11. elokuuta 2019

Surua, iloa ja matkoja

Kahden ja puolen viikon loma meni hujauksessa. Siihen mahtui erinomaista kesäsäätä, vesileikkejä perheen kanssa, ystävien tapaamisia ja hautajaisvalmisteluja. En päässyt aloittamaan lomaani suunnitelmien mukaisesti ja perheen kanssa yhteistä aikaa jäi vain viikko. Poikien onneksi Hra Kepponen oli lomalla koko heinäkuun. Parhaimman irtioton sain ystäväni Jonnan kanssa tehdyllä Azoreittein matkalla. Tosin tuli silläkin matkalla keskustelua kuolemasta ja hautajaisista.

Tämä kesä oli opettavainen lomailun suhteen. Kyseessä oli elämäni tähän mennessä paskin kesä. Päätin kuitenkin yrittää nauttia kesästä ja lomasta. Sain iloa ja voimaa pulikointihetkistä poikien kanssa, nautiskelin ystäväni Tiinan kanssa Mustion linnan ympäristön kauneudesta ja söin tuoreita marjoja. Paska kesä oli hetkittäin ihana.

 Maalaismummolan vesileluarsenaali: kajakki, 2 rengasta, 2 uimapatjaa ja riikinkukko

Poikein maalaismummolaloman kingi oli Hra Kepposen hankkima riikinkukko :D Se on varsinainen perhemallivesilelu. Kyytiin mahtuu aikuinen ja kaksi poikaa.



Oman matkani lisäksi kesään kuului tärkeämpi matka. Saatoimme äitini viimeiselle matkalleen. Hautajaispäivä oli todella raskas ja sen jälkeen iski hirvittävä väsymys. Tuntuu kuin mikään uni ja lepo ei riittäisi. Nyt täytyy yrittää hillitä tahtia ja huolehtia siitä, että aikaa jää riittävästi lepoon ja palautumiseen.

Olen pinnistellyt itseni takaisin toimistoelämään. Töissä olen kertonut avoimesti tilanteestani ja siitä, että se on aiheuttanut sen, että mielestäni on saattanut huuhtoutua tärkeitäkin asioita. Se oli hyvä päätös, vastapuoli ymmärtää miksi olen saattanut unohtaa juuri hänelle tärkeän asian.

Hyvästi Äiti

Minulla oli vaikka kuinka kirjoitettavaa. Jopa toukokuulta on vielä kuvia ja juttuja, joita haluaisin talteen. Azoreiden matkasta haluan ehdottomasti kirjottaa, vaikka parhaat palat ovat kohta puoleen kaikki Instassa kuvina. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi tai liian riskittömäksi, lapsemme ovat homekouluevakossa. Barrikaadeilla sujuvampien järjestelyiden puolesta on ollut melkein koko koulupiiri koko kesän. Kiitos aktiivien, hommaan on saatu jonkinlaista tolkkua. Tosin evakkopaikkana on terveen rakennuksen sijasta vähemmän homeinen rakennus.

Hyvää alkavaa viikkoa!

28. heinäkuuta 2019

Kesäpäivä Tampereella

Vietin ihanan ja helteisen päivän Tampereella ystävieni Annan ja Leenan kanssa. Ohjelmassa oli kulttuuria ja ruokaa. Lähes joka stopilla Tampereella löysimme jotain syötävää- ainakin jätskit. Aloitimme päivän kulttuuritarjonnan Tamperetalon Andy Warhol näyttelyllä.




Andy Warholin hienous ei minulle vieläkään auennut. Näyttelykin jätti vähän kylmäksi, mutta tulihan käytyä. Tokihan Warhol on ollut kolmen vuosikymmenen ajan suuri vaikuttaja New Yorkissa.

Näyttelyn jälkeen tapasimme Leenan ja pikaisen lounaan jälkeen jatkoimme kohti Pyynikin kesäteatteria. Siitä on kauan, kun olen viimeksi käynyt Pyynikillä ja olin jo täysin unohtanut, kuinka kaunista siellä on. Pitäisi mennä aivan erikseen ihailemaan aluetta.

Pyynikin kesäteatteri esitti musiikkinäytelmää Nuotin vierestä. Se ei ollut mikään täysosuma, ensimmäinen näytös ei meinannut päästä käyntiin millään eikä pääsolistin laulukaan ollut parhaassa vireessä. Toinen näytös sai vauhtia ja laulutkin kulkivat paremmin. Me Annan kanssa olimme kuitenkin ihan myytyjä Pyynikin kesäteatterille, koska koimme ensimmäistä kertaa molemmat pyörivän katsomon. Pirkanmaalaiselle Leenalle pyörivä katsomo oli jo ihan vanha juttu.

Pyörivästä katsomosta moikka!

