18. helmikuuta 2018

Raskaan viikon kohokohdat

Takana on vastoinkäymisten ja runsaan puurtamisen täytteinen viikko. Viikon tapahtumat ovat uhanneet sekä terveyttä että taloutta, mutta eteenpäin on puskettava.

Viikon hyviin hetkiin kuuluu se, että vaari (eli isäni) pääsi kotiin sairaalasta. Tosin pyörätuolissa. Pitkässä on 80-vuotiaan luiden luutuminen. Onnettomuus tapahtui jouluaattona ja vieläkään jalan päälle ei saa astua. Toipilasajan kestoennuste on 6-9kk, onneksi ehkä muutaman viikon päästä jalka voisi alkaa kestämään osittaispainoa.

Tällä viikolla olemmekin sitten pyörittäneet töiden ja kodin ohella Kepposten Kotipalvelua. Vaarin kotiinpaluu on työllistänyt meitä kuuden hoitokeikan verran. En ymmärrä, että kuinka sellaiset vanhukset pärjäävät, joilla ei ole omaisia samalla paikkakunnalla. Esimerkiksi isäni pyörätuoli piti noutaa apuvälinekeskuksesta, joka on auki kolmena päivänä klo 12-13:30. Läheskään kaikki työssäkäyvätkään eivät pysty myöskään tuollaiseen aikaan olemaan poissa töistä. Viikolla Hra Kepponen kävi myös katsomassa äitiään 180km päässä. Kotipalvelun pyörittämisen lisäksi olemme etsineet suksia, ostaneet monoja ja kuljettaneet poikia discoon ja yrittäneet hoitaa perusarjen. Töissäkin on ollut kiirettä ja olen joutunut näiden muiden hommien takia tekemään rästejä myöhään illalla. Aivot alkavat olla aikamoista puuroa tämän kaiken hallinnassa ja olen jo paristi unohtanut kesken lausetta, että mitä olinkaan sanomassa.

Harmillisesti en ehtinyt muistamaan ystäviäni mitenkään ystävänpäivänä :( En edes ehtinyt vastamaan niihiin muutamiin ystävänpäiväviesteihin, vaan pakersin töitä urakalla. Hra Kepponen oli ystävänpäivänä työreissulla. Juuri kun olin lähdössä viemään yhtä poikaa koulun ystävänpäivädiscoon, ovikello soi. Kuopus kävi avaamassa ja tuli ovelta kukkapaketin kanssa. Hra Kepponen oli lähettänyt minulle kukkakaupan kautta ystävänpäiväkukat. Mielialani kohosi hetkessä!

Ystävänpäiväkukat

Kukkien mukana oli myös kortti ja kortista selvisi, että minua odottaa kaapissa myös lahjakin. Olen ollut aikeissa hetkenä minä hyvänsä viimeisen puolen vuoden aikana ostaa itselleni uuden repun tietokoneelle. Hra Kepponen hoiti asian puolestani :) Lahjapaketissa odotti minua ihanan pirteän värinen ja sirokokoinen läppärireppu. Hra Kepponen on niin taitava näissä lahjahommissa.

Ystävänpäivälahja

Ilonaiheisiin kuuluu se, että ehdin käydä ulkoilmassa sekä lauantaina ja sunnuntailla sekä se, että esikoinen oli yökylässä vaarin luona. Siinä tuli samalla nähtyä, että miten vaari pärjää ja kuinka sujuu ruokahuolto. Esikoinen viihtyy edelleen hyvin vaarin kanssa, mikä on minusta tosi hieno juttu!

Keskimmäinen suksilla

Työntäyteinen viikko on edessä jälleen. Pojilla alkoi hiihtoloma ja aikuisilla ei ole koko viikkoa lomaa. Yritämme pyörittää ensi viikolla poikien lomailua sekä kotipalvelua töiden ohella. Uskoisin, että ensi viikko on kotipalvelun osalta jo kevyempi, kun vaari on päässyt asettumaan kodiksi ja mummunkin lääkevarannot on taas täydennetty.

