14. kesäkuuta 2019

Äiti, me halutaan pelata öisin

Meillä on koko kevät väännetty nukkumaanmenoajoista. Sekä arkena että viikonloppuna. Esikoisella ja keskimmäisellä oli siis suuria odotuksia lupaukseni suhteen, että ensimmäisellä lomaviikolla saisi valvoa vapaammin.

Luonnollisesti meillä vanhemmilla ja pojilla oli aivan erilaiset käsitykset vapaammasta valvomisesta. Heti alkuviikosta ajauduin konfliktiin keskimmäisen kanssa. Heräsin hyvin pian nukahdettuani keskimmäisen innostuneeseen ääneen. Poika pelasi puolilta öin kuuloke-mikroni päässään verkkopeliä ja innostuksissaan huusi pelikavereilleen. Sovimme, että heti sen pelin jälkeen poika lopettaa ja menee nukkumaan.

Seuraava herätys tulikin sitten klo 02 ja jälleen keskimmäisen toimesta. Herätys katkaisi kamelin selän ja sitä myöten nettiyhteyden. Hyvä ettei katkennut kuopuksen jalkakin, kun meinasin kompastua häneen. Keskimmäisen ei suinkaan lopettanut pelaamista kuten sovimme. Jotta hänen äänensä ei herättäisi minua, hän oli sulkenut huoneensa oven. Kuopus asustaa samassa huoneessa ja nukkuu parvisängyssä. Päivä oli helteinen ja yökin todella lämmin ja pleikan tuuletin suorastaan huusi. Parvisängyssä oli lämpötila muuttunut kuopukselle sietämättömäksi. Kuopus oli kerännyt kaikki helposti löytyvät pehmikkeet eli fleecepeiton, pari kylpytakkia ja peiton ja kasannut ne makuualustakseen yläkerran aulaan ilmalämpöpumpun alle.  Aamulla tekstiilimytty oli kääntynyt melkein kokonaan ylösalaisin. Ilmeisesti siinä ilmalämpöpumpun alla oli iskenyt vilu. Kuopus nukkui niin sikeästi, että luovuin herätysyrityksistä.

Kuopus nukkuu yläkerran aulassa, onneksi näkyi sentään varpaat
Esikoinen hoitaa yövalvomisensa hiljaisesti muitä häiritsemättä. Heti alkuviikosta selvisi, että mopo oli lähtenyt käsistä myös häneltä. Hra Kepponen nousi kuuden pintaan ja hämmästyksekseen löysi esikoisen keittiöstä syömässä mikroruokaa. Tokihan siinä nälkä tulee, kun pelaa aivan koko yön. Vanhempien kypsyminen ja turhautuminen laski aivan uudelle tasolle, kun selvisi, mistä esikoinen oli saanut ruuat. Hän oli käynyt tiistaiaamuna klo 05 jälkeen Prismassa ostoksilla. Sinänsä pisteet aktiivisuudesta, Prismaan tulee aikamoinen kävelymatka. Turhautuminen siitä, että 14v ei voi juoksennella aamuyöstä pitkin kylää vanhempien tietämättä.

Olemme palanneet takaisin nettisäännöstelyn aikaan ainakin siihen saakka, kunnes nuoriso alkaa hanskata kohtuuden käsitteen. On mahdollista, että nettisäännöstely puretaan joskus 2029. Noh, mitä tekee nuoriso? Tietenkin kaikkensa voidakseen valvoa jonkun laitteen äärellä. 14v on tietenkin lataa perheen kaikille mahdollisille laitteille suoratoistopalvelujen  sarjojen jaksoja etukäteen. Voitto se on sekin, kun katsoo rikkinäiseltä mininäytöltä yöllä sängyssä tv-sarjoja! 

Periksi ei anna keskimmäinenkään. Hän ei ole onnistunut viettämään öitään ruudun kanssa. Poika ei ole antanut asian lannistaa häntä. Hänkin valvoo vaikka väkisin. Poika maalasi aamuyöhön saakka War Hammer ukkeleitaan. Voitto se on sekin!

