24. maaliskuuta 2019

Halong Bay

Näitä matkajuttuja on jäänyt pari roikkumaan viime vuodelta. Nyt siis paluu marraskuuhun ja Vietnamiin. Minulle koko pienen Aasian kierroksen huipentuma oli risteily Halong Baylla.

Koska meillä oli aikaa Hanoissa rajoitetusti, emme halunneet käyttää Halong Bayn risteilyyn enempää aikaa kuin yhden päivän. Päiväristeilytarjontakin on laaja. Halusin minimoida automatkaan käytettävän ajan, jotta saisimme nauttia mahdollisimman paljon itse risteilystä hulppeissa maisemissa. Yllättävän moneen risteilyyn kuuluvaan autokuljetukseen olisi kulunut 3,5-4 tuntia per suunta, siitäkin huolimatta, että osa matkasta taittuu uutta moottoritietä pitkin. Risteilyn löytäminen lyhyemmällä automatkalla vaati yllättävän runsasta googlettamista.

Samalla tutustuin siihen seikkaan, että Halong Bayn kansallispuiston lisäksi alueella on kolme muutakin kansallispuistoa: Lan Ha, Cat Ba ja Bai Tu Long. Muut kansallispuistot eivät ole yhtä kuuluisia kuin Halong Bay, mutta ne tarjoavat aivan yhtä upeita maisemia sekä mahdollisesti huomattavasti rauhallisemman risteilykokemuksen kuin supersuosittu Halong Bay. Pitkällisen pähkäilyn valitsin meille koko päivän risteilyn Lan Halle.

Risteilyä edeltävänä päivänä sain retkijärjestäjältä viestiä, että haluaisivat upgradeta meidät luxus-risteilylle Halong Baylle. Suhtauduimme hiukan epäröiden tarjoukseen, pelkäsimme että joutuisimme sittenkin istumaan lähemmäs 8 tuntia autossa. Sekään ei selvinnyt, että pääsisimmekö risteilylle lainkaan, jos emme valitsisi upgradea. Hiukan apein mielimme suostuimme upgradeen.

Kyseessä oli tosiaankin aivan oikea upgrade. Jade Sails laiva oli todella paljon hienompi kuin alkuperäisen varauksemme laiva. Vältyimme pitkältä ajomatkaltakin, moottoritien päässä olevasta satamasta oli pieni venematka Jade Sailsin kyytiin, joka operoi pääosin mereltä käsin. Laiva oli myös viihtyisä, ruoka erinomaista, reitti sivusi Halong Baytä kulkien sekä Cat Ban että Lan Han alueella. Opas oli asiantunteva ja hauska. Maisemat olivat todella kauniit, emme juurikaan nähneet muita laivoja. Matkustajiakin oli sen verran vähän, että jokaiselle löytyi hyvin tilaa laivalta maisemien ihailuun. Mahtava onnenpotku!

Lähdimme matkaan pienten päiväreppujen kanssa ja päättelimme, että olo on paljon huolettomampi, jos jätämme luottokortit hotellin tallelokeroon. Minähän en ole shoppailuihminen, mutta luottokortin jättäminen matkasta oli virhe. Satamassa oli helmienviljelyfirman iso näyttelymyymälä ja korut olivat todella kauniita eivätkä pahan hintaisia lainkaan. Hieman jäi kaivelemaan se yksinkertaisen kaunis koru, jossa oli muutama iso vihertävä epäsymmetrinen helmi. Luottokorttien poisjättäminen osoittautui liioitteluksi: laivassa oli monenkokoista lukollista lokeroa arvotavaroita varten.

Jade Sails parkissa Cat Ba saaren edustalla

Jade Sails promokuva http://jadesailshalong.com/

Aamulla merellä oli vielä sumuista, mutta auringon paistaessa sumuverhokin katosi. Marraskuussa sää oli vielä mukavan lämmin, merivesi oli viileää, mutta uintikelpoista. Caprit ja t-paita olivat riittävä vaatetus reissuun. 

Kannella osa otti aurinkoa risteilyn lomassa



Laivan keulassa

Tervetulojuoma

Retkiohjelmassa oli maihinnousu Cat Ban saarella, jossa oli mahdollista ajaa pyörällä tai autolla läpi osteriviljelmien ja sademetsän paikalliseen kylään, uimatauko ihanassa poukamassa Lan Han kansallispuistossa, melontaa tai venekyyti Cat Bassa sekä lounas ja illallinen. Väliaika soljui maisemista nauttien.

