Pientä synttärijuhlintaa

Omat synttärit ovat jääneet viisikymppisiä lukuunottamatta aika vähäiselle huomiolle. Poikien synttärien viettäminen on vienyt aika tehokkaasti voimat. Nykyisin poikien juhlat ovat selvästi pienimuotoisempia. Vapautunutta juhlien viettämisenergiaa ajattelin kohdistaa itseeni. Äitivuosien, jolloin kaikki irtoava energia meni perheeseen, jälkeen tämä tuntuu hippasen radikaalilta. Mutta olen pienet juhlani ansainnut. 

Alkuviikosta kyselin, että tuleeko perheeltä jotain juhlasuoritteita. Esikoinen sanoi, että saan lahjaksi hänen tekemänsä juustokakun. Keskimmäinen sanoi, että saan jonkun ihan pienen lahja joka on todennäköisesti suklaata. Kuopus sanoi, että kaikki jutut, jotka hänkin keksi ovat jo varattuja. Sovimme, että kuopus jää velkaa minulle yhden valkosuklaa-kaardemumma kuivakakun. Hra Kepponen sanoi, että hänen lahjaideaan tuli vastoinkäymisiä ja totesin, että kukilla ja aamiaisella tästä hommasta selviää hyvin.

Synttäripäivän aamuna minua odotti kukat ruokapöydällä. Vatsa oli sen verran heikossa kunnossa, että Hra Kepponen selvisi aamiaisesta pelkällä puuron mikrottamisella.

Upea kimppu neilikoita erilaisissa hempeissä sävyissä

Synttäripäivänäni oli hyvä sää ja tein vain puolikkaan työpäivän jälleen. Vein itseni ja Hra Kepposen lounaalle Herttoniemen rantaan pieneen ravintolaan KOTO BENTO & Izakaya - Japanese Restaurant and Bar. 

Lounasaikaan Koto tarjoaa bentoboxeja, perinteisiä japanilaisia lounaslaatikoita, joihin voi valita haluaman proteiinin. Iltaisi tarjolla on laajempi valikoima perinteisiä kansanravintoloiden tyylisiä annoksia. Istumapaikkoja sisällä on rajoitetusti, mutta kesäterassi laajentaa paikkamäärää. Merinäköalat ovat hurmaavat. Aion mennä syömään Kotoon myös illalla.

Ravintola on todellakin ihan rannassa

Bentot olivat erittäin maukkaat. Riisi oli hyvää ja siihen oli käytetty jonkinlaista mirinkastiketta lisäämään makua. Parsakaali oli myös marinoitua ja seassa olevat chilit erittäin voimakkaita. Hra Kepposen bentossa oli tonkatsu eli japanilainen uppopaistettu porsaanleike. Minulla oli lohta teriayki kastikkeessa.

Illalla herkuttelimme kotona esikoisen tekemällä synttärikakulla. Leipuri itse tosin katosi paikalta vikittelemään tyttöä :D 

Kakku oli erinomainen. Synttäreitteni kunniaksi pionit kukkivat vielä mukavasti, vaikka isoimmat kukat olivat jo nuupahtamaan päin. Yleensä pionit kukkivat aina silloin kun lähden pois kotona. Muutaman kerran olen soittanut naapurin rouvalle ja sanonut, että haluatko tulla ottamaan minun pionini leikkokukiksi.

Synttärisuklaat keskimmäiseltä

Illalla vuokrasin ja katsoin Dingo-elokuvan, olen aikoinani ollut kova fani

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä minulla lääkäri keskustassa ja päätin hyödyntää mahdollisuuden lounastamalla jälleen ulkona. Mietin, että vähän tylsä mennä yksin. Keskimmäinen oli menossa salille ja kysyin, että tuletko kaveriksi lounaalle kalaravintolaan. Poikahan tuli innosta hihkuen.

Fisken på disken Kampin kauppakeskuksesssa

Näin komeaa ja hauskaa lounasseuraa saa, kun itse tekee ;)

Lounastilaus lähti vähän lapasesta. Keskimmäinen rakastaa pihvejä, mutta tykkää myös kalasta. Hän ei ole ikinä maistanut surf and turf annosta. Jos nyt sitten tämä kerran synttäreiden kunniaksi otetaan ne.

