Hiihtolomaraportti

Meillä oli edellisiltä vuosilta tuttu kuvio eli aikuisilla ei ollut lomaa koko hiihtolomaviikkoa. Tänä vuonna siitä voimme syyttää itseämme. Olimme aikeissa pitää koko viikon lomaa koululaisten hiihtolomaviikolla, mutta siten ihan kalkkiviivoilla löysin vielä sekä majoituksen että autojunapaikat maaliskuun loppuun Lappiin ja hiihtolomasuunnitelmat menivät uusiksi.

Viikko on sujunut mukavasti. Minulla oli yksi päivä lomaa ja sen vietto meni aivan täydellisesti Messilän rinteillä. Sää oli täydellinen ja pojatkin huokailivat talvisen päivän kauneutta. Koko viikon säät ovat kyllä olleet ihanan aurinkoiset, joskin lauantaina alkoi jo olla vähän liian kylmää.

Kuopus

Keskimmäinen

Puut olivat kuin satukirjasta

Päivän päätteeksi grillailimme makkaraa ja vaahtokarkkeja. Parin pesukerran jäljiltä hiukset haisevat vieläkin savulta - toppavaatteista puhumattakaan. Avotulen ääressä istuminen on vaan niin tunnelmallista.

Hiiltyneet grillitikut

Hra Kepposella oli toinenkin kokonainen vapaapäivä ja hän vei pojat eväiden kanssa pulkkamäkeen. Teiniesikoista ei enää pulkkailu kiinnostanut ja hän olikin valittanut koko reissun ajan, paitsi silloin kun jaossa oli eväät.

Laskettelun ja pulkkailun lisäksi olemme kävelleet jäällä ja metsästäneet Pokemoneja. Minä onnistuin saamaan palloon vasta viidennellä legendary raidilla Rayquazan. Kuopus jatkaa yrittämitä edelleen :(

Pojat toivoivat loman kunniaksi pääsevänsä syömään Raxiin. Pitkällisen mankumisen jälkeen myönnyimme siihen. Mukaan tuli poikien yökyläkaverikin. Jos minä ja Hra Kepponen olimme vastahankaan Raxia, niin esikoinen oli vielä enemmän. Hän kieltäytyi syömästä Raxmättöä ja söikin sitten itsekseen muualla. Pizzan lisäksi kävimme koestamassa Ikean aamiaisbuffetin ennen Messilään menoa. Pojat tykkäsivät siitä todella paljon. Nakit olivat heidän mielestään tosi hyviä, samoin kaakao ja vaniljajogurttia ja pekoni ja leivätkin ihan ok. Minun suosikkini oli tuoreananas-meloonisalaatti. Hintalaatusuhteeltaan Ikean aamiaisbuffet on aivan loistava: hinta on 5,49€ ja Ikeakortilla 4,49€. Pojat varmistivat kassalta, että kyseessä on aivan oikeasti buffet eli ruokaa saa hakea lisää. 

Brunssi à la Ikea, avoinna 9:45-11

Mukavaa sunnuntaita!

Hiihtolomalla Ankallisgalleriaan

Haittaako kiristyvä pakkanen hiihtolomasuunnitelmia?
Milloin olet viimeksi käynyt taidemuseossa?
Menisitkö museoon, jos tietäisit, että teokset ja etenkin niiden kuvaukset saavat sinut hihittämään?

Jos haluat hauskemman taidemuseokokemuksen, niin suosittelen Ankallisgalleriaa. Näyttely sopii hyvin  myös koululaisille. Ankallisgallerian hienoimpiä töitä on nähtävänä Ateneumissa 25.2. saakka. Samalla lipulla näet toki Ateneumin perusnäyttelyn sekä myös Von Wrightin veljesten vaihtuvan näyttelyn.

Ankallisgallerian töitä on Ateneumissa esillä kaksitoista. Teoksilla on myös inspiraation lähde eli jokin Ateneumin omista teoksista. Teokset onkin ripustettu lähekkäin, jotta vierailijat voivat tutkailla suomalaisen ja ankkalinnalaisen taiteen suhdetta ja yhteneväisyyksiä.

Yhteneväisyydet ovat toden totta selkeät, kuten teos Taistelevat Ankat hyvin konkretisoi. Ankkojen luontainen ympäristö on lähes identtinen kotimaisten metsojen elinympäristön kanssa. Samanlaista ärhäkkyyttä on sekä urosankoissa että urosmetsoissa, kun he tavoittelevat naaraan huomiota

Nantti Vonrikti: Taistelevat Ankat. Ankallisgalleria. Kuva: Ankallisgalleria

Ankallisgallerian teokset ovat hienoja ja niiden kuvaukset varsin oivallisia Minulle yksi teoksista nousi ylitse muiden ja paljastan teille henkilökohtaisen suosikkini. Se on Akseli Kala-Kallelan teos Ankervon kirous.

