Lennokasta ja ruusuisaa

Olipas taas sellainen viikko, että se vain lipui ohitse. Kuopuksen edellisviikon flunssa aiheutti korvatulehduksen ja hän oli kotihoidossa kolme päivää. Töiden lisäksi ehdin käydä kääntymässä Sinellissä ja tutustumassa Rok Clothing kauppaan Myllypurossa. Rok Clothing myy käytettyjä lastenvaatteita USAsta. Valikoima ei sykähdyttänyt muuten kuin paitapuseroiden osalta, toki kaikki oli puhdasta ja siistikuntoista. Tangossa roikkui ihan kiva valikoima poikien raita- ja ruutukuosisia paitiksia. Hintahaarukka oli 5-10€. Tänään olemme olleet koko porukka luistelemassa ja äiti on varmaan väsynein :)

Poikien katsellessa televisiota ja miehen paistaessa vohveleita tein kortin p*skarteluhaasteeseen. Haasteessa nro 79 tulee käyttää harmaata ja yhtä muuta väriä. Aika sattuma: ostin maanantaina ensimmäiset harmaat paperini. Sinelliin oli tullut Papermanian paperipakkauksia. Minulla on vihreä entuudestaan ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin harmaaseen. Kaveriksi lähti harmaa nauhapakettikin. Tällainen onnittelukortti uusista materiaaleista syntyi:

Kukat olen värjännyt teemaan sopiviksi ja isoimman keskustana on Fimosta tekemäni "ruusu". Tuo ruusuleima on noussut suosikkeihini, olen käyttänyt sitä myös korttien sisäpuolella usein. Jos tarkkoja ollaan niin onhan tuossa kortissa värejä harmaan ja pinkin lisäksi myös vihreä. Mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole?

Lennokasta meininkiä meillä on ollut iltaisin. Saimme syksyllä Salaiselta Ystävältä lennokkivihkon. Olen pitänyt sitä jemmassa - sairasteluputken tai huonojen ulkoilusäiden varalta. Nyt se on korkattu ja pojat (ja vanhemmatkin) ovat viettäneet riemukkaita hetkiä paperilennokkien kanssa.

 Hurja pääkallopaperi. Tästä tulee lennokki

mallia spaceship.

 

Lennokkeja lennäteltiin yläkerrasta alakertaan.

Ja välillä toisinpäin.

Kuopus ja kaksi lennokkia kerralla ilmassa.

Ja hillot paidalla :)

Kiitos vielä kerran Salaiselle Ystävällemme. Tätä hupia riittää vielä moneksi kerraksi.

Lämpimäisiä uunista ja p*skis 78

Tämän viikon p*skarteluhaasteessa nro 78 piti käyttää itse tehtyjä koristeita. Tein lapselle onnittelukortin. Oikeaan yläkulmaan on vielä tulossa synttärisankarin ikä. Omatekoista on tuo nauhasta tehty iso ruusuke ja sen keskellä oleva Fimosta tehty nappi. Leimakuvana digileima, joka on väritetty chalkseilla ja vähän sutaistu kimalleliimaa päälle.

Tällaisen satsin laitoin juuri uuniin paistumaan.

Niinpä niin - siellä uunissa on paistumassa nappeja. Tämä on Fimo-kokeiluni nro 2. Pojat ovat tänään todellakin käyneet hermoilleni. Meillä on jäänyt ulkoilu ihan minimiin ja olemme kohta mökkihöperöitä koko jengi. Pojille rähjäämisen sijasta vetäydyin hetkeksi muovailemaan. Luovuus ei kukkinut, siksi tein pari ruusua ja nappeja.  Turkoosit napit olen tehnyt värjäämällä valkoista Fimoa.

Jostain blogista luin äskettäin, kuinka heillä lapset tottuvat jo pienestä pitäen siihen, että vapaa-aika täyttyy erilaisilla urheiluharrastuksilla. Mihinkäs meidän pojat tottuvat? Kaipa siihen että äiti värittää, näpertää ja paistaa nappeja. Kohta varmaan raukat ihmettelevät, että saako kaupasta ostaa ihan valmiita nappeja :)

T-paita pojalle ja tunnustus

Vietimme Hannan kanssa eilen ompelu- ja tuunausiltaa. Tässä kokonaisuudessaan eilen valmistunut t-paita. Tummansininen raitakangas on Marimekolta, lentokonekangas itse painettu Eurokankaan valkoiselle trikoolle. Hihansuut ja kaula-aukko on kantattu ruskealla resorilla. Kaavana Ottobre Sulo. Olen kaavan kopionut koossa 122 tai 128. Liekö silmäni katsoneet kieroon vai missä vika, mutta ei tämän pituus riitä 125cm pojalleni. Koko 104 käyttävälle tämä on mukavan reilu.

