21. maaliskuuta 2019

Suomen hauskin aamiaispaikka

Postauksen otsikko tulee suoraan meidän keskimmäiseltä, joka muistelee vielä vuosi vierailun jälkeen kyseistä paikkaa Suomen hauskimpana aamiaispaikkana. Harmillisesti tämä paikka sijaitsee sen verran kaukana, että säännölliseen vierailuun ei ole mahdollisuutta.

No, mikäs se paikka sitten onkaan? Se on Hostel Cafe Koti Rovaniemellä.

Noin vuosi sitten matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja etsin meille aamiaispaikkaa. Toki ABC:t ja vastaavat tarjoavat ihan kelvollista aamiaista, mutta toivoin löytäväni jonkun paikan, jossa olisi hyvän aamiaisen lisäksi ihan omanlainen fiiliksensä. Kivan fiiliksen tarjosi entisen pankin tiloissa toimiva Cafe Koti, jonka yhteydessä toimii myös hostel.

Mikä vetosi meidän keskimmäiseen? Viime vuonna poika oli siis vielä 10v (tosin melkein 11v) ja hän rakastui sisustuksen leikkisyyteen! Me emme ole sisustusperhe juuri lainkaan. En ehdi laittamaan kotia enkä siis harrasta sisustamista. Siksi oli aika yllättävää, että sisustus kolahti poikaani niin vahvasti. Sisustuksessa oli kolme asiaa ylitse muiden: leveät ikkunalaudat tyynyineen, katosta roikkuvat korituolit ja tilan valoisuus, jota korosti kirkas kevättalven aamuaurinko.

Leveät ikkunalaudat oli otettu istumakäyttöön. Ikkunalaudalla oli reilusti erilaisia tyynyjä ja näppäriä tarjotinpöytiä. Suuret ikkunat antavat hienosti valoa tilaan. Lapsista tietenkin parasta oli se, että ikkunalaudalla pystyi aamiaisen lomassa pötköttelemään :) Pötkötellessä oli kuulemma vähän sellainen olo kuin olisikin ollut etelän auringon alla Rovaniemen sijasta.

Aamiaista ja pötköttelyä ihanassa aamuauringossa

Kun pojat olivat syöneet aamiaisensa, he siirtyivät odottelemaan aikuisia korituoleihin. Kuka voisikaan vastustaa korituoleja, joissa voi keinutella? Keskimmäisen sisustusfantasiaan kuuluu korituoli! Sellainen pitäisi saada viimeistään ensimmäiseen omaan kotiin.



Nämä leikkisät sisustusratkaisut ja huumaavaa kevätvalo tekivät siis lähtemättömän vaikutuksen 10-vuotiaaseen. Pidin paikasta paljon ja tietenkin erityistä plussaa oli se, että pojat viihtyivät korituoleissa ja sain syödä aamiaiseni rauhassa loppuun saakka. Korituolien luona oli myös pientä viihdykettä kuten lukemista ja ainakin Rubikin kuutio.

Omaa silmääni hiveli tilan tyylikäs funkkismainen portaikko. Pidin myös valkoisista pöydistä ja keveistä valkoisista tuolista, joihin oli yhdistetty puuta. Harmillisesti ne pöydät ja tuolit jäivät kuvaamatta. Tilan aikaisempi käyttö pankkina kävi selvästi ilmi alakerran wc-tiloihin mennessä. Sinne käveltiin jyhkeän pankkiholvin oven vierestä.

Komea portaikko

Aamupala oli perushyvä. Siihen kuului paikan päällä leivottua leipää, kasviksia, juustoa, leikkelettä, keitettyjä kananmunia, erinomaista kaurapuuroa, marjoja, hedelmiä, jugurttia, hyvää keittiön omaa granolaa, marjoja, hilloa, kahvia, teetä, mehua ja joku pieni makea. Ihan riittävä valikoima terveellisiä perusjuttuja.  Hinta oli 8,5€ per henkilö.

Jos olet menossa Lappiin ja etsit kivaa aamiaispaikkaa Rovaniemeltä, niin suosittelen Hostel Cafe Kotia.

19. maaliskuuta 2019

Hesarin sitaatti, joka jäi ärsyttämään

Mielestäni en kuulu lainkaan mielensäpahoittaja-klaaniin. En yleensä jää märehtimään tai ylianalysoimaan kuulemaani - lukemastani puhumattakaan. Joko tässä tapauksessa on kyse poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön tai sitten kehitän uusi luonteenpiirteitä tässä iässä.

Viime lokakuussa Hesari julkaisi artikkelin, jossa perhe kertoi muistoistaan ja tunteistaan erään perheen isoäidin vuosista, jolloin hän sairasti Alzheimeria. Jutun tarkoitus oli varmasti olla lohdullinen ja kannustavakin, elämässä saattaa olla hyvää jäljellä vielä silloinkin kun mieli harhailee jossain muualla kuin nykypäivässä.

Monelle Alzheimer ei ole eteenpäin jyllätessään yhtään armollinen. Potilaasta ei tulekaan suloinen tai edes siedettävä höppänä vaan pahantuulinen, vainoharhainen tai pahimmillaan agressiivinen.

Ikäväksi ja harkitsettomaksi artikkelin teki siinä käytetty siteeraus, jossa suoraan sanottiin, että henkilöstä ei tullut ilkeä tai ikävä, koska hän oli niin hyvä ihminen.


"Aluksi eniten pelotti, että jos äidistä kuoriutuu Alzheimerin myötä esiin pahuutta, sanoo Erkki Koskinen. Sellaisiakin esimerkkejä on nähty, että läheisen käytös muuttuu aivan täysin sairauden edetessä.

