22. tammikuuta 2019

Ruokaviikko

Voih, tätä arkikokkaamisen rasittavuutta. Aina samat, tylsät ruuat. Tarvitsisin uusia kivoja reseptejä, joiden raaka-aineena ei ole jauheliha. Hätätapauksessa kelpaa jauhelihakin, jos on jotenkin uudessa muodossa. Ruuan teon pitäisi vielä olla helpohkoa ja nopeaa. Olen taas jälleen miettinyt, että pitäisiköhän kokeilla jotain ruokakassipalvelua, jossa tulee pääraaka-aineet ja ohjeet.

Alla yhden tavallisen tammikuisen viikon ateriat. Olen myös tallentanut aterioiden raaka-aine kulut. Meillä ruokakauppakulut ovat melkoiset eikä pärjätä satasella viikkoa. Toki tälläkin ruokaviikolla käytimme kalliihkoja raaka-aineita ja myös puolivalmisteita. Alla listattujen ruokien lisäksi kulutimme pusseittain leipää, jonkin verran leikkeleitä ja juustoa, muutaman purkin jugurttia, mysliä, muroja, hedelmiä, tuoremehuja 2-3l ja maitoa tonkittain. Lisäksi meillä pitää olla nykyisin kaapissa tortelliineja, kananmunia tai mikroruokia supernälkäisen teinin varalta. Kiljuva nälkä on osittain teinin oma vika, hän on alkanut ronklaamaan kouluruuan suhteen. Mutta parempi vararuoka jääkaapissa kuin sotajalla oleva teini taloudessa ;)

Lauantai
Lauantaina söimme tosi tuhdin aamiaisen ja vain yhden lämpimän ruuan. Ruokana oli kaupan savulohifilee, keitettyjä perunoita, kermaviilikastiketta ja kurkkua. Kilo lohta katosi hetkessä ja kaikki tykkäsivät ruuasta.


Aterian hinta: 20,5€ (4,1€/hlö)
noin kilo savulohta 15€, perunoita 1,5€, kermaviili 0,7€, tuore tilli 1,3€, vähintään litra maitoa n. 1€, kurkku n. 1€
Kuka toivoi: erityisesti keskimmäinen, mutta myös minä
Kuka valmisti: kauppa savusti, Hra Kepponen keitti perunat ja minä tein kastikkeen 

Sunnuntai
Sunnuntaikin alkoi tuhdilla aamiaisella ja sen jälkeen oikaistiin ruuanlaitossa jälleen. Ruokana oli Apetitin pakastekalakeittoa, jota paranneltiin puolikkaalla pussilla pakastelohikuutioita ja tuoreella tillillä. Lapset ronklaavat kaupan kalakeitosta, koska haluaisivat kotitekoista tai läheisen rantakahvilan lohikeittoa. Koska sunnuntainakin oli vain yksi lämmin ruoka vaati kevyt keittoruoka seurakseen jälkkärin. Jälkkärinä oli pannukakkua, mansikoita ja jäätelöä.



Aterian hinta 20,8€ (4,2€/hlö)
4 kalakeittopakkausta 2,5€/kpl, yhteenä 10€, lohikuutiopussista noin puolet 2,5€, reissumiespaketti 1€, maitoa vähintään litra n. 1€, pannari n. 1,8€, mansikoita n. 3€, jäätelöä 1,5€
Kuka toivoi: kaupan kalakeittoa ei kukaan, pannaria esikoinen
Kuka valmisti: Hra Kepponen sulatti keiton, esikoinen valmisti pannarin 

Maanantai
Vuohenjuustospagetti brutale. Eli tässä versiossa on pelkästään spagettia, jota on liukastettu pienellä määrällä keitinvettä, isooolla lorauksella kermaa ja mausteilla (ei kastike vaan kostuke). Päälle ripotellaan pinjan siemeniä ja asetellaan pannulla paistetut chevreviipaleet. Keskimmäinen söi tähteitä, koska ei pidä vuohenjuustosta. Havaittavissa pientä kyllästymistä tähänkin ruokaan.

Kuva arkistoista ja näköjään ilman pinjansiemeniä ja ehkäpä jopa ilman kostukelientä. Nykyinen chevremäärä on 2 palaa per annos.

