Retki Vierumäen kylpylään

Yritämme säännöllisesti sopia uimainnokkaan kaveriporukan kanssa jonkun uima-saunaretken. Tällä kertaa päädyimme retkeilemään ystäväni Sirpan kanssa kahdestaan. Viime perjantaina lopetin työt jo puolilta päivin saldovapaitten ansiosta ja suuntasimme Sirpan kanssa kohti Lahden pohjoispuolella sijaitsevaa Vierumäen kylpylää. Noin puolitoistavuotta sitten avattu kylpyläosasto oli miljoonasatsaus Vierumäellä ja meille molemmille uusi paikka.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sirpan toiveesta Luhdan pääkonttorin outlet-myymälään ja kahvilaan. Minä en meinannut ensin suostua shoppailutaukoon lainkaan, mutta onneksi joustin. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, löysin Luhdalta uuden kevättakin, paidan ja pyyhkeitä. Lounaskin oli maistuva.

Luhdan pääkonttorin yläkerroksen kahvila on avoinna kenelle vaan halukkaalle. Lounas oli perushyvä, salaattipöydälle isommat kehut. Vielä isommat kehut valoisuudelle ja eksoottisille moottoritienäkymille.

Luhdan kahvilan maisemia pääsee ihailemaan myös ulkoterassilta. Päivä oli niin kylmä, että ulkoterassi ei houkutellut.

Kahden tunnin lippu kylpylään maksoi 27€. Nokian Eden olisi maksanut samana ajankohtana 28€, Allas Seapool Helsingissä 24€, Vantaan Flamingon hinta olisi ollut 33€ sisältäen saunamaailman, vesipuiston ja K18 kylpyläalueen.

Vierumäen kylpylässä oli sinne saapuessamme varsin rauhallista ja sisäaltaassa oli vähäisesti väkeä. Vierailumme aikana väkimäärä alkoi kasvaa, mutta pysyi maltillisena. Vierailumme aikana pukuhuoneet, wc-tilat ja suihkutilat olivat ilahduttavan siistit.

Sisätiloissa on yksi iso monitoimiallas, jossa on erilaisia hierontasuihkuja ja pyöreä virtaus, lisäksi on porealtaita. Lapsia varten on kaksi vesiliukumäkeä. Tilaa uimiselle tai vesijuoksulle ei ole. Virtuaalivesijumppamahdollisuus on ja me hyödynsimme sen heti aluksi Sirpan kanssa. Allas on niin matala, että minun vesijumppaa se haittasi jonkin verran. Allasalueella parasta minusta oli tehokkaat hierontapisteet.

Kuvat lainattu Vierumäen kylpylä

Kävimme testaamassa tavallisen saunan, kivisaunan (seinissä kiveä) ja höyrysaunan. Höyrysauna oli aika höyrytön. Lisäksi oli vielä suolasauna, mutta sen portaat olivat niin jyrkät ja sauna täynnä, joten se jäi minulta väliin.

Kivisauna, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Ulkona on pienehkö ulkoallas, jossa mahtuu vähän uimaan. Ehdimme nauttimaan iltapäiväauringosta ulkoaltaassa. Ulkona on lisäksi kylmäallas. Toinen kylmä allas on sisätiloissa. Ulkotilojen paras juttu on iso savusauna.

Ulkotilat, siellä joku harppoo kohti savusaunaa

Savusaunassa oli ihanat löylyt. Noin muuten olin kyllä pettynyt sen suunnitteluun. Aivan uusi savusauna, jossa on toistettu kaikki 1800-luvun savusaunan huonot puolet ja lisätty vielä uudet mukaan.

Savusaunassa on erittäin huono valaistus. Etenkin, kun tulet ulkoa kirkkaasta auringonpaisteesta, ei silmät meinaa erottaa hämäryydessä mitään. Tämä on muuten yleinen piirre uusissakin savusaunoissa. Seuraavalle savusaunaretkelle yritän muistaa ottaa mukaan oman taskulampun.

Savusaunaan on perinteisesti ollut matala oviaukko. Vierumäellä oli varsin matala. Ulkopuolella on asianmukainen varoituskyltti. Saunasta poistuessani olin jo unohtanut matalan oviaukon sekä oli niin hämärää, etten nähnyt sitä ja niinpä ja kalautin otsani oven yläkarmiin kovaa. Vielä neljän vuorokauden jälkeen otsani on kipeä. Savusaunan puumateriaali on sellaista, että pitkän lämmityksen aikana se kuumenee huomattavasti. Meidän piti käydä hakemassa allastossumme jalkaan ja minulla oli vaikeuksia pitää kiinni kaiteesta. Jälleen mietin, että kuka näitä saunarakennuksia oikein suunnittelee?

