Sieni- ja lahjasatoa

Pitkin syksyä olen suunnitellut tekeväni sienipaidan ja nyt sitten joulunpyhien kunniaksi sellainen syntyi. Tarkemmin ottaen kaksi paitaa. Esikoisella on mieli vaihtunut jatkuvasti, että pitäisikö paidassa olla vain kärpässieniä vai lisäksi myös muita sieniä. Aamulla nuori herra voi sitten valita, kumpiko miellyttää enemmän. Itse en osaa päättää kumpi on kivempi. Toinen paita lähtee sitten Vantaalle päin.

Tekotavassa ei mitään uutta. Paitoina H&M uudet perustrikoot, väreinä FolkArt Fabric. Paidan keltainen väri ei miellyttänyt minua, mutta olikin oikein hyvä pohja punaiselle ja valkoiselle.

Joulua vietimme kotonamme isovanhempien kanssa. Syötiin kala-alkupaloja, perinteinen kinkku & laatikot ja täytekakku ateria. Ja odottelimme kiireistä joulupukkia, joka kävi vaan kolistelemassa ovella ja soitti perään, että nyt vois lahjat ottaa. Pojat saivat paljon lahjoja. Vaikka muutama paketti oli poikien kesken jaettavaksi, oli lahjakasa ehkä liian iso. Miestähän pelotti, että pojilta on joulu "pilalla", koska paketteihin ei ollut kääritty yhtään Gormittia ja minä vielä kävin aatonaattona ostamassa muovihirviöitä -ihan varmuuden vuoksi auton takakonttiin. Citymarketissa oli lautapelit ja muutama iso legopakkaus -40%, niin eikös mun pitänyt vielä kahmia niitäkin. Nyt on auton takakontti puolillaan lahjoja ensi jouluksi.

Keskimmäinen 2,5v ihastui ensimmäisestä paketista tulleesseen helikopteriin niin, että ei olisi halunnut enää avata yhtään pakettia eikä päästää irti helikopterista lainkaan. Sitten jossain vaiheessa kaveri tajusi, että hän saa pitää helikopterin ja sen lisäksi saa vielä lisää lahjoja. Sitten paketteja revittiin auki silmät loistaen. Esikoinen jo tiesi hyvin pelin hengen. Paketeista paljastui ainakin autorata, pokemon peli, linna logiikkapeli, puinen maatilatalo, automatto, piirrustusmatto, sukset, mukit omilla kuvilla ja ihania uusia kirjoja. Itse sain toivomani Remeksen uusimman (joka on jo lukaistu) ja mieheltäni lupauksen kustantaa minulle uusi ompelukone.

Keskimmäinen tutkii isoveljen Pokemon kuulapeliä. Tosi kiva peli - ollaan miehenkin kanssa kisattu ;)

Isi, keskimmäinen ja kuopus autoradan kimpussa. Lattiat vaan lainehtivat lahjapapereita.

Kuopus ihmettelee piirtoalustaansa, johon piirretään vedellä. Me likes very much :)

Iloista ja rentouttavaa Joulua!

Meillähän pojat tunnetusti jotain ihanaa odottaessaan eivät pysy nahoissaan ja tollontöitä syntyy. Ei puhettakaan syömisestä tai päiväunista tai mistään järkevästä. Voitte arvata, mitä pelkkä ajatus joululahjoista saa aikaan. Tässä kävi sellainen väärinymmärrys, että esikoinen luulee jouluaaton olevan huomenna. Ja mitä röyhkein äiti ei tietenkään tälläistä virhettä lähde oikomaan vaan itsekkäästi vahvistaa uskoa. Meillä on siis ihanan normaalia (ei siis rauhallista). Pahin lahjatuskaodotus on lievitetty isommilla joulukalenteriylläreillä. Lähdemme nyt ulos joulurauhan vastaisesti hurrrjaan lumisotaan. Päiväunien jälkeen lienee syytä paljastaa illan ohjelma :)

Illalla vietämme joulua isovanhempien kanssa. Mukaan tulee myös mummin koira. Kuvassa koira esittelee kinkunvahti taitonsa.

Joulukarkit odottavat vieläkin tekijäänsä, mutta kyllähän tässä ehtii -ehtiihän?

Sudenkorentoprintit

Sairastupalinjalla jatkan edelleen, mutta pieneen joulupuuhastelun makuun olen sentään päässyt. Poikien kanssa askartelimme lumihiutaleita ikkunaan ja joulukortitkin ehtivät sentään perjantaina postiin. Tänään mies kävi esikoisen ja keskimmäisen kanssa ostamassa joulukuusen. Tänään haemme kellarista koristeita ja ajattelin, että olisi aika alkaa kuunnella joululauluja.

