Salassa syötyjä kaloreita ei lasketa

Kyllä eläimetkin tietävät nämä jutut. Kysykää vaikka meidän kilpikonnalta Nopalta.

Makoilen joskus terraarion vieressä katsomassa, kuinka meditatiiviselta näyttää, kun kilppari syö haukkaus haukkaukselta suoraa linjaa edeten romainea. Se on aivan verrattavissa kivipuutarhan haravoinnin seuraamiseen :)

Esikoinen laittoi Nopalle todella jättimäisen keon romainesalaattia. Menin katsomaan ruokailua. Noppa oli kadoksissa. Kurkistin sillan alle ja pyyhkeen sisään. Ei näy konnaa. Sen sijaan rouskutus kuului. Piti hiukan pöyhiä romainekasaa ja sieltähän se meditatiivinen ruokailija löytyi piilosta. Ilmeisesti Noppakin oli tajunnut, että nyt tuli liikaa salaattia. Mutta Noppa selvästi tiesi, että salassa syötyjä kaloreita ei lasketa ja niinpä hän piiloutui ruuan alle ruokailemaan.

Aion tehdä tänä iltana kaverisynttäreiden jälkeen Nopat. Sulkeudun makuuhuoneeseen, vetäydyn peiton alle suklaalevyn ja naistenlehden kanssa nauttimaan salakaloreita :)

Kun kaivelee kasaa, niin sieltä löytyy piiloruokailija :)

Olisikohan kivaa jos itsekin voisi piiloutua voileipien tai suklaalevyjen alle?

Salassa syötyjä kaloreita ei lasketa! "Kukaan ei näe kun mä tästä haukkaan."

Tyhjän ruokakupin reklamointi käynnistymässä

Noppa osaa myös reklamoida tyhjästä ruokakupista. Kun hän kuulee askeleet ja on ruokaa vailla, Noppa kiipeää ruokakupille. Koska meikäkäinen on kilpikonnan luokituksessa palvelusväkeä, niin Noppa saattaa myös sähistä tyhjässä kupissa. Omistava luokka (=esikoinen) ei saa sähinää osakseen.

Kalenterisuma

Katselen huokaillen kalenteriani.

Koska mies oli kaksi arkiviikkoa poissa, minulla jäi töissä hommia rästiin. Se suma on pakko purkaa maanantaihin mennessä. Kotikin on aivan järkyttävässä kunnossa. Kalenterissa on kaikenlaista ylimääräistä puuhaa, joka pitäisi mahduttaa työpäivän oheen.

torstai:
esikoisen koululääkäri ja ip-kerhon kakkukahvit

perjantai:
hae fillari kaverilta
keskimmäisen kaverisynttärit illalla
pitäisikö esikoiselle hommata lauantaita varten jotkut juhlavaatteet? paniikkishoppailua ehkä.
pitäisikö opelle viedä kukkia? lisärasti paniikkishoppailuun.

lauantai:
esikoisen kevätjuhlat, lapsen pitää olla koululla klo 8. Kuka näitä aikoja valitsee?
taisi olla vielä grillilounasvieraat tulossa...

sunnuntai:
ilmeisesti suuri pyykkäys ja siivouspäivä. Mitä tapahtui käskylle "muista pyhittää lepopäivä?"


Sitten siirrytäänkin varsinaiselle vauhtiviikolle

maanantai:
ajo Tampereelle ja lähiympäristöön. Mukavasti kyseessä on kuitenkin puolittainen vapaapäivä ja loput etätyötä. Ajo kotiin myöhään.

tiistai:
toimistopäivä. asiakastapaaminen.

keskiviikko:
Wien

torstai:
Bratislava
joko kotiinpaluu illalla tai voisin jäädä Wieniin tai Bratislavaan.

perjantai:
jäädäkö Wieniin vapaapäivän viettoon vai palatako Suomeen paiskimaan duunia?