Mutta löylyt olivat sopivat.

Savusauna ulkoapäin, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Mielestäni kylpylä toimii parhaiten aikuisille, jotka tulevat rentoutumaan. Kaksi vesiliukumäkeä viihdyttävät varmasti kouluikäisiä ja vähän nuorempiakin, mutta jos jonot kasvavat pitkiksi tai lapsi ei innostu niistä, allasalue tarjoaa aika vähäisesti muuta viihdykettä.

Retkemme oli onnistunut. Ensin hyvät ostokset, sitten vähän vesiliikuntaa ja lopuksi rentoilua. Valtava merkitys oli sillä, että kylpylässä ei ollut liikaa ihmisiä. Jos kiirehuippuna kaikki pukukopit myydään täyteen, kokemus kylpylästä voi olla aivan erilainen. Sirpan kanssa mielipiteemme olivat yhteneväiset: kiva, siisti ja uusi peruskylpylä siedettävän ajomatkan päässä Helsingistä. Saatamme mennä uudestaankin, vaikka paikka ei varsinaista vaikutusta tehnytkään.

Tahkovuori - kallis kylpylä ja edullisempi sauna

Meidän Tahkovuoren lomahuoneistossamme oli toki sauna, mutta minua himottaa päästä avantoon ja pidän todella paljon kylpylöistäkin. Niinpä koestimme Tahkolla sekä kylpylän että saunan avantomahdollisuudella.

Ensimmäiseksi ostin meille Tahkovuoren Löylykontista yksityisvuoron. Löylykontti myy saunavuorolle yksittäispaikkoja tai sitten voi ostaa koko vuoron. Vuorolle myydään 10 lippua. Sanoisin, että tunnelma voi olla silloin aika tiivis. Se toki riippuu siitä, kuinka innokkaita avantouimareita vuorolle sattuu. Minulle Löylykontti on tuttu Espoon Matinkylästä ja Helsingin Sörnäisistä. Sörnäisissä on yksi suihku per pukuhuone. Kun olen viimeksi käynyt Matinkylässä, se oli suihkuton. Jokaisessa vierailemassani Löylykontissa löylyt ovat olleet hyvät ja saunakerrasta on jäänyt hyvät muistot ja fiilis. Suosittelen Löylykonttia!

Hiihtolomaviikolla tunnin saunavuoro maksoi muistaakseni 29-49€ kellonajasta, ostoajasta ja päivästä riippuen. Ostamani vuoro oli 29€, joka oli minusta edullinen hinta. Meitä nyt oli toki vain kolme saunojaa. Tahkon Löylykontista on kivat näkymät järvelle, jonka jäällä oli hiihtäjiä ja takana näkyvät laskettelurinteet. Paikat olivat siistissä kunnossa ja portaat laiturille ja avantoon huolletut. 

Saunasta oli kivat näkymät

Minulla on nykyisin omatekoista avantouintiseuraa. Keskimmäinen käy mielellään kastautumassa. Ihan mahtavaa! Me kun ramppasimme avannossa, niin Hra Kepponen otti kastautumisen "rohkeushaasteena" ja kävi irvistellen kastautumassa. Kyseessä oli kuulemma ensimmäinen, viimeinen ja ainoa kerta. Hra Kepponen on perheemme vilukissa eikä mikään innokas uimari. Kesällä 2025 hän polski Jäämeressä ja nyt helmikuussa 2026 hän kastautui avannossa. Kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja.

Perheen kastautumiskuvat. Meidän esikoisemme myös käy mielellään avannossa kastautumassa ja on käyttänyt mökillä jääsahaani avannon tekoon. Ollaanko me nyt sitten oikein avantoperhe?

Toinen kohteemme oli Metsäkylpylä Lähde. Se on rakennettu Tahkovuoren huipulle, ravintola ja hotelli Panoraman yhteyteen. Siellä on kolme saunaa, ulkona on lämmin allas ja kylmä allas, sisätiloissa on muutama lämmin allas. Vaikutteita kylpylään on haettu Japanista. Sanoisin, että ehkäpä kylpylässä oli tosiaan pientä japanilaisen onsen kylpylän tunnelmaa. Kahdesta saunasta on komeat maisemanäkymät. Metsäkylpylä Lähde on vain aikuisille. Kaikkien vieraiden pitää olla täyttänyt 18 vuotta.

