ATC ja kätevät emännät

Stockmannin sovituskopissa maanantaina vietetyt hetket kirvoittivat seuraavanlaisen ATC-kortin. Se ei suurempia selittelyjä kaipaa.

Itsepetosta olen jatkanut puolikkaan anopin leipoman suklaamurukakun verran. En todellakaan tiedä miksi. Mutta perhanan hyvää se on :)

Eilen askartelimme Kätevien Emäntien kesken. Edelleenkin nolottaa kotimme sekaisuus, mutta ihanaa oli nähdä teitä! Kiitos Mirka, Leonida, Lehtokotilo ja Haltiakummi. Ilta sujui enimmäkseen kankaanpainnan merkeissä. Perinteisen tuputusmenetelmän lisäksi Mirka onnistui painamaan pellavakangasta leimasimella. Tässä kuvamateriaalia puuhista:

Haltiakummi painaa ja maalaa tyynyliinaa

Mirkan ihana leimaus kankaalle.

Ja takana vähän leimavalikoimaa.

Lehtokotilo painoi pöllöjä ja pitsiäleimaa pellavalle.

Leonida kortteilee.

Itse kokeilin uutta hopeista helmiäisväriäni sekä silitettäviä glitterifolioita. Molemmat toimivat hyvin. Esikoiselle painoin paidan. Folioita hankin ehdttomasti lisää eriväreissä. Tai ehkä ensin testaan, että miten toimivat pesussa.

 

Tästä näkyy vähän paremmin kimallusta.

Herra Kepponen vei naisten askartelujen tieltä pojat HopLopiin. Pisteet pojille ja miehelle, jotka tulivat aivan uupuneina retkeltään, ja mukisematta asettuivat lattialle syömään isin tarjoamia hampurilaisherkkuja :)

Uupuneiden retkeilijöiden Mäkkäri piknik lattialla

Täksi aamuksi suunniteltu luistelu jäi väliin, mutta huomenna on päivä uusi.

Joulufiiliksiä

Tänä vuonna joulu suorastaan kiisi ohitse. Kotona laitoimme vähän joulukoristeita ja kuusen. Kuusi on saanut olla hyvin rauhassa. Käsinmaalattuja böömiläisiä lasipalloja on jäljellä yksi vähemmän :( Kuusenkoristelu oli pojista ihanaa. Keskimmäinen on innokas laulamaan joululauluja. Hän sanoi kuusenkoristelun jälkeen, että nyt laulan teille Joulupuu on rakennettu. Siinä oli tämä mamma joulufiiliksissä saman tien. Etenkin kun toinen niin vakavana laulaa namusten sijasta että napusia.

Aattona kävimme tervehtimässä vanhempiani ja jatkoimme sieltä anoppilaan syömään.

Kuopus koristelee kuusta.

Aika erikoinen pukeutumistyyli. Myöhemmin kuopus esitteli syynkin siihen.

Kuopus ja keskimmäinen tappelivat ennen joulurauhan julistusta.

Hampaita ovat pienet nisäkkäät mokomat käyttäneet.

Aika häijyt jäljet on pienellä hartiassa.

Riidat on sovittu, juhlavampaa puettu päälle,

ja joululaulut laulettu.

Fiilis katossa.

 Kuopus säestää.

Antaumuksella.

Joulupukki ilmeisesti yritti tulla amerikkalaiseen tyyliin anoppilaan savupiipusta, mutta ei varmaankaan mahtunut. Kaameaa kolinaa piti ja lahjat jäivät parvekkeelle. Ensimmäisen säkin jakamisen jälkeen meinasi joulurauha loppua lyhyeen. Säkistä nimittäin ei tullut ensimmäistäkään legoa eikä gormitia. Onneksi pukin jäljiltä löytyi vielä toinenkin säkki ja pojat saivat kaipaamansa lelut. Muovin lisäksi joulupukki muisti poikia pelein, hienoin kirjoin, värikynin ja puuhakirjoin ja luistimin ja suksin. Kyllä kävi lahjavuoren kanssa sellainen mielessä, että liekö pukilla mennyt meidän pojat ja jotkut kiltit pojat sekaisin. Joka tapauksessa kuopus 2v on ihan onnessaan, kun hänelläkin on omat pikkulegot ja erilaiset kuin isoveljillä ja niillä pääsee hyvin leikkiin mukaan.

Pojat ja Gormitisaari.

Kekseliäästi saarta on kotona laajennettu 

muovieläimin ja dinoin. Viimeisenä uutuutena on helikopterikenttä.

Itse en joululahjoja kovasti kaipaa ja en nyt ole ollut aina niin kilttikään. Mutta kyllä se joulupukki minuakin muisti. Miehen kanssa saimme lapsivapaat teatteriliput ja uusia keittiötarvikkeita. Sitä vähän ihmettelen, että ei sieltä Korvatunturilta sitten tonttuja riitä lapsenvahdiksi, kun pukki lupasi poikien sedän ja hänen vaimonsa siihen hommaan. Mies oli ostanut kameraani uuden erikoisobjektiivin. Palaisin halusta kokeilla sitä, mutta kameran akkulaturi on mystisesti kadonnut.