Ihan älyttömän hyvää!

Pääsin photobombaamaan pojan selfiehetkeä metron liukuportaissa ja olen ylpeä siitä. Vaikka kuva nyt ei olekaan kummoinen.

Koska isäni eli vaari ei päässyt tulemaan synttäreille, synttärit menivät kakun muodossa vaarin luokse.

Juhannuksen viettoa

Maailman uutiset ovat taas kamalia. Pakenen vielä hetkeksi juhannuskuplaan.

Keväällä kyselin nuorisolta, että lähdetäänkö reissuun juhannukseksi. Keskimmäinen sanoi, että jos ukki eli appeni ostaa sitä ihanaa savulohta, vanhemmat viiniä ja pihviä, niin voisi mennä mökille juhannukseksi. Perinteinen ratkaisu siis. Kun anoppi oli hengissä ja voimissaan, niin mökillä vietettiin isoja sukujuhannuksia, ruokapöydässä saattoi olla reilu 30 syöjää. 

Sää oli juhannusaattona mukava, päivä oli ihan lämmin. Illalla alkoi sää muuttumaan ja piti vaihtaa kesämekko farkkuihin ja pitkähihaiseen. Juhannuspäivänä tuli ajoittaisia pieniä sateita ja silloin ajelimme isäni eli vaarin kautta kotiin. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä,

Mökkitontti on luonnontilassa, eikä siellä ole tällä hetkellä mitään istutettuja kukkia. Täytyy taas yrittää viskoa siemeniä tuolle pikkuniitylle, jos sinne saisi muonipuolisemmin eri niittykukkia.

Alppiruusu on muuttunut tosi harvalehtiseksi ja viime vuonna jo harkitsin, että pitääkö se leikata alas ja katsoa, että kasvaisiko uudella voimalla. Lehtien määrä on vähäinen tänä kesänäkin, mutta komeasti se kukki juuri juhannuksena.

Sitten siihen ruokaan. Yksi vähän ruokainen eläkeläinen, kaksi aikuista ja kaksi syömäikäistä teiniä tuhosivat 1kg savulohta, 8 grillipihviä, 1kg perunoita, salaattia, puolikkaan täytekakun, pullaa ja kolme pulloa viiniä yhdessä illassa. Syötiin kyllä hitaasti ja puhuttiin paljon.

Ensimmäiset uudet perunat ja savulohta. Appi ostaa juhlapöytää hunaja-konjakki savulohta Siuntiossa sijaitsevasta kalasavustamosta ja se on superhyvää!

Kakut ovat Lohjan St Honoresta. Anoppi oli aikoinaan Lohjalla töissä ja vuoden suuriin juhliin (ja välillä pienempiinkin) kakku hankittiin aina kyseisestä leipomosta. 

Tuntuu, että isompaa ja pienempää yllättävää tapahtumaa riittää ihan jatkuvasti meidän perheessämme. Tällä kertaa oli vuorossa pienempi yllätys. Minulla oli ajatuksena käydä äkkiä uimassa ennen kakkukahveja. Jäi ajatukseksi.

Mitä olennaista kuvasta puuttuu?

Olin kyllä kuullut asiasta, mutta jo sen unohtanut. Kuvasta puuttuu laiturin päästä uimatikkaat! Esikoinen oli kavereidensa kanssa mökillä saunomassa ja uimatikkaat olivat irronneet laiturista. Ne heiluivat jo viime kesänä, mutta kuopus kavereineen siirsi tikkaiden paikkaa laiturilla ja ne kestivät tähän saakka. 

Laituri kaipaa kipeästi kunnostusta, useampi lauta pitäisi vaihtaa. Toivottavasti laiturin rakenteet ovat vielä kunnossa. Niin kuin olin ajatellut viettää laiskan loman mökillä. Laiturin korjausta ei ole aivan pakko tehdä tänä kesänä. Ukki kaivoi varastostaan lautaa, johon kiinnittää tikkaat ja laudat kiinnitettiin monella ruuvilla laituriin. Kuopus hoiti homman ja osoittautui tälläisessä hommassa varsin näppäräksi. Tikkaiden kiinnitys vaikuttaa varsin tukevalta. 

