14. tammikuuta 2021

Hidasta elämää

Muutama vuosi sitten elämän hidastaminen oli trendikästä. Piti hypätä pois oravanpyörästä ja pienentää elämänpiiriä. Olen  tahtomattani ryhtynyt, toki pahasti jälkijunassa, hidastamaan elämääni. Kesäisin elämän hidastaminen tuntuu hyvältä. Voisin tuijotella laineita tai perhosen lentoa lähes loputtomiin. Mutta näin talvella sekä syksyllä uusi hitaampi elämäni on lyhyesti ja suorasukaisesti sanottuna helvetin tylsää!  

Kotona hissuttelu, Netflixin tai kirjan äärellä pilkkiminen ei ainakaan tällä hetkellä ole lainkaan minun juttuni. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä vielä tulisi minun juttuni. Mutta tällä hetkellä ajatuksenani on, että heti kun voimani palautuvat, niin haluan ehdottomasti tehdä jotakin tai mennä johonkin! Nyt vaan en jaksa.

Olen joskus naureskellut sitä, että ilman Hra Kepposta saattaisin mennä itseni uuvuksiin. On hyvä, että minulla edes tuollainen kevyt Hra Keppos-pallo jalassa. Hra Kepponen maadottaa minua kotiin ja minä puolestani vedän Hra Kepposta irti kodista. Voisi luulla, että aivan erilaiset menemishalut ovat parisuhteen kannalta ongelmallisia. Asiasta voisi tulla ongelma, jos emme olisi joustavia. Minä allokoin ison osan lomaani mökillä olemiseen ja viikonloppuja kotona olemiseen ja menen paikkoihin usein ystävieni kanssa. 

Tänä syksynä hoitamattomasta diabeteksestä johtuva väsymykseni on pitänyt minut siis hissuttelemassa kotona. Välillä tuntuu, että elämä lipuu täysin ohitseni, kun en jaksa oikein mitään. Harvoin on pitänyt miettiä, että mistä bloggaisin. Yleensä olen käynyt jossain tai päässäni on paljonkin ajatuksia, joita olisi mielenkiintoista jakaa. Nyt joudun bloggaamaan tylsyydestäni. Päässäni ei liiku mitään enkä ole tehnyt mitään.

Jotain olen sentään tehnyt. Olen katsellut pitkästä aikaa liian paljon suoratoistopalveluita - tosin ajoittain silmät kiinni.

Maininnan arvoiset katsotut sarjat:

-Bridgerton /Netflix
Ihanaa hömppää, hienoa pukudraamaa uudella twistillä, vetävä joskin tosin ennalta arvattava juoni. Miespääosan esittäjä on yksi kauneimmistä ihmisistä ikinä valkokankaalla.

 

-Little Big Lies /HBO
Toinen kausi. Tykkäsin ensimmäisestä kaudesta ja toinen kausi ei minusta pettänyt lainkaan. Edes Nicole Kidmanin kiristetty naama ei häirinnyt. Meryl Streep oli erinomainen lisä kakkoskauteen. Aivan puistattavia henkilöhahmoja.

 

-The Flight Attendant /HBO
Murhamysteeri on osittain kasvutarina ja välillä juoni lähtee aivan laukalle. Ihan viihdyttävä sarja. Sympaattiseksi heittäytyvä naispalkkamurhaaja oli sarjan paras hahmo.


 -Undoing /HBO
Murhamysteeri etenee varsin verkkaisesti, mutta Nicole Kidmanin ja Hugh Grantin suoritukset ovat sen verran hyvät, että äkkiähän tuokin oli katsottu


-Keisari Aarnio/Ruutu+
Minua on kiinnostanut Aarnion tapaus erittäin paljon. Se on koko ajan kuulostanut aivan uskomattomalta, että miten tuollainen pysyi niin pitkään salassa? Sarja etenee välillä hieman puisevasti, mutta se varmaan kuvaa hyvin, kuinka vaikeaa on ollut saada selvää tapahtumista.

Aina välillä olen väsymyksestä ja ruudun tuijottamisen helppoudesta pyristellyt muihin hommiin. Kodin suursiivous ja järjestely on edennyt, tosin isoin kiitos kuuluu hieroja-kosmetologilleni. Olohuoneesta päätellen prosessimme on jotenkin takaperoinen, koska olohuone tulee päivä päivältä sekaisemmaksi. Olohuone on muuttunut osittaiseksi kierrätyskeskukseksi, tavaroita menossa kierrätykseen tai kaatopaikalle ja aina välillä jotain uusia tulossa. Esimerkiksi kirjoituspäivän saldo oli kaksien laskettelumonojen ja yksien murtsikamonojen siirtyminen uuteen kotiin. 

Vihdoinkin Ikean erittäin huonolaatuinen lipasto on purettu paikaltaan ja se odottaa lajittelukeskuksessani pois kuljetusta. Uusi odottaa huonekaulukaupassa noutoa

Valitettavan vähäiseksi minulla on jäänyt ulkoilu ja muukin liikunta. Siihen on pakko saada muutos. Tässä hitaan elämäni aikana olen monesti ehtinyt suunnittelemaan, kuinka panostan liikuntaan. Kunpa nyt vaan saisin suunnitelmani käytäntöön. Minä olen ehdottomasti talvi- ja lumi-ihminen ja olenkin ollut niin tyytyväinen lumesta. Toki jos olisi saanut toivoa, niin vähemmän lunta kerrallaan olisi ollut mieluisampi vaihtoehto.


