23. maaliskuuta 2020

Pieni pähkinä etätyöviikon alkuun

Koska emme aina jaksa ottaa itseämme vakavasti, päätimme yhdessä Hra Kepposen kanssa esittä teille kuva-arvoituksen näin uuden etäviikon piristykseksi. Mitä suomalaista sananlaskua Hra Kepponen esittää?


20. maaliskuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 2 - etäkoulu

Se on vajaa viikko poikien etäkoulua, johon sopii paremmin sana epäkoulu, takana. Alakoululaiset saavat Wilman kautta päivittäisiä tehtäviä, kielistä tulee tehtäviä hieman isommissa kokonaisuuksissa. Joka arkipäivä jankutamme pojille, että tänään on etäkoulupäivä ja ensin hoidetaan koulutyö ja sitten vasta pääsee muihin puuhiin. Jankutuksesta huolimatta, poikamme viittaavat tähän ajanjaksoon toistaiseksi koronaLOMAna.

Ensimmäinen epäkoulupäivä oli aikamoinen. Herätimme pojat aamulla ja vetäydyimme Hra Kepposen kanssa omiin palavereihimme. Minulle jäi kahden palaverin väliin ihan pieni tauko ja juoksin katsomaan, miten pojilla sujuu koulutyö. Molemmat olivat menneet takaisin nukkumaan!!

Pääsin sitten herättelemään epäkoululaisia klo 11 jälkeen. Tuskailimme muutamien vanhempien kesken WhatsAppissa tilannetta ja muissakin perheissä oli vastaanvanlaisia haasteita.

Samaan aikaan toisaalla oli myöskin epäkoululainen hipsinyt takaisin nukkumaan 😂😂😂

Keskimmäisen luokkakaveri

Tälle perheelle olin kateellinen


Ilmaisimme ihailua WhatsApp-ryhmässä ja äiti kehotti katsomaan kuvaa hieman tarkemmin. Toinen katselee salaa kännykkäänsä ja toinen kaivaa nenäänsä. Molemmat olivat kiellettyjen asioiden listalla 😉 Mutta silti parempi suoritus kuin niissä perheissä, joissa lapset viettivät aamunsa lounasaikaan nukkuen 👍👍👍

Seuraavina päivinä onnistuimme tsemppaamaan keskimmäisen siihen, että hän tekee tehtävänsä heti aamusta. Kuopuksen kanssa väänämme epäkoulutyöstä edelleen. Hänen opettajansa oli keksinyt täyttää epäkoululaisten koulupäivää värittämisellä. Kuopus ei mitään inhoa niin syvästi kuin värittämistä. Hirveällä tsempillä sain keskimmäisen tekemään tehtävänsä.

Alla Euroopan ilmastovyöhykekartta a la väritystä inhoava viidesluokkalaiseni.

Tuskin meni ilmastovyöhykeasiaan tutustumiseen 2*45min. Voi olla, että 20min meni värittämisestä valittamiseen ja 15min työhön.

Karkeasti arvioiden päivän koulutehtäviin on kulunut maksimissaan puolet koulupäivästä. Aikaa jää siis etätöissä olevien vanhempien jatkuvaan häiriköintiin, pelaamisen ja veljien ärsyttämiseen. Ensimmäisen päivän jäätävän tappelun jälkeen riitely on onneksi laantunut normikinasteluksi. 

Pojista epäkoulun työmäärä oli juuri hyvä. Tulkitsin sen olevan siis alakanttiin. Sitten Wilmaan räpsähti tehtävät "koulun suurimmalta styrangilta" eli saksan ja ruotsin opelta. Ensin ajattelin, että ihan hyvä, että joku opettaja vaatii epäkoululta ihan kunnolla duunia. Sitten selvisi, että eihän pojat selviydy itsekseen kuin pienestä osasta kielten tehtäviä. Tehtävät vaativat vanhemmalta tukea. Oma ärsytyskynnykseni ylittyi, kun tajusin että joudummekin itse pitämään kahden lapsen saksan tunnit ja yhden lapsen ruotsin tunnit. Päästään epäopettajiksi mekin.

Epäkoulu varmasti haastaa opettajiakin. Pitäisi keksiä hyviä ja innostavia tehtäviä, eikä vaan värittämistä. Tehtävät pitää myös ehtiä tarkastamaan ja korjaamaan. Eikä tehtävien sopivan määrän arvioiminen ole yksinkertaista. WhatsAppissa tunnollisen oppilaan äiti kertoi, että hänen lapsellaan menee reilusti yli koulupäivän aikaa epäkouluun.

Yläkoululaisen epäkoulunkäyntiin emme ole vielä ehtineet perehtyä. Oletettavasti hänkin menee siitä, mistä aita on matalin ja porkkana-keppi-systeemillä joudumme tsemppaamaan häntäkin tekemään enemmän kuin ehdottoman minimin.

