15. tammikuuta 2019

Pieni Aasian kiertomatka

Tein ystäväni Lauran kanssa marraskuun lopussa omatoimisen pienen Aasian kiertomatkan. Alunperin tarkoituksenamme oli tehdä viikonlopun joulutorimatka vaikka Prahaan. Jotenkin matkahaave alkoi kasvamaan kokoa ja kasvoi Aasian matkaksi asti. Aasiaanhan ei alunperin missään tapauksessa pitänyt mennä jetlagini ja yölennon takia :) Pyörittelimme todella pitkään erilaisia matkavaihtoehtoja ja lopulta Aasian kierto alkoi tuntumaan kaikken houkuttelevimmalta. Houkutusta  lisäsi Finnairin suorat lennot, jotka kesällä ostettuna maksoivat 570€.

Lähdimme matkaan torstai-iltana ja palasimme seuraavan viikon sunnuntaina. Aikataulumme oli sen verran tiukka, että jokaisessa kohteessa piti valita, mitä haluamme nähdä ja kokea. Yllätävän paljon ehdimme näkemään ja siirtymät sujuivat myöskin jouhevasti.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Hong Kongin. Minä olen käynyt kerran Hong Kongissa työmatkalla ja silloin se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Hyvä, että päätin antaa Hong Kongille toisenkin mahdollisuuden, koska tällä kertaa pidin kaupungista huomattavasti enemmän. Saavuimme Hong Kongiin perjantaiaamuna ja lähdimme reippaasti kaupungille. Onnistuin saamaan lentokoneen perältä kolme paikkaa itselleni ja nukuin ehkäpä 2*45min. En yleensä saa koneessa nukuttua lainkaan, joten tuo oli minulle loistosuoritus. Iltapäivällä oli pakko ottaa pienet päikkärit, mutta illalla olimme tehokkaina ihailemassa Victoria Harbourin valoshowta. Hong Kongiin varasimme kolme päivää eli pe-su. Yllättäen jetlagista ei ollut haittaa Hong Kongissa ja nukuin yöni hyvin -tosin pienellä melatoniiniavustuksella. Yllättävän nopeaan palautumiseen saattoi olla syynä se, että vietimme lähes koko ensimmäisen päivän ulkona ihanassa auringon paisteessa.

 Näkymä StarFerry lautasta Hong Kongin saarelle. Viimeiselle päivälle osui huono sää :(

Aamiainen hongkonglaisittain


Maanantaina lensimme Hong Kongista JetStar-halpalentofirmalla sujuvasti Hanoihin. Hanoihin meille jäi kolme ja puoli päivää eli ma-to. Hanoihin yhdistimme päivän risteilyn Halong Baylla. Risteily onnistui yli odotusten ja oli minulle koko matkan kohokohta. Hanoissakin ehdimme silti näkemään ja kokemaan, vaikka yksi matkapäivä kuluikin Halong Baylla. Minä tykkäsin Hanoista todella paljon ja sisälleni jäi kytemään polte nähdä Vietnamia paljon laajemmin. Kuten ennalta arvasin, pidin todella paljon vietnamilaisesta ruuasta, etenkin Hanoi rolls kääryleistä. Nam!
 

Mun lemppareita

Perjantaina lensimme Thai Airwaysilla Bangkokiin. Minun Bangkokin ohjelmani koostui uima-altaasta. Lepäilin ja lueskelin. Ystäväni täydensi tuota ohjelmaa pienellä shoppailulla. Sunnuntaiaamuna lensimme takaisin Suomeen. Bangkokissa en nähnyt enkä kokenut mitään muuta kuin hienon hotellin. Se ei haitannut yhtään, koska olen Bangkokissa käynyt aikaisemminkin ja silloin tuli kierrettyä kaupunkia hyvin aktiivisesti.