Jatkuva nukkumisesta vääntäminen on todella turhauttavaa, mutta asia saa huvittaviakin piirteitä. Ilmaan on heitetty uhkauksia siitä, että joku aikoo kuunnella äänikirjaa koko yön :) Aloin jo toiveikkaana odottamaan, että milloin pojat uhkaavat lukevansa koko yön.

Toisella lomaviikolla on valkaistu vähän poikien nenää. Keskimmäinen oli muutaman päivän vaarin kanssa maalaismummolassa ilman laitteita. Myöhemmin vuoro vaihtui ja nyt maalaismummolassa ovat esikoinen ja kuopus vaarin kanssa. Laitteina yksi huonosti toimiva kännykkä ja yksi rähjäinen ipad.

Aikaisempina vuosina kesäkuusta suurimman osan pojat kuluttivat erilaisilla päiväleireillä. 14v kieltäytyi jo viime kesänä lähtemästä. Tänä vuonna keskimmäinen ja kuopus eivät päässeet lainkaan sopuun leirivalinnasta. Kuopus olisi mennyt yksinkin, mutta keskimmäinen ei. Se on hienoa, että vaari on jaksanut vahtia ja ruokkia poikia maalaismummolassa. Pojat ovat päässeet uimaan ja ruutupaastoamaan.

Tiedän, että emme ole yksin tämän yökukkumisongelman kanssa, koska pojat pelaavat koulukavereidensa kanssa. Vertaistuki tekisi silti hyvää. Väännetäänkö teillä peli- ja uniajoista?

11. kesäkuuta 2019

Viime viikon parhaat

Poikien ensimmäistä kesälomaviikkoa kuvannee parhaiten adjektiivi hermostuttava. Raivostuttava ja vähäuninen kävisi myöskin kuvaukseksi. Palaan noihin tunnelmiin vielä erikseen, mutta ensin viikon kivat jutut.

Keskiviikkona pääsin "Marjon matkassa"-blogin Marjon siivellä Krapin kesäteatterin ensi-iltaan katsomaan Tankki täyteen 2: Maallamuuttajat. Pari kesää sitten kävinkin sopivasti katsomassa Krapissa "sarjan" edellisen osan. Krapin kesäteatteri on siinä mielessä hyvin perinteinen, että näytelmänä on useinmiten kevyt komedia. Krapin kesäteatterin näytelmät tuottaa Keski-Uudenmaan Teatteri KUT.


Minusta komedia on sitä vaikeinta teatteria. Kuulun siihen joukkoon yleisöä, jota ei useinkaan naurata. Se, että komedia ei juurikaan naurata ei tarkoita sitä, että esitys ei olisi viihdyttävä tai että se olisi peräti huono. Aina vaan vitsit eivät nappaa. Tai siis usein ne eivät osu minuun. Tätä ongelmaa ei ollut lainkaan Tankki täyteen 2 kanssa! Näytelmä oli vetäisty juuri sopivasti farssin puolelle ja se oli ajoittain suorastaan hulvattoman hauska!

 Emmi ja Sulo, kuva https://www.kut.fi

Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Sitä sinänsä saattoi odottaa, koska kaartiin kuului varmoja ammattilaisia. Sulona loistaa Jarkko Pajunen, Reinikaisena Seppo Halttunen ja Emminä Sanna Saarijärvi. Käsikirjoitus on hyvä ja sopivasti tässä ajassa, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin muutaman vuosikymmenen taa.

Tankki täyteen 2 on tähän mennessä paras Krapissa näkemäni kesäteatteriesitys ja se kuuluu minun komediallisten kesäteatterikokemusten kärkikastiin.

Kiitos arkiviikon kohokohdasta Marjo!

Viikonloppuna vietimme Hra Kepposen kanssa aikuisten laatuaikaa vastapainoksi koululaisten ensimmäisen lomaviikon koettelemuksille. Tehtiin vähän maalaismummolahommia ja palkitsimme itsemme kirkkonummelaisen BistrOmatin salaateilla.

Grillatut jättikatkarapu-vuohenjuustosalaattia, aiolia ja parmesania

Salaatti oli todella hyvää ja täyttävä. Sorruimme tilaamaan vielä jälkkäritkin. Mikä yllätys :) Minä söin raparperitartaletin raparperisorbetilla. Raparperisorbetti oli mahtavan makuista.