Laiskuuteni ja sohvaperunuuteni on kohonnut jopa sille tasolle, että poreammeeseen meneminenkin on raskasta. Pitäähän siinä peseytyä ennen ja jälkeen. Energiaboosti olisi erittäin tervetullut.

Tämän postauksen kirjoituksen ja julkaisun välillä olen ehtinyt siirtyä pieneen irtiottoon mökille. Pakkasta ja lunta riittää, mutta torstaina paistoi aurinko. Tulimme ystäväni Ilonan kanssa mökille päivänvalossa läpi lumisen satumaailman. Hitaalla käyvät aivoni väläyttivät lähtötohinoissa ajatusta ottaa lumilapio omalta pihalta mukaan. Se osoittautui hyvin tarpeelliseksi.  

Laskeudun täällä mökin rauhassa viikonloppuun. Viikonlopun ohjelmana olisi kahvit kaverin kanssa, sohvan paikallaan pitämistä, sängyn paikallaan pitämistä ja Areenasta ajattelin alkaa seuraamaan Traces - Jäljet sarjaa. Jos saan vielä tehtyä pari pientä kävelylenkkiä ja sortteerattua yhden laatikollisen tavararoita, niin olen saavuttanut kunnianhimoisen tavoitteeni. Aika hidasta vai mitä?

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

7. tammikuuta 2021

Etätohtorilla Ukrainassa

Diabetes-hoitofarssini sai joulun ja uuden vuoden välissä positiivisen käänteen. 

Sain ennen joulun työterveyden kautta erikoislääkäriltä alkuhätään tablettilääkityksen. Se pitäisi vaihtaa insuliiniin mahdollisimman pian, mutta siihen tarvitsen Kelan erityiskorvattavuuspäätöksen sekä sen ajan sieltä terveyskeskuksen diabeteshoitajalta ja -lääkäriltä. Kotiini olen saanut HUSilta postia, molemmista hylätyistä lähetteistä, toisessa oli kirjoitettuna ehdotus insuliini annostuksesta ja merkistä. Olen epätoivoisesti yrittänyt nostaa tablettimäärää tavoitteeseen odotellesani varsinaista hoitoonpääsyä. Lääkkeen tunnettu sivuvaikutus ovat vatsaoireet ja minähän olen kärsinyt pahoista vatsaoireista jo ennenlääkitystä. Vatsavaivani ovat olleet niin pahoja, että kävi heti selväksi, että tablettisuunnitelmaa en pystykään noudattamaan.

Mielessäni poukkoili ihan hirvittävä määrä erilaisia kysymyksiä. Voinko palata takaisin pienemään tablettimäärään? Voinko ottaa tabletit kolmessa erässä kahden sijasta? Onko mitään lääkitystä, jolla voisin saada vatsani kestämään diabeteslääkettä paremmin? Minulle ei ollut tietenkään ketään jolta kysyä. 

Olin Hra Kepposen serkun vaimon Elenan kanssa lounaalla ja diabetekseni sekä hoidon puute tuli puheeksi. Elena sanoi heti, että älä sure sinullahan on suvussa näihin asioihin erikoistunut endokrinologi Ukrainassa, jolta voit aina kysyä neuvoja. Kyseinen endokrinologi on Elenan veli. Siinä lounaan aikana Elena ehti jo "varata" minulle etäajan WhatsAppilla veljelleen. Kotona lähettelin WhatsAppilla terveystietoni etätohtorilleni sekä kuvasin tämän hetkiset ongelmani ja illalla minulla oli WhatsApp-vastaanotto Ukrainaan.

Lääkitystähän etätohtorini ei tietenkään pysty minulle määrään, mutta sain kysyä kaikki kysymykseni ja sain hyviä vinkkejä siihen, kuinka vatsani voisi kestää diabeteslääkettä paremmin. Otin hieman takapakkia ja laskin lääkeannostani ja tämän viikon lopussa yritän jälleen uutta nostoa. Annostuksen hitaampi nosto antaa vatsalle aikaa tottua lääkitykseen ja joskus pelkästään sekin auttaa. Viimeksi otin enemmän lääkettä lounaalla, seuraavaksi kokeilen nostettua määrää illallisella. Lisäksi olen ottanut kuurin vatsahapon tuotantoa laskevaa lääkettä. Näiden toimenpiteiden johdosta vatsani on tällä hetkellä paljon paremmassa kunnossa. Kiitos etätohtorilleni!

Ihailen yhä enemmän itä-eurooppalaista tyyliä, jossa on edelleen tapana auttaa sukulaisia, ystäviä ja naapureita! Asenne oli sekä Elenalla että hänen veljellään, että tottakai haluamme auttaa.

