Vuosi 2019

Vuosi 2019 on ollut yksi elämäni raskaimmista vuosista. Lähdin vuoteen 2019 erittäin väsyneenä johtuen vuoden edellisen reilun 12kk tapahtumista. Vuoden aikana menetimme yllättäen molemmat isoäidit. Hra Kepposen menetti työpaikkansa sekä 2018 että 2019. Minulla on ollut töissä on ajoittain stressaavaa. Teinin kanssa olemme vääntäneet urakalla kouluarvosanoihin panostamisesta eikä väännölle näy loppua vielä. Syksyinen sairasteluputki oli aikamoinen. 2019 vuosi on ollut raskasta eteenpäin puskemista, isoja menetyksiä ja onneksi siihen on mahtunut myös paljon yksittäisiä ilonhetkiä.

Tammikuu
Tammikuun kivat jutut olivat Lux Helsinki ja lumi. Valotapahtuma Lux on mahtava tammikuun piriste. Ainakin minulla tammikuu on yleensä vähän tylsä kuukausi. Päivät ovat vielä lyhyet ja säät Helsingissä hyvin vaihtelevat. Vuosi 2019 alkoi ihanalla lumikuorrutteella ja hetken aikaa talviulkoilu tuntui mahtavalta. Kolmas kuukauden kiva juttu oli illallinen georgialaisessa ravintolassa työkaverini Sirpan kanssa. Samalla muistelimme syksyllä 2018 tekemäämme Georgian matkaa.

Ylärivi: Kallvikin uimaranta dronella kuvattuna, Helsinki
Keskirivi vasemmalta: Työnantajan kurssikeskuksen luontoa, äidin luona hoivakodissa, Kallvik
Alarivi vasemmalta: georgialaista ruokaa, Lux Helsinki 2 kuvaa

Helmikuu
Helmikuun kohokohta oli minihiihtolomanen Tampereella. Lomailimme Tampereella siksi, että appeni oli omalla lomallaan ja jaoimme apen loman aikana anopilla vierailuvuorot tädin kanssa. Loma oli aluksi tosi kiva. Kävimme Amurin Helmessä aamupalalla, Sappeella laskettelemassa, Vapriikissa katsomassa Dracula-näyttelyä ja kävin ystäväni Leenan kanssa brunssilla. Loma loppui karmeasti. Anopin kunto oli jo edellisenä viikkona heikentynyt ja hoitokodissa epäiltiin ettei vaan olisi flunssaa tai joku tulehdus tuloillaan. Lomamme lopuksi mummin kunto suorastaan romahti ja viimeistä kertaa hän pystyi puhumaan Hra Kepposelle. Viikon päästä tuosta anoppi menehtyi. Siitä olen onnellinen, että pojat ja Hra Kepponen ehtivät vielä tavata mummin. Minä en uskaltanut mennä tapaamaan mummia lainkaan, koska oli silloinkin räkäinen ja yskäinen. Tammikuussa sain heti jouluisesta keuhkoputken tulehduksesta toivuttuani toimistolta flunssan ja helmikuussa siis sairastin seuraavan flunssan.

Ylärivi vasemmalta: Leenan kanssa brunssilla, Kiinalainen uudenvuodenjuhla Helsingissä, Sappeella laskettelemassa
Keskirivi vasemmalta: Brunssilla Leenan kanssa, Vapriikin draculanäyttely, ulkoilemassa Vanhankaupunginlahdella Helsingissä
Alarivi vasemmalta: 2 kuvaa Amurin Helmestä, Kiinalainen uudenvuodenjuhla Helsingissä

Maaliskuu
Mummi menehtyi maaliskuun alussa ja haudattiin maaliskuun lopulla. Maaliskuun alkuun osui jo paljon aiemmin varattu ja maksettu pitkä laskettueluviikonloppu Himoksella. Sääkin oli meitä vastaan. Koko alkuviikon satoi vettä. Kehnosta fiiliksestä ja olosuhteista huolimatta päätimme kuitenkin lähteä Himokselle. Jos ei muuta, niin istuttaisiin vuokramökin poreammeessa. Suoriuduimme rinteeseen saakkakin. Jäiset rinteet eivät houkutelleet meitä, joten laskettelu jäi suunniteltua vähäisemmäksi. Minä olin myös hyvin väsynyt. Nukuin todella huonosti ensimmäisen yön "tirkistelijätapauksen" vuoksi. Kuukauden ehdottomasti paras juttu oli se, kun kuopus vei minut ulos syömään. Pyysin Hra Kepposta viemään minut jonnekin, mutta hän kieltäytyi työkiireisiinsä vedoten. Ihana kuopus korjasi tilanteen.

