23. huhtikuuta 2017

Oikeasti hyvä terveysherkku

Minä olen varsin perso makealle ja toiveikkaana olen kokeillut montaa terveysherkkua. Chiavanukas on ihan ok, mutta ei tyydytä makeannälkääni. Banaanipannarit hajoavat pannulle ja ovat aika mauttomia. Proteeinijauheista en innostu, joten pirtelöt tai pannarit eivät kiinnosta. Paria erilaista taateliin perustuvaa herkkua olen kokeillut, mutta en tykännyt.

Koska aiemmat kokeilut eivät olleet ikinä tuottaneet huudahdusta "Tämä on niin hyvää!", jätin banaanijäätelön kokeilematta. Kunnes eräänä päivänä keittiön työtasolla oli taas useampi ylikypsä banaani ja ajattelin, että nyt viipaloin ja pakastan banskut.

Seuraavana päivä tein sauvasekottimella banaanista jäätelöä. Meidän 300W sauvasekotin jaksoi juuri ja juuri muussata ylikuumentumatta yhden jäisen banaanin ja 10 jäistä mansikkaa. Kun sauvasekoittimella tarpeeksi sotkee jäistä banaania siitä tulee rakenteeltaan kuohkeaa ja se alkaa ihan oikeasti muistuttamaan jäätelöä. Pakastemansikkani olivat sokeroitua, joten muuta sokeria ei tarvinnut lisätä. Nyt tuli herkku, joka kirvoitti jokaiselta maistajaltaan kommentin "Todella hyvää!"

Banaani-mansikkajäälöannos

Kuvan annoksessa on siis yksi ylikypsä, viipaloitu ja yön yli pakastettu banaani ja 10 pientä pakastemansikkaa. Kaikki on jäisenä muussattu sauvasekoittimella.

Oletko jo kokeillut banaanijäätelöä?
Onko sinulla joku hyvä terveysherkku?

21. huhtikuuta 2017

Minilöhöloma kotona

Minulla ja Hra Kepposella oli pääsiäisen jälkeen kaksi vapaapäivää. Vietimme ne tyytyväisenä kotona rentoillen. Ulkoilimme, katselimme Netflixiä, söimme pääsiäiseltä ylijääneitä ruokia ja herkkuja ja vetelehdimme. Laiskottelu tuntui niin mukavalta!

Ensimmäinen ulkoilureissu suuntautui Itä-Helsingin upeisiin merimaisemiin. Oli ihanan aurinkoista, mutta jäätävän kylmää. Lasketteluvaatteet olivat juuri sopiva varustus ulkoiluun hyisessä säässä.




Tarkenimme juuri ja juuri syödä pannarit Uutelan kahvila Kampelassa. Minä kyttäsin kovasti, etteivät lokit vie herkkuani. Mutta siinä vaiheessa, kun päätin laittaa hanskat käteeni, niin tuulen puuska lennätti koko paperilautasen pannukakkuineen kaaressa maahan. Harmi, ettei lokki ehtinyt ottaa koppia ilmasta ;)

Kahvila Kampelan pannarit

Toisena lomapäivänä ajelimme Kaivopuistoon ulkoilemaan ja Löylyyn lounaalle. Löyly on minusta kertakaikkiaan upealla paikalla ja hieno rakennus. Upeaa, kun Helsinkiin tulee tällaisia uusia keitaita kaupunkilaisille. Vielä upeampi konsepti on minusta Kauppatorin Allas. Harmillisesti meillä jäi se viime syksynä sairastelun takia kokeilematta, mutta onpahan jotain odotettavaa.


Söin suppealta lounaslistalta hirvipullat, joissa oli kyllä mukavasti riistan makua. Hinta-laatusuhteellaan Löyly ei kyllä pärjää Helsingin muille paikoille, mutta onhan näköala kuitenkin niin hulppea, että siitä mielellään vähän ekstraa maksaakin.

Hirvipullat 18€

Olin melkein viikon poissa töistä. Niin hyvin kotilomailu toimi, että torstaina piti selata muistiinpanoja urakalla, jotta sain työasiat ladattua mieleeni jälleen. Minulla on edessä spesiaalimpi viikonloppu, lähdemme keskimmäisen kansa yökyläilemään hänen kummeilleen Mikkeliin. 

Mukavaa viikonloppua!

17. huhtikuuta 2017

Kurkkaa mun pääsiäiseen

Vapaapäivät ovat tuntuneet todella ihanilta. Olemme nauttineet hitaista ja laiskoista aamuista, pitkistä kävelyistä tosin toppavaatteet päällä ja pääsiäislounaasta sukulaisten kesken. Koti on siivottu ja ensimmäinen törkykasakin raivattu pois (hyvä minä!).