Lounas tarjoiltiin ennen varsinaista ohjelmaa laivan ravintolassa

Mainoskuva laivayhtiön sivulta http://jadesailshalong.com/

alkupala

pääruoka

jälkkäri

Seuraavaksi muutama kuva Cat Ban saarelta:

Satama

Osteriviljelmä

Risteilymatkailijat pyöräilee

Rohkeimmat kokeilivat luonnon oman fish span. Puron pikkukalat näykkivät kuollutta ihosolukkoa varpaista aivan kuten oikeassakin fish spassa

Tarjolla oli kotipolttoista käärmeviinaa. Opas oli hiukan kauhuissaan, kun skotlantilainen vanha herra halusi maistaa ja ottaa vielä toisenkin mukillisen

Cat Ban saariretken jälkeen jatkoimme Lan Han puolelle. Siellä on useita hiekkarantoja, jotka ovat kesällä täynnä auringonpalvojia. Matkalla ohitimme kelluvan kylän sekä muutaman yksittäisen kelluvan talon. Elinkeinona kelluvissa kylissä on osterin kasvatusta sekä kalastusta. 


Kelluva talo

Lan Han alueella pidimme uimatauon. Illan viimeinen ohjelmanumero ennen illallista oli melontaa tai veneen kyydissä istuskelua. Aurinko alkoi jo laskea, oli sellainen iltapäivän kuollut hetki, jolloin ei kuulunut mitään. Ympärillä oli vain täydellinen hiljaisuus ja upea luonto. Poukamassa oli meidän kahden veneen lisäksi pari paikallista nuorta miestä kalassa. Tuo hetki oli upea!

Paikalliset kalastajat

Tällaisilla veneillä olimme liikkeellä

Juuri kun luulin, että risteilykokemukseni ei voi enää parantua, se nousi ainakin toiseen potenssiin. Oppaamme osoitti ylös karstivuorelle. Juuri ja juuri silmillä eroittui, että puuttomalla alueella liikkui apinoita. Yhdellä niistä oli poikanen kannossa. Emo ja poikanen asettuivat karstivuoren huipulle ja hetken päästä poukamassa kaikui apinoiden äänet, kun ne viestivät toisilleen. On mahdollista, että näimme hyvin harvinaisia golden-headed langur apinoita, joita suojellaan Cat Ban saarella.

Laivan kulkiessa kohti satamaa nautimme erinomaisen illallisen kannella. Opas vakuutti, että kaikki merenelävät ovat aivan tuoreita ja hyvin valmistettuja, joten minäkin vatsavainen uskalsin maistella aivan kaikkea.

Grillipisteellä kokki paistoi kalaa, katkarapuja, kalmaria, kanaa ja nautaa. Mainoskuva laivayhtiön sivulta http://jadesailshalong.com/

Osa alkupaloista 

Maistiaisia grillistä

Osa jälkiruuista

Risteilyn järjestelyt olivat minusta ensiluokkaisesta. Meillä jäi 10t risteilemiseen. Ehdimme nähdä maisemia, paikalliselämää, veneillä ja vielä auringonlaskun aikaan ne apinat. Risteily on yksi elämäni kohokohtia. Emme kokeneet lainkaan sitä, että samassa paikassa pyöri monta risteilyalusta ja risteilyreittimme oli lähes roskaton.

Jos siis haaveilet Halong Bay risteilystä ja sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää siihen monta päivää, on päiväristeily hyvä vaihtoehto. Kannattaa tosiaan katsoa tarkasti autokuljetuksiin kuluva aika, ettei suurin osa päivästä kulu autossa. Maksoimme halvemmasta risteilystä 70€ per nuppi etukäteen netin kautta varattuna, saamamme risteilyn hinta pyöri noin satasessa.

Pienen Aasian kierroksen postaukset:
 

21. maaliskuuta 2019

Suomen hauskin aamiaispaikka

Postauksen otsikko tulee suoraan meidän keskimmäiseltä, joka muistelee vielä vuosi vierailun jälkeen kyseistä paikkaa Suomen hauskimpana aamiaispaikkana. Harmillisesti tämä paikka sijaitsee sen verran kaukana, että säännölliseen vierailuun ei ole mahdollisuutta.

No, mikäs se paikka sitten onkaan? Se on Hostel Cafe Koti Rovaniemellä.

Noin vuosi sitten matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja etsin meille aamiaispaikkaa. Toki ABC:t ja vastaavat tarjoavat ihan kelvollista aamiaista, mutta toivoin löytäväni jonkun paikan, jossa olisi hyvän aamiaisen lisäksi ihan omanlainen fiiliksensä. Kivan fiiliksen tarjosi entisen pankin tiloissa toimiva Cafe Koti, jonka yhteydessä toimii myös hostel.

