19. tammikuuta 2020

Pakkopäivä Lissabonissa

Vuodelta 2019 on matkajuttuja rästissä. Haluan ehdottomasti kirjoittaa ne blogiin muistiin.

Olen pitkään haaveillut matkasta Lissaboniin. Jälkikäteen olen naureskellut pakkopäivälle Lissabonissa. Pitää olla varovainen, mitä toivoo, koska toive voi vaikka toteutua. Olen sanonut useasti ääneen, että minulle riittäisi lyhyempikin vierailu Lissabonissa, koska Lissabonin matkalle ei ikinä tunnu löytyvän sopivaa aikaa (tai jos löytyisi aika, niin ei löydy sopivaa hintaa). En kuitenkaan tarkoittanut 24 tunnin melkein ilmaista vierailua.

Lensimme ystäväni Jonnan kanssa heinäkuun lopulla Azoreille TAP Air Portugalilla Lissabonin kautta. Lento Helsingistä Lissaboniin lähti myöhässä, samoin lento Lissabonista Azoreille, paluulento Azoreilta Lissaboniin lähti myöskin myöhässä. Tietenkin lento Lissabonista Helsinkiin lähti ajoissa. Juoksimme terminaalista toiseen ehtiäksemme koneeseen, mutta jäimme täpärästi rannalle ruikuttamaan. Kone seisoi vielä tuubin vieressä, mutta ovi oli jo suljettu. Kyllä harmitti! Minulla oli kiire äitini hautajaisvalmisteluihin ja ystävälläni poikansa fudispeliin.

Lähdimme jonottelemaan TAP Air Portugalin tiskille, jossa meitä ennen oli kymmeniä Sao Paolon lennolta myöhästyneitä. Kun vihdoin pääsimme aamuyöstä tiskille, selvisi että joutuimme odottamaan vuorokauden seuraavaa TAPin lentoa. Saimme voucherit hotelliin, lounaaseen ja taksimatkoihin hotelliin. Matkatavaroita emme saaneet ulos ja meillä ei siis ollut mitään tavaroita. Aamuyöstä pääsimme vihdoin huoneeseemme nukkumaan. Hotelliin sisäänkirjautumiseen oli aikamoinen jono, vaikutti siltä, että hotellin pääasiallinen bisnes oli TAPin lennolta jääneiden matkustajien majoittaminen. Tapasimme miehen, joka oli ollut jo pari vuorokautta motissa Lissabonissa ja puhkui vihaa.

Aamulla investoimme hammasharjoihin ja -tahnaan sekä deodoranttiin. Minä pyykkäsin alusvaatteni yöllä ja aamulla kuivailin ne loppuun hiustenkuivaajalla. Mietimme päivän strategiaa. Hotelli potkaisisi meidät ulos klo 12 ja lento lähtisi vasta klo 23 jälkeen. Päätimme siis lähteä päiväksi kaupungille pyörimään.

Teimme aamiaisella ahkeraa googletusta siitä, mitä haluaisimme nähdä Lissabonissa. Ensimmäinen kohteemme oli Hieronymoksen luostari (Mosteiro dos Jeronimos), joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Luostariin pitää ostaa sisäänpääsylippu, luostarin yhteydessä olevaan kirkkoon pääsee tutustumaan maksutta. Rakennus on myöhäisgoottilaista tyyliä ja runsaasti koristeltu. Edellisen illan ja yön huonot fiilikset alkoivat haihtumaan ihaillessani upeaa luostaria. Käsityön mestarinäyte!





Kirkon komea sisäänkäynti



Kirkon upea holvikaarikatto

Luostarilta lähdimme kävelemään pienen matkan päässä sijaitsevalle Belemin tornille. Se edustaa Hieronymoksen luostarin kanssa samaa tyylisuuntaa. Ulkona oli todella kirkas auringonpaiste ja läkähdyttävän kuuma. 50m kävelyn jälkeen minun piti antaa periksi ja ryhtyä hieromaan katukauppiaan kanssa kauppoja joko lippiksestä tai sitten silmälasien päälle tulevista läpistä. Kirkas valo otti silmiini. Päädyin hurjan tyylikkäisiin läppiin. Jonna nauroi kippurassa 80-luvun tyylilleni, mutta kääntyikin hetken päästä takaisin ja kävi ostamassa samanlaiset. Kasari-tyylimme olisi ollut täydellinen, jos olisimme saaneet hankittua tennissukat sandaaleihin.