Minullahan oli tarkoituksena tehdä mahdollisimman monta lahjaa itse. Olen niin paljon myöhässä aikataulusta, että kiriminen ei enää onnistu. Better luck next time. Muutaman paketin saan sentään kasaan. Täysin sesongin hengen vastaisesti käärin pakettiin t-paitoja :) Tänään valmistui kaksi sudenkorentopaitaa. Lila menee hyvälle ystävälleni esikoisen kummitädille synttärilahjaksi. Tämähän nyt ei ole ihan fleecehuppu, jonka sankari valitsi antamistani vaihtoehdoista... toivottavasti ehdin vielä fleecehupun tekoon tammikuussa. Tummansininen paita on menossa anopin joulupakettiin. Anoppi ei jouda nettisurffailemaan ja luotan siihen, että sukulaiset osaavat pitää salaisuuden. Noh, esikoisen kummitäti jos ehtii tämän lukemaan, niin voi sitten varautua, että tämä lahja ei päätä lämmitä näissä keleissä :)

Sudenkorentomalli on Ottobre webbisitelta. Värit FolkArt fabric. Lila on tehty kolmella värillä, (joista yksi metallihohdeväri) ja vihreä neljällä. Kaikki ohuita kerroksia, jotka eivät peitä koko aukkoa. Itse tykkään niin paljon, että teen varmasti vielä ainakin omaan käyttööni. Minä tykkään ihan hirveästi lilasta, mutta tuo vihreä toimii tummansinisellä niin hyvin, etten tiedä kummanko tekisin itselleni.

Tänään ei onnistunut kuvaus eikä kuvienkäsittely, mutta eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen saa.

Ihanaa postia Salaiselta Ystävältä

Mieheni tuli tänään postin kautta ja toi minulle paketin. Pakettikortissa ei lukenut lähettäjää lainkaan, joten aloin heti epäilemään lähettäjäksi Salaista Ystävää. Pakettia on ensin rapisteltu ja sitten nuuhkittu ja sitten revitty auki. Hämmästys ei meinannut loppua lainkaan, kun olen ihaillut paketin sisältöä: todella hieno suklaa reseptikirja ja appelsiini-mauste-suklaata, joka muuten on luomu reilunkaupan tuote ja en ole maistanut ikinä aikaisemmin.

Kirja on aivan ihana, reseptit ovat toinen toistaan houkuttelevampia ja ohjeet hyvin selkeitä. Ei ollut kaukana, ettei kuola valunut kirjan sivulle. Selailin pikaisesti lävitse ja ajattelin valita pari herkkua joulunajaksi. Valintahan oli tietenkin vaikea ja avuksi piti ottaa kynä ja paperia, ja listalla on nyt 10 heti-kokeilen herkkua :) Suklaa on vielä maistamatta, ainoastaan siitä syystä, että kurkku ei ole parantunut suklaansyöntiin.

Suurkiitos Salainen Ystäväni! Ihana superyllätys!

Kuvan suklaamarenkia en ole ikinä maistanut. Joko tuollaisia tai sitten marenkikääretorttu koestetaan ehdottomasti. Mutta ehkä ensin suklaa-vadelmapiiras tai tahmea suklaakakku tai valkosuklaa-vadelma parfait tai...

Lämmikettä äidille ja tihutöitä

Viikko meni minulla antibioottikuurin loppumisesta, kun kauhistuttava kurkkukipu uusi taas. No, uudet napit kehiin ja niin paljon lepoa kuin se tämän sakin kanssa on mahdollista. Joulupuuhat ne vaan taas lykkääntyy, mutta tuleehan se joulu vaikkei puuhastelisikaan.

Aikaisemmin ehdin huristella itselleni fleecehupun. Tykkään. Lämmittää kaulaa, eikä latista tukkaa samalla lailla kuin pipo :) Jos tuulee edestä, niin sitten on vähän kylmä. Kunhan tästä paranen, niin ajattelin tehdä lisää eri väreissä. Alla vähän kuvatusta hupusta.

Pojat ovat sen sijaan ahkeroineet. Kaikenlaista pientä jäynää ovat tehneet, poikien on jotenkin kovin vaikea hyväksyä tilannetta, että äiti vaan makaa sängyssä eikä osallistu elämään. Esikoinen sai käteensä mustan kangastussin ja merkkasi sillä kaikki esillä olleet muovitavarat ja kuopuksen uudet duploeläimet ja jätti tussin korkki auki kuivumaan. Keskimmäinen haukkaili piparkakkutalon kahdesta seinästä puolet, kuopus sai käsiinsä pahvikeräyksen pahvit ja postit ja levitteli ne ulko-oven eteen. Äidin kullanmurut.

Kuopus mietteliäänä, oisko jotain papereita vielä, jotka eivät ole lattialla

Nimikoitua muovia. Myöhemmät ristit alkoivat muistuttaa kirkkovenettä...