Minua valitettavasti odottaa vielä viime viikolta jääneet rästityöt sunnuntain kunniaksi, mutta sitä ennen meillä herkutellaan lasagnelta. 


10. helmikuuta 2018

Malediivit on snorklaajan paratiisi

Hra Kepponen pelasti kamerastani snorklauskuvani. Voi sitä onnea!

Me tosiaan snorklasimme Malediiveilla tunteja jokaisena lomapäivänä. Se oli tehty varsin helpoksi. Saarta ympäröi koralliriutta. Rannasta oli tehtyä muutamia läpivientejä riutan reunaan. Niitä pitkin siirryttiin riutan reunalle snorklaamaan. Välillä oli merivirtauksia ja aallokkoakin, välillä tyyntä. Räpylät olivat aivan ehdottomat varusteet.

Näimme vaikka mitä hotellisaaren omalla riutalla: rauskuja, riuttahaita, mureenoja, skorpioonikalan, todella kokkaan napoleoninkalan, kilpikonnia, barracudan, trumpettikalan ja ties vaikka mitä värikkäitä kaloja. Jokaisella snorklauksella näimme uusia kaloja. Kuvia kertyi useita satoja. Yritin valita tähän kivoimmat kuvat ja erikoisimmat kalat :)

Meikitön lomaselfie, oikealla reitti riutan reunaan

Kuvasa oikealla näkyy tuollainen vaaleanturkoosi raita ja tarkkaan katottuja pari uimaria. Se vie riutan reunalle. Minulle uvsuojapaita oli ehdoton, olisin tarvinnut uvsuojashortsitkin. Jonna snorklasi bikineillä ja oli loman lopuksi selästään kuin kahvipapu

Riutan kohdalla oli matalaa ja riutan päättyessä syvä vesi näytti huikean siniseltä

Koralleja ja merivuokkoja 

Joku parrot fish lajike. Nämä tyypit syövät korallia ja niillä on hurjan näköiset hampaat. Vedessä kuuluu rouskunta, kun papukaijakalat syövät

Chinese trumpet fish, reilu 50cm kepukka

Red lion fish. Tämän näimme vain kerran ja sekin oli silkkaa tuuria. Hyvä piiloutumaan. 

Koralleja ja kirkkaan sininn simpukka 

Mikä lienee jättimäinen merimato :) 



Kilpparilla oli vakiopaikka, josta sen usein bongasi 

Olisimme voineet seurailla vaikka kuinka kauan tämän tyypin touhuja 


Oranssi klovnikala, josta Nemo teki tunnetun 

Komea rausku ui altamme, spotted eagle ray 

Riuttahai (black tip reef shark), näitä oli todella paljon, mutta suurimmaksi osakasi pieniä. Kuvan yksilö oli reilun metrin mittainen. Riuttahaita oli vaikea saada kuvattua, ne muuttivat nopeasti suuntaan nähdessään ihmisen. 

Tatti otsassa kala, ei kun unicorn fish - olen siis nähnyt yksisarvisen :)

Siellä luikertele parimetrinen mureena. Se oli uinut Jonnaa vastaan, yhtään ei harmita, etten nähnyt. Mureenat ovat häijyn oloisia 


Tämä mureena oleskeli yllättävän matalassa vedessä 

 Mureena, kyseessä ilmeissti giant moray joka voi kasvaa 3-metriseksi

Korallien kauneutta 

Tämä riuttahai tuli aivan suoraan kohti ja ajatellin saavani huippukuvan, mutta mokoma kääntyi

Trumpettikala eli kaksipäinen kepukkakala

Giant clam, kokoa reilusti yli puoli metriä 

Tuon punainen näyttää erehdyttävästi karvalaukulta :)

Ostimme kaksi snorklauretkeä. Ensimmäinen oli epäonninen, yritimme reilun kolmen tunnin ajan jäljittää valashaita, mutta niistä ei näkynyt evääkään. Toiseksi retkeksi ostimme paholaisrauskuretken. Lähestyessämme yhtä paholaisrauskujen kokoontumispaikoista, veneen henkilökunta huomasi valashain. Me satuimme olemaan jo räpylät jalassa ja snorkkelit otsalla, joten olimme hetkessä vedessä. Ehdimme nähdä valashain, se otti nopeasti etäisyyttä ja ui syvemmälle.