Kuopus hommissa ja ukki työnjohtajana

Juhannuspäivänä ajelimme mökiltä kotiin vaarin kautta kotiin. Veimme vaarille vähän lohta ja kakkua. Sunnuntai meni ihan vaan lepäillessä. Oli kiva ja rentouttava juhannus!

Vaarilla

Vaikka oli kiva juhannus ja tuli levättyäkin, niin varsin kanhevalta tuntui viikon ensimmäinen työpäivä. Mutta vielä pitää jaksaa 2,5 vkoa lomaan.

Mukavaa viikkoa!

Viikon parhaat: Jenny Hill Helsingin Kaupunginteatterissa ja 9v synttärit

Kävin viime perjantaina ystäväni Tiinan kanssa katsomassa näytelmän Jenny Hill Helsingin Kaupunginteatterissa. Näytelmä perustuu Minna Rytisalon kirjaan. Rytisalo on yksi suosikkikirjailijoistani. Siitä huolimatta Jenny Hill on jäänyt minulta lukematta.

Näytelmän päähenkilö on 48-vuotias aikuisten lasten äiti Jenni Mäki. Jenni on juuri eronnut uskottomasta aviomiehestään ja muuttanut isosta kodistaan vuokrayksiöön. Jenni on kiltti suorittaja ja hänestä tuntuu, että hän on kadottanut itsensä. Jenni on aika voimaantua ja löytää itsensä. Hänesta on aika kuoria esille Jenny Hill. Prosessissa Jenny Hilliksi häntä tukee toisen ulottovuuden satuhahmot kuten Punahilkka, Lumikki, Tuhkimo ja Tähkäpää. Samalla nämä hahmot paljastavat heidän oikean tarinansa sadun takaa.

Näytelmä on ajatuksia herättävä, hauska, viihdyttävä, sisältää myös musiikkia ja tanssia. Varsin monipuolinen kattaus. Näyttelijät olivat kaikki erinomaisia ja henkilövalikoimaan kuului monta herkullista hahmoa. Me tykkäsimme molemmat!

Ihanat väliaikakahvit. Vadelmamousseleivos oli tosi hyvä.

Teatterin jälkeen saimme ajatuksen, että voisihan sitä syödäkin jotain. Menimme tsekkaamaan Hakaniemen Bistro O' Matin. Sinne mahtui hyvin sisään. Meillä juttu riitti niin paljon, että taisimme olla viimeiset asiakkaat. Valitsimme molemmat blinit. Pikkublineistä osa näytti vähän liian tummilta. Ehdimme jo pelästyä, että pitääkö tässä alkaa valittamaan blineistä. Onneksi kyseessä oli vain pieni ulkonäkövirhe. 

Hissiselfie

Annokseen kuului kolme pientä bliniä, graavattua siikaa, sipulia, creme fraichea ja muikunmätiä. Annoksen hinta oli 25€. 

Tykkäsin ravintolasalin sisustuksesta

Upeat violetit sohvat ja tuolit

Viikonloppuna pääsimme vihdoinkin juhlimaan Hra Kepposen veljenpoikaa. Sairastelut lykkäsivät juhlia hieman kauemmas oikeasta syntymäpäivästä. Minä olin selkäkivussa meidän keilaturnauksen aikana joulun jälkeen ja aloin laskeskelemaan, että olen viimeksi tainnut tavata lankomiestä ja hänen perhettään kesällä. Jotenkin tuntuu, että ajan kuluminen kiihtyy kiihtymistään ja ystäviä ja sukulaisia ehdin tapaamaan liian harvoin.

Juhlakuvien määrä jäi todella vähäiseksi. Sentään kuvasin synttärisankarin puhaltamassa kynttilöitä. Etualalla näkyy komea ja herkullinen suklaakuivakakku, jonka synttärisankari oli aivan itse leiponut!

