5. joulukuuta 2016

8 + 12 juhlaa

Blogini viidestoista postaus oli 1+5 juhlaa. 1086 postaus on 8+12 juhlaa. Niin ne pojat ovat kasvaneet. Kuopuskin on siis 8v ja reipas tokaluokkalainen, esikoinen 12v esiteini ja blogini puolestaan ekaluokkalaisen iässä.

Kuopus 1v juhlissaan vasemmalla kummitätinsä sylissä.
Keskimmäinen ulkoiluttaa anopin koiraa coolisti olohuoneessa.

Tänä(kin) vuonna juhlat ovat jääneet jälkijunaan ja marraskuun sijasta juhlimme vasta joulukuussa. Meidän esikoinen ja kuopus ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä, joten sukulaissynttärit ovat aina yhteiset. Sunnuntaina pidimme sukulaissynttärit ja ensi viikolla on kaverijuhlien vuoro. Sukulaissynttärit sujuvat rauhallisesti, koska enää ei ole tulisilla hiilillä olevia pikkuväkkäröitä, jotka innostuksellaan meinaavat torpedoida juhlien valmisteluyritykset. Toinen synttärisankareista kunnostautui juhlavalmisteluissa pienellä imuroinnilla ja joulutorttujen teolla. Toinen synttärisankareista yritti rakentaa pienimuotoista draamaa siitä, että keskimmäinen tiesi hänen lahjansa, mutta ei saanut kertoa, että oliko paketissa hartaasti toivottu uusi Skylander ;)

Esikoinen 5v juhlissaan. Kuvassa rakkaita leluja Salama ja Gormitit.

Lelu- ja Legohuuma on perheessämme lopullisesti ohitse. Kuopuksen toiveena oli pleikkapelejä ja lisätarvikkeita itse konsoliin. Esikoisella oli jälleen vaikeuksia keksiä yhtään mitään lahjatoivetta. Aloin jo miettimään, että pitäisikö alkaa keräämään pojalle jotain astiasarjaa, aterimia tai muita keittiövälineitä? Vai meneekö se nykypäivänä niin, että kotoaan muuttava nuori varustellaan Ikean kamalla?

Vaariltaan synttärisankarit saivat lahjaksi liput Shrek-musikaaliin. Se oli hyvä lahja! Molemmat pojat istuivat koko esityksen ajan hievahtamatta kuin lumoutuneena. Koska 12v sanoi esityksen jälkeen sen olleen "Ihan hyvä" ja "Voisin katsoa jonkun toisenkin musikaalin tältä teatterilta", Shrek-musikaali kuulunee kuluvan vuoden kohokohtiin :) Minä tykkäsin todella paljon Shrekistä. HKT musikaalit eivät yleensä petä, ne on hyvin tehty ja esiintyjät ovat taitavia. Lisäpisteet lahjalle siitä, että minäkin sain lipun. Meillä oli siis varsinainen juhlaviikonloppu: lauantaina kävimme Shrekissä ja sunnuntaina tuli vieraat.

Esikoinen 12v

Kuopus 8v ja parturia vailla ;)

Sukulaissynttäreiden tarjoilu jäi kuvaamatta. Varmasti näin kävi ensimmäistä kertaa blogihistorian aikana. Tästäkö alkaa blogistin alamäki, kun täytekakkukin jäi kuvaamatta vähintään kahdesta eri kulmasta? Nyt ollaan yhden pikaräpsyn varassa.


Tarjolla oli kinkkupiirasta, karjalanpiirakoita munavoilla, joulutorttuja, sekalainen valikoima keksejä ja suklaata sekä Kakkugallerian mustaherukka-suklaakakku. Poikien oma suosikki on valkosuklaa-mansikkakakku, mutta se on niin makeaa, että kakun menekki jää vähäiseksi. Tuo mustaherukka-suklaakakku on todella hyvää, yksi Suomen parhaista kakuista! 

Koska mustaherukka-suklaakakku on yksi juhlapöydän vakioherkuista, niin löytyihän siitä lähikuvakin. Siis kahden vuoden takaa, suoraan paketista :D

Seitsemän vuotta sitten juhlissa oli itsetekemäni sacher-kakku.

Välillä olen kokenut koko synttärihässäkän aika raskaaksi. Voi olla, että fiilikset ovat samat sen jälkeen, kun olen lusinut kaverisynttärit lävitse. Tänään iski tajuntaan se, että ei näitä juhlia enää vuosikaupalla vietetä. Kaverisynttärit hyytyvät/hyydytetään 10-11 vuoden iässä enkä tiedä, että haluavatko yläasteikäiset enää sukulaissynttäreitäkään. Melkein iski lastenjuhla-sukulaissynttäri-haikeus. 

