Katuruokaa ja ostoksia Tashkentissa

Lokakuisen Keski-Aasian reissumme viimeinen kohde oli Uzbekistanin pääkaupunki Tashkent. 

Matkustimme Tashkentiin Samarkandista junalla. Tällä kertaa kulkupelimme ei ollut "luotijuna". Luotijuna on lainausmerkeissä siksi, että luotijunalla yleisesti tarkoitetaan junia, jotka kulkevat  250-300km/h tunnissa. Uzbekistanissa luotijunan maksiminopeus on 250km/h mutta radan vuoksi juna kulkee nopeimmillaan noin 200km/h, useilla rataosuuksilla hiljempaa. Se vastannee vauhdiltaan Intercityä Helsiki-Tampere välillä. Jos uzbekistanilainen juna onnistuisi ponnistamaan 210km/h niin sitten olisi kuin Pendoliino Pohjanmaan lakeuksilla.

Junamme Samarkandista Tashkentiin vastasi vanhan ajan kotimaista pikajunaa. Vanhempaa ja hitaampaa kalustoa. Junalla kulkeminen Uzbekistanissa on sujuvaa ja helppoa, mutta matkatavaroille on niissä vähäisesti säilytysmahdollisuuksia - etenkään isoille matkalaukuille. Asemalla kannattaa olla ajoissa.  

Historiallisten nähtävyyksien osalta Tashkent ei pärjää Samarkandille eikä Bukharalle. Tashkent ei aiheuttanut välitöntä ihastusta, mutta ei siinä ollut mitään vikaa.

Kävelykierroksemme alkoi tästä viehättävästä puistosta

Minä taisin tykätä eniten metroasemabongauksesta :) Tashkentissa on Neuvostoliiton aikainen metroverkosto ja kuten Moskovassa ja Pietarissa on Tashkentissa myöskin hienoja metroasemia. Yksi osa kaupunkikierrosta oli siis metrolla ajaminen ja asemabongaus. Alla kuvia kolmesta eri metroasemasta. Metro itsessään oli siisti ja väljä.

Enemmän kuvia tuli otettua Kosmonautti-asemalla.

Juri Gagarin

Ensimmäinen nainen avaruudessa oli kosmonautti Valentina Tereskova

Teimme pienen kävelykierroksen, jonka varrella oli ainakin Memorial square, Independence square, Monument of Independence, Monument of Courage. Samarkandin upeuksien jälkeen nämä tuntuivat vähän kakkosluokan paikoilta.

Kaunis Memorial Square

Indepence square

Itsenäisyyspatsas

Sitten oli taas vuorossa vähän basaareilla kiertelyä. Me olimme käyneet basaareilla jo Turkmenistanin puolella sen verran paljon, että emme jaksaneet juurikaan kiinnostua kiertelemään niitä. Hedelmiä, kasviksia ja pähkinöitä jaksoimme ihailla hetken.

Sitten oli vuorossa yllätysohjelmanumero. Oppaamme halusi viedä meidät syömään kuin paikalliset ja tarjota meille lounaan bazaarissa. Minä olen hyvin varovainen nykyisin vatsani suhteen ja yritimme parhaamme mukaan luikerrella irti tästä tarjouksesta. Emme onnistuneet. Mietin, että loukkaanko opastamme ja kieltäydyn syömästä vai teeskentelenkö huonovointista. Päätin sitten, että syön. Onneksi ei tullut mitään. Dubain kokemuksen jälkeen jatkan taas varovaisella ruokailulinjalla. Vähällä olen päässyt. Olen saanut ruokamyrkytyksen Helsingissä ja Uudessa-Seelannissa ravintolasta, jonkin ruokaperäisen bakteerin lounasruuasta Tokiossa, ripulia ja vatsan sekaisuutta Perusta ja nyt jotain Dubaissa. Siihen nähden, kuinka paljon olen kulkenut maailmalla, olen päässyt aika vähällä. Matkatyöaikoina saatoi vedellä kaikenmaailman kermakakutkin tyytyväisenä ja tietysti katukeittiösafkat.