Eipähän tarvitse Hra Kepposen kanssa miettiä, että miten käyttäisimme vähäisen vapaa-aikamme karanteenissa, kun siitä ison osan haukannee epäkoulu ja epäkoululaisten tsemppaus ja patistus. Muodotuuko lauantai-illan all time favoriteksi Hra Kepposen saksan tunnit?

Tsemppiä pienten etäkoululaisten perheisiin!

18. maaliskuuta 2020

Karanteenipäiväkirja osa 1 - aktiviteettejä pojille

Osasin uumoilla, että korona vielä ravistelee Suomeakin, mutta tapausten runsas lukumäärä Italiassa ja Tirolissa tuli minulle todellakin yllätyksenä. En osannut edes kuvitella moista "koronaräjähdystä". Koen tilanteen pelottavana, mutta yritän olla ahdistumatta. Elämän on jatkuttava, vaikkakin poikkeuksellisissa oloissa.

Me vietimme jo viikonloppuna pikaisia ostoksia lukuunottamatta karanteeniviikonloppua. Pojat olivat jo tiistain pois koulusta ja siis jo ennen virallista ensimmäistä karanteenipäivää pojat ovat ilmiriidoissa keskenään. Huoh.

Jotta välttyisimme Kepposten maailmansodalta, aloin listaamaan karanteenipäiviin sopivia aktiviteettejä. Pojat pitää saada ulkoilemaan ja tekemään muutakin kuin pelaamaan netissä.

Ulkoilu:
-Meillä kaikkien aikojen suosituin ulkoiluttaja on ollut Pokemon Go. Puolitoista vuotta sitten innostuksemme lopahti, mutta nyt on aika jälleen aktivoitua. Se täytyy muistaa, että pokemon raidit ovat riski. Niissä pitää pitää riittävä turvaväli! Ajattelin, että pääasiallisesti kävisimme tuossa lähiraidilla siten, että pelaamme sen autosta ja sen jälkeen reippailukierros pururadalla.

-Frisbeegolf on sopiva koko perheen laji. Lajista innostuneilla on tietysti hirveä määrä erilaisia kiekkoja, mutta karanteenikatras voi pelata siten, että yksi frisbee per nenä.

-Monessa lähiliikuntapaikassa on ainakin mahdollisuus heitellä koreja perheen kesken. Baanalla Marian sairaalan läheisyydessä on myös ulkopingispöydät. Jos joku tietää muita ulkopingispaikkoja Helsingissä, niin vinkatkaa.

-Ulkoilualueilla on ilmeisesti ollut aikamoinen kuhina. Itselläni listan ykkösenä on Torronsuo. Uskoisin sen kiinnostavat alakoululaisia. Teiniä voi olla vaikea saada suolle.

-Olen aina miettinyt, että pitäisiköhän joskus kokeilla ulkokentillä pelattavaa padelia.

TV ja suoratoistopalvelut
Muistatteko kultaista 80-lukua, jolloin koko perhe kokoontui television ääreen? Meillä nykyisin lapset katselevat suoratoistopalveluita omilta laitteiltaan. Siihen voisi tehdä muutoksen ja aloittaa koko perheen telkkasessiot.

Ohjelmiksi suosittelen:
-Locke and Key Netflixiltä. Sarjassa nuoret löytävät vanhasta sukutalostaan mystisiä avaimia, joiden avulla voi tehdä mahdottomia asioita. Toki pahikset havittelevat myös avaimia. Sarja viihdyttää myös aikuista.

-Masked Singer. Koko perhe arvailemaan, että kuka piilottelee maskin takana.

-Big Mouth Netflisiltä. Olen kirjoittanut siitä ihan oman postauksen.

-Hayao Miyazakin anime-elokuvat, osa saatavilla Netfixillä.

Kädentaitojutut
-Meillä keskimmäinen on todella innostunut Warhammer ukkeleiden maalauksesta. Hänet kannustan pikaisesti takaisin armeijansa kimppuun ja pääsen/joudun itsekin varmasti maalaushommiin

-Suunnitelen vakavasti ostavani Legoja 11- ja kohta 13-vuotiaille. Lego architecture sarjan paketit joissa on päälle tuhat osaa tarjoavat varmasti ainakin yhdeksi viikonlopuksi haastetta pojille. Ehkä 15v tulee mukaan. Kiva paketti olisi vaikka joku Lontoo-vaihtoehdoista, koska muutaman vuoden takainen Lontoon reissu on vielä pojille muistissa.

-Monissa perheissä kootaan palapelejä. Minullahan ei hermo kestä sitä hommaa lainkaan, joten meillä tuskin kootaa koronakaranteenissa palapelejä.