Pienen hakemisen jälkeen paholaisrauskut löytyivät ja paikalla oli nopeasti muutamia veneitä. Enimmillään näin 9 paholaisrauskua yhtä aikaa. Ne ovat majesteettisia eläimiä ja rauhallisia planktonin syöjiä, kuten suurikokoinen valashaikin.

 Paholaisrauskut (manta ray) ja sukeltajat. Paholaisrauskujen evien väli oli n. 2,5m


Retkioppaamme sukelsi meille lähikuvan

Olin nähnyt niin paljon kaikkea, mutta silti vähän harmitti, etten ollut nähnyt yhtään mustekalaa. Paholaisrauskuretkellä sekin asian korjaantui. Huomasin korallikolossa piileskelevän todella kookkaan mustekalan.

Tuosta violetista korallista vasemmalle näkyy iso mustekala piilossa 

Meikäläinen yrittää väistää nopeasti kilpikonnaa. Muutama kuvaaja tunki vähän liian lähelle ja kilppari lähti ärtyneenä suuntaani.

Snorklaaminen kuuluu lempipuuhiini. Minulla oli suuret odotukset Malediivien suhteen snorklaukseen ja hotellikin valikoitui snorklauksen helppouden ja koralliriutan laadun perusteella. Odotukseni toteutuivat aivan täysin. 

6. helmikuuta 2018

Ravintolavinkki ja ruokajuttuja

Olin viime perjantaina työporukan kanssa keilaamassa ja entinen tiimikaverini Raija oli varannut meille pöydän vietnamilaisesta ravintolasta nimeltään Lie Mi. Nimi on minusta ihanan kekseliäs! Netin perusteella Helsingissä on Lie Miä kaksi, yksi Kampissa ja toinen Töölössä. Me söimme Töölössä.

Ensimmäisen ilahtumisen koin, kun katsoin ruokalistan hintoja. Kalleimmat pääruuat olivat 15,8€ ja alkuruuat 7,5€. Tosin aika askeettisesta sisustuksesta saattoi aavistella halvempaa hintatasoa. Ravintolaan jo aikaisemmin ihastunut Raija suositteli minulle Shanghai tacos annosta. Se paljastui myöhemmin tarjoilijan mukaan ravintolan suosituimmaksi annokseksi. Alkuruuaksi valitsin kestosuosikkini kesärullat.

Vasemmalla dumplings ja oikealla kesärullat katkarapu-avokadotäytteellä. 

Kesärullat olivat oikein maukkaat ja niiden kanssa tarjoiltu kastike todella hyvää. Dumplingit olivat tavanomaiset. Vesi tarjoiltiin hauskasti termoskannussa, cocikselle tuotiin puolestaan emalimuki täynnä jäitä ja juoma säilyikin siinä ihanan kylmänä. Astiat olivat rennosti muovia.

Shanghai tacos nnos oli varsinainen ilotulitus! Paljon kasviksia, valinnan mukaan possua, tofua, rapuja ja sisällä herkullisia kastikkeita. Todella herkullista! Valkosipulia olisi voinut olla vähemmän, seuraavan kerran pyydän annokseni vähemmällä valkosipulilla.

Herkullinen Shanghai tacos annos

Ravintola oli täynnä perjantai-iltana ja ruuan tulossa kesti. Muuten palvelu oli mutkatonta ja iloista. Suosittelen!

Kotona on ollut pientä ruokakriisin tynkään jälleen. Lapset ronklaavat ruuan suhteen ja minua tympii kokkaus. Olen yrittänyt päästä ruuan suhteen mahdollisimman helpolla, ruokalistalla on ollut tuunattua kaupan pakastekalakeittoa, pakastepinaattikeittoa ja valmistiskin kanankoipia. Sitten kun kokkaan, niin yritän kokota koko perheen herkkuruokia.