Etätohtorini oli suorastaan aivan sydämistänyt siitä, kuinka en ole saanut Suomessa hoitoa: "Ei meillä Ukrainassa jätetä diabeetikkoja tuolla lailla hoitamatta kuin Suomessa". Tässä kohtaa minua alkoi hihityttämään tilanne: Suomen bruttokansantuote per kansalainen on noin kuusitoistakertainen Ukrainaan nähden. Koska lääkäreiden palkat ovat niin pienet, on yleinen tapa edelleen tuoda lääkärille aina ajoittain lahjoja vastaanotolle - Kirjekuoressa rahaa, perunoita tai kasviksia. Silti köyhän maan lääkäri oli tuohtunut rikkaan maan tavoista - ja minustakin aivan aiheesta. 

Etätohtorilleni pisteet myös aikuisena hankitusta kielitaidosta. Olen tavannut hänet ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten Elenan häissä. Silloin hän ei puhunut oikeastaan yhtään englantia. Hän oli ollut sitä mieltä heti häiden jälkeen, että kun hänellä on nyt ulkomaalaisia sukulaisia hänen on syytä opetella englantia. Toista kertaa ei enää käy niin, ettei hän pärjäisi englannilla. Etävastaanottomme sujui varsin hyvin, Elena oli puhelussa kaiken varalta tulkkina.

Satuin asioimaan muista syistä työterveyteni kanssa ja siellä oli lempilääkärini. Hän otti diabetekseni puheeksi ihan sivusta ja kerroin tilanteestani sekä saamistani neuvoista. Hänestä ne kaikki olivat hyviä. Jos hoitoni kunnallisella puolella edelleen lykkäntyy, niin sitten menen työterveyteen keskustelemaan etälääkärini vaihtoehtoisesta tablettilääkityssuunnitelmasta.

Toivottavasti seuraavaksi tämä farssi päättyy niin, että pääsen suomalaiseen hoitoon pian. Siihen saakka minua hoitaa ihana etätohtorini Ukrainasta! 

Tilanteen hengen mukaisesti olen uudistanut pari suomalaista sananlaskua:

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
WhatsApp Ukrainaan pitää lääkärin lähellä

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla
Parempi etälääkäri Ukrainassa kuin kymmenen hylättyä HUSin lähetettä

3. tammikuuta 2021

Vuoden ensimmäinen päivä

Vuoden viimeisen päivän vietin järkyttävässä niskasäryssä. Onneksi sain siihen lääkkeet ja ne laukaisivat järkyttävän lihasjumin ja vuoden ensimmäinen päivä alkoi niin paljon paremmissa merkeissä. Meillä oli sovittuna perhetreffit Hra Kepposen serkun perheen kanssa Helsingin keskustaan. Harmillisesti keskimmäistä, joka on pikkulasten kanssa erinomainen, vaivasi jälleen vatsa ja hän joutui jäämään pois. Mukaamme lähti ainoastaan kuopus.

Teimme pienen kävelylenkin katselemaan keskustan jouluvaloja. Pikku-Matias oli oppinut laukka-askeleen ja välillä meillä oli perässä pysymistä.




Taaperon mielestä Havis Amanda patsaan hylkeet olivat dinosauruksia ja kyytiin pääseminen mahtavaa




Fazerin kahvila sulkeutui nenämme edestä ja päädyimme Kappeliin. Kappeli on niin tunnelmallinen paikka, että siellä on aina ilo käydä. Valikoima ei ole Fasun veroinen, mutta ihan riittävä.

Hra Kepposen kaakao


Suloinen ja kikattava Matias
 
Kahvien jälkeen jäimme vielä keskenämme kaupungille kävelemään. Sain idean käydä katsomassa, että olisiko pizzeria Via Tribunalissa sen verran väljää, että uskaltaisimme käydä pizzalla. Hyvinkin oli! Meidän pojat rakastavat pizzaa ja kuopus ihastui ikihyviksi VT:n salapizzaan. Luonnollisesti osa onnistunutta kokemusta oli se, että kotona pystyi kehuskelemaan veljilleen, että on saanut ehkäpä elämäns parhaimman salamipizzan. Isoveljet joutuivat tyytyvään Dr. Oetkerin pizzoihin. Oli kiva käydä kaupungilla katselemassa jouluvaloja, nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja välttyä kokonaan ruuanlaitolta. Varsin hyvä aloitus vuodelle!

Ehdimme illalla vielä koestamaan yhden uuden joululahjaksi saadun lautapelin, joka ilahdutti kotiin jäänyttä keskimmäistä.

 

Mukavaa vuoden ensimmäistä viikkoa!

31. joulukuuta 2020

Vuosi 2020

Vuosi 2019 on minulle erittäin raskas vuosi. Olin onnellinen, kun vuosi päättyi ja toivoin parempaa ja lempeäpää vuotta. 