Ihanaa kasaria: nostettavat aurinkoläpät. Nämä ovat uusi tiimiasusteemme :D

Matkalla Belemin tornille kävimme katsomassa Merenkävijöiden muistomerkkiä Padrao dos Descobrimentosia. 1400-1500 luvuilla Portugali oli yksi maailman mahtavimmista siirtomaa- ja kauppavalloista ja keräsi rikkauksia etenkin maustekaupalla. Belemin satamasta on lähtenyt Vasco da Gama etsimään meritietä Intiaan. Löytöretket edustavat minulle maailman suurimpia seikkailuja ja tunsin suorastaan pientä kutkuttavaa tunnetta seisomisesta samassa paikassa, josta moni tärkeä löytyretki on saanut alkunsa. 

Muistomerkkiin pääsee hissillä ylös ihailemaan maisemia. Me tyydyimme katselemaan Tejo-jokea ja sen ylittävää siltaa maantasalta. Silta muuten muistuttaa paljon San Franciscon Golden Gatea ja vastarannalla näkyvä Kristus-patsas tuo mieleen Rio de Janeiron.



Muistomerkiltä kävelimme Tejo-joen rantaa Belemin tornille. Torni on aikoinaan sijainnut keskellä jokea, mutta joen kaventuessa torni on ajautunut toiseen reunaan. Belemin tornin sisällä toimii museo. Hieronymoksen luostarista voi ostaa yhdistelmälipun jolla pääsee sekä luostariin että Belemin torniin.

Belemin torni

Belemin tornilta hujautimme taksilla Praca do Comercion valtavalla 35 000 neliömetrin aukiolle. Ihastelimme katutaitelijoita ja aloimme katselemaan, että mistä pääsisimme raitiovaunun 28 kyytiin kohti Alfaman vanhaa kaupunkia.

Praco do Comercio

Riemukaari johtaa Rua Augusta kadulle

Tietenkin Lissabonin tunnetuin ratikkalinja oli tupaten täynnä matkustajia ja pysäkiltä yritti tunkea lisää väkeä jo entuudestaan täysiin vaunuihin. Päätimme reippaina naisina kävellä ylämäkeen. Yllättävän nopeasti yli 30 asteen helle, kirkas auringonpaiste ja ylämäki saivat erävoiton Kepposkasta ja jouduin vetäytymään jälleen vilvoittavan tarjoilun ääreen.

 Kuuluisa raitiovaunureitti 28



Päädyimme sitten ajamaan pienen lenkin Alfaman kautta taksilla. Kaupunki näkymät olivat todella suloiset. Alfamaan ainakin haluaisin vielä palata, mutta vähemmän kuumaan aikaan.

Yhden päivän perusteella Lissabon oli värikäs ja mielenkiintoinen kaupunki eikä vielä edes järkyttävän ruuhkainen Euroopan lomasesongin aikana. Yksi päivä oli tietenkin liian vähän Lissaboniin tutustumiseen, mutta kuitenkin niin paljon, että suurin hinku matkustaa Lissaboniin haihtui.

Vielä viimeinen epäonnen sattuma iski Helsinki-Lissabon välille. Lentoyhtiö TAP Portugalista jäi kaikkea muuta kuin positiivinen kuva. Ennen koneeseen menoa portilla sekä minun että Jonnan lentoliput hälyttivät, että meillä on maksamattomat matkatavaramaksut. Siis matkatavaroille, jotka olimme maksaneet Azoreilta Suomeen ja joita emme koskaan edes saaneet Lissabonissa ulos. Asian korjaaminen tuntui olevan todella monimutkaista sekä hidasta. Minun laukkuni päätyi kanssani Suomeen, Jonnan laukku kiersi maailmaan vielä kolme päivää. Meillä molemmilla oli matkalaukussa märät uimapuvut. Yök!

Tästä episodista voisin ottaa sen verran opikseni, että käsimatkatavarassa olisi hyvä olla myös paluumatkalla vaihtovaatteet ja vähän kempparikamaa. Ja ehkäpä märkää uimapukuakin olisi hyvä kuljettaa käsimatkatavaroissa.

