Lapsiperheen Lontoo

Cotswoldsissa seikkailimme esikoisen kanssa kahdestaan ja Lontoossa sitten koko perheen voimin. Ehdimme näkemään todella paljon ja pojat jaksoivat yllättävän hyvin. Reissu olisi saanut kyllä olla pidempi, jotta olisimme voineet lorvailla enemmän ja käydä vielä pari polttelemaan jäänyttä paikkaa lisää.

Lontoon nähtävyyksiin tutustumisen aloitimme Tower of Londonista. Olimme paikalla noin tunti avaamisen jälkeen ja heti ensimmäiseksi menimme katsomaan kruununjalokivet. Siellä oli mukavan väljää ja liukuhihnalle pääsi useammankin kerran ihmettelemään pienen kananmunan kokoista timanttia.

Valtikan ja kruunun timantit on leikattu maailman suurimmasta timantista, jota kutsutaan nimellä Cullinan. Se löytyi vuonna 1905 Etelä-Afrikasta ja se lahjoitettiin silloiselle Englannin kuninkaalle Edvard VII. Timantista leikkattiin kaiken kaikkiaan 105 timanttia. Suurin niistä Cullinan I eli  Suuri Afrikan Tähti on kiinnitetty valtikkaan ja se on kooltaan 530 karaattia. Toiseksi suurin on kiinnitetty Imperial State kruunuun.

 Upea Imperial State Crown joka on kopio alkuperäisestä kuningatar Victorian kruunusta. Kopio tehtiin Yrjö VI (George VI) kruunajaisiin 1937 ja sillä kruunattiin myös Elisabeth II

Kuva lainattu http://theenchantedmanor.com/tag/crown-jewels-of-england/

Lähikuva valtikasta ja Suuresta Afrikan Tähdestä

Kuva lainattu: https://jeremyturcotte.wordpress.com/2013/09/06/the-british-crown-jewels/

Kävimme katsomassa yhden keskiaikaisista kuninkaan linnoista, asenäyttelyn ja katsoimme Towerin valloituksesta kertovan pienen näytelmän pihalla. Kävelimme pitkän pätkän ylhäällä muurilla ihastellen näkymiä Tower bridgelle. Pojat viihtyivät hyvin Towerissa, mutta se jäi kyllä historiallisista nähtävyyksistä kakkoseksi British Museumin perään. Korppeja näimme tällä kertaa vain matkan päästä. Joskus vuosituhannen vaihteessa korppi istahti penkkimme käsinojalle tarkkailemaan evästaukoamme, ilmeisesti korppi olisi ollut halukas koestamaan eväämme.

 

  

Pojat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että British Museum oli reissun paras museo ja paras, missä ovat ikinä käyneet. Me tosin teimme museoon pojille suunnitellun täsmävierailun. Aloitimme kipuamalla suoraan Egypt after life osastolle, joka esittelee muumioiden ohella myös elämää Egyptissä.

 Koska olen joskus jopa tehnyt postauksen "Suuri muumioraportti" British Museumista, 

pidättelen itseäni ja laitan vain yhden muumiokuvan.

 Alakerrassa tutustuimme lähinnä Assyyrian historiaan sekä Rosettan kiveen. Joskus hyvin yllättävissä kohdissa tajuan, että lapseni joskus jopa kuuntelevat minua. Olimme kauan sitten kotona puhuneet Lontoon museoiden maksuttomuudesta ja silloin letkautin, että British Museumin kohdalla maksuttomuus on ainoastaan kohtuullista, koska britit ovat ryövänneet muiden valtioiden kulttuurihistorialliset esineet itselleen. Yllättäen sain kuulla tämän lausunnon lapseltani museossa :)

Sanoisin, että avain onnistuneeseen museokäyntiin on valita muutama lapsia kiinnostava teema museosta ja jättää esim. Antiikin Kreikka ja Rooma väliin. Sellaiset historialliset esineet, jotka voisi olla Idiana Jones elokuvan rekvisiittaa, uppoaa ainakin meidän poikiin.

 Balawat Gates, n. 880 eKr

Lontoon matkatoive tuli esikoiseltamme, joka on haaveillut pääsevänsä käymään Harry Potter studioilla. Siellä selvisi, että poika on kyllä Harry Potterinsa lukenut ja katsonut ja oli erinomaisesti selvillä, mikä rekvisiitta kuului mihinkin elokuvaan ja kohtaukseen. Itsehän en muista enää mitään.

