Haastelistaus: Ruokia ja kuluja osa 2

Palaan vielä talviseen haastelistaukseen ruokakuluista ja ruuista. Varsinainen järjestelmällisempi listaus löytyy haasteen ensimmäisestä postauksesta. Tässä postauksessa on perheen syömiä ruokia listailtuna ja havaintoja arkikulutuksesta sekä kulutuksesta erikoisviikolla, jolloin olin Meri-Lapissa etätöissä.

Maaliskuinen ruokaviikko

Tomaattinen jauhelihakeitto
Tämä ruoka on tähderuoka. Tälläkin kertaa jääkaapissa oli paistettua jauhelihaa jäänyt tähteeksi. Keiton pohjaksi tulee paseerattua tomaattia ja vettä. Sitten kaivetaan kaikki lihatähteet keittoon ja keitellään vähän makaarooniakin, jos ei ole sitäkin jääkaapissa. Sekaan voi laitella kasviksia, kuten paprikaa ja vaikka ne nahistumaan päin olevat kirsikkatomaatit.

Parmesaanikana
Tämä ruoka on kuulunut pitkään perheemme suosikkeihin. Sitä on ajoittain syöty niin säännöllisesti, että se on jo vähän alkanut kyllästyttämään. Kanansisäfilee pyöritellään parmesaanimurussa ja paistetaan pannulla. Kaverina on pastaa ja kaupan pestoa tai sitten salaatti tai molempia.

Kuva vanha, ohje blogissa Parmesaanikanan resepti

Paistettu kirjolohi
Tämä on helppo arkiruoka, tosin yli 20€ kilohinta ei oikein ole arkiruualle sopiva. Kirjolohi paistuu nopeasti. Yleensä sen kanssa on tarjolla keitettyjä perunoita ja kaupan tetrapakkauksesta Hollandaisekastiketta. Tällä kertaa Hra Kepponen jaksoi urakoida meille lanttiperunat. Lanttiperunat ovat ohuita perunaviipaleita, jotka asetellaan uunipellille ja paistetaan uunissa. Ne maustetaan yrtillä ja mielellään sekaan pilkotaan myös yksi fenkoli

Paistettua kirjolohta ja lanttiperunoita

Pizzat
Tämän ruokaviikon sunnuntaina lähdin ajamaan Tornioon ja viikkoon mahtui kaikenlaista häsläystä ja yhtenä iltana ruuan valmistuminen olisi mennyt varsin myöhäiseksi ja päädyimme tilaamaan pizzat. Kun minä olen poissa kotoa, niin meillä on silloin aina perjantaipizza. Maistuipas hyvältä pitkästä aikaa pizza. 

Vihreä currykana
Hra Kepponen tekaisi maustettujen kookosmaitojen avulla meille nopeasti vihreän currykanan. Vähän wokkivihanneksia pakasteesta sekaan. Varsin näppäriä nuo tuollaiset maustetut kookosmaidot.

Pimeän talvi-illan valoton kuva kanacurrysta

Kylmäsavulohikeitto
Tämä ruoka on jäänyt ruokakiertoomme Ruokaboksista siitä syystä, että kylmäsavulohi säilyy hyvin jääkaapissa. Ostamme aika usein ruokaa kerralla melkein viikoksi, joten säilyvät raaka-aineet sopivat meille paremmin.

Kuva blogistani aiemmasta postauksesta

Tämän viikon aikan käytin rahaa ruoka-, asumis- ja liikennekulujen lisäksi 6€ uimahallin pääsymaksuun. Edellisellä seurantajaksolla rahaa kului 90€. 

Erilaisen arjen viikkokuluja
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että jos rahaa syömiseltä ja perheen muulta elatukselta jää ylitse, niin se tuppaa kulumaan matkailuun ja kulttuuriin. Voisi ajatella, että etätyöviikko Torniossa ei tullut kovin kalliiksi, mutta kummasti rahaa kuluu aina kun poistuu kotoa ihmisten ilmoille.

Sunnuntai: lounaaksi lohikeitto, kakkupala ja cocis kestikievarissa ennen Jyväskylää 19€, illalliseksi kiinalaista Iissä 15€. Ruokaa kaupasta 50€. Bensaa yhteensä 60€, yhteensä 144€.