Aterian hinta 8,8€ (2,2€/hlö)
Vähintään 500g spagettia n 1€, chevre 4,3€, 1/3 pussi pinjansiemeniä 1,5€, kurkku 1€, maito 1€ 
Kuka toivoi: kuopus
Kuka valmisti: Hra Kepponen

Tiistai
Valmistin tiistaiksi makaroonilaatikon. Se oli yhteen aikaan meidän poikien lempparia, mutta nyt heilläkin alkaa makaroonilaatikkokiintiö täyttyä. Aikuiset eivät ole syöneet sitä pitkään aikaan, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen. Jaoin makaroonilaatikon kahteen vuokaan, joista pienempään laitoin aurajuustopussin loput. Auran maku oli hyvin hentoinen, ohje vaatisi varmaan ihan täyden pussin Auramurua. Inspiraatio sai alkunsa jouluna, kun Herkun myyjä sanoi tekevänsä Auramakaroonilaatikkoa jouluksi. Kyllähän tuolla jipolla makaroonilaatikko upposi aikuisiinkin, mutta tuskin jää vakituiseen ateriakiertoon.

Aterian hinta 9€ (1,8€/hlö)
Jauheliha n. 4€, maito 0,7€, kananmunat 0,3€, makarooni 0,8€, juustoraaste 1,2€, kurkku 1€, maito 1€ 
Kuka toivoi: ei kukaan, kaikki on kypsiä makaroonilaatikkoon.
Kuka valmisti: minä

Keskiviikko
Olimme keskiviikkona Hra Kepposen kanssa katsomassa Lux Helsinkiä ja söimme kaupungilla. Makaroonilaatikkoa jäi jäljelle sen verran, että lapset olisivat helposti syöneet siitä kerran. Kotona oltiin kapinamielellä siitä, että samaa ruokaa taas ja vanhemmat saavat jotain parempaa. Pakasteessa oli jäljellä pizzapohjia, joten pojat olivat tehneet omatoimisesti niistä pizzat. Nenäkkäin väitti, ettei kukaan sanonut, ettei saisi jotain muuta ruokaa. Myös pakasteviineireitä oli paisteltu. 

Kuvituskuva. Näin söpöjä pizzoja pojat ovat aikoinaan syöneet Vapianossa

Aterian hinta 58,5€ (nuppihinnan laskeminen taas järjetöntä, mutta 11,7€)
pizzapohjat 4€, Mutti 1€, kinkku 2,5€, juusto 2€, ravintola 45€, maito 1€, jäätelöä 2€,  viinerit 1€
Kuka toivoi: kaikki
Kuka valmisti: aikuisille ravintola, pizzat kotona esikoinen

Torstai
Hah, pojat joutuivat viimein urakoimaan makaroonilaatikon pois. Söin sitä itsekin. Hra Kepposelle ei riittänyt, joten hän söi pakkasesta Thai cuben. Makaroonilaatikon hinta oli kuoletettu aiemmin ;)

Aterian hinta 5€ (tästä ei ole järkeä laskea nuppihintaa, mutta se olisi 1€/hlö)
maito 1€, Thai cube 3,5€, ruisleipää 0,5€
Kuka toivoi: ei kukaan
Kuka valmisti: minä valmistin makaroonilaatikon aiemmin viikolla

Perjantai
Ruuaksi oli aasialainen lihapullanuudelikeitto. Se onnistui poikkeuksellisen hyvin. Keskimmäisellä on hiukan vaikeuksia ruuan kanssa, koska hän sietää voimakkaita mausteita huonosti. Tämä ruoka on tällä hetkellä yksi arkiruokasuosikkejani.


Aterian hinta 10,9€ (2,2€/hlö)
Jauheliha 4€, riisinuudeli 2€, kookosmaito 1,5€, maito 1€, kevätsipuli 2,4€
Kuka toivoi: esikoinen
Kuka valmisti: minä

Lämpimien ilta-aterioiden kokonaishinta: 133,5€, ilman ravintolaruokaa aikuisille 88,5€

Ruokaviikon paras juttu: ei pelkästään jauhelihaa tai kanasuikaleita
Ruokaviikon huono juttu: todella vähän kasviksia.
Meidän lapset ovat todella huonoja syömään kasviksia. Ainoastaan kurkku maistuu, pieni salaatinlehti voi mennä ja porkkanaraaste. Yritämme nyt ujuttaa vihreät leivän päälle, jos sillä lailla niitä menisi enemmän. Aikuisten ruokavaliota kotiruuan kasvittomuus ei romuta, koska molemmat syömme töissä pääasiallisesti salaattilounaita.

