Japanilaisia herkkuja

Palaan vielä kerran Tokioon ja ruokaan.

Aloitetaan ensin toisesta suuremmalla porukalla nautitusta illallisesta. Paikka on varsin perinteisen näköinen, ahdas ja aivan täyteen ammuttu. Pöytä oli kuulemma varattu jo edellisellä viikolla.

Kala valmistuu pöydässä. Marinoidun kalan pintaan oli hierottu suolaa, joka poltettiin pöydässä 

Valmis annos. Todella hyvää!

Sashimi-lautanen eli raakaa kalaa. Annosta on tässä vaiheessa jo ankarasti verotettu. 

Keskellä kipossa rapua. Hyvät kalat!

Oden-keitto. Lituskat palat ovat kalakakkua, ruskea "torni" japanilaista retikkaa. Lisäksi kananmuna ja tunnistamaton möykky. Ruoka on hyvin mietoa maultaan, parasta minusta oli retikka.

Edessä todella maukkaita kanansiipiä. Vasemmalla siipien vieressä raakaa mustekalaa, joka oli varsin miellyttävää rakenteeltaan. Oikella yläkulmassa mausteista salaattia pieni keko.

Tämä oli aivan uusi tuttavuus. Anjovis-juustodippiä tuollaisessa tulipesäastiassa ja dippivihanneksia. Erittäin hyvää!

Mustakalasta tehdyt nakit :)

Ihan kaikkia ruokalajeja on ehtinyt dokumentoimaan. Tilaus tehtiin täyttelemällä tällaisia lappusia.

Ei muuta kuin ruksittamaan :)

Kesken aterian minullekin löytyi ruokalista, jotta voisin osallistua tilauksen tekoon. Erityisesti seurani halusi varmistua, että olisiko grillattujen ruokien listalla jotain mitä haluaisin maistaa.

 En sitten pystynyt millään päättämään rauskun evien ja kanan vatsalaukun välillä....

Ihana illallinen!

***

Yhdessä postauksessa ehdin haukkua entistä välipalaherkkuani eli riisikolmioita. Pidän minä niistä edelleenkin! Ensimmäinen käteen sattunut versio oli vaan huono ja löytyhän sitä valikoimaakin.

Valikoimaa riitti tällä kertaa

Sisällä lohta -NAM!

***

Ystäväni kanssa kävimme lounaalla Omotesandolla. 13 vuotta sitten katua reunustivat 50-luvulla rakennetut asuintalot. Niitä ei ollut yhtään enää jäljellä. Luksuskaupat ovat vallanneet kadun kokonaan. Entisen tanskalais-japanilaisen voileipäbaarin tilalla olikin Louis Vuitton. Mikä pettymys! Shaky's pizza oli sentään paikallaan.

Lounastimme uudessa ostoskeskuksessa. Oikeassa reunassa misokeitto ja sen yläpuolella kasvistempura (todella hyvä!). Vasemmassa yläkulmassa keitto (ehkä taas se oden) jossa kalaa ja retikkaa. Sen vieressä tofua. Tofun alapuolella vasemmalla salaattia ja oikella tunnistamattomia paloja (jotka jäivät lautaselle).

Jälkkäriksi creppi Harajukun kioskilta

Siinä se minun creppini valmistuu

***

Temppeleiden kaupat ovat ihania. Niissä myydään suloisia pikkutavaroita ja hienosti pakattuja paikallisia makeita herkkuja. Tällä kertaa herkut jäivät kauppaan, koska olin jo siitä hyvästä supermarketista täyttänyt pienen matkalaukkuni tyhjät kolot.

Herkkupakkauksia

Ruokaa ja maisemia Tokiosta

Tässä on ollut niin tapahtumien täyteiset viikot, että blogin kronologia kärsii, kun pitää jatkuvasti palailla vanhoihin juttuihin. Nyt harpataan takaisin toukokuuhun ja Tokioon.

Tokion toimiston työkaverini halusivat viedä minut illalliselle. Päädyimme Roppongin sivukujalla sijaitsevaan KollaBo-nimiseen ravintolaan. KollaBo on yakiniku paikka, jossa paistellaan pöydän keskellä olevalla grillausalustalla erilaisia lihoja.

Ensin salaatit tarjolle. Paikka oli korealaistyylinen ja siksi lisukkeena tarjoiltiin kimchiä ja mausteisesti pikkelöityjä vihanneksia.

Sitten lihaa grilliin paistumaan. Nämä oli niin herkulliset ja mureat palat.

KollaBossa on useita pieniä huoneita, joissa saa istuskella rauhassa omalla porukalla. Pöydän päässä olevalla "ovikellolla" soitetaan tarjoilija paikalla ottamaan lisätilausta. Ruokaa juomaa tilaillaan lisää illan kuluessa. Tyypillisin ruokajuoma on japanilainen olut. Viiniäkin saisi, mutta viinit eivät usein ole kovin kummoisia.

Nämä lihanpalat lisukkeineen kuului kääräistä salaatin sisään. Hauska ja herkullinen yhdistelmä. Alla kääräisyä vaille valmis annos.

Vähäisesti on noita maustekasviksia minun annoksessani, ei vatsa vieläkään kestä :(

Näistä en tiedä, että mitä lihaa oli kyseessä. Maku ja struktuuri muistuttivat enemmän sisäelimiä

Otettiin pienet välikeitot

Olen syönyt usein ennenkin yakinikupaikoissa, mutta sisäelinlautaseen en ollut ennen törmännyt. Lautasella oli kuulemma eri eläinten vatsalaukkua ja jotakin muuta... Maussa ei ollut mitään vikaa, mutta palojen rakenne on sellainen, että hampaat eivät meinaa mennä millään lävitse. Eihän siinä lopulta auttanut kuin nielaista palaset sellaisenaan. Onneksi tuli valittua pieniä paloja :)

Raakoja vatsalaukkupaloja. Näiden jälkeen paisteltiin vielä noita marmorilihaviipaleita.

Oli herkullinen ja mukava ilta!

Ruuasta sitten maisemiin. Kuvat ovat Meiji shrinen viereisestä pääsymaksullisesta keisarinnan puistosta. Kaunein hehku jäi näkemättä, koska iirikset eivät vielä kukkineet. Puistoon on istutettu useita satoja erilaisia iiriksiä. Niiden sinertävän loiston olisin halunnut nähdä.

Ihanaa vehreyttä. Nuo pidemmät korret ovat iiriksiä.

Kävimme tsekkaamassa lähteen. Kiva duuni tuolla puistovahdilla vahtia lähdettä koko päivä.

Kalliilla alueella asuintaloja joissa kivijalkamyymälöitä ja -kahviloita. 

Tyypillinen pientaloalueen sähköjohtohässäkkä

Entinen kotikatu. Tässä korttelissa on aikoinaan myynnissä kallis tontti. Pinta-ala oli 32 neliötä. 

Siis 32 neliötä - hyvän talonhan siihen sai mahtumaan.

Harmillisesti en tajunnut heti tsekata hotellin kylpytarvikkeita. Siellä oli aivan mahtavia kylpytabletteja!

Tällaisen violetin kukkaiskylvyn ehdin ottaa. Olipa nautinnollista lojua ammeessa.

Häähumua Tokiossa

Kiertelimme Tokiossa temppeleillä hyvän ystäväni kanssa viime lauantaina. Päivä oli mitä ilmeisimmin buddhalaiskalenterin mukaan erittäin suotuisa päivä avioliiton solmimiseen, koska näimme peräti kolme hääparia yhden iltapäivän aikana.

Yhdellä hääparilla oli länsimaalaiset häät, kahdella muulla perinteinen japanilaiset. En tietenkään voinut välttää kiusausta kuvata hääpareja ja vieraita ihanissa kimonoissaan temppelillä.

Togo shrine, tuolit ja punainen matto ovat valmiina hääparia varten. 

Tämän temppelin pihan lävitse minulla oli tapana oikaista junalle.

Vihkiseremonia käynnissä. 

Seremonian erikoisuus oli orkesteri, joka soitti perinteistä seremoniamusiikkia. 

Ystäväni kertoi, että niitä on vaikea varata ja ovat hyvin kalliita. 

Vanhemmat edessä mustissaan ja heidän takanaan vihkipari ja sitten temppelin väki

Hääpari, morsiammen vanhemmat ja sulhasen äiti asettuvat kuvattavaksi. 

Oikealla kuvaajan vieressä ilmeisesti wedding planner, sen käyttö on suosittua Tokiossa.

Morsiammella oli päällään perinteinen, paksu, valkoinen hääkimono ja siihen kuuluvat lipokkaat. Kampaus oli moderni, omista hiuksista tehty nutturakampaus. Sulhasella oli myös perinteinen hääasu. Hääparin äidit olivat pukeutuneet mustiin juhlakimonoihin, joihin kuuluu leveä ja koristeellinen vyö eli obi. Naimissaolevien naisten obi sidotaan tuollaiseksi laatikoksi, sinkuilla taas näyttäviksi perhosiksi tai ruusukkeiksi. Yleensä juhliin tullaan kimonoon pukijan kautta, joka osaa asetella kimonon, aluspuvun ja sitoa obin.

Ihanat värikkäät kesäkimonot portailla seisovilla vierailla

Kännykkäkuvistani tuli liiankin tarkat. Olisin niin halunnut näyttää kauniin morsiamen, mutta alkoin sitten miettimään, että olisiko minusta kiva, jos naamakuvani häistäni olisi turistin blogissa... joten päädyin blurraamaan.

Juhlaväki yhteiskuvassa

Togo shrinen vieressä on aivan ihastuttava lampi ja pieni puisto. Lammen reunalla on ravintola. Tämän hääparin juhlat vietettiin siellä ja he siirtyivät lammen poikkivievän sillan kautta ravintolaan. Koko lampi oli varattu heidän yksityiskäyttöönsä. Harmi homma minulle, koska olisin halunnut käydä lammella.

Togolta shrinelta jatkoimme matkaa Meiji shrinelle. Meiji ja Asakusa Kannon temple ovat Tokion tunnetuimmat ja suosituimmat temppelit. Meiji on omistettu Keisari Meijille ja hänen puolisolleen Shokenille. Ja kas, Meiji shrinellakin oli häät. Ystäväni mukaan niitä joutuu jonottamaan vähintään vuoden.

Puistoväylän portti Meijille

Ystäväni näyttää minulle puhdistautumisrituaalin

Hääseremonia on suoritettu Meijillä. Hääpari ja vieraat kulkevat temppelialueen lävitse juhlakulkueena.

Morsiammella oli erittäin perinteinen kampaus ja siihen kuuluva hääpäähine. Tosin kampaus oli peruukki.

Juhlavieraiden letkaa - mikä kimono keskellä!

Morsianta valmistellaan autoa varten. Valkoinen pääkoriste on jo poistettu.

Morsianta varten oli erikoisauto katto-ovella, jotta hääperuukki mahtui mukaan kyytiin lyttääntymättä. 

Rakeinen suurennos hääperuukista. Se on kuulemma todella painava.

Vieraita varten oli kaksi tilausbussia. Pitihän nekin ikuistaa, koska olivat pienet söpöläiset

Kävelymatkalla takaisin metrolle vastaan tuli ravintola, joka on suosittu hääpaikka. Siellä oli juuri hääkuvaus käynnissä sisäpihalla. Sen jälkeen on tapana että torvifanfaarin säestämänä hääpari kiertää ulkokautta ja kahvilan läpi takaisin juhlatilaan.

Itse olen kerran kokeillut koko kimonorepertuaari geishameikkeineen niihin erikoistuneessa valokuvaamossa. Kuvan olen kerran aikaisemmin jo julkaissut, mutta laitanpa vielä uudestaa. Alla siis yritykseni hymyillä vienosti huulet yhdessä kuten geisha.

PS. Kuvia olisi vielä puistoista ja parista ihanasta illallisesta. Vieläkö lukijat kestätte Japani-postauksia?

A piece of perfection

Yhden vuorokauden parhaan tunnin Tokiossa vietin latautuen raskaan työpäivän jälkeen Hamarikyu-puistossa.

Akkujen lataus tuli erityisesti tarpeeseen, koska simultaanitulkkini sinä päivänä oli aivan syvältä. Asiakas ilmoitti 30 minuutin jälkeen, että he eivät tarvitse tulkkausta englannista japaniin. En yhtään ihmettele, kun yksinkertaisen pätkään kääntöön meni vähintään kolme kertaa se aika, mitä minulla oli mennyt sen sanomiseen englanniksi. Itse meinasin jo unohtaa, että mitä olin sanonut ennen tulkkausta. Ongelmat lävähtivät silmille siinä vaiheessa, kun asiakkaalla olikin paljon kysyttävää ja halusivat haastaa positiointiamme. Lopulta päädyimme siihen, että yksi työkavereistani ryhtyi tulkikseni ja toinen täydensi vastauksiani japaniksi. Onnistuivat ottamaan minusta kahdessa tunnissa kaikki mehut irti.

Anyways, tunti Hamarikyuissa tuli siis tarpeeseen ja sen jälkeen olin jälleen kuin uusi ihminen :) Paikka on niin rauhallinen ja lumoavan kaunis. Perintaisen japanilaisen puutarhan kauneutta korostaa kontrasti pilvenpiirtäjiä vastaan. Mutta antaa kuvien puhua!

Monissa Tokion puistoissa on pieni sisäänpääsymaksu, samoin Hamarikyussa. Näissä puistoissa on myös rajoitetut aukioloajat.