Teatterin jälkeen menimme syömään Guru's kitchen and bar ravintolaan. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyimme tilaamaan jaettavaksi useita pieniä mezeannoksia. Ruoka oli todella hyvää! Suosikkini oli pinaattifilokääröt, bataattilohkot ja kanansiivet. Jälkiruoka oli aivan taivaallinen.




Illalla kuuntelimme Ratinan Tammerfesteiltä kantautuvaa musiikkia ja ihastelimme kesäistä Tamperetta, joka kuhisi elämää 💚

24. heinäkuuta 2019

Heinäkuun kivat asiat

Järkytyksen ja surun keskellä olen yrittänyt jatkaa elämää. Minulla on ollut sellaisia menoja ja tapaamisia, jotka on sovittu puolikin vuotta etukäteen. Olen pitänyt niistä kiinni mahdollisuuksien mukaan.

Yksi tälläinen tapaaminen oli ystäväni Sirkun vierailu luokseni. Sirkkuun olen tutustunut somen välityksellä ja olemme jo vuosien aikana tavanneet kerran kesässä. Tapasimme yleensä Sirkun Pohjanmaan kodin ja appiukon erämaamökin välimaastossa. Apen myytyä mökin, jouduimme uudistamaan tapaamisrituaalia ja tänä kesänä oli vuorossa Helsinki-vierailu. Viime kesänä tein ihanan Etelä-Pohjanmaan retken Sirkun luokse.

Sirkun vierailun aikana ehdimme näkemään "perinteisiä" helsinkiläisiä vierailukohteita. Kävimme drinkeillä Löylyssä, kävimme ihmettelemässä menoa ja hieman tanssimassa Mummotunnelissa, syömässä snägärillä (eli siis grillikioskilla) Kauppatorilla. Kauppatorilla on aivan mahtava snägäri, jolla on katettu teltta ja poroburgeri oli yllättävän hyvä snägärituotteeksi. Grillikiskan suosikkituote on kuulemma makkaraperunat. Lisäksi kävimme uiassa Allas Seapoolissa sekä Kiasmassa.

 Mummotunnelista snägärin kautta puolilta öin kotiin. Olin liikkeellä autolla, niin kovin kauaa ei jaksa katsella Mummotunnelin menoa ;) Olisi ollut vientiä :D


Kiasmassa

Löylyssä

Helsinki-vierailuun kuului myös epätavallisempia "nähtävyyksiä". Kävi ihailemassa merellistä Helsinkiä Kallvikissa, joka on yksi suosikkipaikkojani koko kaupungissa. Luonto on siellä todella kaunis. Eksoottisin Itä-Helsinki kohteemme saattoi olla Puhoksen ulko-ostari. Puhos on ollut purku-uhan alla ainakin vuosikymmenen ja "perusmyymälät" ovat hylänneet Puhoksen. Tilalle on tullut maahanmuuttajien kauppoja, halal-lihaa, etnisiä ravintoloita ja Puhoksen vetonaula eli Alanya-kauppa. Noissa ruokakaupoissa on hauska vierailla, koska kauppojen valikoimat poikkeavat Prismasta aika lailla ja tälläkin kertaa myynnissä oli muutamia täysin uusia hedelmiä. Vähän sama fiilis kuin vuosikymmeniä sitten, kun ensimmäiset aasialaiset kaupat tulivat Helsinkiin ja ne olivat täynnä uusia yrttejä. Kauppojen asiakkaita ja henkilökuntaa katsoessa voisi melkein luulla olevansa ulkomailla. Kävimme ostamassa Alanyasta baklavaa jälkkäriksi. Kysyimme miesmyyjältä, että mikä on hänen suosikkibaklavansa ja ostimme niitä useampia lajitelmaamme. Baklavat meille pakannut naismyyjä laittoi yhden baklavan meille kaupanpäälliseksi, koska emme tulleet valinneeksi hänen suosikkibaklavaansa. Palvelu on siis ystävällistä ja sitä saa vähintään välttävällä suomen kielellä. Harmi, että unohdin kuvata baklavat. Tosin voinhan aina käydä ostamassa uusia, ihan vaan blogia varten :D

Kierroksemme "huipentui" Kontulan muraleille.




Toinen heinäkuun piristysruiske oli pidennetty lounasretki työkaveiden kanssa. Ajoimme lounastamaan Kirkkonummen BistrOmatiin. Lounas oli jälleen erinomainen!