Meillä loma jatkuu. Ja vuorokausirytmi on jo iloisesti sekaisin. Huomenna pitäisi nousta aikaisin ja lähteä joko metsäretkelle tai luistelemaan. Voi olla, että minulla olisi kiusaus kokeilla jouluaattoaamuista tekniikkaa: nyt saa katsoa televisiota, mutta ei häiritä äitiä :)

Huomenna pitää panostaa päiväuniin, koska illalla on luvassa luksusta. Askartelua aikuisessa seurassa.

PS. Kävin tänään aleostoksilla. Ihan vaan Stockkalla. Valikoimat olivat hyvät, tosin kappalemäärällisesti pienet, paljon kivoja paitapuseroita, Repeatin ja Sandin neuleita, Gerry Weberiä ja erityisen hyvännäköistä Esprit Collectionia. Säästyi ihan hirveästi rahaa. Jouluherkut olivat kertyneet taas siihen vyötärölle ja kaikki jäivät kauppaan. 

Hetken aikaa ajattelin pukukopissa, että nyt menettää Paavo Väyrynen asemansa ja että siis v* voi kuolla. Täytyy kuitenkin huolehtia pojista :D

Aleostoksia lapsille ja löytyykö ostosapua

Ajattelin katsella hyvin maltillisesti vaatetta pojille jo nyt ennenkuin alet varsinaisesti alkavat. Ja mitä ihmettä, ainakin joka toinen webbikauppa on potkaissut alet käyntiin ja valikoiman isot koot ovat jo loppumassa.

Tämän Minymon takin onnistuin löytämään esikoiselle. Tämä oli jo syksyllä äidin mieleinen vaihtoehto, mutta poika valitsi Villervallan pallotakin. Kotimainen webbikauppa Cloe on ihan uusi tuttavuus. Ei ole aivan yhtä kaunis kuin Reimatecin vastaava raitatakki, mutta sitä en löytänyt esikoisen koossa. Olisin tietysti vielä voinut kokeilla onneani huomenna Jesper Juniorissa. www.ozbaby.fi olisi ollut molempia raitatakkeja, mutta ei tarvitsemassani koossa.

Nämä Molon paidat ovat myöskin esikoiselle. Keskimmäinen ei halua mitään muuta paitaa kuin hämähäkkipaidan. Äidin pitää kuulemma tehdä sellainen. Nämä tilasin Ruotsista www.ajabajakids.com. Pitkään harkitsin Mini A Turen vaaleansinistä toppahaalaria. Sekin -30% ja niin kaunis. Päädyin siihen, että pitänee hankkia Ticket, niin ei tarvitse villahaalaria.

Yhden paidan olisin vielä halunnut. Nimittäin tämän MioMyMion.

 Jos joku ihanainen on tekemässä tilausta www.luckylittleme.se ja tämä ilmaantuu heillä -30% tarjoukseen, voisikohan tämä päätyä tilaukseen myös. Voisin vaikka osallistua luokkaa 5€ posteihin ja maksaa tietenkin tämän ja postituksen itselleni. Ja rahat siirtyvät heti. Koko 128. Ja näyttäisi tätä saavan www.madsogmille.com, mutta siellä ei ole ale varsinaisesti alkanut.

Mirka -hei tuolta Mads og Millestä saa myös Odd Mollya. Pistetäänkö  garderobia uusiksi?

Aika hyvin on alehommat hanskassa. Legon tai Espritin farkut pitäisi varmaan hakea JJstä isommille pojille. Ja jotkut toppahousut tuohon takkiin, kun Minymot olivat joka paikasta lopussa. Tarvitsemme ensi talveksi pari paria Reimatec+ hanskoja joka jannulle. Ja sitten tarvitsemme yhden Ticketin fleecevuorella. Mistäköhän tuon poimisi parhaalla alella? Minusta sopiva aleprossa erittäin kalliille Ticketille olisi -50%. Siihen ei meidän lähi JJ kyllä kykene.

Pitäisiköhän sitä satsata taas vaihteeksi vähän itseenikin?
Tai vielä parempaa askartelutarvikkeisiin...

Äidin ensimmäinen joululahja

Meni törkeän myöhäiseen viime yönä jouluvalmisteluissa. Pojat heräsivät tavalliseen tyyliin ennen kahdeksaa - arvatkaas olinko ihan raato. Sanoin aika tiukkaan sävyyn pojille, että nyt saa katsoa koko aamun lastenohjelmia. Äitiä ja isiä ei saa häiritä. Jos tappelee yhtään, ei tule lahjoja. Isi vei pojat olohuoneeseen ja kaatui viereeni sänkyyn. Ja arvatkaa mitä, nousimme sängystä klo 11 :)

Kiitos pojat, kiitos tähtien suosiollinen asento 
- pääsemme levänneinä joulunviettoon!