 Nautiskelupäiväni koostui vaahtokylvystä ja uima-altaasta Marriott Sukhumvitissa

drinkeillä hotellin kattobaarissa

Vaikka aikaa oli vähän, niin kiireen tuntua ei ollut ja saimme paljon irti kohteista. Pidimme ennen matkaa useammankin suunnittelupalaverin, jossa teimme etukäteen ihan päiväsuunnitelmaa. Vatsa kesti hyvin reissun ja ruoka oli erinomaista. Olin tätä reissua ennen ajatellut, että en viitsi alle kahdeksi viikoksi lähteä lainkaan Aasian suuntaan, mutta nyt olen eri mieltä. Toteutin reissun yhdellä lomaviikolla ja 7,5 tunnilla saldoplussaa. Mielestäni tuo oli oikein passeli matkanpituus ja sopisi myös koko perheen Thaimaan rantaloman pituudeksi.  Mielessäni olisi monta muutakin Aasian kohdeyhdistelmää, vain rahoitus puuttuu.

Kirjoitan vielä erikseen postaukset Hong Kongista ja Hanoista.

13. tammikuuta 2019

Viikon parhaat

Viikon paras juttu oli ehdottomasti lumi, joka teki Helsingistä talvisen satumaan. Haittapuolena on toki ollut huonoa ajokeliä ja liukkaita kulkuväyliä, mutta se on kauneus -aah! Toivottavasti lumi pysyy maassa koko tammi- ja helmikuun.



Lumiset kuvat Kirkkonummelta

Viikon toiseksi paras juttu oli Lux Helsinki. Se on minusta yksi koko vuoden parhaista tapahtumista ja tuo ihanasti valoa, iloa ja kauneutta muuten hiukan tylsään ja arkiseen tammikuuhun. Kaksi edellistä Luxia on jäänyt reissujen takia väliin, joten odotinkin kovasti Luxia. Hiukan jäi sellainen fiilis, että Lux 2019 ei ollut huippuvuosi, mutta tykkäsin siitä kuitenkin paljon. Suosikkini olivat Kansallismuseo ja Hakasalmen huvilan Lyhtypuisto. Kävimme viimeisenä iltana eli keskiviikkona ja ihanan luminen sää vielä korosti Luxin hienoutta. Oli muuten aika väljääkin silloin.



Shelter Seekers, Kansallismuseo

Moonlight, Musiikkitalon medianäytöllä


 Lyhtypuisto, Hakasalmen huvila

Arkiviikon kolmanneksi paras juttu oli tavallista paremmin onnistunut aasialainen lihapulla-nuudelikeitto. Perjantaina jouduin ottamaan päikkärit ennen ruuanvalmistusta, koska olin vaan jotenkin niin poikki viikosta. Hra Kepponen jo lupaili kaivaa pakasteesta jotain hätävararuokaa tyyliin kalapuikot, mutta onnistuin ponnistamaan ylös ja kokkamaan. Hyvä itse valmistettu ruoka tuntui perjantai-iltana suorastaan palkitsevalta. Muuten arkiviikko oli aivan tavallinen, ellei suorastaan vähän tylsä. Vähän puurtamishengessä on kulunut koko lauantaikin. Onneksi on vielä sunnuntai jäljellä, josta haaveilen liikunta- ja löhöpäivää.

Mukavaa sunnuntaita!

 
Aasialainen lihapulla-nuudelikeitto

11. tammikuuta 2019

Erilainen teatterikokemus

Joulukuun alussa osallistuimme ystäväni Tiinan kanssa Helsingin Kaupunginteatterin kulissikierrokselle. HKT järjestää joka kuukausi yleisen kulissikierroksen, johon voi ostaa lippuja. Muuten kulissikierroksia myydään ryhmille. Toki jokainen voi koota oman ryhmän, mutta yksittäisen kiinnostuneen on helpompi osallistua yleiselle kierrokselle. Kierros kestää noin tunnin ja maksaa 10€.

Someajan ihmiselle oli pettymys, että kierroksella ei saa kuvata. Syyksi kerrottiin tekijänoikeudet. Jos kierroksella saisi kuvata, niin siihenhän olisi mennyt ainakin kaksinkertaisesti aikaa ;) Kuvattavaa olisi ollut lähes loputtomasti.