Tammikuu
Vuoden ensimmäistä päivää vietimme yhdessä Sveitsin sukulaisten kanssa. Elenan kanssa rentouduimme porealtaassa viinin kanssa sillä välin kun pojat ja miehet viihdyttivät pientä Matiasta. Tammikuun alussa nautimme toistaiseksi kaupungin parhaan afternoon tean Sirpan ja Ilonan kanssa St. Georgessa. Kuukausi jatkui ihanissa merkeissä ulkomaanmatkalla Dubaihin ja Omaniin ystäväni Lauran kanssa. Matka meni hyvin, mutta kyllä sen kanssa oli kauhea säätäminen. Ensin oli se Irakissa alas ammuttu matkustajalentokone, sitten USAn ohjusiskut vaikuttamassa matkasuunnitelmiin. Omanissa meitä odotti suljettu maa pitkäaikaisen hallitsijan kuoleman vuoksi ja vielä loppuyllätykseksi rankkasade joka sai pääkaupunki Muscatin tulvimaan. Ajomatka aavikkohotelliin ja siellä yöpyminen oli unohtumaton kokemus. Loman lopun laiskat rantapäivät olivat niin tervetulleet. Hra Kepposen synttärit vietimme yhteisellä illallisella, meillä oli tosin kolmas pyörä mukana eli esikoisemme - kiva niin! Hieno tammikuu!

Ylärivi vasemmalta: Ilonan ja Sirpan kanssa Afternoon tealla, Hra Kepposen synttäri-illallisella, yksi synttäri-illallisen ruuista
Keskivi vasemmalta: Afternoon tean suolaisia, Elena, afternoon tea
Alarivi vasemmalta: Helsinki aamulla lentokoneesta kuvattuna, Matias meillä, kohti lomaa Finnairin kyydissä
 
Ylärivi vasemmalta: Hiekka-aavikolla Omanissa, Dubai Miracle Garden, Omanin rantahotelli
Keskirivi vasemmalta: Dubain hotelli, Muscatin kaupunkihotelli, Omanin hiekka-aavikolla
Alarivi vasemmalta: Suihulähdeshow Dubaissa, Dubai marinan lähistöltä, hotellin Omanin hiekka-aavikolla
 
Helmikuu 
Helmikuukin alkoi juhlavasti. Poikien ihana pieni serkkupoika täytti 4 vuotta. Syötiin komeaa Ninjagokakkua, rakenneltiin legoja ja saatiin pieni ex tempore konserttikin leikkikitaralla. Pojat saivat vaarilta lahjaksi liput Pieni merenneito musikaaliin ja kävimme siellä koko perheen voimin. Kummityttö siskonsa ja äitinsä kävi meillä poreilemassa. Kuukausi päättyi myös juhliin, olimme vieraina Hra Kepposen serkun tyttövauvan kastejuhlassa. Hiihtoloma meni harmillisesti flunssassa. Onneksi vaan ihan tavallisessa flunssa. Vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta olivat niin vauhdikkaat, että piti jo suunnitella menojen vähentämistä. Enpä osannut arvata, että kohta menot hiljenisivät täydellisesti.
Ylärivi vasemmalta: koko perhe teatterissa, Katja-vauvan kastejuhlassa, suloinen 4-vuotias
Keskirivi vasemmalta: kukkia ja ilmapallo ystävänpäivänä Hra Kepposelta, teatterissa, kummityttö poreilemassa
Alarivi vasemmalta: 4v esiintyy, Katjan kastejuhla, suloinen pikkuprinsessa Katja

Maaliskuu
Kun kaikki pysähtyi. Viimeistä kertaa tapasin työkaveriani, kun vietimme Sirpan kanssa kiva etäpäivän UMAn etätyötilassa maaliskuun alussa. Työkaverimme Otilia oli jo omaehtoisessa koronakaranteenissa. Hän oli juuri palannut Milanon kautta Italiasta laskettelemasta ja oli aika pelästynyt tilanteesta. Pian koulut suljettiin. Yksi työpaikaltamme sairastui koronaan. Meiltä peruuntui Lapin matka. Aluksi omat menetykset ärsyttivät, mutta sitten tajuntaan iski, miten korona riepotteli maailmaa ja kuinka rajusti se iski monen talouteen. Typerryttävän kamala kuukausi. Lehtiuutiset olivat surullisia ja pelottavia. Yleensä minulle kertyy hirvittävä määrä valokuvia jokaisesti kuukaudesta, maalikuusta ei ole kovin montaa kuvaa.

Ylärivi vasemmalta: Vuosaaren huippu, viimeinen yhteinen "työpaikkalounas" Sirpan kanssa keskustan intialaisessa ravintolassa, Vuosaaren hippu
Keskirivi vasemmalta: Kalvik, Esplanad matkalla UMAn tiloihin etätöihin, kuopus leipoi piparkakku taikinat pois
Alarivi vasemmalta: Vuosaaren huippu, pipareita maaliskuussa, työkaverin kuva autioituneista Pekingin metroista

Huhtikuu
Huhtikuu jatkoi maaliskuun ikäviä teemoja. Uutiset olivat täynnä kuolemaa. Pojilta ei meinannut sujua etäkoulu lainkaan, alakoululaiset eivät saaneet juuri mitään opetusta vain tehtäviä. Onneksi jo huhtikuuhun mahtui kivan aurinkoisia päiviä. Aurinko toi toivoa ja ulkona olo tuuletti mukavasti päätä. Pääsiäiseksi kehittelimme vaaria varten koronakahvilan. Vaari istuu lasiterassilla oman pöytänsä ääressä lasin takana ja muu perhe istuu ulkona. Sillä lailla saimme syötyä yhteisen pääsiäisaterian ja myöhemmin pidimme lettukestit koronakahvilassa. Ilonan kanssa tein suoretken ja söimme ulkona omia eväitä, se avasi ajatuksia, että kavereita voisi tavata varoivaisesti ulkona. Kävimme koko perhe mökkeilemässäkin ihan vaan jotta saimme vaihtelua ikuiseen kotona olemiseen. Lisääntyvä valo ja kevät toivat toivoa.