Kävimme Hra Kepposen kanssa kahdestaan reilut 3 vuotta sitten studioilla ja tykkäsimme kovasti. Edellisen vierailun jälkeen Studiot olivat kasvaneet lisää Tylypahkan junalla ja Kielletyllä metsällä. HP studiot olivat selvästi esikoisen juttu, mutta kyllä me muutkin siitä pidimme. Toisella kertaa se ei enää tehnyt samanlaista vaikutusta kuin ensimmäisellä.

Kolmen vuoden takaisessa postauksessani on runsaasti kuvia studioilta *täällä*. Tällä kertaa menimme junalla Watford Junctionille ja sieltä bussilla studioille, matka oli selvästi nopeampi ja paljon edullisempi tällaiselta joukolta kuin bussi Victorialta.

Olimme junassa matkalla Tylypahkaan kun ankeuttajat hyökkäsivät

Hra Kepponen lähtee Tylypahkaan

Kuopuksen ja keskimmäisen reissun kohokohta oli käynti Hamleysin lelukaupassa Regent Streetillä. Hra Kepposella ja pienemmillä pojilla taisi mennä useampikin tunti lelukaupassa, pojat käyttivät siellä reissurahansa ja säästöjään. Illalla pojat sitten riemuissaan ajelivat uusilla radio-ohjattavilla autoilla seiniä ja kattoa pitkin. Ihan kirjaimellisesti - autot pysyvät seinässä ja katossa.

Kuninkaallisia legohahmoja Hamley'silla

Minun ja esikoisen vierailu Hamleysilla jäi lyhyeksi, koska meillä oli kiire teatteriin katsomaan Thriller Live konserttia. Se oli tuhti pari tuntinen Michael Jacksonin musiikkia höystettynä hienoilla tanssiesityksillä. Konsertti ei ollut pelkkää Jackson imitointia vaan uudenlaisia sovituksia useammalle laulajalle. Tokihan Jackson imitoija oli mukana ja olihan hän huikean hyvä. Pidimme molemmat esityksestä todella paljon. Olin antanut esikoiselle aivan vapaat kädet musikaalin valitsemiseen, sillä rajoituksella, että Leijonakuningasta en tällä kertaa lähde katsomaan.

Olimme hyvissä ajoin paikalla :) kuten tyhjästä salista huomaa

Kuvat lainattu http://thrillerlive.com/west-end/gallery/

Minulla ja Annalla oli yksi vapaa iltakin. Olisimme toki voineet lähteä pubiin olusille tai peräti viettämään lauantai-iltaa kaupungille, mutta voiton vei Tate Modern. Olimme siellä lauantai-iltana 20-22. Paikalla oli yllättävän paljon nuorehkoja aikuisia ja etenkin miehiä. Suomessa museioissa näkyy usein miten minun kaltaisiani - eli keski-ikäisiä naisia. Kadehdin kyllä lontoolaisia aivan poskettoman hienosta ja suurimmaksi osaksi maksuttomasta museotarjonnasta. Vaikka en ole modernin taiteen ystävä, niin kyllä Tate Modern on aivan uskomaton kokonaisuus sekä upeaa arkkitehtuuri että mittavaa kokoelmaa.

 Tate Modernin aula

Todella väsyneet grazy bailaajat Lontoon yössä eli Tate Modernissa

Lisäksi ehdimme vielä hiukan palloilemaan pitkin kaupunkia ja vierailemaan muutamalla jäätelökiskalla. Big Ben, parlamenttitalo ja Wesminster Abbey käytiin ainakin bongaamassa ulkoapäin. Kävimme katsomassa Buckinghamin palatsia, kun vahdinvaihto oli päättymässä ja bongasimme paraatinkin.

