18. tammikuuta 2017

Kuuba - retki Sikojenlahdelle

Olimme maksaneet Sikojenlahden päiväretken etukäteen netissä. Hotellin ulkopuolella meitä odotti sovittuun aikaan siisti valtion autovuokraamon jeeppi sekä niukkasanainen kuljettaja-oppaamme Louis. Ensin piti kuulemma käydä Varaderossa selvittämässä jotain asiaa. Louis kaahasi sinne kuin viimeistä päivää ja ehdimme jo hetken miettiä, että millainen päivästä mahtaa tulla.

Louis palasi asioiden hoidosta jätesäkin ja ison rantapyyhkeen kanssa. Kuljettajan puolen penkki oli niin märkä, että Louisin housut olivat jo peffasta kostuneet ja häntä oli etukäteen harmittanut päivä märällä penkillä istumista. Toista autoa ei tietenkään ollut, mutta onneksi löytyi jätesäkki ja pyyhe. Penkkiepisodin jälkeen Louis rentoutui ja hänen sanainen arkkunsa avautui. Sen jälkeen puheesta ei tullut hetkeksikään loppua, Louis puhui meille melkein puoli vuorokautta. Paitsi, että Louis jututti meitä, niin hän jututti kaikki paikalliset ja puolet muista turisteista. Häntä piti päivän aikana käydä aina etsimässä ja hoputtamassa ja jossain se ukkeli oli suustaan kiinni tai laulaen opettamassa salsaa muille turisteille. Ihan viihdyttävä tapaus ja opimme päivän aikana hyvin paljon Kuuban historiasta ja nykypäivästä. Ystäväni tosin tuumasi, että vähempikin puhe olisi riittänyt ;)

Kuubalainen sosialistinen malli on sellainen, että tänä päivänä valtio omistaa tai on mukana lähes kaikessa liiketoiminnassa. Majoituimme espanjalaisen Melia-ketjun hotellissa ja siinäkin bisneksessä valtio on sopimusosapuolena ja on osallistunut investointiin. Hotelli saa määräaikaisen toimiluvan ja liiketoimintaa verotetaan 40% veroasteella. Korkeasta verotuksesta huolimatta uusia hotelleja nousee jatkuvasti Varaderon upeille rannoille ja niitä on tällä hetkellä n. 70. Myös palkat ovat valtion säännöstelemät. Aurinkomatkojen opas sanoi, että kuubalaisten virallinen keskipalkka olisi n. 20 CUC eli noin 20€ kuukaudessa. Netti antaa tähän erilaista tietoa, esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien palkkaa on viime vuosina korotettu prosentuaalisesti huikeasti. Louis mukaan keskipalkalla pärjäilee sinnitellen ja kituuttaen, koska terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia ja asuminen, sähkö ja vesi tuettua. Suurin osa keskipalkkaa ansaitsevista tekee myös toista työtä. Peruselintarvikkeita ostetaan valtion myymälöistä kuukausittaisella ruokakortilla. Esimerkiksi Havannassa suurin osa kaupoista on hyvin tyhjiä, niissä ei ole juuri mitään ostettavaa.

Suurimmasta osasta tavaraa on kauppasaarrosta johtuen pulaa. Kaikkea korjataan ja kierrätetään. Kuulimme, että eniten vaikeuksia on hankkia pienille pojille käyttövaatteita. Kauppasaarron takia niitä ei tuoda maahan juurikaan eikä oma tuotanto pysy kysynnän perässä. Kylläpä harmitti, etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin voinut tuoda ison pinon uusia poikien vaatteita. Välillä joku tuikitärkeä tuote voi loppua, kuten naisten deodorantit, jotka olivat pari kuukautta Havannasta loppu. Räikeimmiten pula näkyy teknologian suhteen: ei ole autoja eikä traktoreita ja siksi hevonen on edelleen hyvä kulkupeli ja maatyöt hoituvat myös hevosen ja oman lihasvoiman avulla. Omituisesti kännyköitä ei kauppasaarto tunnu koskevan. Mahtavatkohan olla kaikki käytettyjä?

Louisin mukaan perheen elämiseen tarvitaan kuitenkin vähintään 100€, jotta ruokavalio käsittäisi riittävästi tuoretuotteita ja vaatetuksen. Keskiluokkaiselta perheelta kuluu kuulemma helposti jopa 400€ kuussa elämiseen. Miten sitten ansaita lisätuloja? Moni tekee kahta työtä. Suurin osa kuubalaisista haluaa työskennellä turismin parissa, koska se tarkoittaa tippejä. Illallistarjoilija saattaa hyvinkin olla lääkäri, joka työpäivänsä päätteeksi heittää tarjoilijan keikkaa lisäansioiden vuoksi. Jos omistat auton, jolla voit ajaa taksia, pääset helposti varakkaiden joukkoon. Yrittäjyys on pikkuhiljaa vapautumassa Kuubassa, esim. yksityisen kampaamon voi perustaa ja hinnoitella itse palvelunsa. Samoin ravintolatoimintaan on tulossa lisää vapauksia. Maalaiskylien pääraitilla maanviljelijät saavat itse myydä tuotteitaan.