Vahinkokartoituksen tulos on nolla, ainoastaan pikkulegoja oli kylvetty lattialle. Kuopus ja esikoinen noudattivat ohjetta täydellisesti, keskimmäinen kävi muutaman kerran kääntymässä välissämme.

Ja kiitos Mirkalle ja Haltiakummille joulun hienoimmista korteista.

Salaista postia ja miehekäs Laura-lettipipo

Kiitos kovasti Salainen Ystäväni! Saimme taas ihanaa postia. Toivottavasti Salaisemme ei käsitä väärin, kun pojat eivät ole vielä saaneet paketteja. Paketit ovat ihania! Syynä on se, että äiti on ehtinyt ensin postille ja todennut yllätykset juuri sellaiseksi, jotka pelastavat synkän päivän. Meillä on välillä ollut pahoja sairasteluputkia, niin olen pantannut ylläreitä pahan päivän varalle. Edellisessä kuoressa oli nimittäin kiva paperilennokkien tekovihko. Tällä kertaa kuortesta paljastui kolme pientä pakettia, joulukortti ja aika hyvä vinkki siitä, että mitä paketeissa on.

 

Meillä on pitkä joululoma joulun jälkeen, joten varmaan meillä lennellään tai veneillään. Salaisen henkilöllisyys on toistaiseksi salainen, mutta salapoliisityöni käynnistyy :) Kahdessa ensimmäinen kuoressa oli postileima niin suttuinen, ettei siitä saanut mitään selvää. Nyt tuli ihan oikea vinkki: kuori on postitettu Kurikasta. Nyt saa ilmiantaa kurikkalaiset salaiseen osallistuneet :D

Ananan blogissa oli kauniita palmikkopipoja ja innostuin minäkin kokeilemaan. Omani on tehty myöskin mukaillen samaa Laura-lettipipon ohjetta. Koska lankani oli ohutta, mutta ah-niin-pehmeää baby merinoa, silmukoita palmikkojen välissä on mallia enemmän. Tässä siis elämäni ekat palmikot, eikä ollut vaikeaa. Pipossa on alaosassa ja korvaläpissä fleecevuoraus. Kiinnitykseen olen toistaiseksi valinnut fleecenauhat. Harkinnassa on, että ompelenko ne kaksinkertaisiksi. Meillä kukaan pojista ei oikein pidä siitä, että hattu kiinnitetään leuan alta. Pelkät fleecepätkät saivat kuopuksen hyväksynnän, mutta eivät ole esteeettiset.

Uhmiksesta ei ollut jälkeäkään, kun sovitin pipoa kuopukselle. Paikalla oli pikku veitikka, joka nauraa ja kujeilee. Räpsin kuvia varmaan pari kymmentä ja yhdessäkään ei ollut vakava ilme. Ehkä kuopusta vaan nauratti taas nämä äidin päähineviritelmät :)

Isommat pojat heti totesivat, että heidän pipoonsa ei sitten tule mitään korvaläppiä, mutta muuten voisi olla ihan samanlainen. Tämä on siis vain prototyyppi, jonka perään oli tarkoitus käynnistää varsinainen tuotanto. Joku p*kelen poika on napannut multa yhden puikon. Pöh - olkoot pipoitta kiiittämättömät!

Hevisaurus

Kun Hanna kysyi, että lähdemmekö katsomaan Hevisaurusta, vastaukseni oli, että ehdottomasti kyllä. Keskimmäiseltä kysyttäessä hän teki pienet tuulettelujuoksut päiväkodin pihalla. Mitä sanoi esikoinen? "En viitsi, jään rakentamaan legoilla". Hiukan painostusta äidiltä lisää ja vastaus on seuraavaksi "Mä pelkään Hevisaurusta". Ihmetyttää, että mikä esiteinien esiteini meidän 6v on oikein tullut, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen saanut vastaukseksi, että ei paljoa kiinnosta. Kuopus olisi varmasti lähtenyt, mutta parhaaseen päiväuniaikaan 2v uhmatapauksen on parempi nukkua.

Espoon Barona areenalle oli ihan tolkuton autojono. Parkkipaikatkin olivat loppuneet. Meidän perässämme oli autoja vaikka kuinka ja myöhästyimme ekan biisin verran. Meillä oli liput permannolle, joka oli täynnä, mutta hyvällä tuurilla löysimme kivat paikat ylhäältä lavan sivusta. Katsojia oli siis paljon.

Konsertti oli kyllä jännä. Valot olivat hienot. Ja Robotti. Välillä piti pitää äitiä kädestä ja välillä käydä Mimon kanssa riekkumassa mahdollisimman lähellä lavaa.

Samalla keskimmäinen pääsi katsomaan Mimosan pikkusiskoa. Tosi monta kertaa on keskimmäinen kysynyt, että milloin hän pääsee katsomaan vauvaa. Hyvin hellästi hän paijaili Myytä. Ja minusta oli kyllä suloista, että keskimmäinen pyysi Hannalta niin anovasti, että haluaisi pitää vauvaa sykyssä. Kotimatkalla keskimmäinen totesi samaa kuin minä, että kyllä ne vauvat ovat pieniä. Ja siihen perään sain myös lähes oikein menneen tietoiskun Jeesus-vauvasta. Oli kaveri kuunnellut joulukirkossa jokseensakin tarkasti.