Minulla on jotain outoja tapoja. Yksi sellainen on, että olen alkanut kuljettelemaan toisten juhlista ja kylävierailuistani jonkun herkun isälleni, jos olen menossa vaikka seuraavana päivänä kylään. Jotta tuliaiset vaarille onnistuisivat hyvin, minulla saattaa jopa olla oma pakasterasia mukana. Niin oli näilläkin synttäreillä :) Osa kavereista saattaa jopa kysyä, kun poistun tarjoilujen ääreltä, että laitetaanko jotain isällesi.

Veljenpojan kakkukahvien jatkot vaarilla

Kakuista puheenollen tein maanantaina mangojuustokakun. Minulla kolotti pahasti herkkuhammasta ja esikoinen meni vasta maanantaina takaisin armeijaan, joten hänkin pääsi herkuttelemaan kakulla.

Kakussa on digestivepohja, täytteessä 1 prk tuorejuustoa, 1 prk maitorahkaa, 1 prk kuohukermaa, n. 200g mangososetta ja 5 liivatelehtä. Ihanan raikas juustokakku, joka syötiin hetkessä loppuun.

Viime viikolla vielä vaivasi alkuviikosta flunssan jämät. Se onneksi hellitti, mutta meille kaikille jäi jonkinlainen jälkiyskä muistoksi taudista. 

Tämä viikko vaikuttaa tosi tavalliselta viikolta. Toiveena olisi, että vihdoinkin pääsisin avantoon ja uimahalliin. Pitkän sairastelun jälkeen sitä osaa taas hetken aikaa arvostaa arkea ja vesijuoksua :) Viikonlopuksi toivoin täysin ohjelmatonta viikonloppua, mutta meidän pitää mennä katsastamaan mökkitonttia. Tulemme kuulemma järkyttymäään syvästi. Olemme apen kanssa puuhanneet puiden kaatoa. Sellainen maisemointifirman tekemä pikkuharvennus olisi maksanut tuhansia euroja. Aloimme sitten laskemaan, että saisimmeko kasaan minimäärän, mikä pitää olla puuta, jos sen aikoo myydä. Sillä pääsee nollatulokseen ellei jopa voiton puolelle. Nyt koko tontti on sitten rajusti parturoitu. Minua ei järvinäkymä eikä lisääntynyt päivänpaiste häiritse lainkaan :) Mutta se hurja kasvukausi, joka tuosta parturoinnista alkaa, ahdistaa jo valmiiksi. Mutta sitä ihmetellään sitten enemmän ensi viikonloppuna.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tammikuun alun ilopikkuja - LUX ja läheiset ja ystävät

Hyvänen aika, kuinka nopeasti tammikuu onkaan kiitänyt. Aika vähäisesti olen ehtinyt vapaa-ajalla tekemään mitään. Tämä pimeä vuodenaika ei vaan ole minua varten! Eniten on harmittanut se, että ihanat talvipäivät ovat olleet niin harvinaista herkkua.

Minä yleensä jaksan huolehtia siitä, että arkeeni mahtuu iloa tuovia juttuja. Näin pimeänä tammikuuna se on ollut hieman haasteellista. Yksi paras juttu tammikuussa on LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Tänä vuonna sää oli aika kehno LUXin aikaan ja polveni oli erittäin kipeä. Moni lisäksi sanoi, että jotenkin LUX oli normaalia vaisumpi. Ajattelin jo jättää LUXin väliin. Sitten päätin, että lähdemme Hra Kepposen kanssa autolla kohti keskustaa ja toivottavasti saamme parkin niin läheltä, että pystyn kävelemään ydinkeskustan kohteisiin. Menimme paikalle aika myöhään illalla ja sain todella hyvän parkin. Kävipäs tuuri!

Minustakin LUX oli vähän vaisumpi kuin monena menneenä vuotena. Minä tosin jaksoin käydä katsomassa vain osan töistä. 

Aloitimme kierroksen Senaatorintorilta, jossa oli väriä vaihtelevien isojen kolmioiden pitkä jono. Teos oli näyttävä sivustakin katsottuna, mutta pääasiallinen tapa kokea se oli kulkea sen lävitse. 