Ahne piparirosvo vei seinätkin

Pipareita ja kutistemuovia

Tänään leivoimme poikien kanssa piparkakkuja. Yllättävän näppärästi sujui 5- ja 2,5-vuotiailta pipareiden teko. Kuopus 1v istui ihmettelemässä touhua ja littaili kätösillään omaa taikinanokarettaan. Keskimmäinen tarvitsi kaulinta-apua, esikoinen vain ohjeita. Teimme pari pellillistä tavallisia pipareita ja sitten muotin puutteessa veitsellä leikellen autoja, possuja, siilin yms. "Erikoispiparit" saivat vielä kuorrutetta. Muutama on jäljellä, mutta aika tehokkaasti pojat tuhosivat koko paketillisen pakastetaikinaa. Kaupan "elementti"piparkakkutalon osatkin koristelimme, vielä pitäisi saada tönö kasattua. Alla kuvakooste touhusta -paidattomien piparijoukkue :)

Pipareiden lisäksi meillä on tänään testailtu kutistemuovia. Kokeilimme poikien kanssa sekä kirkasta että valkoista. Kirkkaasta teimme Salaman ja valkoisesta Pikachun. Väreinä käytimme liituja, Salamassa näkyy edelleen liiduista jääviä pikkuhitusia eikä värikään ole kovin tasainen. Liitujen kanssa valkoinen toimi paremmin. Tarkoituksena oli, että pojat voivat kiinnittää tekeleet nauhalla vetskariin -toimii sekä koristeena että parempana vetimenä. No Picahusta unohtui reikä ja Salamakin päätyi leikkeihin. Ei muuta kuin uusi satsi uuniin, parastahan hommassa on ihmetellä muovin paistoa.

Lumihiutaleita ja "Pirkka-niksi"

Jotain pientä olen saanut tehtyä. Kaipaan kovasti lunta. Nyt isoja lumihiutaleita leijailee sinisen H&M trikoopaidan rintamuksessa. Hihassa mäkeä laskee Snoopy, kuva on fleecen palanen. Tämä talvinen paita matkasi ilahduttamaan esikoisen kummitädin poikaa, ajattelin tekaista tuollaiset omillekin mukeloille. Tällä kertaa kokeilin Sinellin myymää peittovalkoista kangasväriä. Peitto-ominaisuudet olivat hyvät, mutta väri oli kovin paksua ja painojäljestä tuli hiukan tuhruinen. Sen kätkin piirtämällä ääriviivat tummansinisella kangastussilla. Painetut kuviot eivät ole samalla lailla pehmeitä ja notkeita kuin FolkArtin väreillä tehdyt.

Edellisen postauksen väsyyn liittyen miehelläni on "Pirkka-niksi": kun lapsi meinaa nukahtaa ostoskärryyn, silloin on aika täydentää kodin paperivarastot. Ota toinen ostoskärry ja laita sinne talouspaperi- tai vessapaperisäkki ja lapsi päälle nukkumaan. Ja edessä on rauhaisa kauppareissu molemmat kädet vapaina :) Todisteena niksin toimivuudesta alla on kuva samaisesta kaverista pienempänä nukkumassa kaupassa. Pitää vielä todeta, että tämä hetkessä sammuminen tapahtuu valitettavasti vain päiväuniaikaan, illalla sängyssä pitää pyöriä ja höpötellä ikuisuus.

Armoton väsy

Blogissani on ollut hiljaista. Kaikki pojat ovat olleet joka päivä kotona. Ei edelleenkään päiväkotia, kaverivierailuja tai puistoja. Ulkoilusäät ovat olleet järkyttävän vetiset, joten olemme puuhastelleet paljon sisällä. Meno äityy välillä ihan tolkuttomaksi ilman päivittäistä ulkoilua. Lahjalelut on kaikki leikitty läpi, niiden lento-ominaisuudet on kokeiltu ja yksi Gormiti asuu nyt talomme katolla.

Suurin syy hiljaisuuteen on kuitenkin ollut sairastelu. Pojat ovat olleet terveinä, kahden viikon karanteeni, jonka pidimme sikainfluenssarokotuksen jälkeen päättyi tänään. Itse olen sairastanut angiinan, potenut hammastani, jossa inha reikä ja ihottumanikin äityi tulehtumaan. On ollut armoton väsy. Ei jaksa, ei kykene, ei pysty.

Kuvassa keskimmäinen poikani potee myös armotonta väsyä kesken Prisma-reissun. Kun mies tarvitsi kädet vapaaksi laittaakseen ostokset hihnalle eikä voinut enää pidellä nukkuvan pojan päätä, oli hänet laskettava jonnekkin :)

Onneksi kunto alkaa normaali ja pääsen vihdoin aloittelemaan hissukseen jouluvalmisteluja.

Kunkkupaita ja "kotiarestia"

Kuvassa on ompelukurssilla keskimmäiselle pojallani valmistunut paita. Näyttää hippasen isolta, mutta meillä noita paksumpia paitoja pidetään trikoopaidan päällä, joten eiköhän koko passaa hyvin. Keskimmäisen piti ensin kursailla, ettei paita kelpaa, kunnes tajusi, että rinnassahan on Kunkku. Sen jälkeen meillä on päristelty Kunkkupaidassa kiharat hulmuten.

Monessa blogissa jo aiemmin nähty pallojoustofrotee on Eurokankaan palalaarista, samaisessa paikassa oli lähes kaikki resorit loppu, joten tuli tuota turkoosia. Turkoosihan on täsmälleen kunkun väri, niinpä sitten päädyin tekemään vähän leveämmän kanttauksen kaula-aukkoon. Eka kanttaukseni onnistui kohtalaisesti, ainoa kohta, jossa tikkaus ei mene samalla kohtaa kuin muualla sattui onneksi niskaan. Kunkku silitysmerkki H&M:ltä.

