Vuosi sitten Sveitsissä

Toukokuussa 2019 olin sukuloimassa Sveitsissä. Hra Kepposen serkku asuu siellä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Elena oli vuosi sitten vielä kotona vauvan kanssa ja siksi olikin hyvä aika vierailla heillä.

Reinin putoukset
Aivan reissun aluksi tein yhden naisen ja yhden päivän roadtripin ennenkuin jatkoin matkaa Elenan luokse. Päivän roadtrippiä varten vuokrasin Zürichin lentokentältä auton ja suuntasin kohti Reinin putouksia (Rhine falls) jonne on matkaa Zurichista vajaa tunti. Reinin putoukset ovat Euroopan suurimmat. Katselupaikkoja on paljon ja kohtuullisella maksulla pääsee myös veneajelulle, josta voi jäädä keskellä olevalle suurelle kalliolle ihailemaan putoksia. Tykkäsit Reinin putouksista paljon.

Reinin putouksilta ajelin Liechtensteiniin. Ihan vaan siitä syystä, että en ole siellä aikaisemmin käynyt. Olin netistä katsellut, että voisin käydä tutustumassa Gutenbergin linnaan, jonka piti netin perusteella olla auki. Vastaantulleet turistit kertoivat linnan olevan kiinni, mutta kiipesin ylös uteliaisuuttani.

Liechtenstein - Gutenbergin linna

Burg Gutenberg ja viiniviljelmiä harmaassa säässä

Näkymä linnalta laaksoon

Ajelin lyhyen matkaa Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin ja kävin pizzalla. Sää muuttui sateisemmaksi eikä Alppimaisemat päässeet oikeuksiinsa. Kaikki olivat varoitelleet minua, että Liechtensteinissa ei ole mitään kiinnostavaa. Minusta maisemat matkalla olivat kauniit, mutta toki  Sveitsissä on täynnä samanlaisia ja hienompiakin maisemia. Rheinin putousten ja Liechtensteinin välissä minun piti käydä Stein am Rheinin kylässä ihailemassa upeita maalauksia, mutta jätin sen väliin isomman sadekuuron vuoksi ja koska halusin ehtiä Gutenbergin linnaan. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut odottaa sateen loppumista Stein am Rheininissa.

Vaduz

 

Liechtensteinin pääkaupungin Vaduzin keskustaa

Päivän roadtrip sujui mukavasti. Tuo oli samalla sellainen koeponnistus, että haluanko lähteä yksin ajelemaan Elenan perheen autolla Sveitsissä. Totesin, että hyvin sujuu ja tykkään katsella paikkoja vaikka sitten yksiksenikin.

Roadtrip päivä. Tuo tienpätkä Obersee-järven rannalla oli todella kaunis

Solothurn

Ensimmäinen kokonainen päiväni Elenan luona osui äitienpäiväksi sunnuntaille. Annoimme Elenalle häiriötöntä aikaa valmistautua saksan kielikokeeseen. Läpäistessään kokeen, sillä voi osoittaa mahdolliselle työnantajalleen, että kielitaito on riittävä työelämään. Elena teki kokeen kevään päätteeksi ja sai 4,5/5 arvosanaksi ja onnistui työllistymään sveitsiläiseen yritykseen. Elena on koulutukseltaan juristi ja puhuu siis erinomaista englantia, saksaa, venäjää ja ukrainaa. Lähdimme Hra Kepposen serkun ja vauvan kanssa viehättävään Solothurnin pikkukaupunkiin. Vanha kaupunki on kuin karamelli! Näkemistäni kaupungeista Solothurn on suosikkini.

Bern

Kävin pyörimässä Sveitsin pääkaupungin Bernin keskustassakin. Elenalla oli Bernissä kielitunti ja minä viihdytin Matiasta sillä aikaa. Sen jälkeen lounastimme Bernissä. Matias on ihanan hyväntuulinen vauveli ja hän viihtyi hyvin rattaissa niin kauan kuin rattaat pysyivät liikenteessä ;) Siksi kuvasaldo jäi aivan olemattomaksi. Eikä Bern minusta ollut yhtä hurmaava kuin Solothurn, Interlaken tai Luzerne.