Kuvat vasemmalla: Himos
Kuvat oikealla: Auringonlasku Helsingissä, kuopuksen tarjoamaa pizzaa, poreallas Himoksella

Huhtikuu
Pääsiäinen oli osui huhtikuun puolen välin jälkeen. Olin hankkinut perheelle pääsiäiseksi edullisen matkan Berliiniin. Kevät oli Berliinissä jo pitkällä ja sää mukavan lämmin. Reissun aluksi piti löytää keskimmäiselle lastenlääkäri korvakivun takia. Onneksi ei ollut välikorvan tulehdusta! Berliinin reissu oli onnistunut ja välimatka kotiin teki meille kaikille hyvää. Berliinissä on kivasti nähtävää, mutta sellaista pakkoähkyä eikä aivan järkyttäviä jonoja. Pojillemme matkan kokokohta oli vierailu Zeppelin halliin rakennetussa vesipuistossa. Minä tykkäsin eniten eläintarhasta. Huhtikuussa ehdimme tavata Hra Kepposen Sveitsin serkun ja Elenan toisena pääsiäispäivänä. Kuukauden kohokohtiin kuuluvat kaksi erinomaista lounasta. Ystäväni Lauran kanssa herkuttelimme Lehtovaaran todella hyvällä buffetlounaalla ja Elenan kanssa söimme Espoon Haukilahdessa georgialaista ruokaa lounaaksi. Aivan kuun lopussa avasimme työpaikan naisten uimaseuran kanssa ulkouintikauden Allas Seapoolilla. Se oli hyvin onnistunut aamu uinteineen ja aamiaisineen. Meillä oli talvella töissä YT-neuvottelut ja sovimme etukäteen uimaseuran naisten kanssa, että kävi miten kävi työpaikan suhteen, niin YT:eiden jälkeen juhlitaan. Lopulta juhlakuvioiden aikataulujen kanssa kävi niin, että Tallinnan risteilylle suoriuduimme ainoastaan Sirpa ja minä. Meillä oli kiva ja aurinkoinen päivä. Näimme georgialaisen Pirosmanin näyttelyn Tallinnassa. Olisimme halunneet tutustua hänen teoksiinsa jo Tbilisissä, mutta emme ehtineet. Huhtikuussa ehdin käydä ystäväni Tiinan luona paljuilemassa.

Ylärivi vasemmalta: Kuopus sylissään pikkuserkku Sveitsistä, Allas Seapool, Altaan aamiainen
Keskirivi vasemmalta: Kukkia Talvipuutarhassa, äiti hoivakodissa hyväntuulisena, keskimmäinen maalamaassa Warhammer miniatyyrejä Games Workshopissa
Alarivi vasemmalta: Lehtovaaran lounas, georgialainen lounas, paljuilua Tiinalla

Ylärivi vasemmalta: Branderburgin portti Berliinissä, aamiainen laivalla, Berliinin kukkaloistoa
Keskirivi vasemmalta: Tropical Island vesipuisto Saksassa, Pirosmanin näyttely Tallinnassa, Berliinin eläintarha
Alarivi vasemmalta: japanilainen puutarha Kadriorgissa Tallinnassa, Berliinin huoneiston upea seinämaalaus, holokaustin muistomerkki Berliinissä

Toukokuu
Toukokuun kohokohta oli viikko, jonka vietin Hra Kepposen serkun ja hänen vaimonsa Elenan luona Sveitsissä. Halusin vierailla heillä vielä, kun Elena oli kotona vauvan kanssa. Elena on sellainen ihminen, jonka kanssa minulla synkkasi heti tavatessamme, vaikka meillä on ikäeroa lähemmäs 15 vuotta ja erilainen kulttuuritausta. Viikkoon mahtui mukavaa yhdessä oloa sekä minulle nähtävyysretkiä. Sveitsin pikkukaupungit olivat syötävän söpöjä ja Alppimaisemat huikeita! Keskimmäisen Mikkelin kummien kanssa kävimme katsomassa UIT:n revyyn ja joimme synttärikahvit 12-vuotiaan kunniaksi. Toukokuussa oli muuten yllättävän kivoja ilmoja ja pystyin viemään äitiäni ulkoilemaan hoivakodin pihalle. Toukokuussa alkoi tuntua, että valo ja lämpö tuovat elämään iloa ja energiaa.

Ylärivi vasemmalta: Kuuluisa Chapel bridge Sveitsin Luzernissa, Alppimaisemaa matkalta Luzerniin, UIT:n revyy Herkkua kuin heinänteko
Keskirivi vasemmalta: kaksi kuvaa Interlakenista Sveitsistä, Näkymiä Stochornin huipulta
Alarivi vasemmalta: Beatushotellin kylpylän ulkoalla, Stochornilta näkymää, Äiti hoivakodin pihalla

Kesäkuu
Olin kesäkuussa pomoni sijaisena 4 viikkoa ja jouduin hyppäämään moneen aivan tuntemattomaan hommaan. Jouduin paiskimaan töitä todella pitkiä päiviä jatkuvan hiostuksen alla. Kesäkuun alussa kävin ystäväni Marjon kanssa Krapin kesäteatterissä ja tykkäsin siitä paljon. Hra Kepposen kanssa kävimme ihastelemassa Haagan alppiruusupuistoa ja se oli jälleen upea. Juhannusta vietimme lähisuvun kanssa Evitskogin maalaismummolassa kakuilla herkutellen. Kuun lopussa osallistuimme ystäväni Tiinan pojan rippijuhliin ja seuraavana päivänä vielä anopin muistojuhliin. Anoppi olisi täyttänyt silloin 70 vuotta. Tuona viikonloppuna oman äitini luona vierailu jäi viimeiseksi tapaamiseksemme.