Traktori, moottoripyörä, auto ja bussi samassa paketissa maalaiskylän raitilla

Maalaiskylän päätien hedelmäkauppa

Meidän retkipäivimme meni niin, että ajelimme maaseutureittiä pitkin ensimmäiselle "yllätyskohteelle" Fiesta Campesinalle. Toki kävimme matkalla moikkaamassa Louisin ystävää hänen rakennustyömaallan ja kyselemässä toisen ystävän kuulumiset ravintolabisneksestä. Ravintolamamman kävimme kättelemässä ja Louis tiedusteli, että olisiko alligaattoria tarjolla. Alligaattori-illallista varten meidän olisi kannattanut tulla paluumatkalla uudestaan ravintolaan. Harmillisesti alligaattori oli loppu (jee!) Fiesta Campesina oli pienen ja vaatimattoman eläinpuiston ja kultturipuiston sekoitus. Kohde ei ollut sellainen, jossa olisimme halunneet vierailla. Kävimme kuitenkin kohteliaasti katsastamassa paikkoja ja pelasimme elämämme ensimmäisen kerran marsurulettia, joka olikin vierailun kohokohta.

Paikassa oli kauniita kukkia

Marsuruletissa marsu laitettiin keskelle rulettia pyörivälle osalle ja koppi päälle. Sitten marsua pyöriteltiin kunnes asiakas sanoo stop. Sen jälkeen koppi otettiin pois marsun päältä ja marsu lähti tallustelemaan rulettipöydälle. Jos marsu meni koppiin, jonka numeron asiakas oli valinnut, asiakas voitti. Ostimme aika runsaasti numeroita, mutta rommipullo meni sivu suun :D

Marsulla alkaa duunivuoro

Nyt on marsua pyöritelty ja aika nostaa koppi pois 

Marsu suorittaa harkintaa, että mihin koppiin menisi.
Olimme ostaneet paljon koppeja ja marsu mokoma ei valinnut niitä. Uhkailimme marsua perulaisella kohtalolla, eli grilliin päätymisellä, ilman vaikutusta :D :D

Marsuruletin ja virkistävän sokeriruosta puristetun juoman ja salsan kuuntelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sikojenlahtea. CIA koulutti Kuuban vallankumouksen jälkeen kuubalaisia maasta muuttaneita sotilasjoukoiksi, joiden tarkotuksena oli tehtä vallankaappaus Kuubassa. Nämä joukot nousivat maihin Sikojenlahdella 1961. Maihinnousu epäonnistui, Kuuba torjui hyökkäyksen ja oli muun maailman silmissä myös moraalinen voittaja. Sikojenlahden episodi ajoi Kuuban tiiviimpään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin. Matkalla näimme useita muistomerkkejä maihinnousussa kuolleiden kuubalaisten muistoksi.

Me kävimme ihastelemassa maihinnousurantaa ja uimassa siellä. Ranta oli ihana. Ihmisiä oli meidän lisäksi ehkäpä vain viisi, kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten. Vesi oli ihanan lämmintä, koska ranta oli hyvin suojainen.

Sikojenlahden maihinnousupaikka

Seuraavaksi oli vuorossa retken päähomma eli snorklaus. Retkeemme kuului snorklausvarusteet, mutta meillä oli omat maskit ja putket ja olimme vain vaille räpylöitä. Ensimmäisessä snorklauskohteessa räpylät olivat loppuneet, joten jatkoimme seuraavaan paikkaan nimeltään Playa Perdiz. Alueelle oli 15€ sisäänpääsymaksu ja siihen sisältyi buffet lounas ja open bar. Kuubalaisen turvallisuuskäsityksen mukaan Louis huolehti, että olimme juoneet ainakin kaksi drinkkiä tyhjään vatsaan ennen snorklaamaan menoa.

Playa Perdiz

Veteen meno kiviseltä rannalta räpylöillä ei ollut helppoa, mutta meikäläinen kankea jalkakin suoriutui veteen. Hyvin lähellä rantaa oli kivat korallit ja paljon värikkäitä kaloja. Pienen pelästyksen koin, kun näin useampia meduusoja vedessä. Nämä olivat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät polta. Kuuban rannikolla vain ne meduusat joille on kasvanut perässä roikkuvat lonkerot tai värikkäät kuviot selkään ovat polttavia. Snorklausolosuhteet olivat erinomaiset ja olisimme viihtyneet vedessä vaikka kuinka kauan.

Koralleja

Lisää koralleja

Nuo siniset pikkukalat olivat aivan ihania


Kuvassa vasemmalla korallin edessä näkyy yksi meduusa


Playa Perdizissä toimi sukelluskoulu ja sieltä tehtiin myös paljon lyhyitä introsukelluksia. Introsukelluksen hinta oli yllättävän edullinen ja se tehtiin turvallisesti matalassa vedessä. En silti vieläkään ole uskaltautunut sukeltamaan. Söimme vielä lounaan ja jatkoimme matkaa siihen snorklauskohteeseen, jossa jäimme ilman räpylöitä.