Pakko varmaan palata kotiin :( Työkaveri on lomalla ja minä hoidan hänenkin asiakkaansa ja kiireelliset hommat.  Ilman perjantaita saisin kasaan paperihommia noin yhden työpäivän edestä. Sitä paitsi pitää jättää voimia viikonlopuksi :)

lauantai:
menomatka Mikkeliin kyläilemään.
lähden vain yhden lapsen kanssa, joten reissusta ei ole odotettavissa pelkkää hampaidenkiristelyä.

sunnuntai:
takaisin kotiin


Tänään soitti työkaveri ja hänellä oli hyviä uutisia. Voisin päästä yhteen paikalliseen tapahtumaan esiintymään. Pitäisi tekaista esitys ja sitten vaan reissuviikkoa seuraavalla viikolla tulla paikalle lentäen ja junalla ja hommaan kuluisi vaatimattomat kolme päivää. Sitten jäisi päivä aikaa valmistautua perheen lomamatkaan Legolandiin. Yleensä tartun tällaisiin työtilaisuuksiin innokkaasti. Nyt melkein alkoi itkettämään se, että saatan joutua lähtemään.

Jos kaikki asiat eivät aina tulisi yhdessä sumassa, niin näistä mahdollisuuksista voisi nauttia. Vapaapäivä Schönbrunnin linnassa olisi suorastaan taivaallista. Olisi kiva nähdä millaiseen esitykseen rahkeet riittäisi, jos olisi aikaa valmistautua kunnolla. Mutta kun kaikki tulee yhdessä rysäyksessä, ei auta muu kuin hampaat kirskuen tarpoa eteenpäin. Onneksi lomakausi on lähellä :)

Somisteeksi modernia muovitaidetta Bakugan asetelman muodossa

Tänä iltana päätyy paita-arvonta

Jos toivot keltaisen sienipaidan (koko 122/128) uudeksi kodiksi omaasi, niin laitapas arpalappu vetämään. Aikaa osallistua on vielä tänään tiistaina 28.5. klo 22 saakka.

Klikkaa *tästä* postaukseen.

Hopeaa

Lasten paita-arvontani on vielä käynnissä, klikkaa mukaan tästä.

Olen pitkään himoinnut itselleni hopeisia helmiä. Riittävän pitkää kaulaketjua ja juuri sopivan kokoisilla hopeahelmillä. Korujen tekoa harrastava työkaverini valmisti minulle koko setin. Englannista sai tilaamalla juuri sopivia hopeahelmiä, hän oli keksinyt myös tilata isot helmet korvakoruiksi. Tykkään!

Ajattelin näillä ryhdistää mustan trikoisen kotelomekkoni tai yksinkertaisia neuleita. Näyttää sopivan myös hyvin uuteen rakkauteeni pinkkiin :)

Hopean valokuvaus pilvisenä päivänä osoittautui varsin vaikeaksi

Vihreän timantin metsästys

Kuopus on hädissään vessassa: yskii, kakistelee ja itkee.
"Äiti, mulla meni roska nenään"

Äiti tulee apuun niistämään. Nenästä tulee vähän jotain mustaa ja äiti on sitä mieltä, että noin se homma hoitui. Kuopus alkaa itkemään enemmän ja yrittää kaivaa nenäänsä. "Siellä on vielä roskaa!!"

Äiti: "Tiedätkö mitä nenässä on?"
Kuopus: "En tiedä"

Itkua.

Kuopus: "Sinne meni se vihreä timantti".

Jättimäinen möhkäre tuntuu sieraimen ulkopuolelle saakka ja lasta sattuu nenään. Möhkäre ei liiku mihinkään. Pinsetit raapivat nenää ja poika kiljuu ja rimpuilee holtittomasti. Kohta ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on lähtö Lastenklinikalle vihreän timantin kaivuuseen.

Sitten muistin erinomaisen vehkeen. Saumurin mukana tulevan tylpät pinsetit. Ovat jo vakikäytössä: viimeksi yritimme irroittaa niillä kilpikonnan kaulan ympärillä ollutta langansäiettä. Nyt kaivelin niillä hysteeriseksi muuttuvan kuopuksen nenää. Sen verran sain mönttiä alaspäin, että poika onnistui puhaltamaan sen lopulta ulos.

Vihreän timantin metsästys päättyi onnistuneesti:

Joka suuntaan reilun sentin mittainen särmikäs klöntti. Ei varmasti ole kiva sieraimessa.

Lohduttelen ja rauhoittelen lasta. Kaikki kunnossa, hyvä kun timantti tuli ulos. Hetken päästä lapsi taas tuhertaa itkua. Minulta lipsahtaa suusta aika kärkkääseen sävyyn : "Olenko mä sanonut miljoonaan kertaan, että mitään ei saa työntää nenään! Toivottavasti nyt muistat sen."