Kesäkuussa teimme Jonnan kanssa viikonloppumatkan Valko-Venäjälle Minskiin. Lähdimme hakemaan neukkufiilistä ja sitä kyllä riitti Minskissä.

Ylärivi vasemmalta: Marjon kanssa Krapin kesäteatterissa, Keskimmäinen ja pieni serkkupoika mökillä, Hra Kepponen Haagan alppiruusupuistossa
Keskirivi vasemmalta: Haagan alppiruusupuisto, uimahommia maalaismummolassa, viimeinen tapaaminen äidin kanssa
Alarivi vasemmalta: Juhannuskakut, Anopin 70v kakut ja Rippijuhlien kakut

Ylärivi vasemmalta: Mirin linna, Nesvizhin linna, Punainen kirkko Minskin keskustassa
Keskirivi vasemmalta: Nesvizhin linnan sisäpiha, Minsk, Yksi Minskin metroasemista
Alarivi vasemmalta: Random snap Minsk, Mirin linnan juhlasali ja neukkuhotellimme respa

Heinäkuu
Äitini menehtyi heinäkuun alussa. Lyhensin lomaani hoidettavien asioiden vuoksi, yritin lomailla, olla lasten kanssa ja tavata ystäviäni. Heinäkuu oli kaoottinen.

Heinäkuun lopussa lähdin ystäväni Jonnan kanssa Azoreille. Azoreiden luonto on kertakaikkiaan hämmästyttävä. Jonnan kanssa on helppo reissata vaikka missä tunnelmissa. Välillä ihmeteltiin luontoa, välillä nauraa räkätettiin, välillä puhuttiin kuolemasta ja välillä oltiin vaan ihan hiljaa.

Ylärivi vasemmalta: Tampereella kesäteatterissa Annan ja Leenan kanssa, Sirkun kanssa Löylyssä, Tiinan kanssa Mustion linnan puistossa
Keskirivi vasemmalta: Yritimme viettää synttäreitäni, Sirkun kanssa Kiasmassa, Hoidin ja kesytin naapurin uusia gerbiilejä
Alarivi vasemmalta: Maalaismummola, Ravintolaruokaa Tampereella Annan ja Leenan kanssa, Vierailimme työkaverini omassa pubissa.

Elokuu
Elokuun alussa saatoin äitini hänen viimeiselle matkalleen. Olin jälleen pomoni sijaisena 2 viikkoa ja se oli raskas pätkä pian hautajaisten jälkeen. En tehnyt juuri mitään kummempaa elokuussa, voimat eivät meinanneet riittää edes perusarkeen. Tietysti podin ties kuinka monennen flunssankin. Kävimme maalaismummolassa mökkeilemässä viikonloppuisin. Koska uimasäätä riitti hyvin elokuussa kävimme uimaseuran kanssa uimassa ja saunomassa maalaismummolassa. Kärsin elokuussa vatsavaivoista, niin kovia kipuja minulla ei ole ollutkaan vuosiin. Tässä kohtaa osa ystävistä ja mieskin alkoivat jo vähän huolestua, että romahtaako kroppani stressin vuoksi pahemminkin. Pitkään poissaollut migreenikin palasi syksyn riesaksi.

Ylärivi: Tiinan kanssa Cafe Torpanrannassa salaatilla
Keskirivi vasemmalta: Hyvä pihlajanmarjavuosi, 2 kuvaa BistrOmat ruuista
Alarivi vasemmalta: Maalaismummolan järvi elokuun illassa, uimaseuran uimareissu maalaismummolaan, Äidin viimeinen matka

Syyskuu
Syyskuussa minulla oli huippu arkiviikko. Vietin sen isäni kanssa maalaismummolassa, josta kävin näpsäkästi työnantajan kurssikeskuksessa. Ajelin läpi kauniin maalaismaiseman, iltaisin saunottiin ja minä jopa uinkin ja söin isäni hyviä ruokia. Suunnittelen samanlaista arkiviikkoa ensi vuodellekin. Tuona viikkona yhtenä yönä lämpötila putosi -1 ja aamulla järvellä oli kaunis ja sakea sumu. Pidimme ystäväni Lauran kanssa rapujuhlat, Hra Kepposen kanssa kävimme tutustumassa Erottaja 2 uusrenesanssipalatsiin

Vasen sarake ylhäältä: Näkymä Erottaja 2 ikkunasta, saman paikan koristeellinen katto
Keskisarake ylhäältä: Ravut, Illallinen työnantajan kurssikeskuksessa, Näkymä kurssikeskuksesta
Oikea sarake: Usva järvellä, Rapujuhlat, usva järvellä


