21. helmikuuta 2017

Museokortti -tuleeko käytettyä?

Minulla on ollut museokortti reilut puolitoista vuotta. Ensimmäisen korttini ostin vähän museokortin lanseerauksen jälkeen kesällä 2015. Ajattelin, että minun tulee joka tapauksessa käytyä sen verran museossa, että ei minulla ainakaan enempää rahaa kulu korttiin kuin maksaessa yksittäisiä pääsymaksuja. Toiveikkaasti ajattelin, että museovierailujeni määrä saattaa kasvaa paljonkin.


Ensimmäisen korttivuoteni saldo oli 6 museovierailua: Hvitträsk Kirkkonummella, Seurasaari, Ateneum, Suomen ilmavoimamuseo Tikkakoskella, Vapriikki Tampereella ja Kiasma. Puolet käynneistä oli perheen kanssa ja puolet ystävieni kanssa. Rahallisesti jäin museokortilla pari euroa plussan puolelle.

Mietin jo, että viitsinkö hankkia korttia enää seuraavaksi vuodeksi. Mutta silloin kuulin, että ystäväni Anna aikoo hankkia museokortin ja suhteellisen säännöllisillä Helsingin käynneillään kiertää helsinkiläisiä museoita. Päätin sitten uusia korttini.

Suomen Ilmavoimamuseo

Kortissa on vielä heinäkuulle saakka käyttöaikaa. Nyt käytyjen museoiden määrä on tässä vaiheessa kortin elinkaarta paljon isompi: Taidehalli - Tom of Finland, Luostarinmäen käsityöläismuseo Turussa, Tamminiemi, Taidehalli - Niki de Saint Phalle, HAM - Yayoi Kusama, Kiasma - Ernesto Neto + Choi Jeong Hwa, Teatterimuseo, Luostarinmäen käsityöläismuseon joulunäyttely Turussa ja Apteekkimuseo + Qwenselin talon joulupöytänäyttely Turussa. Yhteensä 9 museovierailua. Näiden lisäksi kävin myös Kansallismuseon vieraana Renesanssi.Nyt! näyttelyssä. Ajatukseni museosta per kuukausi tullee ylittymään.

Minulle selvästikin olennaista kortin käyttämisessä on seura. Yksin tulee harvoin lähdettyä museoon, mutta seurassa kyllä. Kiva tuulettuminen on museovierailu ja sen päälle vaikka kahvittelu ystävän kanssa. Museokortilla tulee käytyä myös uusissa paikoissa, joihin ei ehkä tulisi mentyä käymään virheellisen ennakkokäsityksen vuoksi. Sitä voi löytää ihan uusia puolia itsestään museovierailulla, kuten minä ja Anna löysimme teatterimuseossa. Tai voi löytää uuden lempimuseon, melkein kuin sielunmaiseman, kuten minä löysin Turun Luostarinmäestä.

Lady Gaga ja Lady Gugu ja päähineet suoraan Pariisista -eikun Teatterimuseosta!

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Ideat siitä missä museokorttia voisi ulkoiluttaa eivät ihan heti lopu. Kortti käy 240 kohteeseen ja museot.fi palvelusta löytyy mm. kuukauden 20 suosituinta näyttelyä.

Omat museosuosikkini ovat Luostarinmäen käsityöläismuseo, Särestöniemi Kittilässä ja Ateneum.
Lapsiperheen kolme parasta ovat Luonnontieteellinen museo, Teatterimuseo ja Kansallismuseon Vintti.

Mikäli saan museoseuraa kolmannellekin korttikaudelle, niin varmasti uusin korttini.
Onko sinulla museokortti?
Mikä on suosikkimuseosi?


17. helmikuuta 2017

Pullaa ja auringonlaskuja

Kiireistä arkiviikkoa piristi kaksi asiaa: pulla ja auringonlaskut.

Viikolla tuli pokehuntattua kiitettävästi keskimmäisen kanssa ja samalla ihasteltua muutama aivan upea auringonlasku. Auringonlaskuja ihaillessa minua nauratti se, että keskimmäinenkin on alkanut valokuvaamaan niitä :) Ehkä tulevaisuudessa hän tuottaa minulle blogikuvat.