Matkailu avartaa. Siinä voi päästä näkemään kohteita, joissa ei edes ollut tarkoitus pysähtyä 😉😂😂

14. tammikuuta 2020

Universumi, mitä yrität kertoa minulle?

Universumi, yritätkö kertoa, että pysy kotona nainen? Riittäisikö syyksi pysyä kotona kansainvälinen poliittinen selkkaus? Ai ei, laitetaan lisäksi maan sulkeva suruaika. Joko nyt pysyt kotona? Heitetään soppaan vielä äärisääilmiö.

Myönnän: kotona pysymisessä on puolensa! Koska olen kuitenkin reissussa enkä kotona, niin yritän pärjätä olosuhteiden kanssa ja nauttia näkemästäni ja kokemastani.

Loma on vaatinut aika paljon uudelleenjärjestejä. Suurin syy niihin on oranssi-tupee-mies Trump. Olimme lähdössä reissuun hyvin pian Iranin iskujen jälkeen ja vakavasti harkitsimme kotiin jäämistä, koska ensimmäinen kohteemme oli Dubai. Trumpin maltillisena pidetyn puheen jälkeen päätimme uskaltautua matkaan. Huolta aiheutti paluumme reititys Qatar Airwaysilla läpi Iranin ilmatilan. Jouduimme hankkimaan uuden paluulipun, joka meni omaan piikkiin.

Ehdimme hetken nauttia Dubaista. Toki oman lisämausteensa toi liikennekaaos. Rankkasade piiskasi kaupunkia yhden illan ja yön. Seuraavana aamuna kadut olivat veden vallassa ja osa takseista pajalla korjattavana, hybridit eivät olleet tykänneet vedestä. Meidän lomaamme sade ei haitannut.




Sitten seuraavassa matkakohteessamme alkoi tapahtumaan. Omanin todella pitkäaikainen hallitsija menehtyi ja maahan julistettiin 3 vuorokauden mittainen suruaika.

Saavuimme sitten kesken suruajan Muscatiin ja pääsimmekin tutustumaan siihen, kuinka hyvin suruaika on toteutettu. Isot kadut on suljettu liikenteeltä, niitä vahtii poliisipartiot. Suurin osa kaupoista ja ravintoloista on suljettu. Liikkeellä oli viimeisenäkin surupäivänä hyvin vähän ihmisiä. Päivä meni kuitenkin kivasti. Saimme sattumalta allemme taksin, joka ajelutti meitä kohtuuhinnalla pikkuteitä läpi kaupungin ja teimme muutamissa kohteissa pysähdyksiä.


Vielä on edessä vähintään yksi jännittävä haaste. Huomenna eli keskiviikkona ajan autolla aavikkohotelliin. Ajomatkaa on noin 2,5t. Ajomatkalle on luvattu erittäin runsasta sadetta. Kääks! Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin.

Universumi, en tiedä olenko ymmärtänyt viestisi. Mutta en todellakaan uskalla pyytää, että puhu selkeämmin 😉😉😉 Ehkä oletkin vaan halunnut, että tämäkin Matka erottuu muista matkoista. Lupaan silti, että otan tämän kiinnostukseni nähdä ja kokea uutta käsittelyyn, kun palaan ja yritän laimentaa sitä. Toki yksi vielä huimempi seikkailu on varattuna. Mutta heti sen jälkeen.

Kivaa viikkoa!

Ps. Matkakuvia päivittyy instaan, tunnus kepposet

12. tammikuuta 2020

Helsingin paras afternoon tea

Olemme käyneet erilaisilla työkavereiden kokoonpanolla koestamassa Helsingin afternoon tea tarjontaa. Minulta on jäänyt muutama reissu välistä arkikiireistä johtuen. Kaverini Sirpa ja Ilona ovat olleet jokaisella kerralla mukana, joten mielipide perustuu laajemmalle valikoimalle. Tammikuun alussa olimme kolmistaan afternoon tealla St. George hotellissa ja se nousi Helsingin tarjonnan ykköseksi ohitse pari vuotta paalupaikkaa pitäneen Salutorgetin.

Afternoon tea tarjoillaan Winter Garden nimisessä tilassa, jossa on iso kattoikkuna

St. Georgen vahvuus on suolaiset. Erilaiset leivät, osa rapeaa, osa pehmeää ja kaikki tuoretta olivat erittäin herkullisia. Jos on tarjolla tuollaisia leipiä, niin kannattaa ehdottomasti muokata brittiperinteitä ja jättää kurkkuvoileivät ja muuta paahtoleipätuotteet väliin.