Sitten ymmärsin, että eihän pahuutta voi kuoriutua esiin, koska ei äidissä ole hänessä koskaan ollutkaan.”

Lainaus Hesarin artikkelista, linkki ylempänä


Uskon, että jokaisen käytösmuutoksia kokevan Alzheimer-potilaan läheinen sortuu jossain vaiheessa miettimään, mistä agressio johtuu. Teinkö jotain joskus väärin? Tälläisenäkö läheiseni minua oikeasti pitää? Onko hänessä aina ollut tälläisiä piirteitä? Onko minun läheisessäni siis syvällä asuvaa pahuutta, joka nyt purkautuu hänen käytökseensä?

Tässä kohtaa ainoa oikea viesti on lääketieteellinen fakta: Alzheimer vaikuttaa aivoihin. Vaikutukset ovat erilaisia ja välillä arvaamattomia. Useilla potilailla jossain vaiheessa sairautta ilmenee muutoksia myös persoonallisuudessa. Masennus, agressio ja aistiharhat kuuluvat taudinkirjoon. Joku pääsee vähemmällä, joku toinen ei.

Rähisevä tai vainoharhainen omainen on sellainen johtuen sairaudesta. Ei luoteen hyvyydestä tai pahuudesta. Ei siitä mitä teit tai jätit tekemättä 10 tai 5 vuotta sitten. Ne muutokset, joita joudut todistamaan läheisessäsi, johtuvat sairaudesta, joka vaikuttaa aivoihin.

Siksi on minusta väärin, että valtamediamme julkaisee ylläolevan kaltaisia siteerauksia. Missään tapauksessa ikävän ja jäytävän sairauden yhteydessä ei pitäisi kirjoittaa oireuden siedettävyyden johtuvan henkilön hyvyydestä. Ne, jotka joutuvat elämään Alzheimerin kanssa, eivät ansaitse yhtään kannusta sen miettimiseen, että sairauden kulku voisi johtua mistään muusta kuin tuurista sen suhteen, miten tauti runtelee aivoja.

Se, että artikkelin perhe on voinut elää Alzheimerin kanssa luoden hyviä muistoja, on hienoa. Alzheimeriin sairastuminen ei aina tarkoita, että oireet olisivat sieltä pahimmasta päästä ja että yhteys läheiseen käy vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi. Osa on oireiden suhteen onnekkaampia. Osa ei.

Oma äitini ei kuulu onnekkaimpien joukkoon oireiden osalta. Siksi minä kuulun mielensäpahoittajiin omasta tilanteestani johtuen sekä muiden samassa tilanteessa elävien puolesta.

16. maaliskuuta 2019

Loma ja lomakommellus

Viime viikonloppuna vietimme pitkän viikonlopun Jämsässä rentoutuen ja Himoksella lasketellen. Fiilikset Jämsää kohden perjantaina ajaessa eivät olleet kovin korkealla, koska vettä oli satanut enemmän tai vähemmän kolmatta päivää. Koska mökkivuokra oli jo veloitettu luottokortiltani, ei kotiin jääminenkään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, etenkin kun mökillä meitä odotti ulkoporeamme. Meidän pojat ovat olleet täysin lumoutuneita ulkoporeammeesta vuosia. Viisi vuotta sitten pojat näkivät rautakaupassa ensimmäistä kertaa tyhjän ulkoporeammeen ja siitä saakka poreamme on ollut heidän haaveenaan.

Tällä kertaa emme majoittuneet Himoksen välittömässä läheisyydessä. Löysin vajaan 30min ajomatkan päästä kivannäköisen parinsadan neliön omakotitalon. Talo sijaitsee omassa rauhassaan ja ikkunoista on järvinäköalat, jotka ovat talvellakin kauniit. Talo oli saman hintainen kuin Himoksen mökit, joihin 5-henkinen perheemme olisi mahtunut. Meidän lapsemme majoittuvat tyytyväisenä ihan mihin vain, mutta rakastavat sitä, jos majoituksessa on jotain arjestamme puuttuvaa. Nyt oli poreamme ja ruhtinaallisesti neliöitä.

Alla muutama pimeässä otettu kuva talosta


Valossa kylpevä olohuone ei ole edukseen pimeässä

Päämakuuhuone - ja ne pahuksen lasiovet, joihin liittyvän juttu tulee myöhemmin


Pidimme talosta paljon. Perjantai-ilta meni todella myöhäiseksi ja me aikuisetkin istuimme poreammeessa pari tuntia. Lapsethan menivät sinne jo ennen meitä. Poreammeessa lilliessämme kuuntelimme kylänraitilta kuuluu nuorison meteliä. Se ihmetytti meitä suuresti, koska 900 asukkaan taajamaan keskustaankin oli matkaa pari kilometriä. Alueella oli siis vain muutamia taloja ja lähimpään naapuriin muutama sata metriä.

Poreilu pimeässä yössä

Piti laittaa tähän vertailun vuoksi kuva edelliseltä Himoksen reissulta, kun yövyimme siellä 4 vuotta sitten. Voi niisk, ei ole meidän perheessä enää tuollaisia pikkusöpöläisiä!