Kokkaus
Kerrankin kun kaikki syövät yhtäaikaa, eikä ruoka-aikaa säätele kenenkään harrastus tai kiireiset kuljetukset, olisi mahdollista panostaa pienempien poikien keittiöopetukseen. Meillä koko perhe rakastaa leivonnaisia, joten leipominen vetoaa aina poikiin. Koronakaranteenin tavoitteena voisi olla, että keskimmäinen ja kuopus osaavat karanteenin lopuksi valmistaa spagettia ja jauhelihakastiketta ja että olemme leiponeen ainakin yhdet mokkapalat yhdessä.

Muuta:
-Lautapelit
-Äänikirjat
-Lukeminen, johon lapsiani on erittäin vaikea kannustaa :(

Mitkä ovat sinun vinkkisi koululaisten koronakaranteeniin?

12. maaliskuuta 2020

Etätöissä Esplanadilla

Elämäni on tällä hetkellä todella arkista. Töissä on töitä jo vähän liikaakin. Flunssa vaivaa edelleen ja siitä johtuen voimani eivät oikein riitä muuhun kuin töihin. Onneksi arjen sankarini Hra Kepponen on jälleen mallikkaasti pitänyt perheen ruuassa ja puhtaissa vaatteissa.

Jotain pientä piristystä pitää yrittää keksiä arkeen, jotta siitä ei muodostuisi pelkkää työpäivien katkeamantonta massaa, jossa mikään päivä ei eroa toisesta. Näin FB:ssä mielenkiintoisen mainoksen konseptista, jossa voi ostaa pääsyn työtilaan päiväksi, kuukaudeksi, vuokrata neuvotteluhuoneen "tai vaikka vuokrata itselleen minitoimiston. Samalla mainostettiin mahdollisuutta saada ilmainen päiväpassi. Palvelua myy UMA. (UMAn sivuilla voit rekisteröidä itsellesi ilmaisen päiväpassin).

Chattailin saman tien asiasta työkavereilleni. Päätimme lähteä neljän naisen porukalla kokeilemaan etäpäivää aivan Helsingin keskustassa Akateemisen kirjakaupan yläpuolella. Kun tarkaan valittu etäpäivämme koitti, niin porukasta yksi oli korona altistuskaranteenissa ja toisella olikin koko päivä puhelinpalavereja. Niinpä lähdimme työkaverini Sirpan kanssa UMAa kahdestaan.

Helsingin keskustassa kulkeminen on melkein kuin elämys kaltaiselle pientalolähiöstä kehä I pitkin toimistolähiöön ja takaisin jonottajalle. Elämykselliseltä tuntui myös kirkas auringonpaiste.


UMAn sijainti on mitä mahtavin, enempää keskustassa ei voisi olla. Alvar Aallon suunnittelema Kirjatalo on tyylikäs ja pidän erityisesti sen avarasta keskitilasta, johon valoa tulvii isoista prismanmuotoisista kattoikkunoista. Akateemisen kirjakaupan ja kahvilan valaistuksessa on käytetty Aallon suunnittelmia valaisimia ja sama linja jatkuu myös UMAssa.

UMAn on vaaleasti ja neutraalisti sisustettu. Saatavilla on sekä tavallisia pöytäpaikkoja että säädettäviä sähköpöytiä, muutamilla pöydillä on näyttöjä, jotain työpisteitä on rajattu enemmän sermeillä, on yhden hengen seisomapuhelinkoppeja, kahden hengen puhelinkoppi jossa pöytä ja tuolit, helpposäätöiset työtuolit, erilaisia lihaksia aktivoivia tasapainoilu seisonta-alustoja ja tulostin.

Akateemisesta kantautuu vaimeaa taustaääntä UMAn tiloihin. Siihen nähden millainen pulina omalla toimistollani käy, UMA on hiljainen. Jos taustakalina häiritsee, UMAssa on myös hiljainen alue, jonka muutamalle työpisteelle Akateemisen äänet eivät kanna.


Vuokrattava neuvotteluhuone

Oikealla puoleisen seinämän ylitse kurkatessa näkyy alas Akateemiseen kirjakauppaan

Hieno näkymä!

Valitsimme paikaksi kolmen hengen pitkän pöydän, jossa istuimme kahdestaan.
Wi-Fi toimi moitteettomasti.

Yksi UMAn valttikorteista on varsin miellyttävä kahvila. Kahvi ja tee kuuluvat hintaan. Jääkaapissa voi säilyttää omia eväitään, jos ei halua nautiskella keskustan hyvästä lounasvalikoimasta.