Ihan tylsä päivä ei ollut veljilläkään, heillä oli ohjelmassa joulukatu ja Stockkan jouluikkuna. Ja sitä legorakentelua.

Elämäni ensimmäinen

Elämäni ensimmäinen ATC-kortti on valmis.

Wikipedia sanoo ATC-korteista seuraavaa "ATC-kortit (engl. Artist Trading Cards) ovat taiteellinen versio keräilykorteista (baseball, jääkiekko jne). Kortin koko on 64 x 89 mm eli 6,4 x 8,9 cm. Kortit ovat joko aivan uniikkeja tai niitä on tehty hyvin pieniä määrä samanlaisia.Kaikki tekniikat ja materiaalit käyvät; maalaukset, piirrokset, kollaasit, valokuvat, leimailut, sekatekniikka ja niin edelleen. Digitaalisia kollaaseja voi myös tehdä. Ainoana sääntönä on kortin yllä mainittu koko."

Innostus kokeiluun lähti siitä, kun viime sunnuntaina olimme Mirkan kanssa retkeilemässä. Siis tämähän oli jo Kätevät emännät retkeilee osa 2. Tällä kertaa tiemme vei Järvenpäähän. Kävimme katsomassa käsitöiden myyntinäyttelyä, Tian Verannalla kahvilla ja varsinainen syy reissuumme oli ATC-tapahtuma. Kiitos Caritalle, Tuirelle ja Pialle. Tapahtumassa taitavat naiset näyttivät meille kuvan siirtoa, distressien käyttöä, kertoivat korttien pohjustuksesta ja ylipäänsä ATC-korttien tekemisestä. Reissusta ei montaa kuvaa tullut napattua, mutta tässä taitajien kortteja.

Minulla alkoi heti muhia päässäni ajatus pienestä ATC-korttisarjasta. Lähinnä kai ajattelin purkaa päässäni olevia turhautumia erilaisiksi kuvasarjoiksi. Minullahan on oikeasti kaikki asiat hyvin. Poistin tästä kohtaa juuri kolmen rivin luettelon elämäni hyvistä ja onnistuneista asioista. Mutta silti jossain syvällä kaihertaa, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Onko minun elämäni nyt vain lasten kasvattamista? Ja rahan ansaitsemista heidän elatukseensa? Onko elämässä enää mitään jännittävää varalleni? Miten muutuin hetkessä henkilöstä, jolla "on loistava tulevaisuus edessään" vanhenevaksi naiseksi, jolla on edessään vain vatsamakkara?? Näitä juttuja ajattelin tutkiskella korteissani välillä huumorilla ja välillä vähemmän huumorilla. Tässä siis se ensimmäinen:

Erilaisia tekniikoita piti heti kokeilla. Vasemmassa reunassa on alkoholimusteilla värjättyä foliota, jonka alla tasoeroja ja kuvioita. Oikealla embossausta, jonka "tyhjät" kohdat on väritetty. Sitten on vähän distressiä siellä ja täällä. Lisäksi leimakuva, lehtikuva ja tekstiä. Alunperin sarjani piti alkaa Goddess kortilla, mutta kuvansiirto epäonnistui, ja kyllähän tämä noita-akka sopii paremmin viikon fiiliksiin :)

Joulukortit HELPOSTI netistä

Olen tainnut jo pari kertaa kirjoittaa tännekin, että tänä vuonna minulla ei ole paineita joulukorttien teosta. Mies tilaa ne helposti netistä Ifolorilta. Tai sitten teetätetään ne kauppakeskuksessa kuvasta tunnissa. Ja mitä sitten teinkään viime yönä. Joulukortteja tietenkin. Ja täksikin illaksi riittää vielä muutama tehtäväksi. Miten tässä nyt näin taas kävi??

Onneksi Tampereen messuilta ostin noita kivoja pohjia varastoon. Tälläisiä siis lähti meiltä. Olivat aika nopeita tehdä ja itse olen ihan tyytyväinen. Nopealla toteutuksella tein vielä muumia tällaisiakin:

Olin aikasemmin embossaillut lumihiutaleita vajaan arkillisen. Siitä leikkasin ympyröitä. Taustaksi tuli ohutta kuitupaperia. Ympyrää, kuitupaperia ja korttipohjaa värittelin sinisellä distressillä. Koristeeksi muutama lumihiutale ääriviivatarra jonka kaikki tyhjät kolot täytin reilusti kimalleliimalla. Tuli aika kivoja koristeita.

