25. syyskuuta 2020

Toteutuiko lomaodotukset?

Ennen lomaa listasin top-10 asiaa, joita toivoin lomaani. Tuon postauksen avulla onkin helppo tarkastaa, että kuinka moni lomatoiveeni toteutui.

1. Uiminen
Toivoin paljon uimamahdollisuuksia etenkin mökille. Ne kyllä toteutuivat täysin, uimakeliä riitti oikeastaan elokuun loppuun ja vielä syyskuussakin kävin pulahtamassa. Kesäloman mieleenpainuvin uinti tapahtui Norjalaisessa vuonossa, vesi oli +13.

2. Mansikat
Tarkoituksenani oli syödä joka päivä mansikoita ja jos pidin välipäivän, niin silloin olin aikeissa syödä muita marjoja. Aivan kirjaimellisesti en päässyt tavoitteeseeni, mutta kovin montaa marjatonta päivää ei kesääni kuulunut.

Hra Kepposelta sain syntymäpäivälahjaksi rastasverkon mansikkaplantaasilleni. Reilu vuosi sitten vaari istutti tuijan juureen mansikantaimia ja tänä kesänä ne tuottivat kivasti ihanan makeita mansikoita. Taimia ei ole kuin muutama, mutta iloa niistä oli.

3. Lukeminen
En ehtinyt lukemaan niin paljoa kuin toivon, mutta ehdin lukaisemaan mökillä muutaman dekkarin. Sää oli liian hyvä lukemiseen. Tarvitsisin siis sen riippukeinun sekä kotiin että mökille. Tosin luen nykyisin pääosin e-kirjoja padilta ja ulkona se on lähes mahdotonta.

4. Päiväretki
Haaveilin päiväretkestä ja jo ennen lomahaavepostaustani oli tehnyt ensimmäisen kahden päivän retken Raumalle ystäväni Leenan kanssa. Kokopäiväretken tein Strömforssiin ja Kotkaan ystäväni Tiinan kanssa. Lyhyempiä retkiä tein Hra Kepposen kanssa Fagervikiin. Mustion retkelle osallistui myös isäni.

Strömforsin ruukki

Kesäyö Porvoossa

5. Luontoretki
Luonto on ollut keskeinen osa lomailua mökkeilyn ja matkailun osalta. Varsinaisen luontoretken teimme kahdestaan Hra Kepposen kanssa Porkkalanniemeen ihailemaan auringonlaskua. Matkalla näimme komean uroshirven sekä kolmen peuran joukkion.


6. Päiväunet
Yllättävän vähän nukuin päiväunia. Se johtui siitä, että vuorokausirytmini keikahti jo ennen lomaa. Valvoin myöhään ja nukuin pitkään. 

7. Helsinkipäivä
Helsinkipäivä jäi viettämättä. Kokematta jäi Senaatintorin terassikin. Ei tullut käytyä Suomenlinnassa, Seurasaaressa eikä Harakankaan saaressa. Vähän näyttää siltä, että retket näihin kohteisiin siirtyvät ensi kesään. Yllättäen ensi viikolla alkaa jo lokakuu.

8. Ystävien ja läheisten tapaaminen
Paljon jäi ystäviä tapaamatta ja kesän ainoisiin rippijuhliinkaan en päässyt osallistumaan. Ehdin onneksi tapaamaan monta ystävää, tapasin serkkuni Pasin perheineen, Hra Kepposen serkun Ossin ja hänen vaimonsa Elenan, Hra Kepposen veljen ja poikien suloisen serkun, Jonnan, Sirpan, Tiinan, Ilonan, Otilian ja Leenan ainakin.

Tiinan kanssa Sapokan puistossa Kotkassa 

9. Pohjoisen roadtrip
Pohjoisen roadtrip toteutui ja se oli ihan mahtava. Todennäköisesti minun ei olisi tullut lähdettyä pohjoiseen, jos ei olisi ollut koronaa. Olisi kuitenkin tullut valittua joku etelän kohde. Kesän suhteen hyvin rajoitetut matkailumahdollisuudet eivät jääneet harmittamaan yhtään. Kesään mahtui aurinkoa ja pohjoisen roadtrip oli aivan mahtava. Niin mahtava, että ensi kesäksi haaveilen uudestaan Lapin reissusta.

