28. syyskuuta 2018

Syysväsymystä

Tuntuuko teistä muista siltä, että mitä vanhemmaksi elää, sen raskaammaksi syksyt käyvät? Minusta tuntuu pahasti siltä. Heti kun ensimmäiset syksyn pimeät päivät tulivat, minä muutuin oudon nuupahtaneeksi. Tuntuu siltä, että unentarve on kesästä lisääntynyt. Jostain syystä iltaisin nukkumaan meno jää aina liian myöhäiseen ja unitunnit jäävät liian vähäisiksi. Vatsani ei taaskaan kestä kahvia, joten iltapäivien tunnit ovat erittäin tahmaiset.

Töissäkin on ollut aika raskasta. En taida olla ainoa, josta tuntuu siltä. Aiemmin viikolla rauhallisena herrasmiehenä tunnettu kolleega sai puhelinpalaverissa lapselliset kilarit. Toinen kolleegani meinasi mennä ihan lukkoon ja minä meinasin lämmetä reilusti :) Muutaman tunnin päästä hoidettiin yhdessä asia kuntoon sulassa sovussa. Sen jälkeen teimme työkaverin kanssa yya-sopimuksen. Siinä vaiheessa, jos jommankumman käytös alkaa lähestyä lapsellisia kilareita tai muita hölmöyksiä, on toisen velvollisuus räyhäämisen uhalla tehdä pieni interventio :) Lähdetään vaikka viereiseen toimistotaloon kahville vähän tuulettumaan.

Työpaikan pullapiirillä on nostatettu tunnelmaa jo monta viikkoa
Syksyn huikein suoritus oli tämä kotitekoinen mustikka-vaniljakakku.

Fyysistä väsymystä on varmasti myös lisännyt erittäin aktiivinen sosiaalinen elämäni. Minulla oli vakaa aikomus linnottautua kotiin sohvalle, mutta ystäväni ovat tehneet niin mahtavia ehdotuksia, että niihin on ollut pakko tarttua. Syyskuussa olen käynyt pakopelissä Hämeen linnassa, teatterissa ja tapaamassa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen muutamia lukiokavereitani. Näistä jutuista olisi kiva kirjoittaa tarkemminkin.

Osansa kuormaani tuo äitini tilanne. Vaikka vierailu hänen luonaan hoivakodissa ei välttämättä vie kovin kauaa, on se henkisesti raskasta.  Raskainta on se, että useinmiten äitiäni on erittäin vaikea ilahduttaa tai rauhoittaa ja se aiheuttaa pohjatonta avuttomuuden tunnetta ja suruakin. Isäni kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa sekä vierailla enemmän anoppini luona hoitokodissa Tampereella - nekin asiat pyörivät mielessäni.

  Georgialaisen ravintola Rionin maukas naudanlihapata. Esimakua tulevasta :)

Viikon päästä aion jälleen hemmotella itseäni. Minulla on pitkä viikonloppuvapaa ja lähden työkaverini Sirpan kanssa Georgiaan. Ajatus matkasta maahan, joka on kiinnostanut minua jo pidempään, mutta jota tunnen niin huonosti, on suorastaan kutkuttava. Tavallaan kuitenkin jännittää, että miten reissu menee, kun päälimmäisenä tunteena on "antakaa mun vaan nukkua". Meillä on kuitenkin paljon varattuna ohjelmaa reissuun.

Joko sinua vaivaa syysväsymys?

26 kommenttia:

  1. Kyllä täälläkin syysväsymystä tunnetaan. En ole koskaan ollut mikään yökukkuja, mutta nykyisin sänky tuntuuu kutsuvan jo liiankin varhain. Illan muutamat tunnit menevät nopeaan ja tuntuu ettei mitään saa tehtyä. No, onneksi minulla on vain vähän iltamenoja ja kahden aikuisen koti ei jatkuvia siivoustoimiakaan kaipaa. Ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta en kuitenkaan aio tinkiä, sieltä saa kummasti meilenrauhaa ja voimaa jaksaa. Onpa upea kakku! Mukavaa viikonloppua ja tulevaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jäänyt ulkoilu ärsyttävän vähäiseksi. Tiedän, että se piristäisi, mutta jotenkin olen hupsahtanut sellaiseen väsymöllötykseen, että en saa itseäni edes pururadalla. Täytyy kyllä tuon asian suhteen yrittää muutosta.