19. tammikuuta 2019

Hong Kong, osa 1/2

Hong Kong on helppo kohde Aasiassa. Joka paikassa puhutaan englantia, metro ja bussit kulkevat, kaupungissa on paljon jalkakäytäviä kävelyyn, moniin turistikohteisiin on hyvä viitoitus, kaupunki on turvallinen ja hygieniataso hyvä. Kaupungissa on paljon nähtävää ja lähisaaret tarjoavat jopa hiekkarantoja ja luontokokemuksia.

Hong Kongin hotellivalinta tuotti vaikeuksia. Ensin piti valita että asuako eurooppalaisemmalla Hong Kongin saarella vai kiinalaisemmalla Kowloonilla. Lukemamme mukaan Kowloon on eläväisempi ja värikkäämpi ja aikaisemmat kokemukseni Hong Kongin saaresta olivat tylsät, joten valitsimme Kowloonin. Hotellivalikoimaa on paljon, mutta hintataso on korkea. Sanoisin neuvoksi, että mitä lähempänä hotellin on Tsim Tsa Tsui aluetta sen parempi. Meidän hotellimme sijaitsi muutaman metropysäkin päässä Tsim Tsa Tsuista ja hotellista oli myös ilmainen bussikuljetus sinne. Ystävälleni Lauralla hotelli jää mieleen aivan jäätävästä ilmastoinnista. Osassa aamiaissalia ilmastointi puhalsi niin kovaa, että hän istui kevytuntsikka päällä. Jopa minulla, todella "kuumaverisellä hikoilijalla" oli vähän kylmä.

Hong Kongin etukäteen suunnitelluksi agendaksi muodostui:
-Victoria's Peak ja StarFerry-lautta
-Victorian sataman valoshow
-joku kiva puisto
-joku temppeli
-jotkut markkinat
-drinkit jossain päheässä kattobaarissa
-ainakin yksi halpa Michelinin tähti ravintola
-ystävälleni vähän shoppailua ja minulle uintia hotellin altaassa

Ehdimme tekemään kaiken suunnittelemamme hyvin. Victoria's Peakin kanssa kävi huono tuuri, päivä alkoi sumuisena ja siinä vaiheessa, kun pääsimme Victoria's Peakille saakka pilvet olivat tiivistyneet saaateeksi ja näkyvyys oli onneton. Muut kohteet onnistuivat hyvin.

Puistokohteeksi valitsimme Nan Lian Gardenin. Puisto on todella kaunis, erinomaisesti hoidettu ja loistoa lisäsi huumaavan ihana auringonpaiste. Vehreä puisto saa hurjan kontrastin takana näkyvistä pilvenpiirtäjistä. Nan Lianiin ehdimme samana päivänä jolloin saavuimme Hong Kongiin. Puisto oli yksi suosikkejani Hong Kongin kokemuksista.




En ole ikinä nähnyt missään noin isoja karppeja kuin Nan Lian gardenissa


Hotellimme sijaitsi lähellä kukkamarkkinoita sekä Ladies' market-aluetta, joten kävimme katsomassa molemmat. Kukkamarkkinoille oli jo marraskuun lopussa tullut myyntiin joulukuuset sekä havutuotteet. Niiden lisäksi ällistelimme ruusujen paketointia. Isot ruusut olivat yksittäispakattuja, kukkaa suojasi verkko tai silkkipaperi.


Tässä nykyy hyvin yksittäispakattuja ruusuja, sekä silkkipaperilla että pehmoverkolla pakattuja

Orkideakauppa



Ladies market alueella oli myynnissä kaikkea, mitä nainen voisi kuvitella elämässään tarvitsevansa: vaatteita, kenkiä, koruja, laukkuja ja kaikenmaailman tilpehööriä. Ladies market alue on siis useampia kadunpätkiä, joiden varrelle kojut ja kaupat ovat levittäytyneet. Korkeiden talojen ulkomuoto ei hivele silmää, mutta on aika tyypillistä Hong Kongille.

