15. marraskuuta 2019

Mijaksen kylä ja Artolan dyynit

Vielä toinen postaus Marbellan loman kivoista jutuista.

Sairaala, jossa esikoistamme hoidettiin keuhkokuumeen vuoksi, sijaitsi 40km päässä hotellistamme. Yhtenä päivänä ajelimme iltapäivästä keskimmäisen kanssa sairaalalle ja paluumatkalla kävimme katsomassa sairaalan lähellä olevaan Mijaksen kylää. Espanjassa autoilemisesta täytyy todeta sen verran, että monilla teillä, joissa on 80 nopeusrajoitus, ei ole lainkaan kiihdytyskaistoja. Minä vuokrasin pienen Fiat Pandan manuaalivaihteilla ja sillä liikenteen sekaan pääseminen vaati ajoituksen lisäksi myös uskallusta :D Muutoin autoilu oli sujuvaa ja tiet hyviä.

Mijas sijaitsee ylhäällä vuoren rinteellä. Kauniit maisemat, söpö kylä ja lyhyt etäisyys rannikon lomakaupunkeihin Fuengirolaan, Malagaan ja Marbellaan on tehnyt kylästä suositun. Hieman hämmästyimme kiinalaisturistien ja heidän bussiensa määrää saapuessamme Mijakseen. Reitti pysäköintitalolle oli hyvin viitoitettu ja päiväpysäköinti kustansi euron.

Ohjelmamme oli varsin yksinkertainen. Kävelimme keskustassa ja söimme jätskit. Keskusaukio lukuisine ravintoloineen oli sekä keskimmäisestä että minusta hyvin sievä.




Keskusaukiolla oli runsaasti hevos- ja aasikyydin kaupittelijoita. Emme innostuneet kummastakaan, mutta hevosten vaunut ja hevoset olivat kauniita. Aasit olivat puolestaan surkean näköisiä. Aasien talli ei näyttänyt kovin kummoiselta. Aukion laidalla oli kaksikerroksinen aasiparkki, jossa aasit seisoivat pienessä tilassa asfaltilla lyhyellä narulla kiinnitettynä. Haju oli aika tymäkkä.


Yläkerran aasit, alhaalla oli synkkää, mutta aasit ehkä arvostivat varjoisuutta

Kävimme ihailemassa maisemia merelle. Näköalaterassilla oli kiva kahvila ja minä olisin voinut jäädä siihen istuskelemaan, vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 



Tuohon olisin voinut parkata kirjan kanssa nauttimaan elämästä

Näköalatasanteen vieressä oli sievä osittain kallion sisään tehty kappeli

Kappelin sisätilaa

Hotellimme kohdalla oli kivannäköinen hiekkaranta. Menimme tyytyväisinä kahlailemaan ja pettymykseksemme ranta olikin kivinen. Uimakenkiä meillä ei ollut kenelläkään. Halusimme käydä hienolla hiekkarannalla, koska niitäkin löytyy useampia, ja meille suositeltiin Artolaksen dyynejä (Dunas de Artola) ja sen hiekkarantaa Cabopinoa.

Eroosion välttämiseksi dyyneille oli rakennettu komeat kulkuväylät. Meille oli yllätys se, että suurinta osaa dyyneistä petti matala, pensasmainen kasvillisuus. Hiekkarannalla oli ihanan pehmeää hiekkaan koko matkalta. Vesi oli vielä sen verran lämmintä, että tarkenimme ihan kunnon mittaiseen puljaukseen. Paluumatkan kuljimme tien sijasta rantaa pitkin ja pojat jaksoivat kävelyn hyvin, koska rannalla löytyi isoja simpukoita. Rantareissu oli todella onnistunut. Tosin ilman esikoista.

Dronekuvaa dyyneiltä

Dyynien kohdalla rantaviivaa on useampi kilometri




Cabopinon hienohiekkainen ranta


Vaikka hotellin viereinen ranta oli uimisen suhteen pieni pettymys, niin sen korvasi upeat auringonlaskut. Kävin monena iltana ihailemassa niitä. 





