Luostarissa

Toiveestani huolimatta en ole vieläkään päässyt hiljaisuusretriittiin luostariin, vaan palaan tässä kirjoituksessa vielä kerran Moskovan tunnelmiin.

Lähellä hotelliani oli paikallinen luostari. Kellotapuli ja kirkon sipulitornit näkyivät isolle tielle, joten päätin runneltuine varpaineni linkuttaa paikan päälle katsomaan, että minkälainen paikka on kyseessä. Liikenteen huminan ja korkeiden talojen keskellä oli muurien suojaama ihastuttavan kaunis rauhan tyyssija.

Niin kaunis kellotapuli

Luostarin muurien takaa näkyy kirkko hehkuvine kupoleineen

Tästä selviäisi luostarin nimi, pitäisi melkein googlata :)

Luostarialuetta kiertää muurit ja niiden sisäpuolella on tuollaiset kulkuväylät.

Kulkuväylillä näkyi mustiin kaapuihin pukeutuneita miehiä, näinköhän luostari on toiminnassa?

Puut ja nurmikot olivat viimeisen päälle hoidettu.

Jotenkin tässä muurissa istutuksineen on japanilaista tunnelmaa.

Kirkko jäi minulta sisältä näkemättä. En nimittäin tiennyt, että ortodoksinaiset peittävät hiuksensa kirkkoon mennessä. Huivin olisin saanut lainaksi luostarin sisääntulolta, mutta en enää viitsinyt kävellä takaisin kirkolle. Kirkon sisäänastumisrituaaleihin kuuluivat syvät kumarrukset ja ristinmerkkien teko.

Suloisia rakennuksia ja upeita istutuksia

Kukkatarhat olivat upeat! Kuvan ruusut olivat reunoilta pinkit ja keskeltä keltaiset. Kuvassa oleva ruusu on jo lakaistumisen aloittanut. Tuoreemmat olivat pinkimpiä ja laskastuvat keltaisempia. Lisäksi oli ihania vaalean liloja ruusuja.

Minusta paikka oli ihastuttava. Istuskelin sielläkin pitkään penkillä nauttimassa kukkien ja rakennusten kauneudesta. Luostarilla oli kahvila. Ajattelin käydä tukemassa sitä, mutta pöperöt olivat sen verran oudon näköisiä, että päätinkin jättää väliin.

***edited***
Kiitokset marikan poluille luostarin tunnistamisesta!

Novospasskin luostarin mieskuoroa pidetään yhtenä maailman parhaimmista tällä hetkellä. Kuoroon kuuluu 16 valiolaulajaa, joilla on myös korkeakoulutason musiikkitutkinto. Kuoron jäsenet eivät ole munkkeja vaan ammattimuusikkoja. Kuoro on laajentanut perinteistä reviiriään luostarikirkon muurien sisältä Venäjän ortodoksisen kuoromusiikin lippulaivaksi maailmalla. Kuoro voitti kansainväliset kuorokilpailut 1991 Unkarissa sekä 1994 Puolassa. Se herätti myös suurinta huomiota Moskovan ortodoksisen kuoromusiikin festivaaleilla 1992 ja 1993. Kuoro on konsertoinut suurella menestyksellä monissa Euroopan maissa, mm. Suomessa vv. 1993-2004. Moskovassa kuoro huolehtii luostarin tärkeimmistä jumalanpalveluksista sekä esiintyy merkittävissä ortodoksisissa virallisissa tilaisuuksissa kuten Kremlissä ja Moskovan Valkoisessa Talossa.

Novospasskin luostari on Moskovan vanhimpia luostareita. Ensimmäinen maininta luostarista löytyy asiakirjoista 1200-luvulta. Luostarin nimeksi tuli Novospasski myöhemmin 1400-luvulla, kun luostari siirrettiin Kremlin alueelta Moskovan joen rinteeseen. Monet Venäjää hallinneen Romanovin suvun jäsenet ovat saaneet luostarissa viimeisen leposijansa. Varsinaisen tehtävänsä ohella luostari toimi erityisesti 1600-luvulla myös linnoituksena ja muutamat sen munkeista osallistuivat taisteluihin puolalaisia vastaan. Neuvostovallan aikana luostari suljettiin ja sinne sijoitettiin poliittisten vankien ja rikollisten keskitysleiri. Hautausmaa hävitettiin ja hautakivet poistettiin. Vuonna 1991 luostari palautettiin ortodoksiselle kirkolle. Nykyään luostarissa on noin neljäkymmentä munkkia ja noviisia. Luostari toimii Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Aleksi II:n suorassa alaisuudessa.

http://www.novospasskychoir.com/esittely.html

Kremlin ympärillä

Palaan vielä Moskovan tunnelmiin ja niihin varsinaisiin nähtävyyksiin.