Kahvi oli hyvää ja tilat hienot, vaikka näytänkin synkältä ja väsyneeltä

Jos muuttuu työ, niin muuttuu työolosuhteetkin. Enpä muutama vuosi sitten osannut arvata, että Suomeen rantautuu tälläinen konsepti. Jos olisin yksityisyrittäjä ostaisin varmastikin kuukausi accessin UMAan. Siellä printterit toimii, sijainti mitä keskeisin, asiakkaan voisi tuoda tuohon kahvitilaan vaikka pikku palaveriin, omia tavaroita voisi säilyttää UMAn lukittavissa kaapeissa. Ei tarvitsisi miettiä toimitilan vuokrausta, kalustusta, siivousta, kahvin ostoa, vessan pesua, sen kuin vain pölähtäisi paikalle valmiiseen ympäristöön. Saa nähdä, että millaisia palveluita tulevaisuudessa on tarjolla. 

UMAlla on vastaanvanlaiset toimistot Esplanadin lisäksi myös Keilaniemessä sekä Kalasataman kupeessa sijaitsevassa Teurastamossa. Minua kiinnostaisi kokeilla myös Teurastamoa.

Tykkäsimme Sirpan kanssa päivästä. Se oli kivaa vaihtelua! Päivän tietysti kruunasi hyvä lounas. Intialaisen ravintola Samratin butter chicken oli paras versio vuosiin. Ihan törkeän hyvää.


3. maaliskuuta 2020

Varaudutko coronaan?

Tuntuu kuin helmikuu olisi mennyt ohitse yhdessä hujauksessa, vaikka aivan varmasti moni harmaa ja sateinen helmikuun päivä on tuntunut loputtoman pitkältä. Töissä on ollut kiirettä. Flunssa taisi painaa yleiskunnon ja vastustuskyvyn ihan pohjalukemiin. Oloni on aika nuutunut ja maanantaina hirveä nuha iski jälleen. Onnistuinkohan saamaan seuraavan viruksen heti edellisestä toivuttuani vai vieläköhän vanha virus jyllää?

Virukset taitavat olla melkein kaikkialla tällä hetkellä yleinen puheenaihe. Ainakin meillä työpaikalla on Corona-virus on ollut keskustelun aiheena. Viime viikon lopulla työantaja ilmoitti, että epidemia-alueilla oleskelleet joutuvat kahdeksi viikoksi kotikaranteeniin eli etätöihin. Italiassa laskettelemassa ollut työkaverini jäi suoraan lomalta palattuaan kotitoimistolle. Meillä oli tietenkin sovittuna tälle viikolle yhteinen etäpäivä ja luksuslounas, jotka nyt lykkääntyvät aikataulujen yhteensopivuusongelmien takia pitkälle tulevaisuuteen.

Kotikaranteeni ja peruuntunut lounas ovat mitättömiä juttuja verrattuna siihen, kuinka FB:n välityksellä seuraamme korealaisen entisen kolleegan raporttia kotikaupungistaan, jossa hän on ollut sairaalassa tehohoidossa coronan vuoksi. Pysäyttäviä ovat Pekingissä asuvan suomalaisen ex-kolleegan kuvat. Ruuhkainen ja ihmisiä normaalisti kuhiseva Peking oli vielä viime viikolla kuin aavekaupunki. Ketään ei näy missään.

Ex-kolleegan kuva ruuhka-aikaan junasta matkalla töihin Pekingissä

COD-19 on kirjaimellisestikin tullut lähemmäs. Muutaman kilometrin päässä kotoamme on Viikin normaalikoulu, jonka oppilaita ja jalkapalloilijoita on altistuskaranteenissa 150 henkilöä. Minä otan vielä toistaiseksi coronan suhteen rauhallisesti. Hra Kepponen ottaa vielä rauhallisemmin. Emme ole hamstranneet ruokaa, lääkkeitä tai vessapaperia. Käsidesivarannot on sentään täydennetty. Ehkä olisi syytä päivittää särkylääkevarastotkin ja ehkä siirtyä siihen, että jokaisella perheenjäsenellä on oma käsipyyhe. Iäkkäiden puolesta tunnen huolta. Muistissa on kuinka vuosi sitten ärhäkkä noroepidemia aiheutti kuolemia äitini hoivakodissa.

En halua mitenkään vähätellä pandemian tuomia riskejä ja pelkoja, mutta corona on pieni tekijä toistaiseksi verrattuna siihen, että malariaan kuolee noin puoli miljoonaa ihmistä ja nälkään noin 20 miljoonaa ihmistä.

Pelottaako COD-19?
Oletko varautunut coronaan?

25. helmikuuta 2020

Tylsä, mutta halpa, hiihtoloma

Meillä on miehen kanssa ollut harvoin lomaa ainakaan koko viikkoa koululaisten hiihtolomaviikolla. Miehellä olisi ollut tänä vuonna mahdollisuus useamman päivän vapaaseen ja minullakin päivään tai pariin. Jätimme tänä vuonna kaikki hiihtolomasuunnitelmat viime tinkaan - ja hyvä niin.