Kohta portit aukeavat

Tulihan nähtyä ja koettua paljon! Lontoo on hieno kohde lapsillekin - ainakin tuollaisille alakoululaisille. Perheen kesken olemme tosin puhuneet, että seuraava säästökohde voisi olla perinteinen rantaloma, jolla otetaan tosi rennosti ja lepuutellaan vaan :)

Englannin maaseutuidylliä

Cotswolds oli minulle se sysäys lähteä Lontooseen. Olen pitkään haaveillut, että haluaisin nähdä Englannin maaseutua. Cotswoldsin tietoisuuteeni toi Downton Abbey tv-sarja. Sen kyläkohtaukset on kuvattu Cotswoldsin reunaman pikkukylässä ja minä rakastin niitä pätkiä. Muutenhan minulla on viha-rakkaussuhde Lontooseen ja oikeastaan koko saarivaltakuntaan huonojen hotellien ja palveluiden takia. Edellisen epäonnisen reissun jäljiltä suhteemme oli vielä vihan puolella, mutta minua poltteli Cotswolds ja poikia Harry Potter studiot ja British Museumin muumiot. Heikkouteni vanhoihin taloihin siis ajoi meidät matkaan ;)

Vietimme reissun alkuosan esikoisen kanssa kahdestaan Cotswoldsissa. Mitään sen kummempaa tekemistä suloisissa pikkukylissä ei ole kuin kävellä ja istua välillä toinen toistaan houkuttelevampaan kahvilaan tai teehuoneeseen, tai pistäytyä pubiin yhdelle tai lounaalle. Kylien välillä kulkee patikkareittejä ja niillä voi ihailla alueen vehreyttä ja kumpuilevaa maastoa ja katsella laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Cotswoldsiin ajaa Lontoosta reilun kaksi tuntia liikenteestä riippuen. Junalla perille pääsee hiukan nopeammin. Perillä kylien välillä voi liikkua harvakseltaan kulkevilla paikallisbusseilla, kävellen tai taksilla, jos ei ole sitä vuokra-autoa. Alueella on paljon majoitusvaihtoehtoja alkaen bed&breakfasteista. Lontoosta tehdään myös valmiita päivän bussiretkiä alueelle.

Meille sattui tyypillinen brittisää, eli vierailun aikana saimme useammankin kevyen sadekuuron niskaamme ja sitten huipentuma tuli vielä pienen hetken ajan rakeita. Eli vähintään sateenvarjo kannattaa olla mukana.

Minä ihastuin Cotswoldsiin pahasti. Kauniita vanhoja miljöitä ja herkullisia kahviloita -kuka niitä voi vastustaa. Sen verran oli alueen lumo voimakasta, että jopa kohta 13v teinikin piti alueesta.

Bibury

Ihana Hotel Swan Biburyssä, hinnan puolesta suosittelen Dial Housea Bourton-on-the-Waterissa

Hotel Swan

Biburyn läpi virtaa pieni ja matala joki, vettä oli ehkä 20cm mutta silti näimme pikkukaloja

patikointireitin alkupäätä Biburyssä

Arlington Row Biburyssä

Arlington Row

Arlington Row

Bibury

Burford

 Biburyä vilkkaampi Burfordin kylä on rakennettu kukkulalle

Burfordissa on paljon pikkukauppoja, ruokapaikkoja, teehuoneita ja majataloja

Kauppoja oli kaikenlaisia, kuten myös harjakauppa :)

Oxford Brush Company

Burfordissa söimme perinteisen pubilounaan eli fish and chips. Jälkkäriksi apple crumblea.

Minua nauratti, että nykyisin perinteisen pubin ruokalistalle kuuluu myös chicken Tikka Masala.

The Cotswolds Arms pubi

Bourton-on-the-Water

Bourtonia halkoo myös matala joki ja sen ylitse menee useita siltoja

Bourtonissa on jopa kaksi nähtävyyttä, toinen niistä on moottorimuseo

Talojen edustat notkuivat kukkia, tässä yksi kauneimmista

Pihoihin oli todellakin panostettu, kukin oman makunsa mukaan

Löysimme ihanan kahvilan, joka tarjoili myös lounasta.

Takapihan pöydän olivat solisevan pienen joen rannalla

Bakery-on-the-Water

Bakery-on-the-Water takapihan terassi

Heti kylän muurien ulkopuolella maisemat olivat tällaisia

Cotswoldsissa näkyi paljon lampaita ja suurin osa oli tällaisia mustanaamaisia lampaita. Minulle jäi epäselväksi että oli rotu samaa kuin Scotland black face vai jotain muuta. Nämä veijarit ovat rodultaan Suffolk sheep, kuva lainattu: theselfsufficientliving.com

 

Travel postcards

Moikka Englannista! Olemme perhereissussa ja mukana on ystäväni Anna. Askelmittarini pyörähtää 10000 askeleen jälkeen ympäri ja sehän suorastaan pyörii. Kyllä on tullut käveltyä. Meidän pienet ikiliikkujat vetäisi juuri 12 tunnin yöunet. Rankkaa tämä kaupunkilomailu 😂

Ensimmäinen etappimme oli Cotswolds, jossa olimme esikoisen kanssa kahdestaan ja muu perhe olikin silloin vielä Suomessa. Hyvin jaksoi vajaa 13v innostua vanhoista taloista ja kahviloista.