Pojat ovat hiukan sairastelleet, saas nähdä missä merkeissä menee loppuviikko. Tänä iltana ehdin vihdoin katsomaan ylpeää isosiskoa ja ihanaa Myy-vauvaa. Hetken pidellessäni Myytä sylissä ajattelin jo kuinka ihana vauva olisi. Ja ehdin jo miettiä pakostrategiaa Myy kainalossani. Sitten muistin ne lukemattomat yösyötöt.  Sitten muistin kuinka karmeat kaksi raskautta minulla on ollut. Ja Myyn vaippakin vähän haiskahti. Taidan tyytyä paijailemaan Myyn silkinpehmeää poskea ja nauttimaan yöunistani. Mutta suloinen oli pieni neiti.

Myyllekin tein kortin, siitä tuli omasta mielestäni aika onnistunut. Kuvittelin kuvanneeni sen, mutta eipäs kamerasta löytynyt ensimmäistäkään räpsäisyä.

Joulunalustouhuja

Aiemmilta työvuosilta tuttu kuvio nostaa päätään: joulunalusaikana kalenteri pullistelee joulupuuhien lisäksi töitä ja muita hoidettavia asioita. Ja suorituslista huipentuu jouluaattoon, jonka jälkeen se rauhoittuminen vasta alkaa. Yritän harata vastaan tätä ja kroppani myös -olen nimittäin älyttömän väsynyt. Eihän tämä elo surkeaa ole, jouluun on enää pari viikkoa. Aattoa menemme viettämään anoppilaan. Vältän siis joulusiivouksen -JIHUU :D Ja meidän perheen osuuden yhteiseen joulupöytään valmistaa Stockman. Ja juhlapyhien jälkeen meillä on lomaa. Vielä pitäisi keksiä parit lahjat.

Pojat ovat innoissaan lumesta. Jos vaan sää sallii, niin meidän jengille maistuu ulkoilu. Meillä on tuossa taloyhtiön pihalla pieni mäki, siinä on pienemmille pulkka/stigamäkeä ja esikoinen laskee sitä suksilla. Ja taloyhtiössämme huomaavaisesti mäestä kolataan vain toinen puoli ihan puhtaaksi.

Kuopus ensimmäistä kertaa suksilla. 

Kaveri vaati saada veljen sukset ja sitten äiti talutti hiihtäjäsankaria.

Pyllymäkeen kehittelimme tälläisen luistavan lähtölavan

 

Kuten kuvista näkyy niin meilläkin on päässeet käyttöön viime talvena tilatut Ticketin kakkoslaadun puvut. Esikoisella ja keskimmäisellä on sama malli eri värissä ja kuopuksella babymalli, jossa fleece ei ole irroitettava. Meillä näitä pukuja voi käyttää vain kun pakkasta on -10 astetta tai enemmän. Leudommalla säällä pojilla on selkä märkänä. Fleecen irroitusta en ole viitsinyt kokeilla. Toisina pukuina pienemmillä on Reimatecin haalarit ja esikoisella Reimatecin housut ja Villervallan takki. Niitä pidetään pikkupakkasessa. Villervallan takin alle esikoinen joutunut laittamaan välillä fleeceä. Tällä pukeutumissysteemillä olemme välttäneet aika hyvin välikerroksen (villa/fleece) pukemisen.

Päiväkodissa on pidettiin jo pienten puolen joulujuhlat. Meidän kuopuksemme lipesi riveistä aika nopeasti ja tuli istumaan äidin syliin. Keskimmäisemme osasi kaikki laulut ja lauloi todella reippaasti. Ja laulujen välissä hän vilkutteli paikaltaan leveästi hymyillen ja huuteli äitiä.

Kohta aloitetaan! "Äiti, mä esiinnyn kohta"

Ja nyt mä soitan "Kilisee kilisee kulkunen"

Parit piparit on leivottu. Meidän poikaporukalla puolen kilon

taikinasta jää seuraavaksi päiväksi max 5 piparia. Tässä

apureina Hanna ja Mimosa.

Megakiire viikko

Yli viikko on kulunut edellisestä postauksesta. Sen selittää vain järkyttävä kiire. Viikosta lisää kohta, mutta laitan tähän heti kärkeen korttini p*skarteluhaasteeseen #68.

P*skishaasteessa oli malli toteuttavaksi. Ai, että inhoan noita malleja, joissa on koristeita ihan hirveästi. En vieläkään pidä koristeista enkä osaa käyttää koristeita luontevasti, joten pitäähän sitä treenata. Tausta onnistui hyvin, hiutaleet ovat luonnossa kimaltevan huuruisia. Ympyrälle olen leimaillut hiutaleita, hopeakynällä vähän välkettä, väriä helmiäischalkseilla ja lisää kiiltoa perfect pearlsilla. Kuvana samainen leimakuva embossattuna ja kohotarroin kiinnitettynä. Siihen kimallusta tuo hileliima.