Kohti lounasta

Vasemmassa reunassa nuudelia ja lihaa - oikein maukasta, leivät olivat aina erinomaisia

Ei hassumpaa ollut tämäkään etualan hässäkkä ja tietysti söin ties millä vedellä huuhdellut tomaatit

Ruokailijoita oli paljon ja ruokapisteidet tädit alkoivat painostamaan heti pois pöydästä, kun lautaset olivat tyhjät, jotta seuraavat pääsevät syömään.

Kävimme vierailemassa Hazrati Imam kompleksissa. Siihen kuuluu muutama madrassa ja moskeija. Näiden lisäksi on rakennus, jossa säilytetään yhtä maailman vanhimmista kopioista koraanista. Sillä on monta nimeä: Samarkand Kufic Quran, Samarkand codex, Tashkent Quran tai Uthman Quran. Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan 19 vuotta profeetta Muhamedin kuoleman jälkeen kalifi Uthman teetti kuusi kopiota koraanista, joista viisi lähetettiin ympäri islamilaista maailmaa. Ainoa säästynyt kappale on Tashkentissa. Jonottelimme katsomaan koraania. Harmillisesti tilassa ei saanut valokuvata. Olisin halunnut, koska kirja oli aivan järkyttävän suuri. Olen nähnyt Dublinin Trinity Collegessa Book of Kellsin, joka on aikalailla samanikäinen tämän koraanin kanssa. Book of Kells oli kuin pokkari verrattuna koraaniin. Harmi, että netistäkään ei oikein löydy kuvia tästä koraanista, jonka yksittäisellä sivulla on ilmeisesti kokoa noin 53x68cm

By Wiggum - Own work, CC BY-SA 3.0,

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1196148

Hazrati Imamin rakennuksia

Sitten oli vielä vuorossa shoppailuyritys. Minä en ole mikään shoppailuihminen ja olen huono tinkimäänkin, mutta se ei estänyt minua haaveilemasta maton ostosta. Olin etukäteen selvittänyt, minkä arvoisista tavaroista menee tullimaksu ja pitääkö minulla olla minkälaisia dokumentteja. Samarkandissa selvisi, että käsinkudotut silkkimatot ovat niin kalliita kuin netti antoi ymmärtää ja tinkimisprosessi olisi niin tuskainen, että hylkäsin sen haaveen. Pienemmät matot olivat kuin taideteoksia ja sellainen pitäisi melkein laittaa seinälle eikä lattialle ja seinätilaa meillä ei enää ole.

Mattotehdas vierailulla

Päätin, että skaalaan haavettani alaspäin villamattoon. Mattotehtaassa, jossa vierailimme, oli hyvin vähän myynnissä villamattoja ja opas sanoi, että niiden hinnat ovat Tashkentissa selvästi alhaisemmat. Kävimme sitten mattokaupoilla Tashkentissa. Nuo villamatot menevät uskomattoman pieneen tilaan, joten maton kuljettamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Vähän tälläinen huono pikaräpsy. Tällä matolla kävellessäni usein huokailen "Oi Uzbekistanin kauneutta". Paikka matolle on vähän huono, mutta kyllä se ilahduttaa minua joka päivä.

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri
Pikku Kepponen: Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin
Pikku Kepponen: Bukharan hienot nähtävyydet

Bukharan hienot nähtävyydet

Palaan lokakuiseen Turkmenistanin ja Uzbekistanin matkaan. En aio luovuttaa niistä postaamista, vaikka tuntuu, että matkasta on ikuisuus.

Saavuimme Uzbekistaniin autolla Turkmenistanista. Se oli Kokemus. En taida olla aikaisemmin matkustanut niin huonoa tietä pitkin. Rajan ylityksen jälkeen teiden kunto parani selkeästi. Oli myös toinenkin silmin havaittava muutos. Kun lähestyimme Bukharaa, alkoi vihertää. Karu autiomaan kuivuus vaihtui pieneen vehreyteen. Bukhara on perustettu keitaalle.