Lokakuu
Lokakuu oli odotettu lomakuukausi. Olin mitoittanut jaksamista ajatuksella "kohta alkaa löhöloma". Koululaisten syyslomalla matkustimme Marbellaan. Tarkoituksena oli levätä ja ladata akkuja. Noh, ei ihan tapahtunut. Esikoinen joutui keuhkokuumeen takia sairaalaan Marbellassa. Parin viikon päästä tuosta keskimmäinen joutui sairaalaan Suomessa keuhkokuumeen takia. Kuopuskin sairasti, mutta selvisi ilman keuhkokuumetta. Taudinaiheuttaja jäi selvittämättä, vahvin veikkaus oli mykoplasma. Sairastelun jälkeen aika tuskaista oli kiriä koulussa pitkä poissaolo kiinni. Kuukauden mieleenpainuneisiin juttuihin kuuluvat Vesalan konsertti ja ensimmäinen ulkoilu kauniissa maisemissa Vuosaaren Huipulla.

Lokakuussa minulle tuli 10 vuotta täyteen bloggaamista. 

Ylärivi vasemmalta: Huoneistohotellimme Marbellassa, Sateenkaari, Auringonlasku Marbellassa
Keskirivi vasemmalta: Marbellan vanhakaupunki, Esikoinen sairaalassa Espanjassa, Uimassa Marbellassa
Alarivi vasemmalta: Keskimmäinen siirretään Lastenklinikalle, Vesalan konsertti, Näkymä Vuosaaren Huipulta

Marraskuu
Vähentynyt valon määrä ja kehnot säävät saavat marraskuun tuntumaan pitkältä ja pimeässä tarpomiselta. Oikeasti marraskuuhuni on mahtunut paljon kivoja juttuja. Isänpäivänä saimme pojilta yhteislahja eli majoittumisen hotelliin. Vielä marraskuussa vietimme mahtavan päivän Hra Kepposen kanssa kahden. Kävimme vihdoin tutustumassa Oodiin, Hokussa lounaalla ja majoituimme Clarioniin ympärivuotisen ulkouima-altaan houkuttelemina. Uimaseuran pikkujouluissa koestettiin uusi poreammeemme. Työkaverini Otilian kanssa kävimme Kämpissä luennolla ja saimme maistiaisia Afternoon teasta ja ihastuin Kämpin peilisaliin.

Ylärivi vasemmalta: Clarionin kattouima-allas, Maistiaisia Kämpin Afternoon teasta, Pakkaspäivä
Keskirivi vasemmalta: Hra Kepposen kanssa Hokussa, Kämpin upea peilisali, Uimaseuran naisten pikkujoulut meillä
Alarivi vasemmalta: Oodissa Hra Kepposen kanssa, Isänpäivä, Uimaseuran pikkujoulut meillä

Joulukuu
Joulusuursiivouksen sijasta olin tänä vuonnakin hepsankeikka. Olen nauttinut joulutunnelmasta tapahtumien, tuoksujen ja herkkujen muodossa. Joulukuu potkaistiin käyntiin juhlimalla lähisuvun kesken esikoisen ja kuopuksen marraskuisia synttäreitä. Sinä päivänä aurinko paistoi ja maassa oli pieni kerros lunta. Pieni puuhailu pysyi hyvin yllä puuhakalenterin muodossa, sieltä tuli kuopukselle helppoja jouluherkkutehtäviä. Joulubuffeessa kävin Haikon kartanossa ystäväni Jonnan ja Amerikan vieraan Bethin kanssa, samalla näimme pienen Lucia-kulkueen. Varsinainen jouluilottelu oli Tampereella Leenan luona. Kävimme teatterissa, syömässä ja Tallipihalla. Täytyy vielä todeta, että Suklaapuoti on hyvä! Kävin muuten työpaikan "järjestä-ja-maksa-itse"-pikkujouluissa. Halusin nähdä Teatterin VIP alueen. Ei tehnyt vaikutusta :) Joulun vietimme lähipiirin kesken maalaismummolassa.

Ylärivi vasemmalta: Esikoinen 15v Talvipuutarhassa, Lucia-kulkue Haikon kartanossa, Poikabändi-musikaali Tampereella
Keskirivi vasemmalta: Aurinkoinen päivä synttäreiden juhlintaan, Itsenäisyyspäivän piknik Talvipuutarhassa esikoisen synttäreiden kunniaksi, Puuhakalenterihommia
Alarivi vasemmalta: Jouluaaton illallinen, Firman pikkujouluissa, Esikoisen ja kuopuksen synttärit

Uutta vuotta otamme vastaan kotona oman perheen kesken. Ohjelmaksi pojat ovat kaavailleet lautapeliä ja poreammeessa istumista. Tekisi mieli panostaa vähän enemmän vaivaa ruokaan, mutta saattaa olla, että pöydässä on jotain todella helppoa. Uudenvuodenpäivänä saamme Sveitsin serkun ja Elenan meille kylään.