Jatkoimme matkaa Rautatientorille, jossa oli peililasitolppien kokonaisuus. Peililaseista muodostui mielenkiintoisia näkymiä. Teokseen kuului myös ääniraita, joka alkoi hyvin nopeasti tuntumaan minusta hermostuttavalta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa Keskuskadulla olevan jättimäisen vieterilelun

Sieltä jatkoimme Espan puistoon, jonne oli tullut kesä ja linnunlaulu keskelle talvea! Jos edellinen ääniraita Rautatientorilla oli ärsyttänyt, lintujen liverrys äänet ihastuttivat Espalla!

Kaupungintalon seinässä oli rauhankyyhky ja edessä liehuivat Ukrainan liput. Voi kunpa tämä olisi se vuosi, kun Ukrainaan tulisi rauha! Niin ja jollakin järkevillä ehdoilla.

Vielä lopuksi kävimme katsomassa ovea ei mihinkään. 

***

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa ja kaupassa ruokaostoksilla. Saimme seuraksi viikonloppuvapaata viettäneen esikoisen. Esikoinen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta minusta hänen asepalveluksensa on mennyt niin nopeasti. Jäljellä on enää 56 aamua.

Kaffittelijat

Kahvipaikkanamme oli viehättävä Håkans, joka toimii Håkansbölen eli Hakunilan kartanon sivurakennuksessa Vantaalla. Sellainen maininta että Håkansissa on paljon paikan päällä leivottuja tuotteita ja erinomaista pullaa. Suosittelemme!

***

Uimaporukan kanssa otimme heti alkuvuodesta yhteiset treenit. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa allaspyöräily- eli hydrospinningtunnilla. Ilonan kanssa kävimme 2024 koestamassa lajia Flamingossa ja sitten kävin aika säännöllisesti tunneilla siellä ystäväni Jonnan kanssa. Tällä kertaa polveni ei tykännyt allaspyöräilystä yhtään. Pyörän säädöt eivät osuneet kohdalleen. Ohjaajan mikrofoni ei toiminut ja tunnilla oli todella paljon pyöräilyä seisten, mitä polveni ei oikein kestä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen allaspyöräilytuntini, olisi se varmasti jäänyt myös viimeiseksi. Kun olen sanonut Flamingossa olevani polvivammainen sieltä on tullut aina tunnilla ohjeet, miten tehdä polville raskas liike kevennetysti. Mäkelänrinteessä oli yhdet ohjeet. Liikunta teki joka tapauksessa hyvää ja seura oli priimaa.

Allaspyöräilyn jälkeen menimme tietenkin syömään :) Mäkelänkadulta bongasin pienen Bali Bali ravintolan. Hinnat olivat kohtuulliset ja annokset oikein hyvät. Paikalla ei ole minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Oli oikein kiva ilta kavereiden kanssa.

Rapeaa kanaa

 

Joulusta uuteen vuoteen raportti

Niin ne juhlapyhät ovat jo ohitse. Onneksi on vielä loppiainen ja yksi vapaa päivä jäljellä. Minulla oli tänä vuonna vain yksi vapaapäivä ennen joulua ja pyhien ulkopuolella olen ollut töissä. Töissä on ollut hiljaista ja leppoisaa.

Jouluaattoa vietimme isoisien kanssa meillä kotona. Esikoisella oli armeijassa ensin 5 viikkoa ilman lomia, sitten lomaviikonloppu ja sitten taas kaksi viikkoa lomitta. Raskas putki katkesi reilun viikon joululomalla. Paistoimme Hra Kepposen kanssa ensimmäistä kertaa kinkun itse. Tähän saakka Vaari on aina paistanut kinkun. Onnistuimme Vaarin ohjeilla kinkun paistossa erinomaisesti. Virolainen ystäväni Piret paistoi myös ensimmäistä kertaa joulukinkkua ja hänellä oli kysymyksiä kinkustaan. WhatsApp-viesti alkoi, että voisitko kysyä mitä sinun isäsi tekisi tässä kinkkutilanteessa. Vaari sai Piretinkin kinkun onnistumaan.

Aattoilallispöytä alkaa olla valmis. Pöytään on katettu elämäni ensimmäisten #jouluövereiden pauloissa ostamani joululautaset. Vastustan turhaa tavaraa, mutta nuo lautaset ilahduttavat isosti aina kun otan ne joulukuussa esiin. Arvoa kohottaa se, että appi muistaa aina sanoa, että sulla on niin hienot joululautaset.