Pitkällisen poreilun jälkeen piti tietenkin rasvata iho hyvin. Kello oli varmaan reilusti päälle yhden, kun makailin hyvin vähissä vaatteissa selkä tuon päämakuuhuoneen ikkunaan päin. Kuulin jostain, kun joku koputti ikkunaan. Karjaisin vaan "Se ikkunaan koputtelu loppuu nyt heti". Toki ääni aivan kun kuului selkäni takaa. Ajattelin kuitenkin, että lapset siellä taas hölmöilevät. Hetkeä myöhemmin kuului uusi tosin hiukan hiljaisempi ja lyhyempi koputus ikkunaan. Käännyin katsomaan päämakuuhuoneen lasioviin ja eikös siellä ollut joku tyyppi. Pelästyin aivan mielettömästi! Kiskaisin peiton päälleni ja huusin Hra Kepposta paikalle. Häntä piti huutaa varmaan toinenkin kerta, koska hän oli aivan toisella puolella taloa siistimässä kylpyosastoa. Kun Hra Kepponen tuli paikalle nuori mies päätti poistua, Hra Kepponen ehti nähdä kuinka hän meni talon kulman taakse, kuulemma liikkuminen vaikutti sellaiselta, että kyseessä oli humalainen nuori mies. Fiilis oli kerta kaikkiaan ällöttävä ja minusta suorastaan jopa pelottava. Harmitti, että olin jättänyt verhot auki. Ajattelin, että aamuherätys olisi parempi, kun huoneeseen mahdollisesti paistaisi aurinko suoraan sisään. En osannut kuvitella, että paikallinen nuoriso keskellä ei mitään hiipparoi talon ympärillä yöllä. Nukuin todella levottomasti koko yön.

Seuraavana aamuna kirkkaassa päivänvalossa pelko oli pois pyyhitty. Pystyin ehkä repimään huumoria asiasta. En nimittäin olisi uskonut, että jämsäläistä nuorisoa kiinnostaa tuhdin melkein 5-kymppisen mamman tirkistely. Tästä lähtien nukun verhot tiukasti ikkunan edessä!

Himoksen rinteet olivat ikävästi jäiset, mutta toki yllättävän hyväkuntoiset siihen nähden, että edellisinä päivinä oli satanut vettä. Kyllä siinä kävi mielessä, että talvet ovat menneet niin huonoiksi Etelä-Suomessa, että hyvän laskettelukokemuksen pystyy takaamaan varmasti vain kohteet Vuokatista pohjoiseen. Sinänsä Himos on kyllä tosi näppärä viikonloppukohde ja minusta rinteet ovat selvästi eteläisen Suomen parhaimmat. Sää Himoksella oli sinänsä hyvä, välillä jopa liian lämmin vaatetukseen nähden. Syynä oli ajoittainen huumaava auringonpaiste.

Meidän laskettelukausi päättyi Himoksen reissuun. Harmillisen vähäiseksi jäivät tällä kaudella laskettelupäivät :( Pitänee sitten ensi talvena yrittää jälleen kokonaiseksi viikoksi pohjoiseen, kun Hra Kepposellakin on vuosilomaa käytettävissä.

Kaikkiaan kiva reissu, vaikka mielelläni olisin voinut ensimmäisen yön episodin jättää väliin. Poreamme oli laskettelulomalla ihana lisä. Rinnepäivän jälkeen on ihana lillua altaassa ja antaa poreiden hieroa jalkoja.

Rentoutumiseväät poreiluun. Nuo puolikkaat kuoharit ja shamppanjat ovat osoittautuneet meidän alkoholin kulutukselle juuri sopiviksi. Minusta pullossa on juuri sopivasti kahdelle.



Kivaa viikonloppua!

12. maaliskuuta 2019

Tullin Saunan brunssi

Tampereen minihiihtolomasella tapasin ystävääni Leenaa brunssilla. Leena valitsi brunssikohteeksi Tullin Saunan. Leena varmasti arvasi, että viehätyn kovasti Tullin Saunan konseptista. Tullin Sauna on aivan Tampereen keskustassa ja samassa tilassa toimii sekä yleinen sauna että ravintola. Ravintola tarjoilee aamulla aamiaista, arkisin myös lounasta ja à la carte listalta ruokaa iltaan saakka. Viikonloppuisin on tarjolla teemabrunsseja. Ravintolan kanssa samoissa tiloissa on myös kabinetteja yritysten tai vaikka kaveriporukoiden käyttöön. Konseptiin kuuluu myös ravintolan läheisyydessä sijaitseva hotelli. Tokihan tällainen paikka piti käydä tsekkaamassa!

Sisään astuessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi hirsiseinän pätkään ja sen edessä olevaan rakennelmaan, joka on kuin suuri laituri. Tilassa on siis todellakin kaksi kelohongista käsin veistettyä hirsisaunaa. Sitten katse osuu sinkkiämpäreiden riviin. Saunoja saa mukaansa ämpärin, joka sisältää kaiken tarvittavan saunakamppeen pyyhkeen, pefletin, peseytymistuotteet ja uikkarinkin saa lainaan. Saunakonseptiin kuuluu myös vilvoittelupiha. Harmillisesti emme tällä kertaa ehtineet koestamaan lainkaan saunaa.

Hirsiseinää ja saunojien sinkkiämpärit

Tullin Saunan ravintolasali


Brunssin teemana oli All American. Tarjolla oli useampia salaatteja, perunanachoja dippeineen, gumbokanaa, macncheese, kananmunapekonibriosseja, juustokakkua, lettuja ja suklaapirtelöä. Brunssi oli minusta maukas. Parhaimmat olivat kananmunapekonibriossit, jälkkärit ja maustettu jäätee.

Me vakavat keski-ikäiset osaamme ainakin poseerata :D :D :D

Kanamunapekonibriossit olivat taivaallisia, ruokaisimmassa salaatissa hiukan häiritsi se, että siinä oli niin paljon erilaisia aineksia. Ainakin homejuuston olisi voinut jättää pois.

Kulhossa juustokakkua ja vadelmakastiketta - todella hyvää

Leenan kanssa naurettiin, että näytämme aina hyvän ruuan jälkeen tyytyväisiltä ellei jopa suorastaan onnellisilta valokuvissa

Tullin Sauna oli kiva konsepti! Pisteet nuorille yrittäjille. Vastaavia paikkoja, joissa on aivan oma tunnelmansa ja jotain valtavirrasta poikkeavaa olisi kiva löytää lisää. Olisiko sinulla vinkata minulle jokin kiva paikka?

