Kiinnostukseni Georgiaa kohtaan alkoi niinkin arkisesta asiasta kuin leivästä. Jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, niin Kepposkan tie maailmalle vie vatsan kautta :)
Reilu pari vuotta sitten Kiovassa ystäväni bongasi georgialaisen hatchapuriravintolan ja vaati ehdottomasti päästä sinne. Itse en nähnyt mitään kovin kiinnostavaa ajatuksessa syödä ravintolassa, jossa tarjotaa pizzan näköisiä lätysköjä ilman täytteitä. Koska hatchapurit olivat edullisia, niin päätin ihan puhtaasta uteliaisuudesta tilata yhden jotta lounaani ei koostuisi pelkistä virvokkeista. Jouduin toteamaan, että hatchapurissa on leipä varsin jalossa muodossa ja kiinnostukseni Georgiaa kohtaan oli syttynyt. Sanottakoon, että edelleen parhaan hatchapurin olen syönyt Kiovassa.
Ensin piti tietenkin googlata, että onko Georgia sama kuin Neuvostoliiton aikana ollut Gruusia. Kyllä on! Neuvostoliiton romahdettua Georgia romahti rajusti. Se oli ollut neukkujen maatalousaitta vailla merkittävää teollisuutta sekä vailla merkittäviä luonnonvaroja ja vailla strategista sijaintia öljy/kaasuputken päällä. Alun itsenäisyyden vuodet olivat sekasortoisia ja maa muuttui turvattomaksi. Sitten joku presidenteistä päätti, että hyödynnetään sitä mitä Georgialla on tarjottavana: upea vuoristo, maailman vanhin viinintuotanto, Mustanmeren kaunis rannikko ja valtavan pitkä historia kristittynä maana muinaisine rakennuksineen. Presidentti päätti, että Georgiasta tulee matkailumaa. Katurikollisuus siivottiin pois, poliisikunta uusittiin ja kehitettiin matkailjoiden tarvitsemia palveluita. Homma yllättäen onnistui hyvin. Georgia on turvallinen maa matkailijalle, palvelut pelaavat ja ruoka on hyvää. Matkailijalle pahimmat riskit ovat hurja liikenne, ylensyönti ja liiallinen viinin juonti.
Matkamme oli onnistunut. Kohokohdaksi muodostui retki Armenian puolelle tutustumaan Unescon maailmanperintölistalla oleviin ortodoksiluostareihin. Tbilisissä tutustuimme vanhaan kaupunkiin. herkuttelimme georgialaisella ruualla ja maistelimme viinejä. Tbilisissä on sulfaattikylpylöitä ja vierailu sellaisessa kuului suunnitelmiimme. Tbilisin kaksipäiväinen kaupunkijuhla kuitenkin sotki suunnitelmiamme, niin että emme päässeet kylpemään. Se oli valitettava takaisku. Täysin vaille kylpyä emme jääneet, onnistuimme hellepäivän päätteeksi käymään Holiday Innin ulkoaltaalla uimassa ja heitimme melkoiset löylyt Harvian sähkökiukaalla. Löylyn heittoa ei hotellin puolesta mitenkään edesautettu, saunatiloissa ei ollut kauhaa eikä vesiämpäriä. Hyvät löylyt saimme aikaiseksi käyttämällä kauhana hiushoitoainepullon korkkia. Onneksi vesihana oli lähellä.
Tbilisin lisäksi tutustuimme Kakhetin alueeseen, joka on tunnettu viineistään. Sekin retki oli oikein onnistunut ja vierailu perinteisillä valmistustavoilla viiniä tuottavalla tilalla erittäin mielenkiintoinen. Georgia on toistaiseksi hyvin edullinen matkakohde.
Tbilisin ravintoloissa pärjäsi hyvin englannilla. Taksit osasivat auttavasti englantia. Taksikuskeista tuli yllättävän puheliaita, kun ystäväni jututti heitä hyvällä venäjällään. Viinitiloilla saimme opastukset varsin hyvällä englannilla.