Mikä vetosi meidän keskimmäiseen? Viime vuonna poika oli siis vielä 10v (tosin melkein 11v) ja hän rakastui sisustuksen leikkisyyteen! Me emme ole sisustusperhe juuri lainkaan. En ehdi laittamaan kotia enkä siis harrasta sisustamista. Siksi oli aika yllättävää, että sisustus kolahti poikaani niin vahvasti. Sisustuksessa oli kolme asiaa ylitse muiden: leveät ikkunalaudat tyynyineen, katosta roikkuvat korituolit ja tilan valoisuus, jota korosti kirkas kevättalven aamuaurinko.

Leveät ikkunalaudat oli otettu istumakäyttöön. Ikkunalaudalla oli reilusti erilaisia tyynyjä ja näppäriä tarjotinpöytiä. Suuret ikkunat antavat hienosti valoa tilaan. Lapsista tietenkin parasta oli se, että ikkunalaudalla pystyi aamiaisen lomassa pötköttelemään :) Pötkötellessä oli kuulemma vähän sellainen olo kuin olisikin ollut etelän auringon alla Rovaniemen sijasta.

Aamiaista ja pötköttelyä ihanassa aamuauringossa

Kun pojat olivat syöneet aamiaisensa, he siirtyivät odottelemaan aikuisia korituoleihin. Kuka voisikaan vastustaa korituoleja, joissa voi keinutella? Keskimmäisen sisustusfantasiaan kuuluu korituoli! Sellainen pitäisi saada viimeistään ensimmäiseen omaan kotiin.



Nämä leikkisät sisustusratkaisut ja huumaavaa kevätvalo tekivät siis lähtemättömän vaikutuksen 10-vuotiaaseen. Pidin paikasta paljon ja tietenkin erityistä plussaa oli se, että pojat viihtyivät korituoleissa ja sain syödä aamiaiseni rauhassa loppuun saakka. Korituolien luona oli myös pientä viihdykettä kuten lukemista ja ainakin Rubikin kuutio.

Omaa silmääni hiveli tilan tyylikäs funkkismainen portaikko. Pidin myös valkoisista pöydistä ja keveistä valkoisista tuolista, joihin oli yhdistetty puuta. Harmillisesti ne pöydät ja tuolit jäivät kuvaamatta. Tilan aikaisempi käyttö pankkina kävi selvästi ilmi alakerran wc-tiloihin mennessä. Sinne käveltiin jyhkeän pankkiholvin oven vierestä.

Komea portaikko

Aamupala oli perushyvä. Siihen kuului paikan päällä leivottua leipää, kasviksia, juustoa, leikkelettä, keitettyjä kananmunia, erinomaista kaurapuuroa, marjoja, hedelmiä, jugurttia, hyvää keittiön omaa granolaa, marjoja, hilloa, kahvia, teetä, mehua ja joku pieni makea. Ihan riittävä valikoima terveellisiä perusjuttuja.  Hinta oli 8,5€ per henkilö.

Jos olet menossa Lappiin ja etsit kivaa aamiaispaikkaa Rovaniemeltä, niin suosittelen Hostel Cafe Kotia.

19. maaliskuuta 2019

Hesarin sitaatti, joka jäi ärsyttämään

Mielestäni en kuulu lainkaan mielensäpahoittaja-klaaniin. En yleensä jää märehtimään tai ylianalysoimaan kuulemaani - lukemastani puhumattakaan. Joko tässä tapauksessa on kyse poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön tai sitten kehitän uusi luonteenpiirteitä tässä iässä.

Viime lokakuussa Hesari julkaisi artikkelin, jossa perhe kertoi muistoistaan ja tunteistaan erään perheen isoäidin vuosista, jolloin hän sairasti Alzheimeria. Jutun tarkoitus oli varmasti olla lohdullinen ja kannustavakin, elämässä saattaa olla hyvää jäljellä vielä silloinkin kun mieli harhailee jossain muualla kuin nykypäivässä.

Monelle Alzheimer ei ole eteenpäin jyllätessään yhtään armollinen. Potilaasta ei tulekaan suloinen tai edes siedettävä höppänä vaan pahantuulinen, vainoharhainen tai pahimmillaan agressiivinen.

Ikäväksi ja harkitsettomaksi artikkelin teki siinä käytetty siteeraus, jossa suoraan sanottiin, että henkilöstä ei tullut ilkeä tai ikävä, koska hän oli niin hyvä ihminen.


