Mitä tapahtuu kun yhdistetään pesukone ja tietokone

Tapahtuu F-23.

Pyykkikone ei pese.
Luukku ei aukea.
Hyvin se piippaa.
Manuaali ei kerro mitään.
Totaali jumi.
F-23 - suoranaista kettuilua?

Netti kertoo, että joku sensori on havainnut vettä jossain, missä sitä ei pitäisi olla. Good luck.

Olen joulukiireissä uhrannut yhden aamupäivän pyykkikoneen hankintaan. Esikoisen ip-kerhon glögitilaisuuden koneen vastaanottamiseen. Olen maksanut itseni siitä kipeäksi ja maksanut asennuksenkin. Kaksi koneellista se pesi. Edellinen kone pesi 20 vuotta. Eikä ikinä pantannut pyykkejä.

Aloitetaan sitten uusi vuosi likaisissa vaatteissa.

*kele Bosch minkä teit.
Saksalaista laatua. Just joo.

(oli tuossa alla vähän positiivisempi postauskin)

Palkinto-ohjelmassa Chez Dominique

Aika hyvin jaksoin taaplata läpi syksyn jouluun saakka. Joululta tulikin sitten täydellinen flunssaromahtaminen ja kohta alkaisi olla korkea aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä järkeviin puuhiin. Kuten huomenna töihin :(

Joulukuun "pääpalkinto" oli seitsemän ruokalajin ateria Chez Dominiquessa. Kyseessä oli Group on nettidiili, kaksi yhden hinnalla. Tämä oli ensimmäinen vierailu sekä minulle että miehelle Chez Dominiqueen.

Ravintola on sisältä minimalistisen skandinaavistyylikäs. Palvelu oli moitteetonta. Tosin pieni hämmästys oli se, että puolet henkilökunnasta ei puhunut suomea. Ilmeisesti asiakaskunta koostuu koostuu bisnesväestä, joka tuo vieraitaan sinne ja jotka tarvitsevat sujuvan palvelun englanniksi.

Sitten ruokaan. Siitä jäi kaksijakoinen fiilis. Yleensä alkupalat ovat ravintoloiden parasta antia. Ateriakokonaisuutemme alkupalojen maut olivat hyvin hienovaraisia, en tiedä kehtaanko haukkua pliisuiksi, mutta läheltä liippaa. Useimmissa oli joku jännä yksityiskohta. Ulkonäöllisesti ne olivat taideteoksia.

Yllätys oli pääruoka, se oli suussa sulavaa. Se pesi kaikki alkupalat 6-0. Vaikka edelleen kummastelen valintaa tarjota mustia linssejä ankan kanssa.

Jälkiruuat olivat taivaallisia.

Sitten pikaisesti näpsittyihin ruokakuviin. Harmillisesti olen jo unohtanut annosten hienot nyanssit :(

Alla keittion tervehdys nro 1. Kalaa (en enää muista mitä) ja heinäkastiketta. Kastikkeessa oli tosiaan kevyt heinäinen maku ja tuoksu. En ole ikinä maistanut mitään sen kaltaista. Maku hyvä, pisteet lähinnä innovatiivisuudesta.

Keittiön tervehdys nro 2, minitartar. Kaunis suupala. Se tarjoiltiin hauskasti vuolukivisestä "minijäätelötelineestä".

Ensimmäinen alkupala, kasviksia ja jotain maltaista. Hyvin miedot maut. Ulkonäöltään aivan upea.

Toinen alkupala, pääraaka-aineena hanhenmaksaa. Päällä oli kiille ja vieressä jäädyke. Annos tarjoiltiin paahdetun briossin kanssa. Kiilteen rakenne oli makuuni liian paksu ja en oikein pitänyt jäädykkeen yhdistämisestä kokonaisuuteen. Tässä meni varmaan innovatiivinen yhdistelmä "haaskuun" kohdallani.

Kolmas alkupala, turskaa. Erinomaisia kastikkeita. Chez Dominiquen slogan on "Me emme tingi mistään". Väitän, että näissä täydellisissä annoksissa yksi turskan pala oli selvästi vähäisemmällä suolalla kuin kaksi kaveria. Olisin kaivannut lisäsuolaa. En ole turskan ystävä, enkä tilaisi sitä ravintolassa (paitsi ehkä pubi-illan päätteeksi fish&chips), mutta hyvä alkupala.