Ladies market kuja


tilpehööritaivas

Ladies market alueen vieressä oli katukeittiökatuja. Kävimme ihmettelemässä niiden tarjontaa. Kauppa kävi hyvin vilkkaana, lähinnä koululaisten toimesta. Koulu oli päättynyt ja lapset olivat ostamassa itselleen välipalaa. Heikon vatsani takia en uskaltautunut maistamaan, vaikka mieli olisi tehnyt.



hedelmäkadulta kuvattua

Hong Kongissa on todella monipuolinen ravintolatarjonta katukeittiöstä fine diningiin. Kolmen Michelin tähden ravintoloiden määrässä Hong Kong on sijalla viisi. Me emme olleet noiden perään, vaan halusimme koestaa edullisia yhden Michelin tähden ravintoloita. Ehdimme käydä kahdessa. Niissä syöminen ei ollut yhtään sen kalliimpaa kuin muissakaan ravintoloissa. Nuo ravintolat eivät ole mitään jäykkiä valkoisten pöytäliinojen paikkoja vaan ihan rentoja ellei jopa vaatimattomia ravintoloita, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin ruokalajeihin tai tietyn alueen keittiöön. Hong Kongin kalleimmaksi ateriaksiamme jäikin Harbour City ostarissa syömämme sinänsä todella maukkaat pizzat.

Ensimmäinen Michelinin tähti ravintola oli dim sumeihin erikoistunut Din Tai Fung. Se sijaitsee arkisesti ostoskeskuksessa. Onnistuimme valitsemaan ajan, joka oli liian myöhäinen lounaalle, mutta liian aikainen illallisella ja saimme ravintolasta saman tien pöydän. Tilasimme dim sumeja, kevätrullia ja ainakin kanaa. Dim Sum on höyrytetty taikinanyytti, jonka sisällä on erilaisia täytteitä. Melkein joka kansalla tuntuu olevan oma versionsa: italialaisilla tortelliinit, venäläisillä pelmenit ja georgialaisilla khinkalit. Tilaus ravintoloissa oli helppoa, menut olivat englanniksi ja Din Tai Fungissa menussa oli vielä pienet kuvatkin ruoka-annoksista. Din Tai Fungin uoka oli hyvää, paras annos oli ehdomasti puolikuun muotoiset dim sumit joissa oli yrteillä vihreäksi maustettu lihaseos sisällä.

 Vasemmassa alareunassa paras annos, jota maistoimme Din Tai Fungissa

Hong Kongin reissun kirkkaasti parhaan aterian söimme Kam's roas goose ravintolassa. Ravintola tarjoilee vain erilaisia hanhiannoksia ja silläkin on yksi Michelinin tähti. En ollut ikinä aikaisemmin syönyt hanhea. Uuden raaka-aineen lisäksi koimme elämme pisimmän ravintolajonon. Tulimme huonon sään takia epäonnisen Victoria's Peak reissun jälkeen taksilla hanhiravintolalle illallisaikaan sunnuntaina. Jono oli valtava. Kävimme ottamassa jonotusnumeron ja kyselimme hiukan kuinka kauan ihmiset ovat jo jonottaneet. Sillä hetkellä vaikutti, että saattaisimme selvitä noin 45min jonotuksella tihkusateessa. Koska meillä ei ollut mitään muutakaan illallissuunnitelmaa jäimme jonottelemaan. Jonotusajaksi muodostui 1t 30min. 

Jonoa hanhiravintolan edessä, ikkunassa näkyy paistettuja hanhia

Siinä vaiheessa kun saimme pöydän tilattavissa oli vain puolikkaita hanhia ja niille lisukkeita. Otimme sitten puolikkaan hanhen, riisiä, nuudelia ja vähän vihreää. Hanhi oli aivan älyttömän hyvää. Hanhen nahka oli hyvin maustettua ja rapeaa. Olisin valmis jonottamaan 1,5t hanhea uudestaan :)

Puolikas hanhi


Hong Kongin hyvän hygieniatason vuoksi uskalsin myös herkutella jäätelöllä ja leivoksillakin. Ehdottomasti paras jälkiruoka oli hyvin yksinkertainen: pehmis, jonka päälle kaadettiin kuumaa suklaista kaakaota. Hotellistamme sai näppärästi ostaa kakkujapaloja, muffinseja ja muitakin herkkuja myös mukaan.