Kierroksen aikana käydään kävitse talon erilaisia tiloja, joita on todella paljon. Aivan uusi teatterilavan ulottuvuus aukeni minulle, kun tutustuimme lavan suurikokoisiin reunoihin, joita käytetään mm. pukuhuoneena. "Pimeällä näyttämöllä" säilytetään nopeiden vaihtojen puvut ja rekvisiittaa. Lavalta katsottuna suuren näyttämön katsomo vaikutti yllättävän pieneltä.

Pukuvarasto on aivan huikea paikka ja rautaisessa järjestyksessä. Tulipahan nähtyä 1700 kravaatin kokoelma sekä kuultua ammattinimekkeestä pukija. Aivan yhtä mielenkiintoinen on suurikokoinen lavastamo, jossa rakennetaan lavasteet.

Illan lähestyvä näytös lisäsi kierroksen lopulle sähköistä tunnelmaa. Ensin käytävillä näkyi tukihenkilökuntaa, joiden askeleet alkoivat olla hyvin ripeitä. Juuri kun kyselimme peruukkien käytöstä näytelmissä, käytävään puikahti Eero Aho silitellen Kekkosen roolia varten ajamaansa kaljua ja kehuen sen käytännöllisyyttä.

Minusta teatterin "takahuoneet" olivat kiehtovat ja tykkäsin kierroksesta paljon. Opastus oli myöskin ammattitaitoista. Suosittelen!

Kuva lainattu https://hkt.fi/

6. tammikuuta 2019

Turkin ainutlaatuinen Cappadocia

Kesäisestä perhematkastamme Turkin Sideen on jäänyt kirjoittamatta Cappadociasta, joka ilmeisesti suomalaisittain kirjoitetaan Kappadokia.

Etsiskelin pitkään sopivaa retkeä Sidestä Kappadokiaan. Yleisin vaihtoehto on bussiretki, johon sisältyy yöpyminen. Ajomatkaa Sidesta Kappadokiaan kertyy kuutisen tuntia, joten istumista riittää kahden päivän retkelle. Koska kyseessä oli perhematkamme, ei kahden päivän retki yksikseni tullut kyseeseen. Niinpä aloin etsimään retkeä, joka tehtäisiin lentäen päivässä. Käytin todella paljon aikaa sen etsimiseen netistä, mutta en onnistunut varaamaan retkeä. Lopulta selvisi, että voisin ostaa retken näppärästi matkanjärjestäjäni Nazarin kautta. Retki oli kallis, yli tuplasti bussiretken hintainen, mutta Kappadokia on ollut haavelistallani pitkään, joten päätin avata kukkaron nyörini.

Siden sijainti retkelle lähtöön on huono. Lento lähtee Antalyasta, jonne on ajomatkaa toista tuntia. Ensin tietysti bussi kiertelee Siden hotelleja ja sitten kentällä pitää olla ajoissa. Niinpä lähtöni hotellilta oli 4:20. Mitä ei aamu-uninen Kepposka tekisi huippunähtävyyksien vuoksi ;) Retki oli minusta sekä aikaisen nousun että kalliin hinnan arvoinen!!

 Kappadokian alue sijaitsee ylängöllä ja lähimmältä lentokentältä oli vajaan tunnin ajomatka ensimmäiseen kohteeseen. Matkalla maisema oli tasaista ja aivan puutonta.

Järjestelyt olivat kaikkiaan toimivat. Retkelijöitä oli todella paljon, mutta englanninkielisiä vain pikkubussillisen verran. Pikkubussiin asettautuessa kävi niin, että paikkoja oli vähemmän kuin retkeläisiä. Yhden piti mennä istumaan kuljettajan ja oppaan kanssa etupenkille. Nuori naisopas ei huolinut istuimetta jäänyttä miestä viereensä, vaan halusi etupenkille naisen. Minä päädyin etupenkille.