Bernin kuuluisin maamerkki on tuo kellotapuli. Sen sain kuvattua. Tosin jouduimme palaamaan kuvauspaikalle, koska liikkeen loppumiseen tympääntynyt Matias olikin viskannut tuttinsa maahan.

Moikka Bernistä! Bernissä on kivaa vaikka pipo on vinossa :)

Thun

Thun on myös todella viehättävä pikkukaupunki. Se ei ole aivan Solothurnin veroinen kauneudessaan. Kävimme Elenan ja Matiaksen kanssa kiertelemässä Thunin vanhaa keskustaa. Thunissa olisin voinut korvata Liechtensteinissa väliin jääneen linnavierailun, mutta päivä oli niin ihanan aurinkoinen, että päädyin vaan nauttimaan terassilla istuskelusta, seurasta ja säästä.

 
Tästä kuvakimarasta puuttuvat vielä reissuni kaksi tunnetuinta turistikaupunkia Luzerne ja Interlaken. Aion postata niistäkin vielä.

Matkakohteena Sveitsi on helppo, turvallinen, toimiva ja kertakaikkiaan hurmaava. Ainoana miinuksena maan korkea hintataso. Ravintolaruoka on selvästi Suomea kalliimpaa, ruoka kaupassa lihaa ja kalaa lukuunottamatta on vain jonkin verran kalliimpaa. Nähtävyydetkin voivat olla yllättävän kalliita, esim. kaapelihissillä vuorelle nousu olisi maksanut muistaakseni 20€ per suunta ja juna Jungfraujochiin jäätikölle olisi maksanut 200€ (meno-paluu). Alppimaisemista pääsee nauttimaan selvästi edullisemmin Itävallan puolella.  Alustavien suunnitelmien mukaan kesällä olisi tarkoitus tavata Elenaa perheineen. Toivottavasti se on mahdollista!

Aiemmat Sveitsi-postaukset
Sveitsiläinen maisemakylpylä
Sveitsin alppimaisemia 

Reissuterveisiä Sveitsistä

Pakkopäivä Lissabonissa

Vuodelta 2019 on matkajuttuja rästissä. Haluan ehdottomasti kirjoittaa ne blogiin muistiin.

Olen pitkään haaveillut matkasta Lissaboniin. Jälkikäteen olen naureskellut pakkopäivälle Lissabonissa. Pitää olla varovainen, mitä toivoo, koska toive voi vaikka toteutua. Olen sanonut useasti ääneen, että minulle riittäisi lyhyempikin vierailu Lissabonissa, koska Lissabonin matkalle ei ikinä tunnu löytyvän sopivaa aikaa (tai jos löytyisi aika, niin ei löydy sopivaa hintaa). En kuitenkaan tarkoittanut 24 tunnin melkein ilmaista vierailua.

Lensimme ystäväni Jonnan kanssa heinäkuun lopulla Azoreille TAP Air Portugalilla Lissabonin kautta. Lento Helsingistä Lissaboniin lähti myöhässä, samoin lento Lissabonista Azoreille, paluulento Azoreilta Lissaboniin lähti myöskin myöhässä. Tietenkin lento Lissabonista Helsinkiin lähti ajoissa. Juoksimme terminaalista toiseen ehtiäksemme koneeseen, mutta jäimme täpärästi rannalle ruikuttamaan. Kone seisoi vielä tuubin vieressä, mutta ovi oli jo suljettu. Kyllä harmitti! Minulla oli kiire äitini hautajaisvalmisteluihin ja ystävälläni poikansa fudispeliin.