PS. Kävimme vielä katsomassa Leenan ja minun koko perheeni kanssa Vapriikin Draculanäyttelyn.  Se kokemus jäi aika pliisuksi, mutta Suomen parhaat luontokuvat 2018 näyttely oli aivan mahtava. Pojat viihtyvät Vapriikissa mainiosti pelimuseon vuoksi.

7. maaliskuuta 2019

Amurin Helmen aamiaisella rinteeseen

Minulla ja miehelläni ei ollut taaskaan mahdollisuutta pitää koko viikkoa lomaa koululaisten talvilomaviikolla. Suunnittelimme jälleen päivän tai kahden lomaa. Koska appi tarvitsi anopin hoitoapua Tampereelle, niinpä päädyimme viettämään taas minilomasen Tampereella. Pojat olivat tyytyväisiä siihen, että talvilomalla oli 3 arkipäivää rajoittamatonta peliaikaa :)

Hiihtolomaviikon säät ainakin Helsingissä olivat pääosin ärsyttävän sateiset. Onneksemme talvilomaviikon perjantai valkeni aivan älyttömän aurinkoisena ja pakkasta oli muutama aste. Reippailimme koko perhe aamiaiselle Amurin Helmeen.

Amurin Helmi kahvila sijaitsee Amurin työläismuseokorttelissa. Museokortteli on auki vain kesäkautena. Rakastan interiöörimuseioita ja Amuri on minusta erinomainen museo. Amurin Helmi jatkaa hienosti museokorttelin menneiden vuosikymmenten tunnelmaa.

 Amurin myyntitiski voisi olla ties miltä vuosikymmeneltä ellei elektroniikka paljastaisi

Kahvilassa on muutama vanha huonekalu lisäämässä tunnelmaa

Ihanat vanhat ikkunanpokat

Viikonloppuisin aamiainen maksaa 9€ per aikuinen, arkisin 7,5€, lasten aamiainen on 5,5€. Meidän 10v pääsi vielä lastenhinnalla. Aamiainen sisältää herkullisen kuohkeita tuoreita sämpylöitä, kinkkua, juustoa, tomaattia, salaattia ja kananmunia. Lisäksi tarjolla on päivittäin vaihtuva puuro. Meidän aamulle osui hyvin haudutettu neljän viljan puuro, jonka kanssa oli keittiön omaa mustikkakeittoa. Puuro oli niin hyvää, että teini söi pelkkää puuroa ja pullan. Juomina on mehua, teetä ja kahvia. Suun saa makeaksi voisilmäpullilla tai omena-kanelipullakranssin viipaleilla.


 Voipullat ovat hetkellisesti loppu

Tavallisena perjantaiaamunakin Amurin Helmessä kävi aikamoinen kuhina, pöytätilaa riitti kuitenkin hyvin eivätkä kaikki asiakkaat olleet aamiaisella. Amurin Helmen laskiaispullat näyttivät niin herkullisilta, että hetken harkitsin sellaista aamiaiseksi ;)


Mitä tykkäsimme:
+viehättävä sisustus ja ilmapiiri
+ystävällinen palvelua
+perushyvä, joskin hieman suppea, aamiainen
+erinomainen puuro ja mehukeitto
-jäin kaipaamaan jotain hedelmäistä lisuketta aamiaiseen
-/+lapsista se ei ole mikään ravintola/hotelli/kahvila-aamiainen, jos siihen ei kuulu pekonia :) Se seikka on aikuisten mielestä ihan vaan plussaa

Amurin Helmestä jatkoimme matkaamme Sappeelle laskettelemaan.

 Matkalla piti lämmitellä monoja, jotka olivat olleet yön ylitse suksiboksissa



Sappee on kiva päiväkohde. Rinteet olivat vaihtelevista säistä huolimatta pääosin hyvässä kunnossa, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikon arkipäivä aiheuttanut pitkiä hissijonoja. Mikä parasta, saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta.

Kahvilan kapasiteetti ei valitettavasti riittänyt asiakasmäärän palveluun. Me puuron ja kananmunat syöneet aikuiset olisimme pärjänneet rinnepäivän ihan vaan munkkikahveilla, mutta pojille iski nälkä ja harmillisen kauan odottelimme ruokaa. Kaikkiaan kaikkiaan päivä oli oikein onnistunut.

4. maaliskuuta 2019

24 kysymystä elämästä

Sanni blogista Neljäntienristeys haastoi minut pysähtymään ja miettimään elämääni ja vastaamaaan 24 kysymykseen. Kysymykset ovat tulleet Sannillekin haasteena Vihervaaran Anna-blogista. Aika monta kysymystä, ehkä liian montakin jos vastaus on pidempi kuin muutama sana :) Tykkään tälläisistä kysymyksistä, jotka paljastavat vastaajan ajatusmaailmasta jotain. Toisaalta olen aika allerginen hömppäkysymyksille pukeutumisen vaikutuksesta minuuteeni tai ihan lässynlää-osastolle. Mutta alla siis vastaukseni.

Mitä rakastat?
Se ilmeselvä asia eli perhettäni ja muita läheisiäni. Mahdollisuutta elämää oman näköistä elämäni.

Uusia kokemuksia ja pieniä seikkailuja.
Silmiä hiveleviä maisemia ja hyvää ruokaa.
Jaettua naurua, rentoa oloa yhteisessä ruokapöydässä läheisten kanssa.
Metsän ja meren tuoksua, meren kimallusta

Missä olet tosi hyvä?
Ongelmanratkaisussa, ideoinnissa, työssäni ja nukkumisen määrässä. Paineen kestämisessä.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?
Turkoosi meri, auringonlaskut, huikean sininen taivas ja poutapilvet.
 
