Savusaunomista ja barbeja

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää! Näin sitä ollaan sitten syksyssä ja minä se vielä vaan muistelen kesäjuttuja. Kesä oli niin ihana, että kesäjuttuja riittää tämänkin jälkeen.   

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdimme ystäväni Sirpan kanssa Herrankukkaroon savusaunomaan. Paikka sijaitsee merenrannalla upeissa maisemissa Naantalin Rymättylässä. Olimme ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten Herrankukkaron savusaunatapahtumassa ja ihastuimme kovasti. 

Kahdessa vuodessa oli tapahtunut sellainen muutos, että Herrankukkaro on laajentanut majoitustoimintaa ainakin kesäaikaan yksityishenkilöille ja savusaunatapahtuman jälkeen paikalla oli suorastaan kuhinaa. Pari vuotta sitten majoittujia oli vain vähän.

Löylyt olivat isossa maasaunassa mukavan lempeät ja merivesi lämmintä, ja onneksi sinilevätöntä. 

Herrankukkaron rannan kaislikkokylpylä ja rantaa

Kaislikkokylpylän paljut ovat erittäin suosittuja. Tällä kertaa me emme käyneet paljuissa kertaakaan. Meidän suosikkimme oli saunaan ja uimaan ja saunaan ja uimaan :)

Sirpa maasavusaunan ovella

Kurkistus jättimäiseen maasavusaunaan

Savusaunatapahtumaan kuuluu myös ruoka. Saaristohenkinen buffet oli jälleen erittäin maistuva. 

Kampelaa syön niin harvoin, että se piti ehdottomasti ikuistaa.

Mahat pullollaan vyöryimme söpöön mökkiimme hieman lepäämään. Edellisellä kerralla olimme isommassa mökissä, joka oli ehkä jopa vielä ihanampi. Tämän mökin plussana oli kiva pikkuparveke, jossa myöhemmin vietimme iltaa ja ihailimme auringonlaskua. Harmi, että siinä isommassa linnunpönttömökissä ei ole parveketta.

Mökkimme Uivelo

Pienen pötkötyksen jälkeen mietimme, että mitäs nyt tekisimme. Heitin vähän huumorilla Sirpalle, että koska majoitukseen kuuluu iltasaunavuoro, niin lähdetäänkös ottamaan vielä uusi uima- ja saunakierros. Päätimme, että kävellään taas alueella ihmettelemässä rakennuksia ja jätetään sitten vielä tunti aikaa toiselle saunakierrokselle.

Toisen saunakierroksen jälkeen parkkeerasimme parvekkeelle. Sirpa oli ostanut vähän juustoja, keksejä ja muita tykötarpeita. Minulla oli mukana shampanja. Sitä siinä Sirpan kanssa harmiteltiin, että kaikki on niin isoissa pakkauksissa ja siksi epäkäytännöllistä tälläiselle kahden hengen luksusiltapalalle. Istuttiin siinä parvekkeella pitkään ja hartaasti ja lopuksi kummastelimme, että kuka söi sellaisen määrän keksejä ja juustoja.

Edellisellä reissulla muistimme ottaa mukaan omat shampanjalasit

Aamulla kävimme aamupalalla ja sen jälkeen tietenkin uimassa. Sitten lähdimme katsomaan Rymättylän kirkkoa. Se on todella komea kirkko. Kirkon edustalla oli suorastaan tungosta, siellä oli hieman aikaisemmin päättynyt konfirmaatio.

Upea paanukatto

Sirpa harrastaa näitä salakuvauksia, ihmettelen tässä, että jestas on komea kirkko

Alttarin takana kirkon seinässä oli opetuslapsia ja piruja ylempänä

Seuraavaksi matkamme jatkoi Turkuun. Oli viimeinen päivä, kun Turussa oli vielä auki Barbie-näyttely Pinkspiration. Yksi suosikkileluistani lapsena oli Barbie. Enemmän aikaa kului varmaan Barbien vaatteiden ja korujen väkertämiseen kuin itse leikkiin. Odotin kovasti, että pääsen ihailemaan barbeja.

Näytteillä oli osa Ursula Kähärin Barbie-kokoelmasta. Eläkkeellä olevalla entisellä hammaslääkärillä on yli 7000 Barbieta. Suurin osa nukeista on säilytyksessä pahvilaatikoissa ja tokihan kalliita keräilyharvinaisuuksia kuuluu säilyttää omassa laatikossaan. Näyttelyn valvoja kertoi, että keräilynuken arvo romahtaa, kun se otetaan pois paketista. Hän osoitti nukkea, jonka hinta on rutkasti yli 2000€ laatikossaan, mutta pakkauksesta poistetun nuken saan noin kolmasosalla avaamattoman nuken hinnasta.