Opas oli todella ammattitaitoinen ja mukava ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja ajomatkojen välillä. Erityisen mielenkiintoista oli oppaan tausta, hän on Kreikan turkkilaista sukua, joka on muuttanut pakkomuuton yhteydessä 1920-luvulla Kreikasta Turkkiin. Historian tuntemuksessani oli aukko, kun en ollut kuullutkaan tuosta 1,5 miljoonan ihmisen vaihdosta. Kuskin kanssa ei yhteistä kieltä juuri ollut, mutta näyteltiin sitten lastemme kuvia toisillemme tauoilla. Ajomatkaa kertyi Kappadokiassakin, koska kohteet sijaitsevat laajalla alueella.

Ennen ensimmäistä varsinaista kohdetta pysähdyimme katsomaan "eläinkiviä"

Dancing couple

Kappadokia sijaitsee vanhalla tuliperäisellä alueella, jossa on ollut tulivuoren purkauksia 2 miljoonaa vuotta sitten. Maaperä on kerroksittaista tulivuorenpurkauksesta tulleita ainesosia, joista osa on huokoista. Sade ja joet ovat aikojen kuluessa muokanneet alueelle erikoisennäköisiä kivipilareita, joita englanniksi kutsutaan termillä fairy chimney.




Nämä neljä kuvaa ovat paikasta Pasabag Valley

Maaperän ja "minivuorten" huokoinen materiaali on ollut myös helppoa työstää. Koska alueella ei ole juurikaan mitään rakennusmateriaalia saatavilla, ovat ihmiset kovertaneet itselleen asuntoja minivuoriin sekä maan alle. Ensin maan alla koverrettiin varastotilat, joissa oli tasaisen ja viileämmän lämpötilan ansiosta helpompi säilyttää elintarvikkeita. Seuraavaksi kaivettiin suojia eläimille. Kappadokia alue on ollut asuttua hyvin pitkään ja se on myös ollut kristitty alue. Kristityt olivat jatkuvassa konfliktissä ja laajensivat talojaan maan alle, jotta voisivat paeta persialaisia. Lopulta syntyi maanalaisia kaupunkeja, kuten Kaymakli, jossa myöskin vierailimme. Kaymaklista lisää myöhemmin.

Yksi tunnetuimmista Kappadokia kohteisten on Göreme, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Göreme on tunnettu erityisesti jäljellä olevista kristittyjen temppeleistä. Alueella on aikoinaan asunut paljon munkkeja.

Munkkien "kerrostalo"asuntola Göremessä


Temppeleissä ei saanut kuvata frescoja, mutta tuosta saa hieman osviittaa aiheesta. Frescoista oli jäljellä vain osia.

Minulle Göremen ulkoilmamuseon mielenkiintoisin osuus oli vierailu kahvila-matkamuistomyymälässä, johon oppaamme meidät vei. Kun Göremestä tehtiin museoalue, asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Kaupan vanha isäntä oli syntynyt talossa ja oli sen asukas neljännessä polvessa. Hän on vuokrannut kotitalonsa bisnekselleen ja saa asua siellä 2kk vuodesta. Hän asuu talossa kuumimmat kesäkuukauden, koska siellä on ihanan viileää verrattuna hyvin helteiseen ulkoilmaan. Kaupassa on seinillä kuvia kodista eri vuosikymmeniltä. Juomat voi nauttia omistajien parvekkeella, josta on hieno näkymä museoalueelle.

Omistajien makuuhuone kallion sisällä

Göremessä on mahdollisuus majoittua kiven sisällä. Kaupungissa on paljon hotelleja ja majoitustiloja, jotka on koverrettu kiven sisään. Tuollaisessa huoneessa yöpyminen olisi mielenkiintoinen kokemus. Kaukaa katsottuna Göreme on kuin emmentaljuusto, jokainen kukkula on kaivettu täyteen reikiä.