Keitto oli aika mitäänsanomaton

Pashakakku oli herkullista. Ilona söi mämmimoussekakkua ja se vasta hyvää olikin. 
Paikkana viehättävä Karoliinan Kahvimylly & Kestikiervari 

Maanantai: lounaaksi mikrokeitto, illalliseksi teriyakikanaa, jota Ilona oli ostanut työpaikkansa lounaan "päivän poistomyynnistä". Minä tykkäsin tuosta kanakastikkeesta paljon.

Olipas hyvä teriyakikanakastike. Kuva ei ole illalliselta vaan seuraan päivän lounaalta, jolloin söin tuon ruuan loppuun. Ilona söi silloin linssi-papu-kasvishöystöä.

Tiistai: lounaaksi teriaykikanaa. Illalla söimme Aavasaksan laskettelukeskuksen sympaattisessa kahvilassa. Söin ensin suolaisen vohvelin ja vielä ennen mökille paluuta söin toastin ja kaakaon 14,5€, hissilippu Aavasaksalla 8€, bensaa 65€, yhteensä 87,5€

Herkullinen savulohti vohveli. Nam!

Keskiviikko: lounaaksi teriaykikanaa, illalliseksi kasvispataa

Torstai: Ilonan isä tuli savustamaan meille siikaa mökille. Ilona teki pakastimen antimista kanttarellikastikkeen. Lounas oli sen verran myöhäinen, että illalla söimme vain jugurttia ja leipää.  Ruokakauppa 20€ 

Kalat valmiina

Jestas oli hyvää!

Perjantai: Mikä parast siikaa ja kantarellikastiketta jäi vielä seuraavan päivän lounaaksi. Illallisen söimme Ilonan äidin luona, ruokana oli parsa-, kukkaakaali-katkarapuvuokaa. Ihan uusi tuttavuus minulle. Pidin. Jälkkäriksi oli raparperipiirakkaa. Kylpylä 50€.

Lauantai: Ajoimme pohjoisemmaksi Ruotsin puolella laskettelemaan. Lounaaksi söin huonon hampurilaisen laskettelukeskuksen kahvilassa, illalliseksi söin peruspizzan. Välikahvit Gällivare Grand Hotelissa olivat sentään erinomaiset. bensaa 60€, hampurilaisateria laskettelukeskuksessa 15€, hissilippu 33€, kahvilakäynti n. 15€, pizza 12€, hotelliyö 60€. Yhteensä 195€.

Omenapiirakka, kahvi ja mehuvissy- ruotsalaiset osaavat annostella vaniljakastiketta :)

Ostimme Ilonan kanssa vuorotellen bensaa ja ruokaostoksia. Rahaa meni viikossa karvan alta 500€. Tuntuu aika paljolta, etenkin kun meillä oli ilmainen majoitus Torniossa ja valmistimme ruokaa mökillä. 185€ oli minun osuuteni viikon bensoista eli 37% viikon kuluista oli bensaan. 70€ meni ruokakauppaan. 245€ meni lasketteluun, hotelliyöpymiseen, kylpylään ja muutamiin ulkoruokailuihin.

Sitten vielä pitkään postaukseen yksi lisäbonus. Seuraavalla viikolla Ilona teki meille ihanaa pinaattipastaa. Hän pilkkoi tuoretta pinaattia pannulle ja pyöritteli pinaatteja siellä hetken. Pinaattien päälle kermaa ja nopea kuumennus. Sitten sekoitetaan sekaan keitetyt pastat ja lisämausteeksi voi laittaa siemen sekoitusta sekaan ja päälle juustoraastetta. Pastaan voi lisätä toki sipulia ja valkosipulia, tässä versiossa oli hieman valkosipulia. Minä joudun välillä jättämään sipulin vatsani takia väliin.

Voihan Eläke!!!

Miten tehdä marraskuusta entistä ankeampi? Kannattaa tutustua työeläkekertymääsi, etenkin jos olet syntynyt 60/70-luvulla. Eläkeuudistuksen aikoihin lueskelin siitä, että kuulun ikäluokkaan, joka häviää eläkeuudistuksen myötä useita prosentteja. Halusin välttyä ajattelemasta asiaa, joka tapahtuu vuosikymmenien päästä. Tiedättehän - jos nyt joskus eläkkeelle pääsee ja eläkettä ylipäänsä saa.