Kahden tunnin lippu kylpylään maksoi 49€ per henki. Hintaan kuului pyyhe ja sandaalit. Pisteet siitä, että sandaaleita oli ihan joka koossa. 49€ kylpylälipusta on kova hinta, se on eniten toiseksi eniten, mitä olen tähän mennessä ikinä maksanut. Maksoin 50€ Haaparannan Cape East kylpylästä, jossa ei ole aikarajoitusta. Piti tsekata hinnat Sveitsissä vierailemaani Beatus-kylpylään ja sinne pääsisi tämän päivän hinnoilla 45€. Tokiossa kylpyläkäynti kustantaa 10-25€. Arctic Saunaan Jerisjärvellä Muoniossa maksaa nykyisin 40€ ja siellä on vain avanto. AI kertoo, että Suomen kalleimpia sisäänpääsyjä on ruuhka-aikana ovelta ostettu K18 span ja saunamaailman sisältävä lippu Flamingoon, sen hinta voi nousta jopa 52€. Flamingon liput netistä ostettuna ovat 22-44€. Toiseksi kalleimmaksi AI listaa Koli Relax Span 40€ lipullaan (37€ S-etukortilla). Eli Metsäkylpylä Lähde saattaa olla Suomen kallein pääsylippuja myyvä kylpylä.

Miltä näyttää Metsäkylpylässä? Vierailumme osui harmaaseen ajankohtaan päivässä, mikä näkyy kuvissa.

Etualla mukavan lämmin ja iso ulkoallas, vasemmalla allasta vastapäätä sisäaltaiden talo, kolme muuta rakennusta ovat saunoja. Joka paikkaan kuljetaan siis ulkokautta.

Lämpimän altaan vieressä on kylmä allas johon on erinomaiset portaat

 

Loungessa oli tarjolla hedelmiä, pähkinöitä ja vettä ja baarista voi ostaa juomia. Kun pojat olivat pieniä, niin ennen retkikohteeseen menoa piti käydä läpi, että voiko sieltä ostaa matkamuistoja tai karkkia. Nykyisin käydään läpi, että sponsoroiko vanhemmat olutta :D

Tässä kuvassa näkyy pienempi maisemasauna ulkopäin

Löylyt ja maisemat olivat erinomaiset

Sisäallashuoneessa rätisi ihanasti takkatuli ja maisemat olivat edellenkin kauniit

Tunnelma Metsäkyplylä Lähteessä oli rauhallinen. Asiakkaita ei ollut lähellekkään täyttä määrää ja saunassa olimme usein omalla porukalla tai sitten max kaksi muuta saunojaa. Isossa ulkoaltaassa oli usein pari muuta ihmisiä. Tilat ovat tyylikkäät ja ne pidetään siisteinä. Maisemat ovat kauniit. Tämä oli ensimmäinen kerta keskimmäiselle aikuisten kylpylässä ja hän tykkäsi kovasti. 

Jos vertaan vaikka Helsinkiin Löylyyn ja Allas Sea Pooliin, niin niiden iso miinus on ruuhkaisuus. Pukuhuoneen lattia lainehtii vettä ja suihkuun joutuu jonottamaan. Metsäkylpylässä oli niihin verrattuna ihana rauha sekä hiljaisuus. Toki Allas Sea Poolissa käy Metsäkylpylän hinnalla kahdesti.

Kovalla pääsymaksulla sai rauhalliset ja hienot puitteet rentoutumiseen. Se, että kannattaako maksaa, rippuu ihan lomabudjetista ja kiinnostuksen kohteista. Jos menemme uudestaan Tahkolle, niin Metsäkylpylään en ole kiinnostunut investoimaan enää uudestaan. Se on nyt nähty. Löylykontin varaisin ehdottomasti uudestaan.