Herttoniemenrannan pokereissulta, 17:05

Sama paikka 10min myöhemmin

Kahden kullanhohtoisen auringonlaskun lisäksi näimme myös värikkään auringonlaskun. Me molemmat kuvasimme tämänkin :)

Ystävyyden puiston pokehunttausreissu

Pullaputken aloitti Ystävänpäivä. Sain työkaveriltani kortin ystävänpäivän kunniaksi ja hän oli tuonut toimistolle myös suklaata. Lounasruokalassa tarjoiltiin ystävänpäiväkakkua. Samassa avokonttorissa istuvassa porukassa oli juhlittu 30 palvelusvuotta ja kakun loput päätyivät meidän kahvitilaamme. Oli varsin makea työpäivä.

Makeaa toimistoelämää

Kotona ystävänpäivä meinasi jäädä täysin juhlimatta, koska Hra Kepponen oli esikoisen luokan järjestämän discon jonovahtina. Lapset olivat valmistelleet discoa huolella ja hoitivat suurin osan myyntipisteistä itsenäisesti. Meidän perheemme selvisi tällä kertaa helposti discovalmisteluista, koska onnistuin rastittamaan buffettilistalta limsan tuomisen. Säästyin mokkapalojen leipomiselta ja popcornin polttamiselta :D Hra Kepponen kurvasi discoilun jälkeen kukkakaupan kautti kotiin. Esikoinen oli ostanut meille kaikille laskiaispullat discosta, koska ne olivat niin herkullisia. Niinpä meillä oli illalla myöhään pöydässä sekä kukkia että laskiaispullia.


Seuraava aamu alkoi myös makeasti. Esimiehemme oli toimistolla käymässä ja työkaverini oli sen kunniaksi ostanut ne vanhanaikaiset, todella pitkät, hillo-vaniljasoosiviinerit.

Toimistoaamupala

Näiden kahden mässäilypäivän jälkeen olikin vuorossa toimiston torstainen pullapiiri. Meidän huippukiireinen yksikön esimies oli priorisoinut aikatauluaan niin, että lounaaseen oli varattu 10min ja pullapiirin kahvitaukoon 25min. Hän on pitänyt kiinni siitä, että osallistuu pullapiiriimme. Arvostan elettä. Pullan hankinan pomomies oli jälleen joutunut ulkoistamaan sihteerilleen.

Pullapiirin kokoontuminen

Tämä kaikki herkuttelu oli selvästi pohjustusta perjantai-iltapäivän afternoon tealle. Pullapiirille oli kutsu lähetetty jo viime vuoden puolella ja afternoon tea kruunasi tämän varsinaisen pullaviikon. Meitä kokoontui kuusi työkaverusta teelle, todella hyvin työpaikan miehetkin ovat lähteneet mukaan tähänkin juttuun. Noin vuosi sitten kävimme koestamassa Salutorgetin afternoon tean. Yleisesti mielipide tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että Kämp voitti Salutorgetin. Sopivasti afternoon tea sattui olemaan vielä tarjouksessa, jolloin hintakin taisi mennä Kämpin hyväksi. Afternoon tean kahdelle saa 50€, minusta varsin järkevä hinta tälle elämykselle.


Vadillinen herkkuja

Tästä yhden hengen vadista erottaa paremmin mitä aftenoon tea sisältää.
Ylhäällä vasemmalta lohileipä, artisokka-mätileipä ja ankkapateeleipä.
Alhaalla vasemmalta: Paris-Brest leivos, suklaa-cassiskuppi, skonssi, 
juusto-viikunaleipä ja vihreä macaron.

Teeltä piti kiirehtiä kotiin, koska uudet baby-pokemonin tulivat tänään jahdattavaksi :) Viikonlopun ohjelma on siis tiedossa.

Mukavaa viikonloppua!

13. helmikuuta 2017

Sujuvia vai pakotettuja perhemenoja?