Kaikki pojat ovat saaneet sikainfluenssarokotuksen. Kuopus sai lieviä oireita, isommilla pojilla on pistoskohta ollut tosi kipeä, vähällä siis pääsimme rokotuksen suhteen. Meillä on ollut niin rankkoja sairasteluputkia, että päädyin sellaiseen ratkaisuun, että pojat viettävät seuraavat 2 viikkoa kotosalla. Ei päiväkotia, ei sisäpuistoja, ei uimahallia, ei kaverivierailuja. Alku menee varmaan kivuttomasti, koska emme ole vieläkään ehtineet leikkiä kaikilla uusilla lahjaleluilla. Pari retkeä ajattelin tehdä poikien kanssa, johonkin kohteeseen, jossa ei olla ihan naamat vastakkain pärskimässä. Voi olla hätävarjelun liioittelua ja voi olla, että viikon päästä olemme niin kypsää kauraa, että tartuntoja uhmaten on pakko päästä kavereiden kanssa leikkimään. Nyt kyllä kelpaisi lumi, niin aika kuluisi pihalla loistavasti. Takaisin normaalielämään siis 3.12.

Betoniautot tuloo taas

Jotain pientä on sentään syntynyt tässä juhlahumun keskellä -betoniautopainatuksia. Taas. Sekä paita että body. Paita meni esikoisen kummitädin pojalle, body on omalle kuopukselle. Molempiin käytin uusia H&M trikoovaatteita. Paidasta tuli mielestäni kivempi kuin ensimmäisestä tekemästäni betoniautopaidasta, johtunee siitä, että värit ovat selkeämmin riveinä. Vauvalle en jaksanut kikkailla väreillä ja autojen suunnilla, koska nykyisellä kasvuvauhdilla body ei kauaa mahdu. Vauvan bodyyn tein betonisäiliöihin tuollaiset viivat ja jäin miettimään, että onko parempi ilman vai viivoilla. Viivat tein kangastussilla ja väreinä edelleen FolkArt Fabric.

1 + 5 juhlaa

Vietimme viikonloppuna synttäreitä. Esikoisella ja kuopuksella on perättäisinä päivinä synttärit ja sukulaisten ja kummien kesken pidimme yhdet isot 1+5 juhlat.

Kuvassa äidin 1v. Aika on mennyt ihan siivillä, vastahan minulla oli vauva mahassa ja nyt hän täyttää jo vuoden. Tietynlaista haikeuttakin on mielessä, viimeinen vauvani on kohta taapero -niisk! Kuopus on kyllä ollut varsinainen hymypallerovauveli :)

Esikoinen auttoi juhlavalmisteluissa imuroimalla. Sotkeminen oli sen jälkeen ehdottomasti kielletty. Ja koska hän imuroi myös leikkuulaudan, joka meillä on esillä, niin leivän leikkaaminenkin oli kielletty, ettei tule muruja. Yhtään kunnon kuvaa en ehtinyt esikoisesta napata, mutta alla sankari tutkii uusia lelujaan.

Lahjojen määrä oli aivan ylenpalttinen. Esikoinen huokailikin moneen kertaan, että mikä onnen päivä. Myös keskimmäistä muistettiin paketein, vaikkei ollutkaan hänen juhlat. Tuli Gormittia, Pokemonia, autoja, duploja, pelejä, palloja, vaatetta, pehmoa... Kiitos vieraille!

Meillä lapset eivät syö kakkua, ja ainoastaan keskimmäinen syö karkkia (lähinnä suklaata ja salmiakkia), niinpä kakut olivatkin enemmän aikuiseen makuun: mangohyytelykakku ja sacherkakku. Suolaisena oli kinkkuparsapiirasta. Lapsille sipsejä, popcornia, jätskiä ja keksejä.

Sacherkakku onnistuu yleensä aina, koska miten sellainen johon upotetaan yli puoli pakettia voita, vähintään 600g tummaa suklaata ja vielä purkki aprikoosihilloa voisi olla pahaa? Vieraat mokomat eivät urakoineet kakkua loppuun, joten ainakin yhden levyllisen verran suklaata siirtyy kiristämään minun jo ennestään tiukkaa housujen vyötäröä.

Pojat ehtivät leikkiäkin kaikenlaista vieraiden kanssa. Yksi suosikkileikeistä on häkkilintu :)  Sitä varten mummi tuo kanahäkin, jossa pojat istuvat vuorotellen ja muut hoitavat ja syöttävät. Keskimmäinen on  häkkilintuna ja mummila oli siemeniäkin.

Juhlahumu jatkuu meillä tiistaina, jolloin paikalle tulee esikoisen päiväkotikavereita. Käsitöihin taidan jaksaa ryhtyä vasta ensi viikolla.
Hyvää alkanutta viikkoa teille lukijani!

Painia

Ei edisty käsityöt eikä leikkihuone.