Sitten suuraikastaja, jossa anista. En pitänyt.

Pääruoka oli ankkaa ja linssejä. Lautasen pohjalla oli tryffeliöljyä ja kastikkeessa Grand Marnieria. Ankka oli niin mehukasta ja kastike erinomaista. Söin jopa nahankin :) Linssit eivät ole lisuke minun mieleeni, mutta olivat linsseiksi hyviä. Erinomainen annos. Minusta pääruuan olisi pitänyt olla suurempi.

Ensimmäinen jälkiruuista todellisesssa minikoossa, sorbetti ja jäätelö ja lakritsia. Kuka osaa tehdä noin kauniin ja kiiltävän sorbettipallon, mikä on kuin helmi?

Toinen jälkiruoka, suklaamousse ja jäätelöä. Taivaallista! Mies sanoi, että mousse oli jopa liian täyteläistä. Mutta sellainen ei ole oikeasti mahdollista :)

Kuinka joku saa silkkisen moussen taivutettua tällaiseen muotoon ja vielä kuorrutettua?

Viimeisenä jälkiruokana lautasellinen pikkuherkkuja, kirsikkamadeleine, kaksi marmelaadia ja macaron. Ehdoton ykkönen oli madeleine. Miehen mielestä madeleine oli paras jälkkäreistä.

Viinipaketit jäivät juomatta ja tyydyimme olosuhteiden pakosta molemmat yhteen lasilliseen. Valkoviinini oli yksi parhaista, mitä olen ikinä maistanut.

Onhan se upeaa, että Suomestakin löytyy tämäntasoinen ravintola!

Hintataso on kova. Toisaalta niin on varmasti annoksiin uppoavat työtunnitkin eikä keittiössä taatusti käytetä huonoja raaka-aineita puolivalmisteista puhumattakaan.

Olen ainakin tällä hetkellä "ronskimman" ruuan ystävä. Ehkä Chez Dominique on sopiva valinta, kun haluaa kokonaisvaltaisen elämyksen tai niille, jotka ovat perehtyneet raaka-aineisiin ja erilaisiin valmistustapoihin.

Palkinto-ohjelma jatkaa pyörimistä ainakin vielä tammikuun.  Tammikuusta on tulossa rankka, mies on kaksi viikkoa putkeen reissussa. Ensimmäisenä miehen reissuviikkona minulla on partneritapaamiset ja isohkon esityksen valmistelu. Toisena miehen reissuviikkona olen itsekin poissa maasta. Kun palaan, niin sitten puskee se esitys päälle. Huoh.

Noppa kylpee

Tulin tänään tsekanneeksi Nopan kilven pohjaosan ja sepäs oli likainen. Edessä olikin sitten perusteellisempi kylpy ja suihku.

Ensin Noppa kylpi kahdessa eri vedessä. Kylpyammeena oli Beyblade areena :) Maakilpikonnat eivät osaa uida, joten vettä pitää olla hintsusti ja konnan kylpyä pitää tarkkailla. Noppa "syvempään" veteen joutuessaan kyllä hienosti kurottaa päätään, mutta hukkumisriski on silti olemassa.

Välillä kylpeminen vähän jännitti Noppaa. Etenkin ensimmäiset vedet kilven päälle. Jopas tuli likaista vettä. Piti vaihtaa vedet.

Sitten suihkuun.

Kuvasta näkyy Nopan koko hyvin. Kilpi on kämmentäni hiukan pienempi. Aikuisen sormet ylettyvät hyvin yläkautta kilven ympäri alas. Yleensä pidän Noppaa pohjasta kiinni, mutta nyt piti saada se osa suihkuun.

Kylvyn jälkeen piti vielä tosiaan suihkutella alapohjaa pidemmän aikaa, jotta se puhdistui. Nopan suihkuttaminen sujui sopuisasti. Välillä Nopan pää oli turvassa kilven sisällä ja välillä Noppa kurotteli pää kenossa uteliaana. Ja niin tuli puhdas konna.

