Joulutunnelmaa Turussa

Viime viikonloppuna lähdin jouluistamaan itseäni Turkuun. Olen viime aikoina ihastunut kovin Turun museotarjontaan ja Aurajoen fiiliksiin. Laitoin Kinttupolkujen Marikalle audienssitoivetta ja sainkin hänen seurakalenteristaan useamman tunnin varauksen.

Aurajoen rantaa

Turun museot esittelevät joulun aikaan menneiden aikojen joulunviettotapoja. En ole mistään muusta kaupungista löytänyt näin ihanaa joulumuseointia. Turun linnassa on joulupöytiä aina Juhana Herttuan ajalta 1500-luvulta 1800-luvulle saakka, Qwenselin talossa näytetään, kuinka kaupungin varakas porvaristo valmistautui jouluun 200 vuotta sitten ja Luostarinmäellä on tavallisen kansan joulupöytiä sadan vuoden ajalta. Kävin viime vuonna sekä Luostarinmäellä että Qwenselin talossa ja pidin molemmista tosi paljon.

Meidän vierailukohteeksemme valikoitui ett Hem. Se on museo, josta en ole ikinä aikaisemmin kuullutkaan. Kuvausten perusteella ett Hemillä on varsin selvä yhdennäköisyys Marikan perheen kadottamaan Itäsiipeen flyygeleineen päivineen. Liekö vaan niin, että Marika yritti olla vaatimaton, eikä kehdannut itä-helsinkiläiselle leveillä Itäsiivellään ja valmiiksi tehdyillä joulusiivouksella ja -koristeluilla ja väitti Itäsiipeään museoksi ;)

Ett hem vaiko Marikan perheen kadonnut Itäsiipi?

Ett hem on "kotimuseo" konsuli Jacobsenin säätyläiskodista 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Hra Jacobsen oli vaurastunut mm. puukaupalla ja perheen asema ja varakkuus näkyi kotiin hankitussa taiteessa ja puuseppien upeissa huonekaluissa.

Varakkaassa säätyläisperheessä herkuteltiin joulun aikaan marsipaanimakeisilla ja karamelleillä sekä tuontihedelmillä kuten appelsiineilla.

Herkut oli katettuna salonkiin Biedermeier sohvapöydälle

Olihan niitä marsipaaniherkkuja muuallakin kuin vain yhdessä huoneessa

Saliin oli tuotu jo joulukuusi. Jacobsenien kuusi koristeltiin pääosin omenilla, piparkakuilla ja karkeilla. Joulupäivänä lapset saivat ryövätä kuusesta herkut. Aivan ihastuttava perinne!

Olipas muutenkin hieno sali! Oli turkulaisen Bomanin tekemiä kalusteita ja kultakauden kotimaista taidetta. On siinä kelvannut konsulin viettää joulua.

Seinällä Edelfeldt

Kadonnut flyygeli

Meissenin posliinikello

Rakastuin rouvan oman salin maalaukseen. Mikä kesäinen vehreys! Ja menneen maailman tuntu, kun pari lehmää on kuvattu lehtimetsän läpi vievällä polulla.

Taulun voisi lahjoittaa minulle, lupaisin rakastaa sitä tulisesti

Ruokasalin pöytä oli katettu komeksi, kalusteina oli ajalle tyypillinen hyvin jyhkeä barokkikalustus. Aikamoinen kontrasti etenkin salin keveisiin kustavilaisiin kalusteisiin. Jouluateriaan on selvästikin kuulunut runsaat virvokkeet, koska kattaukseen kuului alkoholijuomille viisi erilaista lasia. Sellaisenkin seikan huomasimme, että isännälle ei ollut katettu snapsilasia lainkaan, mutta emännälle kyllä. Liekö konsulilla ollut huono viinapää?

Lasit viidelle eri juomalle :)

Itäsiiven museon lattiat ovat hurjasti notkollaan. Yhdessä salongeista tuli jo sellainen tunne, että huoneen reunalle sijoitettu lipasto kaatuu päälle. Henkilökunta kyllä väitti, että talolle ei tarvitse sen kummempia toimenpiteitä tehdä, että pystyssä se pysyy, vaikka lattiat on kuin keittolautaset. 