Bukhara on perustettu noin 500 eaa, asutusta alueella on ollut ennen varsinaista kaupunkia. Bukhara on ollut merkittävä kauppapaikka Silkkitien varrella sekä myös merkittävä islamilaisen kulttuurin ja koulutuksen keskus. Historiallinen keskusta on UNESCON maailmanperintölistalla ja nähtävää riittää.

Alueen keskellä sijaitsee Ark of Bukhara linnoitus 500-luvulta. Alkuperäisiä näkyviä osia ei taida olla jäljellä kovinkaan paljoa, koska Bukharan herruudesta on taisteltu useasti ja verisesti. Linnoituksen suojista on hallittu kaupunkia sekä koko maata, onhan Bukhara ollut maan pääkaupunkinakin. Linnoitus on kätkenyt sisäänsä pienen kaupungin ja sen pinta-ala on vajaa neljä hehtaaria. Tänä päivänä se toimii museona. Minusta Ark oli mielenkiintoinen paikka ja sieltä on myös hienot näkymät Bukharaan.

On kyllä paksut ja komeat muurit!

Meillä oli Uzbekistanissakin opas. Arkissa opas halusi ehdottomasti näyttää meille museon koruja. Ne olivat massiivisia ja naisilla ne olivat jokapäiväisessä käytössä. Syynä massiivisten korujen käyttöön on ollut helppo ja nopea avioero. Avioero oli miehelle vain ilmoitusasia ja sen jälkeen ex-vaimolla ei ollut mitään asiaa enää miehen taloon. Jos mies ilmoitti erosta vaimolle vaikka vedenhakumatkalla, jäi vaimolle vain se, mitä hänellä oli sillä hetkellä yllään ja mukanaan. Kannatti siis panostaa koruihin ja pitää niitä yllään aina.

Kaunein vierailluista kohteista oli Kalyan-moskeija ja kokonaisuuteen kuuluva Kalonin minareeetti sekä Mir-i-Arabin madrasa. Samarkandin postauksessa jo kirjoitin madrasoista. Ne olivat islamilaisten maiden "korkeakouluja". Madrassoissa opeteltiin koraania, mutta siellä opiskeltiin myös muita aineita. Oppiaineita saattoi olla toistakymmentä. 

Moskeijoissa piti naisten peittää päänsä. Vaatetuksen piti olla sellainen että olkapäät ja polvet peittyvät, mutta polvista ei tuntunut olevan kukaan kiinnostunut. Muuten paikallisista naisista moni oli pukeutunut länsimaalaisittain eivätkä käyttäneet huivia. Jonkinverran näkyi myös pitkiä hameita ja huiveja.

Minareetti oli niin auringossa, että siitä en saanut kummoista kuvaa

Photo: Stantrips – Central Asia Trips & Travel | Group & Private Tours

Moskeijan vierestä alkoi kauppakujat, joilla kävimme pyörimässä. Ei ollut tuossa kohtaa energiaa ostoksiin ja yleensähän en juurikaan shoppaile matkoillani. Joskus saatan innostua katsomaan vaatteita, jos niitä on saatavilla koossani.

Uzbekistanin vanhin säilynyt rakennus on Ismail Samanin mauseleumi, joka on rakennettu 900-luvun alussa. Se on rakennettu maata 900-1000-luvuilla hallinneen Samadini-dynastian hautapaikaksi. Rakennus on oman aikansa arkkitehtuurinen helmi, joka on rakennettu poltetuista savitiilistä.

Ensimmäisenä Bukharan päivänä meille jäi aikaa kahvitella kaupungilla. Valitsimme paikaksi viehättävän Lyabi-Hauz aukion. Aukiolla on iso vesiallas ja aukiota rajaavat komeat rakennukset ja vanhat mulperipuut. Baklava oli harmillisesti keskinkertaista. Kerjuulla kiertävät ankat olivat veikeät.