Siitä kiireestä. Joulunalusajalle tyypillisesti olen paiskinut töissä hiukan ylimääräisiä tunteja. Yksi kokonainen sunnuntai meni ompelukurssilla. Oli mukavaa, mutta väsyttävää. Viikolla käytin lasta toimintaterapiassa ja neuvolassa. Kävin katsomassa Eppujen ja Kummelin Joulurevyyn. Tämä viikonloppu oli pakko käyttää lepäillen ja rentoutuen. Poikien kanssahan se tosin tarkoittaa sitä, että heidät pitää ensin väsyttää jollain fyysisella puuhalla, ennenkuin päästään lepäily vaiheeseen.

Viikossa oli paljon kivaa: salaisen ystävän pakettiin kurkkasin hiukan. Kiitos sinne! Paketista sitten lisää, kun perheen miehet pääsevät kisaamaan. Yhtenä yönä miehen kanssa avasimme suklaan ja se tuli juuri silloin kovasti tarpeeseen :) Muutakin mukavaa postia tuli. Koukussa kortteihin yhteisössä Ainolta saimme lahjoituksena 4 eläinleimaa. Niitä ehdimme poikien kanssa jo kokeilemaan. Meidän 2v, kun näki että alamme leimailemaan ja värittämään, niin hän oli ensimmäisenä pöydässä innokkaana.

Ja sokerina pohjalla olin saanut Leikkaan blogin Merviltä tälläisen ihanan tunnustuksen. Kiitos Mervi! Mervillä itsellään on aivan upeita kortteja. Kaikki hienoja, mutta Mervin peurat ovat ehneet minuun todella suuren vaikutuksen.

Ja tähän liittyi vähän tehtävääkin.

1. Thank and link back to the person who awarded you this - Tehty.

2. Share 8 things about yourself

-Olen tosi huono hankkimaan lahjoja. En ikinä meinaa keksiä mitään saajansa näköistä tai oloista lahjaa.

-Pidän lumesta ja talvisista urheilulajeista. Ihanaa kun on lunta!

-Tänä talvena haluaisin pitkästä aikaa laskettelemaan

-Glögi ja joulutortut ovat parasta joulunodotuksessa

-Rakastan joulukuusta. Sen pitää olla aito ja oikea minulle.

-Seuraava ostos lienee Cuttis tai Sissix. Kommentteja vempeleiden paremmuudesta vastaanotetaan :)

-Olen saanut tehtyä jotain itselleni merkittävää ompelunsaralla. Jos vaikka ensi viikolla paljastaisin tuotokseni

-Ajattelin hamstratata vähän kankaita joululomaksi :)

3. Pass it on to 8 bloggers that you have recently discovered -Melkein :)

Laitanpa tämän ensimmäiseksi ihan uusimmalle tuttavuudelle Ciacylle blogiin Benvenuti al Sud. Suomalais-italialaisen perheenäiti Ciacy puuhailee ihanasti italialaisia juttuja perheensä kanssa ja neuloo Seiskaveikasta. Melkein näen itsenikin oliivin keruussa ja puristamista vahtimassa :) Tai isoäidin ruokapöydässä :D 

Ja sitten vielä Merjalle, joka puuhailee kaikenlaista ihanaa, blogiin H.E.L.M.I

4. Contact those bloggers and tell them about their awards - Tekeillä

Vauhdikkaita käänteitä

On ollut niin vauhdikasta taas elämä, että minun piti saada sekä eilen illalla että tänään illalla hetki aikaa itselleni. Tänään päätin tehdä pitkästä aikaa kortin p*askarteluhaasteeseen (#67). Koska minulla ei edelleenkään ole tarvetta joulukorteille, mutta eihän tähän aikaan vuodesta voi kukkakorttejakaan käydä tekemään, nin päätin tehdä vähän erilaisemman joulukortin. Värityksenä kortissa on pinkki-lime ja haasteen mukaista ruutua löytyy :)

Ruudullinen paperi itse viivailtu Promarkereilla, vihreä silppulaatikosta, palloleima Sinellista, hiutaleet lainaleikkurilla ja sivelty crackle accentilla, nauha Tiimarista. Kauniin harmaa korttipohja Klemmarikellarista.

Vauhdikkaita käänteitä elämään toi vaihteeksi poikien sairastelu. Maanantaina viikon työkalenteri näytti tyhjää ja lupasin työkaverilleni nyt takovani ainakin puolet tekemättömien hommien listalta hyvään alkuun. Keskiviikkona olimme juuri koko perhe ottamassa starttia aamulla aikaisin kotoa, kun keskimmäinen oksensi niin, että keittiön lattia vaan lainehti. Mutta ei mennyt toppahaalarille :) Terveet lapset päiväkotiin, sitten sumplitaan miehen kanssa, että kuka suhasee ja minne. Juuri kun olimme saaneet keskimmäiselle hankittua sairauslomatodistuksen, tuli soitto päiväkodista, että kuopuksella on ripulia, tulkaa hakemaan kotiin.

Onni onnettomuudessa oli, että pojat paranivat hyvin. Jo saman päivän iltana pojat söivät suht mukavasti ja kaikki pysyi sisällä. Isi jäi potilaiden kanssa ja minä karkasin illalla Hannalle ompelemaan. Reissun tuloksena oli Metsolan joustofroteesta kuopukselle paita.