Mukavaa sunnuntaita!

Joskus matkailu vaan v*ttaa

Kävin viime viikolla piipahtamassa Lontoossa. Ei mennyt kuin Strömsössä :(

Heippa Lontoo. Ei nähdä pian!

Minulla on määrällisesti eniten huonoja reissukokemuksia UK:sta. Neljän tähden hotellin huoneessa juoksenteli hiiri, viktorianaikainen kokolattiamatto sai yöllä silmät turpoamaan melkein umpeen ja äänen katoamaan, juna jäi kesken matkan raiteille ja lentokentälle pääsyyn tarvittiin kaksi taksia ja yksi bussi, kerran olen juossut verenmaku suussa läpi Heathrown lähtöportille ja karjunut (=pihissyt) 30m päästä, että pliis älkää sulkeko porttia vielä. Puhumattakaan niistä unohtuneista wake up soitoista ja saapumattomista takseista.

Edes söpö pubi ja hyvä siideri eivät muuta mielipidettäni maasta

Pitkään välttelinkin koko maata ja hoidin työjutut siten, että yhtään ylimääräistä aikaa ei tarvitsisi maassa viettää. Reilu kaksi vuotta sitten pidin vapaapäivän Lontoossa ja ihastuin niin, että vuotta myöhemmin palasimme Hra Kepposen kanssa viikonloppulomalle. Se oli niin hyvä reissu, että olen ollut rahoitusta ja lomapäiviä vaille valmis viemään esikoisen Lontooseen. Esikoinen saa jatkaa haaveiluaan Lontoosta ainakin muutaman vuoden lisää. Tällä hetkellä Lontoon ohitse kiilaavat jopa Bucharest ja Varsova ;)

Noh, siirrytäänpäs vanhoista narinoista uusiin. Lähdin Lontooseen varsin nopealla aikataululla eikä firman varaustyökalusta löytynyt enää yhtään hotellia. Päätin näppäränä tyttönä varata hotellin netistä hyväksi havaitsemieni Booking.comin tai Hotels.comin kautta. Aina kun löysin sopivan hotellin ja klikkasin confirm-nappulaa hotelli olikin jo myyty. Minulle ehti käydä noin ainakin 7 hotellin osalta. Sitten lopulta sain hotellin Expedian kautta.

Saavuin illalla hotellille ja respa kertoi, että varaukseni on peruttu ja siitä on lähetetty minulle sähköpostia. Sitä piti toistella pariin kertaan ennenkuin meni jakeluun, koska kourassani oli vahvistettu varaus. Sähköpostin peruutuksesta olin saanut kaksi tuntia ennen saapumistani. Syynä oli se, että veloitus luottokortilleni oli epäonnistunut. Syy tuntui uskomattomalta, koska korttini oli toiminut aivan moitteettomasti. Miksi veloitusta tehtiin vasta kolme vuorokautta varauksesta, vaikka varauksella ei ollut peruutusoikeutta?

Hotellilla oli sattumoisin yksi huone vapaana, mutta hinta olikin sitten yli kaksinkertainen varaushintaani verrattuna. Ihan helpolla en antanut periksi, mutta ei siinä auttanut muu kuin Kepposkan taipua maksamaan tuplahinta. Ikinä missään olosuhteissa en ole maksanut niin paljoa hotellista yöltä. En edes Tokiossa neljän tähden bisneshotellissa tai edes alan suurimpien messujen aikaan. Jestas että v*tti! Epäilen aivan röyhkeää huijausta. Etenkin kun se sama luottokortti toimi tuplahintaa veloitettaessa aivan moitteettomasti. Mikäli pankki ei ole dokumentoinut kyseistä epäonnistunutta veloitusta kortiltani, asia ei jää osaltani tähän. Vähintään huijauksen tulee havaitsemaan palautteessaan sekä Expedia että hotelli.