Siivoilin papereitamme. Tässä tapahtui ensimmäinen virhe, perusteellinen järjestely ei kannata :)

Luin säilömäni eläkepaperit aikajärjestyksessä. Eläkekertymäni on yllättävän vaatimaton. Ansaitsen selvästi yli naisten keskipalkan ja eläke on kituinen. Toiveikkaana ajattelin, että tässä muutaman vuoden aikana varmasti eläkekertymäni on kasvanut. Pläräsin papereitani. Kahden työssäolovuoden aikana eläkkeeni kasvoi yhden euron per kk. What - yhden euron? Aloin pläräämään papereitani toiveikkaasti vielä eteenpäin. Ajattelin, että kai nyt sentään 40+ vuotiaalla alkaa eläke kertyä nopeammin. Seuraavana arkistoituna vuotena eläkekertymääni sovellettiin elinaikakerrointa ja eläkkeeni laski 65€/kk.

Vaikealta tuntuu eläkekertymän seuraaminen, kun sen laskentaan tulee koko ajan muutoksia. Tarkistan aina työeläkeotteeni ja että sen perusteena on käytetty about oikeita lukuja. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että eläkkeeni nousisi kahden vuoden työllä euron! www.tyoelake.fi kertoo vuosiansioiden vaikutuksen eläkkeeseeni seuraavasti:

Vuosiansioiden vaikutuksen kuukausieläkkeeseen voi laskea kaavalla: Vuosiansiot * karttumisprosentti / 12 kuukautta.
Esimerkki: alle 53-vuotias henkilö 35 000 €:n vuosiansioilla: 35 000 * 1,5 % / 12kk = 43,75 € / kk

Kyllä kahden vuoden työskentelyn pitää näkyä eläkkeessä enemmän kuin yksi euro. Laitan to do-listalle epämiellyttävän nakin. Soita ja selvitä työeläkeyhtiöstä, että miksi eläkkeeni nousi kahdessa vuodessa vaivaisen euron! Hyi hitto iljettää, että pitää tuollaistakin selvittää.

Tällä hetkellä eläkkeeni vastaa alle 20% palkastani. Siitä on aika pitkä matka siihen, että eläke olisi melkein puolet palkastani. Jään miettimään tämän hetkisen eläkekertymäni vaatimattomuutta. Seuraavaksi ajattelin, että kyllähän ansiotuloni nousevat vuosien myötä ja eläkekin nousee. Noh, viimeiseen 10 vuoteen palkkaani ei ole juuri muuta tullut kuin liiton neuvottelemat korotukset, jotka eivät kata inflaatiota. Eli voin vain laskea juoksevia vuosia. Järkevä ihminen olisi tosi suunnitellut uransa niin, että tulot ovat jatkuvassa nousussa eikä olisi tullut valinneeksi alaa, joka joutuu rakennemuutoksen kynsiin. Koko kansa ei kuitenkaan voi ryhtyä lääkäreiksi tai juristeiksi tai kansanedustajiksi.

No, mutta onneksi eläkekarttumisprosentti kasvaa hyvin, mikäli onnistuisin pysymään mukana työelämässä. Muistelen, että jos jaksaa työssä yli 60v, karttumisprosentti on hyvä. Parantaa tilannetta, jos saan viimeiseltä viideltä vuodelta 5%. Puhumattakaan siitä supereläkkeestä, jonka saa jos pinnistelee töissä yli 65 vuotiaaksi. Miten muistelen, että se voisi olla jopa 7,5%

Tsekkaan karttumisprosentit. Sehän nousee vasta 63 vuoden kohdalla. Tuossa listassa ei näy mitään superkertymää lainkaan. Mies tietää kertoa, että tätäkin kohtaa on vähän uudistettu. Mutta vastapainoksi eläke alkaa nykyisin jo kertyä 18 vuotiaana. Kovin monella ei nykypäivänä ole vielä säännöllisiä ansiotuloja 18-vuotiaana, joten harva siitä pääsee nauttimaan. Tietenkin minua harmittaa se, että minun eläkkeeni alkoi karttua vasta 23 vuotiaana. Ehdin jopa kärsiä tuplavahingon. Maksoin yksityisyrittäjänä itselleni maksamasta palkasta sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksut kartuttamatta latiakaan eläkettäni.

Eläke lasketaan kunkin vuoden työansioista tai työtulosta iän mukaisella karttumisprosentilla. Myös elinaikakerroin vaikuttaa eläkkeen suuruuteen. 

ELÄKE = Karttumisprosentti × työansiot × elinaikakerroin

Työeläkettä karttuu iän mukaan seuraavasti:

• 18–52-vuotiaalle 1,5 prosenttia ansioista
• 53–62-vuotiaalle 1,9 prosenttia ansioista
• 63–67-vuotiaalle 4,5 prosenttia ansioista.