Piti valita pöytäkuvaksi tälläinen vähän epätarkka "ja sitten kuohari kiertoon" kuva :)

Appi toi lohjalaisen St. Honore konditorian kakun ja pullakranssin

Lahjoja meillä oli lähinnä nuorisollekin ja nekin olivat rahana. Kuusen alla oli jokaiselle jotkut paketit, suurimmaksi osaksi suklaata. Vanhimmalle polvelle konjakkia. Aatto meni ihan illalliseen valmistautumisessa ja syödessä ja seurustellessa. 

Joulupäivän aloitimme joulupuurolla ja söimme loput jouluruuat pois. Siitä 7,5kg kinkusta jäi vielä leivän päällystettä myöhemmäksi. Joulun ruokamenekki oli 7,5kg kinkkua, n. 2kg lohta eri muodoissa, 3kg perunalaatikkoa, rasialliset lanttu- ja porkkanalaatikkoa, 500g skagenia, 1kg keitettyjä perunoita, vajaa rasiallinen rosollia, täytekakku, pullakranssi ja 4 rasiaa suklaakonvehteja.

Olen kuulemma kerettiläinen joulupuuron syöjä, koska syön sen voisilmällä. Sitten kun voisilmä loppuu, niin saatan ripotella hieman kanelisokeria puuron lopun päälle.

Joulu- ja tapaninpäivän ohjelmana oli rentoilua ja lautapelejä perheen kesken. Minä lueskelin. Lepo tuntui tekevän kaikille hyvää. 

Pelasimme Carcassonea ja Smart10 tietopeliä. Perhepelit kuuluvat meillä jouluun ja hiihtolomaan. Viime vuonna unohdimme kaikki pelit hiihtolomareissulta.

Joulun jälkeisenä viikonloppuna oli Joulukeilaus Hra Kepposen veljen perheen kanssa. Minä olin selkä- ja polvivaivoistani johtuen ilmoittanut osallistuvani vain kannustukseen. Perjantaina harjoittelin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä sillä seurauksella, että sain koko vasemman hartiani jumiin. Keilauksen sijasta makoilin kotona lääkittynä tulehduskipulääkkeillä ja lihasrelaksanteilla kuuma jyväpussi hartiallani. Tänä vuonna keilaturnauksen voitti meidän esikoisemme.

Tässä sukukeilausturnauksen nuorimman osallistujan tyylinäyte. Kuva kälyni ottama.

Niskajumi laukesi seuraavaan aamuun mennessä ja jatkohoidoksi menin saunomaan ja avantoon sunnuntaina ystäväni Sirpan kanssa. Kävimme koestamassa uuden Sörnäisten Löylykontin. Siitä paikasta huomaa, että Löylykontin takana on innokkaita talviuimareita. Kaikki oli suunniteltu hyvin! Erityisesti plussaa siitä, että kaikki on kompaktisti vierekkäin ja portaat mereen ovat hyvät ja leveät. Löylyt olivat hyvät, ilma yllättävän lämmin ja merivesikin lämpöisempää kuin ennen joulua. 

Sörnäisten Löylykontin takana näkyy Merihaan 70-luvun betonikerrostalot, vastakkaisessa suunnassa Helenin voimalaitos. Harmaana päivänä näky kohti Merihakaa on niin rujo, että melkein naurattaa. Tulee myös sellaiset itäblokkifiilikset. Sanoisin silti, että kyllä välillä on mukavaa vaihtelua saunoa ja uida noin urbaanissa ympäristössä. 

Oikealla näkyy Löylykontin erinomaiset uimaportaat ja takana betonibrutalismia

Näkymä saunan panoramaikkunasta

Saunat ja portaat mereen

Ja sitten uimaan!

Tässä Löylykontissa on myös yksi suihku naisten sekä miesten pukuhuoneessa. Kaikki oli siistiä ja toimivaa. Hinnoittelu on dynaaminen. Aamuvirkut pääset hyvinkin edullisesti saunomaan. Meille taisi osua se kallein vuoro, joka on 12€ per tunti. Sunnuntaina parkkeeraus oli maksutonta ja auton sai hyvin lähelle Löylykonttia. Eihän tästä mitään moitittavaa löydy. Hyvät kulkuyhteydet, parkkitilaa, siistiä, wc+suihku, hyvät portaat mereen sekä vielä maltillinen hinnoittelu. 

