Top 10 illallinen

Pitää vielä ottaa vähän ajallista etäisyyttää äitienpäivän hulinaan ja verenpainepiikkiin ja palata ihaniin lomatunnelmiin.

Söimme Nizzassa erittäin hyvän ravintolaillallisen La Petite Maisonissa. Illallinen sijoittui listallani top 10. Inspiraatio kyseisestä ravintolasta tuli Kotirouva Lontoossa blogista. Koska minun ja kotirouvan lifestylet eivät juuri kohtaa, mietimme miehen kanssa, että mahtaako paikka miellyttää meitä. Haimme ensisijaisesti ruokaelämystä rennossa ilmapiirissä. Nettisivut eivät myöskään kertoneet mitään ruokalistasta eikä hintatasosta. Olipa onni, että kuitenkin menimme sinne!

Pöydän varaus high seasonin ulkopuolella arki-illaksi kävi varsin sujuvasti. Epäranskalaiseen tyyliin otimme varauksen heti ravintolan auetessa. Ajattelin, että jos haluan neuvotella tarjoilijan kanssa, niin parempi olla ajoissa, kun tarjoilijat eivät vielä ole superkiireisiä.

Paikka on sisätiloiltaan pieni. Terassille mahtuu enemmän ruokailijoita.

Kumman hyvältä roseeviini maistui Nizzassa. En ole aikaisemmin ollut sen ystävä

Entäs se ruoka sitten.

Todella hyvää. Osittain jopa suorastaan taivaallista.

Jaoimme miehen kanssa alkupaloja. Alla miehen valinta: tonnikala carpaccio. Päällä pikkasen kirpakkaa chiliä, rucolaa, ainakin sipulinvartta, parmesania ja öljyä. Aivan tolkuttoman hyvää! Tämä on annos, joka jää varmasti molempien mieleen.

Minun valintani oli lämmin vuohenjuustosalaatti. Se oli erinomainen, ei kuitenkaan tonnikala carpaccion veroinen. Salaatissa oli rucolaa, mutta muita lehviä en tunnistanut. Lisäksi tomaattia, salaattikastiketta ja runsaasti pinjansiemeniä. Vuohenjuustot olivat friteerattu kauttaaltaan. Frittitaikina oli aivan henkäyksen ohut, maukas ja niin rapea. Alla vielä kastiketta.

Kuriositeettivalinta oli "talon erikoisuus" eli friteeratut kesäkurpitsankukat. Frittitaikina jälleen erinomainen, mutta kesäkurpitsankukka ei maistu juuri miltään. Hyvä dippikastike.

Oma pääruokavalintani oli hummeripasta. Kastikkeessa oli täydellinen kerman, hummeriliemen ja hapokkuuden yhdistelmä. Kastiketta ei jäänyt tippaakaan lautaselle. Lisäksi hummerinlihaa oli lautasella kiva määrä. Linguinipasta oli myös erinomaista.

Mies heittäytyi pois tavanomaiselta pihvilinjaltaan ja valitsi kannustuksellani tryffelirisoton. Tarjoilijakin kannusti, että se on erinomainen valinta :) Tryffelirisotto oli erinomainen. Minun vaikea sanoa, että kumpi pääruuista oli parempi. Pidän niin paljon hummerista. Ne olivat vaan molemmat kertakaikkiaan superhyviä. Tryffelirisotto jää varmasti miehelle muistiin ja minulle molemmat pääruuat.

Odotuksen jälkiruuan suhteen olivat erittäin korkealla. Ehkä jo liian korkealla.

Jälkiruuissa ei ollut mitään vikaa. Ne olivat ihan ok, mutta kovin tavanomaiset eivätkä yltäneet lähellekään alku- ja pääruokien tasoa. Jos vielä joskus pääsen syömään La Petite Maisonissa, niin varmaan skippaan koko jälkiruokaosaston.

Minun valintani oli perinteinen tiramisu. Ranskan puolella on selkeä ero Italiaan verrattuna tiramisun kostutuksessa - se on Italiaa ylenpalttisempi. Kun lusikan upottaa tiramisuun lautanen vettyy kostukkeena käytetystä alkoholiseoksesta, joka tuo myös liikaa karvautta. Itse asiassa paras tiramisu on suomalainen, jossa kostutus on paljon maltillisempi :)

Miehen valinta oli valkosuklaamoussea vadelmilla. Olen varmaan ronkeli, mutta mielestäni valkosuklaamoussessa oli liian hento valkosuklaan maku ja se oli olisi saanut olla makeampaa. Vadelmakastike taas olisi saanut olla kirpeämpää. Paras yhdistelmä jälkiruokia tuli kun söi yhdessä tiramisua ja valkosuklaamoussea.