Ylärivi vasemmalta: Pääsiäisateria terassilla, mökillä, esikoisen tekemät amerikkalaiset pannukakut
Keskiviri vasemmalta: Ilona suolla, suopursu, lettukestit koronakahvilassamme
Alarivi vasemmalta: Vaari saapuu pääsiäisaterialle koronakahvilaan, ostettiin kalakeitot kahvila Kampelasta ja syötiin ne betoniporsaiden päällä, vaari meidän koronakahvilassamme

Toukokuu
Toukokuussa oli paljon ihanan aurinkoisia päiviä eikä juuri ollenkaan koivun siitepölyä. Pystyin puuhastelemaan ulkona paremmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Aivan loistava tuuri! Olisipa ollut toukokuu paljon kurjempi, jos olisin potenut allergiaa sisätiloissa. Ulkoilu ja pihahommat toivat elämääni niin paljon sisältöä. Enpä olisi uskonut tälläistäkään kirjoittavani :D Lisäksi toukokuussa uskaltauduin varovaisesti tapaamaan muutamia ystäviäni. Kasvojen kohennus lasiterassille ja ulkoterassille teki niistä houkuttelevammat. Toukokuussa oli koronakaranteenin jälkeen sellaista orastavaa toivoa, että kesällä voisimme elää hieman normaalimmin.

Aivan pelkissä mukavissa merkeissä ei toukokuu mennyt. Hra Kepponen joutui altistuskaranteeniin ja yksi hänen kolleegansa sai siitä palaverista koronatartunnan. Me selvisimme pelkällä säikähdyksellä ja Hra Kepposen kolleegalla korona oli lievä.

Ylärivi vasemmalta: Kirsikankukkia Alppipuistossa, Vaarin synttärikahvit meidän terassillamme, magnolia kukkii Kalliossa
Keskirivi vasemmalta: Magnoliapensas Kalliossa, äitienpäivälounas, äitienpäivänä tarkenimme syödä ulkona ilman toppatakkeja
Alarivi asemmalta: Terassin uusi sisustus, ulkoterassin ja ulkotuolien huolto tehtynä, Tiinan kanssa tapasimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja söimme Treffi pubin myyntivaunusta hyvät hampparit.
 
Kesäkuu
Kesäkuusta on jäänyt parhaiten mieleen helteet. Mittasin klo 11 kukkapenkistäni +30 astetta ja upeat pionini meinasivat nuupahtaa aivan hetkessä. Merivesi oli tosi lämmintä jo ennen juhannusta. Juhannuksena syötiin mökillä ulkona ja uitiin. Kesäkuun alussa meillä pääsi ensimmäiset työntekijät palaamaan takaisin toimistolle. Se ilo tosin jäi hetkelliseksi. Sirpan kanssa teimme suoretken, vaikka emme varsinaisesti edes löytäneet suota. Kävimme myös uimassa muutamalla rannalla ja söimme synttärieni kunniaksi jo ennakkoon täydellisen illallisen ravintola Purpurissa. Silmät ymmyrkäisinä katselimme kesäyössä, kuinka kaupungilla kulkevat ihmiset olivat jo unohtaneet koko koronan ja turvavälit ja olivat huumaantuneet kesästä (ja virvokkeista).

Kesäkuusta teki hienon sää ja kukoistava luonto! Ja vähän vapaampi eläminen.

Ylärivi vasemmalta: Juhannus mökillä, uimareissu mökille, mökkiranta
Keskirivi vasemmalta: lupiineja, ensimmäinen maauimalareissu, juhannus mökillä apen kanssa
Alarivi vasemmalta: Sirpan kanssa uimassa Nurmijärvellä, Sirpan kanssa suolla, kahden vuoden etsinnän jälkeen meillä on vihdoin riittävän leveä tv-taso

Ylärivi vasemmalta: Vaari ja keskimmäinen jälkijuhannuksen vietossa kotona, pionini kukkivat, Sirpan kanssa ravintola Purpurissa - ensimmäinen ravintolakäyntini koronan jälkeen
Keskirivi vasemmalta: Vaarin tekemä kakku jälkijuhannusbileisiin, oman pihan pioni, kesäkuun hitti oli viileähkö poreamme - kävimme siellä jäähdyttelemässä
Alarivi vasemmalta: Pioneja ja pullaa, vesitrampan siirto-operaatio, Apen hankkimat juhannuskakut

Heinäkuu
Minulla oli kesällä neljä viikoa lomaa ja kolme niistä heinäkuussa. Kolmen viikon loma heinäkuussa hujahti aivan hetkessä. Oli patoutunutta tarvetta nähdä ystäviä ja läheisiä. Heinäkuu alkoi ihanasti viikonloppuretkellä Raumalle ystäväni Leenan kanssa. Loma alkoi hyvällä säällä ja pääasiallinen ohjelmanumero oli uiminen ja saunominen. Haimme Vaarin lomailemaan kanssamme mökille ja pidimme Kaikki kokkaa-haasteen. Siitä jäi hyvät muistot ja ensi kesänä voisimme ottaa uusinnan.