Teoksen esittely:
"Akseli Kala-Kallelan nuoruuden teosten taiteellisena majakkana toimi ankrelianismin innoittama näkemys ankkalinnalaisten alkukodista synkillä salomailla. Jylhät metsämaisemat ja koskematon luonto antoivat raamit hiomattomille esiankoille, muta jalojen ja sinnikkäiden ankkahahmojen nähtiin myös heijastavan vuosisatojen kuluttua perustettavan Ankkalinnan kaupungin alkuvoimaa. Ankervon kirous nähtiin taisteluhuutona yksinäisen ankan taistelussa avaraa maailmaa vastaan"

Oih tuota alkuankan elinvoimaa ja symbioosia luonnon kanssa

Osuvin kuvaus on Alpertti Aatelviltin teoksella Leikkiviä ankanpoikia rannalla:
"Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla on historiallisten aiheiden ja kansallismaisemien jälkeen Ankkalinnan taiteessa ensimmäisiä askeleita kohti arkisempia, syvästi ankallisia aiheita. Maalaus kuvaa kesäistä näkymää, jossa kolme ankanpoikaa uittaa pientä kumiankkaa meren rannalla Ankkaniemen majakalta aukeava saaristo taustallaan. Aatelviltti tavoittaa leikin herkkyyden ja kesäisen valon hehkun ennennäkemättömällä tavalla. Kiireisistä ankanpojista malliksi suostui vain Hupu Ankka."

Ankallisgallerin teokset ovat tuotu osaksi perusnäyttelyä, eli samalla tulee tutustutta kevyesti myös perusnäyttelyyn. Ankallisgallerian teokset ovat nähtävissä myös netissä: https://ateneum.fi/nayttelyt/ankallisgallerian-aarteita/

Ateneumin ylimmässä kerroksessa on Von Wrightin veljesten näyttely. Google-sukupolvelle se on avartava kokemus. He ovat toki kuulleet, että ennen googlea, asioita jouduttiin katsomaan kirjoista. Google-sukupolven on hankala ymmärtää, että tietokirjat eivät ole itse kirjoittaneet itseään vaan jonkun on pitänyt tehdä ne vaivaa säästelemättä. Von Wrightin veljekset tekivät ensimmäisiä suomalaisia sekä ruotsalaisia lintukirjoja. Veljekset itse lymyilivät pusikoissa piirtäen lintuja tai metsästivät linnun ja sitten piirsivät sen tai ensin täyttivät sen ja sitten piirsivät sen. Ei voinut katsoa googlesta että minkälainen räpylä tai väritys tietyllä linnulla on.

Mielenkiintoisen lisän näyttelyyn tuo Sanna Kanniston valokuvateokset linnuista. Kannisto tekee yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja kuvaa lintuja mm. rengastuksen jälkeen. Kannistolla on luontoon pystytetty studio, jossa hän kuvaa linnut. Työt ovat suorastaan maalauksellisia. Ihailin kovasti Kanniston myynnissä olevia pari työtä Helsinki Contemporary gallerian takahuoneessa ja haaveilin Kanniston teoksen ostamisesta.

Kuva Sanna Kanniston työstä Ateneumin näyttelyssä

Sanna Kannisto: Bombycilla garrulus (Tilhi), 2017. Taiteilijan omistuksessa. 
Kuva: Sanna Kannisto, Kuva lainattu: https://ateneum.fi

Sitten takaisin Von Wrightin veljesten töihin:

Riekot talvihöyhenissään - yksi suosikkitauluistani

Selvästi minua puhutteli enemmän talvimaisemat

Vaikka minä ja ystäväni Anna emme todellakaan ole eduksemme alla olevassa selfiessä, haluan silti jakaa sen kanssanne. Minusta Von Wright on erinomaisesti maalannut tauluun tuon ohikiitävän hetken, jolloin haukka antaa jänikselle selkähierontaa 😉😉😉

Jäniksen selkähieronta teos

Molemmat näyttelyt päättyvät siis sunnuntaina 25.2. Menkää Ateneumiin kipin kapin!
Ateneumin pääsymaksu 15€, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.

Raskaan viikon kohokohdat

Takana on vastoinkäymisten ja runsaan puurtamisen täytteinen viikko. Viikon tapahtumat ovat uhanneet sekä terveyttä että taloutta, mutta eteenpäin on puskettava.