Keskimmäinen tulee lohduttamaan pikkuveljeä
"Älä itke, ei nenään enää kauaa satu. Mä tiedän sen. Mä laitoin kerran päiväkodissa hampipastillin nenään ja se kirveli ihan hirveästi. Sitten kun lääkäri otti sen pois, niin nenä parani hetkessä."

Pitkä hiljaisuus. Kuopus on lopettanut itkun.

Kuopus: "Söitkö sä sitten sen hampipastillin?"
:D


PS. Ei jäänyt siitä hampipastillista syötävää jäljelle, kun se ehti sulaa nenän limakalvoille. Siinä oli hetken hämmennys taas terveyskeskuksessa, että miten se poistetaan ja miten sierain puhdistetaan.

PPS. Oli ihan tarpeeseen se viinipullo jääkaapissa

Arvotaan pois unisex paita kokoa 122/128

Esikoisen pitkähihaiset paidat ovat kateissa. Kokonainen pino. Ärräpäitä hiljaa mielessäni luetellen yritin paikallistaa niitä. Ei löytynyt. Sen sijaan löytyi tällainen tuplakappale. Ällistyttävää!

Olen joskus painanut itse kangasväreillä useammankin tällaisen H&M 70-luvun keltaisen (sellainen lämmin, aavistuksen sinappiin taittava) paidan sienikuvioiseksi. Meillä on melkein identtinen paita käyttöpinossa.

Tämä käyttämätön paita on kokoa 122/128 ja se etsii itselleen uutta kotia. Vastaa kokoaan. Unisex.

Painatus ei tule olemaan kovin pitkäikäinen johtuen siitä, että orgaanista puuvillaa oleva paita on erittäin joustavaa neulosta. Paita kestää 60 asteen pesun, silitys nurjalta kuvien kohdalta. Design on oma ja kuvat käsityönä painettu FolkArt Fabricin väreillä.

Jos paita kiinnostaa, niin laitapa arpalappu vetämään. Lukijapaneelin lukijat sekä nimimerkillä (anonyymi tunnuksella) 3kk sisään kommentoineet = 2 arpaa, muut = 1 arpa. Ilmoita monellako osallistut. Anonyymina osallistuvat laittakaa erottuva nimimerkki. Posti kulkee myös ulkomaille.

Tätä ei nyt turhaan haudota viikkotolkulla. Arvonta päättyy tiistaina 28.5 klo 22. Tavoitteena on että paita postiin toukuussa (ja anopin äitienpäivälahja myös :) )

Jemmauksen jäljiltä ryppyinen. Voittajan pitää itse silittää :) 

Kevätjuhla-angst

Juhla-angstissa on vuorossa kevätjuhlat. Varsinainen juhla meni hyvin, mutta sinne suoriutuminen ja poistuminen kävivät kunnon päälle. Aika varmaan hoitaisi muistot kevätjuhlista sellaisiksi, että mieleen jäisi vain onnistunut juhla ja kuinka reippaasti pojat lauloivat. Minulla on ilmeisesti taipumusta masokismiin, kun pitää kirjoittaa muistiin tarina siirtymisistä.

Juhlat alkoivat "yksinhuoltajan" (mies taas reissussa) kannalta varsin epäkäytännöllisesti klo 16:30. Sitä ennen pitäisi hakea lapset päiväkodista ja yksi ip-kerhosta ja saada kevätjuhlajännittyneet syömään välipalaa ja vaihtamaan vaatteet ja kävellä takaisin päiväkotiin ja olla AJOISSA. Joskus pitäisi ne työtkin ehtiä tekemään -tervetuloa yövuoro :(

Tunnin aikana muistutin, että kohta pitää lähteä kevätjuhlaan vähintään 25 kertaa. Sekosin laskuissa.
"Ei, ei voi katsoa telkkaa, koska kohta pitää lähteä kevätjuhlaan" x 3
"Ei ei voi tulla kavereita, kohta lähdetään kevätjuhlaan"
"Ei voi pelata täppärillä, lähdetään kevätjuhlaan" x 3
"Käy vessassa, kohta lähdetään kevätjuhlaan" x 6
"Nyt pitää syödä välipala reippaasti, että ehditään kevätjuhlaan" x 4