Barbie-kakku

Näyttelytila oli pettymys. Siellä ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja hiki valui norona barbeja katsellessani. Näyttelyvieraat saattoivat lainata sentään viuhkan. Sen avulla pysyin  tajuissani. Kävin aina välillä lepäämässä ja kuivaamassa otsaa ja sitten jatkoin näyttelykierrosta. Kyllähän minua hieman harmitti myös se, että vitriineissä olevien barbien kuvaus oli heijastusten vuoksi aivan liian vaikeaa.

Minua kiinnosti erityisesti muotisuunnittelijoiden pukemat barbit, tv-sarja barbit ja hienoihin vaatteisiin puetut barbit. Katseltavaa näyttelyssä oli hurjasti. 

Sitten muutama suosikkini näyttelystä

Prinsessa Leia barbi on upea

Darth Vader barbie - voi hyvänen aika!

Stormtrooper on kyllä supercool :)

Ihan Dana Scullyn näköinen

Tietysti Barbie ajaa Harrikallakin

Upea hääbarbi jolla Vera Wangin suunnittelema puku

Carolina Herreran hääpuku

Audrey Hepburn Sabrina-elokuvassa barbina

Faberge-Barbie

Burberrya päästä varpaisiin

Marilynista ja Elviksestä oli näyttelyssä monta eri versiota

"Julkkisbarbit" olivat useimmat hyvinkin näköisiä. Siksi hämmästytti se, että Kuningatar Elisabeth Barbie ei ollut kovin onnistunut. Vielä kehnompi suoritus oli William ja Catherine.

Voi Mattel, miksi tälläiset. Williamhan on suorastaan pelottavan näköinen

Omituisimman barbin titteli menee joulupukille

Lapsena keräilin jonkin aikaa matkamuistonukkeja, joilla oli jonkinlainen kansallispuku päällä. Kerran aikuisena aloin jo melkein keräämään näitä "kansallipuku"-barbeja

Toivoin kovasti, että näyttelyssä olisi ollut joku lapsuuteni barbeista. Ei ollut. Olen saanut joskus Hra Kepposelta aikuisena joululahjaksi hää-Barbien, se oli näyttelyssä. Hääbarbie herätti kyllä aikoinaan kyselyjä, että onko tämä joku vinkki, että kosintaa pukkaa :)

Tuollaisen hää-barbin sain lahjaksi, siinä oli vielä erillinen häätarvikesetti mukana.

Tämä taisi olla Marie-Antoinette ja barbilla hintaa laatikossaan 2000-3000€ väliin. Ilmeisesti kaksi muuta yhtä pieteetillä valmistettua ja puettua nukkeja ovat samassa hintaluokassa. Ursula on kuulemma Marie-Antoinette myös laatikossa.

Tästä kaikki alkoi, Ruth Handler ensimmäinen Barbie-nukke, jonka hän lanseerasi 1959. Kuvassa kopio vuodelta 1995 ja Ruthin signeeraama laatikko.

Vaikka siitä kuumuudesta narisinkin, niin ehdottomasti näyttely oli hikoilun arvoinen. Olisin viihtynyt siellä vaan paljon pidempään, jos olisi ollut viileämpää.

Minä ymmärrän hyvin, että Ursula hurahti Barbie-keräilyyn :) Ymmärrätkö sinä?

Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi

Minusta otsikko on kutkuttava määritelmä paikalle: Pulmankijärvi on maan kohoamisen seuraksena Jäämeren vuonosta erilleen jäänyt järvi. Siis meilläkin on palanen vuonoa Suomessa ja vieläpä sisämaassa! Pulmankijärvi on myös Suomen pohjoisin järvi ja rajajärvi Norjan kanssa. Osa Pulmankijärvestä onkin Norjan puolella.

Pulmankijärven ympäristö muistuttaa ulkonäöllisesti vieläkin vuonoa rannoiltaan. Eikä pelkästään rannoiltaan, vaan myöskin kalakannaltaan. Tenojokea pitkin Pulmankijärveen vaeltaa Jäämerestä kampelaa, jotka ovat jääneet asustelemaan järveen. Myös jonkin verran lohta vaeltaa edelleen Pulmankijärveen. En ole kalastajatyyppi lainkaan, mutta olisihan se hienoa saada järvestä merikala.

Pulmankijärvi - kyllähän tämän voisi vuonoksi kuvitella ihan helposti

Luonto Pulmankijärvellä on herkkää arktista tundraa. Karua, mutta kaunista. Pulmankijärven matkailu on kasvanut runsaasti, mikä uhkaa luontoa. Siksi siellä on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä ja viedä kaikki roskat pois. 

Tie Pulmankijärvelle lähtee Nuorgamista ja reitti nousee ensimmäiseksi tunturiin. Olin hieman suunnitellut, että jos ei ole liian kuumaa ja jos polvi kestää, voisimme tehdä tunturilla kävelyretken. Parkkipaikalta tulisi Skaidijärven kodalle matkaa 1,7km suuntaansa. 