Silmiini osuus jälleen elinaikakerroin, joka jo kävi haukkaamassa eläkeestäni tuntuvan siivun. Koska ihmiset elävät entistä vanhemmiksi, elinaikakertoimella säädetään kertynyt potti pidemmälle iälle. Eli saat vähemmän kuukaudessa. Narskuttelen hampaitani ja jatkan asiaan perehtymistä.

Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jonka tarkoituksena on pitää elinajan pitenemisestä johtuvat eläkekustannukset kurissa ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Elinaikakerroin koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.

Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkettä. Koko vanhuuseläkeaikana saamasi eläkkeen yhteismäärä pysyy kuitenkin samana, jos elät elinajanodotteen mukaiseen ikään.

Jos haluat säilyttää sen eläkkeen tason, jonka olisit ansainnut eläkeiän mukaisesti ilman elinaikakerrointa, sinun on työskenneltävä pidempään. Elinaikakerrointa ei siis voi poistaa, mutta sen vaikutusta voi lieventää.

Kerroin lasketaan joka vuosi erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä. Kerroin määrittyy edellisten vuosien kuolevuustilastojen perusteella.

Vuoden 2014 vahvistettu elinaikakerroin (0,97552) pienentää noin 2,4 prosenttia vuonna 1952 syntyneiden vuonna 2014 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä.

Minulle selviää, että eläkeikäni on myös sidottu tähän elinaikakertoimeen. Mies käy tarkastamassa mikä on vanhuuseläkeikämme työeläkefirman webistä. Hämmennyn, eläkeikämmehän on 65, mitäs tarkastettavaa siinä on. Noh, tämän päivän kertoimella vanhuuseläkeiäkseni paljastuukin karvan päälle 66 vuotta. Jos keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan elinaikakerroin tulee nostamaan vanhuuseläkkeen alkamisaikaa tai pienentämään eläkettäni. Todella ikävä combo! Vaihtoehtona on pienempi eläke tai pidempi työura. Helpostihan tuossa käy niin, että elinikäennuste vielä vähän nousee ja täyden eläkkeen saa vaikka 67 tai 69 vuotiaana. Montako hyvää vuotta on sen jälkeen, jolloin ehtii nauttimaan elämästä? Nostetaanko eläke hoitokodissa?

Eläkeasia ei näytä hyvältä. Ajaudun jälleen miettimään säästämistä. Edellisestä eläkesäästäpaniikista on kulunut kohta melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen tein sen helpoimman ja ryhdyin säästämään pankin tarjoamaan eläkerahastoon kuukausittain. Kuukausittainen summa on pieni. Yritin laskea, että kauanko pystyisin esim. ruokailemaan säästölläni sitten 20+ vuoden päästä. Laskeminen osoittautuu hankalaksi, saan tuloksia väliltä 4-8 vuotta. Joka tapauksessa tilanne kaukana haaveestani: nautiskella jotain alkoholipitoista jossain lämpimässä.

Pitäisi selvästikin säästää enemmän. Mietin, että mistä elämän huvituksista voisin luopua. En tietenkään halua luopua mistään. Matkat, ravintolaillalliset ja retket - voisinko laittaa niihin kuluttamani rahat säästöön? Ahdistava kysymys huvittelunhaluiselle. Pahin pelkoni on, että jään kaikesta kivasta paitsi ja kuolen ennen eläkeikää. Melkein yhtä ahdistavaa on se, että mihin säästäisin rahani? Pankkien kalliisiin sijoitustuotteisiin? Suoraan osakkeisiin, jotka valitsisin tikkaa heittämällä? Sijoitusasuntoon (mielleyhtymä putkiremontti, vuokrarästi, häätö)?

Nykyisessä taloustilanteessa ja kasvavien tuloerojen ja työttömyyden aikana voi sanoa, että on "luksusta", kun voi miettiä pitkäntähtäimen säästämistä. Pitäisi suhtautua asiaan positiivisesti, minulla on tällä hetkellä mahdollisuus miettiä rahankäyttöäni ja varallisuuden kerryttämistä pitkällä aikavälillä. Great! En vaan osaa tarttua asiaan. En osaa käyttää mahdollisuuttani. En halua käyttää mahdollisuuttani, koska pelkään säästämisen laskevan elämänlaatuani. Haluan syödä kakkuni nyt ja eläkkeellä!