      Kiitos samoin - mukavaa reissua!

      Poista
  2. Täällä on alkanut jo ihan armoton syysväsymys ja -ketutus. Kylmät ilmat, pimeät illat ja hämärtyvät aamut tekevät minut todella pahantuuliseksi ja väsyneeksi. Kirkasvalolamppu on jo kaivettu esiin ja vedän deetä, ceetä ja kalanmaksaöljyä. Luulen kylläkin, että tähän olotilaan auttaisi vain kesä...

    Ihana tuo teidän yya-sopimus ja pullapiiri :)
    Tsemppiä nuhjuun oloon ja arkeen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhulla odotan talviaikaan siirtymistä ja sitä, että pimeys tulee silloin vielä nopeammin. Se on tuskaa. Minulla ei ole enää kirkasvalolamppua, kun edellinen hajosi. Kannataisikohan ostaa uusi?

      Pakkohan se oli tehdä yya-sopimus :D Kun järkityypit muuttuvat lapsellisiksi kiukkupusseiksi, eikä kukaan kehtaa sanoa mitään, niin täytyy ponnistella sen eteen ettei itselle kävisi noin :D

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Ei varsinaisesti vielä syysväsymystä, mutta jotakin...aikaansaamattomuutta?
    Mietin jo, että kun muut pitävät ruoka- tai treenipäiväkirjaa, minun täytyisi pitää aikapäiväkirjaa: mihin tunnit ja minuutit oikein valuvat?

    Energisoivaa ja inspiroivaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vaivaa väsymyksen lisäksi töissä tuo aikaansaamattomuus. En oikein ymmärrä, että miksi mulla kestää niin kauan saada hommat kasaan. Ilmeisesti jo pitkään jatkunut superepäselvä projekti alkaa verottaa kapasiteettiani. Kaiken joutuu tekemään aina useamman kerran, kun ensimmäinen arvaus menee kuitenkin metsään.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Ihana kakku <3

    Mä huomaan, että alkaa olla aina vain vaikeampi päästä ylös sängystä sitä mukaa, kun aamut pimenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakku oli aivan älyttömän hyvä. Mustikkakerros maistui niin aidosti mustikalta.

      Jos aamulla näkyy aurinkoa niin ylösnouseminen tapahtuu paljon helpommin. Kohtahan ollaan siinä tilanteessa, että aurinkoa ei näy koko päivänä, pimeydessä töihin ja pimeydessä takaisin kotiin :(

      Poista
  5. Aloitan lopusta. Meillä on miehen viiskymppiset parin viikon kuluttua tallinnassa. On kiva lähteä mutta samaaan aikaan pakokauhu. "Antakaa mun vaan nukkua"

    Vuosia ihmettelin muiden kaamosmasennusta. Tajusin oman virkeyteni johtuvan siitä, että kotonaolon ansiosta näen valoa paljon, verrattuna "töissä" käyviin. Mutta mutta, pari viime talvea on olleet LOPUTTOMIA. Siis ihan hirveitä. Vähän ahistaa et se tulee taas. Pimeys kylmyys märkyys. YYH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan varma, että teille tulee kivat viisikymppiset. Mutta ymmärrän niin hyvin tuon "Antakaa mun vaan nukkua"-fiiliksen.

      Minulla on just sellainen olo, että tulevalla lomamatkalla haluaisin nukkua pitkään, nukkua päikkärit, mennä suht ajoissa nukkumaan ja tämän kaiken nukkumisen välissä haluaisin pötkötellä sängyllä :D

      Töissä istumme isossa avokonttorissa ja keskiosan paikat ovat pahimpia. Niissä ei tiedä sataako vai paistaako ja mikä vuorokauden aika on. Auringonvalon näkeminen lisää kyllä energiaa.

      Kyllä minuakin ahdistaa märkyys ja pimeys. Toivon, että tulisi pakkasta ja lunta mahdollisimman aikaisin. Lumi lisää valoisuutta ja tekee ympäristöstä paljon kauniimman.