Koko hiihtolomaviikko meni sairastupameiningissä. Esikoinen sairasteli jo hiihtolomaa edeltävällä viikolla, samoin keskimmäinen, jolla meni varmaan viikon verran sairasteluun kaikkiaan. Kuopus alkoi sairastelemaan myöhemmin hiihtolomaviikolla ja viimeinen potilas olin minä. Nenä valui kuin Niagara ja sänky piti vuorata pyyhkeellä, talouspaperilla ja nenäliinoilla.

Ensimmäisenä sairastunut ja parantunut esikoinen kävi kotibileissä hiihtolomalla. Meidän luvallisten kotibileiden jälkeen on ollut parit muutkin luvalliset kotibileet. Olen siitä tyytyväinen, että nuorisolla on mahdollista hengata keskenään ja siitä, että toistaiseksi kaikki bileet ovat menneet asiallisesti. Loppuviikosta keskimmäinen oli pelaamassa pari kertaa pingistä. Kuopus ei poistunut kertaakaan kotoamme yli viikkoon. Se oli harmillista, koska kuopuksella oli suunnitelmissa yökyläily vaarin luona.

Sunnuntaina päätimme päättyvän loman kunniaksi syödä ulkona. Keskimmäinen on jo pidempään halunnut käydä kokeilemassa siipiravintolaa. Kohteeksemme valikoitui Siipiweikot. Esikoinen ja kuopus päättivät boikotoida ravintolavalintaa ja lupasimme tuoda heille ruokaa tullessamme Mäkkäristä.

Siipiweikot jatkoivat epäonnistuneen hiihtoloman teemaa. Valitsimme siiville kastikkeeksi toiseksi miedoimman kastikkeen. Sekin oli meistä aika voimakasta. Kastikkeen tulisuus ei varsinaisesti haitannut meitä vaan haittana oli kastikkeen etikkaisuus. Siipien mukavan rapea paistopinta imaisi itseensä nopeasti kastiketta, joten koko satsi siipiä oli pilalla. Kastiketta on astiassa niin runsaasti, että siivet suorastaan uivat kastikkeessa. En muista milloin meillä olisi viimeksi jäänyt annos melkein kokonaan syömättä, mutta nyt kävi niin siipien kanssa. Jos kastike olisi ollut erillään, niin sitten annos olisi voinut hyvinkin maistua. Harmi ettemme tajunneet pyytää kastiketta erikseen. Ristikkoperunoista ja aurajuustodipistä tykkäsimme. Ristikkoperuna on hyvin muotoiltu dipin kauhomiseen.

Siipiweikkojen ruokaa

Tunsin itseni vanhaksi kääkäksi siipiravintolassa. Melkein kaikki muut asiakkaat olivat nuoria miehiä parinkympin kieppeillä. Osa heistä tilasi siivet extrahottina. Tosin voihan se olla, että extrahot peittää etikan. 

Oletko käynyt siipiravintolassa? Mitäs tykkäsit?

Jos nyt jotain positiivista pitää poikien lomaviikosta todeta, niin halvin hiihtolomaviikko ikinä. Normimenojen lisäksi koko viikosta selvisimme reilulla satasella. Mielelläni olisin pojille suonut enemmän huvitusta, mutta lepo ja rentoilu tuli tarpeeseen. Tämän viikon maanantaina ja tiistaina olen joutunut herättelemään pitkään ja hartaasti päiväunilta kotiin tullessani. Meillä ei ihan vieläkään ole priimakuntoista sakkia.

Päiväunilainen minun sängyssäni

Toistaiseksi olen onnitunut välttämään aika hyvin tunnetta, että olisin vanha. Nyt se on iskenyt vasten kasvoja. Palkkaamme töihin kesäharjoittelijoita ja kandidaatti, jolle tein juuri työtarjouksen on syntynyt samana vuonna kuin minä olen tullut firmaan töihin. Sen lisäksi että tunnen itseni vanhaksi, tunnen hieman jämähtäneeksi, koska olen ollut 24 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Suunnitelmanani oli että viiden vuoden päästä vaihdan viimeistään. Pikkasen on mennyt pitkäksi :D

22. helmikuuta 2020

Oman

Olimme Dubaissa, kun huomasimme uutisista, että melkein 50 vuotta Omania hallinnut sulttaani Qaboos bin Said oli kuollut. Omaniin julistettiin kolmen vuorokauden suruaika ja me saavuimme toisena surupäivänä maahan. Olimme varanneet yhden päivän aikaa tutustua Muscatin nähtävyyksiin ja se oli suruajan viimeinen päivä.

Nähtävyyspäivästä Muscatissa tuli aivan erilainen kuin olimme suunnitelleet. Kaikki paikat olivat kiinni! Jatkuvasta maailman päämiesten vierailuvirrasta johtuen, suurin osa isoista teistäkin oli suljettu. Omanilla on maine Lähi-Idän Sveitsinä, Oman pidättäytyy osallistumasta konflikteihin ja ylläpitää hyviä naapurisuhteita. Osanottonsa Muscatissa kävivät välittämässä nokkamiehet Saudeista, Iranista, Irakista, Arabiemiraateista, Qatarista, Egyptistä ja Israelista. Paikalla kävi myös Trump ja prinssi Charles.