Tennevoll, Norja

10.  Taide/kulttuuri
Tämä on ainoa oikeasti harmittava juttu, koska kesällä 2020 oli ainutlaatuinen taidetapaus, jonka olisin halunnut nähdä. Kesän taidetapaus oli ehdottomasti Taiteen kotitalo Keravalla, eli purkua odottavan kerrostalon uusi elämä kesäajan taidetalona. En voi ymmärtää, että kohta loppuu syyskuu ja tuo talo on auki enää kaksi päivää. Minulla piti olla koko kesä aikaa käydä siellä ja nyt näyttää 50% varmuudella, että Taiteen kotitalo jää minulta näkemättä. Tylsää, että tässä pääsi käymään näin.

 

Kesähaaveista/suunnitelmista jäi siis toteutumatta Helsinki-päivä ja vierailu Taiteen kotitalossa. Helsinkipäivän voi toteuttaa milloin vaan ja suunnitellut kohteet ovat sellaisia, joissa olen käynyt useasti, joten sehän ei jäänyt harmittelemaan lainkaan. Kymmenen kohdan listasta jäi yksi toteutumatta, jolloin arvosanaksi tulisi varmaankin  9/10. Koska uimavedet olivat koko kesän uimalämpimiä, lomalla oli useampi päivä hellettä ja roadtrip onnistunut, niin kesä saa minulta arvosanan 9 1/2! Enpä olisi keväällä uskonut, että kaikesta huolimatta kesästä tulee onnistunut. Korona ei oikeastaan vaikuttanut kesääni merkittävästi. Meillä työt ovat toistaiseksi jatkuneet normaalisti ja kesälomat sai pitää haluamanaan ajankohta. Näistä asioista pitää muistaa olla kiitollinen.

Miten summeeraisit omaa kesääsi? Vastasiko se odotuksiasi?

Näkyikö korona sinun kesässäsi?

21. syyskuuta 2020

Sunnuntaibrunssi kotona

Viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli syömään terassilla. Sitä kun ei ikinä tiedä, että kuinka monta aurinkoista viikonloppua tähän vuoteen enää mahtuu, niin mahdollisuudet pitää ehdottomasti hyödyntää.

Meidän pojat tykkäävät pekonista ja paras aamiainen tai brunssi sisältää ehdottomasti pekonia. Hieman inhoan kotikeittiössä pekonin paistamista sen sotkuisuuden ja tähteeksi jäävän rasvan vuoksi. Niinpä ajattelin oikaista pekonin suhteen ja tarjota perheelle pekonikananmunakuppeja. Ne ovat aika täyttävää syötävää, joten lisukkeeksi oli tarjolla leipää, leikkeleitä, juustoa, mehuja, esikoisen tekemää smoothieta ja hedelmälautanen. Kutsuimme vaarin eli isäni meidän kanssa brunssille.

Vaikka pojat ovat jo isoja, niin päätin hieman söpöstellä heille ja hedelmävateja koristivat banaanidelfiinit. Isot kundithan eivät voineet vapautuneesti näyttää innostustaan, mutta sain hymyn heidän huulilleen. Mikä parasta, iso määrä hedelmiä katosi nuorten miesten vatsoihin.

Banaanidelfiinit syntyvät hetkessä ja ovat söpöt! 

Pekonikananmunakuppi ja hedelmiä


Kokeilimme tehdä noita munakuppeja yhdellä sekä kahdella pekonilla. Tulimme siihen tulokseen, että yhdellä pekonilla tulee kuitenkin paremmat kuin kahdella. Lausunto on harvinainen, että joku ruoka voi olla parempi vähemmällä pekonilla. Pekonikananmunakuppeja tein tänä syksynä ensimmäistä kertaa mökillä ystäväni Ilonan kanssa.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että pojille piti etsiä aurinkolasit, jotta he pystyivät istumaan pöydässä.
 
Hra Kepponen oli lukenut Hesarin suuren appelsiinimehutestin ja ostanut brunssille testi voittajaa Tropicanan appelsiinimehua hedelmälihalla. Olihan se hyvää! Minä olen aika lailla sitruskiellossa, mutta lasillista Tropicanaa en voinut vastustaa.