Nelivarvaskilpikonnaa pitää kylvettää noin kerran viikossa. Noppa suhtautuu kylpyyn sen verran pienellä sätkyttelyllä, että esikoisen on mahdollista kylvettää Noppa itsekin (suurin riski mielestäni kylvetyksessä on se, että kilppari putoaa pahasti lapselta). Puhdistumisen lisäksi osa kilpikonnista juo lähinnä kylpiessään ja tyhjentää suolensa (kylvetyksen grande finale). Meillä Noppa juo juomakaukalostaan, ei mitenkään säännöllisesti vaan parin päivän välein. Yhtäkkiä onkin juomakaukalo tyhjä. Nopan suolisto toimii hyvin ilman kylpyäkin.

Sitten vielä kylvyn päälle herkkua eli rusinoita. Noppa on oppinut syömään rusinoita, jos niitä hiukan litsaa sormien välissä ennen Nopalle antamista.

Joulukortit 2012

Joulukorttien tekeminen ja matkaan saaminen on minulle joka vuosi pieni ponnistus. Tänäkin vuonna oli mutkia matkassa. Sinä päivänä, kun posti takasi korttien perille ehtimisen ykkösluokan merkeillä oli kiskalla enää kakkosluokan merkkejä jäljellä (jäi taas viime tinkaan). Lähipostissa asiointi on ollut joulun alla melkein mahdotonta, koska autoa ei vaan saa parkkiin. Ainakin pääkaupunkiseudulla kortit ehtivät perille ennen joulua, toivottavasti myös kauempana.

Tämän vuoden korteissa oli kolmenlaisia pääkomponentteja: stanssattuja kuusia, joululaulu- ja palloleima ja stanssattuja joululehden kuvia.

Kuuset on stanssattu kuviopapereista ja osassa on erilaisia pintakäsittelyitä: distressiä, glossya tai crackle accenttia. Onpa yksi kuusi saanut oksilleen puolihelmet joulupalloiksi. Alla viisi variaatiota kuusesta (osassa mukana myös leimailtuja juttuja).

Sitten leimakuvavariaatioita

Sitten lisää stanssikuviokortteja. Stanssausmateriaaliana käytin viime vuotista joululehteä. Ensin liimasin stanssatuksi valitut kuvat valkoiselle kopiopaperille. Stansattuja kuvioita käsittelin metalliväreillä, crackle accentilla ja glossylla. Näistä tuli osasta hyvinkin kokeellisia kortteja, mutta samalla omia suosikkejani :)

Joulukorttiurakkani ei ole onneksi suuri. Tänä vuonna sain kaikki 20 korttia kasaan :) Hyvä minä!

Dokumentoinpas tähän samaan pari joulupakettiakin. Minun pakettini ovat kaukana taideteoksista. Lahjapaperin muistan yleensä siinä Prisman kassalla, kun katselen niitä paperilaareja. Niissähän on yleensä hyvin ohuita ja räikeitä papereita. Lahjat kääriytyvät pääosin sellaisiin papereihin. Pakettikortitkin ovat aina kateissa, joten saajan nimi yleensä raapustetaan paketin päälle. Täksi jouluksi tsemppasin kolme pakettia.

Paketoin lahjat kullanväriseen paperiin ja tein päälle pienen koristeen helmistä ja askartelunapeista pujottamalla niitä ohueen rautalankaan jonka kiedoin paketin ympärille.

Niin se joulu sitten taas sujahti ohitse.

Totuus on kuvia karumpi

Kuvat joulunvietostamme anoppilassa ovat täynnä tunnelmaa. Sukulaiset yhdessä, joulukuusen alla pakettien kanssa tohottavat lapset, herkkuja notkuva joulupöytä, pienet piirileikit, ihana kevyt lumi joka on kuin kesäinen puhalluskukka ja rätisevä takkatuli.

Mummilan kuusi on omalta tontilta ja koristeltu

ukin lapsuuden lippunauhalla ja keski-eurooppalaisilla lasikoristeilla.

Joulun vietto ei kuitenkaan ollut pelkkää juhlan huumaa. Esikoisen pieni flunssa räjähti kunnon taudiksi hyvin pian mummilaan saavuttuamme. Suurimman osan yöstä kuuntelin hänen hirvittävää yskimistään :(

Nyt tauti on kaatanut minut ja räkä valuu keskimmäiseltäkin. Vietämme näköjään pakollisen pötkötysviikon laskettelun, leffa käynnin ja aleshoppailun sijasta. Harmittaahan se vietävästi sairastaa perheen yhteisellä lomalla. Esikoisen puolesta harmittaa eniten, koska hän oli koko syyslomankin sairaana.