Lipputarjonnasta huolimatta päädyin kiertelemään Kremliä ulkopäin. Sen ympärillä on kaunista puistoa, johon muuri luo helteisenä päivänä ihanat varjot. Varjoisalta penkiltä on hyvä tarkkailla turistiryhmiä ja paikallisia vanhoja herrasmiehiä.

Kuvassa näkyy tyhjänä penkki, jolla kävin kahdesti istumassa. Takana on yksi Kremlin torneista ja sen alla luikertelee jono johonkin Kremlin nähtävyyksistä.

Seuraavassa kuvassa näkyy paremmin Kremlin muuria ja sen lisäksi tuntemattoman sotilaan muistomerkki.

Kuuluisin Kremlin torneista Spasskaja-torni.

Punainen rakennus keskellä on Venäjän valtion historiallinen museo. Sinne menon sijaan lorvehdin kuvan oikean reunan kahvilassa rakennuksia ihmetellen. Olisi varmaan pitänyt edes pikaisesti vilkaista tuota museota.

Osa Punaisesta Torista oli suljettu. Sinne oli tulossa joku mieletön iltashow soittajineen ja tanssijoineen. Ainakin videoscreenin mainoksen perusteella show on upea.

Punaisen Torin päässä on Pyhän Vasilin katedraali.
Oli niin paha vastavalo, että kuville piti etsiä uudenlaisia kulmia.

Kirkkoon kävin ostamassa pääsylipun. Yleisesti ottaen liput olivat varsin maltillisesti hinnoteltu. Kirkko oli 250 ruplaa.

Väri-iloittelu jatkui sisällä.

Toinen toistaan hienompia ikoniseiniä

Vierailuni Pyhän Vasilin katedraaliin kruunasi paikallisen kuoron myynninedistämistaktiikka. Kiipesin portaita ylös ja sieltä kuului gregoriaaristyyppistä aivan mahtavaa laulua. Ihoni meni kananlihalle. Paikallisen kuoron neljä edustajaa olivat laulamassa ja myymässä CD:tään.

Moskovan nähtävyyksissä olisin helposti voinut viettää useita päiviä lisää. Näiden keskustan paikkojen lisäksi ehdin käydä myös moskovalaisessa luostarissa hotellini lähellä. Sekin oli aivan hurmaa paikka.

Vieläkö kestätte Moskovaa yhden luostaripostauksen verran?


PS. Lentofirmathan hakevat lentoemojen pukuihin kilvan neutraalia ja modernia lookia. Mutta mitäs pidätte tästä? Aeroflotilla mennään vasaralla, sirpillä ja neuvostopunaisella :)

Aamupäivä Moskovassa

Kivikasabongauksen kruunaamattomana kuningattarena en tietenkään voinut vastustaa Moskovan keskustan kutsua. En voinut, vaikka se tarkoitti aikaista nousua. En voinut, vaikka vaihtoehtona olisi ollut poreallaslilluttelu ja pitkä aamiainen, jonka kylkeen olisi voinut tilata lasillisen kuohuvaa. Ei muuta kuin metroon tunkemaan paikallisten kanssa ja suunnaksi Punainen Tori.

Aamu oli huikaisevan kirkas. Olin niin aikaisin liikkeellä, että olisi voinut valita lipun mihin tahansa avoimeen museoon. Siihen en kuitenkaan suoriutunut, vaan päätin ottaa rennosti ja nauttia Kremlin ympäristön puistosta ja istuskella varjossa nauttimassa maisemista. Näkymät olivat komeat.

Katunäkymiä Kremlin tienoilta.
Rakennukset olivat huippukunnossa ja kukat loistivat joka paikassa. Kaunista, rauhallista ja tyylikästä. Koska Pietari yllätti vuosi sitten keskusta-alueiden siisteydellä ja huippukunnolla, ei Moskova päässyt enää yllättämään.