 

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?
Ensimmäisen kysymys, josta ei tule mitään mieleen. Ehkä haastavat tilanteet ammatillisesti, muutoin loma ja viikonloppu.

Mitä haluaisit oppia?
Saamaan sellaisen keskusteluyhteyden lapsiini, joka kantaa teini-iässäkin.
Haluaisin oppia soittamaan selloa tai edes kitaraa.
Oppia säännölliseen liikuntaan ja terveellisempään ruokavalioon.
Haluaisin oppia laittamaan uusia, herkullisia ja suht. terveellisiä ruokia.
akvarellimaalausta, huonekaluentisöintiä, ehkä jonkin kielen.     

Mistä haluaisit tietää lisää?
No vaikka mistä! Tekoälystä, robotiikasta, ilmastonmuutoksesta, psykologiasta, pelituotannosta, rakentamisesta, sisäilmaongelmista, sijoittamisesta ja ravintolabisneksestä ainakin.

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?
Elämän perusstruktuurien kannalta tuskinpa on. Mutta olisihan se nyt sekä sääli että suoranaista haaskausta, jos menisi viisi vuotta, enkä tietäisi mistään minua kiinnostavasta asiasta mitään uutta.


Mitkä unelmasi olet saavuttanut?
Rakkaus, perhe, työ, koulutus, olen saanut asua ulkomailla, tehdä paljon mielenkiintoisia asioita sekä töissä että vapaalla, elää aika terveenä ja aika vakaassa taloudellisessa tilanteessa, ystävät. 

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)
Vuosi sitten elämäntilanteeni oli raskas johtuen vanhemmistani. Isäni oli juuri päässyt sairaalasta kotiin pyörätuolissa ja äitini odotti vakituista hoivakotipaikkaa. Elämäntilanteeni on nytkin raskas, vaikka omien vanhempieni tilanne on tällä hetkellä vakaampi, elämme kriisiä mieheni vanhempien tilanteesta johtuen. Teinin kanssa taitaa olla jopa helpompaa nyt kuin vuosi sitten. Tunnen itseni väsyneemmäksi kuin vuosi sitten.

Viisi vuotta sitten - meinasin sanoa, että silloin asiat olivat niin paljon paremmin. Katsastin blogista, että alkuvuonna 2014 asuimme vesivahingon jäljiltä evakossa siellä sun täällä ja lisäksi minulle tehtiin suurehko avoleikkaus ja päälle vetäisin vielä akuutin vatsakatarrin. Elämänasennettani kuvaa se, että pystyn monesta asiasta huolimatta aika hyvin karistamaan menneet murheet mielestäni. Olihan tuosta vuodesta 2014 heti ensimmäinen fiilis, että se vasta hyvä vuosi olikin.

Vierastan tätä "eteenpäin menemis"-keskustelua. En koe, että olen matkalla eteenpäin muuten kuin ajassa. Elämä on erilaisia vaihteita, joissa tyypillisesti ihmisille tapahtuu aika samankaltaisia asioita. Jos eteenpäin menemisellä ajatellaan henkistä kehitystä, uskon että sekin on syklinen ja siihen vaikuttaa paljon koettu elämä: millaisia asioita ihminen on joutunut elämänsä aikana työstämään ja millaista tukea hän on niihin vaiheisiinsa saanut. 


Mikä on sinulle todella tärkeää?
Perhe, läheiset, ystävät, terveys, tasa-arvo

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
Vaihtaisin ammattia ihan huvin vuoksi tai perustaisin yrityksen.

Kenen mielestä olet kaunis?
Minä en katso kuin ehkä aivan vieraista ihmisistä ulkonäköä. Omat ajatukseni läheisistä ihmisistä tai niistä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä kohdistuvat aivan muihin asioihin kuin ulkoiseen kauneuteen. En tunne mitään tarvetta punnita sitä, että kuka minun läheisistäni pitää minua kauniina, koska en itsekään arvota ketään ulkoisen kauneuden perusteella.

Kuka rakastaa sinua?
Puolisoni, lapseni, vanhempani, jotkut ystäväni

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?
En lämpene tälle kysymykselle ;) Vähän kuin missikisoissa "I wish for the world peace"
 
Miksi sinut kannattaa tuntea?
Olen fiksu, hauska ja lojaali ystävä. Töissä osaava ja tekevä.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?
Olen innokas kokeilemaan uusia asioita ja saan siitä paljon energiaa itselleni. Välillä uudeksi asiaksi riittää pienetkin jutut. Viimeisin uusi asiani oli raskas: Asioin toisen ihmisen valtuuttamana hautaustoimistolla viime viikolla.

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Haluaisin sanoa, että kyllä. Mutta huudan välillä kitapurjeet väristen pojilleni. En haluaisi, että minulle huudetaan siten, mutta lapseni eivät välillä tunnu reagoivan mihinkään muuhun kuin hyvin kovaääniseen kommunikointiin. Tai ehkä heillä vaan on sellainen tilanne, että heidän oloaan helpottaa se, kun saa äidistä kaivettua jonkun vähän reippaaman reaktion esille.

Toisaalta ajattelen välillä, että kohtelen muita ihmisiä paremmin kuin itseäni. On asioita, joissa vaadin itseltäni enemmän kuin muilta ja suhtaudun muiden puutteisiin lempeämmin kuin omiini.

" Pojaat, nyt loppui se jatkuva kinastelu!!!"

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?
Joissain kohtaa voisin hiukan hellittää velvollisuuden tunteesta.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?
Laihtua.

Ketä varten pukeudut?
Muita varten. Viihdyn aivan älyttömän hyvin yöpaitasillani. Työpaikalle pitää kuitenkin pukeutua muutoin ;) Joskus on kiva valita jotain nättiä ja laittautua parhaimmilleen, mutta perusluonteeltani olen hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen pukeutuja.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?
En lämpene tällekkään kysymykselle. Miksi naisilta kysytään vaatteista? Kysyisikö kukaan ikinä samaa mieheltä? Miksi naisen pitäisi olla kiinnostunut vaatteista?

Vaatteet eivät herätä minussa mitään erityisiä tunteita, paitsi tietenkin jotkut juhlavaatteet joihin liittyy muistoja ja joissa olen kokenut näyttäväni parhaimmaltani. Joskus vaatteet saavat minut tuntemaan himpun verran pirteämmäksi, kun valitsin päälleni jotain värikästä. 

Viekö tämä unelmiasi kohti?
Mikä tämä?  Nykyinen elämäntilanteeniko?
Ilmeisesti keski-ikäissyndroomaa tämäkin, että koen, että elämässäni on jo tällä hetkellä niin paljon hyvää, että keskityn toivomaan, että saisin pitää sen vielä pitkään.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?
En tiedä, en ole ikinä kysynyt asiaa muilta. Ainoastaan olen kysynyt lapsilta, että tietäväthän he, että rakastan heitä aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja he ovat vastanneet tietävänsä. Joten ehkä uskallan sanoa, että ainakin oman perheeni saan tuntemaan olonsa rakastetuksi. 

Yritän suhtautua ihmisiin avoimesti ja rennosti, uskon että se jotenkin välittyisi edes pikkuriikkisen muihin ihmisiin saakka.     

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?
Taitaa olla niin, että asiat tapahtuvat minulle. Toki olen yrittänyt vaikuttaa asioiden kulkuun tavoittelemalla perhettä, koulutusta, työtä, ystäviä, mutta usein asiat vaan tapahtuvat tai joskus mahdollisuudet tupsahtavat eteen. Olen aika hanakka tarttumaan uusiin asioihin elämässäni.  

*** 
Mikäli haastepostaukset kiinnostavat, niin tästä voit napata haasteen itsellesi. Toivon, että tähän postaukseen vastaisi Marjo, blogista Marjon matkassa.

Kivaa uutta viikkoa!

 

26. helmikuuta 2019

Kaivolta on vesi kannettava

Maanantai-iltapäivänä olin aikeissa siirtyä pyykkäämään, kun kuopus huuteli, että miksei hanasta tule vettä. No, miksei tule? Aloimme selvittelemään asiaa ja naapuri tiesi kertoa, että talomme edessä olevassa risteyksessä oli vesiputki hajonnut. Lähdin ulos tarkkailemaan tilannetta ja katu näyttikin siltä, että pieni maanjäristys olisi ravistellut asfaltin rikki ja veden tuomaa hiekkaa oli kaikkialla. Vedentulo oli jo katkaistu, kun saavuin paikalle. Eläkeläispartio tiesti kertoa, että näky oli ollut hurja, kun vettä oli tullut kolmemetrisestä railosta voimalla. Someaikanahan tietysti katkenneen veden ohella harmitti se, etten ehtinyt kuvaamaan kotikatumme omaa Niagaraa ;)

Aika nopeasti saimme arvion, että korjaus tulee kestämään useita tunteja, jopa 20 tuntia. Vedetön talouden pitäminen aiheutti heti harmaita hiuksia. Ensinnäkin millä huuhdella vessa? Täytyykö saman tien lähteä kauppaan ostamaan juomavettä? Vessan huuhtelun suhteen kotikatumme asukas, joka oli huomannut vedentulon katkenneen kylvyssä olessaan ja jättänyt ammeen tyhjentämättä, oli huuhteluvoittaja. Me tyydyimme ensi hätään siihen, että kaapaisimme kaikki taloutemme ämpärit täyteen lunta. 10 litran kattila on muuten erinomainen lumen sulatukseen.

Nopeasti kotikatumme taloja varten avattiin tien varteen väliaikainen vesipiste. Hieno homma! Siinä tosin saa kivasti makua entisajan elämästä, kun jäistä alamäkeä pitkin kantaa vesisankoja. Matka tosin on vaivaiset 70m. Ei voi myöskään kaupungin vesifirman korjausripeyttä muuta kuin kehua. Tätä kirjoittaessa klo on 1 yöllä ja ulkoa kuuluu kaivinkoneen ääni.

Modernin kaupunkilaisen elämä mutkistuu kummasti, kun hanasta ei tulekaan vettä. Lapset suhtautuvat rennosti asiaan: vanhemmat hoitavat vessahuuhtelut, kädet putsataan saveteilla ja käsidesillä ja kaupasta voi hakea vaikka mikrolooraa ja cocista, suihkussa voi käydä joskus myöhemmin - kukas sitä vettä niin kaipaakaan. Jos meiltä joskus katkeaisi sähköt pidemmäksi aikaa, niin lapsemme olisivat aivan varmasti sähköfirman aulassa protestoimassa. Ilta ilman vempeleitä ja nettiä olisi katastrofi! Toki sähkölämmitteisessä puurunkoisessa talossa kylmyys iskee nopeasti talviaikaan. Tuon kun kirjoitin, niin melkein iski stressi asiasta. Olisi hyvä, jos kodissa olisi varaava takka. Houkuttelevan ulkoporeammeen (ikuisuushaave) tarpeellisuuden perusteluihin voin nyt liittää sen, että siitä riittäisi vessan huuhteluvettä todella pitkäksi aikaa :)


Tuosta näkyy melkein kahden miehen pituinen railo asfaltissa

21. helmikuuta 2019

Miksi kannattaa katsoa Big Mouthia esiteinin kanssa?