Tätä vuotta on leimannut korkea stressikerroin, suru, myöskin epävarmuus tulevasta ja välillä lastenkasvatuksen osalta ajoittainen neuvottomuus. Voimavaroina on ollut kyky avoimeen keskusteluun minun ja Hra Kepposen välillä sekä minun ja ystävieni välillä. Etenkin kun olen ensimmäistä kertaa teiniyden tuomien haasteiden edessä, olen saanut luottamusta tulevaisuuteen työkaverini Sirpan kanssa käymistä keskusteluista. Ystäväni ovat onnekkaammassa asemassa sen suhteen, että heidän teininsä jaksavat tavoitella koulussa hyviä arvosanoja. Töiden osalta olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen käynyt normaalia hitaammilla kierroksilla ja minulle on kertynyt lyhyitä sairauspoissaoloja. Onneksi oma esimieheni on osoittautunut empaattiseksi. Puolileikilläni sanoin, että olen alkanut kuvaamaan näitä perheeni tapahtumia, jotta voin tarvittaessa toimittaa todistusaineistoa töihin. Onneksi perheen talous on pysynyt toistaiseksi vakaalla pohjalla. Tässä tilanteessa taloushuolet olisivat saattaneet katkaista kamelin selän. Kuten aluksi totesin, niin kaikesta huolimatta on tähän vuoteen mahtunut paljon hyviäkin hetkiä. Rentoa yhdessäoloa perheen kanssa, ystävien tapaamista, matkoja, pieniä juhlia ja onnistuneita kokoontumisia pienellä tai suuremmalla porukalla yhteisen ruokapöydän ääreen.

Ensi vuodelle toivon vähemmän dramaattisia tapahtumia, rentoutta, enemmän energiaa, teineille kykyä ajatella tätä päivää pidemmälle (2020 teinejä on sitten virallisesti perheessämme 2kpl) sekä ennen kaikkea terveyttä.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja onnellista vuotta 2020.

Joulun viettoa ja isoin joululahja ikinä

Joulu alkaa kallistua kohti loppuaan. Jäljellä on Tapaninpäivän ilta ja huomenna minulla onkin jo työpäivä.

Vietimme tänä vuonna mökkijoulun maalaismummolassa. Pojat halusivat mennä mökille, minä olisin saattanut kallistua kaupunkijouluun. Aattona meitä oli koolla meidän perheemme lisäksi molemmat isoisät. Ohjelmana oli pihapiiristä pienen kuusen kaataminen ja koristelu, jouluruokailu ja pari sataa kertaa vastaus kysymykseen että voisiko lahjat jo avata. Välillä unohtuu, että meidän kuopus on vasta 11v ja yhä edelleen lahjainnokas.

Maalaismummolassa kuusi koristellaan appiukon isän lapsuuden joulukoristeilla eli lippunauhalla ja tontulla, niillä on ikää jo yli sata vuotta. Lisäksi vähän nauhaa ja pari lasikoristetta. Pieni oman pihan kuusi poikkeaa ulkonäoltään täysin ihanan tuuheista, viljellyistä latvakuusista, mutta jotenkin juuri tuollainen "raahka" on meistä se oikea mökkikuusi. Ennen jouluruokaa Hra Kepponen kävi heittämässä elämänsä ensimmäisen joulupukkikeikan. 

Hienot vermeet olivat "talon puolesta"

Hra Kepposen veljenpoika

Jouluruokailumme noudatti perinteistä linjaa. Ensin katoimme pöytään kalat ja rosollin. Kalapöydässä oli graavilohta, graavisiikaa, lohimousseleipiä ja konjakkisavulohta. Saattaa olla, että isoisät jäivät kaipaamaan sillejä. Tykkään todella paljon kalaruuista, mutta en ole oppinut sillinsyöjäksi, joten en edes muistanut sillejä. Kinkku piti nostaa kalapöytää esikoista varten samantien. Kalapöydän jälkeen oli vuorossa laatikot ja kinkku.

Joulupäivänä isäni keitti meille lounaaksi joulupuuron ja Hra Kepposen veli saapui joulupuurolle ja kakkukahveille perheensä kanssa. Reippain puuronsyöjä oli poikien pieni serkku, hän söi tonttupuuroa kaksi lautasellista.

Lohjalaisen St. Honoren kakku

Joulu oli ihanaa yhteistä aikaa, mutta kyllähän tuo pakkaamis-purkamis-siirtymishomma rasittaa. Sitä voisi helpottaa tekemällä hankintoja, niin että mahdollisimman vähän tavaraan tarvitsee siirtää kodin ja maalaismummolan välillä.

Kaksi vuotta sitten aloitimme uuden jouluruokailuperinteen: Joulu-Mäkkärin. Silloin meillä oli yllättävä sairaalajoulu ja joulumenu koostui huomattavalta osalta pikaruuasta. Keskimmäinen ja kuopus eivät syö mitään jouluruokaa, joten he tervehtivät pienen paaston jälkeen riemuissaan kultaisia kaaria. Emme todellakaan olleet ainoa perhe Mäkkärissä, autokaistan jono on huomattavasti normaalia pidempi. Pojat ovat sitä mieltä, että Mäkkäriperinteestä pidetään kiinni.