Leikittelen ajatuksella, että kokeilen tiukempaa säästämistä vaikka vuoden. Minulla on heti syy, miksen voi aloittaa saman tien vaan vasta kesän 2015 jälkeen. Säästäminen alkaa muistuttaa syömiseni järkevöittämistä. Karkin syönti loppuu ensi maanantaina ja säästäminen alkaa heti seuraavan ulkomaanmatkan jälkeen :)

Olispa kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta:
Seuraatko eläkekertymääsi? Tsekkaatko, että se on oikein laskettu?
Uskotko eläkkeesi riittävän? Uskotko saavasi eläkettä?
Oletko luopunut jostain säästääksesi vanhuuteen? Miten säästät?


PS. Mä niin tiedän, että tämä eläkkeestä puhuminen on niin keski-ikäistymisen merkki. Joskus kaihoisana muistelen aikaa, jolloin yksi suurimmista huolenaiheista oli se, että mihin opiskelijabileisiin ehtii mennä...

Kursiivilla olevat tekstit on lainattu sivustolta www.tyoelake.fi.

Pitäiskö sittenkin eläkesäästää?

Eläkekeskustelu on minun näkökulmastani usein masentavaa. Heikoin näkymä on se, että suuret ikäluokat kuluttavat eläkerahastot tyhjiin ja osa heistä saa enemmän eläkettä kuin oma ikäluokkani ikinä palkkaa. Palkkatulojen verotus kiristyy. Minun osaltani eläkeikä nousee lähelle seitsemää kymppiä ja kertynyt eläke on pieni.

Minä en ole perehtynyt tähän asiaan riittävästi, että pystyisin hahmottamaan riskitasoa. Pitäisi perehtyä, mutta en ole jaksanut enkä viitsinyt. Asiahan ei koske minua mitenkään vuosikausiin (mikä tekosyy!).

Nyt iski hetkellinen eläkepaniikki.

Tapasin maanantain ensimmäistä kertaa livenä teknisen asiantuntijani. Minulla meni hetki aikaa tajuta, että suomalaisittain erittäin ikääntynyt kaveri on se tekninen asiantuntijani. Herra on melkein 70v. Olen ruoskinut raukkaa kuin vierasta sikaa osallistumaan palavereihin ihan hirveisiin aikoihin. Hetkellinen nolous iski, että olen piinannut vanhaa miestä. (Toisaalta ei kukaan anna mullekaan helpotusta siitä, että olen nainen ja kolmen pienen lapsen äiti.) Työkaverilla pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta meinasin saada paniikkikohtauksen hänen kyydissään jo ennen parkkipaikalta poistumista. Heikentyneen havainnointikyvyn lisäksi ikä näkyy myös motoriikassa.

Seuraavana päivänä töissä vastaan tuli lisää suomalaisen eläkeiän ylittäneitä herroja. Ei tämä homma niin hohdokasta tai mielenkiintoista ole, että itse haluaisin tehdä tätä vielä 7-kymppisenä, jos ei ole pakko. Vanhempi kolleegani on katsonut eri firmojen kuihtumista viimeiset 15v putkeen. Hänen toimistollaan ei ole enää kuin parkkipaikka jäljellä. On täysin mahdollista, että syy hänen iäkkäänä työskentelyynsä ei ole palava intohimo työhön tai alaan vaan hiukan huonommin onnistunut eläkesuunnittelu. Sellaista vihjettä on kuulunut, että ei kävisi töissä, jos ei olisi pakko. Onko tuo minunkin tulevaisuuteni?

Minun on aivan mahdoton visoida, kuinka tekisin nykyisen kaltaista työtä 65-vuotiaana tai 70-vuotiaana. Sen sijaan visio siitä, että istun jossain lämpöisessä ja juon alkoholipitoisia juomia parvekkeella, on suorastaan selkeä. Melkein maistan jo merlotin suussani. Tai edes visio jossa kudon kiikkustuolissa sukkia ja mies keittää minulle aamukahvit klo 6.

Sitten näen itseni ryppyisenä ja kumarana takomassa tietokonetta ja kiroilemassai sitä, että en pärjää eläkkeelläni ja on pakko käydä töissä. Voihan olla, että olen tuon ikäisenä vielä vireä, utelias ja puuhakas. Mutta haluaisin joka tapauksessa päättää itse, että jatkanko työssä käymistä. Pitäisikö tässä alkaa ihan vakavissaan säästämään eläkettä? Nyt en tarkoita, että heitän pari kymppiä syrjään kuukaudessa vaan summan pitäisi olla suurempi. Sellainen summa tietenkin tuntuisi taloudessamme. Se olisi pois matkailusta ja "turhasta hömpästä" itselleni. Pitäisikö ihan oikeasti karsia nykyhetken nautinnoista ja turvata vanhuudenpäiviä?