Saimme hotellin ulkopuolelta taksin ja kuljettaja lupasi ajaa meidän kohtuullisella kiinteällä hinnalla kaupungin toiselle puolelle.Ajomatkasta tulikin varsinainen kierros, koska jouduimme ajelemaan pikkuteitä pitkin.

Perillä meitä odotti täysin suljettu Mutra Souk. Yksikään mauste- tai rihkamakauppias ei ollut livennyt suruajasta. Kävelimme läpi aution soukin autiolle merenrantabulevardille. Toiveikkaana olimme ajatelleet syödä lounasta, mutta ainoastaan Kentucky Fried Chicken oli auki, joten tyydyimme cociksiin. Rantabulevardi oli kaunis, meri ja taivas huikean siniset.





Taksikuskimme odotteli meitä soukin toisella puolella ja päätimme ajaa matkalla näkemäämme auki olkevaan Starbucksiin lounaalle. Se sijaitsi kauniilla paikalla Qurumin rannalla. Lounaan jälkeen kävimme kävelemässä Qurumin rannalla, joka levittäytyy useamman kilometrin matkalle Muscatin kaupungin edustalle.

Paikallisia miehiä Starbucksissa perinneasuissaan eli valkoinen takkikaapu ja hattu

Qurumin rantaa laskuveden aikaan

Taksi lähti ajamaan meitä takaisin hotellille päin ja matkalla saimme idean pysähtyä Muscatin oopperatalolle. Edesmennyt sultaani oli suuri klassisen musiikin ystävä ja rakennutti maahan komean oopperatalon. Qaboos muuten sai koulutuksensa osin Britreissä ja on käynyt maineikasta Sandhurstin kuninkaallista sotakorkeakoulua.



Oopperatalon jälkeen ehdimme vielä hotellin kattoterassille uimaan ja ihailemaan auringonlaskua. Illallisvaihtoehdoksi muodostui viereinen Subway tai ruokakaupan eväät. Päädyimme jälkimmäiseen. Jopa hotellin ravintola oli kiinni.
 

Kaupungin hienoin nähtävyys olisi varmasti ollut Sultan Qaboos Grand Mosque. Se on avoinna turisteille aamuisin klo 8-11, paitsi ei perjantaisin. Suruaika ja tulva sotkivat meidän suunnitelmamme vierailusta moskeijaan. Näimme moskeijan vain auton ikkunasta.

Näkemättä jäänyt moskeija, Photo by patano

Qaboosin muistoksi kaupungilla oli hänestä kuvia ja hänen ajatuksiaan. Kantavat ajatukset olivat suvaitsevaisuus ja vaatimattomuus. Qaboos myös painotti koulutusta. Hyvin olivat Qaboosin teemat kansaan uponneet. Omanilaisista jäi päälimmäiseksi kuvaksi ystävällisyys yhdistettynä kohteliaaseen pidättyväisyyteen ja jonkinlainen tavanomaisuus. Paikalliset käyvät ihan normaaleissa palkkatöissä alkaen kaupan kassalta tai taksista. Tämä on iso ero esimerkiksi Arabiemiraatteihin tai Qatariin verrattuna, jossa palveluammatit rankoista töistä puhumattakaan on ulkoistettu siirtotyöläisille. Naisista n. 30% on työelämässä ja Omanissa on myös naisministereitä. Naiset saavat ajaa autoa. Paikalliset naiset pukeutuvat peittäviin hieman kaapumaisiin takkimekkoihin, jotka ovat yleensä tummia. Hiukset peitetään huivilla, kasvot ovat näkyvillä. Rantahotellissa naisilla oli myös värikkäämpiä takkimekkoja ja paikallisilla naisilla oli peittävät pitkälahkeiset ja -hihaiset uima-asut. Muscat on 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta rento ja ehkä vähän uinuvakin kaupunki.

Muscatissa vietetyn päivän ja kahden yön jälkeen ajoimme aavikolle. Aavikolta palasimme takaisin Muscatiin. Kaupunkihotellit Muscatissa ovat aika edullisia ja osassa on hieno uima-allasalueita. Me Lauran kanssa haaveilimme rantahotellista. Vain muutama mahtui budjettiimme, yllätten Muscatista löytyikin todella prameita ja kalliita hotelleja. Päädyimme jatkuvasti tarjouksessa olleeseen Shangri-La hotellikolmikon edullisimpaan vaihtoehtoon. Hotelliarvosteluissa moitittiin, että hotellin sisustus kaipaisi freesausta. Me puolestamme ihastuimme hotelliin heti! Se on rakennettu hienolle paikalle hevosenkengän muotoisen vuoren syleilyyn meren rannalle. Vuoreen oli tehty tunneli hotellia varten.