Näitä lentokonevariaatioita muhii päässäni useampiakin, joten pojille tulee varmaan lisää lentoteemaa vaatekaappiin. Kankaanpainannassa vanhat tutut jutut: Folk Art Fabricin värit ja piirtoheitinkalvosta leikattu sabluuna. Tyylikkäästä lentokoneesta en kehtaa ottaa kunniaa itselleni, koska sen mallina on toiminut piirrustuslevyllä ilmailumuseossa pikaisesti piirretty lentokone.

Uuden paidan lisäksi keskimmäisellä

on myös uusi hiustyyli. Itse leikkasin.

Vaikka kuinka tekisin huolellista työtä,

niin aina myöhemmin joku kihara

töröttää ihan outoon suuntaan.

Olisi aika saada pojat oikelle parturille!

Tiitulta blogista Elamää kriisiperheessä sain ihanan tunnustuksen. Kiitos Tiitulle!

Tunnustuksen mukana piti kertoa viisi asiaa.

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin lokakuussa 2009. Eli siis 1v synttärit ovat hujahtaneet ohitse huomaamatta. 

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 
Alunperin tarkoituksenani oli blogata lähinnä harrastuksieni tuotoksia. Siis sekalaisia askarteluja ja käsitöitä. Sittemin olen myös kirjoitellut lapsistani. Osa ystävistäni ja sukulaisistani asuvat sen verran kaukana, tai sitten aikataulut eivät vaan sovi yhteen. Blogin välityksellä hekin pääsevät seuraamaan poikien elämää. Pääpaino on edelleen kädentöissä. Ja vilahteleehan blogissa lastenvaatteitakin. 

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Satunnaisen lukijan kannalta tuskin juuri mikään. Samoja asioita harrastavan kannalta varmaan juuri se, mikä vetää minut lukemaan muiden blogeja: Niistä saa uusia ideoita.  Joitain lukijoita kiinnostaa myös se, että perheessämme on vain poikia ja siten blogissakin usein poikamaisia juttuja. 

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Sain inspiraation kankaanpainantaan ja neulomiseen. Kälyni opetti minua neulomaan ja häntä tietenkin kiinnosti, että miltä valmiit tuotokset näyttävät. Hänen yllytyksestään aloin bloggaamaan.

Varsinaisesti koukkuun jäin siinä vaiheessa, kun sain blogiystäviä. Kätevät emännät porukan kanssa olemme askarralleet yhdessä muutamia kertoja ja Hannaa tapaan viikottain. Lisänä on niitä, joita en ole koskaan livenä tavannut, mutta lähes jokaisen postauksen olen lukenut.  

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tämä pohja on aikansa elänyt. Uusi pitäisi saada kehiin.
Minulla ei toimi mikään oikoluku ja minua vaivaa joku sanasokeus omalle tekstille, joten vilisevistä kirjoitusvirheistä haluaisin eroon. Ja Tiitua lainatakseni olisi joskus kiva kirjoittaa jotain viisasta ja ajatuksia herättävää :) mutta tämä blogi toistaiseksi pysyy tällaisena harrasteblogina. Eli jos päähäni joskus jotain viisasta tulee, todennäköisesti pidän sen omana tietonani.

Ja sitten tunnustusta jakoon. Tällä kertaa koko ihanaiselle emäntäporukalle:
Mirka http://uudenkuunaikaan.blogspot.com/ 
Leonida http://arkitaivas.blogspot.com/
Haltiakummi http://haltiakummi.blogspot.com/ 
Anna http://annanaarteet.blogspot.com/
Lehtokotilo http://lehtokotilo.blogspot.com/

Ja sitten vielä yhteen uusimmista tuttavuuksistani:
Virvatuli http://virvatuli.vuodatus.net/ 

Tarvitaan: matkailuvinkkejä Kroatiaan

Ykkösluokan matka on varattu ja maksettu. Lähden hyvän ystäväni kanssa toukokuun puolivälissä Splitiin -ilman lapsia. Minua on jo pitkään kiinnostanut Kroatian rannikko. Reisussa olemme 5 päivää, ja matkapäivinäkin ehdimme tekemään ja näkemään, koska lennot ovat aikaisin aamulla ja myöhään illalla.

