Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä

Minä olen todella huono heräämään aamuisin ja ajatus lauantaina klo 6:30 herätyksestä oli suorastaan veret seisauttava, mutta niin vaan ponnistin ylös ilman mitään vaikeuksia reilu viikko sitten lauantaina. En ole moista reippautta kokenut työaamuisin. Edessäni oli odotettu ja jännittävä päivä. Tapasin ystäväni Leenan Hämeenlinnassa ja osallistuimme yhdessä Soda Shop Designin koko päivän lasinpuhalluskurssille.

Me kävimme Leenan kanssa tutustumassa lasinpuhallukseen toukokuussa, jolloin puhasimme yhdet pallot. Minua jäi kutkuttelemaan lasinpuhallus ja kun Leena kysyi minua kurssille mukaan, suostuin välittömästi. Onnistuimme ostamaan kurssipaikat Soda Shopin Facebook huutokaupasta alennettuun hintaan, mikä ilahdutti meitä kovasti. Aivan loistavaa, että Leena houkutteli minut kokeilemaan lasinpuhallusta. Kun Leena jutteli pallon puhaltamisesta, niin ajattelin, että voisihan sitä uteliaisuuttaan käydä yhden pallon tekemässä, enkä arvannut, että lasin kanssa puuhastelu on aivan oikea elämys.

Kurssi alkaa

Tein kurssilla lasipisaran, koristepallon, joutsenen, pienen maljakon ja paperipainon. Ensiksi teimme lasipisarat. Me tietysti Leenan kanssa reippaina naisina aloitimme, kun olimme suorastaan konkareita yhden lasipallon kokemuksella. Ei laitettu rimaa liian korkealle muille kurssilaisille. Ainoina kurssilaisina molemmat pudotimme lasiklönttimme piikin päästä ja jouduimme tekemään pisarat kahdesti. Seuraavaksi olikin vuorossa pallon puhaltamista ja sehän sujui paremmin.

Pallon puhallusta, komeasti hehkuu tulikuuma lasimassa

Seuraavaksi teimme nypintäharjoituksena lasisen joutsenen. Siinä tulee heti selväksi lasin haasteet. Kuuma lasi on hyvin juoksevaa, mutta se jäähtyy helposti ja sitten tuollaisen nypittävän esineen teko onkin menetetty. Siinä ei paljoa mietitä, että missä kulmassa kannattaisi pihdeillä sörkkiä. Minun joutsenestani tuli sellainen lattapää, että ainoa järkevä paikka sille on lasinkeräys.

 Ystäväni tekee joutsenta metallipihdeillä nyppimällä

Iltapäivällä alkoi päivän kuumottavin osuus - sekä henkisesti että fyysisesti! Vuorossa oli lasiastian teko. Siinä 800-1000 asteista lasimassaa muokataan puisen kauhan avulla sekä erilaisilla pihdeillä. Lasi hohtaa sellaista lämpöä, että pitkähihainen puuvillapaita oli aivan ehdoton ja sen päälle piti vielä laittaa kaksi sukkaa päällekkäin kuumuuden eristämiseksi.

Ystäväni kulhon teossa.

Kulhon pohjaan on juuri kiinnitetty lasiklöntillä piikki, jotta päästään leikkaamaan tuleva kulho puhallusputkesta irti ja muotoilemaan suuta

Leena avaa kulhon suuta pihdeillä. Todella jännittävä vaihe

Kurssilla astiana tehtiin kulho, mutta sain toiveestani tehdä pienen maljakon. Olin hekumoinut jo kuukauden ajatuksella, että minulla olisi sellainen kapeasuinen pieni maljakko, johon voisi laittaa vaikka vaan yhden kukan.

Leena kuvasi ahkerasti, kun tein maljakkoa. Kyllä me nauroimme niille kuville. Nyt tiedän, miltä näytän kun olen erittäin jännittynyt. Suu on tiukka alaspäin kaartuva viiva ja leukaperät ovat niin jännittyneet, että ihme että pää kääntyi seuraavana päivänä. Olen kyllä todella pelottavan näköinen nainen :D

Maljakkoni onnistui yllättävän hyvin. Olin suorastaan hämmästynyt, että siitä tuli aivan maljakon näköinen hetkessä. Valitsin väriksi kirkkaan ja valkoisen sekoituksen. Sekoitusten lopputulos on aina yllätys, värejä voinee ohjailla joko enemmän marmoroinnin tai pilkkujen suuntaan kuumennuksella ja pyörityksellä. Minulla valkoinen väri nousee aika isoina sulkina pohjasta kohti maljakon suuta.

Maijun avustuksella yhdessä muotoillemme maljakkoni alkua.Minulla kädessä märkä puukauha.

Nyt tarvitaan jo kaksi avustajaa. Jännät paikat. Lasiklöntti pitäisi saada keskelle maljakon pohjaa.

Lisää jännitystä. Vuorossa maljakon suun avaus. 

Toinen lasistudion naisista Ainokin on tullut tsemppaamaan.

Maljakkoni pohjan viimeistelyssä

 

Päivä oli aivan mahtava!! Lasin tekeminen on jännittävää, mutta loistavassa opetuksessa myös palkitsevaa. Vaikka olen tarvinnut töihin paljon opettajan apua, ovat ne kuitenkin minun itseni tekemiä. Lasi on materiaalina aivan omaa luokkaansa, se on ensin hyvin notkeaa melkein kuin valuvaa hunajaa, mutta jähmettyy hetkessä kovasti koppuraksi. 

Keskimmäinen oli erittäin kateellinen, kun hän ei päässyt mukaani lasikurssille. Päivä olisi ollut aivan liian pitkä hänelle, mutta olen alustavasti lupaillut, että poika voisi päästä puhaltamaan pallon. Vähän vaikealta tuntuu ajatus, että veisin pojan Soda Shoppiin, enkä tekisi itse mitään. Että jos vielä jonkun jutun pääsisin tekemään.

Työni jäivät Soda Shopin jäähdytysuuniin ja saapuvat minulle postitse. Odotan todella paljon maljakkoani.

Erittäin hikisen ja antoisan päivän päätteeksi kävimme vielä herkuttelemassa Popinossa. Ruoka oli jälleen hyvää ja ravintola todella täynnä.

Maksaa a la Popino

Vaikka niin vannoin, että raivaan kalenteristani kaikki menot pois, niin ensi viikonloppuna olen jälleen menossa Hämeenlinnaan ja tietenkin ravintola Popinoon.