Uskallanko luottaa suomalaiseen hyvinvointi yhteiskuntaan ja eläkejärjestelmään? Mitäs jos yksityinen eläkesijoitukseni ei tuotakkaan mitään? Häviän nykyhetken nautinnot ja turvatun vanhuuden? Mitäs jos en eläkään vanhaksi? Mitäs jos kituutan pikku summalla sata vuotiaaksi? Mitäs jos minulla ei ole varaa terveydenhoitoon tai lääkkeisiin vanhana?

Miksi mun kristallipalloni on taas aivan sumea eikä näytä tulevaisuuteen?

Tällaiset mietteet yleensä hautautuvat muutamassa päivässä arjen tohinan alle. Nyt en voi luottaa siihen. Voi mennä vielä monta kertaa, kun juttelen työkaverini kanssa, että minulle tulee eläkeasiat aina mieleen. Voin jopa olla pakotettu tekemään asian osalta tietoisen päätöksen. Yritän kuitenkin vältellä päätöksen tekoa. Se, että en yrittäisi turvata vanhuuttani, ei todellakaan ole järkevää. Se, että nykyhetkessä pitäisi luopua jostain, on ikävää.

Huippudesignin ikkunaostoksilla

Viime viikon työmatkalla Düsseldorfissa ehdin lompsia hiukan kaupungilla tihkusateessa, kaatosadetta piti aina paeta kauppaan sisään. Tavaratalosta ostin pari paitaa kesään. Rajumpana tarkoituksena oli tehdä kunnon lovi säästötiliini palkkioksi raskaasta talvesta.

Düsselissä on kuuluisa ja mukavan kompakti huippudesignia ja luksusbrändejä myyvä katu Königsallee eli Kö. Pelkästään näyteikkunoita on kiva katsella. Pohjatutkimus jäi vajavaiseksi, en tiennytkään, että Köllä on Michael Korsin iso liike. Siellä olisin ehdottomasti halunnut käydä, mutta se meni nenän edestä kiinni. Muutenkin olin varannut aivan liian vähän aikaa Kölle, itselleni mieluisimmat kaupat olivatkin toisessa päässä katua ja kello lähestyi sulkemisaikaa.

Myymälät ja tavarat ovat tyylikkäitä. Tavarat on sijoitettuna vitriineihin kuin kruununjalokivet konsanaan. Hinnat tähtitieteellisiä. Hypistelin kaunista laukkua. Laadukasta työtä. Ajaton. Tyylikäs. Maksaa saman verran kuin perheemme kuukauden ruuat. "Nerokas" markkinatalouden tuote: ylihinnoiteltu, halpa tuotanto ja logistiikka, markkinoitu tavoittelemisen arvoiseksi, elegantiksi hiottu (ellei peräti koukuttava) ostoskokemus. Päätin sittenkin sanoa -ainakin toistaiseksi- ei kiitos.

(Hetken aikaa ajattelin tekeväni säästötiliini loven ruokailemalla jossain Helsinkiläisessä huippuravintolassa, mutta lyhyt vilkaisu vyötärölleni sai minut muuttamaan mieleni. Olen saanut jo liikaa palkintoherkkujakin :()

Jatkoin kuitenkin kauniiden näyteikkunoiden tuijottelua ja kuvasin teille surkealla kännylläkamerallani suosikkini.

Pradan ikkuna oli somistettu amerikanraudan perällä ja herkkuvärisillä laukuilla. Kyllähän tuollainen piristäisi kevätpäivää. Kengät olivat mielestäni aivan huikeita, suorastaan veistoksellisia. Itselleni aivan varmasti käyttökelvottomia. Ylhäällä näkyvä punainen pari kyllä tosiaan sopisi siihen kruununjalokivivitriiniin.

 

Huikeat!

Toinen tyylillään tyrmäävä ikkuna on Chanelilla.

Musta hame näyttää kauempaa perustavalliselta, mutta siinä on näyttävä sivuhalkio ja erikoinen tasku päällä. Tuo on täysin vaikka hyvän kotiompelijan toteuttavissa. Hameen päälle tulee musta vyö, jonka voi asetella siten, että alta pilkahtaa ihan pikkaisen ihoa. Iltapukukriteerit täyttävät rock-henkinen design-vaate. Harmi ettei lähikuva onnistunut ikkunan lävitse.