Ainoa, mitä olemme varmasti päättäneet tehdä on retki Plitvice Lakes luonnon puistoon. Se vaikuttaa aivan fantastiselta paikalta. Onko joku käynyt siellä? Valmisretket vaikuttavat sellaisilta, että perillä aikaa on noin 2,5 tuntia. Mahtaisiko se riittää? Pitäisiköhän vuokrata auto ja ajella sinne itse?

Onko vinkkejä, että mitä muuta Splitissä tai sen ympäristössä meidän kannattaisi nähdä/tehdä? Jos vuokraamme auton, niin voisimme myös liikkua rannikolla. Split top 10 nähtävyyttä on toki googletettu, mutta kuulisin mielelläni omakohtaisia kokemuksia ja suosituksia. Nähtävyyksien ohella kiinnostaa tietenkin ruoka, viini, taide ja miksei ostoksetkin

Kuva on lainattu täältä

Muuten vietämme täällä sairaspäivää, kuopus on kovasti räkäinen ja yskäinen :(

Vielä kerran Valentine's Day

Pikapostaus: Miehelläni on ihana tapa muistaa minua myös ystävänpäivänä. Sain ihanat kukat ja kortin. Ja sitten vielä pienet poikani muistivat minua. Päiväkodissa kuopus ja keskimmäinen olivat tehneet ystävänpäiväkortit. Keskimmäinen halusi antaa pusun ja kortin äidille, koska äiti tulee onnelliseksi. Kuopus seurasi mallia.Ja ihan varmasti tulin onnelliseksi. Häpeästä punastuneena joudun toteamaan, että en muistanut miestäni mitenkään ystävänpäivänä. Ensi vuonna mä kyllä järjestän miehelleni jonkun kivan yllätyksen.

Ystävänpäiväkortteja ja Suuria Tunteita

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle!

 

Sain tänä vuonna aikaiseksi muutaman ystävänpäiväkortin. Pari on jo aiemmin blogissa näytetty ja tässä neljä variaatiota uudesta taustaleimastani.

Yhteiskuva

Leimakuva väritelty Promarkereilla. Kukissa runsaasti kimalleliimaa.

Limenvihreä taustapaperi väritetty Promarkereilla.

Mustavalkoinen versio embossattuna ja voimakkaasti ressattuna. 

Hanami-fiilistä

Leimakuva punaisella embossattuna, taustaväri helmiäschalksilla.

Promarkereilla väritetty.

Nämä ja ne pari aikaisempaa eivät tietenkään riittäneet ystäväjoukolleni. Niinpä arvoin kortit :)

Suuria Tunteita on herättänyt tämä:

Esikoiselta lähti ensimmäinen hammas. Tämä oli ISO juttu! Kai tämä on ison pojan merkki. Hammas odottaa valokuvausta päivänvalossa :) Hammaskeijulta poika toivoo Lego-ukkoa kolikon sijasta ;)

3 x Marimekon Jokapoikapaita

Ennenkuin minulla oli omia poikia, ajattelin, että miksi ihmeessä niin monet pukevat poikansa Merimekon Jokapoikapaitoihin. Aika rumiakin ne ovat. Ajattelin samaan tyyliin kuin Saimi Hoyer: "Jokapoikapaidat roville". (Ilmeisesti tästä syytä urani Marimekon näytösmallina ei auennut) Entäs tänään? Rovion sijasta lähdemme ulkoiluttamaan Jokapoikapaitoja hyvän ystävän perhejuhliin ;)

Syitä pikaiseen takinkääntöön löytyy. Pojille ei ole juurikaan paitavalikoimaa, valkoista juhlapaitaa lukuunottamatta. Etenkin juhlasesongin ulkopuolella valikoima on surkea. Olisipa vekkuli nähdä tyttöjen äitien ilmeet, kun he menisivät kauppaan ja myyjä toteaisi, että ei meillä ole yhtään mekkoa tai hametta. Joulujuhlasesonki meni jo, mutta älä sure kyllä huhtikuussa viimeistään tulee kevätjuhlavaatteita.