Tällä kertaa saimme räpylät ja ne tulivat todella tarpeeseen, koska rannalla kävi aikamoinen aallokko. Korallit olivat kauempana rannasta ja aallot tekivat snorklauksesta vaikeampaa ja raskaampaa. 

Korallit olivat muhkeammat ja monipuolisemmat kuin Playa Perdizissä

Joku snorklaaka ruokki kaloja

Snorklaajan vasemman käden kohdalla näkyy jälleen meduusa

Tuulisella rannalla meduusoja oli huomattavasti enemmän. Oli pieniä henkisiä vaikeuksia jatkaa snorklausta, kun meduusoja tuli vastaan entistä enemmän. Siinä vaiheessa, kun meduusoja oli niin paljon, että näkyvyys kärsi oli pakko kääntyä pois.

Meri täynnä meduusoja

Ystäväni nousi vedestä aikaisemmin ja kun minä nousin vedestä, oli ystäväni jo löytänyt suomalaista juttuseuraa. Olivat kuulemma kuullet, kuinka kirosin ystävälleni sitä, että jostain syystä maskini vuoti. Aika yllättävissä paikoissa törmää suomalaisiin! Herroille oli käynyt niin, että snorkkelit olivat loppuneet ja olivat jonossa. Jos siis aiot snorklata Kuubassa, suosittelen omia välineitä.

Kävimme vielä uimassa vedellä täyttyneessä luolassa ja sitten lähdimme märissä uikkareissa kohti Varaderoa. Paluumatkalla saimme kuulla Louisin ylistäviä arvioita Fidel Castrosta ja sosialismista, joka on taannut kaikille mahdollisuuden koulutukseen, terveydenhuoltoon, ruokaan ja asumiseen. Louis on entinen toimittaja ja matkustellut ulkomailla ja nähnyt muunkinlaisia yhteiskuntajärjestelmiä kuin paikallisen ja silti kunnioitus ja arvostus Kuuban sosialismia kohtaan oli hyvin korkealla, vaikka elämä on jatkuvaa temppuilua kaiken puuttuvan tavaran kanssa. Lousin käytännön haasteista saimme pian pienen esimerkin. Hän tiedusteli kohteliaasti, että haluaisivatko rouvat ostaa banaaneja. Emme olisi millään halunneet ponnistaa jeepistä ulos märissä uimapuvuissa kylänpääraitille banaaniostoksille ja yritimme välttää sen. Louis joka tapauksessa pysäytti pääraitille ja me punkesimme hiukan ärtyneinä pakollisille banaaniostoksille. Sitten tajusimme, että ei Louis yrittänytkään pakkomyydä meille banaaneja, vaan hänellä oli käynnissä tuoretavaran haalinta omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Siinä sitä kierrettiin muutamat hedelmäkojut muutamassa eri kylässä tekemässä ostoksia. Välillä piti kilauttaa kaverille, että mitä hän haluaisi. Jeepin takakontti täyttyi tuomisista kotiin ja Louis oli hyvin tyytyväinen, koska ei muistanut milloin olisi viimeksi pystynyt ostamaan tuoreita guavia. Pitihän meidänkin tehdä ostoksia ja sain elämäni makeimmat pikkubanaanit.

Oli varsin antoisa retkipäivä. Lähdimme vain snorklaamaan, mutta saimme paljon enemmän. Jos olisimme olleet Kuubassa pidempään olisin palkannut Louisin kierrättämään meitä salsaklubeilla. Sekin olisi häneltä sujunut.

PS. Toivottavasti en turruttanut kaikki lukijoita tällä pitkällä retkipostauksella

15. tammikuuta 2017

Loma Kuubassa

Palasin aika rytinällä arkeen. Torstaina oli ensimmäinen työpäivä ja myös ensimmäinen hätäpalaveri. Ei ollut vaikeuksia orientuitua työntekoon ;) mutta vielä sentään muistan olleeni lomalla ja peiliin katsoessa kevyt päivetys myös muistuttaa siitä. Pieni jetlag muistuttaa öisin siitä, että aikavyöhykkeiden yli on menty ja iltaisin ei nukuttaisi millään.

Olin ystäväni kanssa viikon Kuubassa pakettimatkalla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä Havanaan ja tehdä sieltä käsin retkiä. Päädyimme kuitenkin Kuuban tunnetuimpaan rantakohteeseen Varaderoon. Valinta oli onnistunut. Varaderon ranta ja turkoosina hohtava meri olivat kertakaikkiaan lumoavat ja muutama rento rantapäivä retkeilyn ohessa teki todella hyvää.

Hotellin edustalla oli rantatuolit. Rantaa riitti käveltäväksi kilometreittäin




Varadero oli mukava pikkukaupunki, jossa oli kivasti palveluita turisteille. Sinänsä emme olisi niitä palveluita välttämättä tarvinneet, koska kuubalaisittain superlaadukas rantahotellimme oli all inclusive paikka ja tarjosi riittävän mukavat puitteet lomailuun useine ravintoloineen. Meitä oli varoiteltu siitä, että ajoittain hotelleista saattaa loppua tietyt ruuat, puhtaat astiat, pyyhkeet, hehkulamput tai jopa veden- ja sähkönjakelussa voisi olla katkoksia. Kaikki toimi moitteettomasti. Jos ei oteta sitä lukuun, että yöpalaa tarjoilevaan ravintolaan piti suunnistaa läpi huonosti valaistun uima-allasalueen, jonka portaat olivat ihan pimeät.