Toisaalta mikäs se tässä on pötkötellessä, aatosta selvisimme mukavasti, jääkaapissa on erinäisiä jouluruokajämiä ja pizzataksikin rullaa jälleen huomenna.

Jos tuo mies pysyisi edes sen verran tolpillaan, että saisi huomenna koottua parit legot :)

Vielä ehtii...

tekemään jouluvalmisteluja. Kaupassakin pitää kipaista. Mutta kohta on valmista täälläkin. Kuusi odottaa vielä koristeitaan. Ensimmäinen jouluinen ateria on jo nautittu minun vanhempieni seurassa.

Minulla aika kulkee kiitämällä, olisi niin paljon kaikkea, mitä haluaisin vielä ehtiä tekemään. Pojilla aika kulkee ihan käsittämättömän hitaasti. Saisi jo lahjat, olisi jo jouluaatto :)

Meno ei tässä talossa hiljene edes jouluksi eikä joulurauha välttämättä ylety tänne saakka (veljeä voi kurmoottaa myös jouluna). Silti joulun toiseksi paras juttu on se, että saamme olla yhdessä läheisten kanssa. Toiseksi paras sen takia, että alaikäisten mielestä parasta on uudet lelut :)

Toivon, että jouluinen unelmasi toteutuisi.

Oman jouluinen unelmani on rauhallinen hetki joulupöydässä ja hiljaiset keskiyön tunnit kuusen kynttilöiden valossa kirjaa lukien ja herkkuja napsien.

Kilpikonna

Kuudennen perheenjäsenen nimeksi tuli Noppa. Jos kysyy kuopukselta, niin koko nimi on Noppa Sakari. Koska Sakari on paras mahdollinen toinen nimi. Eikä haittaa, jos Noppa joskus paljastuukin tytöksi, koska Sakari sopii jokaiselle :)

Huoltotoimenpiteiden osalta Noppa on meille hyvin sopiva lemmikki. Noppa on kasvissyöjä ja syö pääosin salaattia. Kaveri pärjää pari vuorokautta, kun täyttää vesikupin ja laittaa ruukkusalaatin evääksi, joten jokaista pientä reissua varten ei tarvitse järjestää hoitoa. Terraarion siistinä pitäminen on vaivatonta.

Hoitohaasteet tulevat sitten, jos/kun alamme aikuista kilpikonnaa pitämään talvihorroksessa. Nyt menee vielä muutama talvi ilman, että horros olisi tarpeellinen.

Kilpikonnat eivät mitenkään nauti siitä, että ihmiset niitä taputtelevat. Tässä perheessä on aika hankala pitää pienet sormet terraarion ulkopuolella, joten Noppa on jo sopeutunut siliteltäväksi (ja lapset muistavat hyvin pestä kätensä Noppaan tai terraarion tarvikkeisiin koskemisen jälkeen). Terraariossa Noppa antaa rauhassa silitellä kilpeä ja päätä, ei vetäydy kilpeensä eikä lähde poiskaan. Joskus terraation ulkopuolella kovin vikkelät sormet pelottavat ja Noppa menee kilven sisään ja pompahtaa syrjään.

Noppa seuraa usein silmät tarkkana menoa terraariosta. Jos lapset leikkivät sen edessä, konna on naama kiinni lasissa. Riittää mennä istumaan ja tuijottamaan sinne, niin sieltä kyllä tullaan paikalle tuijottamaan takaisin. Jos Nopan päästää lattialle, se lähtee tutkimaan paikkoja. Liukas lattia sapettaa ja jossain välissä Noppa palaa oman turvallisen terraarion viereen. Noppa liikkuu halutessaan yllättävän nopeasti.

Naama kiinni lasissa "Whaz happening?"

Aina ei ehdi terraarion ulkopuolisesta elämästä välittää, jos on lämpölampun alla makoilu kesken. Konna paistattelee siellä niin, että kilpi on todella lämmin. Aktiviteetit ovat siis tuijottaminen, kiipeily, kävely, kaivaminen ja syöminen.