Heinäkuussa teimme Vaarin kanssa retken Mustion linnan puistoon, Hra Kepposen kanssa kävimme Fagervikin ruukissa, Porkkalassa luontoretkeilemässä ja BistrOmatissa syömässä. Vaarin, keskimmäisen ja Hra Kepposen kanssa kävimme hoitamassa äitini hauta-asioita ja joimme keskimmäisen synttärikahvit Lahden satamassa serkkuni perheen kanssa. Ystävälleni Tiinalle järjestin myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi naisten retkipäivän, jonka aikana ehdimme tutustua Strömforsin Ruukkiin, Kuninkaalliseen kalastusmajaan, Kotkan Sapokan puistoon ja syödä illallista Porvoossa. Kuukauden viimeisenä päivänä olimme mukana Hra Kepposen serkun yllätyssynttäreillä. Todella ihanat lomaviikot, vaikkakin tuolle ohjelmamäärällä ja sille pakastusurakalle olisi saanut olla yksi viikko enemmän.

Ylärivi vasemmalta: Mustiossa minä, Hra Kepponen ja Vaari, Kuopus päiväsaunoo, Puu-Rauma
Keskirivi vasemmalta: Mustio, Leena vanhassa Raumassa, Synttärini - kukat Hra Kepposelta ja kakku Vaarilta
Alarivi vasemmalta: Kylmäpihlajan majakka, uimapatjailua mökillä, Leenan kanssa lautalla kohti Kylmäpihlajaa

Ylärivi vasemmalta: Strömforsin ruukki, Ystäväni Tiina Sapokan puistossa, Fagervikin kirkko
Keskirivi vasemmalta: Porkkalan kalliot, Auringolasku Porvoossa, Kaikki Kokkaa-haasteen illallinen a la Hra Kepponen
Alarivi: Kaikki Kokkaa haasteen saldoa

Elokuu
Elokuu oli melkein yhtä hyvä kuukausi kuin heinäkuu. Elokuussa teimme ystäväni Sirpan kanssa roadtripin Käsivarren Lapin kautta Lofooteille. Sää Lapissa oli aivan mahtava! Lofooteilla sää oli vaihteleva, saimme sekä sadetta ja aurinkoa. Maisemat olivat silmiä ja sielua hivelevät, meininkimme rento. Sain aivan älyttömän Lappikuumeen.

Olin jo aikaisemmin kysynyt Sirpaa roadtripille pohjoiseen, mutta Sirpa oli todennut, että ajatus on hyvin houkutteleva, mutta hänellä tuskin on muutamaan seuraavaan vuoteen lomaa pohjoiseen, koska perhematka Välimerelle on korkeammalla prioriteetillä. Kun aloimme lähestyä kesää, Sirpa soitti minulle ja kysyisi, että vielä kiinnostaisi pohjoisen roadtrip. Jänniteltiin melkein koko kesä, että pääsemmehän reissuun. Vaikka lofootit olivat niin kauniit ja Kilpisjärvellä täydellinen sää, ehkä reissun kokokohta oli kuitenkin se hieman syrjäinen tyhjä hotelli, jonka terassillta seurasimme sään muutoksia vuonon yllä. Siinä samaisessa vuonossa kävimme aiemmin päivällä uimassa.

Ylärivi vasemmalta: Nusfjordin kylä Lofooteilla, Vuononäkymä, Vikin ranta Lofooteilla
Keskirivi vasemmalta: Jäämeren rannalla Norjassa, Lofoottien maisemia, Auringonlasku vuonolta nähtynä
Alarivi vasemmalta: Maisema Saanalta, Auringonlasku Levillä, Poroja Saanalla

Elokuuhun mahtui muutamia ihania tapaamisia ystävien ja työkavereiden kesken, paljon aurinkoisia päiviä ja mökkeilyä. Ilona innoistui kovasti yhteisistä mökkipyrähdyksistä elokuisen mökkikeikkamme jälkeen ja olemme sen jälkeen käyneet mökillä jo kolmesti. Elokuun suurin lähiyllättäjä oli auringonkukkaviidakko Tuomarinkylässä. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt niin korkeita aurinkokukkia, paikasta tuli mieleen ihan oikea viidakko sekä se vanha Muumijakso, jossa Muumit löytävän salaperäisiä siemeniä, joista kasvaa yössä viidakko. Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kävimme paristi "kahvittelemassa" Uutelan Kahvila Kampelassa. Työporukan kanssa meidät oli kutsuttu kesäjuhliin, jotka vasta illan aikana paljastuivat salaviisikymppisiksi. Naureskeltiin monta kertaa, että olipas ikimuistoisia 50v lahjoja kuten mustikkapiirakkaa, tonkallinen kotitekoista tsatsikia ja pussikaupalla sipsejä. Elokuusta tuli varsinainen kantarellikuukausi, löysin Facesta sienimyyjän ja lähti kantarellihulluus vähän lapasesta.