Lähdimme jonottelemaan TAP Air Portugalin tiskille, jossa meitä ennen oli kymmeniä Sao Paolon lennolta myöhästyneitä. Kun vihdoin pääsimme aamuyöstä tiskille, selvisi että joutuimme odottamaan vuorokauden seuraavaa TAPin lentoa. Saimme voucherit hotelliin, lounaaseen ja taksimatkoihin hotelliin. Matkatavaroita emme saaneet ulos ja meillä ei siis ollut mitään tavaroita. Aamuyöstä pääsimme vihdoin huoneeseemme nukkumaan. Hotelliin sisäänkirjautumiseen oli aikamoinen jono, vaikutti siltä, että hotellin pääasiallinen bisnes oli TAPin lennolta jääneiden matkustajien majoittaminen. Tapasimme miehen, joka oli ollut jo pari vuorokautta motissa Lissabonissa ja puhkui vihaa.

Aamulla investoimme hammasharjoihin ja -tahnaan sekä deodoranttiin. Minä pyykkäsin alusvaatteni yöllä ja aamulla kuivailin ne loppuun hiustenkuivaajalla. Mietimme päivän strategiaa. Hotelli potkaisisi meidät ulos klo 12 ja lento lähtisi vasta klo 23 jälkeen. Päätimme siis lähteä päiväksi kaupungille pyörimään.

Teimme aamiaisella ahkeraa googletusta siitä, mitä haluaisimme nähdä Lissabonissa. Ensimmäinen kohteemme oli Hieronymoksen luostari (Mosteiro dos Jeronimos), joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Luostariin pitää ostaa sisäänpääsylippu, luostarin yhteydessä olevaan kirkkoon pääsee tutustumaan maksutta. Rakennus on myöhäisgoottilaista tyyliä ja runsaasti koristeltu. Edellisen illan ja yön huonot fiilikset alkoivat haihtumaan ihaillessani upeaa luostaria. Käsityön mestarinäyte!

Kirkon komea sisäänkäynti

Kirkon upea holvikaarikatto

Luostarilta lähdimme kävelemään pienen matkan päässä sijaitsevalle Belemin tornille. Se edustaa Hieronymoksen luostarin kanssa samaa tyylisuuntaa. Ulkona oli todella kirkas auringonpaiste ja läkähdyttävän kuuma. 50m kävelyn jälkeen minun piti antaa periksi ja ryhtyä hieromaan katukauppiaan kanssa kauppoja joko lippiksestä tai sitten silmälasien päälle tulevista läpistä. Kirkas valo otti silmiini. Päädyin hurjan tyylikkäisiin läppiin. Jonna nauroi kippurassa 80-luvun tyylilleni, mutta kääntyikin hetken päästä takaisin ja kävi ostamassa samanlaiset. Kasari-tyylimme olisi ollut täydellinen, jos olisimme saaneet hankittua tennissukat sandaaleihin.

Ihanaa kasaria: nostettavat aurinkoläpät. Nämä ovat uusi tiimiasusteemme :D

Matkalla Belemin tornille kävimme katsomassa Merenkävijöiden muistomerkkiä Padrao dos Descobrimentosia. 1400-1500 luvuilla Portugali oli yksi maailman mahtavimmista siirtomaa- ja kauppavalloista ja keräsi rikkauksia etenkin maustekaupalla. Belemin satamasta on lähtenyt Vasco da Gama etsimään meritietä Intiaan. Löytöretket edustavat minulle maailman suurimpia seikkailuja ja tunsin suorastaan pientä kutkuttavaa tunnetta seisomisesta samassa paikassa, josta moni tärkeä löytyretki on saanut alkunsa. 

Muistomerkkiin pääsee hissillä ylös ihailemaan maisemia. Me tyydyimme katselemaan Tejo-jokea ja sen ylittävää siltaa maantasalta. Silta muuten muistuttaa paljon San Franciscon Golden Gatea ja vastarannalla näkyvä Kristus-patsas tuo mieleen Rio de Janeiron.