Kaivuupaikkana toimii tällä hetkellä pyyhe. Jos lapset juoksevat ja huutavat aulassa pitkään, Noppa menee moista elämää piiloon. Se kaivaa päänsä pyyhkeen sisään ja loput konnasta on näkyvillä. Mikä piiloutuja :) Joskus illalla Noppa menee piiloon nukkumaan ja joskus Noppa nukkuu sillan alla.

Noppa sillan päällä, silta on sekä kiipeily- että piilopaikka

Hauskinta puuhaa on Nopan ruokkiminen. Salaattia voi pitää sormien välissä ja katsoa kuinka nopeasti Noppa tuhoaa sen. Noppa syö siististi esikoisen kämmeneltäkin. Ruokana on tummat salaatit (kuvissa menee jääsalaattia, kun ei ollut muuta) ja vähäisesti hedelmiä. Kesällä Noppa saa nauttia voikukkaplantaasimme antimista.

Nopan herkkua on Romaine. Kun Noppa syö Romainea, se alkaa lähestyä samanlaista meditatiivista liikettä kuin japanilaisen kivipuutarhan hiekka-altaan harjaaminen :)  Joskus itse makaan terraarion vieressä katsomassa, kuinka Romaine häviää haukkaus hakkaukselta.

Uudet ruoka-aineet voivat saada kilpikonna paran hetkellisesti sekaisin. Tahmainen rusinan hitunen jäi naamaan kiinni ja vaikka Noppa oli sen jo aikaa sitten onnistunut nuolemaan irti, raukalla meni koko ilta naama nuollessa. Liian iso omenan palanen aiheutti todennäköisesti jäykän niskan. Painiottelu Noppa vs. omenalohko päättyi omenan täydelliseen häviämiseen. 

Jos meno ei miellytä, niin Noppa ilmaisee sen sähisemällä.

Elinikäennuste on sellaiset 60-70 vuotta. Oikein hyvällä hoidolla jopa 100 vuotta. Voi olla, että meidän hoidolla ja aiheuttamalla stressillä pärjää vain 5-kymppiseksi. Muussa tapauksessa esikoisen pitää hakea vanhainkotipaikkaa kahdelle: itselleen ja Nopalle.

Joulusukka 16. ja 18.12.2012

Esikoinen edelleen odottaa kovasti, että joulusukasta tulisi jouluinen tehtävä. Olen edelleen iloisesti hämmästynyt puuhailuinnokkuudesta. Olen jo alkanut fantasioimaan, kuinka ensi vuonna nostan leipomusten vaatimustasoa ja sen lisäksi poika pääsee mukaan joulukorttitalkoisiin.

16.12 tehtävänä oli hankkia kotiin joulukukka

"On aika lisää joulua valmistaa,
ja kotia jouluiseksi koristaa.
Sopisiko tonttu ikkunaan,
vai hyasintti pöydälle tuoksumaan?"

Esikoisen kukkavalinta

18.12 tehtävänä oli koristella pipareita. Koristeluun käytimme kaupan valmiita peruspipareita. Esikoinen olisi jaksanut koristella vaikka kuinka monta piparia. Taas annoimme säälistä keskimmäisenkin osallistua puuhaan.

"Mikä on punaista, vihreää tai valkoista?
Se on myös makeaa ja tahmaista.
Sillä voi kaunista jälkeä tehdä,
osaatko jo päätellä?

Piparit entistä paremmiksi saa,
kun ne sokerilla kuorruttaa."

Täytyy sanoa, että joulusukka on oikeastaan ollut jouluvalmistelujen onni ja pelastus :) Ainakin minusta lapsena joulun odotukseen kuului piparit, tortut ja pienet askartelut. Innokkaan apulaisen kanssa nuo hommat ovat sujuneet mukavasti, muuten olisi voinut jäädä kokonaan tekemättä.

Ystäväni ehdotti tänään, että voisiko sukkaan laittaa "rankempia" kotitöitä tyyliin pese vessat jouluksi. Ehkä en vielä tänä vuonna uskalla kokeilla ;) Tuosta jäi itämään, että yksi tehtävä voisi olla oman huoneen joulujärjestely, mikä käytännössä tarkoittaisi kaikkien tavaroiden sortteeraamista oikeille paikoilleen (meillä vain hätäjärjestetään eli kaikki lelut mätetään sekaisin lelukoreihin). Sen päälle voisi vaikka herkutella.