Haukiwallenberg

Joku versio pannacotasta, en muista mikä, mutta hyvää oli

Lounaan jälkeen kävimme tutustumassa työkaverini "hevostilaan". Tilalla on viisi hevosta ja niille kasvatetaan ruokaa talon pelloilla. Emännän hevoset eivät olleet suurin kiinnostuksemme kohde vaan kolleegamme pubi. Heillä on pari isoa ulkorakennusta ja toiseen isäntä on rakentanut itselleen pubin. Taitaa olla alueen ainoa pubi. Kolleegani on innokas oluen valmistaja ja kaikki kehuvat hänen oluitaan, minä en oluen päälle ymmärrä lainkaan. Saimmekin muutamista oluista pienet maistiaiset pubissa.



Laurin pubi

Baarissa on kirjoja, musiikkivehkeet, discovalot ja savukone. Nämä rajussa valon ja varjon kontrastissa näpsityt kuvat eivät tee pubille oikeutta. Todella paikallisten oluiden lisäksi isännältä onnistuu drinkitkin. Kolmeen naiseen joimme yhden Pimm'sin ja siihen tuli jäisiä mansikoita, limeä ja kurkkua ja kaikki tietysti oli baarin valikoimassa. En muistanutkaan, kuinka hyvää Pimm's on.

Pimm's

BistrOmatin lisäksi ehdin käydä Marjon kanssa Fukussa sushilounaalla. Kylläpäs maistui! 


En päässyt aloittamaan kesälomaa suunnitelmien mukaisesti ja kolmen viikon kesälomani, mikä tuntui jo etukäteen niin lyhyeltä, typistyi kahden ja puolen viikon lomaksi. Olen ollut viikon verran lomalla. Jos loma on lyhyt, niin sää on ainakin suosinut lomailua. Ollaan uitu lapsien kanssa tunteja päivittäin ja olen ehtinyt tapaamaan paljon ystäviänikin. Lomatunnelmista lisää myöhemmin.

Kivoja kesäpäiviä!

14. heinäkuuta 2019

Hyvästi äiti!

Olen kirjoittanut tänä vuonna sairastamisesta ja kuolemasta. Tähän saakka sanat ovat löytyneet aika helposti. Mutta kun oma äiti menehtyy hetkessä aivan yllättäen, niin sanat katoavat.

Olen osannut varautua äidin lähtöön jo pidempään. Olen myös toivonut, että mieluummin elinvuosia vähemmän kuin enemmän, koska Alzheimer on vetänyt äidin kuntoa viime vuosina hyvin rajusti alaspäin. Toiveeni oli, että äiti pääsisi pois ennenkuin joutuisi vuodepotilaaksi, jota käännellään ja syötetään. Vaikka toiveeseeni vastattiin, niin äidin poismeno tuli shokkina. Tässäkin tilanteessa olisin toivunut äidilleni vähän lisää aikaa - edes tämä kesä. Äidillä oli juuri nyt asiat hyvin hoitokodissa.

Äitini omahoitajan kanssa katselimme äidin kuoleman jälkeen kansiota, jota hän kokosi äidilleni. Omahoitaja järjesti äidilleni omaa aikaa. Äidillä oli taksikortti ja käyttörahaa ja sillä he kävivät ostamassa mansikoita, jätskillä ja lounaalla. Viimeinen kuva äidistäni oli kuolinpäivän aamuna. Äiti oli ollut suihkussa ja omahoitaja oli laittanut äidille papiljotit ja äiti hymyili kuvassa. Todella, todella arvostan hoitajien panostusta äitini viimeisten kuukausien aikana. Noita ihania hetkiä omahoitajan kanssa ja meidän yhteisiä piknik-kahveja olisin halunnut äidilleni vielä muutamat lisää.

Hoitajien mahtavaa työpanosta vasten tuntuu kurjalta se, kuinka huonosti osaston johto hoiti äidin poismenoon liittyvän kommunikoinnin ja organisoinnin. Saamamme tieto ei ollut ajantasaista. Alle 20 tunnin kuluessa kuolemasta isääni hoputettiin tyhjentämään äitini huone ja kun olimme 22 tunnin päästä paikanpäällä, oli äitini tavarat jo viety pois. Varastossa meitä odotti äidin tavarat, osa mustissa jätesäkeissä. Se työntekijä, joka oli joutunut tekemään pakkauksen jätesäkkeihin, oli tilanteesta yhtä pahoillaan kuin minä. Kuolintodistuksen tekevän lääkärin yhteystietojen selvittäminen kesti päiviä. Kaikki nämä olivat sellaisia asioita, joihin johdolla pitäisi olla selkeä toimintaprosessi ja ottaa vastuu asioiden hoitamisesta sekä muistaa se, että omaiset ovat tuossa hetkessä järkyttyneitä sekä surullisia. Olen vieläkin vihainen siitä, että isäni joutui tähän tilanteeseen surun keskellä. Onneksi olin itse paikalla, enkä toisella puolella maailmaa.

Pitkään odotettu kesäloma tuntuu aika toisarvoiselta, vaikka yritänkin pitää kiinni siitä, että elämään mahtuisi niitä keveitäkin hetkiä. Edessä on nyt tärkeämpi tehtävä: äidin valmistelu viimeiselle matkalleen.

Äiti 80-vuotispäivänään
21.7.1936-3.7.2019

8. heinäkuuta 2019

Mitä teit kesäkuussa? Söin vähän kakkua

Heinäkuu on vyörynyt päälleni arvaamattomana ja kaaosmaisena. Ehkäpä siksi haluankin palata blogissani vielä kesäkuuhun ja kakkuihin.

Viikko sitten lauantaina ystäväni Tiinan poika pääsi ripille. Oli kiva päästä rippijuhliin todella pitkästä aikaa, viimeksi olen ollut 90-luvun alussa. Meidän perheen omia rippijuhlia saadaan vielä odotella muutama vuosi, koska näyttää siltä, että esikoisemme aikoo jättää väliin rippikoulun aivan kokonaan. Tiina ja hänen miehensä oli järjestänyt hienot juhlat ruokineen, viineineen ja todella näyttävine kakkuineen. Kakut olivat supercoolit! Rippipoika harrastaa kitaran ja rumpujen soittoa sekä kisaa Rubikin kuution ratkaisemisessa sekä SM- että MM-kisoissa. Kakut oli koristeltu harrastusten mukaisesti. Harrastukset olivat läsnä konfirmaatiossakin, rippipoika säesti kirkossa nuorten esitystä sähkökitaralla.



Kakut oli valmistanut http://www.kakkuhelmi.fi/

Herkut eivät rajoittuneet pelkästään kakkuihin vaan tarjolla oli myös macaronseja ja minimuffinseja. Ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan vaahtokarkkineliöitä. Ne olivat todella hyviä, etenkin salmiakkivaahtis! Sää oli todella hyvä ja vieraat pystyivät istuskelemaan suurimmaksi osaksi ulkona. Ihanat juhlat hienolle nuorelle miehelle!

Sunnuntaina oli vuorossa tarjoilujen puolesta samanlainen setti eli lounas ja sen päälle kakkuöverit. Sunnuntain juhla oli kevättalvella kuolleen anoppini muistoksi hänen syntymäpäivänään. Anoppini olisi täyttänyt 70 vuotta. Englanniksi juhlia kuvaisi osuvasti adjektiivi bitter sweet. Meillä kaikilla on ikävä anoppia, etenkin tietysti apella. Anopilla oli hieno elämä: rakastava ja vaimoaan jumaloiva aviomies ja 49 yhteistä vuotta hänen kanssaan, raskas mutta hieno ura merkityksellisessä tehtävässä, kaksi lasta, neljä lastenlasta, läheisiä ystäviä kolmessa eri maassa ja koti maaseudun rauhassa. Ainoa mitä puuttui olisi ollut vähän lisää aikaa ja terveyttä.


Hedelmätuulihattukakku ja suklaakakku

Anopin juhlissa käytimme oman pihan ja pientareen kukkia

Anopin synttärijuhlien kakut oli hankittu St. Honore leipomosta Lohjalta. Minusta sieltä saa Suomen parhaimmat kakut. Anopilta on jäänyt selvästi elämään juhlajärjestelyihin liittyen "ruoka loppuu"-paniikki. Tällä kertaa överiksi oli mennyt kakkujen hankinta. Meillä oli maalaismummolasta poistuessamme mukana 2/3 siitä toisesta hedelmätuulihattukakusta ja melkein puolikas suklaakakku. Piti jo ulkoistaa kakkujen syömistä. Tiistaina toimistolla työkaverit popsivat pois hedelmätuulihattukakun anopin kunniaksi. 

Lomaan olisi neljä työpäivää. Innokas ja pitkä odotus onkin vaihtunut tunteeseen, että saatankin haluta siirtää lomani syksyyn. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä asiaa.

29. kesäkuuta 2019

Puolet elämästäni

Minulla Hra Kepposella oli juhannuksena 19. hääpäivä. Yhteisiä vuosia on kasassa 24. Saavutin jokin aika sitten pisteen, jossa olen ollut puolet elämästäni Hra Kepposen kanssa. Tästä eteenpäin olenkin sitten viettänyt aikaa enemmän hänen kanssaan kuin ilman häntä.

Pitkä parisuhde tuntuu samaan aikaan hyvin luonnolliselta eli "näin asioiden on pitänytkin mennä" ja samaan aikaan oudolta eli "miten on mahdollista, että olen viettänyt puolet elämästäni saman tyypin kanssa ja miten ihmeessä aika on voinut kulua näin nopeasti".