Jokapoikapaitaa saa myös joka koossa, joten jokaiselle pojalle voin hankkia samanlaisen tai vaikka eri sävyisen, kuten tällä kertaa. Paita käy arjesta pieniin juhliin. Kaula-aukko on riittävän avara, joten pojat eivät kuvittele kuristuvan paitaansa. Ja silmäkin alkaa tottua, ihan kivaltahan ne näyttävät. Värivalikoimaa riittää. Siis viva le Jokapoikapaita!

Jossain se raja kulkee: minulle ja miehelleni ei tule Jokapoikapaitaa. Ikinä. Kai. Herättääkö Jokapoikapaita sinussa voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan?

Juhliin lähdössä.

Ja vielä pitäisi malttaa hetki...

Vähän nukuttais...

PS. Kiitos kivoista juhlista!

PPS. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille

Sulaako se juhannukseksi?

Iltapäivän viimeisten auringonsäteiden valossa napsin muutaman kuvan rivitaloyhtiömme pihasta. Alamme olla jokseensakin pulassa sen suhteen, että mihin ihmeeseen lumen laitamme. Ei enää lisää kiitos! Ei hiutaleen hiutaletta. Yhteispihan leikkialueesta on tehty lumen varastointipaikka. Pihalle menee kolausmäki, jonka päähän viemme lunta.

Pääseeköhän pojat jo vappuna keinumaan vai meneekö juhannukseen? Nimittäin piha näyttää tältä:

Jossa tuon lumimassa alla on hiekkalaatikko, 

lelulaatikko ja keinulauta

 Mikäs se sieltä pilkistää?

Ainiin pihalla on keinutkin.

Meidän kuopuskin ylettyy 

roikkumaan keinun "yläparrussa"

 Kolausmäki

Valaistusongelma

 Näitä parimetrisiä kinoksia riittää

Sitten vielä pari talvista maisemaa pururadalta. Oli kyllä niin kaunista ja rauhallista.

Rokkibyysat

Jatkan ponnistelujani keskeneräisten ompelusten loppuun saattamisessa. Nämä housut ovat odottaneet lahkeiden kääntämistä ja kuminauhaa vyötärölleen niin kauan etteivät enää mahdu esikoiselle. Siis melkein vuoden. No worries -meillä poikia riittää :) Niistä tuli housut keskimmäiselle.

Kangas on finecordia Eurokankaasta. On ollut varsin riittoisa pala: siitä on tullut kolmet housut. Yhdet kuopukselleni, Hanna teki jumping jacksit Myylle ja nyt vielä nämä rokkihousut. Kaavana on joku sivusaumaton lengginstyyppinen housu. Itse ajattelin tehdä hillityt ruutuhousut, mutta Hanna yllytti laittamaan niihin kitaran. Hyvä niin, koska rokkihousut ovat saajansa mieleen ja käyttökertoja tulee näin varmasti enemmän kuin muutama. Sähkökitara on leikattu kiinni silitettävästä glitterfoliosta.

We will, we will ROCK you!

Aikamoinen kädenjälki taas pakastimen ovessa...

Kitara ja tähdet lähempää

 

Rokkaava hirvi?

Paitana isoveljeltä peritty Urban Elk

Ja teidän vuoronne laulaa

Ja huomiseksi toivon: EI ENÄÄ LUNTA. Ja parempaa ajokeliä please.

Shoppailua (by anoppi ja minä) ja p*skis #76

Ennen p*skiskortin esittelyä haluan kertoa, että olin perjantaina teatterissa katsomassa Next to normal ja voin todeta, että roolisuoritukset olivat aivan huikeat. Siitä on kauan, kun olen nähnyt yhtä hyvää työtä.  Näytelmän aihe oli raskas ja koskettava. Suosittelen!

P*skarteluhaasteessa nro 76 oli bingo. Mikään bingoriveistä ei tuntunut yhtään omalta. Niinpä päätin valita itselleni kaikken vieraimman rivin eli tagi-kimalle-pinkki. Kortista tuli hyvin romanttinen ja pastellisävyinen.

Tällä kertaa en käyttänyt taustapaperia lainkaan. Ajattelin, että kortista tulisi liian levoton. Luonnossa kauniin harmaa korttipohja rauhoittaa kokonaisuutta hyvin.  Perhosissa on sitä kaivattua pinkkiä sekä kimalletta. Kaunis leimakuva leimattu Mirkalta ja väritetty pitkästä aikaa chalkseilla. Perhoset olen leikannut uudella Marthan leikkurillani.