Minä tykkään mennä ja tehdä erilaisia asioita yhdessä perheeni kanssa. Ajoittan kuulen valitusta tuttavilta, että hekin haluaisivat mennä enemmän perheen kansa, mutta se on hidasta ja raskasta. Samaan hengenvetoon yleensä minulta kysytään, että lähteekö perheeni aina innoissaan mukaan. No, ei lähde. Paitsi Hra Kepponen. Välillä pitää motivoida, patistella, jopa pakottaa tai mennä pienemmällä porukalla.

Tässäpä raportti viikonlopun perhemenoista ja muista aktiviteeteistä yhtään osallistumisinnokkuutta tai käytöstä liioittelematta ;)

Perjantai-iltapäivänä keskimmäinen kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan pokemonjahtiin. Kukaan muu ei ollut innostunut lähtemään, enkä jaksanut alkaa motivoimaan muita. Olisin mielelläni lösähtänyt sohvalle itsekin, mutta onneksi ponnistin matkaan. Jäällä oli niin kivaa, että olisi pitänyt saada koko perhe mukaan. Jälkikäteen harmitti, koska muulta perheeltä jäi huikea tornadopilvikin näkemättä.

Hra Kepposen ollessa treeneissä perjantai-iltana olin ajatellut nollata aivojani katsomalla Netflixistä romanttisen elokuvan ja syömällä lapsilta salaa jäätelöä. Kuopus ja keskimmäinen halusivat ehdottomasti katsoa kanssani elokuvan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olisin ehkä toivonut heidän vaikka pelaavan ;) Jäätelön syömisen sijasta jouduin nopean dialogin aikana lukemaan tekstityksen. Voin kertoa, että romanttista elokuvaa vesittää tekstien luku ja se, että leffa pitää välillä laitta pauselle, jotta voin selostaa tapahtumia. Elokuvaillan kuitenkin kruunasi poikien arviot elokuvasta "enpä olisi mitenkään voinut arvata tuollaista loppuratkaisua" :D :D Loppuratkaisuhan oli selvillä ensimmäisen 5min jälkeen. Mutta ainakin se elämän ensimmäinen Hollywoodin romanttinen elokuva siis yllättää katsojansa.

Poikien ensimmäinen romanttinen elokuva ja hurjan yllättävä juoni.
Sanoisin, että genren keskikastia tai vähän sen ylitse.

Olimme sopineet lauantaiksi keskimmäisen kanssa lisää pokehunttausta. Poika lähti reippaammin matkaan kuin minä. Heitimme pitkän lenkin. Olisimme olleet vielä pidempään, mutta minulta loppui puhelimesta akku. Jo ennen ulkoilua keskimmäinen aloitti kampanjoinnin ravintolaillallisen puolesta. Esikoisen sai heti mukaan ravintolareissun markkinointiin. Emme suoralta kädeltä tyrmänneet ehdotusta ja loppujen lopuksi päädyimme yhteen suosikkipaikoistamme eli rentoon kortteliravintolaan Il Faroon Herttoniemenrantaan. Jos meidän ulko-ovella huutaa, että kuka haluaa syödä ravintolassa, josta saa pizzaa tai pastaa, ja 3 min lähtöön, niin todennäköisesti kaikki ovat valmiina ennen kuin 2 min on kulunut. Paitsi Hra Kepponen, jolla on luja luottamus siihen, että häntä odotetaan ;)

Perheemme eniten tilattu annos on savulammas-sieni-pasta (kuvan annos ilman sieniä). 
Tuosta hirvittävästä kermamäärästä voi olla montaa mieltä, mutta hyvin maistui jälleen kerran.

Entä ravintolakäytös? Aika hillittyä. Keskimmäinen hiukan pyöri tuolillaan levottomana ruokaa odotellessaan. Itse mokasimme tilauksemme, koska emme muistaneet sanoa, että lasten ruuat voi tuoda alkupalojen kanssa yhtäaikaa. Meidän meze-annokseemme kuulunut leipä ja ne kaksi ylimääräistä valkosipulileipää katosivat nälkäisiin lapsiin hujauksessa. Söimme sitten Hra Kepposen kanssa hummusta ilman leipää haarukalla. Esikoiselta jouduimme takavarikoimaan kännykän aterian ajaksi. Loppuilta sujui jokaisella omissa puuhissaan, me katsoimme Hra Kepposen kanssa yhden telkkaohjelman.