Yleinen neuvo pitkään parisuhteeseen tuntuu olevan, että se tahtolaji. Pitää päättää, että sitoutuu ja pysyä päätöksessään. Minä en ehkä ole lainkaan samaa mieltä. En ole melkein neljännesvuosisadassa tarvinnut tahtoa yhdessä pysymiseen, se on kyllä sujunut tahtomattakin. Vuodet ovat vierineet omalla painollaan. Uskon siihen, että olen tässä parisuhteessa selvästi onnellisempi kuin ilman sitä. Tältä pohjalta on helppo tehdä sellaisia päätöksia, jotka tukevat parisuhdetta. Parisuhteessa on tietysti helppo olla, kun toinen osapuoli on kannustava, lojaali ja rakastava ja  yhteisiin vuosiin on ei ole vielä osunut elämän perusrakenteita murentavia kriisejä.

Meillä hääpäivän viettäminen on "tuuriluonteista". Välillä saatamme ostaa lahjoja, välillä emme. Muutaman vuoden takainen FB-päivitys kertoi, että hääpäivän kunniaksi olin tehnyt 15 litraa salaatteja ja marinoinut 3kg lihaa ja lähettänyt puolisoni takaisin äidilleen ;) Toki vain tilapäisesti.Tänä vuonna Hra Kepponen muisti minua pienimuotoisella uusinnalla yli 19 vuoden takaisesta kosinnasta. Ihana ele!

Alla muutama kuvamuisto hääpäivästämme. Meillä oli tosiaan juhannuksena maalaishäät. Vihkiminen tapahtui vanhassa punaisessa puukirkossa ja juhla pidettiin maalaismummolassa, joka on suvun vanha kesäpaikka. Juhannuksena 2000 aurinko paistoi ja oli todella helteinen juhannus. Aivan mahtava tuuri, koska kaikki vieraat eivät olisivat mahtuneet sisälle, mutta jokaiselle oli paikka pihalle kasatussa juhlateltassa. Fiilis olisi voinut olla vähän vaisu, jos olisi tullut vettä kaatamalla ja vieraat olisivat syöneet toppatakit päällä ;)

Hääkuvaus on tehty hääkirkon takana kätevästi ennen vihkimistä


24. kesäkuuta 2019

Täydelliset juhannussäät - ja kakut

Jopas oli erinomainen juhannussää! Kyllä se nyt vaan on niin, että kesävapaasta tekee aivan erityisen ihanan hyvä sää. Me vietimme juhannuksen maalaismummolassa järven rannalla isoisien ja miehen veljen perheen kanssa.

Meillä oli eri aikataululla liikkuvien juhannusjuhlijoiden kesken hieman aikataulutushaasteita ja päädyimme siihen, että aloitimme juhannuksen juhlinnan päiväkahveilla. Meidän perheemme söi lounaaksi kakkuja ;)

Kahvipöydässä piti olla yksi kakku, mutta kas siellä olikin kolme kakkua! Appi oli ostanut vakiokonditoriastamme Lohjan St. Honoresta ison kakun. Mangosuklaakakku oli suorastaan taivaallista. Isäni oli tehnyt nopean marjakakun, joka oli poikien suosikki. Kälylläni on ruoka-aineallergioita ja hän toi kaiken varalta pienen suklaakakun mukaan. Hih, onneksi minä toin kakun sijasta kuohuviiniä.





Ruokailun ohella toisen juhannuksen pääohjelmanumeron muodosti uiminen. Järvivesi oli ihanan lämmintä ja pojat olisivat pystyneet olemaan siellä vaikka kuinka pitkään. Uimme omassa rannassa ja kunnan uimarannalla poikien pienen serkun kanssa. Uimisen ohella pumpattava kanootti oli ahkerassa käytössä.

Kanootin kaatohommia

Meidän keskimmäisellä on serkku reppuselässä

Juhannuksen ainoa miinus oli se, että jouduimme palauttamaan hoitokoira-Manun. Manu oli todella ihmisystävällinen ja kiltti tapaus. Jälleen olohuoneen lattialla on pidetty varavuodetta, jossa on voinut nukkua päikkäreitä ja yöuniakin Manun kanssa. Manu on laihdutuskuurilla ja hänelle ei saa antaa mitään herkkua ei edes kinkkua. Onneksi Manu tykkää kasviksista ja marjoista. Pojat herkuttelivat yhdessä Manun kanssa kurkkulla.


Toivottavasti sinullakin oli hyvä juhannus!

Minulla on vielä kolme viikkoa kesäloman alkuun ja pyörittelen aika lailla yksikseni toimistoa, joten tylsistymään en ehdi. Mutta #eijaksaisenää

18. kesäkuuta 2019

Esimakua Minskin reissusta

Minun ja ystäväni Jonnan kommunismikiertue täydentyi yhdellä uudella kohteella viikonloppuna: kävimme Minskissä.