Miksi meillä on katsottu esiteinin kanssa Big Mouthia? No siksi, että olemme Hra Kepposen kanssa onnistuneet siirtämään osan poikiemme puberteettivalistuksesta luotettavalle viihdepartnerillemme Netflixille  :)

Vitsillä kirjoitin tuon, mutta osa siitä on totta. Big Mouth on minusta siitä uraa uurtava ohjelma, että puberteettiä ja seksuaalisuuden heräämistä ja kasvua käsittellään empaattisesti "kaikilla on tällaista teininä -ollaan ymmällään ja noloina" sekä huumorin avulla. On ihan okei hihittää episodin aikana, oli kyse sitten hermostuneisuudesta aiheen parissa tai ajoittain aivan överiksi vedetystä huumorista. Puberteetin tuomista sekä henkisistä sekä fyysisistä muutoksista kertovia ohjelmia on hyvin vähän. Usein nekin vähät ovat muodoltaan valistusmaisia, sellaisia että niitä katsoessa tulee sekä nuorelle että jopa aikuiselle vaivaantunut olo, eikä esiteini todellakaan halua katsoa niitä vanhempiensa kanssa. Big Mouth on ajoittain hyvin hauska ja viihdyttävä.


Big Mouth on animaatio ja se hyödyntää animaation vapausasteita tekemällä hahmoista ja tilanteista karikatyyrisiä sekä käyttämällä maagista realismia. Maagista realismia edustavat parhaiten hormoonihirviöt, sekä nais- että miespuolinen, jotka ajoittain ottavat teinin aivot täysin valtaansa. Hormoonihirviöiden agendana on saada teinit ymmärtämään kehonsa muutoksia ja löytämään oma seksuaalisuutensa. Vaikka rääväsuut hormoonihirviöt yllyttävät teinejä nauttimaan omasta seksuaalisuudesta (ja kiihottumaan aivan väärissä tilanteissa), niin sarja ei mitenkään kannusta nuoria aloittamaan seksuaalista kanssakäymistä kumppanin kanssa. Ensimmäisessä kaudessa pysähdytään hienosti miettimään, että kannattaako tilanteessa edetä, onko teini tai kumppani valmis etenemään ja mitä seurustelu tarkoittaa sekä mikä on seurustelun ja ystävyyden ero ja milloin on parempi pysyä vaan ystävinä. Ensimmäinen kausi laimenee hieman loppua kohti, enkä tiedä vielä mistä ainekset otetaan toiseen saatikka kolmanteen kauteen.



Alunperin olimme aikeissa nauraa Big Mouthille Hra Kepposen kanssa aivan kahdestaan, mutta kuulessaan, mistä sarja kertoo esiteini parkkeerasi television tukevasti ja äkkiä ilmassa olikin tukku murrosikään liittyviä kysymyksiä aivan spontaanisti. Big Mouthin katsominen kannattaa tosiaan aloittaa yhdessä esiteinin kanssa. Koska huumori on välillä varsin överiä, on hyvä, että esiteinillä on joku aikuinen vieressä tuomassa asioihin oikean elämän perspektiiviä sekä tosiaan vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin. Meitä sarjan ajoittainen roisikin sekä pöljä huumori on naurattanut. Sarja kiinnosti esiteiniämme niin paljon, että halusi katsoa sen yksin nopeasti loppuun, kun emme katsoneet sitä riittävän nopeassa tahdissa. Meidän ei kuulemma tarvitse surra asiaa, hän katsoo kaikki jaksot kanssamme uudestaan.

Meidän kokemuksemme mukaan Big Mouthia kannattaa nimenomaan katsoa esiteinin kanssa. Teini ilmoitti, ettei missään nimessä aio katsoa moista ala-arvoista roskaa, eikä etenkään vanhempiensa kanssa.

Onko teillä katsottu Big Mouthia? Aikuisten, teinien vai esiteinien kesken?

17. helmikuuta 2019

Iltakävelyllä Vanhankaupunginlahdella dronen kanssa

Mahtavaa, kun viime päivinä on paistanut aurinko! Harmillisesti en ole ehtinyt ulos nauttimaan paisteesta, en edes lauantaina. Onneksi aurinko lataa akkujani ikkunankin lävitse.

Tänään kuitenkin ehdin iltakävelylle Vanhankaupunginlahdelle hetki auringonlaskun jälkeen. Sinänsä huomion arvoinen seikka on se, että aurinko laski tänään 17:14. Kahden viikon päästä 3.3.2019 aurinko laskee 17:51. Tämä tarkoittaa sitä, että jos aurinko näyttäytyy, niin ehdin näkemään sen joka arkipäivä, ellei työpäivä jostain syystä venähdä tosi pitkäksi. Tekisi mieli tuuletella! Kunpa vaan nyt ehtisimme käynnistämään vielä sen paljon puhutun talviurheilukauden. Lauantaina meidän piti mennä laskettelemaan, mutta yllättävät kiireet estivän sen. Suomeen rantautunut lämpöaalto aiheuttaa minussa jo suorastaan stressiä. Ensi viikolla olisi tarkoitus lasketella Sappeella ja maaliskuussa Himoksella. Toivottavasti rinteet olisivat vielä silloin hyvässä kunnossa.

Iltakävelyllä minulla oli mukana drone ja tässä teille vähän lisää Helsinki-kuvia. Vantaanjoki laskee Suomenlahteen Vanhankaupunginlahdella. Ennenkuin Vantaanjoki kohtaa Suomenlahden se haaraantuu kahtia ja väliin jää pieni saari. Saarella sijaitsee tekniikan museo sekä osittain Helsingin ensimmäinen jätevedenpuhdistuslaitos, joka oli toiminnassa vuodesta 1876 1960-luvun loppupuolelle. Paikka on viehättävä.