      Poista
  6. Mulla taitaa olla työväsymystä, mutta väsymystä joka tapauksessa. Sitä on liikkeellä, joten ollaan itsellemme armollisia.

    Ihana tuo sun tuleva reissu, piristää varmasti vaikka lähtemisen ajatus väsyttäisi. <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritä ottaa rennosti työväsymyksen kanssa. Meillä on ollut kanssa kiireistä ja aika raskasta töissä, tuntuu että koko ajan pusketaan kaikkea täysillä, mutta asiat eivät etene :(

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  7. Kyllä tuntuu. Oijoi ja miten tänään juuri blogin puolella suitsutan tuota georgialaista ruokaa, iso nam. Mitä mahtavinta reissua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri kuolaamassa blogissasi ruokakuvia :) Viikon päästä minulla on toivottavasti maha pullollaan georgialaisia herkkuja.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Ooh, ihana matka tiedossa! Olisi kyllä ihan mahtavaa matkustaa tuollaiseen paikkaan, josta ei tiedä käytännössä etukäteen mitään.

    Vuodenajat eivät vaikuta omaan jaksamiseeni oikeastaan mitenkään. Paitsi että jostain syystä nukkumisvaikeuteni tuntuvat aina pahenevan syksyllä, ja tänä syksynä on löytynyt uusi unettomuuden muoto, jollaista en ole ennen kokenutkaan. Mutta minkäs teet; näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mitä oikein odotan Georgialta, mutta jotenkin odotukset ovat kuitenkin korkealla. Toivottavasti ei tule pettymystä.

      Olet onnekas, kun vuodenajat eivät vaikuta jaksamiseesi. Toisaalta taas nukkumisvaikeudet ovat hankalia :( Ystäväni kärsii kroonisesta unettomuudesta ja se kuulostaa niin rankalta, että en ymmärrä, kuinka hän jaksaa käydä töissä ja pyörittää perhe-elämää. Toivon sinulle paljon hyviä unia!!

      Poista
  9. Ei tunnu. Rakastan syksyä, talvea ja kevättä. Viime kesä oli suorastaan v##tumainen kestää. Onneksi olen syntynyt tänne pohjolan perukoille, jossa ilmanala on minulle just passeli.

    Olisi melko ikävää, jos tuntisin itseni onnelliseksi vain niinä muutamina viikkoina vuodesta jossain aurinkorannoilla.

    t: Mummeli 61vee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesä oli kyllä aika hikinen, mutta minusta aivan mahtava :) Minä olen vähän sellainen on/off tyyppi, koska tykkään melkein yhtä paljon talvesta kuin kesästä, mutta en ole oikein noiden välikausien ystävä. Voisin hyvin käydä asumassa pari kuukautta syksyllä jossain aurinkoisemmassa paikassa ja sitten siirtyä lumen äärelle.

      Poista
  10. Unohtui vielä: Toivotan sinne paljon voimia jaksaa töiden, kolmen terveen lapsen ja mukavan miehen kanssa. On sinulla raskasta.

    VastaaPoista
  11. Ei vaivaa väsymys, päinvastoin. Viime kesä oli aivan liian pitkä ja kuuma minun makuuni ja kun viileni niin jaksan paremmin tehdä kaikkea. Ymmärrän että toisilla tämä pimeys ja kylmä vaivaa mutta onneksi asumme Suomessa jossa vuodenajat vaihtuu, kaikille jotain :) Saanko tehdä ehdotuksen työpaikkanne pullapiiriin...voisiko tämän hämäräajan piirissä tarjota erilasia hedelmiä/pähkinöitä yms. niin saisitte väsyttävän sokeri/hiilaripaukun sijaan vitamiineja <3 Jaksamista syksyyn!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesä oli aika hikinen, mutta minusta aivan mahtava. Voi olla, että mielipiteeni muuttuisi, jos kesät olisivat aina noin lämpöisiä ;) mutta nyt tuo oli juuri sellainen "uidaan koko kesä ja kuljetaan shortseissa, kun kerrankin sää suosii" :)