Hotellikatu

Sen verran aika tuhraantui hotelliepisodissa, että suunnitelmani käydä Harrodsin tai Selfridgesin ruokaosastolla romuttuivat. Söin kevyen kahvilaillallisen ja tein pienen kävelylenkin ennen teatteriin menoa. Vielä teatterissakin v*tti armottomasti. Sitten muistin brittien rennon teatterietiketin ja ostin itselleni katsomoon siiderin ja vähän naposteltavaa.

V*tutuksen poistosarja: musikaali ja siideri

Kävin katsomassa Bend it like Beckham, joka perustuu takavuosien samannimiseen menestyselokuvaan. Musikaali oli hauska, varsinainen feel good esitys ja erinomaisesti toteutettu! Poistuin teatterista aivan uutena ihmisenä ja päätin unohtaa katkeruuteni koko maata kohtaan. Lippuostosten teko sentään toimii helposti ja luotettavasti. Vähän huonompia, mutta kelvollisia paikkoja saa ajoittain alennuksella http://www.lontoonmusikaalit.fi/ ja http://www.ticketmaster.co.uk/ on suurempi paikka valikoima. 

Musikaalikuvat: http://benditlikebeckhamthemusical.co.uk/

Katkeruuteni alkoi jälleen hiipiä pintaan, kun palasin sikakalliiseen, mutta niin vaatimattomaan hotelliini. Suihkusta ei yllätyksekseni tullut lainkaan lämmintä vettä. Sitä tosin tuli lavuaarista. Illan piristykseksi yritin peseytyä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti lavuaarissa. Pötkähdin melkein puhtaana nukkumaan.

Yöllä kolmen jälkeen kuului kovaääninen piippaus ja heräsin säpsähtäen. Kävin takaisin nukkumaan ja ehdin torkahtaa, kun palohälyytin alkoi soimaan tauotta. Ei siinä auttanut muu kuin pukeutua, nappasta käsilaukku olalle ja lähteä portaisiin. Siellä respa tiedottikin, että ei ole vaaraa ja asukkaat voivat palata takaisin huoneisiinsa. Palohälytyksen loppuminen voi viedä vielä aikaa. Eihän siinä helvetin metelissä tietenkään pystynyt nukkumaan.

Palohälytyksen laukaisi erittäin päihtynyt asiakas, joka tupakoi savuttomassa hotellissa huoneensa kylpyhuoneessa. Respa oli huomauttanut hänelle jo useasti, että tupakointi pitää lopettaa ennenkin tulee palohälytys ja paikalle pitää kutsua poliisi. Tilanne laukesi sillä lailla, että respan mies sai jostain apua ja he kantoivat asiakkaan hotellin ulkoportaille. Siinä kun unettomana kiepuin sängyssäni kyljeltä toiselle, aloin jälleen inhoamaan hotellia ja seuraavaksi koko maata.

Kehnon aamiaisen ja vielä kehnompien yöunien jälkeen raahauduin aamulla aikaisin asiakkaalle. Siellä sentään meni hommat hyvin. Asiakkaalla on über-cool toimisto keskeisellä paikalla Lontoossa ja oli kiva päästä bongaamaan se. Palaverin jälkeen minulle jäi aikaa pyöriä lentolaukkuni kanssa Piccadillyn ympäristössä. Katselin vähän näyteikkunoita, söin välipalaa ja kävelin St. Jamesin puistoon kahville. Olo oli varsin koomainen.

Puisto oli vielä ihanassa kunnossa ja ilmassa vasta alkusyksyn tuntu

Ilkeän näköinen brittiorava olisi halunnut jakaa ruokani ;)

Olin todella väsynyt ja turhautunut kotiin tullessani. Sinänsähän reissu meni kuitenkin putkeen, että homma, jota lähdin hoitamaan onnistui eikä nuo vastoinkäymisetkään olleet mitään vakavaa. Omasta pussista ei mene riistohotellin maksukaan, mutta v*tutus ja jälkiselvittelyt ovat itseltäni pois vapaa-ajasta ja henkisestä kapasiteetista. Nyt ei vähään aikaan jaksa kiinnostaa Lontoo tai edes koko saarivaltio tai edes työmatkustus. Helmikuinen passivarkaus ei ole vieläkään haihtunut mielestä eikä ole muuttunut huvittavaksi anekdootiksi, joten fiilikset työmatkailun suhteen ovat pakkasella. 

Jossain vaiheessa tämäkin muisto muuttuu huvittavaksi. Eihän sitä ihan joka reissulla pääse todistamaan asiakkaiden poistoa voimalla hotellista :)