Kuopus on ainoa, joka pystyy syömään tuossa ravintolassa kokonaisen pizzan

Sunnuntaina ponnistimme keskimmäisen kanssa lyhyelle pokemonjahdille. Poikaa piti vähän tsempata matkaan. Aika kivuttomasti kuitenkin lähtö sujui ja heitimme tunnin lenkin. Iltapäivän ohjelmanumerona oli pakollista ulkoilua niille, jotka eivät olleet viikonloppuna nenäänsä ulos laittaneet. Halutessaan sai lähteä suksilla jäälle.

Minä olin jokatapauksessa lähdössä suksilla jäälle ja lisäulkoilusta vapautettu keskimmäinen päätti kuitenkin lähteä hiihtokaveriksi. Kuopuskin päätti lähteä suksilla. Esikoiselle puolestaan tietokoneesta irrottautuminen tuntui kovinkin vaikealta ja lähdön vastenmielisyyttä piti tehostaa muutamalla kirosanalla ja siten nollata loppupäivän tietokoneaika. Pääsimme kuitenkin kaikki jäälle ja kotiin tullessamme jokainen sanoi, että jäällä oli kivaa ja toivottavasti pääsemme sinne vielä uudestaan.


Meikitön hiihtoselfie. Naama punoittaa mukavasti paluumatkalla.

Kuopuksella hyytyi hiihtäminen aika nopeasti. Onneksi Hra Kepponen ei ollut suksilla, niin poika sai vetoapua. Kun olimme melkein kotona, meitä vastaan jäällä tuli keskimmäisen ystävä isänsä kanssa ja hiihtelimme vielä heidän kanssaan hetken lisää. Olisimme varmaan hiihtäneet vielä pidempään, mutta piti lähteä kotiin syömään.

hiihtomoottori

Illalla oli vielä edessä poikien uinnit ja käynti vaarilla. Keskimmäinen alkoi olla jo vähän väsynyt ja häntä piti tsempata matkaan. Aikoinaan raahasin puolipakolla esikoisen uimatreeneihin. Muutama kuukausi oli aika työntäyteistä tsemppausta, mutta jo hyvin pitkään esikoinen on tykännyt treeneistä. Kuopuskin on innostunut uinnista. Keskimmäisen vitkuttelusta johtuen pääsimme lähtemään myöhässä. Ulkona oli aivan mahtava auringonlasku, mutta sen ihailuun ei harmillisesti jäänyt yhtään aikaa. Pitkään aikaan ei ole ollut yhtä upeaa taivasta!

Ulkona alkoi jo hämärtää, mutta sivupeilistä näkyi mitä upein auringonlasku

Ensin kävimme vaarilla. Yleensä vaari leipoo pannaria, mutta tällä kertaa kurvasimme kaupan kautta vaarille. Liekö kuivempi sisämaan ilmanala vai mikä lienee, mutta vaarilla usein vähintään yhteen pojista iskee esiintymisvietti. Tällä kertaa oli yhden pojan show a la keskimmäinen. Asiallisena ei pysynyt tällä(kään) kertaa. *huoh*. Esikoinen käy vaarilla välillä yksikseen, siellä saa aikuisen jakamatonta huomiota ja vaari laittaa hyvää ruokaa.

Kaupan eväät

Uinnin jälkeen pyörimme vielä hetken uimahallin hyvillä Pokemon stopeilla. Olisimme olleet pidempäänkin, mutta kuopuksella ei ollut puhelinta mukana. Esikoinenkin olisi innostunut keräilemään pokeja, mutta kyllästyimme kaikki nopeasti kuopuksen tauottomaan narinaan ja suuntasimme kotiin iltapalalle.

Iltapalan jälkeen keskimmäinen lunasti lupauksen Cluedosta. Esikoinen ei tullut mukaan peliin, mikä saattoi olla hyvä. Minulle on edelleen arvoitus, kuinka hän ratkaisee pelin niin nopeasti. Hra Kepposen peliä tasoittaa se, että hän ja kuopus ovat joukkue. Minulla kävi harvinainen tuuri ja selvitin pelin selvästi muita nopeammin.