Minikokoisen karjalanpiirakan vatsaan saattaminen osoittautui hermoja kiristäväksi hommaksi (esikoinen söi reippaasti). Loput tuhdista välipalasta jouduin jättämään jääkaappiin. Arvelin, että tässä vaiheessa vaivan säästäminen tulee kostautumaan myöhemmin. Mutta elämässä pitää ottaa riskejä ;)

Kevätjuhlalaiset eivät olleet lainkaan yhteistyökykyisiä vaatteiden vaihtamiseen, joten tein management-päätöksen, että velourhousut käyvät vaatetukseksi. Juhlat ovat pihalla (ja yleensä sataa), joten vaatetuksen ei tarvitse olla niin hieno.

Lähtötohinassa piti vielä etsiä miekkoja esitystä varten (tarpeesta kuulimme tuntia ennen). Niitä kuitenkin löytyi :) Sitten pihalla pari muuta lasta olivat näyttäneet pyllyä, osalla housut nilkoissa. Siihenkin piti puuttua, koska valitettavasti tiedän kokemuksesta touhun leviävän kuin kulovalkea poikien keskuudessa ja olen saanut omiltani kitkettyä tuon tavan.

Sitten katsoin suloisia poikia, jotka lauloivat niin reippaasti. Hetkellinen hyvä mieli :)

Takaisin tullessa kuopus teki yllätyshyökkäyksen paljasta pyllyä näyttäneen pojan kimppuun. "Mun veljelle ei pyllistellä!" 4v onnistui raapimaan pahat jäljet 8v kaulaan. Kuopus oli niin voimansa tunnossa, että mikään viesti ei meinannut mennä perille. Otteeni kuopuksen kasvattamiseen ovat ilmeisesti olleet turhan hellät, koska hän uskoo, että ei äiti hänelle suutu eikä hänen tarvitse noudattaa sääntöjä, koska hän on perheen pienin. Äiti suuttui. Pahasti.

Kun sain raapimisepisodin hoidettua ja verenpaineeni laski sentään 200 paikkeille, keskimmäinen ja esikoinen kehittivät riidan, jonka päätteeksi kaksi pihalla ulisi. Minulle jäi epäselväksi riidan syy ja se, että keneen sattui vai eikö keneenkään. Ihan hirveästi ei riittänyt myötätuntoa kummallekkaan. Sain kuitenkin siirrettyä ulisevan tappelujoukkion sisälle. Yksi täydellinen romahdus koettiin vielä ruokapöydässä, ennenkuin verensokeri alkoi nousta parempiin lukemiin. Tavallaan "kerjäsin" tätä, kun en pakottanut poikia syömään enempää välipalaa.

Nyt kaikilla on vatsat täynnä ja maassa rauha. Ja minä olen kuin märkä rätti, josta ei ole enää mihinkään. Tarmonpesät yrittivät tuossa vieressä saada minut askartelemaan kanssaan ja ovat hämmentyneitä siitä, että miksi äiti on niin väsynyt. "Eihän me olla tehty mitään muuta kuin käyty kevätjuhlissa eikä äidin pitänyt edes laulaa siellä."

Niinpä niin.

PS. Hra Kepponen - ei kannata tekstata tänne päin reissusta, että TOSI harmi, kun kevätjuhlat jäi väliin.

En pääse pelaamaan fudista, mun äiti pakottaa mut museoon

Noilla sanoilla synkän näköinen keskimmäinen raportoi suunnitellun sunnuntaiohjelman kaverilleen. Hra Kepposen työpaikka järjesti perhepäivän Espoon modernin taiteen museoon Emmaan. Jäätelöpalkalla saimme motivoitua pojat matkaan.

Olimme erittäin ajoissa paikalla. Saavutus sinänsä sekin.
Niinpä pojat ehtivät purkamaan ylimääräistä energiaa.

Pienet juoksu- ja dyykkausharjoitteet

Sitten aulan tuoleilla pyörintää huimaukseen saakka

Osallistuimme koko perhe lastenkierrokseen ja lähdimme tutustumaan Warner & Bros piirrettyjen maailmaan ja valmistamiseen. Tutustuimme kalvotekniikkaan, jossa alempana kerroksena oli tausta ja päälle kalvolle tehtiin hahmot ja näimme useita esimerkkejä siitä.