Ehdimme myös piipahtamaan Haagan alppiruusupuistossa. Kävimme ensimmäistä kertaa siellä viime keväänä ja ihastuimme. Tänä keväänä ajoitus oli kukintojen osalta vielä onnistuneempi ja paikka oli kuin satumetsä. Alppiruusuja ja atsaleoja ympäröivä vehreä metsä luo upeat puitteet ja kontrastin kukille. Todella, todella kaunista! Varmaan vielä ainakin tämän viikon puisto on aika täydessä kukinnassa.

Atsalea-alue oli niin upea!



Prinssi Ruususeni 




Tarjoilin Prinssi Ruususelle kotimaisia mansikoita ja vaniljakastiketta

6. kesäkuuta 2019

Paras tapa nauttia alppimaisemista

Ennen Sveitsin reissua olin katsellut kuolaten katsellut kuvia luksushotellien uima-altaista. Kuolauslistan ykkösenä oli Hotel Villa Honegg ja sen panoramauima-allas. Tuo elämys jäi kokematta, ajomatka oli 1t 45min per suunta, 4 tunnin kylpylälippuja oli saatavilla aikavälille 8-12 tai 19-23 ja hintaa uimiselle olisi tullut 90CHF eli 80€. Siis 80€ pääsystä uima-altaalle! Kakkosvaihtoehdon kanssa oli samat ongelmat eli hankala aika, pitkä matka ja kallis hinta. Niinpä päädyin sitten kaikken lähimpään hotellikylpylään ulkouima-altaalla, vaikka sillä ei ollut tarjota huikeita näkymiä vuorelta alas laaksoon. Elena hillitsi odotuksiani, 23€ hinnalla ei voi kuulemma odottaa mitään vau-elämystä, paikka tuskin on juurikaan Helsingin Allas Seapoolia kummoisempi kokemus.

Lähikylpylä tarjosi minulle ihan riittävästi vau-elämystä! Maisema oli mahtava! Altaista on upea näköala Thunjärven ylitse suoraan Niesenvuorelle. Ulkoaltaassa oli 32-asteista merivettä, joka tuoksui ihanasti eukaliptukselta ja altaassa oli jos jonkin moista poretta ja hierontaominaisuutta. Asiakkaita oli mukavan vähän. Minusta se oli aivan taivaallinen paikka!

Aika vaatimaton maisema - vai kuinka ;)

Mahtava pyramidin mallinen Niesen näkyi altaille



Allasaluetta ympäröi kauniit kukkaistutukset

Uinnin jälkeen istuskelin terassilla kahvilla

Paikka: Beatus Wellness and Spa Hotel, Merligen

Onneksi vasta loman lopuksi selvisi, että Elenan ystävällä on reilusti uimalippuja Beatukseen ja hän olisi mielellään vienyt meitä Beatukseen tai antanut lippuja ja vahtinut vauvaa. Jos olisin tiennyt tämän jo aikaisemmin, niin lomaohjelma olisi saattanut keskittyä Beatuksen uima-altaaseen.

PS. Pahoittelut kuvalaadusta, jouduin kuvaamaan kännykällä pahasti vastavaloon.

Ainiin, tältä olisi näyttänyt 80€ uima-allasnäkymä

 

3. kesäkuuta 2019

Sveitsin Alppimaisemia

Toukokuussa olin viikon Hra Kepposen serkun luona. Hän muutti jo useita vuosia sitten työn perässä Sveitsiin Bernin kanttoniin. Yhteys serkkuun katkesi tuossa kohtaa, mutta se alkoi uudestaan häiden kautta. Heti häissä tuntui siltä, että minulla ja Elenalla synkkasi hyvin, ikä- ja kulttuurieroista huolimatta. Some on mahdollistanut yhteydenpidon kahden eri maan välillä ja olemme toki tavanneet aina, kun pariskunta tulee Suomeen vierailulle. Nyt kun Elena on vielä vauvan kanssa kotona, niin päätin toteuttaa haaveen vierailla heillä.