Paketteja kuusen alle oli kertynyt meidän pojille läjä siitä huolimatta, että koko perhe oli saanut jo isoimman ikinä joululahjan ennakkoon ja olimme sopineet erittäin vähälahjaisesta joulusta. Vähälahjainen joulu olisi tullut jokatapauksessa, koska pojille on hirveän vaikea keksiä mitään lahjoja. He eivät tarvitse mitään.

Meillä on viiden vuoden ajan haaveiltu ulkoporeammeesta. Alunperin suunnittelin, että hankkisimme porealtaan yhteiseksi 50v lahjaksi Hra Kepposelle ja minulle. Syysloman Espanjan reissumme oli niin epäonnistunut, että päätimme koko perhe yhdessä, että vuonna 2020 emme tee koko perheen ulkomaanmatkaa.  Tämä päätös vapautti säästöjä muuhun käyttöön ja tämän vuoden joululahja olikin iso lahja ikinä eli ulkoporeamme. Amme piti asentaa jo ennen joulua siltä varalta, että tulisikin lunta ja pakkasta (whishfull thinking). Sinänsä loppusyksy oli hyvä aika poreammeen hankitaan, koska viimeisistä jäljellä olevista kappaleista sai hyviä alennuksia.

Innokkain poreilija on meidän esikoisemme

Työpaikan "uimaseuran" kanssakin ollaan ehditty poreilemaan

Ammeessa on viisi paikkaa, joten koko perhe mahtuu yhdessä poreisiin. Pihatöistä ehdimme tekemään vain välttämättömimmät, ensi keväänä sitten katsellaan, että tarvitsisimmeko pihalle ylimääräistä näkösuojaa.

Vuoden hauskin lahja liittyy poreammeeseen. Työkaverini Sirpa oli lukenut iltapäivälehdestä Kourtney Kardashianin Lapin vierailusta ja erinomaisesti onnistuneesta product placementista. Kourtneylla oli poreammeessa päässään kotimaisen pienyrityksen saunahattu. Sirpa oli tilannut minulle lahjaksi samanlaisen hatun ja poreaammeessa rentoilun ohella voin melkein tuntea eläväni Hollywood elämää ;)

The saunahattu

Minkälainen joulusi oli?

Minä otan nyt joulun rentoilun ja kipaisen poreisiin.

Joulukalenteri ja joululounas 2019

Osa-aikaeläköitynyt kalenteritonttumme Toivo Nuutikki Tähtönen on viettänyt niin paljon vapaapäiviä tänä vuonna, että jälkikasvumme kypsässä 11, 12 ja 14 vuoden iässä on valittanut menettävänsä kokonaan uskon kalenteritonttuun.

Tontun taskusta on löytynyt joulukuussa vain herkkuja tai niiden valmistusta. Poikien mielestä 24 herkkupäivän putkessa ei olisi ollut mitään vikaa, mutta minä halusin suitsia herkkujen määrää ja tonttu piti tietoisestikin välipäiviä. Tontun aikuisapulainen myös nuutumuksestaan johtuen myös skippaili päiviä.

Mutta sitten joulukalenteripuuhiin:

Pipareiden koristelu
Tontun hankkimista tarvikkeista riitti koristeltavaa kahdeksi päiväksi. Olisi riittänyt kolmeksi, ellen olisi unohtanut pipareita näkysälle. Pöydälle jäänyt piparkakkurasia olikin muutamassa päivässä yllättäen tyhjentynyt. Sesongin uutuus oli murskatut polkkakarkit, joiden maku minun mielestäni sopii hyvin yhteen piparin kanssa. Muuten tänä vuonna laitoimme karkkia pipareiden päälle maltillisesti.

Alhaalla vasemmalla suosikkipiparini, jossa polkamurskaa. Yksi riitti, mutta oli hyvää!

Piparkakkujäätelö
Piparkakkujäätelö on kuopuksen suosikkitehtävä. Kuopuksen suosikkijäätelö on vuodesta toiseen vaniljajäätelö. Ehkäpä piparkakku jäätelö yhdistää hyvin vähän lisämakua vaniljaan kuitenkaan peittämättä sitä liikaa. Jäätelö valmistettiin sekoittamalla piparinmurusia pehmenneeseen vaniljajäätelöön.

Riisisuklaa
Toivo Nuutikki Tähtösen apuna on välillä ollut runoileva Hra Kepponen. Hienosta runosta huolimatta, riisisuklaa sai ristiriitaisen vastaanoton. Mitä jouluista muka on riisisuklaassa? Näin reklamoi kuopus. Arvasin, että mieli muuttuu, kunhan riisisuklaa valmistuu. Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia vinkkasi, että riisisuklaaseen sopii hyvin Dumle-suklaalevy ja teimmekin tällä kertaa siten riisisuklaat vielä helpommin Dumlen avulla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kuopus teki riisisuklaata.