Kvaak - baklavat jakoon Kepposka!

Ensimmäisen Bukharan päivän päätösnumero oli tanssiesitys ja sitten illallinen. Tanssiesitys oli yllättävän hyvä. Tosin moni seurasi aivan yhtä paljon matkamuistokauppiaan pikkupojan tanssia kuin varsinaista tanssiryhmää.

Toisena päivänä ajoimme keskustan ulkopuolella s´Sitori-i-mokhi khosan palatsiin, joka on ollut aikoinaan Bukharaan hallinneen emiirin kesäpalatsi.

Sitten vielä viimeinen vierailukohde Bukharassa, joka oli  Chor-minor

Bukharasta jatkoimme matkaa luotijunalla Samarkandiin. Luotijuna ei nyt ollut varsinainen luotijuna, vaan kulki samaa nopeutta kuin kotimaiset Intercityt nopeimmillaan. Junasta näki hyvin sen, että Bukhara sijaitsee keitaalla. Kaupungin ulkopuolella oli vehreää ja lehmiä laitumella. Jonkin aikaa matkan edettyä maisema muuttui aavikoksi.

Ei lopu vieläkään jutun aiheet Uzbekistanista, vielä olisi kirjoitettavaa viimeisestä kohteesta eli Tashkentista.

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri
Pikku Kepponen: Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin

Vuoden 2025 matkailu/retkeilyaakkoset

Olen useampana vuonna julkaissut vuoden matkailu/retkeilyaakkoset. Minähän nautiskelen näitä matkojani ja retkiäni useampaan kertaan. Ensin on haaveilua ja sitten se kohteen valinta ja pääpiirteittäinen suunnittelu. Se on ensimäinen nautintovaihe. Varsinaisiin matkajärjestelyihin voi upota paljonkin aikaa ja vaivaa ja saattaa olla enemmän työtä kuin nautintoa. Tai jossain kohtaa nautinto muuttuu työksi. Sitten on itse matka. Kolmas nautintovaihe on matkoista kirjoittaminen, siinä saa elää uudelleen parhaat kohokohdat. Joskushan säästelen jostain aurinkoisesta kohteesta kirjoittamista huonon sään aikaan. Silloin tuntuu melkein kuin olisin piipahtanut auringossa.

Näitä aakkostettuja paikkalistoja on hauska tehdä. Näihin liittyy sellainen piirre, että tietyt ihan yleiset kirjaimet ovat aika hankalia puhumattakaan harvinaisemmista kirjaimista kuten X, Q, W, Ä, Ö, B ja C. Yllätysvaikeat ovat O, U ja Y ja jopa N. Sitten on kirjaimia joille on aivan liian monta mainitsemisen arvoista paikkaa. Joskus on käynyt niin, että useita viikkoja postauksen julkaisemisen jälkeen tulee mieleen puuttumaan jääneen kirjaimen kohde ja hetken sapettaa :)

Vuosi 2025 oli hieno matkailuvuosi, mutta aakkosellisesti olen kokenut parempiakin. Sitten vuoden aakkosiin:

A - Aavasaksa, Ylitornio
Vuonna 2025 laskettelu jäi yhteen iltapäivään Aavasaksassa ystäväni Ilonan kanssa. Syynä ei ollut niinkään polvien ja selän huono kunto vaan Etelä-Suomen kehno lumitilanne ja perheen pitkä flunssaputki helmikuussa.

 

B - Bukhara, Uzbekistan
Ensimmäinen kohteemme Uzbekistanissa oli Bukhara. Se on hieno paikka myös, mutta Samarkand on vielä hienompi. Kuivan ja karun Turkmenistanin jälkeen oli hämmästyttävä havainto, että olemme todellakin saapuneet isolle keidasalueelle, johon on rakennuttu Bukhara.