Sitten kokeiltiin kalvotekniikka jättikoossa ja elävillä hahmoilla

Sylvester, Tipi ja Kepposten maailmassa :)

Tutustuimme moderniin taiteeseen. Osa teoksista oli niin erikoisia, että lapset tuijottivat niitä hämmästyneinä.

Aaltoilua teos. Alusta kallistuu tasaisin väliajoin ja kuulat vierivät toiseen laitaan.

Viime viikolla oli tullut kolme huippua ja nyt enää yksi.

Pajunkissoilla päällystetyt kengät

Voihan sen palapelin noinkin koota

Näyttelykierroksen jälkeen jatkoimme työpajoihin. Hra Kepponen meni esikoisen ja kuopuksen kanssa animaatiopajaan ja molemmat pojat jaksoivat erinomaisesti. Minä menin keskimmäisen kanssa perinteiseen askartelupajaan ja tuunasimme pahvirasiat. Äitikin sai askarrella!

Pajojen jälkeen menimme Lelumuseon puolelle, jossa pojat viihtyivät erinomaisesti. Siellä oli jännittävä liukumäki, kaappi salaiseen maailmaan, luudalla lentämisen harjoittelupiste, junarata ja satumökki. Ja vitriinit täynnä leluja eri vuosikymmeniltä.

Kuopus katosi kaappiin ja tilalle tuli merirosvo

Esikoinen sai reissulla hillittömän mökkikuumeen! Tällainen pitäisi saada, siitäkin huolimatta, että sisällä haisi pahalta. Äiti vaan on niin persaukinen, että ei löydy 150 000€ takataskusta, jotta voisi alkaa huutokaupoista mökkiä metsästämään :( Eikä ole tontin plänttiäkään. 

Myöhäisen lounaan jälkeen oli aika lunastaa lupaus jätskikiskareissusta ja suuntasimme kohti Kaivopuistoa ja Helsingin Jäätelötehtaan kioskia.

Olipas hyvää!

Reissu oli onnistunut ja pojat kokivat jälleen, että museossa voi olla tosi kivaa ja kiinnostavaa. 

Ensimmäinen setti kepposkuteita on somistettu todennäköisesti pesukestävin ruoho- ja jäätelötahroin.

Hirveää menoa on ollut koko toukokuun alkupuoli. Seuraavaksi minulle kelpaisi kotona laiskana makoilu :)

PS. Pikkasen oli pokassa pitelemistä kotiinpaluumme jälkeen. Ovikello soi. Ovella oli poika viereisestä taloyhtiöstä: "Voiko teidän isä tulla leikkimään vesisotaa?" :D

Värivaroitus = kesätiimikuteet

Kesäksi hankin aina pojille "keppostiimikuteet". Vähintäänkin samanlaisia t-paitoja ja joskus myös shortseja. T-paidat saavat mielellään olla värikkäitä ja erottuvia. Keltainen ja oranssi ovat kestosuosikkeja. Keppostiimikuteissa pojat liikkuvat paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, joten värin erottuvuus on plussaa :)

Keltaiseen taittuva limen vihreää (H&M)

Vihreää ja sinistä (H&M)

Vaikka tiimivaatteet oli jo hankittuna näytin kamera-paidan kuvaa esikoiselle, joka ehdottomasti halusi sellaisen. Esikoiselle tuli varmuuden vuoksi tuo sininenkin, kun sitä oli isommassa koossa. Kävi hyvin, molemmat paidat sopii. (Name it, Niilo-ilosta)

Jos yllätät kolmen koplan tällä lailla puettua sakkia hölmöilemässä, niin ihan luvan kanssa saat karjaista, että se touhu loppuu heti ;)

Asiasta kuudenteen...

Viva Espanja! Ihmeiden aika ei ole ohitse, espanjalaiset ovat vihdoin onnistuneet tuottamaan marjoja, jotka maistuva marjoilta. Kalliitahan nuo ovat, mutta ihanaa kun marjakausi on pidentynyt. Alla oma luksusaamiaiseni, jossa marjoja ja luonnonjugurttia. Välillä makeuden lisääjänä Pilttiä ja louraus lapsille hankittua jugurttia.