Muistomerkiltä kävelimme Tejo-joen rantaa Belemin tornille. Torni on aikoinaan sijainnut keskellä jokea, mutta joen kaventuessa torni on ajautunut toiseen reunaan. Belemin tornin sisällä toimii museo. Hieronymoksen luostarista voi ostaa yhdistelmälipun jolla pääsee sekä luostariin että Belemin torniin.

Belemin torni

Belemin tornilta hujautimme taksilla Praca do Comercion valtavalla 35 000 neliömetrin aukiolle. Ihastelimme katutaitelijoita ja aloimme katselemaan, että mistä pääsisimme raitiovaunun 28 kyytiin kohti Alfaman vanhaa kaupunkia.

Praco do Comercio

Riemukaari johtaa Rua Augusta kadulle

Tietenkin Lissabonin tunnetuin ratikkalinja oli tupaten täynnä matkustajia ja pysäkiltä yritti tunkea lisää väkeä jo entuudestaan täysiin vaunuihin. Päätimme reippaina naisina kävellä ylämäkeen. Yllättävän nopeasti yli 30 asteen helle, kirkas auringonpaiste ja ylämäki saivat erävoiton Kepposkasta ja jouduin vetäytymään jälleen vilvoittavan tarjoilun ääreen.

 Kuuluisa raitiovaunureitti 28

Päädyimme sitten ajamaan pienen lenkin Alfaman kautta taksilla. Kaupunki näkymät olivat todella suloiset. Alfamaan ainakin haluaisin vielä palata, mutta vähemmän kuumaan aikaan.

Yhden päivän perusteella Lissabon oli värikäs ja mielenkiintoinen kaupunki eikä vielä edes järkyttävän ruuhkainen Euroopan lomasesongin aikana. Yksi päivä oli tietenkin liian vähän Lissaboniin tutustumiseen, mutta kuitenkin niin paljon, että suurin hinku matkustaa Lissaboniin haihtui.

Vielä viimeinen epäonnen sattuma iski Helsinki-Lissabon välille. Lentoyhtiö TAP Portugalista jäi kaikkea muuta kuin positiivinen kuva. Ennen koneeseen menoa portilla sekä minun että Jonnan lentoliput hälyttivät, että meillä on maksamattomat matkatavaramaksut. Siis matkatavaroille, jotka olimme maksaneet Azoreilta Suomeen ja joita emme koskaan edes saaneet Lissabonissa ulos. Asian korjaaminen tuntui olevan todella monimutkaista sekä hidasta. Minun laukkuni päätyi kanssani Suomeen, Jonnan laukku kiersi maailmaan vielä kolme päivää. Meillä molemmilla oli matkalaukussa märät uimapuvut. Yök!

Tästä episodista voisin ottaa sen verran opikseni, että käsimatkatavarassa olisi hyvä olla myös paluumatkalla vaihtovaatteet ja vähän kempparikamaa. Ja ehkäpä märkää uimapukuakin olisi hyvä kuljettaa käsimatkatavaroissa.

Matkailu avartaa. Siinä voi päästä näkemään kohteita, joissa ei edes ollut tarkoitus pysähtyä 😉😂😂

Joulukalenteri ja joululounas 2019

Osa-aikaeläköitynyt kalenteritonttumme Toivo Nuutikki Tähtönen on viettänyt niin paljon vapaapäiviä tänä vuonna, että jälkikasvumme kypsässä 11, 12 ja 14 vuoden iässä on valittanut menettävänsä kokonaan uskon kalenteritonttuun.

Tontun taskusta on löytynyt joulukuussa vain herkkuja tai niiden valmistusta. Poikien mielestä 24 herkkupäivän putkessa ei olisi ollut mitään vikaa, mutta minä halusin suitsia herkkujen määrää ja tonttu piti tietoisestikin välipäiviä. Tontun aikuisapulainen myös nuutumuksestaan johtuen myös skippaili päiviä.