Naposteltavat tarjoiltiin hauskasti ja tyylikkäästi puulaatikoissa. Kannen päällä oli suolaiset ja laatikossa kannen alla makeat.


Alhaalta ylös: lohivoileipä, katkarapuhodari, piparjuurta ja jotain lihaa, Västerbotten-juustopiiras ja mätiä

Minun suosikkini oli katkarapuhodari. Oih, miten hyvää! Melkein yhtä hyvä oli pieni juustopiiras. Sirpan suosikki oli piparjuurta sisältävä leipä. Lohileipä ei saanut yhtään ykköstilaa, vaikka sekin oli erinomainen. Suolaisten jälkeen maistelimme skonssit. Skonssit olivat kokonaisuuden heikoin osa. Ne olivat kooltaan pieniä, mikä oli varmaankin syynä siihen, että pehmeää keskustaa ei ollut. Kermakaan ei ollut clotted cream vaan aivan tavallinen kermavaahto. Parhaat skonssit on leiponut brittityökaverini Alex ja ne olivat hänen ensimmäisensä.


Viimeisenä söimme makeat. Aloitin toscapullasta, joka oli todennäköisesti paras syömäni pulla. Harmillisesti muut makeat olivat aika tavanomaisia, ei siis mitenkään kehnoja mutta eivät yltäneet samalle tasolle kuin toscapulla ja suolaiset. Hedelmävarras oli raikas lisä.

Ylhäältä alas: toscapullat, soiket juustokakut, pikkuleivät, hedelmävartaat, suklaat

Wintergarden on tilana tyylikäs, mutta kuitenkin rento. Meillä hurahti 2,5t syöden ja jutellen.

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! 

6. tammikuuta 2020

Kolmet uudenvuodenbileet

Meillä on ollut kolmet bileet tässä vuoden vaihtumisen yhteydessä: kahdet rauhalliset ja ne kolmannet olivatkin sitten varsin kuumottavat.

Aloitetaan rauhallisimmista juhlista. Uudenvuodenaattoa vietimme ihan vaan perhepiirissä aika laiskan pulskeasti. Mietimme, että jotain juhlallisuutta pitäisi olla, kun ensimmäistä kertaa jätimme raketit ostamatta. Pojat alkavat kasvaa rakettihuumasta ulos, joten turha polttaa rahaa taivaantuuliin. Halusimme tehdä jotain kivaa ja helppoa ruokaa ja päädyimme lettubileisiin. Vaikka maailma on pullollaan herkullisia ja erikoisiakin leivonnaisia, niin letut pärjää vertailussa aina. Söimme lettuja sekä suolaisena että makeana.

Onko teistä muistakin letut hyviä? Vai onko se vaan meidän perheen ominaisuus että letut ja vohvelit maistuvat aina.
 
 Lettujen täytteenä oli riisi-jauheliha-paprikaseosta. Osa perheestä laittoi lettunsa päälle juustoraastetta ja käytti letun mikron kautta


Lettujen teon suhteen pitää tunnustaa, että olemme siirtyneet niihin valmisjauhoihin, joihin lisätään vain neste. Aikoinaan vähän kummastelin kauppoihin rantautunutta lettujauhetta: "Kukakohan noitakin ostaan, kun lettutaikinan teko on niin helppoa". Meistä kaupan jauheella tehdyt letut ovat rakenteeltaan parempia ja vielä helpompi paistaa.

Tämä oli siis ensimmäinen vuosi, kun meillä ei ollut raketteja. Päätimme vastaanottaa uuttavuotta poreammeessa. Harmillisesti piha-aita peitti osan näkyvyydestä vilkkaimpaan rakettisuuntaan. Näköesteestä huolimatta oli kivaa lilliä lämpöisessä vedessä ja bongailla raketteja.


Uudenvuodenpäivänä saimme odotettuja vieraita Sveitsistä. Hra Kepposen serkku, hänen Elena-vaimonsa ja pieni poikansa tulivat meille. Ohjelmassa oli seurustelua, autoratakisat, Pipsa Possun katsomista, estä-taaperoa-pääsemästä-portaisiin-peli, ruokaa ja naisille poreallasvuoro.

