25. elokuuta 2016

Elä myös itsellesi - vol 2

Noin kaksi vuotta sitten käynnistin itselleni Hetkessä-projektin. Silloin kuvasin projektini näin:

"Itse lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Hetkessä-projektini alkaa kesäloman jälkeen ja kestää seuraavaan kesälomaan. Takana on nyt kaksi kautta Hetkiä. Ensimmäisenä vuotena opin uutta itsestäni, siitä mikä oikeasti ilahduttaa, rentouttaa ja lisää voimavarojani. Ensimmäisen vuoden raportin voit lukea *täältä*.

Entäs sitten toinen vuosi? Toisena vuotena huomasin sen, että Hetkien suunnittelusta alkoi tulla jo rutiinia. Huomasin katselevani, että onpas täysi kalenteri ja suunnittelevani sitten oleiluviikonloppua lepoa ja ulkoilua varten ja vastaavasti möllöttämisen vastapainoksi pieniä kivoja juttuja henkistä lautautumista ja piristystä varten. Ensimmäisen vuoden opit siitä, mikä on minulle Hetki vain vahvistuivat. Opin jälleen paljon siitä, kuinka energisoiva vaikutus ulkoilulla on minuun. Lisäksi löysin itselleni sopivan liikuntamuodon, joka on keski-ikäisittäin vesijuoksu. Uskokaa pois, siihenkin voi saada niin paljon tehoja, että pulssi on hurjissa lukemissa tai reidet huutavat hoosiannaa ;)

Tällä toisella Hetkikaudella toteutin suuren matkaunelmani. Opin siitäkin paljon. Kenelläkään ei tullutkaan paha mieli siitä, että he eivät osallistuneet haaveeseeni. Lapset kohauttelivat vaan olkapäitään "äiti kävi jossain kaukana kivikasalla ja snorklaalamassa" ja Hra Kepponen iloitsi puolestani, kun pystyin toteuttamaan haaveeni ja tilasi itselleen oman haaveensa eli virtuaalilasit tykötarpeineen. Matkahaaveeni toteutuminen ei menettänyt hohtoaan siitä, että perheeni ei ollut mukanani. Olin etuoikeutetussa asemassa, koska mukanani oli ystäväni jakamassa ja toteuttamassa samaa omaa haavettaan. Suuren haaveen toteutuminen näytti myös konkreettisesti sen, että suuret jutut eivät vie arvoa pieniltä jutuilta. Lenkki kauniissa syyssäässä tuntuu siinä hetkessä juuri parhaimmalta, vaikka olisin kokenut jotain "isompaa". Maauimalareissu voi olla ihan yhtä täydellinen sillä hetkellä kuin upein korallihiekkaranta oli aikoinaan. Luulen, että tämä on tuhtia keski-ikäistymistä. Kokemuksia ei tarvitse arvottaa skaalalle vaan ainoastaan siihen hetkeen, kun sitä kokee. Tiedättekö tunteen?

Mukaviin asioihin on helppo kehittää rutiinia. Siksi haluan laajentaa projektiani siihen, että lähden kehittämään rutiinia myös hankalampiin asioihin. Olen luonteeltani rutiinien vastustaja henkilökohtaisessa elämässäni. Olen sellainen boheemi huithapeli taivaanrannanmaalari, joka nauttii henkisessä riippukeinussa loikoilusta. Työelämässä olen erilainen ja pyrin noudattamaan rutiineja ja näen niiden hyödyllisyyden joka päivä. Lisää rutiineja henkilökohtaiseen elämääni todennäköisesti helpottaisi elämääni ja antaisi enemmän aikaa ja voimia keskittyä tärkeämpiin asioihin. Tätä alan työstämään tänä syksynä. Mutta saavutetusta Hetket-rutiinista aion pitää kiinni tiukasti!  Olen päättänyt, että uusi kausi starttaa pienemmällä budjetilla. Sinänsä tilanne on minusta aivan oivallinen, kun pitää vähän jarrutella itsensä huvittamista. Olen elänyt syksyjä, jolloin en saanut edes kerran kuukaudessa järjestettyä jotain kivaa itselleni.

Lopuksi vielä pieni kooste Hetkistä ja niihin liittyvistä oivalluksista.

Ulkoilu
Minulle yksi parhaiten akkuja lataavista asioista on luonnossa liikkuminen. Kaupunkilaisittain se tarkoittaa pururataa tai sen välitöntä läheisyyttä tai rannoilla kiertelyä. Vaikka tiedän, kuinka hyvää ulkoilu tekee minulle, silti kiusaus jäädä sohvalle voittaa liian usein. Siitä pitäisi päästä eroon. Happi ja maisemat ovat parasta!

Itä-helsinkiläinen sielunmaisema on tämä - ei suinkaan Kontulan metroasema ;)

Viime syksy oli niin upea, se oli valoisa, lämmin ja vähäsateinen

Niihin vähäisiin sateisiin liittyi usein sateenkaari, kerran jopa tuplana

Lisää itä-helsinkiläistä sielunmaisemaa

Talviulkoilussa tapahtui sellainen miellyttävä juttu, että pojat laskettelevat nykyisin Suomen nyppylöistä kaikki sujuvasti alas ja kuopusta ei saa mitenkään karistettua kannoiltaan. Keskimmäinen puolestaan hiihtää kanssani samaa vauhtia. Eli hetkiä voi viettää omien poikien kanssa talviurheilun parissa.

Näkymä Vuokatissa

Kädentaitokurssit
Rakastan kädentaitojuttuja, mutta minulla on aikaa siihen todella vähän. Motivoiva ja helppo tapa palata harrastukseen tai oppia uutta on lyhytkurssit. Muutaman tunnin voi aina irrottaa kalenterista, vaikka kalenteri ei sallisikaan joka viikkoista harrastusvuoroa. Vuoden aikana kävin mehiläisvahamaalauskurssin ja leimailuun liittyvällä kurssilla. Muistan kuinka leimaluun raahaudun pimeänä, talvisena perjantai-iltana todella väsyneenä. Kurssin jälkeen oli niin energinen olo. Pitää muistaa etsiä lyhytkurssi tai edes sopia kavereiden kanssa askartelutreffit!

Silitysraudalla ja mehiläisvahaväreillä maalausta

Leimailutekniikoita, oikealla olevassa työssä on käytetty jauheena olevia värejä bistereitä

Ruoka
Hyvä ruoka hyvässä seurassa on yksi elämän suurimpia nautintoja :) Suurimmat elämykset usein liittyvät ravintolaruokaan, mutta yllättävän usein hyvä kotona valmistettu ateria, jonka jakaa vieraiden kanssa saa samanlaisia elämyksiä ja muistoja aikaiseksi. Olisi kiva kutsua taas ruokavieraita. Kukakohan vaan siivoaisi ensin?

Ruokavieraiden jäljeltä jääneet tähteet maistuivat loistavasti uuniperunoiden kaverina

Ravintola Pastor, Hra Kepposen kanssa 

Kulttuuri
Minä nautin niin paljon baletista, teatterista ja oopperasta, että tunnen siirtyväni suorastaan toiseen maailmaan. Opin sen, että siellä kannattaa käydä vaikka yksinkin. Joskus on vaan niin helppo mennä itsekseen ja tietysti tilaan itsellenikin väliajalle kahvit pöytään :) Kävin vuoden aikana kahdesti itsekseni baletissa sekä Lontoossa musikaalissa ja nautin jokaisesta täysillä. Yksin tehtyjen reissujen lisäksi teatterissa ystäväni kanssa ja musikaalissa Hra Kepposen kanssa. Ehdottomasti pitää varata vähintää yksi teatteri syksyyn. Taidenäyttelyistä taas opin, että ne ovat parhaimmillaan taiteesta kiinnostuneen ystävän kanssa.

Ostin toiselle Hetkessä-kaudelle Museo-kortin ja suunnittelin sille varsin aktiivista käyttöä. Valitettavasti se jäi suunnittelun asteelle. Sen verran tuli kortille käyttöä, että saman verran olisi mennyt rahaa ilmankin korttia. Hankin kuitenkin uuden kortin, koska ystäväni on luvannut ulkoiluttaa Museo-korttiaan kanssani. 

Hvitträsk

Matkalla Oopperatalolle katsomaan ihanaa Kaunotar ja Hirviö balettia

Bend it like Beckham musikaali tuli tarpeeseen epäonnisessa Lontoon-reissussa

Kiasma, Tottelemattomuuskoulu

Ne pienet jutut
Pienet jutut tuntuvat liittyvän kummasti syömiseen. Ei ihme, että vyötärön ympärys on mitä on :( Kahvi ulkona tai jossain kivassa kahvilassa. Lounas jossain uudessa paikassa tai lounaaksi sushia mahan täydeltä. Ystävien kanssa tulee harvoin vain notkuttua kaupungilla vaikka viinilasillisen ääressä. Sen kerran kun sen toteuttaa, niin se suloinen joutilaisuus yhdistettynä ihmisten tarkkailluun on hurmaava kombinaatio.

Arjen luksusta parhaimmillaan: aamukahvit vesijuoksun jälkeen maauimalassa

Lasillisella Löylyssä

Pieniin juttuihin luokittelin myös suuria juttuja, jotka ovat ilmaisia. Joka vuosi tavoitteenani on käydä useammissa ilmaistapahtumissa. Tämän kauden ainoiksi taisi jäädä tammikuun lempparijuttuni eli Lux Helsinki. Kesän ykköstapahtumia on ehdottomasti Turun keskiaikaiset markkinat. Tänä kesänä vierailimme siellä ystäväperheen kanssa.

Lux Helsinki

Ystäväni poika ratsastaa kunniakierrosta seppele päässän turnajaisvoiton ansiosta

Matkailu
Matkailu antaa minulle suuria elämyksiä. Haluaisin anehtia niitä aina vaan lisää. Reaalitetit tulevat tietysti vastaan loman, rahan ja muun perheen kiinnostuksen kohteiden osalta. Edelleen myös mietityttää lentämisen ilmastovaikutukset. Silti mitään ei ole niin ihana odottaa kuin matkaa ;) 

Machu Picchu

Perulainen sielunmaisemani 

Galapagos 

Tortuga Bay, Galapagos

Perhematkailu on myös muuttanut muotoaan siten, että se tarjoaa minulle enemmän. Kuopuksen kanssa kahdestaan matkatessa pääsin snorklaamaan sekä kiertämään Maltan nähtävyydet (vähän vaati painostusta ja sumplimista). Perheloma Balttiassa sisälsi myös sellaisia juttuja, joita minä halusin eikä menty enää pelkästään lasten ehdoilla. Pojat alkavat olla niin isoja, että muutamat aikuisten jutut sujahtavat matkaohjelmaan hyvin ja parhaimmillaan pojat tykkäävät niistä aivan yhtä paljon kuin aikuiset. 

Maltalla snorklaamassa

Mdina, Malta

Pitkästä aikaa kävin Tallinnassa. Tallinna menee jokavuotiselle Hetkellä-listalle

Kirkkoja ja luostareita ihailimme ystäväni kanssa Kiovassa

Kesälomareissulla Kuurinkynnäällä

Sitten pieni statistiikka
Hetkessä 2 postauksia: 37 kpl. Tämä tarkoittaisi noin kolme hetkeä per kuukausi. Eli melkein joka viikko, olen järjestänyt elämääni Hetken. Nyt varmaan ymmärrätte, että ajatus Hetkien jarruttelusta, on herännyt.

Hetkessä 2 -postauksissa käsiteltiin
ruokaa/ravintolaa 15kpl
luontoa/ulkoilua 15kpl
matkailua 13kpl
kulttuuria 7 kpl
museoita 7kpl
liikuntaa 7kpl
kahviloita 6 kpl

Yksi Hetkessä postaus on voinut kuulua useampaan kategoriaan kuten vaikka matkailu+luonto+ravintola. Mutta kyllähän tuo lista kertoo siitä, mikä minua kiinnostaa :)

Joudun taas toteamaan, että kun tarttuu Hetkeen, niin keski-ikäisen naisen elämä on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja antoisaa

Tämä kuva edustakoon koko kautta. Se kertoo minulle, että tässä iässä ja tällä huoltotaakalla on mahdollista toteuttaa niitä aivan omia unelmia. 


20. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa hyvä työreissu

Vajaa vuosi sitten siirryin uuteen työtehtävään ja samalla työmatkat jäivät historiaan. Pienen haikeuden sivumaustamana pääasiallinen fiilis oli helpottunut. Kolme viimeistä matkaa olivat raskaat: Istanbulin lentokentällä minulta varastettiin passi, Lontoossa hotellimajoitus oli yhtä vastoinkäymisepisodia alusta aamuun ja Hollannin reissulla iski flunssa.

Viikolla osallistuin valmennukseen Saksassa Munchenissä. Reissu oli varsin onnistunut. Valmentajat olivat hyviä. Valaa uskoa mahdollisuuksiimme, että joku on pystynyt menestyksekkäästi tekemään asioita sillä tavoin kuin me haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Työkavereita oli hauska tavata kasvokkain, yleensähän me kommunikoimme etäpalavereissa ja sähköpostitse.

Munchenin sää oli lämmin ja vielä puolilta öin terrasilla oli lämmintä yli 20 astetta. Ehdin käymään pienellä porukalla sekä koko porukalla beer gradenissa. Yhteisen illallisen söimme Paulaner am Nockherbergissä. Ruoka oli todella maukasta. Oluen ystävät kehuivat kovasti Paulanerin oluita, mutta minä viininaisena en ymmärtänyt niiden päälle ;) Valintani onkin usein Radler, joka lagerin ja sitruunalimsan sekoitus ja se on minusta hyvää.

Löysin heti tuollaisen alfauroksen

Olutmaistelusetti

Piha-alueen itsepalvelu- sekä palvelupuoli olivat aivan täynnä
Baijerissa beer gardenit ovat myös koko perheen paikkoja

Maukas annos ankkaa, kuvasta puuttuu kastike ja punakaali

Tunnelmakuvia pöydästä ja ankasta :)

Kotiinpaluupäivänä ehdin syömään lounaan kaupungilla. Pinkaisin heti lounasikaan Marienplatzille, jossa voi samalla ihailla upeita rakennuksia.

Goottilainen uusi kaupungintalo oikealla

Uusi kaupungintalo

Kellotornin lähes ihmisen kokoiset patsaat esittävät turnajaisia ja tanssia.
Päivittäin klo 11 ja 12, klo 17 (ei marras-helmikuussa)


Patsasshow, kuva lainattu http://www.muenchen.de/

Muutama tunnelmakuva lisää Marienplatzilta:



Marienplatzilla on useita perinteisiä baijerilaisia dirdn-mekkoja myyviä kauppoja
Muistoihin tulvahti heti asiakaspäivät viiden vuoden takaa ja vuokra-dirdnl

Marienplatzin välittömässä läheisyydessä sijaitsee useampikin kirkko. Tunnetuimmat ovat Frauenkirche ja Pyhän Pientarin kirkko eli Peterskirche. Olen aikaisemmilla Munchenin vierailuillani halunnut kiivetä Pyhän Pietarin kirkon kellotorniin, mutta se on aina ollut kiinni. Nyt se olisi ollut auki, eikä sinne ollut edes jonoakaan. Tällä kertaa sää tuli esteeksi. Ukkonen ja saderintama lähestyivät kaupunkia ja kuumuus tuntui minusta tukalalta, enkä halunnut hikoilla lisää kiipeämällä kymmenien metrien edestä rappusia. Kirkossa sisällä kannattaa pistäytyä, se on minusta todella kaunis.

Tuonne parvekkeelle olisin halunnut päästä

Peterskirche

Hirvittävä ukkoskuuro sotki suunnitelmani lounaasta ulkona, niinpä hoidin sen pikaisesti tavaratalo Kaufhofissa. Marienplatz on myös erinomainen shoppailupaikka. Sieltä löytyy merkkiputiikit, tavaratalot ja edullisemmatkin kaupat ja saksalainen Stockmann eli Ludiwg Beck. Oma suosikkini on Galleria Kaufhof, josta löysin pari kivaa paitaa syksyyn.

Paluulennolla minua odotti iloinen yllätys. Kone oli myyty viimeistä paikkaa myöden täyteen ja olin saanut upgraden business luokkaan, vaikka minulla ei ole edes Star Alliancen korttia enää käytössä. Olin erittäin tyytyväinen siihen, että ympärilläni oli tilaa. Yleensä minulla on aina se keskipaikan tuuri. Olen silloin tällöin matkustanut Finnairin busineksessa Euroopassa ja siinä etuna on enemmän jalkatilaa ja maksuttomat juomat ja jotain aika mitäänsanomatonta ruokaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä. Siinä vaiheessa, kun maistoin Lufthansan ruokia, suorastaan hykertelin tyytyväisenä. Se oli todella hyvää. Valittavana oli joko kanaa tai kalaa ja valitsin kalan.


Oli mahtavaa saada pitkästä aikaa koulutusta ja kokea työreissu jolla aivan kaikki menee parhain päin.

Mukavaa viikonloppua!

15. elokuuta 2016

Satoherkkuja mummolatyyliin

Vuoden parhaat kokkailuhetket ovat käsillä kun syksyn sato on kypsynyt. Tässä meidän perheen suosikkeja. Erittäin perinteisellä linjalla mennään, kaikki nämä on blogissa nähty näiden vuosien varrella jo aikaisemminkin.

Sienet ja etenkin kanttarellit
Sienet maistuvat keittona, piirakassa, munakkaan välissä, mutta kaikken parhaiten ainakin kanttarelliset maistuvat perinteisenä sienikastikkeena keitettyjen perunoiden kanssa. Voimakkaammat mustat torvisienet ja suppilot sopivat parhaiten kuitenkin keittoihin.

Minä laitan sienikastikkeeseen 1dl ruokakermaa, kevytmaitoa, suurustan valkoisella Maizenalla ja maustan suolalla, mustapippurilla ja kirvelillä.

Kanttarellikastike tulossa

Kukkakaalilaatikko
Kukkakaalista saa tehtyä pyreetä perunamuussin korvikkeeksi tai maukasta keittoa, kun siihen laittaa Koskenlaskijaa. Parasta kukkakaali on laatikkona. Keitetyn kukkakaalin sekaan tulee palvikinkkua, päälle valkokastiketta ja juustoa ja komeus gratinoidaan uunissa.


Kesäkurpitsa
Jos grillaamme, niin aika usein lisukkeena on kesäkurpitsa tankoja grillattuna. Pieni marinadi pintaan ja grilliin. Helppoa ja terveellistä. Kesäkurpitsalla voi korvata lasagnessa lasagnelevyt tai upottaa kesäkurpitsaa lasagnen kastikkeeseen. Minusta parasta kesäkurpitsa on kuitenkin täytettyinä veneinä. Laitan sisään seosta, jossa on kesäkurpitsaa, jauhelihaa, keltaista paprikaa ja chiliä. Joka kerta lapset luulevat tuoksun perusteella, että meillä on pizzaa :)

Tämän helpon ohjeen löydät täältä: Maukasta kesäkurpitsasta. Kesäkurpitsaveneet ja jauheliha sörsselin voi valmistella jääkaappiin odottamaan edellisenä iltana.


Omalla syksyn kokeilulistallani on kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta, jonka aion tehdä mukaillen ohjetta Vera Jordanovan Don't miss a bite keittokirjasta

1. Viipaloi 2 isoa kesäkurpitsaa ja 5-7 valkosipulinkynttä
2. Laita kesäkurpitsan viipaleet astiaan, sekoita 1-2 rkl oliiviöljyä ja suolaa
3. Paahda pinjansiemenet pannulla, itse tykkään niistä niin laittaisin ehkä 0,5dl
4. Keitä täysjyväspagettia 500g suolatussa vedessä. Valuta pasta. Säästä keitinvesi!
5. Sillä välin kun pasta kiehuu, kuumenna loraus öljyä ja voita ja kuullota valkosipulit.
6. Lisää pannulle pasta ja pari rkl keitinvettä.
7. Lisää kesäkurpitsa ja pinjansiemenet.
8. Murusta päälle vuohenjuustoa

Suippopaprikat
Muutama vuosi sitten ihastuin suippopaprikoihin toden teolla. Niistä puuttuu kokonaan paprikalle ominainen karvaus. Oma suosikkitäytteeni niille on riisiä-tonnikala-feta seos.

Punajuuret
Tykkään punajuurisosekeitosta, mutta siihen laiskana käytän aina kaupan valmista sosetta. Uunipunajuuret ovat herkkuani, etenkin jos kaveriksi tulee fetaa tai chevreä. Punajuurista saa juhlavampaakin tarjottavaa, kun punajuurien alle kasaa salaattipedin.

Alla olevan annoksen ohje on ystäväni blogissa Punajuuria salaattipedillä


Ehdotonta satoherkkua mummolatyyliin on kaalilaatikko. Siihen liittyy paljon muistoja. Isoäitini teki ison vuuallisen kaalilaatikkoa mökkireissulle ja se oli niin hyvää. Oma laatikkoni on vaimea yritelmä samaan suuntaan :(

Mitkä ovat sinun satoherkkusi? Mielelläni otan vinkkejä vastaan!

13. elokuuta 2016

Sympatiaa atk-tuelta

Yllättäviltä tahoilta voi saada sympatiaa. Ehkä tähän mennessä yllättävimmät sympatian jakajat ovat olleet paikallisen lähiön nuhruisen korttelikapakan päihtyneet vakioasiakkaat, jotka tsemppasivat minua lastenkasvatusurakassa. Nyt voin lisätä listaan atk-tuen nuoren miehen.

Ensimmäinen työpäivä alkoi niin, että en muistanut salasanaani tietokoneelle. Ei hätää, onneksi talletin sen ja listan keskeneräisistä töistä johonkin näppärään ja tietoturvalliseen paikkaan. Tarkastin kaikki sähköpostitilini, puhelimeni appsit, mutta näppärä ja tietoturvallinen paikka taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Tietojen hakurumbassa löysin vanhan puhelimeni kontaktien backupit, joita olisi tarvinnut kiihkeästi tammikuussa, kun kännykkäni pimeni vieden kaiken mukanaan :)

Noh, päädyin sitten atk-tukeen henkilökohtaisesti anomaan apua. Nuori mies siellä totesi, että säännöt ovat sellaiset, että hän ei saa auttaa minua vaan minun pitää soittaa puhelinpalveluun, joka ohjautuu jonnekin Ugalabulagaan. Huojentuneena kuulin, että Ugalabugala ei ole enää Intiassa vaan ehkäpä Filippiineillä, joten saatan ehkä pystyä kommunikoimaan puhelinpalvelun kanssa.

Jäin sitten hengailemaan siihen atk-tuen baaritiskille, että nopeasti hoidan tämän jutun kuntoon. Puhelinpalvelu tosiaan puhui aivan ymmärrettävää englantia -huh! Putkeen ei mennyt yksinkertainen homma vaan roikuin puhelimessa kaiken kaikkiaan 1t 30min. 24 numeroisten lukusarjojen naputtelu osoittautui minusta vastapuolen luettelutaidolle liian vaikeaksi ja konekin piti buutata pariin kertaan. Olin välissä jo tarvinnut atk-tuelta virtapistoketta tietokoneelle ja kuulakärkiä hätänutturan kiinnitykseen sekä jakanut (epä)päteviä neuvoja muille asiakkaille. Atk-tuen jamppa kävi välillä naureskelemassa minulle ja välillä pyörittelemässä epäuskoisena päätään.

Kun homma oli vihdoin valmis, tuli atk-nuorimieskin tiskille takaisin päivittelemään, että on se kumma, kun ihan perusjuttu kestää noin kauan. Siinä sitä hetken taivastelimme maailman menoa ja etenkin näitä ulkoistuksia ja sitä että Suomessa toimivan yritysverkopalvelufirman puhelinpalvelu voi olla Ugalabugalassa. Lopuksi keskustelumme eteni näin.

atk-tuki: On muuten aika hidas toi sun koneesi
minä: No älä muuta sano. Tämä on ihan karmea, olisi pitänyt uusia aikaa sitten. Mutta silloin kun saisi tilata uusia koneita, niin ei ehdi ja silloin kun ehtisi tilaamaan ja ottamaan sen käyttöön, niin ei saa tilata.
atk-tuki: Kuulepas, meillä on nyt vähän varastossa aika kivoja kierrätyskoneita. Mitäs jos mä laittaisin sulle sellaisen iltapäiväksi.
minä: ???
atk-tuki: Näistä ei edes laskuteta.

Nyt minulla on sitten uusi kierrätyskone :) Atk-tuki vielä kopioi kaikki minun tiedostonikin.

Tällä hetkellä jumaloin at-tukea, joka tuntee täti-raukkaa ja sen surkeaa konetta kohtaan niin paljon sympatiaa, että oma-aloitteisesti fiksaa homman! Palveluasenne kohdillaan.

Negatiivisesti ajatellen voisi kai sanoa, että elämäni ei liene kovin hohdokasta, kun sympatiaa heruu sekä atk-tuelta että lähiöräkälän asiakkailta ;)

Mutta eipä ajatella negatiivisesti. Arki lähti käyntiin räväkästi ja pieni vaikeus johti parempaan tietokoneeseen.