"Aluksi eniten pelotti, että jos äidistä kuoriutuu Alzheimerin myötä esiin pahuutta, sanoo Erkki Koskinen. Sellaisiakin esimerkkejä on nähty, että läheisen käytös muuttuu aivan täysin sairauden edetessä.

Sitten ymmärsin, että eihän pahuutta voi kuoriutua esiin, koska ei äidissä ole hänessä koskaan ollutkaan.”

Lainaus Hesarin artikkelista, linkki ylempänä


Uskon, että jokaisen käytösmuutoksia kokevan Alzheimer-potilaan läheinen sortuu jossain vaiheessa miettimään, mistä agressio johtuu. Teinkö jotain joskus väärin? Tälläisenäkö läheiseni minua oikeasti pitää? Onko hänessä aina ollut tälläisiä piirteitä? Onko minun läheisessäni siis syvällä asuvaa pahuutta, joka nyt purkautuu hänen käytökseensä?

Tässä kohtaa ainoa oikea viesti on lääketieteellinen fakta: Alzheimer vaikuttaa aivoihin. Vaikutukset ovat erilaisia ja välillä arvaamattomia. Useilla potilailla jossain vaiheessa sairautta ilmenee muutoksia myös persoonallisuudessa. Masennus, agressio ja aistiharhat kuuluvat taudinkirjoon. Joku pääsee vähemmällä, joku toinen ei.

Rähisevä tai vainoharhainen omainen on sellainen johtuen sairaudesta. Ei luoteen hyvyydestä tai pahuudesta. Ei siitä mitä teit tai jätit tekemättä 10 tai 5 vuotta sitten. Ne muutokset, joita joudut todistamaan läheisessäsi, johtuvat sairaudesta, joka vaikuttaa aivoihin.

Siksi on minusta väärin, että valtamediamme julkaisee ylläolevan kaltaisia siteerauksia. Missään tapauksessa ikävän ja jäytävän sairauden yhteydessä ei pitäisi kirjoittaa oireuden siedettävyyden johtuvan henkilön hyvyydestä. Ne, jotka joutuvat elämään Alzheimerin kanssa, eivät ansaitse yhtään kannusta sen miettimiseen, että sairauden kulku voisi johtua mistään muusta kuin tuurista sen suhteen, miten tauti runtelee aivoja.

Se, että artikkelin perhe on voinut elää Alzheimerin kanssa luoden hyviä muistoja, on hienoa. Alzheimeriin sairastuminen ei aina tarkoita, että oireet olisivat sieltä pahimmasta päästä ja että yhteys läheiseen käy vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi. Osa on oireiden suhteen onnekkaampia. Osa ei.

Oma äitini ei kuulu onnekkaimpien joukkoon oireiden osalta. Siksi minä kuulun mielensäpahoittajiin omasta tilanteestani johtuen sekä muiden samassa tilanteessa elävien puolesta.

16. maaliskuuta 2019

Loma ja lomakommellus

Viime viikonloppuna vietimme pitkän viikonlopun Jämsässä rentoutuen ja Himoksella lasketellen. Fiilikset Jämsää kohden perjantaina ajaessa eivät olleet kovin korkealla, koska vettä oli satanut enemmän tai vähemmän kolmatta päivää. Koska mökkivuokra oli jo veloitettu luottokortiltani, ei kotiin jääminenkään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, etenkin kun mökillä meitä odotti ulkoporeamme. Meidän pojat ovat olleet täysin lumoutuneita ulkoporeammeesta vuosia. Viisi vuotta sitten pojat näkivät rautakaupassa ensimmäistä kertaa tyhjän ulkoporeammeen ja siitä saakka poreamme on ollut heidän haaveenaan.

Tällä kertaa emme majoittuneet Himoksen välittömässä läheisyydessä. Löysin vajaan 30min ajomatkan päästä kivannäköisen parinsadan neliön omakotitalon. Talo sijaitsee omassa rauhassaan ja ikkunoista on järvinäköalat, jotka ovat talvellakin kauniit. Talo oli saman hintainen kuin Himoksen mökit, joihin 5-henkinen perheemme olisi mahtunut. Meidän lapsemme majoittuvat tyytyväisenä ihan mihin vain, mutta rakastavat sitä, jos majoituksessa on jotain arjestamme puuttuvaa. Nyt oli poreamme ja ruhtinaallisesti neliöitä.