Ylärivi vasemmalta: Ilonan kanssa mökkeilemässä ja vuorossa kasvojen tehokosteutus, Selfie Vanhan Viilatehtaan maisemissa Vantaalla, Kävimme työporukalla lounastamassa Vanhan Viilatehtaan ihanalla terassilla
Keskirivi vasemmalta: Kuopuksen pommihyppy mökillä, Yksin mökillä, Hra Kepponen ja auringonkukkaviidakko
Alarivi vasemmalta: Keskimmäinen Kahvila Kampelan terassilla, kantarellimaniaa, Salaviisikymppisjuhlat

Syyskuu
Oikeastaan syyskuukin oli kiva kuukausi. Aloitimme sen mökkeilemällä Ilonan kanssa, samalla marjastimme ja sienestimme ja kävimme ostoksilla mukavassa Maatilapuodissa Kirkkonummella. Työkaverini Otilia tuli kanssamme saunomaan ja illalliselle. Hra Kepposen kanssa kävimme ravintola Farougessa syömässä. Pelkäsin, että myöhemmin syksyllä, en enää uskaltaisi syödä ulkona ja kyllä siinä paria lounasta lukuunottamatta kävikin juuri niin. Syyskuussa oli paljon aurinkoisia päiviä ja yhtenä viikonloppuna katoimme tukevan brunssin terassille ja kutsuimme vaarin mukaamme. Pojille piti kaivaa aurinkolaseja eteen, niin kirkkaasti paistoi. 24.9 kävin iltakahvilla Kahvila Kampelessa merenrannalla ja lämmintä oli vielä auringon laskiessa +18. Aurinkoista oli myöskin kuun loppupuolella, kun vietimme apen myöhästyneitä synttäreitä mökillä. Kuukauden lopuksi kävin Ilonan ja Sirpan kanssa kukkakurssilla.

Ylärivi vasemmalta: Kukkakurssin tuotos, Mökiltä saatu kantarellisaalis paistetttuna munakkaan päällä, Kotibrunssin hedelmävati
Keskirivi vasemmalta: Apen synttärit, Apen synttäreiden ruokia ja kukkia, Kotibrunssilla Hra Kepponen ja Vaari
Alarivi vasemmalta: Kirkkonummen Maatilapuodin antimia, Mökillä uimassa Ilona ja Otilia, Ravintola Farouge

Lokakuu
Lokakuun alkuun sattui muutamia kauniita päiviä, jolloin kävimme Hra Kepposen kanssa ruskaretkeilemässä dronen kanssa. Sain happea ja nautin luonnonkauneudesta. Olipas upea ruska! Koronatartuntaluvut jatkoivat nousemistaan ja se sai mielen matalammaksi. Keskimmäinen joutui viralliseen koronaaltistuskaranteeniin harmillisesti koko syyslomaksi. Siinä meni sitten syysloma. Ei meillä mitään suurempia suunnitelmia ollut, mutta nekin vähäiset piti jättää väliin. Suhtauduin paljon rennommalla mielellä keskimmäisen karanteeniin kuin Hra Kepposen keväiseen altistuskaranteeniin. Pienet kierrokset nosti saamani hälytys koronavilkkusovelluksesta, ystäväni Sirpa sai hälyn myös. Minä kävin meidän perheen ensimmäisessä koronatestissä ja tulos oli onneksi negatiivinen. Sirpan kanssa kävimme Ilonalla syömässä. Kuukauden paras juttu oli ehdottomasti naisten saunailta upeassa Glo Hotel Artissa.

Ylärivi vasemmalta: Selfie naisten saunaillasta, Ruskaretkellä dronen kanssa Vanhankaupunginkoskella, Dronekuva Kalvikistä
Keskirivi vasemmalta: Vanhankaupuginlahti, Syysmaisemaa kotinurkilta, Ruskaa Kallvikissa
Alarivi vasemmalta: Buffet naisten saunaillassa, Hotel Glo Art, Ilonalla syömässä

Marraskuu
Lehdet uutisoivat melkein joka päivä uuden koronatartuntaennätyksen. Yleisin puheenaihe oli, että kauanko tilanne voi jatkua ilman, että maan johto joutuu määräämään lisää tiukennuksia. Minulla painoi aivan jäätävä väsymys päälle. Kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna kävin ystäväni Tiinan kanssa kahvittelemassa Koiramäen pajutallin pihalla. Ilona tsemppasi minut lähtemään kanssaan meidän mökille. Olin ihanasti Ilonan täyshoidossa koko reissun ajan. Käytiin lounaalla sienestämässä ja saimme tosi muhkean saaliin. Siitä riitti vaarillekin suppiloita. Uskaltauduimme erikoispöytäjärjestelyllä viettämään kuopuksen synttärit ravintola Il Farossa. Ystäväni Tiinan kanssa askartelimme joulukortteja, olin niin väsynyt, että minulla päivä meni haukotellessa. Seura oli hyvää ja pieni puuhastelukin tuntui kivalta. Ystäväni Lauran kanssa kävin lounaalla. Kuukauden helmiin kuuluu uimahallireissu marraskuun ensilumen päivänä, jolloin aurinko paistoi kirkkaasti ja kaikki näytti hetken aikaa talviselta taikamaailmalta.