Viikon hyviin hetkiin kuuluu se, että vaari (eli isäni) pääsi kotiin sairaalasta. Tosin pyörätuolissa. Pitkässä on 80-vuotiaan luiden luutuminen. Onnettomuus tapahtui jouluaattona ja vieläkään jalan päälle ei saa astua. Toipilasajan kestoennuste on 6-9kk, onneksi ehkä muutaman viikon päästä jalka voisi alkaa kestämään osittaispainoa.

Tällä viikolla olemmekin sitten pyörittäneet töiden ja kodin ohella Kepposten Kotipalvelua. Vaarin kotiinpaluu on työllistänyt meitä kuuden hoitokeikan verran. En ymmärrä, että kuinka sellaiset vanhukset pärjäävät, joilla ei ole omaisia samalla paikkakunnalla. Esimerkiksi isäni pyörätuoli piti noutaa apuvälinekeskuksesta, joka on auki kolmena päivänä klo 12-13:30. Läheskään kaikki työssäkäyvätkään eivät pysty myöskään tuollaiseen aikaan olemaan poissa töistä. Viikolla Hra Kepponen kävi myös katsomassa äitiään 180km päässä. Kotipalvelun pyörittämisen lisäksi olemme etsineet suksia, ostaneet monoja ja kuljettaneet poikia discoon ja yrittäneet hoitaa perusarjen. Töissäkin on ollut kiirettä ja olen joutunut näiden muiden hommien takia tekemään rästejä myöhään illalla. Aivot alkavat olla aikamoista puuroa tämän kaiken hallinnassa ja olen jo paristi unohtanut kesken lausetta, että mitä olinkaan sanomassa.

Harmillisesti en ehtinyt muistamaan ystäviäni mitenkään ystävänpäivänä :( En edes ehtinyt vastamaan niihiin muutamiin ystävänpäiväviesteihin, vaan pakersin töitä urakalla. Hra Kepponen oli ystävänpäivänä työreissulla. Juuri kun olin lähdössä viemään yhtä poikaa koulun ystävänpäivädiscoon, ovikello soi. Kuopus kävi avaamassa ja tuli ovelta kukkapaketin kanssa. Hra Kepponen oli lähettänyt minulle kukkakaupan kautta ystävänpäiväkukat. Mielialani kohosi hetkessä!

Ystävänpäiväkukat

Kukkien mukana oli myös kortti ja kortista selvisi, että minua odottaa kaapissa myös lahjakin. Olen ollut aikeissa hetkenä minä hyvänsä viimeisen puolen vuoden aikana ostaa itselleni uuden repun tietokoneelle. Hra Kepponen hoiti asian puolestani :) Lahjapaketissa odotti minua ihanan pirteän värinen ja sirokokoinen läppärireppu. Hra Kepponen on niin taitava näissä lahjahommissa.

Ystävänpäivälahja

Ilonaiheisiin kuuluu se, että ehdin käydä ulkoilmassa sekä lauantaina ja sunnuntailla sekä se, että esikoinen oli yökylässä vaarin luona. Siinä tuli samalla nähtyä, että miten vaari pärjää ja kuinka sujuu ruokahuolto. Esikoinen viihtyy edelleen hyvin vaarin kanssa, mikä on minusta tosi hieno juttu!

Keskimmäinen suksilla

Työntäyteinen viikko on edessä jälleen. Pojilla alkoi hiihtoloma ja aikuisilla ei ole koko viikkoa lomaa. Yritämme pyörittää ensi viikolla poikien lomailua sekä kotipalvelua töiden ohella. Uskoisin, että ensi viikko on kotipalvelun osalta jo kevyempi, kun vaari on päässyt asettumaan kodiksi ja mummunkin lääkevarannot on taas täydennetty.

Minua valitettavasti odottaa vielä viime viikolta jääneet rästityöt sunnuntain kunniaksi, mutta sitä ennen meillä herkutellaan lasagnelta. 

Malediivit on snorklaajan paratiisi

Hra Kepponen pelasti kamerastani snorklauskuvani. Voi sitä onnea!

Me tosiaan snorklasimme Malediiveilla tunteja jokaisena lomapäivänä. Se oli tehty varsin helpoksi. Saarta ympäröi koralliriutta. Rannasta oli tehtyä muutamia läpivientejä riutan reunaan. Niitä pitkin siirryttiin riutan reunalle snorklaamaan. Välillä oli merivirtauksia ja aallokkoakin, välillä tyyntä. Räpylät olivat aivan ehdottomat varusteet.