Pienen Aasian kierroksen postaukset:

15. tammikuuta 2019

Pieni Aasian kiertomatka

Tein ystäväni Lauran kanssa marraskuun lopussa omatoimisen pienen Aasian kiertomatkan. Alunperin tarkoituksenamme oli tehdä viikonlopun joulutorimatka vaikka Prahaan. Jotenkin matkahaave alkoi kasvamaan kokoa ja kasvoi Aasian matkaksi asti. Aasiaanhan ei alunperin missään tapauksessa pitänyt mennä jetlagini ja yölennon takia :) Pyörittelimme todella pitkään erilaisia matkavaihtoehtoja ja lopulta Aasian kierto alkoi tuntumaan kaikken houkuttelevimmalta. Houkutusta  lisäsi Finnairin suorat lennot, jotka kesällä ostettuna maksoivat 570€.

Lähdimme matkaan torstai-iltana ja palasimme seuraavan viikon sunnuntaina. Aikataulumme oli sen verran tiukka, että jokaisessa kohteessa piti valita, mitä haluamme nähdä ja kokea. Yllätävän paljon ehdimme näkemään ja siirtymät sujuivat myöskin jouhevasti.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Hong Kongin. Minä olen käynyt kerran Hong Kongissa työmatkalla ja silloin se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Hyvä, että päätin antaa Hong Kongille toisenkin mahdollisuuden, koska tällä kertaa pidin kaupungista huomattavasti enemmän. Saavuimme Hong Kongiin perjantaiaamuna ja lähdimme reippaasti kaupungille. Onnistuin saamaan lentokoneen perältä kolme paikkaa itselleni ja nukuin ehkäpä 2*45min. En yleensä saa koneessa nukuttua lainkaan, joten tuo oli minulle loistosuoritus. Iltapäivällä oli pakko ottaa pienet päikkärit, mutta illalla olimme tehokkaina ihailemassa Victoria Harbourin valoshowta. Hong Kongiin varasimme kolme päivää eli pe-su. Yllättäen jetlagista ei ollut haittaa Hong Kongissa ja nukuin yöni hyvin -tosin pienellä melatoniiniavustuksella. Yllättävän nopeaan palautumiseen saattoi olla syynä se, että vietimme lähes koko ensimmäisen päivän ulkona ihanassa auringon paisteessa.

 Näkymä StarFerry lautasta Hong Kongin saarelle. Viimeiselle päivälle osui huono sää :(

Aamiainen hongkonglaisittain


Maanantaina lensimme Hong Kongista JetStar-halpalentofirmalla sujuvasti Hanoihin. Hanoihin meille jäi kolme ja puoli päivää eli ma-to. Hanoihin yhdistimme päivän risteilyn Halong Baylla. Risteily onnistui yli odotusten ja oli minulle koko matkan kohokohta. Hanoissakin ehdimme silti näkemään ja kokemaan, vaikka yksi matkapäivä kuluikin Halong Baylla. Minä tykkäsin Hanoista todella paljon ja sisälleni jäi kytemään polte nähdä Vietnamia paljon laajemmin. Kuten ennalta arvasin, pidin todella paljon vietnamilaisesta ruuasta, etenkin Hanoi rolls kääryleistä. Nam!
 

Mun lemppareita

Perjantaina lensimme Thai Airwaysilla Bangkokiin. Minun Bangkokin ohjelmani koostui uima-altaasta. Lepäilin ja lueskelin. Ystäväni täydensi tuota ohjelmaa pienellä shoppailulla. Sunnuntaiaamuna lensimme takaisin Suomeen. Bangkokissa en nähnyt enkä kokenut mitään muuta kuin hienon hotellin. Se ei haitannut yhtään, koska olen Bangkokissa käynyt aikaisemminkin ja silloin tuli kierrettyä kaupunkia hyvin aktiivisesti.

 Nautiskelupäiväni koostui vaahtokylvystä ja uima-altaasta Marriott Sukhumvitissa

drinkeillä hotellin kattobaarissa

Vaikka aikaa oli vähän, niin kiireen tuntua ei ollut ja saimme paljon irti kohteista. Pidimme ennen matkaa useammankin suunnittelupalaverin, jossa teimme etukäteen ihan päiväsuunnitelmaa. Vatsa kesti hyvin reissun ja ruoka oli erinomaista. Olin tätä reissua ennen ajatellut, että en viitsi alle kahdeksi viikoksi lähteä lainkaan Aasian suuntaan, mutta nyt olen eri mieltä. Toteutin reissun yhdellä lomaviikolla ja 7,5 tunnilla saldoplussaa. Mielestäni tuo oli oikein passeli matkanpituus ja sopisi myös koko perheen Thaimaan rantaloman pituudeksi.  Mielessäni olisi monta muutakin Aasian kohdeyhdistelmää, vain rahoitus puuttuu.