Hotellin tie rannalle. Laiskoja turisteja kyyditettiin sähkögolfautollakin sinne.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta huvivenesatamaan

Parvekenäkymä toiseen suuntaan satamaa auringon noustessa

Hotellin uima-allasalue

Ravintoloissa oli aina jotain hyvää ruokaa tarjolla, joskin osa ruuista maistui erilaiselta kuin odotin. Säännöstelyn maassa on aikamoinen tehtävä pyörittää länsimaalaisia ruokia tarjoavia ravintoloita. Alkoholitarjoilussa hotellimme voitti kaikki aiemmat AI-kokemukset. Heidän Pinacoladansa olivat aivan täydellisiä :D Hotelissa oli satsattu iltaohjelmaan, oli salsabändiä, tanssiesityksiä, miimikkoja ja oopperalaulajiakin.


Jos olisimme siis pysyneet hotellialueella, olisimme voineet olla melkein missä tahansa päin maailmaa. Meillä oli tarkoituksena nähdä muutakin kuin Varadero ja hotelli ja varasimme etukäteen netin kautta kaksi 12 tunnin retkeä. Varausten kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja varatut retket vastasivat kuvauksia. Toisen jopa maksoimme etukäteen netissä. Teimme retket Havanaan ja Sikojen lahdelle. Jälkimmäisen kohteen varasimme siksi, että siinä pääsi matkalla näkemään kuubalaisia maalaiskyliä ja onhan Sikojen lahti myös hyvin historiallinen paikka amerikkalaisten maihinnousun takia ja se on myös yksi maan parhaista snorklauspaikoista. Ajattelin kirjoitella kuubalaisesta elämänmenosta tulevan retkipostaukseni yhteydessä.

Kahden pitkän retken lisäksi ostimme vielä rannalta yhden minikatamaraani-snorklausretken lisää. Sillä retkellä tapasimme todella mukavan suomalaisen miehen ja myöhemmin hänen vaimonsa. Juttu sujui niin hyvin, että kävimme yhdessä shoppailemassa ja illastamassakin. Snorklausretkikin oli onnistunut, vaikka tuuli tyyntyi menomatkalla niin, että minikatamaraanin kippari joutui melontahommiin. Keskivertoa vaatimattomattomimpien korallien kohdalla oli runsaasti kaloja, etenkin kun kipparimme heitteli niille ruokaa. Sen jälkeen kävi sellainen kuhina, että minulla on useita kuvia joissa on vain kalanpyrstö tai peräti mulkosilmä, vaikka yritin ottaa mukavia yleiskuvia. Kipparin huvituksena oli heitellä ruokaa meidän matkalaisten päälle.

Olen taas saanut ruokaa kohdalleni ja joukkio tulee suu auki paikalle :D


Ystäväni snorklaa

Kippari järjesti minulle erityisshown. Uimme vähän kauempana oleville koralleille ja kipparimme sukelsi pohjaan ruuan kanssa. Aivan mahdoton kuhinahan hänen ympärillään alkoi hetken päästä käymään, kuten seuraavasta kuvasarja näkyy.




Matkasäämme oli vaihtelevainen. Loma alkoi hyvissä hellelukemisessa 28-30 astetta, mutta sitten onnemme kääntyi ja jäätävä tuuli puhalsi läpi koko Kuuban. Havanan retkipäivänä jouduimme jäätävän tuulen takia vaihtamaan tarkkaan valitun avoautomme umpimalliin. Onneksi oli vaihtoehto tarjolla. Sinänsä kylmempi sää Havanassa oli hyvä, jaksoimme kävellä reippaasti pitkiä lenkkejä. Viimeisenä lomapäivänä jouduin kaivamaan välikausitakkini esille.

Vaikka lomasää ei ollutkaan täydellinen, reissu oli hieno. Kuuba tarjosi meille ihania rantoja, uimista, snorklausta hienoilla koralleilla, autenttisia maalaiskyliä ja musiikkia sykkivän rappioromanttisen Havanan.



3. tammikuuta 2017

Työteliäs uudenvuodenaatto ja -päivä

Kävimme uudenvuodenaattona vaarin luona auttamassa häntä uuden älykännykän käyttöönotossa. Nostan hattua humanisti-isälleni, joka vielä 79-vuotiaana pystyy itse ylläpitämään tietokoneensa. Vaari on asennellut tarvitsemansa ohjelmat, palomuurit ja virustorjunnat. Vaari osti jouluna elämänsä ensimmäisen kosketusnäyttökännykän ja tarvitsi hiukan apua sen kanssa. Odotan, että milloin vaarilta alkaa tulla kuvia instaan ja videoita snappiin (tämä on haaste!). Mutta takaisin asiaan. Vaarille mennessä pitää aina tsekata Pokémon maastot, lähistöllä on hyvä pokepaikka. Mitä ihmettä?? Siellä oli kauan kaivattuja Charmandereita ja Bulbasaureja. Uuden vuoden pokespesiaali oli alkanut. Iski pieni pokemon-kuume sillä hetkellä.