Ja on mieleinen. Kuopus alkoi itkeä, kun riisuin

paidan yöksi pois.

Tänään oli sitten toipilaspäivä kotona. Ulkoilimme kuitenkin, kun oli niin ihana ilma. Aurinkokin yritti vähän paistaa, vaikka kuva on niin hämärä, että voisi olla illalla otettu. Paukkupakkasia en kaipaa lainkaan tälläinen -5- -10 ja lunta on meille juuri hyvä.

Tampereen messut ja kenkävuori

Mirkan kanssa lähdimme sunnuntaina aamulla ajelemaan kohti Tampereen Kädentaitomessuja. Etukäteen olimme kuulleet, että katseltava ei heti lopu kesken, näytteilleasettajia oli kolmen hallin verran. Kaikki iloisesti sekaisin. Vierekkäin saattoi siis olla lastenvaatteita, puukkoja ja korttitarvikkeita. Esimerkiksi korttitarvikkeiden vertaileminen ei siis ollut mitenkään mahdollista.

Jonkun verran näin upeita ideoita. Varsinaisia uutuustuotteita bongasin vähän. Yhdeltä osastolta löytyi tekstiiliin silitettävää glitteri"foliota", jolla voi vaikka tuunata paidan. Moni väri oli jo ehtinyt loppua, mutta ostin satsin kuitenkin. Samasta paikasta ostin myös kiinnisilitettäviä strasseja. Varsin mielenkiintoisen oloinen helsinkiläinen firma. Kangasvalikoima rajoittui lähinnä tilkkutöihin käytettäviin kankaisiin. Muut ostokseni olivat ihan peruskamaa: korttipohjia, kimalleliimaa, perfect pearlsia, pari leimaa, hopean ja kullanväristä kangasväriä, väärän värinen lankakerä. Näytteileasettajista mieleen jäi pääosin tukkukauppana toimiva Angela, jolla oli ihania korttipohjia ja uudenlaisia ideoita sekä Purppurataivas, jonka omistajalla virtaa piisasi vielä messujen viimeisinäkin tunteina.

Ja ihan oikeasti - tässä kaikki :)

Olihan messut sinänsä hienot, mutta kyllä minäkin olen vähän pienemmän ystävä. Tuollaisilla jättimessuilla minuun iskee jonkinlainen ylitsepursuava yltäkylläisyys ja en oikein osaa kiinnostua mistään. Korttitarvikemyyjien luona asiakkaita riitti. "Työnäytöksiä" ei ollut, eikä ollut juurikaan mahdollista kyselläkään. Lisäksi täytyy sanoa, että harva valmiita tuotteita myyvä näytteileasettaja teki minuun minkäänlaista vaikutusta. Poikkeuksiakin tietysti oli, etenkin huovasta tehtyjä upeita kukkia myyvä firma. Lastenvaatteet vilkuilin pikaisesti lävitse ja puolesta tarjontaa saatoin kuvitella joutuneeni 90-luvun torikauppiaan kojulle.  Noh, osan kohdalla piti tsempata ettei mukaan tarttunut mitään.

Tämä pieni kriittisyyteni on ihan positiivista, en koe ostaneeni mitään tarpeetonta :) Ja päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Ja eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin lähtemään ensi vuonna uudestaan. Hieno juttuhan tuo oli.

Minähän rakastan lastenvaatteita. Mutta vain silloin, kun niitä voi hankkia ilman päälle jyräävää ostopakkoa. Kurahousut, talvihanskat ym. on jo suorastaan pakkopullaa. Kengät ovat kaikken pahimmat ostettavat. Pyrin tilaamaan mahdollisimman paljon Barnskospecialistenin webbikaupasta Ruotsista. Mutta nyt oli pakko lähteä hakemaan kolme paria talvikenkiä. Jokainen poika tarvitsee sen ykkösparin uusia kenkiä. Tässä hommassa meni alle tunti. Saanko esitellä 5 paria kenkiä: 284 € (tämä on mielestäni aika hyvä diili tähän aikaan vuodesta).

Kuvassa kolmet, mutta on niitä viidet

Mustat ovat Superfitit esikoiselle K-Kengästä. Loput ovat Timberlandia Stadiumista. Pitkään kääntelin ja vääntelin noita keskellä näkyviä talvigoreja ja mielestäni vaikuttavat ihan hyviltä. Ovat jäykemmät ja raskaammat kuin Superfitit. Päädyimme ostamaan sellaiset kahdelle pienemmälle pojalle, kun hintaa oli 60€/pari. Ihan siis nupukkia, Goretexia ja karvavuori. Välikausinilkkurit olivat vain 40€, joten niitä päätin ottaa kevättä varten kahdet. Kannattaa tsekata siis Stadium, jos perheessä on poika vaille kenkiä. Värivalikoimaa oli peräti harmahtava (lilat tehosteet) ja musta.