Loman maisemakuvapläjäys

Nizzan rantabulevardilta

"Puistovuorelta" näkymä rantabulevardille

Samasta paikasta näkymä satamaan

"Puistovuorelta" kaupunkinäkymä

Näkymä rantabulevardin varrelta sataman suulta

Hotel Splendidin kattoterassin näkymä

Kattoterassin uima-allas ja takan pilkistää poreallas. Molemmat testattu :)

Sitten hetkeksi Monacoon
Näkymä satamaan juna-aseman ulkopuolelta

Satamasta näkymä vuorille, jossa pilvet roikkuivat aurinkoisesta säästä huolimatta

Monte Carlon Casinon meren puoli

F1 kisakatsomot olivat jo valmiina

Hyvä näkymä se on tämäkin :)

Äitienpäivä Keppostyyliin

Äitienpäivä - tuo suloisen seesteinen päivä, jolloin tähtisilmäiset pikkupallerot ja vaimoaan jumaloiva mies tekevät kaikkensa, jotta äiti voisi vaan nauttia päivän leppoisasti tunnelmasta. Ah!

Tai sitten päivää voi viettää enemmän tai vähemmän kaaosvetoisesti eli Keppostyyliin. Vaikka näin:

Lahjahärdelli
Pienemmät pojat olivat niin tohkeissaan lahjahommasta, että eivät meinanneet pysyä nahoissaan. Viime maanantaina kuopus huokaili autossa teatraalisen raskaasti "Huomenna on niin raskas tarhapäivätulossa -huoh!" Syynä oli huippusalainen projekti, joka ehkäpä liittyi lahjan valmistukseen :)

Kun keskiviikkona paketit olivat valmiit kotiinkuljetettavaksi, ne oli pakko avata HETI. Meinasi tulla riita ja kyyneleet, joten ajattelin, että samahan se on minä päivänä ne avaan. Tasapuolisuuden nimissä avasin esikoisenkin lahjan.

Hienot lahjat ja kortit!

Esikoisen valokuvakehys ja kuopuksen pannunalunen 

Keskimmäisen kaulakoru

Me emme osta toisillemme lahjoja äitien/isäinpäivänä mieheni kanssa. Tänä vuonna ilmoitin Hra Kepposelle selkeästi haluavani lahjan. Lahja on 4 kpl miespuolisia puutarhaorjia ja uusia taimia perennapenkkiin. Hra Kepponen nyökytteli lupaavasti, vaikka otsaluun asennosta pystyin kyllä tulkitsemaan, että mikä tahansa netistä tilattavissa oleva tavara olisi parempi vaihtoehto ;)


Kakkukahvit
Olen yleensä tarjonnut omalle äidilleni ja anopilleni vähintään kakkukahvit, välillä myös lounaan. Tänä vuonna paikalle oli tulossa vain omat vanhempani. Koska meillä oli lauantaina pidemmän matkan vieraita ja kakkua tarjolla, päätin että kakkukahvit ovat jo lauantaina.

Kakkuna oli Kinuskikissan ohjeella tehty Baileys-juustokakku 

Espanjalaiset mansikat jopa maistuivat mansikoilta

Tein äidilleni onnittelukortin

Ja ostin myös äitienpäiväruusunkin

Mutta voih! Äitini sairastui eikä päässytkään tulemaan paikalle. Kukat menivät perille isäni mukana.

Huomaavaisena miniänä tsemppasin anopin muistamisen: tein kortin ja jopa hankin anopille lahjan. Huonomuistisena ihmisenä unohdin kokonaan lähettää ne. Lojuvat vieläkin tuossa pöydällä, kun en vaan ole mitenkään ehtinyt postiin. Noloa! Anoppi varmaan ilahtuu kuitenkin... vielä juhannuksenakin.

Äitienpäiväaamiainen

Jonkinlaista kiristystä alakerrasta kuului, kun Hra Kepponen yritti saada pienemmät pojat osallistumaan aamiaisen valmistukseen. Siihen aikaan, kun aamuvirkuissa perheissä jo syödään lounasta, aamiaiseni vihdoin saapui makuuhuoneeseen. Onneksi olen erittäin aamu-uninen :)

Pollein poika oli kuopus, joka oli aivan itse asetellut pekonit leivälleni. Ihana ja herkullinen aamupala.