Olen säästellyt tuota autorataa, kun se on niin näppärän kokoinen ja vetoaa aina lapsiin

Lainasin Elenalle saunahattuani, niin hänkin sai kokea Kardashian-hetken ;)

Kolmansista bileistä ei ole mitään kuvamateriaalia, koska en saanut osallistua niihin. Esikoinen piti perjantaina poreammebileet. Pari hänen kaveriaan ovat jo muutaman kerran käyneet meillä kylpemässä, nyt vieraita oli tulossa enemmän ja myös tyttöjä.

Bileitä edelsi pitkällinen keskustelu, sääntöjen sopiminen ja bileillä olen saanut pojan kiristettyä koulutyöhön joululomalla. Tietysti ymmärsin, mitkä riskit liittyvät siihen, että päästän lauman teinejä kotiimme keskenään. Olihan se varsin kuumottava paikka poistua kotoa bileiden ajaksi.

Esikoisen kanssa sovimme sääntöjen lisäksi bileiden keston. Poika ja vieraat tiesivät, että meillä on parikin webbikameraa kotona ja että hetkenä minä hyvänsä saatamme seurailla livelähetystä olohuoneestamme. Muutaman kerran vilkuilimme ja meno näytti rauhalliselta. Vieraat viihtyivät suurimman osa ajasta saunassa ja poreammeessa. Suurin kuhina oli siinä vaiheessa, kun tytöt lukittautuivat kylppäriin vaihtamaan bikinit päälle ;) Soittelimme muutaman videopuhelun teinille ja kaikki vaikutti olevan ihan kunnossa.

Bileet päättyivät klo 12 ja näimme, kuinka viimeiset vieraat lähtivät kotiinsa. Pakotin esikoisen vielä varmistamaan, että kaikki vieraat pääsivät onnellisesti kotiinsa. Poika tuossa kohtaa muljautteli silmiään, mutta noudatti komentoa. Sovimme etukäteen, että esikoinen siivoaa jäljet vasta seuraavana päivänä. Siivottavaa ei juurikaan ollut, lähinnä kylppärin mutaläikkäinen lattia kaipasi pesua ja osa vieraista oli tullut ilman omia pyyhkeitä josta kertyi pyykättävää. Esikoinen muuten varsin näppärästi siivosi ennen vieraidensa tuloa ja ostimme iltaan vähän pakastepizzaa ja cocista. 

Bileiden omaisuusvanhingot jäivät hyvin pieniksi. Yksi joulukuusenkoriste oli mennyt rikki ja teinit eivät olleet voineet vastustaa lahjaksi saamiani puhallettavia mukikellukkeita vaan olivat avanneet paketit ja ottaneet ne käyttöön. Ne ovat edelleen ehjät.

Bileiden aikana muu perhe oli vaarin luona ja keskimmäinen ja kuopus jäivät sinne yökylään. Yökylän järjestin kaiken varalta, että jos bileet eivät sujukaan hyvin, niin pikkuveljien ei tarvitse olla todistamassa jälkipuintia. Vähän oli vaikea rentoutua perjantai-iltana, kun tietysti kaikki hurjimmat skenaariot pieleen menneistä kotibileistä pyöri mielessä. Olin hyvin huojentunut, että teinien poreallasjuhlat menivät noin hyvin! Nuorisolla oli ollut kiva ilta, eikä naapurusto ole ainakaan vielä reklamoinut räpin soittamisesta pihalla. Tässä on sellainen riski, että joudun antamaan pojalle luvan uudestaankin poreallasbileiden pitoon. Vähän stressaavaa on edes ajatella uusia allasbileitä, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, kuinka kivaa teineistä on hengailla keskenään ja tuonikäisille niitä hengailupaikkoja on vähäisesti. Eikä näiden bileiden perusteella ainakaan ole syytä evätä uusia juhlia. Toki pojan täytyy hoitaa koulutyötään sopimusten mukaisesti. Muistan omasta lukioajastani, kuinka mahtavaa oli, että koulukaverini Makken kotona sai isompikin kaveriporukka viettää iltaa.

Sen verran teimme Hra Kepposen kanssa riskinhallinta, että siirsimme kaiken alkoholin ja muutamat kolmiolääkkeet lukkojen taakse ennen bileitä. Ihan kaiken varalta.

Onko sinun teinisi pitänyt kotibileitä? Luvalla vai luvatta?