Hotellimme sijaitsi pienessä kylässä Marbellan ulkopuolella. Palveluja oli rajoitetusti, mutta silti riittävästi. Muutamia ravintoloita ja ruokakauppa. Marbellaan pääsi kätevästi paikallisbussilla, jos se sattui kulkemaan. Ympäristössä oli paljon vuokrattavia villoja ja muutamia suurempia hotelleja. Sijainti oli rauhallinen, mutta makuuni hieman liian syrjäinen. Kuuluisalle luksuselämän näyttämölle Puerto Banuksen satamaan saakka emme jaksaneet ponnistaa, vaikka se toki oli suunnitelmissa.

Marbellan loman muut postaukset: 

11. marraskuuta 2019

Isänpäiväfiiliksissä

Meillä oli tosi mukava Isänpäivä, vaikka oma isäni eli vaari ei flunssan takia pystynytkään osallistumaan. Kokkailimme keskimmäisen kanssa Isänpäiväbrunssin. Siihen kuului paistoleipää, kananmunaa, pekonia, hedelmäsalaattia, mansikka-banaanismoothieta, kahvia ja kaakaota. Brunssille oli suunniteltu varsinainen jälkiruokakin, mutta sen valmistamista ja syömistä piti lykätä iltaan saakka.

Tervetuloa pöytään. Hra Kepposelle special kattaus.


Nuo pikkukortit ovat minusta niin kiva, että ensi vuonna teen uudestaan ehkä isommalla määrällä tekstisydämiä. 

Brunssin jälkeen kävimme esikoisen kanssa vaarin luona viemässä kukkia ja pullakahveilla. Illalla juhlallisuuden vielä jatkuivat esikoisen tekemillä köyhillä ritareilla.


Meillä ei ole tapana ostaa lahjoja Isänpäivänä tai Äitienpäivänä. Tietysti jos joskus tulee joku kiva juttu vastaan, niin sen voi hankkia. Muuten muistamisena on parempaa ruokaa, jotain herkkua, suklaata tai kukkia. Tänä vuonna tulikin poikkeusvuosi. Lahja ei ole varsinaisesti pelkästään Isänpäivälahja vaan se on sekä Hra Kepposelle että minulle. Esikoinen on suunnitellut meille hotelliyöpymisen, jonka hän ja pikkuveljet rahoittavat. Meille tekee kuulemma ihan hyvää ottaa pieni breikki tästä kotihärdellistä ja tehdä jotain kivaa kahdestaan. Lahja tuli todellisena yllätyksenä ja melkein nousi kyyneleet silmiin. Olen todella otettu tuosta huomaavaisuudesta ❤️ Mun murut ❤️💋❤️

Näissä fiiliksissä on mahtavaa aloittaa uusi viikko! Kivaa viikkoa!

9. marraskuuta 2019

Kuukauden ruoka

Kuten syyskuussa kirjoitin, niin viikonlopputsemppauksenani on parempaa ruokaa nälkäiselle ja vaativammaksi käyneelle nuorisolle. Lanseerasin konseptin kuukauden ruoka. Kuukauden ruoka on vähän parempi ruoka, jota emme ole aikaisemmin valmistaneet kotona. Tai vähintään ruuassa on joku uusi komponentti.

Keskimmäisen toiveesta tein butter chickeniä lokakuun kuukauden ruokana. Käymme välillä ostamassa kotiin muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta nepalilaisesta butter chickeniä ja keskimmäisemme on ruokataivaassa. Olemme Hra Kepposen kanssa naureskelleet, että kaikesta ruokaronklaamisesta huolimatta pojillemme on periytynyt geenit (tai kasvatus) hyvästä ruuasta nauttimiseen.

Haastattelin työpaikalla työkavereitani parhaasta butter chicken reseptistä. Aika yksimielinen tulos oli, että kotimaiset reseptit ovat hyvin samanlaisia ja toimivia, mutta niiden suuri puute on se, että tomaattikastiketta ei hauduteta riittävän pitkään. Sain ohjeeksi laittaa ensin kastikkeen hautumaan, tosin ilman kermaa, sitten plärätä kännykkää ja vasta sitten paistaa kanat kastikkeeseen. Kerma kannattaa lisätä vasta viimeisen 5min aikana.