Puutarhaorjat

Havaitsin noin kolmessa henkilössä kasvavaa vastenmielisyyttä pihalle siirtymisessä. Innokkain keskimmäinen sen sijaan osoittautui kuntokestävyydeltään heikoksi. Kuopusta lukuunottamatta pojista oli kuitenkin apua ja saimme miehen kanssa tehtyä hommia. Ne jäivät hiukan kesken taimiostosten takia. Hoidetaan ne sitten, kun tullaan taimikaupasta, ajattelimme toiveikkaana.

Uudet pihasomisteet

Taimishow

Kello kiisi eteenpäin ja ajattelin, että voisi ehkä olla parasta, että menen yksin taimikauppaan. 

Minä Hra Kepposelle: "Haluatko lähteä taimikauppaan vai kipaisenko yksin?"

Hra Kepponen: "Voin tulla"

Mitä minä ajattelin: "Hra Kepponen todellakin haluaa ostaa minulle taimia ja on jopa etäisesti kiinnostunut aiheesta. Miten yllättävää ja mukavaa!"

Mitä Hra Kepponen ajattelin: "Kyllä mä sen reissun kestän jos vaimo haluaa. Mihinköhän mua tarvitaan - kantoavuksiko?"

Tällä yhteisymmärryksellä yritimme sonnustautua koko porukka matkaan. Keskimmäinen otti matkaanlähtöitkupotkuraivarit ja minun verenpaineeni huiteli päälle 200. Jotta vältyimme pahemmalta yhteenotolta piti tankata voileipiä, sylitellä, vähän rähistä lisää ja toistaa kuvio alusta.

Vastoin todennäköisyyksiä pääsimme taimikaupalle saakka. Lyhyt yhteenveto: ainoastaan minua kiinnosti taimet. 

Kassalla kysyn Hra Kepposelta, että ostatko minulle taimet. Hän ei vastaa mitään. Päädyn maksamaan taimet itse. Höh ja pöh.

Hra Kepposen puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei varmaan kuullut eikä myöskään olisi pystynyt irroittamaan kättään lompakolle. Hänellä oli pidossa poika, joka oli kastellut itsensä sadettajassa likomäräksi ja yritti palata jatkamaan läträystään.

Kenkiä myöten läpimärkä poika

Pakkasimme autoon taimet, vuorasimme hiukan takapenkkiä muovipusseilla märkää lasta varten ja hurautimme kotiin. Tämän jälkeen tarvitsinkin jo pienen levon.

Taimet jäivät tähän tilaan ja ovat siinä edelleen:

Äitienpäivä illallinen

Hra Kepponen lupasi valmistaa minulle äitienpäiväillallisen. Hänellä alkoi olla jo kiire työmatkalleen, joten jouduin itse kuorimaan kaikki parsat. Illallinen oli varsin onnistunut. Sen jälkeen Hra Kepponen huikkasi moit ja lähti reissuun.

Keittiö jäi tähän tilaan:

Yhtään puhdasta haarukkaa ei ollut enää jäljellä.

Tässä vaiheessa jouduin nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että kuntokestävyyteni riittää enää ainoastaan lasten iltatoimiin ja seuraavan päivän vaatetuksen esille ottoon. 

Aamulla katsoin keittiötä - mikä sotku! Avasin verhot ja katsoin pihalle risukasaan - mikä sotku! 

Varsinainen Äitienpäivä Dagen Efter :( 

Tästä voisi masentua ja kettuuntua.

Keitin kahvit. Päätin ajatella asian toisin. Totesi ilahtuneena, että meillähän on vielä paljon puhtaita mukeja, veitsi voin levittämiseen. Niillä hoituu aamupala :) Kiva, kun piharoskat ovat valmiiksi kasassa. Roiskasin vähän vettä taimilleni. Jos ne nyt säilyvät kukkakaupassa viikkoja, niin kai ne nyt säilyvät tuossa pihalla pari päivää. Taimet on kuitenkin nyt hartaudella valittu :)

Pitäisi muistaa toukokuun alussa 2014 lukea tämä kirjoitus ja skaalata omat odotuksen perheen suorituskyvyn mukaiseksi. Jotain pientä - vaikka vaan se aamiainen. Tai suuremmat odotukset on paras hoitaa suoraan materialla.