Mutta sitten joulukalenteripuuhiin:

Pipareiden koristelu
Tontun hankkimista tarvikkeista riitti koristeltavaa kahdeksi päiväksi. Olisi riittänyt kolmeksi, ellen olisi unohtanut pipareita näkysälle. Pöydälle jäänyt piparkakkurasia olikin muutamassa päivässä yllättäen tyhjentynyt. Sesongin uutuus oli murskatut polkkakarkit, joiden maku minun mielestäni sopii hyvin yhteen piparin kanssa. Muuten tänä vuonna laitoimme karkkia pipareiden päälle maltillisesti.

Alhaalla vasemmalla suosikkipiparini, jossa polkamurskaa. Yksi riitti, mutta oli hyvää!

Piparkakkujäätelö
Piparkakkujäätelö on kuopuksen suosikkitehtävä. Kuopuksen suosikkijäätelö on vuodesta toiseen vaniljajäätelö. Ehkäpä piparkakku jäätelö yhdistää hyvin vähän lisämakua vaniljaan kuitenkaan peittämättä sitä liikaa. Jäätelö valmistettiin sekoittamalla piparinmurusia pehmenneeseen vaniljajäätelöön.

Riisisuklaa
Toivo Nuutikki Tähtösen apuna on välillä ollut runoileva Hra Kepponen. Hienosta runosta huolimatta, riisisuklaa sai ristiriitaisen vastaanoton. Mitä jouluista muka on riisisuklaassa? Näin reklamoi kuopus. Arvasin, että mieli muuttuu, kunhan riisisuklaa valmistuu. Minäkö keski-ikäinen blogin Tiia vinkkasi, että riisisuklaaseen sopii hyvin Dumle-suklaalevy ja teimmekin tällä kertaa siten riisisuklaat vielä helpommin Dumlen avulla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kuopus teki riisisuklaata.

Arvasin aivan oikein, kyllä riisisuklaat kuuluvat jouluun nykyisin kuopuksenkin mielestä. Pojan ilme oli aika messevä hänen maistaessaan riisisuklaata. Kuopus olisi halunnut tehdä näitä uudestaan, mutta yhdestä satsista riitti kahdeksi päiväksi, niin päätin rajoittaa herkun valmistamisen yhteen kertaan.

Joulutortut
Torttujen paistoa kalenterista tuli kahdesti. Minä tykkään todella paljon joulutortuista. Meillä esikoinen ja kuopus syövät omat joulutorttunsa omena-kanelihillolla ja keskimmäinen ei syö niitä lainkaan. Minäkin olen kokeillut erilaisia hilloja ja sen vihreän kuula joulutortunkin viimein, mutta minulle ainoa oikea joulutorttu on luumuhillolla. Hilloa pitää olla paljon ja tortun päällä hieman tomusokeria.

Glögi-ilta
Glögi-iltakin sai ensin arvostelua osakseen. Mutta perheen yhteinen vähän erilainen iltapala osoittautuikin kivaksi.

Minicroissantit ovat kaupan pakastealtaasta

Tänään leivomme vielä pipareita ja sitten on kalenteripuuhastelut puuhasteltu. Tänä vuonna kaikki tehtävät on tehnyt kuopus. Kuopuksen osalta keittiöhommat ovat jääneet vähäisiksi, koska esikoinen on aika näppärä keittiössä. Kuopus selvästi nautti siitä, että nyt oli hänen vuoronsa tehdä. Täytyy muistaa opettaa hänellekin ruuanlaiton perusteita.

Joululounas kuuluu vuosittaisiin jouluperinteisiini. Välillä käyn joululounaalla työkavereiden kanssa, välillä Hra Kepposen tai jonkun ystävän kanssa. Välillä tulee valittua joku hieman arvokkaampi joulubuffet ja välillä taas joku työpaikan läheisen ruokapaikan vähemmän ylitsepursuava jouluateria. Tänä vuonna työkavereiden kanssa söimmekin joululounaan sijasta intialaista ja siksi ilahduin kovasti, kun ystäväni Jonnan ehdotti joululounasta. Hänellä oli yllätysvieras mukanaan. Tutustuimme reilu neljä vuotta sitten Galapagoksen risteilyllä amerikkalaiseen matkaoppaaseen Bethiin. Beth on jo aikaisemminkin tuonut amerikkalaisen turistiryhmän joulukuussa Suomen kierrokselle, jonka pääpaino on Lapissa. Tänä vuonna Beth oli saanut pari vapaapäivää yhdistettyä työmatkaansa ja oli ollut yhteydessä Jonnaan .