Arvasin aivan oikein, kyllä riisisuklaat kuuluvat jouluun nykyisin kuopuksenkin mielestä. Pojan ilme oli aika messevä hänen maistaessaan riisisuklaata. Kuopus olisi halunnut tehdä näitä uudestaan, mutta yhdestä satsista riitti kahdeksi päiväksi, niin päätin rajoittaa herkun valmistamisen yhteen kertaan.

Joulutortut
Torttujen paistoa kalenterista tuli kahdesti. Minä tykkään todella paljon joulutortuista. Meillä esikoinen ja kuopus syövät omat joulutorttunsa omena-kanelihillolla ja keskimmäinen ei syö niitä lainkaan. Minäkin olen kokeillut erilaisia hilloja ja sen vihreän kuula joulutortunkin viimein, mutta minulle ainoa oikea joulutorttu on luumuhillolla. Hilloa pitää olla paljon ja tortun päällä hieman tomusokeria.

Glögi-ilta
Glögi-iltakin sai ensin arvostelua osakseen. Mutta perheen yhteinen vähän erilainen iltapala osoittautuikin kivaksi.

Minicroissantit ovat kaupan pakastealtaasta

Tänään leivomme vielä pipareita ja sitten on kalenteripuuhastelut puuhasteltu. Tänä vuonna kaikki tehtävät on tehnyt kuopus. Kuopuksen osalta keittiöhommat ovat jääneet vähäisiksi, koska esikoinen on aika näppärä keittiössä. Kuopus selvästi nautti siitä, että nyt oli hänen vuoronsa tehdä. Täytyy muistaa opettaa hänellekin ruuanlaiton perusteita.

Joululounas kuuluu vuosittaisiin jouluperinteisiini. Välillä käyn joululounaalla työkavereiden kanssa, välillä Hra Kepposen tai jonkun ystävän kanssa. Välillä tulee valittua joku hieman arvokkaampi joulubuffet ja välillä taas joku työpaikan läheisen ruokapaikan vähemmän ylitsepursuava jouluateria. Tänä vuonna työkavereiden kanssa söimmekin joululounaan sijasta intialaista ja siksi ilahduin kovasti, kun ystäväni Jonnan ehdotti joululounasta. Hänellä oli yllätysvieras mukanaan. Tutustuimme reilu neljä vuotta sitten Galapagoksen risteilyllä amerikkalaiseen matkaoppaaseen Bethiin. Beth on jo aikaisemminkin tuonut amerikkalaisen turistiryhmän joulukuussa Suomen kierrokselle, jonka pääpaino on Lapissa. Tänä vuonna Beth oli saanut pari vapaapäivää yhdistettyä työmatkaansa ja oli ollut yhteydessä Jonnaan .

Joululounaspäiväksi valikoitui Lucian-päivä ja paikaksi Haikon kartano. Lucian päivän kunniaksi Haikon kartanossa oli pieni Lucia-kulkue. Tytöt lauloivat todella kauniisti.

Oma suosikkini oli bilinit mädin kanssa

Haikon kartanon pääsali

Kävimme vielä piipahtamassa Porvoossa. Jonna tietää, että rakastan interiöörimuseoita ja olen erityisen heikkona niihin silloin kun ne esittelevät juhlaperinteitä. Jonna oli löytänyt sellaisen museon aivan vanhan raatihuoneen vierestä. En ollutkaan aikaisemmin käynyt siellä. Se oli pieni, mutta suloinen.

Porvoon vanha raatihuone

Kyllä haluaisin istua tuohon joulupöytään! Se on niin suloisen kutsuva.

Tässä voisi sitten jouluaterian jälkeen siemailla jonkun juoman ja kuunnella luutun soittoa

Jokunen joulu sitten ristin itsen jouluhepsankeikaksi. Minua innostaa ja ilahduttaa joulumarkkinoilla ja joulunäyttelyissä pyöriminen, askartelu, musiikki ja ne muut ruuat kuin varsinaiset jouluruuat. En virittäydy jouluun suursiivouksella enkä edes lauteiden pesulla vaan pienellä jouluhumputtelulla. Viimeinen vuosineljännes on töissä kiireistä aikaa, kaamos painaa päälle, niin minusta turha siinä tilanteessa on ryhtyä hampaat irvessä suuriin kodinhoidollisiin toimenpiteisiin. Kivasti olen ehtinyt olla jouluhepsankeikka tänäkin vuotena.

Joulu vietetään rauhallisesti perhepiirissä ja lähisuvun kanssa yhdessä. Me kuulumme niihin joulunviettäjiin, jotka viettävän joulun pääosin pyjamassa. Jouluaattoaterialle ehkä puetaan jotain siistimpää ja heti napin kiristäessä siirrytään rentoihin vermeisiin.

Ihanaa joulua!

Parhaat pikkujoulut saa, kun itse järjestää

Kutsut pikkujouluihin ovat ainakin vuosikymmenen ajan loistaneet poissaolollaan. Työantaja ei järjestä pikkujouluja enkä kuulu mihinkään yhdistykseen tai porukkaan joka järjestäisi pikkujoulut. Tässä tilanteessa ainoa tapa viettää pikkujouluja on järjestää ne itse. Aika usein pikkujouluohjelmakseni on muodostunut joulutorivierailu.