Hotellin uima-allasalue oli ihana. Altaat olivat suloiset +28-29 astetta. Palvelu oli myös hyvää. Allashenkilökunta toi pyyhkeet valitulle paikalla sekä jäillä täytetyn kylmälaukun, jossa oli vettä. Kyllä siinä kelpasi uida ja katsella aurinkoisia rinteitä ja sinistä merta.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeeltamme





Kahden hotellin välillä kulki lazy river


Kahdella hotellilla oli pitkä yhteinen ranta. Merivesi oli hyvän lämpöistä ja kävin tekemässä pari snorklausta. Hotellilta olisi voinut ostaa retken katsomaan delfiinejä ja snorklaamaan kilpikonnien kanssa. Jos olisimme olleet vielä useamman päivän hotellissa olisin varmasti osallistunut tuolle retkelle. Nyt tyydyin hotellin rantaan.





Vaikka vesi näyttää kristallinkirkkaalta sukellus pinnan alle paljastaa, että vedessä on varsin paljon planktonia ja näkyvyys ei ole paras mahdollinen. Tosin planktonin ansiosta pienten kalojen parvet olivat isoja. Snorklaukseni sai hotellin uimavalvojiin pientä vipinää. Snorklasin toki omalla vastuullani ja snorklasin yksin. Snorkalasin "aallonmurtajia" pitkin ja myös sinne puolelle jolle ei rannalta nähnyt. Olin kehua retostellut uimataidollani uimavalvojille, mutta kummasti hotellin moottorivene muutti aina snorklatessani paikaa siten, että kuljetta näki aallonmurtajan taakse. Radiopuhelinliikenne kävi ilmeisen kuumana, kun uima-allasvahtikin tiesi, että olin snorklannut. En todellakaan odottanut tälläistä "takapäivystystä", mutta hienoa kuinka hyvin asiakkaista huolehditaan Shangri-Lassa. 

Shangri-Lalla on kilpikonnien suojeluohjelma ja ranta-alue, joka on rauhoitettu pesintään. Olisi todella mahtavaa päästä joskus näkemään kuinka juuri kuoriutuneet kilpikonnanpoikaset pyrkivät mereen. Tai nähdä kuinka poikanen kuoriutuu.



Rantakallioilla oli paljon kookkaita taskurapuja. Aina kun yritin kuvata niitä, niin mokomat juoksivat kauhuissaan karkuun. 
 

Hotellialue oli upeasti valaistu pimeällä.



Hotellissa oli myös hyvät ruuat


Aivan liian nopeasti meni muutama rantapäivä. Sinänsä olisin voinut viettää vaikka koko viikon tuossa hotellissa. Silloin olisin ehtinyt käydä hotellin snorklausretken lisäksi koestamassa Daymaniat saarten koralliriutat. Niin ja jos olisi ollut enemmän aikaa niin kiinnostavia autoilukohteitakin olisi ollut lisää.

Omanin plussat:
-kaunis aavikko, jossa hyvin palveluja mutta silti luonnonrauhaa
-meri hohtaa sinisenä ja vesi on kirkasta
-wadien ainutlaatuinen luonto (kuivunut joenuoma, johon vesi kerääntyy sateista ja kohta jossa maanalainen vesi nousee pinnalle)
-vuoristo on karun kaunista
-ystävälliset paikalliset, kukaan ei tunge iholle
-turvallista
-hyvät tiet ja tolkun ajokulttuuri
-snorklausmahdollisuudet, kilpikonnia paljon Omanin rannikolla

Viimeinen näkymä on Shangri-Lan venesatama

18. helmikuuta 2020

Viime viikon parhaat

Elämä on ollut tammikuun loman jälkeen perusarkea. Aika arkinen oli viime viikkokin, paitsi että sen lisämausteena oli perheessämme pyörivä flunssa. Nyt se taitaa kaataa minut seuraavaksi petipotilaaksi.

Viime viikon parhaat:

Art of an effective communication koulutuspäivä, jonka piti meidän oman organisaation tyypit. Se oli todella hyvä, sisälsi paljon tietoa ja hyviä harjoituksia. Päivä oli myös hauska ja energinen. Olen joskus käynyt vastaavilla kursseilla, jota on pitänyt joku ammattilainen ja tämä kutikutoinen versio pesi ne aivan 6-0. Kurssin jälkeen osallistujat olisivat voineet jäädä vielä saunomaan ja illalliselle kurssikeskukselle, mutta minun piti kiiruhtaa kotiin hoitamaan harrastuskuljetuksia. Työkaverini Otilia oli käynyt uimassakin.