C - Carlisle Bay, Barbados
Yksi Barbadoksen tunnetuimpia rantoja. Todella ihana ranta.

D - Daebak korealainen kahvila, Helsinki
Pitkän sairasteluputken ja sen vuoksi peruuntuneen hiihtoloman päätteeksi kaipasin piristystä ja keksin, että menemme käymään Daebakissa. Sen tytisevä kissahyytelö ja crohveli ihastuttivat ja maistuivat.

E - Edvin pizza napoletana, Espoo
Parhaan Suomessa syödyn pizzan titteliä kantaa Edvinin valkea pizza funghi. Mikä hienostunut sienen maku. Ja pistaasijäätelö oli ihan älyttömän hyvää myös.

F - Flamingo bay, Grenada
Hopeahääpäivämatkalla ostimme Grenadalla retken vedenalaiseen patsaspuistoon snorklaamaan. Samaan retkeen kuului snorklaus Flamingo bayssa. Korallit olivat aika vaatimattomat, mutta erilaisia kaloja oli kivasti. Lahti oli suojaisa ja helppo snorklattava. 

G - Gullön kartano ja kukkalaakso, Tammisaari
Ajelimme Hra Kepposen kanssa Tammisaareen bongaamaan narsisseja toukokuun alussa. Söpö paikka. Ensi kevääksi olen valinnut uuden kukkabongauspaikan Pirkanmaalta, mutta olen jo unohtanut sen nimen :)

H - Herrankukkaro, Naantalin Rymättylä
Olin toista kertaa Herrankukkaron savusaunatapahtumassa ystäväni Sirpan kanssa ja jäimme taas yöksi Herrankukkaroon. Tällä kertaa saunatapahtumassa oli myös livemusiikkia. Bändin kokoonpano oli kaksi henkilöä, joten ehkä vähän vaatimatonta, mutta ihan kiva lisä. Sää oli jälleen hyvä ja saunominen ja uiminen ihan mahtavaa. Niin upea paikka!

I - Inari
Inari on kaunis ja siellä on paljon nähtävää ja myös hienoja saunamahdollisuuksia. Tähän olisi varmaan pitänyt laittaa joku kiva kuva Inarinjärvestä, mutta laitankin Solojärvestä. Hyvä sää mahdollisti sen, että kävin uimassa Solojärvellä. Muutamia vuosia sitten sitä vielä mainostettiin eräämaajärvenä. Rauhallista on vieläkin, mutta huomasin että uimarannan tuntumassa on muutama mökki. Liekö vaan jäi ensimmäisellä vierailulla huomaamatta vai onko erämaajärvestä tulossa mökkikohde. Ranta on hienoa hiekkaa.

J - Jäämeren sauna, Pykeija, Norja
Jäämeren saunaa pyörittää päälle kahdeksankymppinen Elsa Pykeijassa Norjassa ja se on jokaisen Pykeijan kävijän must do-listalla. Olihan se elämys. Alkuillasta aurinko paistoi, löylyt olivat hyvät ja Jäämeri tuntui yllättävän lämpöiseltä. Haluaisin uudestaa Pykeijaan ja jatkaa sieltä Hornøyan lintusaarella bongaamaan lunneja. Ehkä vielä tapaamme Pykeija.

K - Karunki, Tornio
Tornion Karungissa oli tänä vuonna jäätie tehty Ruotsin puolelle. Koska en ole ajanut jäätiellä sitten viime vuosituhannen, niin olihan se lähdettävä koestamaan. Pilkille saavuttiin moottorikelkan sijasta henkilöautolla.

L - Lyabi-Hauz Bukhara Uzbekistan
Lyabi-Hauz on aukio, joka on rakennettu altaan ympärille vuonna 1620. Vanhat puut ovat altaan ja aukion kanssa saman ikäisiä. Aukiota ympäröi upeat vanhat rakennustaiteen mestariteokset. Istuimme aukiolla kahvilla ja baklavalla katselemassa aukion verkkaista menoa ja ruokakerjuulle ilmestyviä ankkoja. 