Vanhankaupunginlahti, sulana näkyvä vesi on peräisin koskesta

Lähempänä koskea

Luulen, että joen penkalla sijaitsevat laitokset ovat osa vedenpuhdistamoa

Aikamoiset vesimassat vyöryvät koskessa

Tässä vertailun vuoksi sama paikka marraskuussa 2016

Sitten kierretään katsomaan toista koskea

Ilmeisesti lumien sulamisvedet ovat aikaansaaneet reippaan virtauksen ja komean kohinan


Mukavaa sunnuntaita!

14. helmikuuta 2019

Käytä ruuantähteet keittoon

Tässäpä vielä pyydetty ohje, kuinka tehtä tähteistä keittoa eli jämäsoppaa. Lasten kuullen keitosta ei tietenkään puhuta jämäsoppana vaan ruokana on jotain fiinimpää kuten italialaista minestronekeittoa tai edes aasialaista kanakeittoa.

Meillä on jämäsopasta kaksi versiota:
  1. Tomaattinen minestronetyylinen keitto, johon käytän höysteeksi punaista lihaa. Liemen perusraaka-aineena vähintään yksi paseerattu tomaatti n. 400g (yleensä käytän Muttia), mausteena liha- tai kasvisliemikuutio.
  2. Kookosmaitopohjainen keitto, johon käytän höysteeksi kanaa. Sama keittoliemi runsaimmilla mausteilla toimii pohjana myös aasialaiselle lihapullanuudelikeitolle. Liemen perusraaka-aineena yksi kookosmaito 400ml. Mausteena chilitahnaa, inkivääriä ja valkosipulia oman maun mukaan.
Hyvin säilyviä aineksia jämäsoppaa varten

Minestronekeittoon voi laittaa vaikkapa jauhelihakastikkeen jämät, kesäkurpitsan jämät, papupurkin jämät, nakkipaketin jämät ja nahistuneet tai kitkerät tomaatit. Vaikka kaikki kerralla. Jos käytät pastaa, keitä pasta keittoliemessä noin puolet keittoajasta ennenkuin lisäät keittoon tähteet. Sitten mausteita oman maun mukaan, minä suosin basilikaa, mustapippuria, suolaa ja puserrettua valkosipulia. Koska tomaattikeittiliemi on hapanta, kannattaa makua tasata jollain makealla, kuten vaikka ketsupilla tai sokerilla. Jos keittoon ei ole lihaisia tähteitä, sinne voi lopuksi nakata vaikka eineslihapullia tai paistaa erikseen rasiallisen pekonikuutioita. Jos käytät riisinuudelia, lisää ne vasta tähteiden jälkeen.

Jämäsopan teko on siis helppoa, sen kun mättää aineksia kattilaan niiden vaatiman keittoajan mukaisesti. Keittoihin saa kivasti vaihtelua erilaisilla kasviksilla ja mausteilla - ja tietenkin erilaisilla tähteillä. Alla kuva yhdestä jämäsopasta, siinä on ylijääneiden ribsien lihat ja riisinuudelia. Tällä kertaa keitossa ei ole mitään kasviksia, eli keitto toimii ilman niitäkin.

Tomaattinen possunuudelikeitto, tässä keitossa on 4 levyä riisinuudelia

Esimerkiksi meksikolaisen tortillaillallisen ylijäämät pavut, lihat tai kanat ja salsakastikkeen loput voi hyödyntää jämäsoppaan. Siitä saa varsin tyylikkään annoksen, jos jäljelle on jäänyt creme fraichea, josta voi laittaa nokareen keittoannoksen keskelle ja sen päälle vähän nachomuruja. Siinä on jälkikasvulle meksikolainen keitto. Ylijääneet tortillat voi hyödyntää pikalasagneen, jonka ohje on täällä. Tortilloja voi myös pakastaa ja odottaa, että jämätortilloja on tarpeeksi lasagneen.

Kookoskeittoon sopii siis kananjämät esim. kanapihvi paloiteltina, "peratut" koivet tai vaikka kanapastakastikkeen loput. Liemi maustetaan chilitahnalla, inkiväärillä ja valkosipulilla. Tähän keittoon sopii hyvin ne pakastelokeron perukoilta löytyvät erilaisten wokkivihannespussien jämät. Keitä pakastekasviksia pussin ohjeiden mukaan, kun keittoajasta on kulunut noin puolet lisää kana ja loppuvaiheessa lisää riisinuudelit. Riisinuudeli kypsyy parissa minuutissa.

Kookosliemepohjaan teen aasialaisen lihapullakeiton. Kaikki ainekset valmistuvat samassa kattilassa. Tässä vielä kerran aasialaisen lihapullanuudelikeiton ohje:
  1. Sekoita jauhelihan sekaan suolaa ja chilitahnaa n. 2tl. Tee jauhelihasta pieniä lihapullia, suupalan kokoisia. 
  2. Kuumenna öljyä kattilan pohjalla lisää valkosipuli ja mausteet ja pyörittele hetki. Lisää vesi, soijaa/kalakastiketta ja kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku
  3. Lisää kiehuvaan liemeen pakastekasviksia. 
  4. Kun kasvikset ovat kiehuneet noin 5min, lisää keittoon lihapullat. 
  5. Kun lihapullat ovat kiehuneet noin 4min, lisää nuudelit. Riisinuudelit kypsyvät vajaassa kahdessa minuutissa. 
  6. Maista ja tarvittaessa lisää mausteita.
  7. Valmiin keittolautasen voi koristella kevätsipulilla, lorauksella makeaa chilikastiketta ja suolapähkinöillä.