Pöytään tarjoiltiin aluksi paahdettua leipää ja tapenadea. Leipää tarjoiltiin hauskasti paperipussissa. Pöytäkoristeina olleet tomaatit ja sitruunat olivat tarkoitettu syötäväksi. Niiden kaveriksi oli öljyä.

Entäs sitten se palvelu - saimmeko sitä?

Tarjoilijamme oli komea nuori mies ja palvelussamme ei ollut mitään vikaa. Toki kun kaikki pöydät olivat täynnä, niin tarjoilijoilla oli kova kiire. Hoidan aina ravintolaan tullessa "kättelyn" ranskaksi, sillä saa sympatiat puolelleen. Nizzassa tarjoilijat vaihtavat itse englantiin, ilmeisesti ranskantaitoni on vielä huonompi kuin luulen :)

Suurin osa asikkaista oli ranskalaisia. Osa kanta-asiakkaita, joita tervehditiin halauksin ja poskisuudelmin. Vaatetus oli suurimmalla osalla siisti, mutta tavallinen, jopa farkkuja. Pari aivan viimeisen päälle laittautunutta daamia oli joukossa. Meidän lisäksi sisällä oli muutamia turisteja. Viereisen pöydän amerikkalainen pariskunta sai varmasti huonon ravintolakokemuksen kalliilla. He halusivat syödä pihvit ja yrittivät kysellä tarjoilijoilta lihasta ja pihveistä. Tarjoilija vastasi jotain ylimalkaista ja pariskunta päätyi valitsemaan muistaakseni entrecotet. Niitä ei tarjoiltu perinteisesti pihveinä vaan viipaleina pannussa. Varmaankin amerikkalaisen mielestä näin tarjoillaan paisti ei pihvi. Tarjoilija olisi kyllä voinut kertoa siitä.

Mies halusi omansa medium miinuksena ja nainen medium plussana. Kumpikaan ei ilmeisesti ollut tutustunut ranskalaiseen pihvinpaistoon. Pöytään tuli pannu, pariskunta näytti hämmästyneeltä, että missä pihvit. Siellähän ne iloisen punaiset "paistiviipaleet" pötkötti pannulla. Naisen medium+ olisi uponnut minulle, mutta ei miehen medium-. Hetken ruokaa lautasella pyöriteltyään pariskunta nöyrtyi pyytämään lihan lisäkypsentämistä. Tarjoilija vei lihat keittiöön, mutta jätti perunamuusin ja pavut pöytään kylmenemään. Kun lihat palasivat keittiöstä (meni paljon enemmän aikaa kuin niiden lisäpaistoon olisi kulunut), mitään uusia lisukkeita ei tullut ja niinpä pariskunnalla oli sitten kylmää perunamuusia. Nainen söi yhden viipaleen lihaa ja pienen lusikallisen papuja, söi hiukan paperipussileipää ja joi cociksen. Olipas siinä sitten ranskalainen gourmet-elämys :(

Entäs sitten hinta?
Ravintola on mielestäni kallis. Koska Ranskassa voi syödä erittäin hyvin selvästi Suomen hintatasoa halvemmalla, erotus muihin ruokapaikkoihimme tuntui. Ero Suomeen ei olekaan enää niin kummoinen. Loppulasku oli aivan sama La Petite Maisonissa kahdelta kuin pari viikkoa Helsingissä Gaijinissa kahdelta (valitettavasti noiden ruokien taso ei ole vertailukelpoinen ja palvelukin oli parempaa Ranskassa). La Petite Maison kiilasi ohitse kotimaisten ravintolasuosikkieni. Eli jos raaskii syödä Helsingin hinnakkaissa ravintoloissa, kannattaa ehdottomasti kokeilla La Petite Maisonia, jos saattuu lähellä kulkemaan (ravintola toimii ainakin Nizzassa, Cannesissa, Pariisissa, Lontoossa ja Dubaissa).

Nyt hiukan masentaa se, että edessä on kotoisasti makaroonilaatikkoillallinen. Maistuis paremmin hummeripasta.