Noin yleisesti ottaen toistaiseksi meidän perheessämme on toistaiseksi pakko osallistua:
-perheen yhteisiin ulkoiluihin
-harrastaa se muutama kerta talvilajeja vuodessa 
-uida silloin kun koko perhe lähtee uimahallille
-lähteä museoon se kerta-pari vuodessa
-osallistua niille muutamille suunnitelluille perheretkille

Mitenkäs teillä? Onko osallistuminen iloinen etuoikeus vai pakko?

11. helmikuuta 2017

Aleostosrepsahdus

Nykyisin teen ostoksia vain tarpeeseen. Ostan tarpeeseen alesta, jos mahdollista. Mutta en osta mitään heräteostoksia alesta... mutta heikko kohta se löytyy minultakin.

Olimme ystäväni kanssa hiukan puhuneet mahdollisesta toukokuisesta viikonlopusta Amsterdamissa. Olin jo vähän katsellut lentojakin. Katselin lentoja siitä huolimatta, että olen päättänyt elää säästeliäämmin ja matkailla vähemmän. Jäin miettimään asiaa.

Sähköpostiini kilahti tänään matkatoimiston ystävänpäivätarjouskirje. Pitihän sitä vilkaista. Pidän niitä aika vaarattomina, koska niissä on harvoin tarjouksia himoitsemiini kohteisiin. Siellä oli parikin kovaa tarjousta toukokuulle, matkoja jopa puoleen hintaan! Minulla alkoi saman tien poltella ylimääräinen lomaviikkoni.

Soitin heti ystävälleni. Tiedustelin hänen kyvykkyyttään lähteä lomalle. Ajankohta sopisi, mutta ystäväni epäili puolisonsa joustavuutta lastenhoidon suhteen. Noh, senhän voisi ratkaista ottamalla lapsia mukaan. Niinpä olimme alle 10min sopineet kahden naisen ja kolmen pojan reissusta. Puhelun lopuksi ystäväni vielä varmistu, että olikos se Sardinia, mitä lähdetään tavoittelemaan :)

Tein mielestäni aivan loistavan löydön. Toki hotelli voi olla pettymys ja toukokuun säätkin ovat arvaamattomia. Valmismatka eli lennot+hotelli maksaa viideltä 1500€. Hotelli ei kuitenkaan ollut kohteen halvin, ei mikään hieno, mutta oletettavasti ihan toimiva ja lähellä rantaa. Iltaan mennessä hinta oli samalla paketilla noussut jo 500€. Olenkin voinut onnitella itseäni lisää, että olihan se ostettava, kun niin halvalla sai! Ystäväni aikoo vaihtaa työpaikkaakin, mikä toteutuessaan vaikeuttaa yhteistä reissailuamme tulevaisuudessa. Vielä voisi kuluitta peruakin, mutta pojat ovat innoissaan. Pojat ovat myös innoissaan siitä, että reissulla on tarkoitus pitää ainakin pari autoilupäivää saarta kierrellen.

Tulihan varsinainen aleostosrepsahdus. Onneksi ystäväni on yhtä nopea repsahtamaan kuin minä :) Nyt on pakko pysyä poissa kaikista alennusmyynneistä, myös niistä webbimyynneistä.

Minun viikonloppuni menee perhepuuhissa. Tänään olimme keskimmäisen kanssa pokehunttaamassa, koska nyt on käynnissä Ystävänpäiväspesiaali. Oletettavasti sama ohjelma lauantaina. Pokemonien suhteen reissumme ei ollut kovin kummoinen, mikä varmaan johtuu siitä, että päädyimmekin jäälle kävelemään ja ihmettelemään pilviä. Taivas nimittäin näytti siltä, että sieltä tulee tornado.

Vauhtia hiihtäjä tai tornado saavuttaa sinut!

Maallikon tulkintani ilmiöstä on, että Hanasaaren voimalaitokselta on tullut kaunis vesihöyry pilvi, joka on mukavasti jäänyt muun pilvimassan sekaan näyttäen tornadolta.


Pokemon transfer tauko :D

Kävilimme kapean salmen poikki saareen

Mukavaa viikonloppua!