Pienen joulumarkkinakierroksen jälkeen menimme syömään Pinellaan. Annoskateutta välttääksemme valitsimme samat annokset :D Erinomaista ruokaa!

Herkkutattirisottoa ja prässättyä häränhäntää. Todella hyvää!

Creme brülee, vadelmasoberttia ja paahdettua valkosuklaata. Ei voi mennä vikaan!

Ehdimme vielä kierrellä joulutoria ja kävimmepä istumassa joulupukin polvellakin. Sen verran säälimme pukkia, että emme menneet yhtäaikaa pukin syliin ;)

Ihanasta Turusta jatkoin vielä tapaamaan vaaria kakkutuliaisten kanssa. 

Päivä summeerattuna:

Tapasin 2 ystävää, vaarin ja joulupukin

Puhuin 11 tuntia, toki annoin suunvuoron seurallekin

Söin 3 jälkiruokaa (kahvitauko ajomatkalla mennen tullen)

Koin uuden museon

Tein ostoksia: sateenvarjo ja ensi vuoden joulukorttitarvikkeet

Jouluistuin rutkasti

Kiitos Marikalle seurasta ja Sirpalle kyydistä!

Tallinnan joulutori

Minä olen hurahtanut joulutoreihin. Ne tuovat valoa ja tunnelmaa joulukuuhun. Viime vuonna kävin peräti neljillä joulumarkkinoilla. Tämän vuoden joulumarkkinakauden avasin ystäväni kanssa Tallinnassa. Suunnitelmissani on käydä vielä Helsingin Tuomaanmarkkinoilla ja Turun joulumarkkinoilla. Suuret suositukseni saa Lohjan menneen ajan joulumarkkinat, jotka järjestetään 9-10.12. Viime vuoden tunnelmia Lohjalta ja Tammisaaresta pääset kurkkaamaan *tästä*

Tallinnan joulutori oli tunnelmallinen, mutta aika pieni. Myynnissä oli käsitöitä villatuotteista nahkaan. Elintarvikkeita oli aika vähäisesti myynnissä, toki monta kojua myi glögiä ja pikkupurtavaa ja herkkua. Torin keskipisteenä oli varsin komea kuusi. Avajaisviikonloppuna joulutorin ohjelmalavalla oli melkein koko ajan musiikkia tai tanssiesityksiä. Minä löysin torilta pikkaisen herkkuja ja pellavaisen, joulunpunaisen huivin itselleni.

Juolutoreilun lisäksi ehdimme ihastella vanhaa kaupunkia, syödä hyvin ja shoppailla. Löysin itselleni erinomaiset talvikengät ja uskomatonta kyllä myös varvassandaalit. Minun piti koko kesän ostaan uudet flipflopit, mutta jäi hoitamatta ja niille olisi tarvetta ensi vuonna. Tallinnan reissun ja black friday alejen ansiosta meillä onkin kaikki joululahjat ostettuna.

Hotellin suosituksesta söimme Farm-nimisessä ravintolossa. Sisäänkäyntiä koristi erilaiset täytetyt eläimet ja mietimmekin, että minköhän olemme oikein menossa. Sisältä ravintola on avara, vaalea ja tyylikäs. Ruoka oli todella hyvää, söin todella mureaa lammasta. Annoskoko oli minusta reilu. Harmillisesti illallispaikkavalintamme ei ollut lähelekkään Farmin tasoa.

Lampaan filettä

Ravintolassa oli pyörivä joulukuusi

Farmin ravintolasali

Joulufiiliksen nostattaminen keskittyy minulla tällä hetkellä jouluherkkuihin tai sitten kodin ulkopuolelle. Koti en todellakaan pysty laittelemaan joulukuntoon, kun olemme räjäyttäneet osan irtamistoamme pitkin alakertaa. Astiat ovat melkein kaikki löytäneet tiensä takaisin astiakaappiin. Yllättävää kyllä ne eivät meinaa mahtua sinne takaisin -melkein arvasin tuon! Astiakaappien tyhjentämisen lisäksi olemme joutuneet tyhjentämään myös kirjahyllyt siirtoa varten. Nyt olohuoneessamme näyttääkin tältä:

Pieni sotku

Hiukan alkaa hermostuttamaan, että mintenkäs sitä joulua oikein vietetään, kun koti menee koko ajan enemmän ja enemmän sotkuun. 

Lapsiperheen Lontoo

Cotswoldsissa seikkailimme esikoisen kanssa kahdestaan ja Lontoossa sitten koko perheen voimin. Ehdimme näkemään todella paljon ja pojat jaksoivat yllättävän hyvin. Reissu olisi saanut kyllä olla pidempi, jotta olisimme voineet lorvailla enemmän ja käydä vielä pari polttelemaan jäänyttä paikkaa lisää.

Lontoon nähtävyyksiin tutustumisen aloitimme Tower of Londonista. Olimme paikalla noin tunti avaamisen jälkeen ja heti ensimmäiseksi menimme katsomaan kruununjalokivet. Siellä oli mukavan väljää ja liukuhihnalle pääsi useammankin kerran ihmettelemään pienen kananmunan kokoista timanttia.

Valtikan ja kruunun timantit on leikattu maailman suurimmasta timantista, jota kutsutaan nimellä Cullinan. Se löytyi vuonna 1905 Etelä-Afrikasta ja se lahjoitettiin silloiselle Englannin kuninkaalle Edvard VII. Timantista leikkattiin kaiken kaikkiaan 105 timanttia. Suurin niistä Cullinan I eli  Suuri Afrikan Tähti on kiinnitetty valtikkaan ja se on kooltaan 530 karaattia. Toiseksi suurin on kiinnitetty Imperial State kruunuun.

 Upea Imperial State Crown joka on kopio alkuperäisestä kuningatar Victorian kruunusta. Kopio tehtiin Yrjö VI (George VI) kruunajaisiin 1937 ja sillä kruunattiin myös Elisabeth II

Kuva lainattu http://theenchantedmanor.com/tag/crown-jewels-of-england/

Lähikuva valtikasta ja Suuresta Afrikan Tähdestä

Kuva lainattu: https://jeremyturcotte.wordpress.com/2013/09/06/the-british-crown-jewels/

Kävimme katsomassa yhden keskiaikaisista kuninkaan linnoista, asenäyttelyn ja katsoimme Towerin valloituksesta kertovan pienen näytelmän pihalla. Kävelimme pitkän pätkän ylhäällä muurilla ihastellen näkymiä Tower bridgelle. Pojat viihtyivät hyvin Towerissa, mutta se jäi kyllä historiallisista nähtävyyksistä kakkoseksi British Museumin perään. Korppeja näimme tällä kertaa vain matkan päästä. Joskus vuosituhannen vaihteessa korppi istahti penkkimme käsinojalle tarkkailemaan evästaukoamme, ilmeisesti korppi olisi ollut halukas koestamaan eväämme.

 

  

Pojat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että British Museum oli reissun paras museo ja paras, missä ovat ikinä käyneet. Me tosin teimme museoon pojille suunnitellun täsmävierailun. Aloitimme kipuamalla suoraan Egypt after life osastolle, joka esittelee muumioiden ohella myös elämää Egyptissä.

 Koska olen joskus jopa tehnyt postauksen "Suuri muumioraportti" British Museumista, 

pidättelen itseäni ja laitan vain yhden muumiokuvan.

 Alakerrassa tutustuimme lähinnä Assyyrian historiaan sekä Rosettan kiveen. Joskus hyvin yllättävissä kohdissa tajuan, että lapseni joskus jopa kuuntelevat minua. Olimme kauan sitten kotona puhuneet Lontoon museoiden maksuttomuudesta ja silloin letkautin, että British Museumin kohdalla maksuttomuus on ainoastaan kohtuullista, koska britit ovat ryövänneet muiden valtioiden kulttuurihistorialliset esineet itselleen. Yllättäen sain kuulla tämän lausunnon lapseltani museossa :)

Sanoisin, että avain onnistuneeseen museokäyntiin on valita muutama lapsia kiinnostava teema museosta ja jättää esim. Antiikin Kreikka ja Rooma väliin. Sellaiset historialliset esineet, jotka voisi olla Idiana Jones elokuvan rekvisiittaa, uppoaa ainakin meidän poikiin.

 Balawat Gates, n. 880 eKr

Lontoon matkatoive tuli esikoiseltamme, joka on haaveillut pääsevänsä käymään Harry Potter studioilla. Siellä selvisi, että poika on kyllä Harry Potterinsa lukenut ja katsonut ja oli erinomaisesti selvillä, mikä rekvisiitta kuului mihinkin elokuvaan ja kohtaukseen. Itsehän en muista enää mitään.