Perennapenkissäni kukkii yhä edelleen. Valkoinen suurikukkainen uusi perenna joutuu kyllä siirtymään ensi keväänä jonnekkin muualle kauneudestaan huolimatta, koska se kasvaa puolitoista metriseksi ja näyttää hassulta kukkapenkissä. Pienikukkainen ruusu on kukkinut kohta kaksi kuukautta. 
 
Perennapenkin kukille sopii parhaiten pikkumaljakot. Roadtripillä Norjassa kopioin heti Sirpaa ja ostin samanlaisen pikkumaljakkosarjan kuin hän. Onneksi! Ne ovat todella kivat.

Maljakot ovat islantilaisen suunnittelijan tanskalaiselle dottir merkille suunnittelemat

Tykkään paljon näistä isoista kukista ja myöhäisestä kukkimisajankohdasta


Kivaa uutta viikkoa!

18. syyskuuta 2020

Vuonon rannalla Norjassa

Roadtrip postaus osa 3. Tapahtui elokuussa, matkalla ystäväni Sirpan kanssa.

Kilpisjärveltä matkamme jatkui Norjan puolelle kohti Lofootteja. Halusimme pitää päiväajon kohtuullisena ja siksi emme ajaneet saman tien Loofoteille. Olimme löytäneet satunnaisen majoituksen lähteltä Tennevoll nimistä kylää. Kuvien perusteella maisemat hotellista olivat hienot.

Norjan upeat maisemat saivat meidät pysähtymään useasti jo ennen Tennevollia. Hieman rajan ylittämisen jälkeen ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovijokfossen. Komea vesiputous sijaitsee aivan E8 tien varrella noin puolivälissä Kilpisjärven ja Skibotnin välillä. Vesiputouksen kohdalla on iso levähdyspaikka. Turvakaiteet ovat parhaat päivänsä nähneet ja alas menevä polku paikoittain huonokuntonen ja vaatii hyviä hylviä polvia. Näistä syistä ihailimme putosta lähinnä ylhäältä käsin, mikä ei tehnyt oikeutta putouksille. Pysähtymisen arvoinen paikka silti.

 


Lämpötila oli +24, kun pysähdyimme Skibotnin eli Yykeänperän kohdalla ihailemaan Jäämerta. Jestas, oli upeat maisemat

Matkalla Tennevolliin näkyi useita lumihuippuisia vuoria sekä vuonoja. Palveluita ei juuri näkynyt. Saadakseen ruokaa, kahvia tai bensaa piti usein poikeita tieltä kylään. Söimme kevyesti, koska ajattelimme sitten panostaa ruokailuun hotellissa.

Maisemaa matkalla Tennevolliin

Perillä hotellissa meitä odotti yllätys. Paikalla oli ainoastaan siivooja ja me. Ehkä kuulemma joku kulkija osuu kohdalle sattumalta. Koronan takia illallista ei ollut tarjolla. Facebookin avulla siivooja löysi meille kaksikin eri ravintolavaihtoehtoa. Hotellin kokolattiamatto haisi homeelta ja fiilis oli hieman kolkko. Onneksi kylmälaukussa oli vielä savuporoa. Ei muuta kuin savuporoleipää mahaan ja tutkimaan lähintä kylää. 

Meidän teki mieli uimaan ja sattumalta bongasin ajaessani kaksi pikkutyttöä uimassa. Suunnistimme sinne heti ja pääsimme uimaan vuonossa mukavalta laiturilta. Meillä oli Röhnö-tyynyt mukana ja otimme niillä aurinkoa reilusti Napapiirin pohjoispuolella. Se oli epätodellinen yhdistelmä. Uintiretki vuonolle oli yksi loman ja koko kesän parhaista jutuista.



Ihanan uintiretken jälkeen lähdimme reippaina ja hyvällä mielellä etsimään ruokaa. Alustavasti ajattelimme, että voisimme ottaa take awaytä ja nauttia jääkaapissa odottavaa kuoharia. Take away oli hyvä idea, koska valitsemamme Thai-paikan pöydät eivät olleet kovin houkuttelevia.


Menimme hotellin näköalaterassille istumaan iltaa ja nauttimaan ruuasta ja omista juomista :) Saimme sellaisen maisemashown, että Tennevoll säilynee mielessäni erittäin pitkään.

Alkupalat ja alkujuomat ja the maisema vuonolle


Pilvimassa oli kerääntynyt kylän päälle ja siellä satoi, hetken päästä kylän kohdalla oli melkein kaksoissateenkaari.