Chanelia

Chanelin vieressä oli upea putiikki täynnä laadukasta perusbusinessvaatetta. Asukokonaisuudet oli mietitty siten, että niissä kaikissa oli ajattomia perusosia ja sitten mausteena trendikkäitä juttuja ja rohkeita värejä. Sisällä myymälässä oli tuon asukokonaisuuden osista koostettu muun valikoiman kanssa pari muutakin kivaa kokonaisuutta. Olisin ostanut ainakin nuo housut, jos olisi nappi mennyt kiinni.

Mitään en ostanut lapsille. Mikä on hyvä juttu :)

Jollain tuota omaa vaatekaappia pitäisi hinata kohti keväisempää ja kesäisempää. Edessä on muutamat työjutut ja pitkästä aikaa häät. Sovituskoppirumba vaan on syvältä - ja pelastusrengas on talven aikana vaan kasvanut.

Lopuksi muutama räpsy kaupungilta:

Königsallee - kohta meilläkin on näin vihreää!

Vanha kaupunki

Vanhan kaupungin kadut ovat täynnä ravintoloita

Rheinin ranta on kaunista. 

Kuljetus piti kuvata, koska poikia kiinnostaa aina tällaiset jutut :)

Aurinkoista viikonloppua!

Kulutan -siis olen

Monessakin blogissa on sivuttu tai pidempään puitu kuluttamista ja rahankäyttöä. Itse mietin asiaa lähes päivittäin. En ole saanut ekologista herätystä enkä ole rahatonkaan. En pode moraalista krapulaa hetkellisestä kulutusövereistä, koska koen vältelleeni niitä aika hyvin. Jossain sisällä kuitenkin kaihertaa, että olenko haalinut ympärilleni liikaa turhaa tavaraa ja innostunko liian helposti asioista, joita muut ihmiset hehkuttavat? Annanko mainosten ja muiden esimerkin vaikuttaa liikaa omaan kulutuskäyttäytymiseeni? Ostanko mielikuvaa tai unelmaa tuotteen sijasta?

Monikin asia on saanut minut miettimään kuluttamista. Muistan 90-luvulla työskennellessäni aasialaisen asiakkaan kanssa tyrmistykseni, koska heidän asiakasdemografiassaan naisten yleisin harrastus oli shoppailu. Äkkiä vetäisin hätäisen johtopäätöksen, että miljoonakaupungin ainoa kaikkien ulottuvissa oleva massoille skaalattu harrastus oli jättimäisissä ostoskeskuksissa haahuilu ja kuluttaminen. Hetken aikaa jaksoin olla onnellinen suomalaisesta luonnosta, pururadoilla kalisevista kävelysauvoista ja kirjastoista. Tuolloin päätin, että shoppailusta ei tule harrastustani mieluummin opettelen vaikka pitsinnypläystä tai esperantoa.

Shoppailu harrastuksena meinasi kuitenkin hetkellisesti livetä käsistä. Ostoskäyttäytymiseni muuttui radikaalisti. Tuli nettikaupat ja monta söpöä ja helposti puettavaa/tarviketettavaa perheenjäsentä lisää. Raskaan päivän päätteeksi oli mukava katsella nettikauppojen tarjontaa ja välillä hiirisormi toimi kuin noiduttuna. Nettishoppailu on helppo harrastus. Paljon helpompi kuin se pururadalle meno. Päätin tässä kohtaa palata vanhaan helppoon harrastukseeni nimittäin lukemiseen.

Kuluttamisen ja haluamisen noidankehän näen lapsistani niin selvästi. Himo seuraavaan Lego-pakettiin on korkeimmillaan silloin, kun uusi paketti on avattu. Silmät kiiluvat ja pieni pää kihisee ajatuksia siitä, minkä ihanuuden haluaisi seuraavaksi. On pakko saada lisää legoja! Kun lego-ostosmaniaa pidättelee muutaman päivän tai viikon, kuume haihtuu. Muut asiat täyttävät mielen. Asia hoituu siten, että selitän kärsivällisesti, miksi nyt ei osteta ja pysymme poissa kaupoista.