Suunnitelmatalous on antanut tilaa markkinataloudelle.
Tavaratalo oli aikoinaan varattu puolueen eliitille. Nyt se on täyttynyt luksusmerkkien putiikeista. Tavaratalolla on tosi kivat kahvilapalvelut kadulla, joista on voi tuijotella merkkirakennuksia. Voi valita kalliimman ja tyylikkäämmän paikan pitkällä ruokalistalla tai kahvin ja jätskin itsepalveluna.

Matkalla metrolle jouduinkin kauppakeskukseen. Valikoima oli erinomainen. Hintataso minusta hiukan Helsinkiä edullisempi.

Punaisen Torin edustalla oli bisnes käynnissä. Ei mitään turistikrääsää eikä todellakaan pimeää pulloa. Siellä oli Stalin ja Lenin look-a-liket, joiden kanssa sai kuvata itsensä.

Koska näitä katukuviakin tuli niin paljon, niin laitan turistipytinkikuvat omaan postaukseensa. Lopuksi vielä kuva modernista venäläisestä illallisesta: borsh-keitto ja stroganoff. Voi jestas tuo stroganoff oli hyvää! Suolakurkut erillisessä astiassa olivat ilman etikkaa ja olisin voinut syödä niitä keittokulhollisen. Okei, mulla oli nälkä :) olin vetäissyt koko työpäivän yhdellä espressolla.

Mukavaa viikonloppua!

Työmatkailuketutus

Minun piti laskeutua eilen illalla Moskovaan 21:30. Ajattelin olevani klo 23 sängyssä, jotta jaksan nousta reippaana uuteen päivään. Tapahtumaputki aukesi jälleen.

Kone oli 45min myöhässä, noh sehän on ihan tavanomaista. Ihme kyllä tilattu kuljettaja oli vielä odottamassa minua. Aloitimme matkan hotellille. Hirvittävä ruuhka. Siihen meni reilu tunti. Yritin kysyä aika kielitaidottomalta kuljettajalta, että hakeeko hän minut aamulla. Pyysin hotellin portieria kysymään asiaa myös. Sain vastaukseksi njet njet, no no.

Hotellilla eivät löytäneet varaustani. Jouduin oikein kaivamaan varauslapun esille. Olin väärässä Holiday Innissä! *kele!

Väärä Holiday Inn! 

Varaukseni oli Simonovskyssa ja kuljettaja oli ajanut minut Sokolnikyyn. En tietenkään voinut havaita virhettä, koska nimi oli seinässä vain kyrillisillä kirjaimilla. 

Hotellin respa sanoi, että saavat minulle kuljetuksen vasta 20min päästä. Pyysin heitä ottamaan sen suurimman taksifirman tavallisen taksin. Noh, päädyin odottamaan sen 20min saadakseni pahasti ylihinnoitellun mersukyydin. Lopulta pääsin seuraavaan hotelliin. 

Sieltäkään ei löytynyt varaustani ja kaivoin jälleen lappuni esiin. Virkailija oli pahoillaan, olin väärässä Holiday Innissä! Respa joutui toistamaan sen minulle. Väärä Holiday Inn! *tana!

Väärä Holiday Inn!

Tällä kertaa olin hotelli Suchewskissa enkä vieläkään Simonovskissa. Ensin meinasin puhjeta kyyneleihin ja sitten alkoi naurattamaan. Respa lupasi soittaa taksin ja kirjoitti kyrillisillä kirjaimilla nimen ja osoitteen. Kolmas kerta todensanoi. Holiday Innejä olisi kaupungissa ollut vielä 2 lisää. Olin huoneessani klo 01.

Oikea Holiday Inn! 

Nukkuminen on yliarvostettua. Sen sijasta voi ajella erilaisilla takseilla pitkin öistä Moskovaa. Jos asiasta pitää vääntää jotain positiivista, niin oli lämmintä, vähän liikennettä ja upea täysikuu!