Osa Töölönlahden upeaa ympäristövaloteosta

Uudenvuodenaaton illallisen jälkeen lähdin vielä innokkaimman lapsen kanssa uudelle pokemon-reissulle. Poika meinasi, että voitaisiin huntata koko aatto ja ampua raketit vasta aamulla :D Ehdimme tehdä ison kierroksen ja silti ampua raketit puolilta öin.

Uudenvuodenpäivänä olikin vuorossa The Grande Metsästys. Varustauduimme matkalaturilla, autopiuhalla ja matkalla hankituilla eväillä. Aloitimme kiertämällä Itä-Helsingin vakiopaikat ja saimme samalla mukavasti kävelykilometrejä. Seuraavana kohteena oli Töölönlahti. Siellä saimme nauttia upeasta ympäristövaloteoksesta. Valoteos korvasi kevyesti sen, että Töölönlahti oli odotettua huonompi. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Töölönlahden sininen satumetsä.

Seuraavaksi kävelimme Sonera Stadiumin ja Jäähallin ympäristössä. Sieltä autoilimme Etu-Töölöön, mutta houkuttelevaa kävelypaikkaa ei enää löytynyt. Niinpä siirryimme Tikkurilaan, sieltä Puistolaan ja lopulta kotiin.

Teoksen on Kari Kolan käsialaa

Sininen satumetsä on kuin tehty pokehunttaukseen

Minä olisin voinut lopettaa jo paljon aikaisemmin, mutta pojalla oli loistava tuuri koko illan. Hän sai napsittua pokeja hyvin autostakin ja olemattoman liikenteen seassa oli helpohko pysähtyä kadunreunaan. Huippuhetkenään poika totesi "Äiti, kohta minulta saattaa valua onnen kyyneleet". Aikuinen nainen ei ihan yhtä tunteelliseksi heittäytynyt katsellessaan uutta Venosauriaan, ehkä minäkin olisin, jos olisin saanut sen ikuisesti kaipaamani Lapraksen. Siis pakkohan meidän oli urakoida.

Ehkä tämä(kin) homma on lähtenyt lapasesta, mutta hurjan kiva reissu minulla ja pojalla oli. Melkein 6 tuntia hurahti nopeasti. Saimme hyvin liikuntaa, raitista ilmaa ja taidetta yhdellä iskulla. Ja varmasti muistoissa tämä uusi vuosi erottuu niistä muista tavanomaisemmista ;)

Tänään on hyvä päivä, koska LOMA. Lähden ystäväni kanssa reissuun ja suurin osa lomastani mennee aikalailla nettipimennossa, instaan yritän päivittää viikon aikana pari lomakuvaa.

Mukavaa viikkoa!

Hunttausretken parhaat saalit

31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016


Tammikuu
Tammikuu oli pääosin mukavan perhepuuhailun kuukausi. Suru kosketti sukuamme, kun hautasimme kuopuksen kummisedän, joka menehtyi lyhyen sairastelun jälkeen. Kuvien perusteella tammikuussa pakkasta ja lunta on ollut sen verran, että talviurheilu on saatu käyntiin. Kävimme ainakin kolmesti luistelemassa ja kahdesti hiihtämässä. Kotona pelailimme lautapelejä ja herkuttelimme. Kävimme myös minihohtogolfissa. Se ei todellakaan sopinut meidän perheen huonoille häviäjille yhtään ;) Pakkanen paukkui tammikuun alussa Lux Helsingin aikaan. Teokset olivat todella hienoja, mutta jestas oli kylmää. Lux Helsinki oli minun ja Hra Kepposen treffi-illan huipentuma, sitä pohjustettiin leffalla ja illallisella. Esikoiselle pidettiin vielä yhden synttärit tammikuussa, joissa herkuteltiin blinien sijasta helposti suolaisilla vohveleilla. Matkamessuillakin tuli käytyä ystävän kanssa. Surusta huolimatta tammikuuhun mahtui paljon ilon aiheita.


Helmikuu
Helmikuussa pojat pääsivät tapaamaan vastasyntynyttä serkkuaan. Helmikuun tympeisiin juttuihin kuului vakionumero eli sairastelu. Minulla taisi olla pitkästä aikaa influenssa. Töissä jäin jälkeen jo valmiiksi tosi tiukasta aikataulusta ja se painoi melkein koko kevään. Paljon kaikenlaista kivaa mahtui kuitenkin helmikuuhunkin. Kävin inspiroitumassa hyvällä leimailukurssilla ja myöhemmin helmikuussa myös leimailumessuilla. Aloitimme laskettelukauden poikien kanssa Talmassa. Olin joulukuussa saanut jo kahdelta lääkäriltä tuomion, että polvillani ei enää lasketella ja olin onnellinen, että pääsin sentään lähinyppylälle. Kivan pienen hiihtolomasen vietimme Tampereella. Kävimme laskettelemassa Sappeella, uimassa Nokian Edenissä, Vapriikissa ihmettelemässä jääkausinäyttelyä ja Masu Asian bistrossa. Säät Helsingissä olivat kovin keväiset, mutta välillä hurmaavan valoisat. Jäät sulivat merestä jo helmikuussa. Helmikuusta jäi todella hyvät muistot! Etenkin Tampereen reissu oli ihana.