Reissu alkoi kuumottelevasti. Autonkuljettajamme ei meinannut saada maksettua tie/parkkimaksua lentokentältä poistuttaessa mitenkään. Häntä kävi jo yksi poliisi hätyyttelemässä maksukopilla. Sitten paikalle ajoi tuliterä poliisibemari ja sitä ajava poliisi oli raivoissaan. Hän huusi mikrofoniinsa sylki roiskuen kirosanoja ja uhkauksia auton siirtämisestä. Auto oli pysäköitynä puomien edessä, kuljettaja maksukopilla ja me istuimme hieman kalvakkaina takapenkillä katsoen ja kuunnellen raivoavaa poliisia. Sellainenhan ei mitenkään onnistunut, että olisimme päässeet puomien läpi maksamatta, kun kopissa ei pystytty käsittelemään maksua ;)  Kuskimme sai lopulta maksettu ja pääsimme porteista läpi ja meidät ohjattiin äkkiä sivukadulle. Olimme jääneet maan presidentin Lukashenkon autosaattueen potentiaaliseksi tukokseksi. Luonnollisesti Lukashenkoa varten piti tyhjentää kilometrikaupalla tietä.

 Minskin keskustan pääkatu

Lukashenkon autosaattueen potentiaalisena tukkeena oleminen jäikin reissun ainoaksi jännittäväksi asiaksi. Minsk oli siisti ja erittäin turvallinen. Palvelut olivat toimivia, joskin ajoittain henkilökunta hiukan hidasta. Maahan saapumis/poistumismuodollisuudet olivat sujuvat ja nopeat. Pari perinteistä itäblokin ankeaa asiaskaspalvelijaa osui vastaan, muuten palvelu oli yllättävän ystävällistä. Englannintaito oli aika vähäistä. Kaikissa ravintoloissa oli menut myös englanniksi, joten turisti pärjää kyllä. Jonnan hyvälle turistivenäjälle oli käyttöä, mutta ilmankin olisimme pärjänneet. Hintataso on edullinen.

Valitsimme hotellimmeksi mahdollisimman neuvostoliittolaishenkisen hotellin. Aina saapuessamme hotelliin se jaksoi hihityttää meitä. Aamupala oli suorastaan elämys kokemus. Muuten ruoka oli hyvää. Eikä hotellissakaan ollut valitettavaa - olihan meillä sviitti :)

 Kyllä on komea aula, on reliefilaattaa, feikkimarmoria lattiassa ja tiski sellainen että tuon onnettoman tyttösen lisäksi olisi mahtunut ainakin 9 muuta respatyttöä

Pyörimme kaupungilla ja teimme kokopäiväretken katsomaan kahta eri linnaa. Laitoimme testiin minskiläisen retkifirman bisneksen tekohalukkuuden, ostimme lauantaina klo 12 sunnuntaiaamuksi linnaretken. Njet problem! Luulin olleeni suhteellisen hyvin perillä Euroopan historiasta, mutta Valko-Venäjällä selvisi, että en lainkaan tiennyt Liettuan olleen aikoinaan itäinen mahtimaa, joka kattoi myös Valko-Venäjän ja osan Puolaa.

Minskissä on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on neuvostoliittolaisin kaupunki, jossa olen käynyt. Hassuhattuista puolimilitääristä valtion henkilöstöä on huimat määrät. Kaupan kassoilla on päässään 50-luvun hilkat. Leninin patsas on vielä jäljellä paraatipaikalla. Minsk se on myös orastava sekoitus uutta henkeä. Kauppakeskuksessa on paikallisten tuotteiden ohella kaiken maailman ketjukaupat ja muutama luksusputiikkikin. Perinteisten perunapannukakkujen sijasta voi mennä vaikka sushibufeeseen. Kadunvarsilla on houkuttelevia terassiravintoloita.


Matkustaisinko uudestaan Minskiin tai Valko-Venäjälle?
Sanoisin, että Minsk on nyt nähty. Valko-Venäjällä olisi minulle vielä yksi houkutus jäljellä. Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueen luonnonpuistossa ja metsissä on jäljellä Euroopan viimeinen populaatio visenttejä eli eurooppalaisia biisoneja. Olisihan se aivan ällistyttävää nähdä koivumetsässä biisoni!