Sunnuntaina saimme vieraita Sveitsistä. Heitä olikin odotettu koko vuosi. Poikkeuksellisesti Sveitsin serkut eivät olleet kesälomalla Suomessa lainkaan, siksi pitkä odotus. Ilta hujahti nopeasti meillä seurustellen ja syöden. Hra Kepposen lasagne on niin hyvää, että se maistuu vieraillekin lapsille :)

Illallispöydässä juttua riitti

Tämän pienen sylittely oli niin ihanaa <3 Varsinainen päivänsäde!

Elenan kanssa kävimme kahdestaan lounastamassa. Pidämme WhatsAppilla aika säännöllisesti yhteyttä, mutta onhan se ihan eri asia istua nenäkkäin. Ensi kesäksi on tehty vähän yhteisiä kesäsuunnitelmia Suomeen. Kauankantoisia suunnitelmia teimme myöskin. Jos pariskunnan poika oppii sujuvaksi suksilla, niin meiltä voidaan lähettää hiihtoseuraa Sveitsiin. Meillä olisi tarjolla myös sellainen seuralainen, joka voisi samalla ottaa vähän saksan kertausta. Pariskunnan lapset ovat nelikielisiä, he puhuvat suomea, saksaa sekä sen sveitsiläistä murretta, venäjää ja englantia. Vanhemman lapsen, tänä syksynä koulunsa aloittaneen pojan, vahvin kieli on vielä toistaiseksi suomi. Hänen saksansa on kuulemma viimeisen vuoden aikana kehittynyt ihan hurjasti. Sosiaalinen pikkusiskonsa puhuu kaikkia kieliä sekaisin. Suosituimmat yhdistelmät ovat saksa-suomi. Sisarukset tappelevat sujuvasti viisikielisesti, neljän puhutun kielen lisäksi välillä puhuvat nyrkit tai nipistelyt :)

Uudenvuodenaattona meillä oli Hra Kepposen kanssa pöytävaraus ravintola Armiinaan Vuosaaren Aurinkolahdessa. Sinne oli helppo ja kätevä mennä. Ruoka ja palvelu olivat hyvää. Seuraavaksi aion kokeilla Armiinan päivän lounaspastan! 

Mietimme pitkään, että milloin olemme viimeksi käyneet Hra Kepposen kanssa Suomessa syömässä muualla kuin kauppakeskuksen ravintolassa. Siitä oli kulunut vuosi. Yhteiset lounaat, muutamia noutolounaita lukuunottamatta ovat jääneet väliin vuonna 2024. Toki nykyisillä ravintolahinnoilla joutuu ulkona syömistä vähentämään ja ensi vuonna kiristyvät verot ja vähenevät kotitalousvähennykset ovat suoraan pois elämyksistä ja matkailusta. Ajattelin, että tänä vuonna voisin keksiä minulle ja Hra Kepposelle parit kivat lounastreffit. Viime vuotinen ystäväni Katin kanssa syömäni blinibrunssi arkipäivänä jäi mieleen ihanana elämyksenä. 

Treffi-illan kunniaksi kiharsin hiukset ja laitoin mekon päälle. Kyllähän sitä nyt kerran vuoteen pitää tälläytyä ;)

Siikaa, kukkakaalipyrettä ja kyssäkaalia oli niin herkullinen annos!

Suklaakakkua, appelsiinikreemiä ja jäätelöä aterian lopuksi

Uudenvuodenpäivä meni ihan vaan rentoillessa ja uuden sarjan parissa. Aloitimme Hesarin kehuman Queen of Fucking everything. Tykkäsin! Kotimaiset sarjat ovat erityisen ilahduttavia.

Tästä se alkaa taas arkinen aherrus. Välillä mietin, että miten taas jaksan eteenpäin. Sitten välillä on suorastaan kutkuttavaa, että mitä kivaa ja mielenkiintoista mahtaakaan tapahtua tänä vuonna.

Mukavaa loppiaista!