Maaliskuu
Maaliskuussa jatkoimme sairastelua ja minä jännitin, että pääsemmekö lähtemään talvilomamatkallemme Vuokattiin ja onko Vuokatissa lunta. Pääsiäinen oli jo maaliskussa ja ajelimme jo edeltävällä viikolla lomailemaan Vuokattiin. Ajomatka oli perheemme pisin reissu ja samalla kokeilu kesäksi haaveilemaamme Balttian roadtrippiä varten. Vuokatin reissu oli todella onnistunut. Aurinko paistoi parina päivänä mukavasti, lunta oli reilusti ja nautimme hyväkuntoisista rinteistä ja laduista täysillä. Fysioterapeutti oli saanut polveni paljon parempaan kuntoon ja olin peräti kolmena päivänä rinteessä. Kävimme Angry Birds puistossa ja kylpylässäkin. Ehkä kuitenkin hienointa oli ajomatkalla nähnyt revontulet. Paluumatkalla pysähdyimme Jyväskylässä ja tehokkaasti tutustuimme Petäjäveden puukirkkoon, joka on UNESCON maailmanperintölistalla sekä Suomen ilmavoimamuseoon. Molemmat olivat kivoja kohteita. Kyllähän se kuukausi, johon loma osuu on aina hyvä kuukausi!


Huhtikuu
Huhtikuu alkoi huonosti, koska pienempi kilpikonnistamme menehtyi aika yllättäen. Koko perhe suri pientä konnaamme, joka oli niin söpö ja kesy. Töiden osalta oli hyvin kiireinen kuukausi. Kaikenlaista valoisaa mahtui huhtikuuhunkin. Kävimme Hra Kepposen kanssa katsomassa Kansallisoopperassa Oopperan kummituksen sekä ihailemassa Kevät-messuilla kukkia. Työnantajani tarjosi hyvinvointi-kurssipäivän upeissa maisemissa meren rannalla herkkuruokineen. Ystäväni Annan kanssa kävimme Ateneumissa ja syömässä. Ilman näitä menoja, huhtikuu olisi varmasti jäänyt mieleen vain tylsänä ja työläänä. Huhtikuusta tuli myös varsinainen Warhammer kuukausi. Kävin kahdesti keskimmäisen kanssa Game Workshop myymälässä maalaamassa Warhammer-ukkoja ja sama homma jatkui kotonakin. Varsinaista äiti-poika-laatuaikaa. Kyllä huhtikuun huippuihin tietysti kuuluu aina parsasesonki :)



Toukokuu
Toukokuu oli kertakaikkiaan upea. Ehkä elämäni toukokuu! Toukokuun säät olivat poikkeuksellisen lämpimät ja kukkaloisto aivan omaa luokkaansa. Loistava sää alkoi jo heti vapunpäivänä, jota juhlistimme ystävien kanssa Ullanlinnanmäellä piknikillä. Toukokuussa aloitimme työkaverin kanssa maauimalakauden, ensimäisellä kerralla ulkona oli tosin vain +8. Vietimme loppukuusta keskimmäisen synttäreitä appivanhempien maaseutukodissa ja pojat innostuivat uimaan. Kävin ystävän kanssa Tallinnassa ja sää suosi sitäkin onnistunutta reissua.


Toukokuun ihaniin muistoihin kuuluu kuopuksen kanssa tekemäni Maltan matka. Pojat ovat koululaiseksi tulon kunniaksi päässeet kanssani reissuun ja vihdoinkin oli Kuopuksen vuoro. Säät oli ehkä paremmat Suomessa, mutta se ei laimentanut loma onneamme. Kuopus ui tuntikaupalla sisäuima-altaassa, söimme, pelailimme, kävimme snorkaalamassa ja katsomassa nähtävyyksiäkin. Reissun päätteeksi kuopuksen tuli tosi tuju korvakäytävän tulehdus, mutta hyvin selvisimme kotiin. Keskimmäinen hankki sillä väliin kipsin käteensä. Hieno reissu ja hieno kuukausi!


Kesäkuu
Kesäkuu on yksi vuoden haasteellisimmista kuukausista. Silloin pitää töiden ohella pyörittää poikien kesäloman viettoa. Pienemmät pojat osallistuivat neljälle viikon päiväleirille ja esikoinen kahdelle, siinä sitä riitti kuskaamista. Onneksi keskimmäinen sai kipsin pois kevätjuhlapäivänä ennen leirejä. Leirit olivat pojille mieleisiä ja niiden avulla päivät kuluivat hyvin. Minä arvostin Sportti- ja Hoplop-leiriä, koska sieltä palasi hyvin raukeat pojat ;) Juhannus oli siitä poikkeuksellinen, että vesi uimalämpöistä. Hra Kepponen ja esikoinen menivät jo aattona maaseutumummilaan suvun juhliin ja minä seurasin perässä juhannuspäivänä. Juhannusviikonloppu menikin uidessa. Kuukauden kohokotiin kuuluu ystäväni kanssa tekemä Kiovan reissu. Lähdimme ilman mitään ennakko-odotuksia ja yllätyimme iloisesti.


Heinäkuu
Heinäkuu on meillä yleensä loma-aikaa eli sitä elämän parasta aikaa :) Ennen loman alkua kävimme Turussa keskiaikamarkkinoilla, kävimme katsomassa Heurekan tiedeleirin päätöksen ja kiersimme näyttelyt. Ehdin hieman juhlistamaan omiakin synttäreitä ennen lomaa. Ystäväni tarjosi minulle pienen piknikin ja pojat olivat hankkineet ja valmistaneet lahjoja. Loman alkuosa kului Balttian kierroksella. Sen jälkeen juhlimme 80-vuotiasta äitiäni, kävin Annan kanssa taidenäyttelyssä ja Löylyssä ja sitten ajoimme appiukon mökille Virroille. Sää Virroilla oli taivaallinen. Uimme, otimme rennosti ja nautimme erämaahenkisestä luonnon kauneudesta.


Balttian kiertomatkamme oli onnistunut. Ajomatkat menivät yllättävän kevyesti. Ensimmäinen kohteemme oli Riika, jossa nautimme erinomaisesta ja edullisesta ravintolaruuasta, vanhan kaupungin kauneudesta ja lähialueen huvituksista. Lentoputkessa lentäminen oli huikea kokemus. Riikan jälkeen ajoimme Liettuaan, Ristikukkulan kautta upealla Kuurinkynnäälle. Ihastuimme koko perhe Kuurinkynnään hiekkadyyneihin ja luontoon. Nida oli todella rentouttava lomakohde, jotenkin aika suorastaan pysähtyi. Sieltä matka jatkui takaisin Latviaan ja Rundalen linnalle. Lopuksi oli vielä vuorossa Pärnu ja pikaisesti Tallinna. Loma oli Balttiassa ja Suomessa oli aivan täydellinen.



Elokuu
Elokuussa oli vielä aivan ihanan kesäisiä säitä. Viimeisen lomapäiväni vietimme ystäväni ja molempien poikien kanssa Leppävaaran maauimalassa. Niin on pojat kasvaneet, että uimareissu viiden pojan kanssa sujui leppoisasti ja äidit saivat vähän kahvitellakin :) Ystäväni kanssa vietimme kauniin päivän kierrellen Porvoota ja Annan kanssa kävimme Kiasmassa. Elokuun kohokohtia oli Kätevien Emäntien kesäretki. Kävimme Turussa brunssilla ja Luostarinmäen käsityöläismuseossa, johon rakastuin palavasti. Saimme mukaan paikallisoppaaksi Marikan. Sitten hyppäsimme Viking Gracen kyytiin. Sekin oli positiivinen yllätys, niin hiljainen ja hyvää ruokaa! Yllättäen töiden puolesta pääsin kurssille Muncheniin. Tutustuin heti kursille tulleisiin unkarilaisiin nuoriin miehiin ja heidän kanssaan oluttupiin. Suoritin jopa pikashoppailuakin. Oikein onnistunut reissu siis. Kaikkiaan elokuu oli upea. Kaiken upeuden keskellä elämä näytti nurjat puolensa. Elämän rajallisuudesta saimme työporukassa karvaan muistutuksen. Työkaverimme sairasteluun löytyi ennen juhannusta syy ja elokuussa toimitimme surunvalittelut hänen perheelleen. Vieruskaverini oli todella järkyttynyt, hän lounasti menehtyneen kolleegan kanssa päivittäin.


Syyskuu
Elokuun lopussa hurahdimme poikien kanssa Pokémon Gohon. Se oli todella hyvää vastapainoa kiireiselle työelämälle. Hyödynsimme todella tehokkaasti kaikki syyskuun ihanat ulkoiluilmat pokemon-retkeilyyn. Kävimme Suomenlinnassa, Seurasaaressa, Hietsussa, Töölönlahden rannalla, Vanhan kirkon puistossa ja Herttoniemenrannalla pokettamassa :) Eipä ole ennen meidän lapsillamme ollut tällaista ulkoiluintoa. Kännykkäni täyttyi toinen toistaan ihanimmista Helsingin luontokuvista. Syyskuussa sain vieraaksi Turusta Marikan ja kävimme brunssilla, Tamminiemessä ja taidenäyttelyssä. Syyskuun yllätys oli hääkutsu. Hra Kepposen Keski-Eurooppaan muuttanut serkku järjesti Helsingissä häänsä ja saimme tutustua hänen ukrainalaiseen aivan ihastuttavaan vaimoonsa. Vaikka en erityisemmin syksystä tykkää, niin pakko on sanoa, että syyskuu oli aivan ihana.