Viikko meni todella nopeasti. Aika usein nukuin aamulla vähän pidempään, sitten juotiin Elenan kanssa aamukahvit jutellen aivan kaikesta, aamupäivisin leikitin vauvaa tai tyrkin häntä vaunuissa. Kun vauveliini meni päikkäreille, niin minä lähdin retkeilemään. Aivan lähialueen retkille lähdimme kolmistaan.

Säät olivat ajankohtaan nähden tavallista huonommat. Oli hyvin pilvistä, tuulista ja useina päivinä myös tihkusateista. Alhaalla roikkuvat pilvet torppasivat suunnitelmani käydä Jungfraujochilla, jossa sijaitsee Euroopan korkeimmalla oleva juna-asema. Välillä tosin aurinkokin pilkisteli. Naureskelin itsekseni, että oli varmaan hyvä, että sää ei ollut täydellinen. Muuten olisin saattanut jäädä toiseksikin viikoksi tuijottelemaan jumalaisen kauniita maisemia.

Viikon aurinkoisimpana päivänä menin gondolihissillä Stochornin huipulle ihailemaan maisemia. Se oli samalla minulle arviokäynti, että kuinka paljon pilviä on taivaalla tuollaisena puolipilvisenä päivänä.

Alhaalla laaksossa oli keväistä ja niin vaaleanvihreää

Gondolihissikyyti tapahtuu kahdella eri hissillä. Toiveikkaana ajattelin, että ensimmäisen hissin tasanteelta pääsisin vähän kävelemään. Lunta oli niin paljon jäljellä, että olisi pitänyt olla icebug-kengät mukana, jossa olisi voinut mennä kävelylle.

Ensimmäinen nousu menossa

Toinen nousu ja kuten näkyy niin kovasti lumista on vielä



Ikkunaselfie :)


Minulla kului aikaa vuorireissulla paljon. Toinen terasseista oli niin mukavasti tuulen suojassa, että siinä oli kiva vaan seisoskella ihailemassa näkymiä. Sen lisäksi istuin ravintolassa ikkunapöydässä lounaalla. Tässä kohtaa pitää todeta, että gondolilippu maksoi 58CHF eli noin 52€ ja lounaspasta maksoi 24CHF eli 21€. Ruoka kaupassa, lihaa ja kalaa lukuunottamatta, on lähempänä Suomen hintoja kun nuo huvitukset. Ravintola-annokset olivat sellaista kokoluokkaa, että mitään alkupaloja ei todellakaan tarvitse eikä välttämättä edes jälkiruokakaan mahdu annoksen jälkeen.

 Maukkaassa lounaspastassa oli kanapullia ja tomaattikastiketta ja siihen kuului pieni alkusalaatti

Piti kuvata, kuinka hurjia railoja kallioon sulamisvedet ajansaatossa uurtavat

Alppeja ei olisi sen kummemmin tarvinnut lähteä katsomaan, koska ne näkyvät suoraan Elenan pienelle pihalle. Siinä oli aika kiva istua aamulatte kourassa ihailemassa näkymiä. Alpit näkyvät taustalla melkein jokaisessa Bernin kanttonin kaupungissa, onhan kanttoni keskellä Alppeja.

Alppilaakso matkalla Lucerneen

Alpit Thunjärveltä nähtynä

Alpit Lucernen taustalla

Nautiskelin aivan täysillä Sveitsin kauneudesta, sekä Alpeista että ihanista vanhoista rakennuksista. Niin ja tietysti myös vesistöistä. 

Kivaa uutta viikkoa!

31. toukokuuta 2019

Viikonloppurapsa

Viikot tuntuvat menevän yhdessä hujauksessa. Haluaisin ajan kulkevan hitaammin, jotta ehtisin nauttia kevään väreistä ja tuoksuista. Sen sijaan pyörin arkilimbossa, joka sujuu päivä päivältä raskaammin. Minua alkaa jo huolestuttamaan, että riittääkö kuntokestävyys kesälomaan saakka. Viime viikonloppuna sain nauttia hyvästä seurasta, ruuasta ja kulttuuristakin. Ihan kohta ollaan jo taas viikonlopussa - ihanaa!