M - Molinere bay underwater sculpture park, Grenada
Hopeahääpäivää juhlistimme hieman ennakkoon Karibian matkalla. Toiseksi kohteeksi reissussa valikoitui Grenada. Sille olisi ollut pari vaihtoehtoa, mutta vedenalainen patsaspuisto ratkaisi asian. Yksittäisiä Kristus-patsaita olen snorklaamalla bongannut Floridassa ja Kap Verdellä, mutta tämä oli ensimmäinen patsaspuistosnorklaus

N - Neidenin eli Norjan Näätämön kirkko
No nyt on N:ää kerrakseen. Kesäisellä Lapin reissulla poikkesimme ihastelemaan tätä kirkkoa.

O -Olympiastadion (Iron Maiden keikka)
Kesäkuussa toteutui meidän perheen hevibasistin unelma ja hän pääsi katsomaan Iron Maidenia. Hra Kepponen onnistui luottokorttifirman ennakosta saamaan kaksi hyvää paikkaa ja minä lähdin seuraksi. Oli elämyksellinen kokemus meille molemmille.

P - Pykeija, Norja
Pikkuinen Pykeija valloitti meidät. Nautimme saunasta ja uimisestä Jäämeressä, mökin edessä käyskentelevistä poroista ja reissun kruunasi kuningasrapusafari. Niin ja tietenkin ihan uskomattoman hyvä sää.

Q - Ei kohdetta

R - Registan Square, Samarkand
Arkkitehtuurillisesti ja historiallisesti upea paikka. Satumaisen kaunis. Joka ilta aukiolla pyörii valoshow, joka on katsomisen arvoinen. Uzbekistanista ja etenkin Samarkandin näkemisestä olin haaveillut vuosikausia.

Jonnan kanssa reissussa

S - Samarkand, Uzbekistan
Samarkand on yksi hienoimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Arkkitehtuurista ja historiasta kiinnostuneelle se on varsinainen aarreaitta. Saimme siellä myös erinomaista ruokaa.

T - Turkmenistan
Turkmenistanin kohokohdat olivat pääkaupungin autius, kamelit ja Darvazan palava kaasukraateri.

U - Utsjoki
Utsjoki on yksi suurista maisemarakkauksistani, yksi niistä sielunmaisemista. Utsjoki teki yhtä suuren vaikutuksen toisellakin kertaa ja Hra Kepposestakin värit siellä ovat ihan omanlaisensa.

V - Viherpaja, Vantaa
V-kirjaimella alkavia paikkoja on kertynyt vuoden aikana hirvittävän vähän ne ovat Viherpaja ja Vantaa. Vaarin kanssa käydään kerran pari vuoteen Viherpajassa kukkaostoksilla ja joskus myös japanilaisessa puutarhassa. 

W - Wedding Palace, Ashgabat Turkmenistan
Vuoden ainoa W-kirjaimella alkava paikka. Wedding palacen vierestä oli hienot näkymät Ashgabatin valoihin ja moni vihkipari otattaa siellä vihkikuviaan. Mekin bongasimme parin kuvauksissa.

X  - ei kohdetta

Y - Ylitornio
Aavasaksan laskettelurinteet sijaitsevat Ylitornion kunnan mailla. Kävimme siellä samalla ruokakaupassa ja lataamassa autoa. Y-kirjain on joka vuosi vaikea.

Z, Å, Ä, Ö - ei kohteita

Aikaisempien vuosien aakkoskohteet
Pikku Kepponen: Vuoden 2024 matkailu/retkeilyaakkoset
Pikku Kepponen: Vuoden 2023 matkailu- ja retkeilyaakkoset
Pikku Kepponen: Vuoden 2022 matkailu/retkeilyaakkoset