Helmikuinen merenrantakuva

Hra Kepponen muistaa yleensä ystävänpäivän. Vuosien varrella olen saanut häneltä ystävänpäivänä kukkalähetyksiä töihin. Nykyisin kukat odottavat minua useinmiten kotona. Aamulla kun nousin minua odotti jättimäinen määrä tulppaaneja ja tuoreet croissantit. Ihana aamu! Meillä olikin perjantaina melkein koko perhe nauttimassa croissantteja. Esikoinen ja keskimmäinen oli sairaana ja minä olin etätöissä.

Kukkia oli niin paljon, että ne eivät mahtuneet mihinkään maljakkoon. Hra Kepponen oli keksinyt laittaa kukat isoon hurrikaani kynttilälyhtyyn 

Viikonloppuna kummityttöni tuli meille poreammeilemaan siskonsa ja äitinsä kanssa. Tytöt ovat todella suloisia ja meillä oli mukava iltapäivä yhdessä. Hra Kepponen valmisti meille itsetehtyjä kananugetteja, uunijuureksia ja ranskalaisia.

Iloiset poreilijat


Esikoinen on jo sen verran terve, että hän aikoo lähteä tänään vielä kaupungille kavereidensa kanssa. Keskimmäinen pääsee huomenna kavereilleen. Minä aion ottaa huomenna kuopuksen kanssa sohvalla makoilupäivän. Tosi ankeat säät on Uudenmaan hiihtolomailijoille. En muista, että onko meillä ollut milloinkaan hiihtolomaa, jolloin ei olisi päässyt hiihtämään, pulkkamäkeen tai laskettelemaan. Soittelin tänään Ouluun ja sielläkin on satanut niin paljon, että jäljellä on lähinnä jäätä. Jokunen latukilometri on vielä kuulemma pystytty pitämään hiihtokunnossa. On tämä outo talvi. Minä niin kaipaisin lunta! Paitsi että en sitten huhtikuussa enää.

Hyvää hiihtolomaa uusmaalaisille lomailijoille!

15. helmikuuta 2020

Dubain nähtävyydet

Dubain lomapäivinä tarkoituksena oli sään salliessa löhöillä muutama tunti altaalla ja sitten pyöriä laiskanpulskeasti kaupungilla iltapäivästä iltaan. Alunperin ohjelmaan oli tarkoituksena mahduttaa vähintään yksi vähän hienompi ravintolakokemus, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Minulle Dubain ykköseksi nousi Miracle Garden.








Emirates lentoyhtiön kanssa yhteistyössä oli tehty A380. Se oli minusta paras.




Miracle Garden kiilasi ohitse Dubai Fountainin musiikin tahtiin "tanssivien" suihkulähteiden. Sehän on hieno nähtävyys, mutta nykyisin hirvittävän ruuhkainen. Ilmeisesti osaan ihmisistä nuo suihkulähteet tekevät lähtemättömmän vaikutuksen kuin toisiin. Matkan jälkeen olin Suomessa ravintolassa ja viereisessä pöydässä istui minua ehkä kymmenisen vuotta vanhempi nainen. Hän kertoi pöytäseurueelleen, että hänestä suihkulähdeshow oli niin upea, että kyyneleet kohosivat silmiin. Huomasin tuijottavani häntä hölmistyneenä. Taidan olla siinä mielessä hyvin suomalainen, että en pidä tungoksesta ;)

Alla puolitoista minuuttia parhaimmasta näkemästäni suihkulähdeshowsta. Illan näytökset pyörivät 30 minuutin välein ja niitä on useita erilaisia. Videosta paljastuu myös minkä taustametelin yleisö luo.






Jos olisin ollut koko loman Dubaissa, olisin ostanut hiekkadyyniretken. Moni käy Dubaissa Burj Khalifa pilvenpiirtäjässä, mekin kävimme siellä 6 vuotta sitten koko perheen kanssa. Toki nytkin huokutteli lounas tai afternoon tea Burj Khalifassa, mutta hinnat olivat niin korkeat, että se jäi vain houkutukseksi.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin minua olisi todellakin kiinnostanut Cirque du Soleilin näytös La Perla, jonka esitykseen yhdistyy vesi. Näyttämön keskellä on syvä uima-allas. Esityksen näyttävän pyörivän päivittäin ja vapaapäivinä jopa kahden esityksen tahtia.

Minun top-5 Dubaihin
-Miracle Garden (auki osan vuodesta)
-Dubai Fountain
-The Walk + Jumeirah Beach
-Burj Khalifa
- Hiekkadyyniretki

Näiden lisäksi: Sheikh Zayedin moskeija Abu Dhabissa

Tälläisen kuvamuiston olen julkaissut blogissani 2014 Burj Khalifasta

Kivaa viikonloppua!
Meillä podetaan flunssaa. Plääh!