Juuri tällä hetkellä minua suorastaan kuumottelee biisonimatkailu. Haluaisin ehdottaa perheelle, että ensi kesänä ajetaan Balttian läpi Puolaan etsimään biisoneita. En kuitenkaan taida uskaltaa, koska saatan lähestyä sitä pistettä lomasuunnittelussa biisoniretkimatkalla, jossa Hra Kepponen takavarikoi kaikki matkustusasiakirjani ja ehkäpä myös ajokorttinikin :D

Matkustustietoa
-Minskiin voi matkustaa lentäen ilman viisumia. Maksimi perilläoloaika on 5vrk
-Belavia lentää suoraan Helsingistä 5-6 päivänä viikossa
-Maahan saapuessa pitää olla kirjallinen todistus matkavakuutuksesta

14. kesäkuuta 2019

Äiti, me halutaan pelata öisin

Meillä on koko kevät väännetty nukkumaanmenoajoista. Sekä arkena että viikonloppuna. Esikoisella ja keskimmäisellä oli siis suuria odotuksia lupaukseni suhteen, että ensimmäisellä lomaviikolla saisi valvoa vapaammin.

Luonnollisesti meillä vanhemmilla ja pojilla oli aivan erilaiset käsitykset vapaammasta valvomisesta. Heti alkuviikosta ajauduin konfliktiin keskimmäisen kanssa. Heräsin hyvin pian nukahdettuani keskimmäisen innostuneeseen ääneen. Poika pelasi puolilta öin kuuloke-mikroni päässään verkkopeliä ja innostuksissaan huusi pelikavereilleen. Sovimme, että heti sen pelin jälkeen poika lopettaa ja menee nukkumaan.

Seuraava herätys tulikin sitten klo 02 ja jälleen keskimmäisen toimesta. Herätys katkaisi kamelin selän ja sitä myöten nettiyhteyden. Hyvä ettei katkennut kuopuksen jalkakin, kun meinasin kompastua häneen. Keskimmäisen ei suinkaan lopettanut pelaamista kuten sovimme. Jotta hänen äänensä ei herättäisi minua, hän oli sulkenut huoneensa oven. Kuopus asustaa samassa huoneessa ja nukkuu parvisängyssä. Päivä oli helteinen ja yökin todella lämmin ja pleikan tuuletin suorastaan huusi. Parvisängyssä oli lämpötila muuttunut kuopukselle sietämättömäksi. Kuopus oli kerännyt kaikki helposti löytyvät pehmikkeet eli fleecepeiton, pari kylpytakkia ja peiton ja kasannut ne makuualustakseen yläkerran aulaan ilmalämpöpumpun alle.  Aamulla tekstiilimytty oli kääntynyt melkein kokonaan ylösalaisin. Ilmeisesti siinä ilmalämpöpumpun alla oli iskenyt vilu. Kuopus nukkui niin sikeästi, että luovuin herätysyrityksistä.

Kuopus nukkuu yläkerran aulassa, onneksi näkyi sentään varpaat
Esikoinen hoitaa yövalvomisensa hiljaisesti muitä häiritsemättä. Heti alkuviikosta selvisi, että mopo oli lähtenyt käsistä myös häneltä. Hra Kepponen nousi kuuden pintaan ja hämmästyksekseen löysi esikoisen keittiöstä syömässä mikroruokaa. Tokihan siinä nälkä tulee, kun pelaa aivan koko yön. Vanhempien kypsyminen ja turhautuminen laski aivan uudelle tasolle, kun selvisi, mistä esikoinen oli saanut ruuat. Hän oli käynyt tiistaiaamuna klo 05 jälkeen Prismassa ostoksilla. Sinänsä pisteet aktiivisuudesta, Prismaan tulee aikamoinen kävelymatka. Turhautuminen siitä, että 14v ei voi juoksennella aamuyöstä pitkin kylää vanhempien tietämättä.

Olemme palanneet takaisin nettisäännöstelyn aikaan ainakin siihen saakka, kunnes nuoriso alkaa hanskata kohtuuden käsitteen. On mahdollista, että nettisäännöstely puretaan joskus 2029. Noh, mitä tekee nuoriso? Tietenkin kaikkensa voidakseen valvoa jonkun laitteen äärellä. 14v on tietenkin lataa perheen kaikille mahdollisille laitteille suoratoistopalvelujen  sarjojen jaksoja etukäteen. Voitto se on sekin, kun katsoo rikkinäiseltä mininäytöltä yöllä sängyssä tv-sarjoja! 

Periksi ei anna keskimmäinenkään. Hän ei ole onnistunut viettämään öitään ruudun kanssa. Poika ei ole antanut asian lannistaa häntä. Hänkin valvoo vaikka väkisin. Poika maalasi aamuyöhön saakka War Hammer ukkeleitaan. Voitto se on sekin!

Jatkuva nukkumisesta vääntäminen on todella turhauttavaa, mutta asia saa huvittaviakin piirteitä. Ilmaan on heitetty uhkauksia siitä, että joku aikoo kuunnella äänikirjaa koko yön :) Aloin jo toiveikkaana odottamaan, että milloin pojat uhkaavat lukevansa koko yön.