Georgian rajanaapurit: pohjoisessa Venäjä, Etelässä lännestä itään päin Turkki, Armenia, Azerbaidjan
Tbilisin katukuva on hyvin vaihteleva. Kadut ovat roskattomia, jalkakäytävät kohtuullisessa kunnossa ja iso osa kaduista on valaistuja. Valtion omistamat rakennukset ovat pääosin siistejä. Yksityisomisteisten kiinteistöjen kunto on hyvin vaihteleva. Georgian suhteellisen suuri juutalaisväestö muutti sekasorron vuosina Israeliin ja heidän omistuksistaan iso osa on seissyt tyhjillään parikymmentä vuotta. Turismi keskittyy valtaosin Tbilisin vanhaan kaupunkiin. Siellä mekin vietimme paljon aikaa.
Tbilisissä ei ole paljoa vanhaa jäljellä. Kaupunki on tuhottu vähintään 40 kertaa. Persialaiset (nykyisen Iranin alue) olivat jatkuvasti sotajalalla ja kahinoita on käyty "naapuriasukkaiden" kanssa Turkista Mongoliaan saakka. Valtauskontona on ortodoksisuus, mutta Tbilisistä löytyy kirkkoja lähes joka uskontokunnalle. Tbilisiläiset kehuskelevat uskonnollisella rauhanomaisuudellaan ja kuulemma Tbilisissä samassa moskeijassa ainoana maailmassa rukoilevat sekä shiiat että sunnit. Neuvostoaikana uskonnolliset rakennukset otettiin uusiokäyttöön ellei jyrätty matalaksi. Katolisessa kirkossa oli lentopallokenttä ja juutalaisten synogoogassa vieläkin elokuvateatteri ja toisessa teatteri. Vanhalle kaupungille on ominaista kauniit koristeelliset parvekkeet. Ja tietysti rempallaan olevat takapihat.
Sitten onkin aika lähteä virtuaalikierrokselle kohti vanhaan Tbilisiä. Olen kuvannut sieltä täältä kaikenlaista, enkä pelkästään niin kauneimpia kohtia.
Liberty Square, tuolta puun takaa alkaa katu joka vie läpi vanhan kaupungin.
Keskiajalla Silkkitien aikaan tietä kutsuttiin Shuabazaariksi eli keskimmäiseksi basaariksi.
Vanhan kaupungin puistokulmaus
Tässä kuvassa näkyy Silkkitien ajan basaarirakennusksen jäänteitä vasemmalla
Sitten yksi ränsistynyt takapiha
Random alley snap
Suloinen puistokioski
1800-luvulla tbilisissä kulki raitiovaunut. Nyt yksi niistä on jäätelökioskina
Vanhankaupungin muureja ja suloisesti soliseva puro
Sitten niitä kauniita parvekkeita ja rakkauslukkoja
Lisää parvekkeita ja vanhankaupungin katuja
Samainen presidentti, joka päätti tehdä Georgiasta matkailumaan, satsasi myös paljon rakentamiseen. Hän rakennutti mm. Freedom bridgen, joka ylittää Kura-joen - ihan sopiva nimi likavesijoelle ;) Yksi presidentin moderneista rakennuksista Kura-joen toisella puolella on jäänyt kesken. Se on seissyt tyhjillään jo vuosikausia, rahoituksesta ja käyttötarkoituksesta ei ole päästy yksimielisyyteen.
Freedom bridge
Pimeällä Freedom bridge on hienosti valaistu ja valot kulkevat aaltoina
Keskellä mahtipontinen presidentin linna ja oikealla tyhjillään seisova moderni rakennus
Menimme funicularilla ylös kukkulalle ihailemaan näkymiä Tbilisiin. Paikka on paikkalisten lapsiperheiden suosiossa, koska kukkalalla sijaitsee huvipuisto.
Kukkulalta lähti useampia kivoja ulkoilureittejä
Tämä on turistien suosikkikylpylän sisäänkäynti
Palaan vielä erikseen georgialaiseen ruokaan ja viiniin omassa postauksessaan ja Armenian luostarit ansaitsevat ehdottomasti oman postauksensa.