Kirjoitan vielä erikseen postaukset Hong Kongista ja Hanoista.

13. tammikuuta 2019

Viikon parhaat

Viikon paras juttu oli ehdottomasti lumi, joka teki Helsingistä talvisen satumaan. Haittapuolena on toki ollut huonoa ajokeliä ja liukkaita kulkuväyliä, mutta se on kauneus -aah! Toivottavasti lumi pysyy maassa koko tammi- ja helmikuun.



Lumiset kuvat Kirkkonummelta

Viikon toiseksi paras juttu oli Lux Helsinki. Se on minusta yksi koko vuoden parhaista tapahtumista ja tuo ihanasti valoa, iloa ja kauneutta muuten hiukan tylsään ja arkiseen tammikuuhun. Kaksi edellistä Luxia on jäänyt reissujen takia väliin, joten odotinkin kovasti Luxia. Hiukan jäi sellainen fiilis, että Lux 2019 ei ollut huippuvuosi, mutta tykkäsin siitä kuitenkin paljon. Suosikkini olivat Kansallismuseo ja Hakasalmen huvilan Lyhtypuisto. Kävimme viimeisenä iltana eli keskiviikkona ja ihanan luminen sää vielä korosti Luxin hienoutta. Oli muuten aika väljääkin silloin.



Shelter Seekers, Kansallismuseo

Moonlight, Musiikkitalon medianäytöllä


 Lyhtypuisto, Hakasalmen huvila

Arkiviikon kolmanneksi paras juttu oli tavallista paremmin onnistunut aasialainen lihapulla-nuudelikeitto. Perjantaina jouduin ottamaan päikkärit ennen ruuanvalmistusta, koska olin vaan jotenkin niin poikki viikosta. Hra Kepponen jo lupaili kaivaa pakasteesta jotain hätävararuokaa tyyliin kalapuikot, mutta onnistuin ponnistamaan ylös ja kokkamaan. Hyvä itse valmistettu ruoka tuntui perjantai-iltana suorastaan palkitsevalta. Muuten arkiviikko oli aivan tavallinen, ellei suorastaan vähän tylsä. Vähän puurtamishengessä on kulunut koko lauantaikin. Onneksi on vielä sunnuntai jäljellä, josta haaveilen liikunta- ja löhöpäivää.

Mukavaa sunnuntaita!

 
Aasialainen lihapulla-nuudelikeitto

11. tammikuuta 2019

Erilainen teatterikokemus

Joulukuun alussa osallistuimme ystäväni Tiinan kanssa Helsingin Kaupunginteatterin kulissikierrokselle. HKT järjestää joka kuukausi yleisen kulissikierroksen, johon voi ostaa lippuja. Muuten kulissikierroksia myydään ryhmille. Toki jokainen voi koota oman ryhmän, mutta yksittäisen kiinnostuneen on helpompi osallistua yleiselle kierrokselle. Kierros kestää noin tunnin ja maksaa 10€.

Someajan ihmiselle oli pettymys, että kierroksella ei saa kuvata. Syyksi kerrottiin tekijänoikeudet. Jos kierroksella saisi kuvata, niin siihenhän olisi mennyt ainakin kaksinkertaisesti aikaa ;) Kuvattavaa olisi ollut lähes loputtomasti.

Kierroksen aikana käydään kävitse talon erilaisia tiloja, joita on todella paljon. Aivan uusi teatterilavan ulottuvuus aukeni minulle, kun tutustuimme lavan suurikokoisiin reunoihin, joita käytetään mm. pukuhuoneena. "Pimeällä näyttämöllä" säilytetään nopeiden vaihtojen puvut ja rekvisiittaa. Lavalta katsottuna suuren näyttämön katsomo vaikutti yllättävän pieneltä.

Pukuvarasto on aivan huikea paikka ja rautaisessa järjestyksessä. Tulipahan nähtyä 1700 kravaatin kokoelma sekä kuultua ammattinimekkeestä pukija. Aivan yhtä mielenkiintoinen on suurikokoinen lavastamo, jossa rakennetaan lavasteet.