Niinpä joudan ihmettelemään pienten poikien elämää. Meillä yksi poikien suosikkiajanvietteistä on painiminen. Pojat temuavat sohvalla niin, että herkempihermoiset eivät kestä katsella. Yleensä painiminen sujuu sulassa yhteisymmärryksessä. Joskus jos toinen osapuoli tuntuu jääneensä aiheetta alakynteen, peliä tasoitetaan tukasta vetämällä tai näykkimällä. Välillä aloitetaan niin, että toinen on alla, välillä startataan istuen, välillä maaten. Ja välillä kesken jonkun äidin mielestä kehittävämmän leikin pojille tulee mieleen paini -sitten huudetaan veljelle "Mennäänkö painimaan?".

Pojat voisivat jatkaa leikkiä lähes loputtomiin, mutta yleensä minulta loppuu kärsivällisyys mekastukseen ja siihen, että meno meinaa yltyä vaaralliseksi. Vauva on katsonut silmät loistaen sitteristä isoveljien painimista ja voi sitä riemua, kun hän on päässyt muutaman kerran mukaan. Kohta sohvalla painii siis kolme. Ja jos sohvalle ei päästetä, aina voi ottaa pienen erän lattialla.

En kyllä oikein ymmärrä tuota loputonta paini-innostusta, mutta enhän aina sitä painimista henno kieltääkään, koska kuten alta näkyy, niin pojista se on ihanaa. Kuvassa siis painii vauva ja keskimmäinen.

Ja lisää otteita

Retrorakettipaita

Terveisiä sairastuvalta. Influenssa-aaltoa odotellessa verryttelemme tavallisella pikkuflunssalla. Viisihenkinen perhe kun sairastaa pienen nuhakuumeen, niin kyllä siinä aina toista viikkoa menee. Esikoinen ja minä emme ole vielä sairastuneet, olemme siis "jonossa".

Lastenleikkihuone etenee vielä lähes aikataulussa. Kaikki vanhat kalusteet on kierrätetty kämpästä ulos ja muista huoneista siirrelty toiset tilalle. Elektroniikkaromppeet odottavat jäteasemalle vientiä. Ja kellariin pitäisi mahduttaa taas yksi laatikko lisää. Sitten tarvitaan vielä verhotankoa ja muuta tilpehööriä. Huoneeseenhan en aio varsinaisesti hankkia mitään uutta, (paitsi ehkä Ikean hyllyn muovilaatikoille), vaan huoneeseen käytetään jo meillä olemassa olevia kalusteita ja tekstiileitä.

Sitten päivän aiheeseen eli rakettipaitaan. Pääsin jonosta kesken lukukauden työväenopiston ompelukurssille ja vielä sille mieleiselle opelle. Jee! Ensimmäinen sen kurssin tuotos on silittämistä ja paria siistimistä vaille valmis. Keskimmäiselle 2,5v viikarille valmistui Marimekon vanhasta 150cm tyttöjen paidasta 98cm paita, johon olen painanut aikas retroisen näköiset raketit. Väreinä FolkArt Fabric ja alaosassa metalliturkoosia. Poika otti paidan innostuneesti vastaan eikä edes tapellut napakasta kaula-aukostakaan :)

Palvelukseen halutaan: puskutraktori ja järjestelyhirmu

Ihanaiset näpertelyt ovat nyt enemmän taka-alalla ja lapsilta jäävän pienen aikaviipaleen vie lastenleikkihuoneen tekeminen. Työhuoneeseen on seitsemän vuoden ajan kerätty kaikenlaista rompetta ja nyt olen yrittänyt sitä tyhjentää. Jo aikaisemmin tehtiin megatyhjennys. Muutama kaatopaikkakeikka on vielä tiedossa, miehellä on vielä on hajonnutta/vanhaa elektroniikkaa mm kaksi tietokonetta, yksi kannettava, hajonnut dvd-soitin, hajonnut kaiutinjärjestelmä, ulkoisia kovalevyjä (ei kannata tiedustella toimivien määrää).

Järjestyksen ihmiset ovat esitelleet millintarkkoja pinkkojaan ja kateeksi käy. Minäpä reväytän tässä kummasteltavaksi ihan erilaista järjestyksen pitoa *huoh*. Onko kohtalotovereita? Kertyykö kenellekkään muulle tälläisiä rojupesiä?

Tavoite 15.11 valmis. Viimeistään jouluksi. Tämän vuoden jouluksi :)

Kun äiti pojalle housuja ompeli...

Olin viikonlopun työväenopiston intensiivikurssilla, jossa ommeltiin collegehousut. En ole ikinä ommellut saumurilla ja ompelukoneenkäytöstäkin on 25 vuotta. Eli ihan älyttömän korkein odotuksin en kurssille mennyt.

Ja hyvänen aika! Tuli collegehousut. Housut valmistuivat kurssilla ja niiden tekeminen oli huippuhauskaa. Opin todella monta asiaa ja omasta mielestäni housuista tuli onnistuneet. Ja opetusta täytyy kehua, että kurssilla oli elämäni paras käsityönopettaja. Nyt olisi kova innostus päästä tekemään lisää ja kokeilemaan uusia juttuja.