Hiihtoloma Tahkovuoren ihanissa talvimaisemissa

Tämä vuosi ei ole lomailun osalta mennyt nappiin. Meillä oli lomaa viime viikolla. Tarkoituksena oli lähteä nelistään eli minä, Hra Kepponen, keskimmäinen ja kuopus Tahkovuorelle. Kuopus sai vanhojen tanssi ruton eli sieltä liikkeelle lähteneen flunssan. Hän ei ollut pahasti kipeä, vähän kuumetta, kurkkukipua ja kauhea räkä, mutta selvää oli että pojasta ei ole ulkoilijaksi useaan päivään. Kuopus halusi jäädä kotiin. Koska esikoisemme oli kotona, niin oli helppo ratkaisu jättää kuopus kotiin. Niinpä lähdimme matkaan kolmestaan. Keskimmäisen ei tarvinnut viettää koko viikkoa meidän kanssamme hapantuen. Hänen ystävänsä on Tahkolla töissä ja toinen kaveri tuli sinne lomailemaan keskellä viikkoa.

Minua jännitti etukäteen pakkanen. Pelkäsin, että on niin kylmää, etten tarkene tehdä mitään. Pakkasta oli parina päivänä -8, muina päivinä pari astetta kireämpää. Tarkenimme ihan mukavasti. Matkaan suoriutuneiden osalta loma oli oikein onnistunut.

Parasta Tahkovuorella oli upeat lumikuorrutteiset puut! Talvimaisemat olivat niin kauniit! Kohta seuraakin sitten kuvatulvaa Tahkon maisemista. Ensin muutama arvio Tahkosta.

Tahkon plussat ja miinukset:
+kohtuullinen ajomatka Helsingistä ja hyvät tiet, toki viikolla 8 teillä ruuhkaa
+ei hissijonoja viikolla 8
+paljon oheispalveluita: useampi kylpylä, keilaus, sisäleikkipuisto, moottorikelkkojen vuokraus, husky/pororetkiä
+paljon majoituskapasiteettia, varasimme hyvin myöhään majoituksen
+Nilsiän palvelut vartin ajomatkan päässä, kuten hyvät ruokakaupat
+hyvä lumitilanne

-rinteissä kuluneisuutta: jäätä ja lumivalleja jopa näin hyvissä lumiolosuhteissa
-monessa rinteessä hieman jyrkempiä kohtia, joissa lapset eivät hallitse vauhtiaan ja suksiaan
-rinneravintoloissa todella pitkät ruuan odotusajat
-pääosin ankkurihissejä

Jos perheessä on vaikka alakoululaisia, jotka vielä opettelevat laskettelua, mutta laskettelevat vain aikuisten rinteitä, niin suosittelen ajamaan Tahkon ohitse Vuokattiin, jossa on tarjolla minusta paljon runsaammin sinisiä, loivia rinteitä.

Ennen hiihtolomaa mediassa ja somessa puhutti laskettelulippujen hinnat. Ne ovat useammassa paikassa nousseet jopa 30% parissa, kolmessa vuodessa. Jopa Etelä-Suomen laskettelukeskuksissa päivälipun hinta alkaa vitosella. Uteliaisuudesta vertasin, että mitä maksaa hissilippu Italian Bardonecchiassa, jossa olimme kaksi vuotta sitten. Siellä päivälippu on 44€ ja Tahkolla 54€. Vielä isompi ero on lyhyemmissä lipuisssa. Tahkolla 3t lippu 47€ ja Bardossa 33€. Bardossa nuoriso saa alennusta lipuista ja lasketeltavaa riittää aivan erilailla kuin Tahkolla. Nykyisillä hissilippuhinnoilla ei kyllä tee mieli rinteeseen yhtään kehnommassa säässä eikä myöskään hiihtolomareissun ulkopuolella. 

Minun jalkani eivät kestä enää montaa päivää laskettelua eikä edes koko päivää, joten minä vietän osan lomasta murtsikkaa hiihtäen tai kävellen. Ihan pelkkää säästöä hissilipuissa :D  

Sitten niihin kuviin, ensin kuvia pilviseltä laskettelupäivältä.

Hra Kepponen

Sitten aurinkoisia rinnekuvia

Kävimme Hra Kepposen kanssa kävelylenkillä, jonne lähdimme ylhäältä Panorama-ravintolan parkkipaikalta. Sinä päivänä ilmassa oli lunta ja monessa kohtaa aurinkoi sai sen ja hanget kimmeltelemään upeasti. Harmi, ettei kamera vanginnut sitä kunnolla.

Jopa autoilu oli elämyksellistä Tahkon lumisissa maisemissa

Yritin kovasti kuvata kuinka lumi kimmelsi ilmassa auringonpaisteessa ja tässä ainoa kuva, josta vähän käy ilmi tuo upea ilmiö.