Näimme vaikka mitä hotellisaaren omalla riutalla: rauskuja, riuttahaita, mureenoja, skorpioonikalan, todella kokkaan napoleoninkalan, kilpikonnia, barracudan, trumpettikalan ja ties vaikka mitä värikkäitä kaloja. Jokaisella snorklauksella näimme uusia kaloja. Kuvia kertyi useita satoja. Yritin valita tähän kivoimmat kuvat ja erikoisimmat kalat :)

Meikitön lomaselfie, oikealla reitti riutan reunaan

Kuvasa oikealla näkyy tuollainen vaaleanturkoosi raita ja tarkkaan katottuja pari uimaria. Se vie riutan reunalle. Minulle uvsuojapaita oli ehdoton, olisin tarvinnut uvsuojashortsitkin. Jonna snorklasi bikineillä ja oli loman lopuksi selästään kuin kahvipapu

Riutan kohdalla oli matalaa ja riutan päättyessä syvä vesi näytti huikean siniseltä

Koralleja ja merivuokkoja 

Joku parrot fish lajike. Nämä tyypit syövät korallia ja niillä on hurjan näköiset hampaat. Vedessä kuuluu rouskunta, kun papukaijakalat syövät

Chinese trumpet fish, reilu 50cm kepukka

Red lion fish. Tämän näimme vain kerran ja sekin oli silkkaa tuuria. Hyvä piiloutumaan. 

Koralleja ja kirkkaan sininn simpukka 

Mikä lienee jättimäinen merimato :) 

Kilpparilla oli vakiopaikka, josta sen usein bongasi 

Olisimme voineet seurailla vaikka kuinka kauan tämän tyypin touhuja 

Oranssi klovnikala, josta Nemo teki tunnetun 

Komea rausku ui altamme, spotted eagle ray 

Riuttahai (black tip reef shark), näitä oli todella paljon, mutta suurimmaksi osakasi pieniä. Kuvan yksilö oli reilun metrin mittainen. Riuttahaita oli vaikea saada kuvattua, ne muuttivat nopeasti suuntaan nähdessään ihmisen. 

Tatti otsassa kala, ei kun unicorn fish - olen siis nähnyt yksisarvisen :)

Siellä luikertele parimetrinen mureena. Se oli uinut Jonnaa vastaan, yhtään ei harmita, etten nähnyt. Mureenat ovat häijyn oloisia 

Tämä mureena oleskeli yllättävän matalassa vedessä 

 Mureena, kyseessä ilmeissti giant moray joka voi kasvaa 3-metriseksi

Korallien kauneutta 

Tämä riuttahai tuli aivan suoraan kohti ja ajatellin saavani huippukuvan, mutta mokoma kääntyi

Trumpettikala eli kaksipäinen kepukkakala

Giant clam, kokoa reilusti yli puoli metriä 

Tuon punainen näyttää erehdyttävästi karvalaukulta :)

Ostimme kaksi snorklauretkeä. Ensimmäinen oli epäonninen, yritimme reilun kolmen tunnin ajan jäljittää valashaita, mutta niistä ei näkynyt evääkään. Toiseksi retkeksi ostimme paholaisrauskuretken. Lähestyessämme yhtä paholaisrauskujen kokoontumispaikoista, veneen henkilökunta huomasi valashain. Me satuimme olemaan jo räpylät jalassa ja snorkkelit otsalla, joten olimme hetkessä vedessä. Ehdimme nähdä valashain, se otti nopeasti etäisyyttä ja ui syvemmälle.

Pienen hakemisen jälkeen paholaisrauskut löytyivät ja paikalla oli nopeasti muutamia veneitä. Enimmillään näin 9 paholaisrauskua yhtä aikaa. Ne ovat majesteettisia eläimiä ja rauhallisia planktonin syöjiä, kuten suurikokoinen valashaikin.

 Paholaisrauskut (manta ray) ja sukeltajat. Paholaisrauskujen evien väli oli n. 2,5m

Retkioppaamme sukelsi meille lähikuvan

Olin nähnyt niin paljon kaikkea, mutta silti vähän harmitti, etten ollut nähnyt yhtään mustekalaa. Paholaisrauskuretkellä sekin asian korjaantui. Huomasin korallikolossa piileskelevän todella kookkaan mustekalan.

Tuosta violetista korallista vasemmalle näkyy iso mustekala piilossa 

Meikäläinen yrittää väistää nopeasti kilpikonnaa. Muutama kuvaaja tunki vähän liian lähelle ja kilppari lähti ärtyneenä suuntaani.

Snorklaaminen kuuluu lempipuuhiini. Minulla oli suuret odotukset Malediivien suhteen snorklaukseen ja hotellikin valikoitui snorklauksen helppouden ja koralliriutan laadun perusteella. Odotukseni toteutuivat aivan täysin.