Yksi tämän vuoden kohokodistani oli heinäkuinen karhubongaus Martinselkosen eräkeskuksessa Kainuussa. Samaan reissuun saimme mahdutettua maisemayöpymisen upeassa Linnunpöntössä Jättiläisenmaassa ja tutustumisen Raatteentiehen. Raatteentie tuli matkaohjelmaamme vasta ajellessamme Martinselkoseen, kun näimme viitat sinne.
Raatteentiellä talvisodan ihme tulee hyvinkin konkreettiseksi. Suomi oli hyvin valmistautumaton sotaan ja myöskin hirveässä varustepulassa. Suomi oli yrittänyt ostaa aseita Euroopasta, mutta auttamishalua ei löytynyt. Osalla sotilaista oli varusteina ase ja kokardi hatussa. Ilman sodanjulistusta Neuvostoliitto vyöryi tankkeineen rajan ylitse Suomussalmeen. Rajan ylitse oli tulossa kokonainen puna-armeijan 44. divisioona järkyttävässä pakkasessa. Talvi oli yksi suosisadan kylmimpiä.
Talvisodan muistomerkki Raatteen portilla
Talviolosuhteet toimivat suomalaisten eduksi. Neuvostoliiton kalustossa oli pakkasen kesto-ongelmia, eikä se sopinut paksuun lumeen ja metsään. Suomen armeija liikkui suksilla ja käytti saartamistaktiikkaa ja onnistui antamaan hyökkääjille käsityksen että heidät saartanut joukko on huomattavasti suurempi.
Tilanne oli todella raskas Suomelle, mutta täytyy todeta, että ei se ollut yhtään sen helpompi 44. divisioonalle. Se koostui ukrainalaisista sotilaista. Ukraina oli pitkään yrittänyt itsenäistyä, mutta ensimmäisen maailman sodan mainingeissa se ajatui tiukasti Neuvostoliiton vallan alle. 44. divisioona oli kaukana kotoaan, hirveässä pakkasessa taistelemassa sotaa, jota kohtaan heillä ei ollut mitään sidettä. Osa sotilaista kuoli kylmyyteen. Myöskään muonitus ei toiminut hyökkäyksen loppuvaiheessa enää lainkaan. 44. divisioonan sotilaiden kohtaloksi oli sinetöity kuolema. 44 divisioona oli saanut aiemmin helpon voiton Puolassa, koska Puola antautui. Seuraavaksi heidät lähetettin hyökkäämään Suomeen. Suomen torjuessa hyökkäystä erinomaisesti, puna-armeijan joukon motivaatio alkoi rapautua. Rintamalta takaisin Neuvostoliittoon paenneet teloitettiin välittömästi, Suomeen sotavangeiksi jääneet vaadittiin takaisin Neuvostoliittoon ja heidät teloitettiin.
Raatteentien museossa on nähtävillä useita pienoismalleja taisteluista
Neuvostoliiton tarkoituksena oli edetä Suomussalmesta Ouluun ja katkaista Suomi kahtia ja jatkaa sieltä valloittamista etelään. Tällä Suomi olisi menettänyt maarajan Ruotsiin ja Norjaan ja pohjoisen huoltovarmuus olisi romahtanut saman tien. Sotasaalin joukosta löytyi äänilevy, jota oli tarkoitus soittaa voitonparaatissa Oulussa. Se kertoi Neuvostoliiton veljellisestä avunannosta Suomen sorretulle kansalle.
Kuvat Raattentien museossa ottamiani
Suomi torjui hyökkäyksen. Talvisodan ihme. Ilmaiseksi ihme ei tullut, talvisodassa kuoli suomalaisia kuoli yli 25000. Talvisota kesti kaikkiaan 105 päivää ja päättyi Moskovan rauhansopimukseen. Kansainvälinen yhteisö toki tuomitsi Neuvostoliiton ja erotti sen 14.12.1939. Sepä ei paljoa lämmittänyt varustepulaa kärsivää Suomea.
Olen syvästi kiitollinen itsenäisyyttämme puolustaneille <3
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Meidän retkemme Raattentielle sai koomisia piirteitä. Matkaseurani Jonna sai hyvän idean, että olisi parempi aloittaa Raatteentiehen tutustuminen sieltä, mistä Neuvostoliiton joukot tulivat. Jonna oli löytänyt Google mapsista hyvän kiertoreitin. Niinpä sitten lähdimme ajelemaan tuota reittiä.
Muutaman kilometrin jälkeen tien kunto alkoi heikentymään.
Tien kunto alkaa heikentyä
Tien kunto se vaan heikkeni, mutta yhtään levikettä kääntämistä varten ei tullut vastaan. Tien yli kaatuneita puita oli sahailtu siten, että autolla mahtui juuri ja juuri menemään. Hieman alkoi mietityttämään, että kuinka tämä reissu oikein päättyykään. Olimme jo hyvin lähellä rajaa ja sitten tapahtui digiajan tyypille katastrofaalinen juttu. Kännykkäkenttä katosi. Siinä mietimme, että edessä voi olla pieni patikka soittamaan hinauspalveluun, jos auto jää jumiin. Jatkoimme sitkeästi eteenpäin.
Sitten silmiimme osui jotain epätodellista. Vilaus maastopukuisesta miehestä, joka katosi samantien pusikkoon. Ihan kuin miehellä olisi ollut maastokuvioitu kypäräkin päässä. Mielikuvitus laukkasi hetken aikaa ihan ylikierroksilla. Lymyileekö puskassa Putinin joukot? Koska emme olleet halukkaita alkaa peruuttamaankaan, ei auttanut muu kuin kohdata salaperäiset joukot. Meitä oli kapella tiellä väistänyt pusikkoon kaksi maastopukuista retkeilijää, joilla oli maastokuvioidut lierihatut päässä.
Pysäytettiin herrojen kohdalla ja avattiin ikkuna. Jonna heti tokaisi, että pelästyttiin jo, että vapauttajat ovat tuleet itärajan ylitse. Miehillä oli huumorintaju kohdallaan ja sanoivat heti, että pelko pois suomineidot, me olemme vain eränkävijöitä. Tilanne oli niin absurdi, että hihityksestäni ei meinannut tulla loppua. Eränkävijät tiedustelivat, että mihin ihmeeseen suomineidot ovat autollaan kyseisellä tiellä menossa. Jonna totesi, että ainoa vaihtoehto on eteenpäin, koska ei olla kovin hyvin peruuttamaan. Sain uuden hihityskohtauksen. Miehet tiesivät kertoa, että tie tosiaan vie Raatteentiellä ja kohta tien kuntokin paranee huomattavasti. Neuvoivat, että rouvien kannattaisi Google mapsin sijasta näillä rajaseuduilla käyttää maastokarttaa ja ei ehkä ajella kaikkia rajateitä kännykkäverkkojen ulkopuolella pienellä Toyotalla pelkän Googlen varassa. Eränkävijät jatkoivat reilun sadan kilometrin patikkaansa ja me köröttelimme Raatteentien alkuun. Todettakoon, että reissumme eivät ole aina viimeisen päälle suunniteltuja ja joskus voisi käyttää enemmänkin harkintaa. Mutta saimme ihan hyvän käsityksen rajan tuntuman maastosta ja tiestön kunnosta ja kokemuksen mille nauraa jälkeenpäin.
Suomineidot Raatteentiellä
Tähän päättyy Raattentie ja alkaa rajavyöhyke
Suosittelen vierailua Raatteen portin museossa ja Raatteentiellä ihan jokaiselle suomalaiselle.
Synttärisankari hämärtyvässä Porvoossa