Joululounaspäiväksi valikoitui Lucian-päivä ja paikaksi Haikon kartano. Lucian päivän kunniaksi Haikon kartanossa oli pieni Lucia-kulkue. Tytöt lauloivat todella kauniisti.

Oma suosikkini oli bilinit mädin kanssa

Haikon kartanon pääsali

Kävimme vielä piipahtamassa Porvoossa. Jonna tietää, että rakastan interiöörimuseoita ja olen erityisen heikkona niihin silloin kun ne esittelevät juhlaperinteitä. Jonna oli löytänyt sellaisen museon aivan vanhan raatihuoneen vierestä. En ollutkaan aikaisemmin käynyt siellä. Se oli pieni, mutta suloinen.

Porvoon vanha raatihuone

Kyllä haluaisin istua tuohon joulupöytään! Se on niin suloisen kutsuva.

Tässä voisi sitten jouluaterian jälkeen siemailla jonkun juoman ja kuunnella luutun soittoa

Jokunen joulu sitten ristin itsen jouluhepsankeikaksi. Minua innostaa ja ilahduttaa joulumarkkinoilla ja joulunäyttelyissä pyöriminen, askartelu, musiikki ja ne muut ruuat kuin varsinaiset jouluruuat. En virittäydy jouluun suursiivouksella enkä edes lauteiden pesulla vaan pienellä jouluhumputtelulla. Viimeinen vuosineljännes on töissä kiireistä aikaa, kaamos painaa päälle, niin minusta turha siinä tilanteessa on ryhtyä hampaat irvessä suuriin kodinhoidollisiin toimenpiteisiin. Kivasti olen ehtinyt olla jouluhepsankeikka tänäkin vuotena.

Joulu vietetään rauhallisesti perhepiirissä ja lähisuvun kanssa yhdessä. Me kuulumme niihin joulunviettäjiin, jotka viettävän joulun pääosin pyjamassa. Jouluaattoaterialle ehkä puetaan jotain siistimpää ja heti napin kiristäessä siirrytään rentoihin vermeisiin.

Ihanaa joulua!

Parhaat pikkujoulut saa, kun itse järjestää

Kutsut pikkujouluihin ovat ainakin vuosikymmenen ajan loistaneet poissaolollaan. Työantaja ei järjestä pikkujouluja enkä kuulu mihinkään yhdistykseen tai porukkaan joka järjestäisi pikkujoulut. Tässä tilanteessa ainoa tapa viettää pikkujouluja on järjestää ne itse. Aika usein pikkujouluohjelmakseni on muodostunut joulutorivierailu.

Tänä vuonna vietin pikkujouluja ystäväni Leenan kanssa Tampereella. Sain jo alkusyksystä ystävältäni Lauralta vinkin, että Tampereen Työväen Teatterin Poikabändi-näytelmä olisi sopiva pikkujouluhengen nostatusnumero.

Me molemmat tykkäsimme musikaalista. Tarina on tuttu, kaksi laman yhteydessä konkurssin tehnyttä ystävää joutuvat palaamaan takaisin kotikonnuilleen (huomaa että Toijalassa lumi sataa vaakasuoraan ja sudet ulvovat) ja perustavat henkensä pitimiksi kaupallisen poikabändin. Bändissä mennään ulkonäkö ja tanssi edellä. Ajankuva on erinomainen, käsittämättömän hilpeä on työväentalon karaokeilta pilottitakkeineen ja toppahaalareineen. Poikabändi kahlaa kaikki 90-luvun kliseet lävitse: tanssikuviot, tuulikoneet, pyrotekniikka, katosta laskeutumiset ja hyväntekeväisyysvideot. Samoin kahlataan kaikki musiikkiuran kliseet jäsenten välisistä riidoista liialliseen alkoholin käyttöön. Kaikki viihdyttävässä paketissa 90-luvun musan tahdissa. Musiikki on uutta, näytelmää varten tehtyä, mutta se olisi ihan hyvin voinut soida ysärillä.