Päätin ottaa aamun rauhallisesti, koska minulla ei ollut kuljetustakaan tilattuna. Ajattelin jopa uhkarohkeasti ottaa sen ison firman taksin. Päätin meikata tuhdin aamupalan jälkeen. Kun tulin aamupalalta näin autonkuljettajan firman lapun kanssa aulassa. Arvasin kyllä heti, että minuahan se kuljettaja odottaa. Vähän ajan päästä tuli tekstari, että kuljettajasi odottaa edelleen aulassa. Pesin hampaat, heitin jakkupuvun niskaan, meikit laukkuun ja säntäsin matkaan. Sihteeri kertoi, että kuljettajani oli kertonut minulle illalla, että kyytini lähtee aamulla klo 9. Njet=No=Nine? Kielitaito olisi kiva.

Kolleegani ei ollut vielä tullut, sihteeri oli toisella toimistolla, joten mulla oli hyvin aikaa meikata itsekseni neukkarissa odotellessani pääsyä varsinaisiin toimistotiloihin.

Olin aikeissa käydä punaisella torilla tänä iltana, mutta en tiedä riittääkö uskallus ja jos lähden joudunko käymään ne kaksi vielä tuntematonta Holiday Inniä lävitse illalla ;)

Matkailu avartaa, siinä näkee paljon Holiday Innejä.

Eremitaasi

Palaan vielä Pietarin tunnelmiin.

Eremitaasista pitää ensimmäiseksi todeta, että se on aivan valtava. Eremitaasi koostuu viidestä rakennuksesta: Talvipalatsista, Pienestä Eremitaasista, Vanhasta Eremitaasista, Uudesta Eremitaasista ja Eremitaasin teatterista. Retken aikana kävimme läpi muutamia highlightseja jokaisesta rakennuksesta teatteria lukuunottamatta.

Talvipalatsin kulma (vajaa neljännes julkisivusta)

Salit ovat toinen toistaan upeampia. Kulta ja kristallikruunut hohtavat. Välillä tuntuu suorastaan karmealta kävellä niin upeilla lattioilla, jotka oikeastaan pitäisi olla taideteoksina seinällä eikä ainakaan syysrapaisten kenkien tai korkkareiden armoilla.

Talvipalatsin pääsisääntuloportaikko

Valtaistuinsali

Yet another valtaistuin sali

Upea sali Pienessä Eremitaasissa, jonka Katariina II Suuri

rakennutti taidekokoelmalleen

Samaisen salin lattiakoriste

Taidekokoelmat ovat valvat ja pitävät sisällään huomattavat määrät Rembrandtia, impressionisteja kuten Monet, Renoir ja Van Gogh, paljon Picassoa ja Matissea sekä muutaman Da Vincin. Paljon on muotokuvataidetta Venäjän hallitsijoista ja heidän perheistään sekä sotapäälliköistä. Katariina II Suuri on ollut erittäin merkittävä taidevarannon kokoaja. Lokakuun vallankumouksen jälkeen maan ylhäisön taidekokoelman kansallistettiin ja ne päätyivät Eremitaasiin. Lisää taidetta "kansallistettiin" Berliinistä toisen maailman sodan yhteydessä. Lisäksi Eremitaasi on saanut merkittäviä lahjoituksia nykypäivään saakka yksityishenkilöiltä.

Rembrandt

Da Vinci

Van Gogh

Eremitaasissa iskee helposti turtuminen taiteeseen ja upeisiin saleihin. Sali toisensa jälkeen täynnä taideaarteita. Suuren määrän lisäksi Eremitaasissa on myös liikaa turisteja. Tunnetuimpia helmiä katsomaan joutuu jonottamaan. Ihmismäärää kuvaa hyvin valokuvausyritykseni yhdessä upeassa salissa. Joka kuvassa oli jonkun nenä tai kyynärpää ja salilla oli kokoa vaatimattomat 700 m2 eikä se ollut edes niitä tunnetuimpia saleja.

Sitten vielä sitä venäläisten rakastamaa lehtikullan loistoa

Kello osoittaa lokakuun vallankumouksen kellonaikaa, jolloin talvipalatsi vallattiin.

Mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Tungoksesta ja paljosta kävelystä johtuen en suosittele lapsille. Enkä niille, jotka inhoavat ihmismassoja. Enkä niille, jotka haluavat vain nopeasti vilkaista jonkun historiallisen nähtävyyden/museon.