Nämä piti vielä lopuksi kuvata. Ovat aika surullinen näky. Näitä kenkiä on käytetty noin 2 kk. Olen varmaan huono kuluttaja, kyllähän näistä kai pitäisi lähteä valittamaan. Ei ole kuittia tietenkään. Tarrat rikki, päällikangas rikki. Ja nämä meille myi Pompii viime kevättalvena, onneksi sentään -50% alella (ovh oli satasen luokkaa).  Merkkinä Naturino. Nämä ovat ihan ensimmäiset hajonneet talvikengät.

Meillä hyviksi havaittuja kenkämerkkejä: pojilla on normaalijalka ja yhdellä kapea jalka.
Ecco, Superfit, Viking (kapeampi lesti), Richter. Toistaiseksi meille on aina riittänyt Goret. Otan toiset aina menetelmällä reilu koko, lämpöpohjallinen ja ohut villasekoitesukka. Ihan halvaksi ei tule tämän sakin kengät, koska tämän satsin lisäksi on jo ostettu kahdet talvikumpparit ja esikoinen tarvitsee vielä sen kakkosparin kenkiä.

Vielä juhlahumua

Esikoisen kaverisynttäreistä selvisimme ilman henkilövahinkoja ja omaisuusvahingot rajoittuivat yhden erikoisvalmisteisen halogeenilampun suojalasin hajoamiseen. Aikuisten näkökulmasta 1,5 tunnin juhlat olivat hyyyvin pitkät. Vajavaisten juhlajärjestelyjen vuoksi vieraat saivat keksiä ihan itse leikkinsä. Ne olivat ilmapallon pomputusta, kavereiden vangitsemista sohvalle, huoneen valloitusta, vankien siirtoa ja jatkuvaa karkailua, sängyn valloitusta ja yleistä taistelua.

Ilmistaistelua. Ei meinaa kamera pysyä vauhdissa.

Lisä lahjaähkyä

Meno oli aika hulvatonta. Vieraita oli yhdeksän, joista 2 tyttöä. Ja niinhän se meni, että 1-2 lasta vastasivat yli 80% hulinasta. Siinä vaiheessa iltaa, kun nuppiluku oli 7, kotimme tuntui kovin hiljaiselta. Juhlat olivat kivat. Yenpalttista riehakkuutta lukuunottamatta, kaikki vieraat käyttäytyivät mukavasti. Vieraat totesivat poistuessaan, että parhaat synttärit ikinä. Syykin selvisi. Se ei ollut loihtimani tarjoilu (kaikki kaupasta), ei aarteenetsintäpalkinnot, ei koristeet - vaan tietenkin se, että sai leikkiä taistelua. Mieskin tuli rintaansa röyhistellen päiväkodista, kun sielläkin oli muisteltu parhaita juhlia. Olin vähän niinkuin nakittanut ohjelman järjestämisen miehelle, joka tosin ei ollut ymmärtänyt saaneensa ko. tehtävän. Ensi vuonna voisi varata asukaspuiston. Ja alan ymmärtää myös niitä vanhempia, jotka valitsevat Hoplopin synttäripaketin.

Esikoinen on siis 6v. Samaan aikaan iso ja vielä pieni. Yhtenä hetkenä hän harjoittelee itsekseen lähiympäristössä liikkumista ja toisena tarvitsee apua pukemiseen. 6v ahmii tietoa. Osaa kohta ulkoa uhanalaiset eläimet ja Pokémonit. Kantaa sydämessään huolta vaaristaan. Opettelee huomioimaan muita. Harjoittelee helppoja laskutehtäviä. Kiukuttelee pahemmin kuin perinteisessä uhmisiässä olevat pikkuveljensä. Ensimmäistä kertaa antoi uudet lahjalelunsa pikkuveljille lainaan vapaaehtoisesti, valitsi yhden itselleen.

Esikoisesta kirjoitan varmaan tulevaisuudessa vähemmän, koska hänellä alkaa jo nyt olla lukutaitoisia ystäviä. Mutta tämän hetken haluan vielä jakaa kuvana. Esikoisella ja naapurin tytöllä on lämmin ystävyys, joka välillä näkyy niin hienosti pienistä eleistä. Tässä kaverukset katselevat telkkaria. Voi olla, että tälläiset leikkihetket ovat kohta historiaa, mutta toivon että niist jäisi jotain itämään.

Ja 2v synttärisankari oli menossa ihan täysillä mukana. Etenkin tuossa taisteluosuudessa ja syömisessä. Ja pikkumies hullaantui legoista täysin. Ilmeisesti jäppinen ehti kauhoa suuhunsa liikaa karkkia, kun löysin hänet istumasta toiveikkaana suolaisempi herkku kainalossa.

Iltapalaksi kilo Oltermannia kiitos.

Ja keittiön ruokapöytä näyttää nykyisin tälläiselta:

Seuraavaksi tulee ihan varmaan jotain kädentaitojuttuja. Jos ei muuta, niin messukeikan fiiliksiä. Minulla ja Mirkalla on tarkoituksena suoriutua Tampereella viikonloppuna.