Meidän keskimmäisen kummit olivat viettämässä Helsinkiviikonloppua ja menimme yhdessä heidän kanssaan Lintsille katsomaan UIT:n kevätrevyytä. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt UIT:ssa. Mietin, että ehkä olen viimeisen 14 vuoden aikana käynyt kerran. Jossain vaiheessa kävin aika säännöllisesti katsomassa UIT:n revyyt, mutta sitten iski kyllästyminen. Tuntui, että samat vitsit ja koreografiat kiersivät vuodesta toiseen. En tiedä oliko tauko tehnyt hyvää vai oliko tuotanto onnistunut aikaisempaa paremmin, mutta "Herkkua kuin heinänteko" showta olisin katsellut vaikka pidempäänkin. Eniten tykkäsin musiikista, mutta sketseissäkin oli oikein onnistuneita numeroita. Sen verran hyvä fiilis jäi UIT:sta, että voisin mennä ensi vuonnakin.


Revyyn jälkeen kävimme syömässä vietnamilaisessa Lie Mi ravintolassa. Olen ennen valitellut keittiön hitautta. Nyt siihen oli tullut parannus - tai ainakin siis muutos. Ruoka tuli salamannopeasti pöytään, tosin kaikki ruoka tuli pöytään kerralla niin alkupaloiksi valitsemamme annokset kuin pääruuiksi valitut annokset. Hiukan harmillista. Lie Men ruoka on edelleen maukasta, hinta kohtuullinen, mutta palvelussa vieläkin parantamisen varaa.

 Söin jälleen vakioannokseni, joka on Shanghai tacos

Lauantai oli piknikpäiväni. Tapasimme isäni kanssa äitini hoivakodilla termoskahvien ja pullien kanssa. Sää oli vähän oikukas, mutta ehdimme juuri ja juuri juoda pihakahvit ennenkuin jäätävä tuuli ajoi meidän takaisin sisälle.

 Piknik

Sunnuntaina juhlimme kummien kanssa alkukuusta 12 vuotta täyttänyttä keskimmäistämme. Tein tacopiiraan ja tarjoilin sen kanssa kahden melonin salaattia. Jälkkäriksi Hra Kepponen paistoi vohveleita.



Viime viikonlopun herkutteluputki alkoi jo torstaina, kun kävimme kuopuksen kanssa ulkona syömässä. Ravintolareissu oli palkkio pojan koemenestyksestä. Hän on saanut lukuvuoden kahdesta edellisestä saksan kokeesta 7+ ja lukuvuoden viimeiseen kokeeseen valmistautuminen otti koville. Poika kysyi, että pääseekö hän syömään ravintolaan, jos kokeesta tulee 9. Tässä kohtaa oli helppo ottaa lahjukset peliin ja luvata ravintolareissu. En myöskään uskonut motivaation kantavan noin isoon nostoon. Ravintolareissu seurasi moisesta lupauksesta :)

Poika tinki itselleen jälkkärinkin ja valitsi tietenkin tiramisun

22. toukokuuta 2019

Berliinin eläintarha ja huoneistomme

Ennenkuin alan kirjoittelemaan postauksia Sveitsistä, niin vielä viimeinen juttu Berliinistä jakoon.

Meidän pojat tykkäävät eläintarhoista ja jos vaan reissulle osuu jokin hyväksi tiedetty eläintarha, niin vierailemme siellä. Siitäkin huolimatta, että en aina tiedä, että mitä eläintarhoista pitäisi ajatella. Onko oikein pitää villieläimiä vankina? Onko tekopyhää vastustaa eläintarhoja, jos syö lihaa? Onko eläintarhojen tehtävänä tarjota tietoa ja kokemuksia, ylläpitää lajistoa eikä vain tehdä bisnestä? Toistaiseksi siis vierailemme edelleen eläintarhoissa ja koitan välttää ne eläintarhat, joissa vierailusta tulee paha mieli.