Joulun tavoitepaino

Kirjoitin kevennysprojektistani viimeksi lokakuun lopussa. Silloin epäilin, että laihtuminen saattaa syksyn pimetessä käydä liian vaativaksi hommaksi. Juuri niinhän siinä kävi ja jäin tasapainotteluvaiheeseen. Paino ei pudonnut lainkaan, mutta ei onneksi noussutkaan. Saldoksi tuli se samainen -13kg. Joulun tavoitteesta jäi puuttumaan kaksi kiloa, ne siirtyvät sitten kevään urakan jatkoksi. Valitettavasti työnsarkaa vielä riittää :(

Laihtumisen terveysvaikutuksista on vaikea sanoa mitään. Sinänsä mielenkiintoinen sattuma on se, että olen joka syksy sairastellut, paitsi tänä syksynä. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin terve! Ennen kuin hehkutan enemmän säännöllisen ulkoilun ja runsaan D-vitamiinin hyviä terveysvaikutuksia, pitää todeta, että pojat ovat olleet poikkeuksellisen terveitä. Meillä on ollut yksi flunssaviikko ja sen lisäksi vain lieviä vatsaoireita. (Vähän epäilyttää, että uskaltaako tällaista kirjoittaakaan - vai rankaisee maailmankaikkeus tällaisen "kehuskelun" kunnon kuumeella tai sitkeällä norolla).

Keventyminen on vihdoin alkanut näkyä vaatteissa. Sellaiset vaatteet, jotka viime kesänä puristivat, solahtavat päälle tuosta vaan. Tästä riemastuneen tarjoan teille (halusitte tai ette) kesävaatekimaran lomamatkalta.

Omasta mielestäni mekko istuu nyt kivasti päälle :)

Nämä shortsit lensivät matkan päätteeksi roskiin.

Koon visualisoimiseksi tungin shortseihin t-paidan ja käteni venyttäen :)

Shortsit olivat viime kesänä vyötäröstä hiukan löysät, 

mutta nyt lantioni on shortsien vyötäröä kapeampi. Bye bye!

Nämä shortsit eivät ole menneet vyötäröstä muutamaan kesään.

Nyt pitää käyttää vyötärön kiristysnauhoja :)

Lantiomallin capreihin on tullut eteen tyhjä pussi, lisäksi vyö on pakollinen.

Välillä tietenkin nyrpii, että en päässyt tavoitteeseen. Mutta pitänee kuitenkin keskittyä katsomaan saavutettuja tuloksia niiden saavuttamattomien sijasta. 

Nyt yritän motivoida itseni pitäytymään kohtuudessa jouluherkkujen äärellä ja kehittelemään ulkoilumotivaatiota ensi vuodelle. Kävellen ei meinaa enää päästä eteenpäin, pitänee harkita suksi-investointia.

Eilat - Coral World

Olen kerran päässyt snorklailemaan kunnon koralleilla. Muiden matkailijoiden mukaan Israelissa oli hyvät snorklailu mahdollisuudet. Se on helppo uskoa sen perusteella, mitä katselimme lasin läpi merenalaisessa observatoriossa.

 Merenalainen observatorio lasipohjaveneestä kuvattuna.

Pikkasen innostuin kuvaamaan koralleja ikkunan lävitse. Olisin itse viihnyt observatoriossa tunteja, mutta poikaa alkoi jossain vaiheessa selvästi ahdistaa merenpohjassa oleskelu.

Coral Wordissa katselimme korallien lisäksi muutamat akvaarioaltaat, kävimme leffateatterissa jossa penkit heiluivat ja ajelimme kierroksen lasipohjaveneellä. Lasipohjaveneajelu jännitti poikaa ihan älyttömän paljon.

Sitten tutustuimme haihin erittäin lähietäisyydeltä - onneksi muovisiin :)

Coral World oli oikein oiva retkikohde sekä lapselle, että aikuiselle. Kiva päivä!

Coral Worldiin tullessa ihmettelimme edustalla leijuvaa karmeaa hajua. Takaisin tullessa vihdoin huomasimme hajun lähteen :) Olimme siis niin innoissamme kaloista, että kolme kamelia jäi huomaamatta.