Herkkuruokalistalla on uusi kuningas. Lasagne. Pienet nirsoilijat jonottavat lasagnea ja se jaetaan viivottimella :D

Tällä hetkellä ruokien kuningas

Herkkuruokalistan kakkossijasta onkin taistelu. Kuopus rakastaa tulisesti chevrespagettia, mutta keskimmäinen ei syö sitä lainkaan. Siksi kakkospaikka meneekin savulohelle. Savustelemme itse lohta sähkösavustimelle terassilla.

Itse savustettua lohta

Toinen kokkausstrategiani ovat tähteet. Keitän kerralla isomman satsin perunoita. Loput perunat säilyvät hyvin jääkaapissa ja taipuvat paistetuiksi perunoiksi tai perinteiseksi pyttipannuksi. Samalla lailla ylijäämäriisistä voi tehdä paistettua riisiä. Tähdekokkailu on niin mukavan helppoa ja tulee hyvä mieli, kun ruokahävikki pienenee.

Pyttipannu, tähdeperunoiden lisäksi vähän nakkia ja kananmuna. Sipulin jouduin jättämään pois.

Lohen tähteet ja muutkin "lihaisammat" tähteet voi hyvin käyttää majoneesin kanssa uuniperunoiden täytteeksi. Helppoa, hyvää ja halpaa.


3. helmikuuta 2018

Päivä Qatarin pääkaupungissa Dohassa

Lensimme Malediiveille Qatar Airwaysilla Dohan kautta. Paluumatkalle otimme stopoverin Dohaan ja meille jäi melkein kokonainen päivä aikaa Dohassa. Lentolippujen hintaan stopover ei vaikuttanut lainkaan. Lisähelpotusta Dohaan tutustumiseen toi se, että muutama kuukausi sitten Qatarissa vierailu muuttui suomalaisten (ja kymmenien muiden maiden kansalaisten) osalta viisumivapaaksi.

Qatar Airways tarjoaa stopoverin "ostaneille" matkustajille ilmaisia kaupunkikierroksia. Koska paikkoja on rajoitetusti ja me olisimme päässeet ilmoittautumaan vasta aikavälin lopussa, päätimme ostaa maksullisen kaupunkikierroksen. Sekään ei ollut hinnalla pilattu, 45€ per nenä sisältäen illallisen. Tila-autossa oli meidän lisäksemme osan ajasta kaksi ranskalaista rouvaa, muuten saimme yksityiskierroksen.

Ajelimme eri Dohan alueet lävitse tehden lyhyitä pysähdyksiä. Tarkemmin tutustuimme Pearliin, Katara Cultural Villageen, Islamilaisen taiteen museoon ja Souq Wafiqiin. Minulla oli mielessä, että olisin halunnut nähdä venetsialaisittain rakennetun asuinalueen, niin toki kurvasimme senkin kautta.

Kierros oli hyvä aloittaa islamilaisen taiteen museon kupeesta, josta on hieno näköala kohti keskustan pilvenpiirtäjiä. Olisipa ollut järkkäri mukana objektiiveineen, mutta piti tyytyä kännykkäkameraan.

Doha downtown 


Sen huomaa rakennuskannasta, että öljyrahaa riittää. Ei ole pihistelty rakentamisessa, pilvenpiirtäjät ovat toinen tosiaan hienompia ja julkiset rakennukset tehdään ihan vimpan päälle suunnittelukilpailuilla tai suoraan tilaamalla joltain huippuarkkitehdiltä.

Perl on rakennettu tekosaarelle ja oppaamme mukaan se on ainoa alue Dohassa, jossa ulkomaalaiset saavat omistaa asuntoja. Katukuvassa näkyikin paljon länsimaalaisia ihmisiä. Mikäs se on siellä asustella kivojen pikkuravintoloiden, kauppojen ja huvivenesataman äärellä.

Ostoskeskuksen edustaa

Halpoja Ferrareita - koska autovero 0%, niin kuin tuloverokin

Perlin huvivenesatama

Toiveestani kävimme siis kurvaamassa Venetsian tyyliin rakennetun asuinalueen lävitse Pearlissa. Tarjolla olisi myös ollut Venetsia ostoskeskuksessa, jossa saisi edullisen gondoliajelun. Hetken aikaa harkitsimme myös sitäkin 

Olin kyllä aika pettynyt, kun asuntoihin ei päässytkään veneellä

Rialton silta Dohan tyyliin

Ymmärtääkseni kaupungissa on vain yksi julkinen uimaranta. Hotelleista osa sijaitsee rannalla, joten niillä varmaan on yksityisiä rantoja. Tammikuinen päivä oli yllättävän viileä tuulen takia, eikä rannalla ollut ketään.


Uimarannalta jatkoimme läheiseen Kataran kultturikylään. Siellä voi halutessaan hypätä ilmaisen golfauton kyytiin ja kiertää alueen siten. Me teimme kierroksen jalkaisin. Aika autiota oli. Nähtävänä oli pari moskeijaa ulkopuolelta, amfiteatteri ja kauppoja. Aika laimea kohde.

Kaunis moskeija

Kyyhkystornit

Amfiteatteri

Näkymä Karasta kohti rannan hotelleja

Downtownin pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta kohteet olivat jättäneet minut aika kylmäksi. Onneksi päivän parhaat palat olivat edessä. Auringon laskiessa saavuimme uudestaan islamilaisen taiteen museolle. Rakennus kylpi kultaisessa valossa ja oli kerrassaan huikean näköinen.

Museum of Islamic Art
Huipulla tyyliteltynä naisen kasvot burkhaan verhottuna

Museon pääportaikko

Museon näyttely koostui pääosin käyttöesineistä, matoista, koruista ja mosaiikeisa

Minun mielestäni museon näyttelyt hävisivät tälle huikealle rakennukselle aivan selvästi. Aulassa oli kahvila, josta oli hienot maisemaikkunat kohti keskustan pilvenpiirtäjiä. Illalla valojen syttyessä näkymä oli upea.


Museolta jatkoimme Souq Wafiqiin. Souqissa oli myytävänä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse olisi ollut eniten kiinnostunut katselemaan ja nuuhkimaan mausteita ja muita ruokatarvikkeita.


Oppaamme halusi näyttää meille jotain suloista. Se oli aukio, jossa myytiin lemmikkejä. Meistä siinä ei ollut mitään suloista. Pienen pieniä koiranpentuja ahdettuna häkkiin, täysiä undulaattihäkkejä ja pikkuisia kaneja ja kilpikonnia sekaisin.



Random näpsy

Eläinraukkoja lukuunottamatta souqin alue oli minusta kiehtova ja siinä oli jotain sellaista vieraan kulttuurin eksotiikkaa. Alueella on muutamia kivan näköisiä boutique hotelleja sekä paljon ruokapaikkoja. Söimme illallisen jonkun hotellin ravintolassa.

Taivaallisen hyvää hummusta. Pääruaksi oli kanaa ja jäkkärikin kuului mukaan.

Illallisen jälkeen kävimme vielä metsästyshaukkamyymälässä. En pitänyt siitäkään. Kävi sääliksi haukkaparkoja. Qatarilaisilla on metsästyshaukkoja ja ne ovat siellä arvokkaita eläimiä. Myyjällä oli ollut juuri asiakas ja häntä varten myyjällä oli vielä käsivarrellaan 50 000€ haukka. Hienon haukan hinta voi nousta jopa 200 000€. Nyt löytyi jotain vielä ylihinnoitellumpaa kuin helsinkiläinen yksiö ;)

50 000€ haukka

Seuraava kuva selittää, miksi en tykännyt haukkakaupastakaan. Haukat olivat "kypärät" päässä, jotta eivät näe mitään ja jalastaan kytkettyinä. 


Toki arvokkaita haukkoja varten on myös oma haukkasairaala. Kävin ottamassa kuvan haukkasairaalan ovesta ja vastaanottovirkailija tuli kysymään, että haluaisinko tulla sisälle katsomaan tiloja ja haukkoja. Tarjous oli hyvin ystävällinen, mutta päätin kieltäytyä kohteliaasti. Ajattelin, että enää halua nähdä lisää huputettuja haukkoja.

Haukkasairaala

Doha oli minusta omaleimaisempi kuin Dubai, toki paljon pienempi eikä siellä ole samalla lailla turisteille luotuja palveluita mielinmäärin saatavilla kuin Dubaissa. Lisäksi arvostan sitä, että Dohassa on satsattu ja satsataan kulttuuriin. Toinen mestarillisen näköinen museorakennus oli rakenteilla. Qatarin että Arabiemiraattien ongelmana on siirtotyöläisten kohtelu. Qatarissa asukkaita on 2,1 miljoonaa, joista vain n. 300 000 on Qatarin kansalaisia. Muut ovat siirtotyöläisiä. Erityisesti rakennusala on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Siirtotyöläisiä Qatariin houkuttelee maan tulotaso sekä se, että tulovero on 0%.

Qatarin kansalaisille koulutus, terveydenhuolto, vesi ja sähköt ovat ilmaisia. Kansalaisuus yleensä myös mahdollistaa hyväpalkkaisen työn. Tällä hetkellä Qatarin kansalaisuuden voi saada vain syntymällä Qatarin kansalaisen miehen lapseksi. Arabiemiraatit ovat muuttaneet kansalaispolitiikkaansa siten, että riittää, että toinen vanhempi on kansalainen. Sillä saattaa olla vaikutuksia myös Qatarin politiikkaan. Muuten kansalaisuutta on lähes mahdoton saada, paitsi jos olet urheilija ja halukas edustamaan Qataria. Qatar on satsannut urheiluun, etenkin jalkapalloon ja upotettu öljyrahoja mukavasti sponsoroimalla seuroja ja järjestämällä kisoja. Fudiksen MM-kisat järjestetään Qatarissa 2022 ja sitä varten on tulossa ilmaistoidut avoareenat. Doha lienee aikeissa yrittää kasvaa vähintään Dubain kaltaiseksi turismin ja kansainvälisen kaupan keskukseksi. Se on varmaan hyvinkin mahdollista, lähtökohdatkin ovat aika samat eli paljon hiekkaa, rahaa ja halu investoida.

Qatarin kansallinen lentoyhtiö Qatar Airways on saanut paljon kehuja osakseen. Turistiluokan palveluiden osalta minä en kovin suuresti suitsuta Qatar Airwaysia. Reitti Helsinki-Doha oli hyvin täyteen myyty ja se lennetään kovassa käytössä olleilla A320. Istuintilaa ei ole yhtään normaalia enempää. Harmillisesti ikkunapaikan jalkatilassa on joku mediapömpeli, joka haukkaa puolet jalkatilasta. Käsinojat eivät nouse ylös saakka, mikä on lasten kanssa matkustavalla iso haitta. Menomatkalla kuulokepistoke oli rikki. Tosin kuulokkeet olivat niin huonolaatuisia, että elokuvien ääniraidasta ei meinannut saada mitään selvää. Tietenkin plussaa siitä, että lipun hintaan kuuluu lämmin ruoka juomineen. Valkoviini oli niin pahaa, että pieni lasillinen jäi juomatta. Lento Dohasta Maleen oli uudella A350, joka oli todella paljon A320 parempi. Istuin on selvästi parempi ja tilavampi ja elektronisia laitteita voi ladata lennon aikana USB-portista. Jos Qatar alkaisi lentää A350 Helsingin reittiä ja hinnat säilyisivät nykyisellään, niin varmasti reitit Dohan kautta olisivat todella houkuttelevia. Malediiveille lennettäessä Qatar Airways oli varsin hyvä vaihtoehto. Se oli lentojen ostohetkellä sekä nopein että halvin.

Pramean uuden lentoaseman symboliksi on teddy, jolla on lamppu päässä.
Hintaa 6.8 miljoonaa USD, paino melkein 20000kg