      Meidän pullapiiri ei taida innostua hedelmistä ja pähkinöistä ;) Muutaman kerran on joku erehtynyt tuomaan jotain suolaista ja homma on palautettu ruotuun, että kyseessä on PULLApiiri :) Meidän pullapiiristä on 3/4 miehiä ja he eivät syö töissä muuten pullaa kuin pullapiirissä, joka on kerran viikossa. Ei parane keikuttaa venettä, kun tuo pullapiiri on saa kuitenkin kerättyä taukotilaan joka viikko lähemmäs 15 ihmistä, kun muuten siellä istuu max. 4 tyyppiä kerrallaan :)

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  12. Minun alkusyksyni on ollut kiireinen ja nyt pitkästä aikaa ehdin blogata. Myös väsynyt olen ollut ja aloitinkin juuri monivitamiinikuurin ja tuntuu,ettäs se on alkanut auttaa jo vajaassa viikossa!

    Minä niin tiedän tuon, miten raskasta on vierailla oman vanhemman luona, kun toinen ei välttämättä sairautensa takia ilahdu mistään. Tulee niin elävästi mieleen vierailut isäni luona. Tsemppiä sinulle näihin raskaisiin hetkiin!

    Pidä itsestäsi huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee pistää harkintaa minunkin monivitamiinikuuri. Vatsani ei vaan oikein siedä noita vitamiinivalmisteita, mutta kun se seuraavan kerran on hyvässä kunnossa, niin aloitan. Ja jonkun rautakuurin vielä päälle :)

      Eilen äidilläni oli poikkeuksellisen huono päivä ja kurjaltahan se tuntui, mutta ei auta muu kuin yrittää kuitata asia jollain mustalla huumorilla.

      Kiitos tsempistä Heli ja mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  13. Minulla eivät vuodenajat tai valon määrä kaikeksi onneksi vaikuta jaksamiseen. Tiedän, että monilla on toisin.

    Kyllä tässä silti tuntee välillä aika maitohapoilla menevänsä. Eikä sinullakaan ole tuo setti sieltä keveimmästä päästä, äidit ja kaikki...

    Täytyy vain yrittää löytää itselleen sopiva kombo jaksamista edistäviä juttuja. Minulle tärkein homma on riittävä määrä unta, ja kakkosena tulee edes suht säännöllinen liikkuminen ja ulkoilu. Hyvää ja terveellistä ruokaa riittävästi. (En ole makean perään, ja se varmaan vähän auttaa asiaa.) Pikkuisen punaviiniä iltoihin, mutta ei liikaa. Kynttilöitä ja hyviä elokuvia / kiinnostavia dokumentteja, mutta ei unien kustannuksella. Sama juttu ystävien tapaamisen kanssa; ei unien kustannuksella ainakaan kovin usein.

    Vapaa-ajan reissut ja riennot yritän pitää melko vähäisinä, kun työn vuoksi reissailen tänä syksynä jonkin verran.

    Tasapaino on aika herkkä juttu; pitäisi olla riittävästi piristäviä poikkeuksia arkeen, mutta toisaalta kaikki rönsyt on pakko karsia, ettei väsy. Kolme lasta ja vaativainen työ tekevät jo ihan yksistään elämästä aika täyttä.

    Aurinkoa ja valoisia ajatuksia syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnekas, kun valon määrä ei vaikuta sinuun. Toivottavasti sinulle ei ikääntyessäkään ala oirehtiminen. Minusta tuntuu, että alle 10v sitten siedin pimeyttä paljon paremmin kuin nykyisin.

      Minun tulee valvottua liian helposti liian myöhään. Olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku ja oma aika rajoittuu arkisin myöhäisiltaan, niin kiusaus valvoa on aika vastustamaton :(

      Se on niin totta, että tasapaino on herkkä juttu. Jos ei ole mitään omaa, piristävää arkeen, niin elämä alkaa helposti tuntua ankealta ja pelkältä muiden tahojen ja ihmisten eteen toimimiselta. Toisaalta liika vie helposti voimat.

      Mukavaa syksyä Sanni!

      Poista