Toisella lomaviikolla on valkaistu vähän poikien nenää. Keskimmäinen oli muutaman päivän vaarin kanssa maalaismummolassa ilman laitteita. Myöhemmin vuoro vaihtui ja nyt maalaismummolassa ovat esikoinen ja kuopus vaarin kanssa. Laitteina yksi huonosti toimiva kännykkä ja yksi rähjäinen ipad.

Aikaisempina vuosina kesäkuusta suurimman osan pojat kuluttivat erilaisilla päiväleireillä. 14v kieltäytyi jo viime kesänä lähtemästä. Tänä vuonna keskimmäinen ja kuopus eivät päässeet lainkaan sopuun leirivalinnasta. Kuopus olisi mennyt yksinkin, mutta keskimmäinen ei. Se on hienoa, että vaari on jaksanut vahtia ja ruokkia poikia maalaismummolassa. Pojat ovat päässeet uimaan ja ruutupaastoamaan.

Tiedän, että emme ole yksin tämän yökukkumisongelman kanssa, koska pojat pelaavat koulukavereidensa kanssa. Vertaistuki tekisi silti hyvää. Väännetäänkö teillä peli- ja uniajoista?

11. kesäkuuta 2019

Viime viikon parhaat

Poikien ensimmäistä kesälomaviikkoa kuvannee parhaiten adjektiivi hermostuttava. Raivostuttava ja vähäuninen kävisi myöskin kuvaukseksi. Palaan noihin tunnelmiin vielä erikseen, mutta ensin viikon kivat jutut.

Keskiviikkona pääsin "Marjon matkassa"-blogin Marjon siivellä Krapin kesäteatterin ensi-iltaan katsomaan Tankki täyteen 2: Maallamuuttajat. Pari kesää sitten kävinkin sopivasti katsomassa Krapissa "sarjan" edellisen osan. Krapin kesäteatteri on siinä mielessä hyvin perinteinen, että näytelmänä on useinmiten kevyt komedia. Krapin kesäteatterin näytelmät tuottaa Keski-Uudenmaan Teatteri KUT.


Minusta komedia on sitä vaikeinta teatteria. Kuulun siihen joukkoon yleisöä, jota ei useinkaan naurata. Se, että komedia ei juurikaan naurata ei tarkoita sitä, että esitys ei olisi viihdyttävä tai että se olisi peräti huono. Aina vaan vitsit eivät nappaa. Tai siis usein ne eivät osu minuun. Tätä ongelmaa ei ollut lainkaan Tankki täyteen 2 kanssa! Näytelmä oli vetäisty juuri sopivasti farssin puolelle ja se oli ajoittain suorastaan hulvattoman hauska!

 Emmi ja Sulo, kuva https://www.kut.fi

Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Sitä sinänsä saattoi odottaa, koska kaartiin kuului varmoja ammattilaisia. Sulona loistaa Jarkko Pajunen, Reinikaisena Seppo Halttunen ja Emminä Sanna Saarijärvi. Käsikirjoitus on hyvä ja sopivasti tässä ajassa, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin muutaman vuosikymmenen taa.

Tankki täyteen 2 on tähän mennessä paras Krapissa näkemäni kesäteatteriesitys ja se kuuluu minun komediallisten kesäteatterikokemusten kärkikastiin.

Kiitos arkiviikon kohokohdasta Marjo!

Viikonloppuna vietimme Hra Kepposen kanssa aikuisten laatuaikaa vastapainoksi koululaisten ensimmäisen lomaviikon koettelemuksille. Tehtiin vähän maalaismummolahommia ja palkitsimme itsemme kirkkonummelaisen BistrOmatin salaateilla.

Grillatut jättikatkarapu-vuohenjuustosalaattia, aiolia ja parmesania

Salaatti oli todella hyvää ja täyttävä. Sorruimme tilaamaan vielä jälkkäritkin. Mikä yllätys :) Minä söin raparperitartaletin raparperisorbetilla. Raparperisorbetti oli mahtavan makuista.


Ehdimme myös piipahtamaan Haagan alppiruusupuistossa. Kävimme ensimmäistä kertaa siellä viime keväänä ja ihastuimme. Tänä keväänä ajoitus oli kukintojen osalta vielä onnistuneempi ja paikka oli kuin satumetsä. Alppiruusuja ja atsaleoja ympäröivä vehreä metsä luo upeat puitteet ja kontrastin kukille. Todella, todella kaunista! Varmaan vielä ainakin tämän viikon puisto on aika täydessä kukinnassa.

Atsalea-alue oli niin upea!



Prinssi Ruususeni 




Tarjoilin Prinssi Ruususelle kotimaisia mansikoita ja vaniljakastiketta