En malta odottaa, että saisin housut silitettyä (meillä pitää silittää alakerrassa, missä lapset telmii) vaan napsin kuvat näytille heti :) Ehdin jo unohtaa, että mistä käsityölehdestä kaava oli, taskun kaava open kanssa tehty. Kangas Eurokankaan jenkkicollege. Tein vielä jämäpalasta keskimmäiselle pipon ja haaveena on tehdä jämäpalasta johonkin paitaan aplikointi, että olisi oikein "kokoasu".

Nyt seuraa vastenmielinen askartelutauko, koska murheenkryyni lastenleikkihuoneen valmistelu jatkuu. Menossa siis tavaranraivaus- ja siivousvaihe -siis pakkopullaa.

PS. Kuvasta voi todeta, miksi rosteripinnat eivät ole parhaat vilkkaiden taaperoiden kotiin

Corvette

Minulla ja Sirpa Selänteellä on samankaltaisia pähkäilyjä -kuinka monta urheiluautoa on riittävästi? Siinä missä Selänteillä niitä kerätään talliin, niin meillä niitä painetaan paitaan :) Tulee "vähän" halvemmaksi ja ekologisemmaksikin...

Kirpparilta löytyi H&M kankainen autopaitapusero. Silloin kun autopaidat olivat myynnissä H&M kaupoissa, niin sovitimme pojan kanssa ja totesin, että ihan kiva paita, mutta jotenkin tosi pliisu pojan päällä. Niin oli varmaan todennut joku toinenkin äiti, koska paita oli ihan kuin uusi ja hintaa vaatimaton euro. Koska kesäkelit ovat toistaiseksi ohitse, paita vaatii alleen pitkähihaisen. Niin minulla virisi ajatus, että punaista alle ja paita saa väriä. Ja sitten rintaan Corvetteja. Ja taakse kanssa. Tuollainen Corvette sinänsä kelpaisi kyllä minulle talliinkin, juuri tuollainen malli, jossa ei tarvitse kuunnella takapenkiltä kitinää ja nahistelua ja jos ottaa salkun mukaan, niin mieskään ei mahdu enää kyytiin ;)

Ohut puuvillakangas oli hankalampaa materiaalia työstää ja musta pääsi hiukan leviämään. Mutta nyt olen testannut, että paitapuseroitakin voi hyvin tuunata, kunhan käyttää väriä todella vähän kerrallaan. Apuna autojen pikkuosissa olen käyttänyt kangastussia, joka myöskin meinasi levitä pitkin poikin. Värit FolkArt Fabric. Corvette C5 coupe malli löytyi netistä. Mallipoika on tänään päiväkodissa, joten kuvien osalta pitää tyytyä tälläisiin pikanäpsyihin, Aina kun sain paidan aseteltua, kuopus oli heti linssiluteena paikalla nykimässä paitaa. Mulla on koko viikonloppu työväenopiston harrastekurssi ja saas nähdä saanko mitään aikaiseksi.

Pipoa pukkaa

Yritän kovasti kutoa, jotta käsiala kehittyisi ja joskus pystyisin tekemään vähän vaativampiakin töitä. Monia kivoja malleja on jo toivelistallani -ja ihmeellistä kyllä osa itselleni :) Minä kuulun siihen äitijoukkoon, joiden lapsilla on vaatteita moneen keliin/sävyyn, mutta itse kuljen aina samoissa farkuissa ja toistaiseksi vielä t-paidoissa. Pipokin tuli ihan tarpeeseen.

Pipon kudoin Puro-langasta (värinä Kanervikko), mallina Mariomyssy, jonka löydät täältä. Piposta tuli mukavasti päähän istuva, tosin ohjeen perusteella odotin löysempää mallia. Puro oli mukavaa kudottavaa aloittelijallekin, tosin minä päädyin käyttämään koon 3.5 puikkoja, vaikka vyöte suositteli 4-5 kokoisia. Pipon koristeena on 3 kpl huopakukkia Sinellistä ja huovasta leikkaamani lehdet. Koriste kuuluu oikealla sivulle, eikä vasemmalle (Näpsäisin kuvan ihan itse ja piti pistää pipo väärinpäin kuvausteknisistä syistä :) ).

 

Hedelmäsatoa ja rallia

Eilen valmistunut hedelmäpaita on kuivanut ja enää silitystä vaille. Tuli oikea väripläjäys. Sopii mielestäni erittäin hyvin punaisiin housuihin. Hämärässä kuvaus latistaa värejä, paita vaaleansininen ja päärynät limejä. Lastenvalmisvaatteita seuraavat tunnistavat, että kuosi on lainattu Dunsilta. Tosin kuvittelen, että minun hedelmäni ovat vieläkin isompia kuin Dunsilla. Helppotekoinen, mutta painaminen vie aikaa.

Paita on uusi H&M trikoo (on aikaisempaa venyvämpää ja siten hankalampi työstää ja myös jättisuurta kokoa), värit FolkArt Fabric. Hedelmät olen painanut kahdesti.