Berliinin eläintarha on puitteiltaan hyvä ja siellä on eniten maailmassa eläinlajeja. Viimeistään eläintarhaan saapuessa kannattaa katsoa ohjelmasta milloin on minkäkin eläimen ruokinta. Ne ovat erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Merileijonilla on edelleen kerran päivässä "näytös". Ne pelaavat hieman palloa, tekevät pari temppua ja pitävät yhdessä henkilökunnan kanssa "uimahyppynäytöksen" eli hyppivät vuorollaan eri korkeuksilta veteen. Omat suosikkini olivat tietenkin pandat ja sitten virtahepojen ruokinta. 

Pandatalossa oli omillan puolillaan rouva ja herra pandat. Ensin pandoja ei näkynyt lainkaan. Hetken odoteltuamme toinen panda tallusteli paikalle. Pojat jo siinä miettivät, että olisipa kiva tietää, että kumpi on kumpi. Myöhemmin tunnistautuminen osoittautui yllättävän helpoksi ;)

Liekö herra vai rouva panda?

Mukavan leppoisalta näytti pandan elämä. Ne hieman tallustelivat rennosti, söivät ja köllöttelivät ruokansa vieressä. Noin minäkin haluaisin kuluttaa aikaani. Onneksi on kohta lomakausi :)

Kyllä hän on varmastikin herra panda

Nyt yhdistyy loikoilu ja ruokailu

Lopulta rouva pandakin tuli näytille, mutta paikkaan jossa pystyi kuvaamaan vain lasi lävitse

Olin yllättynyt siitä, kuinka häijyn näköiset hampaat virtahevolla on. Pelottavat!
Virtahevot ovat Afrikan vaarallisin eläin, tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu laji.
Pentujaan puolustavat naaraat ovat agressiivisia (tarvitsisivat jonkun keskustelupalstan selvästi)

 
Tässä pötköttää kääpiövirtahepo. Ensimmäistä kertaa edes kuulin lajista.

Kävimme katsomassa jääkarhuakin. Rouva jääkarhu oli saanut poikasen joulukuussa ja pentu oli poistunut pesästä ensimmäistä kertaa maaliskuussa. Me emme pentua nähneet. Jääkarhun osalta eläintarhan olot saivat minut surulliseksi. Jo huhtikuussa eläintarhassa on tolkuttoman kuuma.


Suunniteltu tonnin matkabudjettimme ylittyi hieman, koska päätimme vuokrata isomman huoneiston. Olen menestyksekkäästi vuokrannut yksityishenkilöiden asuntoja Booking.comin kautta ja sieltä löysin käytämämme huoneiston. Minulle huoneiston valttikorttina oli sisustus ja poreamme. Ehkä vähän hassua valita sisustuksen perusteella majapaikka, mutta joskus näinkin. Olin nimittäin aivan myyty olohuoneen seinämaalaukselle.

Aivan mahtava Berliinimaisema olohuoneen seinässä






Hra Kepponen ensin hiukan nikotteli sisustusta: "En haluaisi majoittua jossakin museossa", mutta paikan päällä hänkin piti sisustuksesta. Pienemmät pojat olivat aivan haltioissaan: "Aivan kuin asuisimme jossain vanhassa linnassa!" Kyseessä oli kerrostalon alakerran korkea ja erikoinen huoneisto, ei siis mikään oikea linna.Teinikin oli hyvin tyytyväinen, koska poreamme. Minäkin nautin muutamasta yöstä "linnan" koristeellisessa sängyssä, vaikka en sellaista ottaisi kotiini edes ilmaiseksi. Seinämaalaus kelpaisi kyllä omaan kotiinkin. Samassa talossa oli leipomo-kahvila ja lähellä metroasema, ratikkapysäkki, ruokakauppa ja muutama ravintola, joten majoitus oli oikein onnistunut kokemus. 


Kaikkiaan Berliini oli hyvä kohde lapsiperheelle. Tekemistä ja näkemistä riittää useaksi päiväksi, EasyJetin lentoja saa hyvinkin edullisesti, majoitus on edullista verrattuna muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, ruokavaihtoehtoja löytyy moneen budjettiin ja Tropic Island tarjoaa unohtumattoman valerantapäivän. Huhujen mukaan Berliini toimii myös shoppailupaikkana.