Eniten kehuja sai K-ruuan resepti. Laitoin mausteet reseptin mukaisesti muuten, paitsi laiskuuttani korvasin tuoreen inkiväärin jauhetulla. Annoin kastikkeen porista hyvän aikaa ja tarkistin maun. Mielestäni mausteita oli liian vähän joten lisäsin kaikki kertoimella 0,5 lisää. Edelleenkin mausteita oli mielestäni liian vähän, joten lisäsin jälleen saman verran mausteita. Tuomio ruokapöydässä oli murskaava: liian mausteista. Keskimmäistä harmitti pahasti, että äiti meni maustamishimossaan pilaamaan ruuan ;)

Toinen pettymys ruokapöydässä oli se, että valmiit Santa Marian naanleivät eivät meistä olleet hyviä. Tykkäämme kaikki paljon naanleivästä, kuopuksen mielestä se on paras osa butter chicken ateriaa. Hyvän valmisnaanin puuttuminen nostaa butter chickenin valmistusvaivaa, koska naan täytyy tehdä itse. Minulle suositeltiin Kinuskikissan lukijan helppoa ja hyvin nopeaa Naanohjetta. Oman reseptisurffailun ykköseksi jäi Kotikokki.netin ohje.

Otan mielelläni vastaan kaikki kisävinkit onnistuneeseen butter chickeniin ja naanleipään!

Reseptilinkit:
Butter Chicken
Naan by Kinuskikissan lukija
Naan by kotikokki.net

Butter chicken lähtee uudestaan testailuun pienemmällä maustelisäyksellä ja kotitekoisella naanilla.

Kuukauden ruoka:
syyskuu


4. marraskuuta 2019

Suloinen Marbellan vanha kaupunki

Epäonniseen Espanjan matkaamme sisältyi uimisen lisäksi muutamia kivoja pikkuretkiä. Kävimme nelistään, ilman esikoista, pyörähtämässä Marbellan vanhassa kaupungissa. Se on turistien suosiossa ja pienet aukiot ja leveämmät mukulakivikadut täyttyvät ravintoloista. Sesongin ulkopuolella Marbellan vanha kaupunki ei ole tukkoinen lainkaan ja sen kauneus pääsee hyvin esiin. En tiedä, onko tämäkin niitä paikkoja, jotka ovat lomasesongin aikaan ovat niin täynnä matkailijoita, että tungokseen tottumatonta ahdistaa. Lokakuussa Marbellan vanha kaupunki oli väljä ja söpö kuin karamelli. Tykkäsin todella paljon!






Minä olisin mielelläni istunut maistelemaan tapaksia johonkin hurmaavaan katuravintolaan, mutta nuoriso-osasto piti ruokkia välittömästi Marbellan keskustaan saavuttuamme. Mainoskylttien perusteella vanhan kaupungin ravintolahinnat eivät vaikuttaneet lainkaan pahoilta. Vanhassa kaupungissa oli kiva myös vain kierrellä ristiin rastiin ja ihailla takorautakaiteisia parvekkeita.

Vanhan kaupungin keskuspaikka on Plaza de los naranjos (orange square) eli appelsiinitori. Aukiolla kasvoi isoja sitruspuita, jotka varmaankin ovat appelsiinipuita. Hedelmät olivat vielä raa'an vihreitä, kyseessä on varmaankin vuoden toinen ellei peräti kolmas hedelmäsato.




Kannattaa kurkistella oviaukoista sisään, jos se on mahdollista. Siellä voi olla vaikka näin upea sisäpiha


Ennen Marbella vanhaan kaupunkiin tutustumista kiertelimme hieman muuta keskustaa. Kävimme rantabulevardilla ja matkalla sinne bongasimme Salvador Dalin veistokset. Kävimme syömässä Alamedan puiston viereisessä kivassa kahvilassa ja ostimme tiskiltä pienet herkut puistoon mukaan. Alameda Park on ihanan rehevä ja siellä on kauniit penkit.




Heippa!

Marbellan loman muut postaukset: