläinpuistossa.

Poroajelu ostettiin, mutta pojatpa sai yksisarvisajelun

Minulle parhaiten porotilavierailusta varmaan jäänee mieleen hommia siellä paiskonut espanjalainen nuori mies. Mies oli ollut edellisenä talvena Levillä ystäviensä kanssa ja rakastunut siellä porotilan tyttäreen. Syksyllä hän oli sitten pakannut tavaransa ja muuttanut tytön luokse porotilalle "appiukon" oppiin apulaiseksi. Kyllä nykynuoriso on ennakkoluulotonta, tosin netin ja halpalentojen myötä maailma on monelle muuttunut ihan eritavalla pieneksi kuin vaikka minun nuoruudessani.

Keskimmäinen ja kuopus ihastuivat kovasti Levin rinteisiin ja toivovat pääsevänsä uudestaan. Leviltä meidän matkamme jatkui vielä Ouluun. 

Saas nähdä, että miten työviikko lähtee räkäisenä ja yskäisenä käyntiin, vai joudunkohan hakemaan sairauslomaa...