Ja sitten vielä pienet ostokset NameItin liikkeestä. Kävi niin, että matkalla lääkärille minulla olikin ylllättäen juuri sopivasti aikaa vierailla kyseissä kaupassa. Teemana ralli. Ja niinhän siinä kävi, esikoinen haluaisi keskimmäisen paidan ja keskimmäinen esikoisen. En kyllä viitsi lähteä vaihtamaan. Housut ja sininen paita koko 116cm, vihreä 98cm.

Joulukortteja

Tänään minulla oli tarkoitus pitää siivous- ja järjestelypäivä, eikä painaa puseroita. No, päivähän oli mitä sopivin joulukorttien askarteluun! Nautin siististä kodista, mutta siivoaminen ja järjestely ovat pakko-hoitaa-tylsää, siksi mielelläni keksin muita hommia :)

Joulukortit ovat nyt sitten valmiina. Meillä korttilista on aika lyhyt ja pärjäämme 20 kortilla. Inspiraatio syntyi eilen Tiimarissa, kun näin siellä ihanan korttiaskartelupaketin. Jo aikaisemmin olin ostanut 3D-kuvia kotiin varastoon. En ole aikaisemmin tehnyt kortteja tuollaisista paketeista, enkä 3D-korttejakaan. Kokeneemman harrastelijan neuvoista olisi varmasti ollut hyötyä, ehkä ensi syksynä menen Sinellin "kurssille". Lopputulos on omasta mielestäni ihan hyvä. Valitettavasti korttien kolmiuloitteisuus ei kuvassa näy.

Voihan pipo!

Siitä on reilusti yli 20 vuotta, kun olen viimeksi kutonut. Olen vakaasti päättänyt ryhtyä taas kutomaan ja ensimmäiset kyhäelmät on tehtynä. En todellakaan muistanut, että siistin neuleen tekeminen olikin niin vaikeaa! Onneksi sain neuvoja Linnéalta, jolla puikot pysyvät kädessä ja ihania neuleita syntyy.

Yhden käyttökelpoisen pipon sain aikaiseksi keskimmäiselle. Ohjeen löydät täältä, minä en tehnyt ohjeen mukaisia pääkallokuviointia lainkaan. Pipo on tehty Nalle aloeverasta, puikoilla 3 (joustin puikolla 2.5) Pipoa somistaa kolme huovasta tehtyä autoa, jotka on harsittu kiinni. Linnéa auttoi aloittelevaa kutojaa ja tekaisi samanlaisen pipon kuopukselle. Sen päätin olla koristelematta, koska käytän pipoa kuvassa näkyvän villakangastakin kanssa, jossa koristeena isot napit, ruutuvuori, taskut ja sieltä kurkistava pupu.

Nyt musta lippu liehumaan

Poikani halusi merirosvopaidan ja minä halusin toteuttaa sen ilman yhtään pääkalloa tai örkkiä. Tästä tuli ensimmäinen työ, johon olen jopa lähes tyytyväinen. Pojan mielestäkin paita on ilmiselvä merirosvopaita -tavoite siis saavutettu. Laivan painanta onnistui suht kivasti, pienet ankkurit meinasivat mennä ihan pilalle. Siinä opin kaikenlaista hyvänmallisesta sabluunasta kantapään kautta. Vielä paremman tuloksen olisin saanut, jos olisin viitsinyt mennä ostamaan sitä suihkutettavaa tekstiililiimaa. Aarrekartta on painettu pienelle trikootilkulle ja ommeltu käsin kiinni paitaan. Se toimii myös koekappaleena tulevaa applikointia (pakko yrittää sellaista LipFish tyyliä minunkin) varten, täytyy tehdä käsin, kun ompelukoneella en saa sitäkään vähää aikaiseksi.

Värit edelleen FolkArt Fabric. Purjeet olen painanut viidesti ennenkuin raitakangas peittyi ja ihanan notkealta kangas tuntuu edelleen. Paita käytetty.

Takana vain yksi iso ankkuri, kuten levoton mallipoika esittelee

Ja sitten edestä vielä mallin päällä

5 x suosikkipaita

Otanpas pienen raotuksen poikien vaatteisiin. Tässä tulee siis viisi suosikki paitaa tai bodya per poika. Vaikka kauniista vaatteista pidänkin, meillä ei silti aina jakseta sävytellä asustusta, joskus mennään ihan sillä linjalla että eka käteen sattunut puhdas kelpaa :) Vaatteita tulee hankittua lähes kaikista lähteistä: webbikaupoista, ketjuista kuten H&M ja Lindex, lastenvaateputiikeista, Citymarketista ruokaostosten lomassa ja kirpparilta/huutiksesta -enkä hutiostoksilta välty. Paitoja kaapista kaivaessani totesin, että minä olen jämähtänyt vihreään, vaaleansiniseen ja punaiseen. Pidän uusretrosta, mutta kyllä silti ranskalainen design on vienyt sydänmeni ja rajattomalla budjetilla poikieni kaapit täyttyisivät 75% niistä.

Tyypillisin vaate meillä on ohut trikoopaita. Esikoiseni ei oikein lämpene uusretrolle, on kuulemma liian kirjavaa. Dunsia olemme yhdessä katselleet ja se voisi olla pojan mieleen. Tässä kaksi esikoisen suosikkia, ovat muuten poikkeuksellisen värikkäät. Vasemmalla tuttu KapAhlin metsäkuosi ja oikealla Ubangin kaivuri.