Tosin lastenjuhlahaikeuteen auttaa muistella sitä esikoisen kaveria, joka oksensi lähes joka kerta juhlissa (ei onneksi pöytään tai lattialle). Lapsen maha ei kestänyt sellaista äkillistä limsa-sokeripaukkua. Yhtenä vuotena onnistui annostelemaan mahatapaukselle niin paljon leipää pohjalle ja niin kituisesti limsaa, että kaikki pysyi sisällä. Ehkä alammekin sitten viettämään miehen synttäreitä, kun poikien synttäri-innostus hiipuu... Hra Kepposen kalaasit.

Kuvassa Keppostrio ja yksi illan odotetuimmista vieraista eli poikien 10kk serkkupoika

Mukavaa alkavaa viikkoa

3. joulukuuta 2016

Joulukalentereiden parhaat - lumihiutaleet

Blogivuosien aikana olen pyörittänyt kotona pojille jos jonkinmoista puuhakalenteria ja välillä olen lisäksi puuhastellut itsekseni tai ystävieni kanssa. Tänä vuonna julkaisen teille satunnaisessa järjestyksessä menneiden vuosien suosikkeja otsikolla "Joulukalentereiden parhaat". Uudet jutut julkaisen otsikolla "Joulukalenterin uudet luukut".

Meillä on poikien toiveesta kaivettu esille kalenteritonttumme Toivo Nuutikki Tähtönen. Kalenteritonttu on tarjonnut pojille ensimmäiset herkutkin. Keskimmäisemme juuri paljasti, että hän odottaa jouluisia tehtäviä - ne ovat parhaita, paitsi joulutorttujen leipominen. Tästä siis lähtee jouluistaminen käyntiin.

Kalenteritonttu on keskimmäisen, omistusoikeudesta ei ole epäselvyyttä :D
Hänen kummitätinsä on tehnyt sen.

Viime vuoden joulukuinen suosikkiaskartelu nousi kaikkien kalentereiden ykkösaskarteluksi. Silloin teimme helmistä lumihiutaleita. Kaikki hankkimani helmet käytettiin viimeistä myöden, viimeisistä helmistä riideltiinkin ;) Lumihiutaleita riitti jouluviemiseksi myös isovanhemmille. Ystäväni teki lastensa kanssa hiihtolomalla keväthiutaleita ja askartelu oli heilläkin menestys.

Alla postaus sellaisenaan joulukuulta 2015.

***

Nyt on kaikille bling-blingin ystäville tarjolla erittäin addiktoiva jouluinen näpertely. Vai mitä sanotte siitä, että ei-niin-askarteluintoinen 7v ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, koska hän halusi suunnitella uuden lumihiutaleen. Tai että salaa pojilta minun piti tehdä vielä yksi lumihiutale :)

Olen jo luvannut, että pojat saavat tehdä kaikista varatuista helmistä hiutaleita. Ennustan pientä kinaa siinä vaiheessa, kun helmet alkavat loppumaan. Alla ensimmäinen erämme lumihiutaleita. Aiomme ripustaa ne joulukuuseen. Kiinnityslenkiksi tulee simaa. Kiinnityslenkiksi voi valita myös kauniin nauhan ja kuusen sijasta ripustaa koristeet vaikka ikkunaan.




Valmistukseen tarvitset:
-metallisia lumihiutalepohjia
-pyöreäkärkiset pihdit päätysilmukan tekoon
-keskustaa varten tuollaisia pieniä pitkulaisia helmiä
-isohkon määrän mieluisiasi helmiä
Helmiä lumihiutaleisiin menee aika paljon, mikä kannattaa muistaa hankintoja tehdessä.

Suunnittele lumihiutalemalli ja valmista yksi sakara kerrallaan. Muista jättää loppuun riittävästi metallilankaa silmukan tekemiseen. Siihen tarvitset pienet pyöröpihdit. Meillä aikuisen tehtäväksi jäi päätössilmukoiden näpertäminen. Se on vaatii aikuiseltakin hiukan näppäryyttä.


Käyttämämme materiaalit (valitettavasti mm-kokoja ei ole merkitty pakkauksiin):
-pyöreä lasihelmi, halkaisija n. 9mm
-pyöreä lasihelmi, halkaisija n. 6mm
-pitkulainen lasihelmi, pituus n. 10mm
-sininen lasihelmi, pituus n. 5mm
-valkoinen helmi, halkaisija n, 4mm
-harmahtava helmi, halkaisija n, 2mm
-pieniä välihelmiä
-koristeellisia välihelmiä
-pitkulaisia hopenvärisiä helmiä keskustaan, pituus n. 7mm

Tarvikkeet olen hankkinut suurimmaksi osaksi Helmien talosta.