Ennen auringonlaskua meren puolellekin oli kerääntynyt pilviä ja näkyi kuinka vuonon päällä oli sadekohtiakin.

Sadetta auringon laskiessa

Auringonlasku oli aivan huikea!


Jouduimme toteamaan, että Tennevolliin päätyminen juuri tuona päivänä oli todella onnekas sattuma. Nukuimme tuuletusikkuna auki, joten haiseva kokolattiamattokaan ei haitannut. Olo tuona iltana tuntui varsin onnekkaalta. Että pääsin uimaan vuonossa ja näin noin upean auringolaskun sateineen. Sää pohjoisessa on hyvin ailahtelevaista, aamulla helle oli vaihtunut sateeseen. Joku oli kömpinyt laittamaan meille aamiaisen ja aamiaiselle ilmestyi norjalainenkin pariskunta. Respan mies totesi, että hiljaista on. Norjalaiset pysyvät suurimmaksi osaksi omilla mökeillään, ainoastaan muutamia suomalaisia on Tennevollin suunnalla nähty.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle

2. Kilpijärvi


15. syyskuuta 2020

Kilpisjärvi

Elokuinen pohjoisen roadtrip kulki siis Kilpisjärven kautta. Meidän oli alkuperäisenä tarkoituksena edetä reippaasti Leviltä Kilpisjärvelle ja lähteä kapuaamaan Saanan huipulle. Kuten reissupostauksen ensimmäisessä osassa kirjoitin, lähtömme Leviltä myöhästyi ja pysähdyimme matkalla liian monta kertaa. 

Majoitumme sympaattiseen Kilpisjärven retkeilymajaan. Terassilla teimme suunnittelua loppupäivän suhteen. Meidän vaeltaminen Saanan huipulle olisi sen verran hidasta, että arvioimme että olisimme takaisin retkeilymajalla ehkä klo 23 paikkeilla. Valoa olisi toki riittänyt, mutta päätimme kuitenkin kävellä 1,5t ja kääntyä sitten takaisin

Kohti Saanaa

Retkeilymajan sivurakennus ja taustalla Saana

Huone oli viehättävä ja toimiva

Lähdimme kapuamaan polkua retkeilymajan takaa. Maasto oli ajoittain hieman hankalaa. Pujottelimme kivien välistä ja kuljimme pitkospuista pitkin, kunnes päädyimme tielle. Saanalle on tehty uusi helpompikulkuinen hiekkatie. Jos olisimme tuon tienneet olisimme tulleet sitä pitkin. Käyttämämme reitti oli kyllä varmasti kauniimpi, koska koivikko oli huumaan vehreä.

Vanhat puuportaat, niitä taisi olla 700 askelmaa on korvattu uusilla kivisillä ja niitä on kuulemma vain noin 200.
 
Lapissa kasvaa vaivaiskoivuja paljon, mutta Saana on tunturikoivujen vyöhykettä

Aurinko paistoi illallakin niin lämpimästi, että tarkenin capreissa ja t-paidassa ja silti on hiki otsalla

Tälläinen kävelytie tuli vastaan, sen päässä on kuulemma parkkipaikkakin

Tie vienee huipulle saakka

Sää oli erinomainen, vielä illalla oli +18. Luonto näytti upealta auringonvalossa. Viimein pääsin näkemään kaipaamiani tupasvilloja enemmän kuin muutaman korren sekä ihastuttavan vanamomättään.

Saanaretkemme kruunasi tunturilla liikkuva isohko porotokka. Ensimmäistä kertaa kuulin, miten porot ääntelevät. Porotokka toi tosin mukanaan aikamoisen hyttysparven ja jouduimme lopulta pakenemaan vastakkaiseen suuntaan. Hiljaisella sivupolulla meidät ohitti aivan vierestä vaadin vasansa kanssa.



Tästä 5 sekunnin klipistä kuulee porojen ääntelyä

 

Tämä päivä oli niin hieno, että Lapin hulluushan taisi iskeä. Edellisellä kerralla Saanalla 90-luvulla ei iskenyt Lapin hulluus ja syynä oli varmasti se, että suurimman osan reissusta satoi. Sama kohde voi olla säästä riippuen minulle aivan mahtava tai sitten sellainen johon ei tee heti mieli palata.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle