20. syyskuuta 2019

Erilainen viikko

Tällä viikolla olin tiistaista perjantaihin työantajani kurssikeskuksessa meren rannalla. Ajomatkaan kotoa pitää varata 1t 10min, mikä tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Maalaismummolasta kurssikeskukseen ajaa täysin ruuhkatonta reittiä 24min, joten päätin muuttaa maalle muutamaksi yöksi. Arkajalkana kaupunkilaisena vieroksun yksin asumista keskellä ei-mitään. Tarvitsin siis mörkökarkkoittimen :) Isäni lupautui kyseiseen tehtävään ja tuli kanssani maalle.

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Päivät kurssikeskuksessa olivat pitkät, Neljässä päivässä käytimme 30 tuntia aktiivista aikaa (kaikki tauot vähennetty ajasta) prosessien suunnitteluun ja optimointiin. Aivot meinasivat käydä ylikierroksilla vielä yölläkin. Lyhyt ajomatka oli erinomainen idea. Etenkin, kun aamut olivat kauniita ja aurinkoisia ja sain tankata ajomatkalla maaseudun kaunetta. Fiilis on ihan erilainen ajella maalaismaiseman lävitse kuin jonotella Kehä I autoletkassa! Sain nauttia aamusumusta ja auringonlaskusta järvellä ja kurssikeskuksessa istuin välillä kasvot maisemaikkunaan päin ja välillä ihailin merta. Illat olivat paljon kotioloja rennommat, kun istuimme metsän keskellä isäni kanssa kahdestaan.

 Maalaismummolan järvi aamu-usvassa



 Tämä kuva on otettu usvakuvien kanssa samalta laiturilta, mutta ilta-auringossa

Toivon, että maalaismummolareissu toi isälleni kivasti vaihtelua syksyyn. Hän pääsi ainakin lähelle luontoa ja paremmin ulkoilemaan kuin kaupungissa. Isäni tarjoama palvelutaso oli huikea. Aamulla eteeni ilmeistyi valmis puuro ja illalla minua odotti isäni erinomaiset kokkaukset
Minun tehtäväkseni jäi vain saunan lämmittäminen. Työnantaja tarjosi illallisen kurssikeskusessa. Silloin kun illastajien määrä on alle 10, ruoka tarjoillaan lautasannoksina pöytään ja se on yleensä hyvää ravintolatasoa. Niin oli nytkin. Nam!

Suppilovahverokeittoa

Maissikananrintaa, bataattijuuressosetta ja fenkolia

Lakka creme brulee

Maalaismummolan lähellä asuva kolleega kävi asioimassa Lohjalla ja piipahti St. Honoren konditoriassa. Niinpä sain hankittua isälleni ja minulle leivokset St. Honoreesta.

Mustikka-mascarponeleivos

Viikon raskaus ei tuntunut lainkaan pahalta, kun sain nauttia isäni seurasta, rantasaunasta, hyvästä ruuasta ja luonnon kauneudesta. 

Kivaa viikonloppua!

14. syyskuuta 2019

Vielä ehtii nähdä Erottajan uusrenesanssipalatsin

Helsingin Sanomien reilu viikko sitten artikkeli kertoi, että Erottajan upeaan uusrenesanssipalatsiin toteutetaan syykuussa Helsinki Design Weekin päänäyttely. Eli kenen tahansa on mahdollista päästä tutustumaan rakennuksen sisätiloihin. Mahtavaa! Helsinki Design Week on auki vielä lauantaina ja sunnuntaina (15.9.2019). Vielä siis kaksi päivää aikaa vierailla upeassa Erottaja 2.

Design ei ole minun juttuni, joten Helsinki Design Week ei ole saanut minua houkuteltua aiemmin käymään, mutta mahdollisuus päästä sisälle Erottaja 2 suorastaan poltteli. Kiinnostukseni rakennukseen heräsi, kun Hesari julkaisi alkuvuodesta jutun Erottaja 2 ja sen ostaneesta amerikkalaisesta sijoitusfirmasta. Artikkelin kuvat saivat minut ihastumaan rakennukseen. Pieni epäilys jäi kytemään sisääni, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä rakennus, josta voisi sanoa palatsiksi.

Uusrenesanssi palatsi osoitteessa Erottaja 2, rakennettu 1889-1891

 Ainakin ulkopuolelta Erottaja 2 näyttää palatsilta

Minusta Erottaja 2 on ihan oikea palatsi. Siitäkin huolimatta, että vuosien varrella osa upeista katoista on maalattu umpeen. Rakennuksessa on silti jäljellä suuri määrä kauniita yksityiskohtia kuten kattoruusukkeita, holvikaaria ja voimakkaita värejä. Rakennuksessa on myös 40 kakluunia!

Ensimmäiseksi vierailijaan tekee vaikutuksen rakennuksen rappukäytävä. Siinä tosiaan on palatsitunnelmaa.Porraskäytävä oli niin pramea, että Hra Kepponen mutisi jotain tuhatkertaisista tuloeroista. Olihan 1880-1890 vaihde katovuosien ja nälänhädän aikaa, siihen nähden pramean palatsin rakennus tuntuu oudolta.

Näkymä portaille

Muissa kerroksissa, siis alinta ja ylintä lukuunottamatta, kattomaalauksista ja -koristeista on jäljellä puolet. Niissäkin vanhan koristeellisemman version päälle on maalattu uusi yksinkertaistettu versio. Onneksi ylin kerros on ennallaan ja siellä on minusta talon kaunein katto. Porrastasanteen kattopaneeli on huikean kaunis ja sitä edeltään rappujen katto, jossa samanlainen koristelu reunustaa isoa kattomaalausta.

Porrastasanteen katto

Katto rappusten yllä ja yhdistyy porrastasanteen kattoon

Lähikuva kattomaalauksesta

Rakennuksen värimaailma on tumma ja voimakas, mutta hyvin tyylikäs.





Menin siis ensisijaisesti ihailemaan rakennusta enkä niinkään näyttelyä. Näyttelyssä oli muutamia upeita kokonaisuuksia. Tässä kolme suosikkiani. Sijalla kolme on säästöpossut. Noin keskikokoisen koiran kokoiset possut ovat niin ilmeikkäitä ja hellyyttäviä. Ihan hetken aikaa mietimme Hra Kepposen kanssa, että ostettaisiinko jokaiselle pojalle vähän isompi säästöpossu.


Toiselle sijalle listallani yltää sellainen perinteisen suomalaiset puudesignin ja Alvar Aallon jäljissä kulkeva installaatio. Oikeastaan kyllä possujen pitäisi sittenkin olla kakkosena!


Kiistaton ykkönen on aivan jumalaisen kaunis yläkerran parvekkeelle koottu keramiikkainstallaatio. Keramiikka ei itsessään ole se suurin ihastuksen aihe vaan kyseessä on kokonaisuus: koristeellinen parveke, takana näkyvä keltainen talo, taivas ja keramiikka.


Lyhyesti tietoa:
*Rakennuksen suunnitteli Theodor Höijer, joka on suunnitellut mm. Ateneumin
*Rakennusvuodet 1889-1891
*Rakennuttaja Henkivakuutusyhtiö Kaleva, asuinhuoneistoja ja liiketiloja
*Valtio osti kiinteistön vuonna 1913 ja siinä on asunut valtion korkeita virkamiehiä
*Toiminut tullihallituksen toimitiloina
*Vuonna 2018 rakennuksen osti BlackRock. Rakennus menee remonttiin ja siihen valmistuu noin kahden vuoden päästä liike- ja toimistotiloja.
*Kauppahinta oli 27 miljoonaa euroa

Mikäli rakennuksen historia ja Theodor Höijer kiinnostavat, kannattaa tutustua kahdessa ensimmäisessä kappaleessa linkitettyihin Hesarin artikkeleihin. Kattavasti tietoa on Marjon matkassa blogipostauksessa 

PS. Kun rekisteröityy Helsinki Design Weekille, niin lippu Erottaja 2 maksaa 9€ alennuskoodilla. Hämmentävästi kerrallaan voi ostaa vain yhden lipun.

Mukavaa viikonloppua!

12. syyskuuta 2019

Kuukauden ruoka

Olen tänä vuonna tehnyt selvästi normaalia vähemmän ruokaa. Hra Kepponen on vastannut suuremmasta osasta ruokahuoltoa ja olemme syöneet jonkun verran eineksiäkin. Arkiruuan suhteen luovuus on lopahtanut jo aikaa sitten. Välillä yllätän itseni haaveilemasta ajasta, jolloin ei tarvitse ruokkia nälkäistä laumaa vaan illalla riittäisi joku kevyt iltapala pienimuotoisen "suurruokalatoiminnan" pyörittämisen sijasta.

Suurruokalan asiakkaat eli poikamme ovat myös havainneet kyllästymiseni ruuanlaittoon. Meillä on kuulemma tarjolla vain tylsiä ja mahdollisimman helposti valmistuvia ruokia. "Olisi edes joskus jotain parempaa ruokaa!" En ole uskaltanut luvata parannusta arkiruokailuun, mutta olen luvannut, että tästä eteenpäin meillä on vähintään joka kuukausi yksi uusi ruoka. Jos jaksan, niin samassa kuussa saattaa valmistua jokin vanha työläämpi suosikki.

Ruokakuvat eivät onnistuneet lainkaan ja annokseen piti päästä käsiksi heti :)

Ensimmäinen kuukauden ruoka oli menestys. Perhe arvosti ruokaa ja kaikki katosi alta aikayksikön nuorten miesten vatsoihin. Ensimmäinen kuukauden ruoka oli lampaanfilettä, paahdettuja kirsikkatomaatteja ja vuohenjuustokastiketta. Siinä oli työvaiheita useampia, mutta ne olivat nopeita ja todella helppoja. Tämä ruoka jää meidän viikonlopun ateriakiertoon! Minä ihastuin erityisesti paahdettuihin kirsikkatomaatteihin ja aion käyttää niitä lisukkeena muiden ruokien yhteydessä.

Resepti on Arlan sivuilta: https://www.arla.fi/reseptit/lammasta-ja-vuohenjuustokastiketta/

Lampaankyljysten sijasta käytin pakastettua lampaan ulkofilettä, jonka sulattamisen jälkeen laitoin marinadiin muutamaksi tunniksi. Marinadissani on 1 osa soijaa ja 3 osaa öljyä, 2tl sitruunamehua, 2 valkosipulin kynttä, pippuria ja rosmariinia.

Seuraava kuukauden ruoka on jo valittu. Keskimmäisen toiveesta seuraavaksi valmistuu intialainen butter chicken.

8. syyskuuta 2019

Huikeita kokemuksia Azoreiden tuliperäisyydestä

Azorit ovat tuliperäistä aluetta. Tuliperäisyys tulee parhaiten esiin Furnasin alueella, jossa on rikki haisee ja kiehuvaa vettä pulppuilee puroina ja kerääntyy lammikoiksi. Samanlaisia ilmiöitä olen nähnyt Islannissa sekä Uudessa-Seelannissa. Azorien tuliperäisyys tarjosi aivan uusia kokemuksia.

Azoreilla on paikkoja jossa vulkaanisen alueen kuuma vesi sekoittuu meriveteen. Yksi tälläinen paikka on Ponta da Ferraria, joka on luonnon palju meressä. Ihan käsittämätöntä! Ponta da Ferraria on siis poukama meressä ja poukamassa on vedenalaisia kuumanveden purkauspaikkoja. Poukama on toisesta päästä avoin mereen ja kuuma ja kylmä vesi sekoittuvat. Mitä lähempänä olet poukaman umpipäätä ja reunoja, sen lämpimämpää vettä. Vesi on viileämpää keskellä ja viilenee lisää siirryttäessä lähemmäksi suuaukkoa merelle.

Maisema kävelyreitillä Ponta da Ferrariaan

Siellä siintää luonnon oma "palju"

Paljuun oli hyvä uimaportaat

Lämpimämpi ja matalampi pää

Kylmä ja syvempi pää

Lämmin ja matala pääty oli hieman ruuhkainen, mutta onnistuimme saamaan sieltä kivat istumapaikat kiveltä. Sitten vilvoittelimme syvässä päädyssä, jossa ystäväni Jonna myös snorklasi. Jonna kertoi, että kaloja näkyi erittäin hyvin. Olisin itsekin halunnut snorkalata tuolla, mutta tuliperäinen laavakivi oli hankala kävellä enkä mitenkään uskaltanut kävellä ilman silmälaseja. Hieman harmitti, että vanhat rillini olivat hotellihuoneessa, ne olisin uskaltanut jättää kotelossa uimaportaiden viereen. Jos vierailet Ponta da Ferrarialla, suosittelen uimakenkiä, joissa on hyvä pohja. 

Täsä kuvasta näkee laavakivikallion kuoppaista rakennetta

Toinen kohde, jossa kuuma vesi kohtaa meriveden on kaunis, mustan laavahiekan peittämä Praia do Fogo. Siellä kuumaa vettä ei samalla tavalla tunne kuin Ponta da Ferrarian "paljussa", mutta merivesi on siellä selvästi lämpimämpää kuin muilla rannoilla. Rannalla on kahvila, vessat ja maksulliset suihkut. Kiva ja kaunis paikka rantapäivän viettoon. Rannalla voi toki snorklata, mutta nähtävää oli hyvin vähän.

Praia do Fogon "lattialämmitetty" ranta 

Pahasti vastavaloon kuvattu kuva ei näytä Praia do Fogon jylhää kauneutta

Tässä ammattilaisen otos Praia da Fogosta paremmissa valaistusolosuhteissa.

Tuliperäisen alueen kuumaa vettä hyödynnetään tietysti useissa kylpylöissä. Me valitsimme kylpyläkohteeksemme Furnasin alueen Dona Beijan. Kävimme yrittämässä sinne yhtenä iltapäivänä joskus klo 16 kieppeillä. Parkkipaikkaa oli mahdoton saada edes kilometrin päästä kylpylästä. Tulimme paikalle uudestaan joskus klo 11 paikkeilla ja saimme auton parkkiin kylpylän pienelle parkkikselle ja tunnelma oli hyvin rauhallinen. Dona Beija on ihanan rehevä, kasvillisuus on hyvin hoidettua. Varmasti tunnin verran lilluin siinä viileimmässä altaassa vain tuijottaen ympäristön kauneutta. 







Tuliperäisyyden hämmästely ei rajoittunut pelkästään uimahommiin, Kävimme katsomassa kuinka azorilaiset kokkaavat ruokaa vulkaanisessa maaperässä. Todella näppärää, että voi viskata padan kraateriin ja käydä sitten hakemassa sieltä valmiin ateria ;)

Ruuan kypysytysonkaloiden vieressä kiehuu

Tässä näkyy yksi kypsennyskraateri

Kraatereissa lukee lapussa, että mille ravintolalle se kuuluu :)

Padat pois onkaloista ja ruoka on valmista

Kraaterissa kokattava perinteinen ruoka on vähän kuin suomalainen rosvopaisti eli pitkään hautunutta lihaa ja juureksia. Suurin osa Furnasin alueen ravintoloista tarjoilee kraateriannosta. Ruuat haetaan lounaalle ja ymmärtääkseni niitä sitten lämmitellään pitkin iltaa halukkaille. Minä söin lounaaksi kraateriaterian ja jopas oli annoksella kokoa!

Yhden hengen kraateriateria

Sitten vielä lopuksi muutama kuva Furnasin kuplivista ja savuavista lammikoista. 



Kyllä maailmasta löytyy ihmeellisiä ja upeita paikkoja!

Aiemmat postaukset Azoreista:
Azorien maisemia
Azorien käsittämätön hortensiatie