1. joulukuuta 2016

Krakovan joulutorilla

Vietin pitkän viikonlopun ystäväni kanssa Krakovassa. Yksi matkan pääjutuista oli joulutoreilu. Krakovan vanhan kaupungin joulutori aukesi viime viikonloppuna. Joulutori oli samaan aikaan mukavan kompakti, mutta sisälsi reilusti nähtävää, sekä tuttuja keski-eurooppalaisia että meille uusia puolalaisia joulujuttuja. Joulutori sijaitsi kauniissa vanhassa kaupungissa upeiden talojen ympäröimällä torilla - varsin tunnelmallinen paikka virittäytyä jouluun. Sääkin oli jouluinen. Ensimmäisinä päivinä kylmä ja viimeisenä päivänä taivaalta leijaili suuria räntähiutaleita.

Ehdimme kiertämään joulutorin sekä päivän valossa että tunnelmallisesti pimeässä illassa.

Kurkistetaanpas ensin myytäviin tuotteisiin... Myynnissä oli paksuja, koristeltuja piparkakkuja aivan jokaiseen makuun monella eri myyjällä. Piparkakkujen lisäksi myynnissä oli suklaata paikan päällä nautittavaksi sekä joulupakettiin käärittäväksi. Koju, josta ostin piparit myivät ensimmäisenä päivänä melkein koko varastonsa, mutta seuraavana päivänä korit notkuivat jälleen pipareita.


Sain kuljetettua kuvan piparit ehjinä kotiin.
Poikien tiukasta vaatimuksesta johtuen piparit koemaistetaan tänä iltana. 
Veikkaan että ulkonäkö on makua parempi.

Keski-eurooppalaiset lasiset joulukuusen koristeet eivät kuuluneet samalla lailla valikoimaan kuin Saksassa. Puolalaiset kauniit keraamisen joulupallot olivatkin huomattavasti kauniimpia kuin lasipallot, mutta keraamiset pallot ovat aivan liian raskaita joulukuuseen.

Joulutorin kauneimmat lasipallot

Erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä kransseja oli useammallakin myyjällä. Osa niistä oli todella kauniita. Voi kuinka olisin halunnut tuoda niistä jonkun kotiin.

Oi, että miten ihania!

Mikä huumaava appelsiinin ja kanelin tuoksu

Joulutorin suurin vetonaula oli ehdottomasti ruoka. Glühwein-kojujen edessä oli aina jonoa. Samoin jono kiemurteli yleensä belgialaisen vohvelikojun ulkopuolella. Tarjolla oli kuuman höyryäviä keittoja. 

hehkuviinikoju


Meille uusi tuttavuus oli jättiläisvoileivät, epäilemme näitä puolalaiseksi herkuksi. Isosta vaaleasta leivästä leikattiin paksuja viipaleita, jotka paahdettiin. Päälle kasattiin lihaa, sipulia, suolakurkkuja ja muita tykötarpeita tilauksen mukaisesti. Voi kuinka herkulliselta leivät tuoksuivatkaan.

Jättiläisleipiä. Olisin voinut poseerata joulukoristeiden edessä, mutta ruoka tuntui luontevammalta valinnalta :D

Leipä valmistuu

Myynnissä oli myös paikallista hyvin suolaista juustoa, jota grillailtiin hyvällä hiilloksella. Juuston saattoi syödä sellaisenaan, mutta suosituin tapa oli syödä se karpahillon kanssa.

Upea juustogrilli

juustoannos

Puolalainen ruoka on maineeltaan raskasta ja lihaisaa, se näkyi joulutorillakin. Lihakojuja oli useita.


Tunnelma joulutorilla oli mukavan leppoisa, eikä ollut liikaa tungosta.

Joulutori iltapäivällä

Joulutori illalla myöhään

Upeimmat näkymät olivat torin reunalta, jossa on iso joulukuusi. Sen vierestä lähtevät liikkeelle turisteja kuljettavat hevoskärryt, jotka ovat kuin Tuhkimon vaunut. 

Harmillisesti Samsung Galaxy S6 kameran vahvuuksiin ei kuulu hämärässä kuvaaminen.

Eikö olekin söpöt vaunut?

Kaikkiaan reissu oli onnistunut. Krakova oli suloinen ja siellä oli paljon hyviä ja yllättävän edullisia ravintoloita. Joulutori oli söpö, lähistöllä on maailmanluokan nähtävyyksiäkin. Joten palaan vielä Krakovan reissuun tulevissa postauksissa.

Ihanaa joulukuun alkua!

24. marraskuuta 2016

Voi tätä marraskuun pimeyttä

Jatkuva pimeys yhdistettynä sateeseen saa meikäläisen olon varsin voipuneeksi. Aamulla en meinaa millään päästä käyntiin ja iltapäivällä voimat lopahtavat normaalia nopeammin. Kaipaisin niin valoa! Lisätuskana on jatkuva inhottava vesisade. Minua harmittaa, että lumi suli pois. Lumi tekee kaikesta kauniimpaa ja valoisampaa ja lumisessa talvimaisemassa liikkuminen on ihanaa. Inhoan tätä märän ja pimeän yhdistelmää.

Valokuvatkin todistavat, että minkä eron lumi saa aikaiseksi. Kävin ulkoilemassa lumen aikana Helsingin Vanhankaupunginkoskella ystäväni kanssa. Päivä oli aika harmaa, mutta miljöö aivan valloittava. Tässä pari kuvaa putokselta.




Sitten sama kaksi viikkoa myöhemmin ilman lunta. Kuvausajassa on max tunti eroa. Vettä virtasi koskessa niin, että ilma oli extramärkä, mutta kyllä paikka on paljon kauniimpi lumisena ja kuvatkin ovat ihan eri tavalla valoisia.

Vettä piisaa, mutta valkea, hohtava kauneus on tiessään


Olen yrittänyt kehitellä kaamoksentorjunta-aktiviteettejä. Yksi parhaimmista olisi ehdottomasti ulkoilu, mutta sää ja pimeys :( Voi kuinka odotankaan lunta ja parempaa ulkoilusäätä! Hiihtämisestä ja laskettelusta puhumattakaan. Kaamosuupumisen torjumiseksi olen siis yrittänyt ulkoilla kelistä riippumatta. Poikien kanssa olemme sitkeästi keränneet Pokemoneja sateessa.


Olen harkinnut myös uutta kirkasvalolamppua hajonneen tilalle. En tiedä oliko edellisestäkään mitään apua, hankala sitä oli ainakin säilyttää, joten siksi en ole ostanut uutta sen hajottua. Kertokaapas mielipiteitänne, oletteko saaneet hyötyä kirkasvalolampusta? Pitäisikö hankkia sitten uusi lamppu? Sen olen huomannut, että uimahallissa on ihan älyttömän hyvät valot ja viikottaisen vesijuoksun jälkeen olo tuntuu pirteämmältä kuin minään muuna aamuna. Alkaisin muuten juoksemaan joka arkipäivä, mutta se hallille ponnistaminen on niin r-a-s-k-a-s-t-a.

Toisena kaamosankeustorujuntana on kiva tekeminen. Melkein jokaiseen viikonloppuun on varattuna joku piristävä juttu. Nyt joulun alla on paljon tapahtumia konserteista Luciaan, että valinnan varaa riittää. Joka viikonloppuinen huvittelu/mukavien juttujen puuhastelu, kyllä näkyy pyykkivuoressa, mutta eihän niistä puhtaista vaatteistakaan ole mitään iloa, jos ei pysy hereillä ;)

Viikonloppuna alan fiilistelemään joulua ensimmäisellä joulutorireissulla. Se piristää ainakin siinä hetkessä. Onhan joulutorireissun odottaminenkin tuonut iloa marraskuuhun. Runsaat jouluvalot saavat kadut näyttämään paljon kutsuvammilta. Glögi ja jouluherkut ovat parasta pitkässä syksyssä.

Yksi missä olen epäonnistunut on kevyt ja terveellinen ruokavalio. Kaamosaikana tuskin kannattaisi syödä raskaita ja väsyttäviä lounaita ja tehdä kotiin tultua voileipäpinoja. Järkevä tyyppi söisi kevyesti ja iltapäivisin hedelmiä ja vaikka rahkaa. Järkyttävää, mutta olen sortunut melkeinpä päivittäiseen herkutteluun. Ruokalistallani on niin jäätelöt kuin suklaapatukatkin ja kohta alkaa joululeivonnaisten kausi. Jotenkin pimeä iltapäivä ilman herkkupalaa tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Pahasti pelkään, että joulukilot ovat vähäiset verrattuna kaamoskiloihin ;(

Joulutorttukausi on jo aloitettu

Vaarin tekemää ihanaa omenapiirakkaa

Olen taas miettinyt, että kuinka ihanaa olisikaan katkaista kaamos etelän lomalla. Viikko auringossa tekisi ihmeitä. Toinen ihan yhtä hyvä vaihtoehto olisi kaksi viikkoa lomaa ja sen viettäminen talviunilla. Talviunet voisi tarkoittaa isoa pinoa kirjoja, pientä ulkoilua päivän valoisimpaan aikaan, Netflixiä, pataruokia, glögiä. Kumpi vaan kelpaisi! Aivan selvästi tarvitsisin jonkin breikin tähän syksyyn, mutta viiden viikon vuosiloma ei meinaa riittää mihinkään.

Väsyttääkö marraskuun pimeys? Millä sinä torjut kaamosankeutta?