Alla muutama pimeässä otettu kuva talosta


Valossa kylpevä olohuone ei ole edukseen pimeässä

Päämakuuhuone - ja ne pahuksen lasiovet, joihin liittyvän juttu tulee myöhemmin


Pidimme talosta paljon. Perjantai-ilta meni todella myöhäiseksi ja me aikuisetkin istuimme poreammeessa pari tuntia. Lapsethan menivät sinne jo ennen meitä. Poreammeessa lilliessämme kuuntelimme kylänraitilta kuuluu nuorison meteliä. Se ihmetytti meitä suuresti, koska 900 asukkaan taajamaan keskustaankin oli matkaa pari kilometriä. Alueella oli siis vain muutamia taloja ja lähimpään naapuriin muutama sata metriä.

Poreilu pimeässä yössä

Piti laittaa tähän vertailun vuoksi kuva edelliseltä Himoksen reissulta, kun yövyimme siellä 4 vuotta sitten. Voi niisk, ei ole meidän perheessä enää tuollaisia pikkusöpöläisiä!

Pitkällisen poreilun jälkeen piti tietenkin rasvata iho hyvin. Kello oli varmaan reilusti päälle yhden, kun makailin hyvin vähissä vaatteissa selkä tuon päämakuuhuoneen ikkunaan päin. Kuulin jostain, kun joku koputti ikkunaan. Karjaisin vaan "Se ikkunaan koputtelu loppuu nyt heti". Toki ääni aivan kun kuului selkäni takaa. Ajattelin kuitenkin, että lapset siellä taas hölmöilevät. Hetkeä myöhemmin kuului uusi tosin hiukan hiljaisempi ja lyhyempi koputus ikkunaan. Käännyin katsomaan päämakuuhuoneen lasioviin ja eikös siellä ollut joku tyyppi. Pelästyin aivan mielettömästi! Kiskaisin peiton päälleni ja huusin Hra Kepposta paikalle. Häntä piti huutaa varmaan toinenkin kerta, koska hän oli aivan toisella puolella taloa siistimässä kylpyosastoa. Kun Hra Kepponen tuli paikalle nuori mies päätti poistua, Hra Kepponen ehti nähdä kuinka hän meni talon kulman taakse, kuulemma liikkuminen vaikutti sellaiselta, että kyseessä oli humalainen nuori mies. Fiilis oli kerta kaikkiaan ällöttävä ja minusta suorastaan jopa pelottava. Harmitti, että olin jättänyt verhot auki. Ajattelin, että aamuherätys olisi parempi, kun huoneeseen mahdollisesti paistaisi aurinko suoraan sisään. En osannut kuvitella, että paikallinen nuoriso keskellä ei mitään hiipparoi talon ympärillä yöllä. Nukuin todella levottomasti koko yön.

Seuraavana aamuna kirkkaassa päivänvalossa pelko oli pois pyyhitty. Pystyin ehkä repimään huumoria asiasta. En nimittäin olisi uskonut, että jämsäläistä nuorisoa kiinnostaa tuhdin melkein 5-kymppisen mamman tirkistely. Tästä lähtien nukun verhot tiukasti ikkunan edessä!

Himoksen rinteet olivat ikävästi jäiset, mutta toki yllättävän hyväkuntoiset siihen nähden, että edellisinä päivinä oli satanut vettä. Kyllä siinä kävi mielessä, että talvet ovat menneet niin huonoiksi Etelä-Suomessa, että hyvän laskettelukokemuksen pystyy takaamaan varmasti vain kohteet Vuokatista pohjoiseen. Sinänsä Himos on kyllä tosi näppärä viikonloppukohde ja minusta rinteet ovat selvästi eteläisen Suomen parhaimmat. Sää Himoksella oli sinänsä hyvä, välillä jopa liian lämmin vaatetukseen nähden. Syynä oli ajoittainen huumaava auringonpaiste.

Meidän laskettelukausi päättyi Himoksen reissuun. Harmillisen vähäiseksi jäivät tällä kaudella laskettelupäivät :( Pitänee sitten ensi talvena yrittää jälleen kokonaiseksi viikoksi pohjoiseen, kun Hra Kepposellakin on vuosilomaa käytettävissä.

Kaikkiaan kiva reissu, vaikka mielelläni olisin voinut ensimmäisen yön episodin jättää väliin. Poreamme oli laskettelulomalla ihana lisä. Rinnepäivän jälkeen on ihana lillua altaassa ja antaa poreiden hieroa jalkoja.

Rentoutumiseväät poreiluun. Nuo puolikkaat kuoharit ja shamppanjat ovat osoittautuneet meidän alkoholin kulutukselle juuri sopiviksi. Minusta pullossa on juuri sopivasti kahdelle.



Kivaa viikonloppua!