Lokakuu
Kuukausi alkoi ihanalla ex tempore Romanian reissulla ystäväni kanssa. Kävimme ihastelemassa Transilvanian vuoristomaisemia, pittoreskejä kyliä, upeita linnoja sekä kehittymätöntä maaseutua. Bukarestissa teimme mielenkiintoisen kommunismi kierroksen, joka johdatti meidät erityisesti Ceaucescun aikaan. Mielenkiintoinen reissu! Ruska oli tänä vuonna kertakaikkiaan upea. Ehkä se oli Pokémon Go, joka paljasti meille sen kaikessa kauneudessaan. Hyvät säät mahdollistivat ahkeran pokemonittamisen. Kävimme serkullani Lahden seudulla, sää suosi sitäkin reissua. Aikuiset pelasivat huonepakopelin ja lapset pokemonittivat. Syyslomaa minulla oli päivä ja sen vietimme Suomenlinnassa. Muina lomahupeina pojille oli leffa ja Megazone. Syksy ei ollut vielä edes ehtinyt muuttua ankeaksi, kun jo koitti syksyn piristykseksi suunniteltu brunssi ja balettipäivä. Katsoimme Liisa ihmemaassa baletin. Esikoiselle annoimme pop-taide-sivistyspläjäyksen viemällä hänet Yayoi Kusaman näyttelyyn. Ehdin käymään Kansallismuseon vieraana tutustumassa uuteen Renesanssinäyttelyynkin. Olen ollut selvästi hyvässä vedossa lokakuussa, koska se oli myös superkiireinen kuukausi töissä. Ehkä se oli se huima ulkoilun määrä auttoi.


Marraskuu
Vietimme tänä vuonna Halloween-bileet 30.10 seuraavana viikonloppuna, joka menikin sitten marraskuun puolelle. Pitkään mietimme, että jaksammeko järjestää juhlat ja olen tyytyväinen, että jaksoimme. Kivaa oli ainakin isäntäväellä :) Yleensä synkeän marraskuun varsinainen valopilkku oli tänä vuonna lumi. Kyllä oli ihanaa, kun lunta oli edes hetken aikaa. Lumipäivät suorastaan kutsuivat ulkoilemaan. Ystäväni kanssa kävimme ihastelemassa Vanhan kaupungin koskea ja lahtea. Harmillisesti minulla oli silloin koulutusviikko ja päivät venyivät normaalia pidemmiksi. Annan kanssa kävimme tutustumassa Teatterimuseoon. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta innostuimme kokeilemaan asuja ja hupsuttelemaan urakalla. Oli niin hauska ilta! Sokerina marraskuun pohjalla oli joulutorimatka ystäväni kanssa Krakovaan. Ihastuimme molemmat kauniiseen kaupunkiin , erinomaiseen ruokaan ja mielenkiintoisiin nähtävyksiin. Hieno marraskuu!


Joulukuu
Päätin jo etukäteen, että tänä vuonna satsaan joulukuussa kaikkeen iloiseen ja jouluiseen, enkä stressaa ruokia tai siivousta. Etenkin kun Halloweenin ja Krakovan matkan takia esikoisen ja kuopuksen synttäreiden vietto jäi joulukuuhun. Jouluilottelu lähti hiukan lapasesta. Sitä huvia kertyi useammankin joulukuun edestä :) Työkaverini kanssa pidimme herkkujen äärellä joulukorttitalkoot. Hänen kanssaan pääsin myös joulukukkakurssille. Teimme koko perheen jouluretken Talvipuutarhaan ja kiersimme Töölönlahden pokejahdissa. Pojilla oli puuhakalenteri ja sieltä tuli leipomista ja korttiaskartelua tehtäväksi. Osallistuin Länsi-Uudenmaan matkailun järjestämälle joulutorikierrokselle nauttimaan Tammisaaren, Lohjan ja Fiskarsin joulutunnelmasta. Oli hieno päivä! Ystäväni kyydissä matkasin Turkuun. Siellä kävin katsomassa joulunäyttelyt sekä Apteekkimuseossa, että Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Ehdin toki piipahtaa joulutorillakin ja syödä Tintåssa. Tämäkin oli kiva retkipäivä! Ystäväni kanssa kävin baletissa katsomassa Pähkinänsärkijän ja väliajalla nautimme Oopperan afternoon tean. Minulle yksi suurimmista joulufiiliksen tuojista on ollut koulun joulujuhla. Tänä vuonna sain ihailla, kuinka reippaasti kuopus lauloi lavalla. Kun muissa perheissä paistettiin kinkkua ja valmisteltiin laatikoita aatonaattona, meidän jengi tankkasi lähipizzeriassa pizzaa :D Jouluaattona kävimme vaarilla joulupuurolla, joulupäivänä oli vuorossa anoppila. Ihana joulukuu, mutta ehkä ensi vuonna riittää vaikka vain kaksi joulutoria ja kaupan suklaakalenterit ;) Joulukuun surun läikähdykset ovat molempien mummojen heikentynyt kunto.


Näitä tapahtumia, kun muistelen, melkein hengästyttää. Tapahtuiko tosiaan tämä kaikki ihana minulle? Ei voi muuta kuin tuntea kiitollisuutta.

Ensi vuoden suunnitelmana on vähän höllätä tahtia ;)

Onnellista Uutta Vuotta!