Göremen kaupunki

Sukelletaanpas seuraavaksi maan alle eli vierailuumme Kaymaklin maanalaisessa kaupungissa. Cappadocian alueella on paljon maanalaisia kaupunkeja, joista kaksi ovat museona. Rauhattomimpina aikoina kristityt viettivät paljon aikaansa maanalla. Tunneleihin on rakennettu ilmastointia sekä myös savupiippu. Yhteiskeittiössä kokattiin vasta pimeän aikaan, jotta viholliset eivät nähneet savua. 

Välillä käytävät olivat aika ahtaita ja matalia

Viinin valmistuspaikka. Pienempiä ovat olleet kappadokian väki.

Maanalaisen kaupungin sisätiloja

Museon ulkopuolella istui vanha rouva viettämässä aikaa. Opas kävi jututtamassa häntä ja kertoi minulle kysyneensä onko rouvan talossakin maanalaisia tiloja. Kuulemma on ja ne ovat olleet aikoinaan aktiivikäytössä. Rouva asuu nykyisin yksin ja hänen lapsensa ovat tukkineet sisäänkäynnin maanalle turvallisuussyistä. Olisipa mahtaa, jos oman talon alta pääsisi maanalaiseen kaupunkiin!

Retkemme kiersi vielä Pidgeon Valleyn ja Love Valleyn kautta ja matkalla lentokentälle pysähdyimme hetkeksi ihailemaan Mother, Father and child nimen saanutta muodostelmaa. 

Love Valley

Mother, Father and child

Koska ollaan Turkissa ja perhearvot, niin muodostelmaan kuuluu olennaisesti takana kyttäävä anoppi ;)

Yleisin matkailukuva Kappadokiasta on sellainen, missä taivas on täynnä kuumailmapalloja. Lentoja tehdään vain aikaisin aamulla, joten minulla ei  ollut mahdollista nähdä kuumailmapallojen täyttämään taivasta. Tykkäsin retkestä todella paljon ja ehdin näkemään Kappadokiaa kivasti. Toki alueella saisi helposti kulumaan vaikka viikon luonnonihmeiden äärellä.

5. tammikuuta 2019

Teineistä ja apteekeista

Sanottakoon nyt niin, että meillä on teinin kanssa jonkin verran mielipide-eroja. Oikeasti mielipide-eroja ei tärkeissä asioissa ole toistaiseksi juurikaan, mutta teiniyteen nyt vaan kuuluu olla erimieltä dinosaurusvanhemman kanssa. Tilanne on muuttunut hiukan huolestuttavaksi, koska olemme teinin kanssa yhdestä asiasta täysin samaa mieltä: keskimmäisen ja kuopuksen huoneesta kuuluva musiikki on todella huonoa!

Olemme käyneet yhteisrintamana taistoon ärsyttäviä renkutuksia vastaan! Yhdessä teemme Kepposkodosta renkutusvapaan alueen. Mikään ei yhdistä äitä ja teiniä niin kuin pikkuvelj(i)en p*ska musamaku :D

Mutta aikuisten oikeasti hermohan tällaiseen menee:


Valitettavasti se kakkosuosikki on ainoastaan marginaalisesti parempi. Huoh!

Siis yllättäen teiniin voi luottaa kodin harmoniaa ylläpitävänä henkilönä, mutta aivan yhtä yllättäen menetin uskoni lähiapteekkiini hetkeksi täysin. Tiedättehän, kuinka apteekki mainostaa, että vain koulutettu henkilökunta auttaa varmistamaan sen, että asiakas saa oikean lääkkeen oikealla annostuksella. Sattuuhan koulutetullekin henkilökunnalle tietenkin joskus virheitä ja sellainen osui kohdalleni, tosin jo toista kertaa.

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin, että kärsin vatsaongelmista. Matkat ovat jännittäviä ellei peräti ikimuistoisia vatsani kunnosta johtuen. Ostan aina matkalle mukaan Precosaa sekä Imodiumia. Precosa toimii minulla hyvin turistiripuliin. Jouduin tekemään reissun apteekkiin ostamaan Precosaa ja siinä tiskillä kerroinkin farmaseutille, että otan sen mukaan lyhyelle reissulle vain varmuuden vuoksi ja päädyinkin sitten suhteellisen pieneen pakkauskokoon.