Näytelmä kertoo miehiä esineellistävästä aiheesta. Näytelmässä komeat nuoret miehet laulavat ja flirttailevat yleisön kanssa välillä häpeilemättömästi ja paidatta - ehkäpä näytelmä tekee samaa näyttelijöilleen kuin musiikkiteollisuus artisteilleen. Mutta viihdyimme silti katsomossa.

Pieni makupala Toijala Boysilta eli ToiBoysilta :D



Pisteet siitä, että Poikabändi-näytelmässä sai loppukiitoskappaleiden aikana kuvata, en siis ole törkeästi kuvannut luvatta.

Pikkujoulumme jatkui Tallipihalla. Se on niin suloinen paikka! Vanhojen rakennusten edessä palavat lyhdyt, kuuset on koristeltu valoin, karuselli pyörittää (ilmeisesti maksusta) lapsia kyydissään, komea vossikka kuljettaa asiakkaita ja söpöt ponit ovat ulkoaitauksessaan. Ihana tunnelma kertakaikkiaan! Todellakin suosittelen Tallipihaa!

Ihanin Tallipihan myymälöistä ja kojuista minusta oli Suklaapuoti. Rakennuskin on niin kaunis. Aivan älyttömän hyvällä palvelulla Suklaapuodin väki veti ruuhkaisen lauantain viimeisenäkin tuntina. En ollut ennen maistanut heidän konvehtejaan ja ainoaksi harmiksi tulikin se, että ostin niitä liian vähän. Ne olivat kaikki todella hyviä! Minusta pikkupussi hyviä konvehteja on kiva joulumuistaminen vaikka opelle, työkaverille tai naapurille.

Suklaapuodin ihana talo

Söimme illallisen ravintola Henriksissä. Menu oli aika lyhyt, onnekseni saattoi osoittautua se, että pihvi oli jo loppuunmyyty ja päädyin valitsemaan kotimaista villisorsaa. Aika harvoin sorsaa on listalla, tämä oli elämäni toinen sorsa-annos. Tykkäsin siitä. Leenan kuha oli myös erinomaista. Alkupala jakoi kahden hengen raatimme mielipiteet, Leenasta peuran maku oli liian riistainen. Minä tykkäsin siitäkin.

Peuraa, karpaloa ja syötäväksi tarjoitettua jäkälää. Jatkossa jätän jäkälän poroille :)

Sorsaa, karviaismarjakastiketta ja perunafondant

Tarkoituksena oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta Leenan sukulainen, performanssitaiteilija Maire Karukoski tuli Leenalle myös yöksi ja Mairen kanssa jutellessa aika meni kuin siivillä ja kello olikin yhtäkkiä jo yksi. Oli ihanan virkistävää tavata niin erilaisesta ammatista ja erilaisella taustalla tuleva, fiksu ja empaattinen nainen! Yö Leenan asunnossa oli ihana. Jouluihmisenä Leenalla on pieniä jouluvaloja ja joulukoristeita aivan joka puolella. Katselin niitä patjaltani ja ihailin haltioituneena Leenan kodin hämyisen jouluisaa tunnelmaa.

Nämä pikkujoulut olivat juuri makuuni!

Minkälaiset pikkujoulut sinulle oli?

Leenan koti on todella kaunis. Kaikista kauniista yksityiskohdista tykkään eniten tuosta sohvannurkasta, jonka takana on tuo mahtava osittain purettu kaappi rosoisine tiilen jäänteineen