Mirkan kanssa kävimme eilen Leimailutaivaassa. Järjestelyt olivat sujuvat, oli parkkitilaa ja tilaa mukavasti liikkua itse tapahtumassa. Työnäytöksiä olisi mielestäni saanut olla enemmän. Mitään uutta ja ihmeellistä en bongannut, mutta kaikenlaista pientä mukavaa kuitenkin kertyi kassin täydeltä.

Osa ostoksistani

Anoppikin oli käynyt alennusmyynneissä ja hankkinut pojille vaatetta. Tiedän perheitä, joissa isovanhemmilla ei ole asiaa vaatekauppaan ilman tarkkoja speksejä ostoksista. Meillä anoppi tekee hankinnat oman makunsa mukaisesti ja oli taaskin onnistunut hyvin. Aivan loistava ajoitus oli, että anopin pussista löytyi myös uudet talvihanskat keskimmäiselle. Miten teillä? Onko vaatelahjat tervetulleita? Ja kuka ne valitsee?

Keskimmäiselle Phister & Philinan huppari, 

jossa lelu taskussa - aika cool skeittari. 

Huppari on vielä reilu, mutta menee viimeistään syksyllä.

Esikoiselle ja keskimmäiselle skeittipaidat, 

joissa huivi on aplikoitu kiinni. 

Värinä oliiviin taittuva harmaa.

Vika saikkupäivä ja uusi paita itselleni

Sairausloma on loppu, huomenna pitää mennä töihin. Kurkku on edelleen kipeä, vieläkään en pärjää ilman särkylääkettä. Peitteitä on haavapinnalla jäljellä. Ääni on palautunut lähes normaaliksi, mutta illalla puhuminen sattuu. Voimakkaita mausteita tai etikkaisia juttuja (kuten ketsuppi) en voi vieläkään syödä. Sairausloman kaksi viimeistä päivää olen ollut koko päivän jalkeilla ja puuhaillut kaikenlaista pientä. Eli alan kai olla jo työkuntoinen. Onneksi on pehmeä lasku, yksi päivä ja sekin vain 6.5 tuntia.

Viimeisen saikkupäivän olen käyttänyt ompelemiseen. Vielä eilen Eurokankaassa kierrellessä tuntui, ettei ompelu kiinnosta yhtään, mutta alkoihan se innostus kytemään. Oma saumurini lentää kohta ikkunasta ulos! Olemme taas riidoissa, koska en saa säädettyä koneen tikkiä mitenkään kunnolliseksi. Onneksi sain ompeluturvapaikan Hannan luota. Toimivien koneiden lisäksi neiti-maestro itse surauttelee peitetikillään tuosta vaan kaula-aukkoja ja bonuksena saan sylkyttää Myytä rajattomasti ja leikkiä Mimon kanssa kauppaa.

Muutamia juttuja on hyvällä alulla. Itseni tuntien lopullinen valmistuminen voi viedä viikkoja, mutta yritän tsempata. Tarkoituksenanihan on tehdä keskeneräiset ompelukseni loppuun. Jotain uutta valmistui jo tänään. Itselleni!

Olen marinoinut kangasta kesästä saakka. Ostin sen Eurokankaan kilokankaista ja nyt vähän harmittaa, että miksi ostin vain puolet palasta. Kuosi on minusta kiva ja valkoisen ja mustan suhde hyvä. Mielestäni tuo kohta missä on nuo pienemmät kukat ja pitkät lehdet sopii hyvin tuonne retrompien kukkien väliin. Ja paidasta tuli mukavan mallinenkin. Kaava on lennossa kehitelty.

Räpsin ainakin 20 kuvaa itsestäni paita päällä. Aina ei voi osua :)  suurimmassa osassa kuvista näkyy vain osa minusta. Ja tietenkin joku vähemmän mairitteleva osa. Mutta tuosta virheellisesti tarkentuneesta kuvasta voi ainakin kuvitella, miltä paita näyttää päälläni. Koko on noin 46.

Viikonlopusta on tulossa kiireinen. Toivottavasti kuntokestävyys riittää. Perjantaina olen menossa illalla teatteriin, lauantaina aion palkita itseni Leimailutaivaalla ja sortua siellä hankkimaan askarteluihanuuksia ja sunnuntaina aion hankkia kakkuähkyn.

Hyvää perjantaita ja viikonloppua!