Rugbypaidat ovat käteviä siistimpinä paitoina sekä ihan arkipaitoina. Vasemmalla Espritin ja oikealla Burberry.

Collegeiden sijasta meillä suositaan neuleita, mieluiten takkina. Alla esikoisen perus Timberland.

Keskimmäiset trikoopaidat: ylhäällä vasemmalla Gymboreen limen sävyissä lentskareita, vieressä Hugin Muginin kalapaita, alla isoveljeltä peritty Ralphin rugby.

Ja Ubanging punainen apinapaita

Yksi kautta aikojen lempparineuletakeistani Mareselta

Vauvan vaatteetkin kuvasin, mutta jääköön niiden esittely johonkin myöhempään kertaan. Aina julistan kierrättäväni vaatteita ja vauvan suosikkien perusteella se ainakin toteutuu, koska kaikki niistä ovat vähintään yhden isoveljen pitämiä.

Tässä sadetta pidellessä alkaa esikoisen merirosvoprinttipaita valmistumaan, toivottavasti pääsen jo alkuviikosta esittelemään sitä ja seuraavan homman kimppuun.

Betoniautoja ja merihevosia

Kankaanpainanta oli addiktoivaa puuhaa ja heti, kun pöllöt valmistuivat aloin suunnitelemaan isompaa työtä enemmillä väreillä. Aiheeksi valikoitui auto-fani keskimmäiselle betoniautoja. Sabluunan mallin olen tehnyt muokkaamalla satunnaista webistä löytämääni kuvaa. Kuvat on painettu kolmella eri sabluunalla ja mustia osia lukuunottamatta kahteen kertaan, auton rungot ovat sinisiä ja punaisia. Väreinä edelleen FolkArt Fabric. Etupuoli ja takapuoli ovat identtiset. Kaula-aukon resoriin löytyi vielä somisteeksi kuorma-autonappi. Paita on kirpparilta löytynyt siisti trikoopaita.

Esikoinen puolestaan on vesieläin-fani ja hänelle tein merihevospaidan. Sabluunamalli löytyi netistä valmiina stencilry.orgista. Meriheppoja ei ole sen erityisemmin aseteltu, esikoisen kanssa läiskittiin niitä sinne tänne pitkin paitaa. Tämän tekeminen kävi äidin ja pojan yhteisestä harrastuksesta, esikoinen oli koko jan vieressä katsomassa ja tivaamassa, että joko saan sen päälle. Paitana on uusi H&M vaaleansininen trikoopaita ja väreinä kimallelila ja -turkoosi. Kimallevärit olivat esikoisen mielestä tosi pop. Kuvat eivät tee kimallukselle oikeutta.

Ja sitten vielä paita esikoisen päällä

"Huhuu" sanoo pienet pöllöt

Ennen lapsia maalailin, piirsin ja tein tiffanylasitöitä ja pidin niiden tekemisestä todella paljon. Lasten syntymän jälkeen olen mietiskellyt, että mitä tekisin seuraavaksi. Ajatus uuteen harrastukseen tuli Annikalta, jolla on ihan mahtava blogi http://ruttunuttu.vuodatus.net/ . Katselin ja haaveilin -ompelutaitoni ovat vain pahasti ruosteessa ja niin taitaa olla konekin, mutta sitten tajusin että voinhan yrittää painaa kuvia valmisvaatteisiin. Aika hyvin lähti kokeilut liikkeelle ja pian keksin, että kankaanpainannalla saan takaisin käyttöön osan niistä vaatteista, joissa on harmillisesti joku tahra pahasti näkysällä. Tällä harrastuksella saan nopeasti ja edullisesti tuunattua pojille peruskäyttövaatetta ja sittenhän voi hyvällä omallatunnolla (?) tuhlata webbikauppojen lastenvaateihanuuksiin.

Ensimmäisenä töinä tein pöllöjä. Sabluuna on yksinkertainen ja työt helposti yhdellä perusvärillä tehtyjä. Sabluunan pöllökään ei ole omatekoinen, vaan se löytyi Ottobren ilmaiskaavavyöstä. Annikan neuvojen mukaisesti olen käyttänyt FolkArtin kangasvärejä, joita saa tilata Donnolta.

Pöllöpaita kohta 5v esikoiselleni. P on itse valinnut pöllöjen värit. Tähän olen käyttänyt ihan uuden H&M trikoopaidan.

Ja sitten J:n ja E:n bodyt. J:n sinapinruskea body on lähes aito retrolöyty, no ehkä vain 80-luvulta :) E:n body on uusi H&M:ltä.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin tuunasin vielä tahrat piiloon parista muuten hyväkuntoisesta t-paidasta. Nämä perii keskimmäinen esikoiselta ensi kesänä.

Kankaanpainanta oli tosi kivaa -suorastaan addiktoivaa. Pöllöjen jälkeen on syntynyt betoniautoja ja merihevosia, niistä lisää myöhemmin.