Jotenkin marraskuu tuntui tosi raskaalta ja olo aika karmealta, mutta kun nyt selailin kuvia ja muistelin marraskuun juttuja, niin onhan siihenkin kuukauteen mahtunut paljon hyvääkin.

 Ylärivi vasemmalta: 12v synttärisankari, Tiinan kanssa ruskaa ihailemassa, Ensilumi
Keskirivi vasemmalta: Koiramäen pajutalli, Sienisaalis mökiltä, Ilona aamu-uinilla mökillä
Alarivi vasemmalta: Leppävaaran maauimalassa oli vielä marraskuussa vedet altaassa, Tiinan kanssa joulukorttiaskartelua, Mahtava ruska

Joulukuu
Joulukuuta on leimannut nämä perheen terveyshaasteet ja toki yleinen koronameininki. Olin aikeissa kirjoittaa, että joulukuu alkoi mahtavasti ystäväni Sirkun kanssa Tampereella, mutta sitten katsoin kalenteri ja totesin, että tapasimme Sirkun kanssa marraskuussa. Koska kuvakollaasi marraskuulle on jo tehtynä, niin Tampereeen joulutorivierailu olkoon joulukuun juttu. Oikeasti joulukuussa pidimme saunapikkujoulut mökillä Ilonan ja Otilian kanssa. Mökeilyn ohella kävimme tutustumassa bypias concept storeen ja yritimme sienestääkin. Muutaman sienen löysimme aamiaismunakkaan kaveriksi. Ystäväni Jonnan kanssa uhmasimme koronaa ja kävimme syömässä Kulosaaren Casinossa joulubuffeen. Valitsimme todella myöhäisen kattauksen siinä toivossa, että ravintolassa olisi hyvin väljää. Se suunnitelma meni nappiin ja koronatoimet olivat muutenkin aivan viimeisen päälle: käsidesiä oli joka paikassa ja kädet piti desinfioida aina ennen jälkeen noutopöydässä käymisen tai käyttää kertakäyttöhansikoita, yhtään jonotussumppua ei ollut noutopöydässä ja meidän pöytämme oli erillään. Joulu oli erilainen kuin kertaakaan aikaisemmin, koska kukaan isovanhemmista tai muista sukulaisista ei viettänyt sitä kanssamme.

Ylärivi vasemmalta: Tampereen joulutori, bypiias concept store Kirkkonummen Sjökullan kartanossa, joulubuffet Kulosaaren Casinossa
Keskirivi vasemmalta: Minun ja Ilonan joulukuinen suppilosaalis, bypiias myymälän kahvila, bypiias myymälä
Alarivi vasemmalta: Ilonan tekemä munakas suppilovahveroilla, Tampereen joulutori, pikkujoulusauna mökillä

Onhan tämä 2020 ollut maailman laajuisesti poikkeuksellinen vuosi ja niille jotka ovat menettäneet läheisensä tai työnsä erityisen raskas. Vaikka kuulunkin niihin onnekkaisiin, jonka läheiset tai elanto ei ole kärsinyt koronasta, on vuosi ollut paikoittain henkisesti raskas. On oikeastaan huojentavaa todeta, että kehnompaankin vuoteen voi silti mahtua paljon ilon hetkiä. Sille tämä vuosikatsaus avasi taas silmät.

En haluaisi liittyä niiden maireiden hymistelijöiden kerhoon, jolle koronavuosi on opettanut paljon. Joudun kuitenkin antamaan sen verran periksi, että koronavuosi on opettanut minua nauttimaan pienemmistä asioita ja myös syventänyt ystävyyssuhteita. Keskusteluista tulee pakostakin erilaisia ystävien kanssa kun pikaisen lounaan tai ravintolaillallisen sijasta lämmitetään hartaudella puusaunaa ja kokataan yhdessä.

Moni on kysynyt, että miltä on matkailuun hurahtaneesta tuntunut se, ettei pääse matkustamaan? Olisin toki mieluummin matkustanut kuin ollut matkustamatta. En ole lainkaan samalla sivulla niiden, kanssa joilta matkailun sulkeutuminen on vienyt elämän sisällön. Sitä ei ainaa kaikkea haluamaansa heti tai koskaan, joten lähemmäs 5-kymppisellä muijalla riittää kärsivällisyyttä odotella aikoja parempia. Lisäksi pystyn hyvin toistaiseksi näkemään itseni lähinnä kotimaanmatkailijana. Haavelistallani on norppien bongausretki, karhujen katseleminen piilomajasta, jäänmurtajaretki jossa kellutaan kuivapuvuissa meressä jäiden seassa, siian lippoamisretki, Lapin kesäretki ja ehkäpä reissu Norjaan sinne missä kuningasravut ovat ekologinen riesa (ehkä en pysty kuitenkaan syömään niitä yksin pois).

Toivon itselleni ja koko maailmalle ensi vuodeksi terveyttä ja iloa!

Hyvää Uutta Vuotta!