Kävimme Hra Kepposen kanssa kahdestaan reilut 3 vuotta sitten studioilla ja tykkäsimme kovasti. Edellisen vierailun jälkeen Studiot olivat kasvaneet lisää Tylypahkan junalla ja Kielletyllä metsällä. HP studiot olivat selvästi esikoisen juttu, mutta kyllä me muutkin siitä pidimme. Toisella kertaa se ei enää tehnyt samanlaista vaikutusta kuin ensimmäisellä.

Kolmen vuoden takaisessa postauksessani on runsaasti kuvia studioilta *täällä*. Tällä kertaa menimme junalla Watford Junctionille ja sieltä bussilla studioille, matka oli selvästi nopeampi ja paljon edullisempi tällaiselta joukolta kuin bussi Victorialta.

Olimme junassa matkalla Tylypahkaan kun ankeuttajat hyökkäsivät

Hra Kepponen lähtee Tylypahkaan

Kuopuksen ja keskimmäisen reissun kohokohta oli käynti Hamleysin lelukaupassa Regent Streetillä. Hra Kepposella ja pienemmillä pojilla taisi mennä useampikin tunti lelukaupassa, pojat käyttivät siellä reissurahansa ja säästöjään. Illalla pojat sitten riemuissaan ajelivat uusilla radio-ohjattavilla autoilla seiniä ja kattoa pitkin. Ihan kirjaimellisesti - autot pysyvät seinässä ja katossa.

Kuninkaallisia legohahmoja Hamley'silla

Minun ja esikoisen vierailu Hamleysilla jäi lyhyeksi, koska meillä oli kiire teatteriin katsomaan Thriller Live konserttia. Se oli tuhti pari tuntinen Michael Jacksonin musiikkia höystettynä hienoilla tanssiesityksillä. Konsertti ei ollut pelkkää Jackson imitointia vaan uudenlaisia sovituksia useammalle laulajalle. Tokihan Jackson imitoija oli mukana ja olihan hän huikean hyvä. Pidimme molemmat esityksestä todella paljon. Olin antanut esikoiselle aivan vapaat kädet musikaalin valitsemiseen, sillä rajoituksella, että Leijonakuningasta en tällä kertaa lähde katsomaan.

Olimme hyvissä ajoin paikalla :) kuten tyhjästä salista huomaa

Kuvat lainattu http://thrillerlive.com/west-end/gallery/

Minulla ja Annalla oli yksi vapaa iltakin. Olisimme toki voineet lähteä pubiin olusille tai peräti viettämään lauantai-iltaa kaupungille, mutta voiton vei Tate Modern. Olimme siellä lauantai-iltana 20-22. Paikalla oli yllättävän paljon nuorehkoja aikuisia ja etenkin miehiä. Suomessa museioissa näkyy usein miten minun kaltaisiani - eli keski-ikäisiä naisia. Kadehdin kyllä lontoolaisia aivan poskettoman hienosta ja suurimmaksi osaksi maksuttomasta museotarjonnasta. Vaikka en ole modernin taiteen ystävä, niin kyllä Tate Modern on aivan uskomaton kokonaisuus sekä upeaa arkkitehtuuri että mittavaa kokoelmaa.

 Tate Modernin aula

Todella väsyneet grazy bailaajat Lontoon yössä eli Tate Modernissa

Lisäksi ehdimme vielä hiukan palloilemaan pitkin kaupunkia ja vierailemaan muutamalla jäätelökiskalla. Big Ben, parlamenttitalo ja Wesminster Abbey käytiin ainakin bongaamassa ulkoapäin. Kävimme katsomassa Buckinghamin palatsia, kun vahdinvaihto oli päättymässä ja bongasimme paraatinkin.