Matkaseurallani oli lieviä vatsaoireita ja hänellä oli vajaa pikkupakkaus Precosaa mukana. Kaivoin apteekin pussista omat Precosani esille ja sanoin, että tarvittaessa kaverini voi käyttää nekin. Siinä pahvipakkausta tuijotellessani tajuntaani iski, että paketissa lukee jotain ihan muuta kuin Precosa.

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Ripulilääke Precosan sijasta olikin saanut ummetuslääke Pegorionia. Voi taivas!

Ensin nauroimme kippurassa, että tässäpä hyvä ripulilääke. Pieni ärsyyntyminen iski perään. Entä jos olisin tarvinnut lääkettä? Entä jos olisin vahingossa ottanut ripuliin ummetuslääkettä? Onneksi Precosalle ei ollut tarvetta.

Olen tästä ottanut opikseni ja tarkastan kaiken huolellisesti myös apteekissa. Ei ole aina luottamista farmaseuttiin ;)

3. tammikuuta 2019

Uusi Vuosi

Joulun juhlintaan otettu varaslähtö oli oikein onnistunut, niinpä otimme varaslähdön myös uuden vuoden juhlintaan. Aatonaattona Hra Kepposen Sveitsin serkku ja Elena tulivat meille kylään. Tarkoituksenani oli ottaa paljon kuvia, mutta käteni olivatkin melkein koko illan varattuna. Käteni olivat varattuna oikein hyvällä tavalla: joko syödäkseni tai sylitelläkseni pariskunnan söpöä ja hyväntuulista vauvaa. Siinä porukalla tuumailimme, että liekö puolivuotiaiden hyväntuulisuus ja suloisuus syynä yleiseen puolentoistavuoden ikäeroon sisaruksilla.

 Kynttiläillallisella Cesarsalaattia ja pizzaa :D

Tarjoiluna oli rennosti pizzoja ja kana-cesarsalaattia. Pizzoilla saa pojatkin viihtymään ruokapöydässä. Keskusteluhan oli jännittävää, koska Elenalle pitää puhua englantia. Tietokoneajan lapset oppivat aivan eri nopeudella englantia kuin minä lapsuudessani. Jopa meidän kuopus osasi kertoa useilla lauseillaan koulustaan, vaikka hänellä on ollut englantia vasta puolitoista vuotta.

Ihana kikattava ja lentävä vauva, joka nauraa kihertää myös pusuista. Ihanuus!

Uudenvuoden aaton vietimme oman perheen kesken. Pelasimme keskimmäisen joululahjaksi saamaa "Haaste 2"-lautapeliä. Hauska peli, jossa pitää veikata, että pystyykö suoritusvuorossa oleva pelaaja suorittamaan haasteensa vai ei. Jopa teinikin pelasi.


Illan hauskin ja vauhdikkain tehtävä oli "Siirrä kulhosta suullasi 2-3m päässä sijaitseva muki täyteen vettä. Aikaa 1 min". Tehtävä osui keskimmäiselle, joka osoittautui sekä hurjan nopeaksi konttaajaksi että yllättävän suurisuiseksi. Tehtävä oli suoritetty alle 30 sekunnissa.

 Keskimmäinen valmiina tehtävään

Suurisuinen superkonttaaja
11-vuotias konttaa niin nopeasti, että ei kamera pysy perässä

Olen suuri kotitekoisen perunasalaatin ystävä, joten tänäkin uudenvuoden aattona pöydässä oli perunasaattia. Kaverina oli West Charkin peuramakkaroita ja bratwursteja. Aiemmin söimme West Charkin hirvimakkarat, jotka oli mausteisia, mutta todella maukkaita. Olisi kannattanut säästää ne "juhlapöytään".

Sakeassa sateessa kävimme vielä ampumassa muutaman raketin. Vuosi vaihtui mukavasti, rennosti ja sopivan pienimuotoisesti.