Tämä saattoi olla elämämme viimeinen hiihtoloma viikolla 8. Jos keskimmäinen on vuoden päästä armeijassa, niin saatamme typistää hiihtolomailun yhteen päivään Messilän rinteissä. Riippuu nuorisosta, että olemmeko täysin vapaita valitsemaan hiihtoloman ajankohdan.

Niin kaunista oli Tahkolla, että into kotimaanmatkailuun on taas erittäin korkealla.

Yleisöryntäys Halikon Kurpitsaviikoille

Minä tykkään kurpitsajuhlista ja halloweenistä. Kun pojat olivat pieniä, niin juhlimme halloweeniä ihan urakalla. Meillä oli halloweenjuhlat, joissa oli yleensä paikalla serkkuni perheensä kanssa ja joku toinenkin ystäväperhe. Esikoinen ja kuopus ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä marraskuussa ja usein jommallakummalla tai molemmilla oli vielä halloween-teemaiset synttärit. Viime vuosina halloween on typistynyt teemakoristeltuihin leivonnaisiin. Kahtena edellisenä vuotena olen juhlistanut halloweeniä käymällä Puotilan Kartanon Halloweeks-puistossa. Tarkoituksenani on mennä sinne tänäkin vuonna.

Tänä vuonna toteutin pitkäaikaisen haaveeni vierailla Halikon Kurpitsaviikoilla, jonne Rannikon Puutarha toteuttaa upean kurpitsapuiston. Ystäväni Sirpa lähti kaveriksi. Sirpa meni ensin tapaamaan äitiään hoivakotiin ja minä jäin kauppakeskus Myllyyn ostoksille. Oli tehokas reissu. Sitten kävimme keskustassa syömässä ja lopulta kohti Halikkoa.

Sirpa on käynyt Kurpitsapuistossa muutaman kerran ennenkin ja hän oli myös katsonut valmiiksi tärppejä pysäköintiin. Tärpit eivät auttaneet meitä. Päädyimme kolmannelle kierrokselle Halikon ympäri ennenkuin löysimme parkkipaikan. Tämä aiheutti sen, että pimeä tuli liian nopeasti. Kurpitsapuisto on toki tunnelmallinen pimeälläkin, mutta siellä ei ole yleisvalaistusta. Kävijöitä ilmaistapahtumassa oli todella paljon. Halikon vanhan sillan ylitse käveltiin jonossa. Vohvelijonotkin oli hurjan pitkät.

Innokkaita vierailijoita jonoksi saakka autolla sekä kävellen

Nämä useilla kurpitsoilla päällystetyt rakennukset olivat minusta hienointa antia. Komea!

Tämä oli ehkä paras

Kurpitsapuistossa oli paikalla hurjia ja vielä hurjempia luurankoja

Luurankoja oli kokonainen bändillinen

Paikalle kannatti saapua pyörällä eikä autolla

"Maissilabyrintti" johdatti heinäpaalilinnaan. Jono oli aikamoinen ja pimeäkin jo, joten se jäi sisältä kokematta. Komea rakennelma.

Hän kaiversi maksusta tilauskurpitsoja

"Ammattikaivertajan" tekemä upea norsu

Näitä kurpitsoja oli koristeina paljon

Hienot kurpitsaviikot oli Halikossa. Minuun makuuni kävijöitä oli jo liikaa, joten toista kertaa tuskin lähden paikan päälle lauantaina tai sunnuntaina. Olen tyytyväinen, että pääsin vihdoin kokemaan tapahtuman.

Halikon kirkon ympäristössä oli Alexander Reichsteinin valotaideos "They were here". Olen ihastellut hänen teoksiaan aikaisemmin ainakin Lux Helsingissä. Kirkon seinään heijastui illan pimeydessä myöskin valoteos ja sisälläkin oli valoteos. Hieno kokonaisuus!

They were here teoksen hahmoja kauempaa kuvattuna

Teoksen hahmoja lähempää

Samat patsaat auringon laskiessa

Ehdin nähdä ruskaa Aurajoen rannalla

Ja syödä herkullisen curryn Ravintola Norsussa

Ihan yhdessä hujauksessa on mennyt lokakuu. Kohta on inhokkini marraskuun vuoro. Aion parantaa marraskuutani kausivaloilla, hyvällä ruualla ja aloittamalla postaukset Keski-Aasian reissustani.