Kohta portit aukeavat

Tulihan nähtyä ja koettua paljon! Lontoo on hieno kohde lapsillekin - ainakin tuollaisille alakoululaisille. Perheen kesken olemme tosin puhuneet, että seuraava säästökohde voisi olla perinteinen rantaloma, jolla otetaan tosi rennosti ja lepuutellaan vaan :)

Englannin maaseutuidylliä

Cotswolds oli minulle se sysäys lähteä Lontooseen. Olen pitkään haaveillut, että haluaisin nähdä Englannin maaseutua. Cotswoldsin tietoisuuteeni toi Downton Abbey tv-sarja. Sen kyläkohtaukset on kuvattu Cotswoldsin reunaman pikkukylässä ja minä rakastin niitä pätkiä. Muutenhan minulla on viha-rakkaussuhde Lontooseen ja oikeastaan koko saarivaltakuntaan huonojen hotellien ja palveluiden takia. Edellisen epäonnisen reissun jäljiltä suhteemme oli vielä vihan puolella, mutta minua poltteli Cotswolds ja poikia Harry Potter studiot ja British Museumin muumiot. Heikkouteni vanhoihin taloihin siis ajoi meidät matkaan ;)

Vietimme reissun alkuosan esikoisen kanssa kahdestaan Cotswoldsissa. Mitään sen kummempaa tekemistä suloisissa pikkukylissä ei ole kuin kävellä ja istua välillä toinen toistaan houkuttelevampaan kahvilaan tai teehuoneeseen, tai pistäytyä pubiin yhdelle tai lounaalle. Kylien välillä kulkee patikkareittejä ja niillä voi ihailla alueen vehreyttä ja kumpuilevaa maastoa ja katsella laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Cotswoldsiin ajaa Lontoosta reilun kaksi tuntia liikenteestä riippuen. Junalla perille pääsee hiukan nopeammin. Perillä kylien välillä voi liikkua harvakseltaan kulkevilla paikallisbusseilla, kävellen tai taksilla, jos ei ole sitä vuokra-autoa. Alueella on paljon majoitusvaihtoehtoja alkaen bed&breakfasteista. Lontoosta tehdään myös valmiita päivän bussiretkiä alueelle.

Meille sattui tyypillinen brittisää, eli vierailun aikana saimme useammankin kevyen sadekuuron niskaamme ja sitten huipentuma tuli vielä pienen hetken ajan rakeita. Eli vähintään sateenvarjo kannattaa olla mukana.

Minä ihastuin Cotswoldsiin pahasti. Kauniita vanhoja miljöitä ja herkullisia kahviloita -kuka niitä voi vastustaa. Sen verran oli alueen lumo voimakasta, että jopa kohta 13v teinikin piti alueesta.

Bibury

Ihana Hotel Swan Biburyssä, hinnan puolesta suosittelen Dial Housea Bourton-on-the-Waterissa

Hotel Swan

Biburyn läpi virtaa pieni ja matala joki, vettä oli ehkä 20cm mutta silti näimme pikkukaloja

patikointireitin alkupäätä Biburyssä

Arlington Row Biburyssä

Arlington Row

Arlington Row

Bibury

Burford

 Biburyä vilkkaampi Burfordin kylä on rakennettu kukkulalle

Burfordissa on paljon pikkukauppoja, ruokapaikkoja, teehuoneita ja majataloja

Kauppoja oli kaikenlaisia, kuten myös harjakauppa :)

Oxford Brush Company

Burfordissa söimme perinteisen pubilounaan eli fish and chips. Jälkkäriksi apple crumblea.

Minua nauratti, että nykyisin perinteisen pubin ruokalistalle kuuluu myös chicken Tikka Masala.

The Cotswolds Arms pubi

Bourton-on-the-Water

Bourtonia halkoo myös matala joki ja sen ylitse menee useita siltoja

Bourtonissa on jopa kaksi nähtävyyttä, toinen niistä on moottorimuseo

Talojen edustat notkuivat kukkia, tässä yksi kauneimmista

Pihoihin oli todellakin panostettu, kukin oman makunsa mukaan

Löysimme ihanan kahvilan, joka tarjoili myös lounasta.

Takapihan pöydän olivat solisevan pienen joen rannalla

Bakery-on-the-Water

Bakery-on-the-Water takapihan terassi

Heti kylän muurien ulkopuolella maisemat olivat tällaisia

Cotswoldsissa näkyi paljon lampaita ja suurin osa oli tällaisia mustanaamaisia lampaita. Minulle jäi epäselväksi että oli rotu samaa kuin Scotland black face vai jotain muuta. Nämä veijarit ovat rodultaan Suffolk sheep, kuva lainattu: theselfsufficientliving.com