Sama ilmiö on aikuisessakin, enemmän tai vähemmän pinnan alla. Vai mikä muuten voisi selittää vaikkapa kymmenet korkokenkäparit tai kymmenet metrit erilaisia elektroniikkakaapeleita ja -liittimiä? Lapsissa haluaminen näkyy vain niin peittelemättömästi. Sovellan samaa taktiikkaa itseeni: jos ostan nyt vaikkapa kankaita, niin vähintään kuukausi pitää olla väliä ennen seuraavaa ostosta (ellei kankaat kerrankin loppuisi). Pyrin hoitamaan ostokset kerralla: lapsille kesävaatteet 1-2 ostoskerralla eikä viikottain vähän ihanaa sieltä ja tuolta. (Omat vaatteet ja kengät ovat toistaiseksi off-the-limits, koska niiden ostaminen on työlästä).

Koen reagoivani mainostamiseen aika laimeasti. Minuun tuntuu vaikuttavan helpommin "suusta suuhun markkinointi", jota sosiaalinen media on pullollaan. Kun joku tuntemani (tai jonka kuvittelen tuntevani) henkilö, joka omaa arvostamiani ominaisuuksia, suosittelee jotain kulutettavaa, alan nopeasti harkita sitä itselleni. Jos kymmenen vuotta sitten en kehdannut ostaa juuri samanlaisia kenkiä kuin parhaan kaverini ylistämä ja käyttämä pari, on tänä päivänä ongelma usein ratkaistu. On miljoona eri väriä, tsiljoona eri koristetta, biljoona koron korkeutta. Voin siis olla täysin yksilöllinen copy-cat. Tai kopioida henkilöa, jota en tapaa in-real-life ikinä. Laumasieluisuuteni törmäsin pahasti silloin, kun olin ostamassa kallista laukkua, josta olen ensi näkemästä saakka ollut sitä mieltä, että se ruma. Sen lisäksi se oli myös tarpeilleni täysin sopimaton ja edelleenkin ruma. Vaikka tyylikäs nainen näyttää tyylikkäältä ruman laukun kanssa ja pitää laukustaan, niin se ei tarkoita että minä näyttäisin sen kummemalta kuin että minulla on ruma (mutta kallis) laukku. Luotan edelleen kaveriarvioihin, mutta keskittyen omiin tarpeisiini. Olen myös pyrkinyt karsimaan seuraamaani media siten, että vaihdan ostamiseen "inspiroivat" johonkin toiseen mm. lehtitilausten määrä on vähentynyt  ja laatu muuttunut ja shoppailublogien lukeminen on vaihtunut muihin aiheisiin.

Loppujen lopuksi tapani ovat varsin yksinkertaiset: 1) pysy poissa kaupoista, 2) hoida ostokset kerralla ja pidä taukoa ja 3) älä osta siksi, että muutkin ostaa. Ja lisäksi: 4) puhu asiasta oikeilla nimillä. Minkä tahansa kulutushyödykkeen ostaminen on ostamista - ei esimerkiksi sijoittamista. Ravintolaillallinen tai elokuva ovat juurikin niiden ostamista eikä itsensä hyvinvointiin sijoittamista mieleenpainuvalla elämyksellä.


Miten turhan kuluttamisen karsiminen näkyy elämässäni? Olen elänyt/yrittänyt elää turhaa kulutusta karsimalla jo pidempään. Välillä pankkitilille on jäänyt vähän enemmän rahaa, jonka tosin viisi henkinen perhe käyttää helposti vaikka harrastuksiin tai huvituksiin. Sen osalta voin toki onnitella itseäni, että raha menee kotimaiselle yrittäjälle.  Harkitsen ostoksiani ja olen päässyt hyvin siihen, että kaikki mitä ostan tulee käyttöön. Iloitsen näistä pienistä saavutuksista.

Muuten joudun toteamaan, että turhan kulutuksen karsimisen vaikutus on aika pieni. Ainakin kuukausien aikavälillä tarkasteltuna. Positiivista on se, että mistään en tunne jääneeni paitsi. Yksikään väliin jäänyt kulutusmahdollisuus ei vaivaa mieltäni. Yhä edelleen elämäni ja kotini täyttyy kuluttamisesta, jonka koen olevan välttämätöntä. Ei hengissä pysymiselle vaan elämän helppoudelle ja jonkinlaiselle sosiaaliselle viitekehykselle. Jos haluaisin saada erittäin merkittäviä muutoksia, minun pitäisi paneutua näihin välttämättömäksi kokemiini asioihin. Sieltä löytyy aivan varmasti turhaa kuluttamista. Radikaaleihin todella merkkittäviin ratkaisuihin en ole valmis, tässä turhassa kuluttamisessakin riittää minulle vielä työtä,  aion pyrkiä eteenpäin.