Tuttavat ovat kyselleet, että miten pärjäsin reissussa jalka+selkävaivaisena. Tein taustatutkimusta ja etsin sellaisia kävelyreittejä, jolla kävelyä tulee maksimissaan n. 3km. Vaihtoehtoja löytyi mukavasti. Ainoa, mikä jäi kokematta ja jäi harmittelmaan, oli Luovtattin rullakiviranta. Sinne kävelyä tulee n. 2km suuntaansa. Reittiä kuvattiin osittain haastavaksi, parin jyrkän laskun vuoksi. Niiden takia emme lähteneet edes yrittämään sinne. Olisimme joutuneet muutenkin rukkaamaan matkasuunnitelmaa Luovtattin vuoksi. Huonommallakin kävelykunnolla pääsee siis näkemään monia hienoja paikkoja eikä Lapissa liikkuminen välttämättä tarkoita runsaita kilometrejä.  

Tunturissa meidät yllätti äkillinen muutos säässä ja tuuli oli niin voimakas ja kylmä, että pidempi kävely jäi kotalaavulle jäi tekemättä. Maisemat olivat niin erikoiset, että ehdottomasti kannattaa pysähtyä niiden äärelle.

Tunturissa tuulee

Tunturijärviä ihastellessamme Hra Kepponen totesi, että hänestä maisema muistuttaa savannia juuri sadekauden jälkeen. Minustakin siinä on samankaltaisuutta. 

Vähän kuin oltaisiin vehreällä savannilla, mutta ollaankin tunturilla

Polku ja viitta Skaidijärven kotalaavulle. Olisi varmaan ollut hieno reitti ja hyvänä päivänä minäkin jaksaisin tuollaisen reilun 3km kävelyn.

Tunturin puustoa

Jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti Pulmankijärveä. Jossain vaiheessa tie muuttui hiekkatieksi, joka vielä loppua kohden kapeni. Ajoittain näytti siltä, että päälle iskee myrsky tai vähintäänkin kunnon sade. Uhkaavista pilvistä huolimatta, vettä ei satanut lainkaan.

Meille kävi sillä lailla, että ajoimme näköalapaikan ohitse. Tien varressa on tilaa muutamalle autolle tien suuntaisesti ja emme huomanneet sitä lainkaan. Siinä vaiheessa, kun julkinen tie päättyi, aloimme ihmettelemään tilannetta. Päädyimme parkkipaikalle ja Googlen perusteella olimme lähellä Pulmankijoen rantaa ja sen komeita hiekkasärkkiä ja päätimme tehdä sinne kävelyreissun. Siitä kertyi kävelyä n. 1,5km. Hiekkasärkkäkävelyn jälkeen ajelimme takaisin takaisinpäin Googlea tarkasti tuijottaen ja löysimme Pulmankijärven näköalapaikalle. Laitan kuitenkin kuvat nyt siihen järjestykseen, että ensin Pulmankijärvi.

Minun oli tarkoituksena käydä uimassa Pulmankijärvessä, mutta kylmän tuulen takia jätinkin sen väliin. Hra Kepponen suorastaan yllättyi siitä :)

Hiekkatie kulkee osan matkasta niin lähellä rantaa, että järveä pääsee ihailemaan matkan aikanakin

Tämä kuva on otettu siltä maisemapaikalta

Kyllä tässä voi kuvitella olevansa vuonon rannalla. Tuulinen järvikin näyttää ihan mereltä minusta.

Niin kaunista maisemaa!

Tässä kukkii kanervalajike, joka kasvaa vain Pulmankijärven rannoilla

Pulmankijoen maisemat viehättivät meitä, mutta siellä oli huomattavasti enemmän hyttysiä ja mäkäräisiä kuin tuulisen Pulmankijärven rannalla. Olisin istuskellut mielelläni joen rannalla rauhassa, mutta mäkäräiset ajoivat minut aika nopeasti liikkeelle.  

Hieno riippusilta joen ylitse

Pulmankijärvi on hieno retkeilykohde. Todennäköisesti ajoimme yhden matkailupalveluita tarjoavan yrityksen ohitse, mutta emme pysähtyneet katsomaan, että olisi sieltä saanut vaikka ruokaa. Muita palveluita alueella ei ole. Meillä oli Nuorgamista ostetut eväät mukana. 

Pulmankijärvellä oli hyvin hiljaista. Muutaman auton näimme tiellä ja yksi pariskunta oli kanssamme samaan aikaan Pulmankijärven näköalapaikalla.

Paluumatkalla takaisin hotelli Valleen pysähdyimme saamelaiseen ulkomuseoon.

Ympäristö oli vehreää ja pientareet valtoimenaan kukkia

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Pikku Kepponen: Maisemarakkauteni on upea Utsjoki