Illan lähestyvä näytös lisäsi kierroksen lopulle sähköistä tunnelmaa. Ensin käytävillä näkyi tukihenkilökuntaa, joiden askeleet alkoivat olla hyvin ripeitä. Juuri kun kyselimme peruukkien käytöstä näytelmissä, käytävään puikahti Eero Aho silitellen Kekkosen roolia varten ajamaansa kaljua ja kehuen sen käytännöllisyyttä.

Minusta teatterin "takahuoneet" olivat kiehtovat ja tykkäsin kierroksesta paljon. Opastus oli myöskin ammattitaitoista. Suosittelen!

Kuva lainattu https://hkt.fi/

6. tammikuuta 2019

Turkin ainutlaatuinen Cappadocia

Kesäisestä perhematkastamme Turkin Sideen on jäänyt kirjoittamatta Cappadociasta, joka ilmeisesti suomalaisittain kirjoitetaan Kappadokia.

Etsiskelin pitkään sopivaa retkeä Sidestä Kappadokiaan. Yleisin vaihtoehto on bussiretki, johon sisältyy yöpyminen. Ajomatkaa Sidesta Kappadokiaan kertyy kuutisen tuntia, joten istumista riittää kahden päivän retkelle. Koska kyseessä oli perhematkamme, ei kahden päivän retki yksikseni tullut kyseeseen. Niinpä aloin etsimään retkeä, joka tehtäisiin lentäen päivässä. Käytin todella paljon aikaa sen etsimiseen netistä, mutta en onnistunut varaamaan retkeä. Lopulta selvisi, että voisin ostaa retken näppärästi matkanjärjestäjäni Nazarin kautta. Retki oli kallis, yli tuplasti bussiretken hintainen, mutta Kappadokia on ollut haavelistallani pitkään, joten päätin avata kukkaron nyörini.

Siden sijainti retkelle lähtöön on huono. Lento lähtee Antalyasta, jonne on ajomatkaa toista tuntia. Ensin tietysti bussi kiertelee Siden hotelleja ja sitten kentällä pitää olla ajoissa. Niinpä lähtöni hotellilta oli 4:20. Mitä ei aamu-uninen Kepposka tekisi huippunähtävyyksien vuoksi ;) Retki oli minusta sekä aikaisen nousun että kalliin hinnan arvoinen!!

 Kappadokian alue sijaitsee ylängöllä ja lähimmältä lentokentältä oli vajaan tunnin ajomatka ensimmäiseen kohteeseen. Matkalla maisema oli tasaista ja aivan puutonta.

Järjestelyt olivat kaikkiaan toimivat. Retkelijöitä oli todella paljon, mutta englanninkielisiä vain pikkubussillisen verran. Pikkubussiin asettautuessa kävi niin, että paikkoja oli vähemmän kuin retkeläisiä. Yhden piti mennä istumaan kuljettajan ja oppaan kanssa etupenkille. Nuori naisopas ei huolinut istuimetta jäänyttä miestä viereensä, vaan halusi etupenkille naisen. Minä päädyin etupenkille.

Opas oli todella ammattitaitoinen ja mukava ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja ajomatkojen välillä. Erityisen mielenkiintoista oli oppaan tausta, hän on Kreikan turkkilaista sukua, joka on muuttanut pakkomuuton yhteydessä 1920-luvulla Kreikasta Turkkiin. Historian tuntemuksessani oli aukko, kun en ollut kuullutkaan tuosta 1,5 miljoonan ihmisen vaihdosta. Kuskin kanssa ei yhteistä kieltä juuri ollut, mutta näyteltiin sitten lastemme kuvia toisillemme tauoilla. Ajomatkaa kertyi Kappadokiassakin, koska kohteet sijaitsevat laajalla alueella.

Ennen ensimmäistä varsinaista kohdetta pysähdyimme katsomaan "eläinkiviä"

Dancing couple

Kappadokia sijaitsee vanhalla tuliperäisellä alueella, jossa on ollut tulivuoren purkauksia 2 miljoonaa vuotta sitten. Maaperä on kerroksittaista tulivuorenpurkauksesta tulleita ainesosia, joista osa on huokoista. Sade ja joet ovat aikojen kuluessa muokanneet alueelle erikoisennäköisiä kivipilareita, joita englanniksi kutsutaan termillä fairy chimney.