Tänä vuonna vietin pikkujouluja ystäväni Leenan kanssa Tampereella. Sain jo alkusyksystä ystävältäni Lauralta vinkin, että Tampereen Työväen Teatterin Poikabändi-näytelmä olisi sopiva pikkujouluhengen nostatusnumero.

Me molemmat tykkäsimme musikaalista. Tarina on tuttu, kaksi laman yhteydessä konkurssin tehnyttä ystävää joutuvat palaamaan takaisin kotikonnuilleen (huomaa että Toijalassa lumi sataa vaakasuoraan ja sudet ulvovat) ja perustavat henkensä pitimiksi kaupallisen poikabändin. Bändissä mennään ulkonäkö ja tanssi edellä. Ajankuva on erinomainen, käsittämättömän hilpeä on työväentalon karaokeilta pilottitakkeineen ja toppahaalareineen. Poikabändi kahlaa kaikki 90-luvun kliseet lävitse: tanssikuviot, tuulikoneet, pyrotekniikka, katosta laskeutumiset ja hyväntekeväisyysvideot. Samoin kahlataan kaikki musiikkiuran kliseet jäsenten välisistä riidoista liialliseen alkoholin käyttöön. Kaikki viihdyttävässä paketissa 90-luvun musan tahdissa. Musiikki on uutta, näytelmää varten tehtyä, mutta se olisi ihan hyvin voinut soida ysärillä.

Näytelmä kertoo miehiä esineellistävästä aiheesta. Näytelmässä komeat nuoret miehet laulavat ja flirttailevat yleisön kanssa välillä häpeilemättömästi ja paidatta - ehkäpä näytelmä tekee samaa näyttelijöilleen kuin musiikkiteollisuus artisteilleen. Mutta viihdyimme silti katsomossa.

Pieni makupala Toijala Boysilta eli ToiBoysilta :D



Pisteet siitä, että Poikabändi-näytelmässä sai loppukiitoskappaleiden aikana kuvata, en siis ole törkeästi kuvannut luvatta.

Pikkujoulumme jatkui Tallipihalla. Se on niin suloinen paikka! Vanhojen rakennusten edessä palavat lyhdyt, kuuset on koristeltu valoin, karuselli pyörittää (ilmeisesti maksusta) lapsia kyydissään, komea vossikka kuljettaa asiakkaita ja söpöt ponit ovat ulkoaitauksessaan. Ihana tunnelma kertakaikkiaan! Todellakin suosittelen Tallipihaa!

Ihanin Tallipihan myymälöistä ja kojuista minusta oli Suklaapuoti. Rakennuskin on niin kaunis. Aivan älyttömän hyvällä palvelulla Suklaapuodin väki veti ruuhkaisen lauantain viimeisenäkin tuntina. En ollut ennen maistanut heidän konvehtejaan ja ainoaksi harmiksi tulikin se, että ostin niitä liian vähän. Ne olivat kaikki todella hyviä! Minusta pikkupussi hyviä konvehteja on kiva joulumuistaminen vaikka opelle, työkaverille tai naapurille.

Suklaapuodin ihana talo

Söimme illallisen ravintola Henriksissä. Menu oli aika lyhyt, onnekseni saattoi osoittautua se, että pihvi oli jo loppuunmyyty ja päädyin valitsemaan kotimaista villisorsaa. Aika harvoin sorsaa on listalla, tämä oli elämäni toinen sorsa-annos. Tykkäsin siitä. Leenan kuha oli myös erinomaista. Alkupala jakoi kahden hengen raatimme mielipiteet, Leenasta peuran maku oli liian riistainen. Minä tykkäsin siitäkin.

Peuraa, karpaloa ja syötäväksi tarjoitettua jäkälää. Jatkossa jätän jäkälän poroille :)

Sorsaa, karviaismarjakastiketta ja perunafondant

Tarkoituksena oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta Leenan sukulainen, performanssitaiteilija Maire Karukoski tuli Leenalle myös yöksi ja Mairen kanssa jutellessa aika meni kuin siivillä ja kello olikin yhtäkkiä jo yksi. Oli ihanan virkistävää tavata niin erilaisesta ammatista ja erilaisella taustalla tuleva, fiksu ja empaattinen nainen! Yö Leenan asunnossa oli ihana. Jouluihmisenä Leenalla on pieniä jouluvaloja ja joulukoristeita aivan joka puolella. Katselin niitä patjaltani ja ihailin haltioituneena Leenan kodin hämyisen jouluisaa tunnelmaa.

Nämä pikkujoulut olivat juuri makuuni!

Minkälaiset pikkujoulut sinulle oli?

Leenan koti on todella kaunis. Kaikista kauniista yksityiskohdista tykkään eniten tuosta sohvannurkasta, jonka takana on tuo mahtava osittain purettu kaappi rosoisine tiilen jäänteineen