Nämä neljä kuvaa ovat paikasta Pasabag Valley

Maaperän ja "minivuorten" huokoinen materiaali on ollut myös helppoa työstää. Koska alueella ei ole juurikaan mitään rakennusmateriaalia saatavilla, ovat ihmiset kovertaneet itselleen asuntoja minivuoriin sekä maan alle. Ensin maan alla koverrettiin varastotilat, joissa oli tasaisen ja viileämmän lämpötilan ansiosta helpompi säilyttää elintarvikkeita. Seuraavaksi kaivettiin suojia eläimille. Kappadokia alue on ollut asuttua hyvin pitkään ja se on myös ollut kristitty alue. Kristityt olivat jatkuvassa konfliktissä ja laajensivat talojaan maan alle, jotta voisivat paeta persialaisia. Lopulta syntyi maanalaisia kaupunkeja, kuten Kaymakli, jossa myöskin vierailimme. Kaymaklista lisää myöhemmin.

Yksi tunnetuimmista Kappadokia kohteisten on Göreme, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Göreme on tunnettu erityisesti jäljellä olevista kristittyjen temppeleistä. Alueella on aikoinaan asunut paljon munkkeja.

Munkkien "kerrostalo"asuntola Göremessä


Temppeleissä ei saanut kuvata frescoja, mutta tuosta saa hieman osviittaa aiheesta. Frescoista oli jäljellä vain osia.

Minulle Göremen ulkoilmamuseon mielenkiintoisin osuus oli vierailu kahvila-matkamuistomyymälässä, johon oppaamme meidät vei. Kun Göremestä tehtiin museoalue, asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Kaupan vanha isäntä oli syntynyt talossa ja oli sen asukas neljännessä polvessa. Hän on vuokrannut kotitalonsa bisnekselleen ja saa asua siellä 2kk vuodesta. Hän asuu talossa kuumimmat kesäkuukauden, koska siellä on ihanan viileää verrattuna hyvin helteiseen ulkoilmaan. Kaupassa on seinillä kuvia kodista eri vuosikymmeniltä. Juomat voi nauttia omistajien parvekkeella, josta on hieno näkymä museoalueelle.

Omistajien makuuhuone kallion sisällä

Göremessä on mahdollisuus majoittua kiven sisällä. Kaupungissa on paljon hotelleja ja majoitustiloja, jotka on koverrettu kiven sisään. Tuollaisessa huoneessa yöpyminen olisi mielenkiintoinen kokemus. Kaukaa katsottuna Göreme on kuin emmentaljuusto, jokainen kukkula on kaivettu täyteen reikiä.


Göremen kaupunki

Sukelletaanpas seuraavaksi maan alle eli vierailuumme Kaymaklin maanalaisessa kaupungissa. Cappadocian alueella on paljon maanalaisia kaupunkeja, joista kaksi ovat museona. Rauhattomimpina aikoina kristityt viettivät paljon aikaansa maanalla. Tunneleihin on rakennettu ilmastointia sekä myös savupiippu. Yhteiskeittiössä kokattiin vasta pimeän aikaan, jotta viholliset eivät nähneet savua. 

Välillä käytävät olivat aika ahtaita ja matalia

Viinin valmistuspaikka. Pienempiä ovat olleet kappadokian väki.

Maanalaisen kaupungin sisätiloja

Museon ulkopuolella istui vanha rouva viettämässä aikaa. Opas kävi jututtamassa häntä ja kertoi minulle kysyneensä onko rouvan talossakin maanalaisia tiloja. Kuulemma on ja ne ovat olleet aikoinaan aktiivikäytössä. Rouva asuu nykyisin yksin ja hänen lapsensa ovat tukkineet sisäänkäynnin maanalle turvallisuussyistä. Olisipa mahtaa, jos oman talon alta pääsisi maanalaiseen kaupunkiin!

Retkemme kiersi vielä Pidgeon Valleyn ja Love Valleyn kautta ja matkalla lentokentälle pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Mother, Father and child nimen saanutta muodostelmaa. 

Love Valley

Mother, Father and child

Koska ollaan Turkissa ja perhearvot, niin muodostelmaan kuuluu olennaisesti takana kyttäävä anoppi ;)

Yleisin matkailukuva Kappadokiasta on sellainen, missä taivas on täynnä kuumailmapalloja. Lentoja tehdään vain aikaisin aamulla, joten minulla ei  ollut mahdollista nähdä kuumailmapallojen täyttämään taivasta. Tykkäsin retkestä todella paljon ja ehdin näkemään Kappadokiaa kivasti. Toki alueella saisi helposti kulumaan vaikka viikon luonnonihmeiden äärellä.