Isotädin tuoma upea pääsiäiskimppu

Pääsiäislounalla meitä oli 6 aikuista, 4 lasta ja kaksi koiraa. Meno oli sen mukaista :D Aikamoinen vilinä kävi. Meidän pienemmille pojille iski jälleen se tuttu esiintymiskuume, joten showta oli monenmoista ;)

Meitä on jo niin paljon, ettemme kohta enää mahdu mitenkään ruokapöydän ääreen, vaikka terassikalusteetkin on otettu lisäksi.


Alkuruuaksi valmistimme parsa-chevresalaatin. Salaattipohjassa oli salaattisekoituksen lisäksi viinisuolaheinää, cantaloupe-meloonia ja avokadoa. Chevre kyllä peittosi jonkin verran parsan hentoista makua, mutta salaatti oli minusta erinomainen. Uskon, että vieraatkin pitivät, koska kaksi salaattivatia tyhjenivät sutjakasti.



Ateria jatkui appiukon toiveesta kasvipainotteisella ruualla. Tein täytetttyjä kesäkurpitsoja sekä jauheliha- että tonnikalatäytteellä. 


Appivanhemmat toivat Hämennlinnan Laurellista kakun jälkiruuaksi.


Ruokalun ohella siis hulinoitiin ja pelattiin shakkia

Ukki, jota meillä kutsutaan Kukiksi pelaa keskimmäisen kanssa shakkia

Rapsuteltiin ja syliteltiin koiria

Kuopus ja mummin mäyräkoira

Isotäti ja hänen koiransa

Seurusteltiin ja viihdytettiin suloista taapero. Serkukset siis kuvassa

Ikinä ei ilmeisesti ole liian vanha sohvapainiin, kuvassa esikoinen ja keskimmäinen

Tänään toisena pääsiäispäivä olemme herkutelleet perinteisesti lampaalla. Pisin sisäfilettä yön ajan marinadissa, jossa oli oliiviöljyä, soijaa, valkosipulia, pippuria, reilusti rosmariini ja rakuunaa. Hra Kepponen onnistui paistamisessa täydellisesti. Juhlan kunniaksi avasimme pienen viinivarastomme punkkuhelmen Chateuaneuf du Papen vuodelta 1999. Ruokaa jäi ylitse sen verran, että huomenna lomapäivän kunniaksi voimme Hra Kepposen kanssa paistella loput lampaat ja ottaa lasilliset viiniä. Olihan tämä ehkä vähän ruokakeskeinen pääsiäinen, mutta ihana! 


Iloa viikkoon! 

13. huhtikuuta 2017

Kesän rento "reppureissu"suunnitelma

Saimme vihdoin tällä viikolla kesän reppureissusuunnitelman löytyä lukkoon. Voi, että tuskin maltan odottaa! Pelkkä ajatus kesästä on jo niin huumaava ja sitten reissukutkutus vielä siihen päälle.

Olen matkustellut paljon ystäväni Jonnan kanssa. Peru-Galapagosreissun jälkeen suunnittelimme kiertävämme muutkin uuden maailman ihmeet. Harmi vaan, että meiltä loppui heti kättelyssä rahat sekä lomat :D Silloin keksimme uuden matkateeman eli kommunismi-kierrokset. Sen hengessä olemme vierailleet Ukrainassa, Romaniassa ja Kuubassa, sekä aikaisemmin Kroatiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa. Minä täydensin viime kesänä kommunismikierrostani Latvialla ja Liettualla. Kaikki kohteet ovat olleet hyvin antoisia. Kiovassa söimme hyvin ja ihailimme kirkkoja, luostareita ja kauniita puistoja. Romaniassa ihastuimme Transilvaniaan, mutta Bucharest ei saanut meitä ihastumaan, vaikka sen kommunismikierros olikin hurjan mielenkiintoinen. Minä varmasti muistan vierailuni Ceauacescun pöntöllä hyvin pitkään :D Kuuba oli myös hurjan mielenkiintoinen ja tarjosi upeita rantoja ja snorklausta. Kaunein kohteista on ehdottomasti ollut Kroatia.

Nyt tänä kesänä on vuorossa Albania. Ensin ajattelimme lentää Tiranaan ja lähteä sieltä autoilemaan. Googlemaps näyttää monelle tieosuudelle pitkiä ajoaikoja, matkavauhti olisi n. 50km/t. Matkakertomusten perusteella arvio ei ole mitenkään alakanttiin. Sitten ajattelin, että en todellakaan viitsi viettää lomaa autossa Albaniassa. Lennotkin olivat minusta liian kalliit. Albania jäi hetkeksi syrjään, kunnes googlailu tuotti uuden reittivaihtoehdon. Kreikan Korfun-saarelta pääsee nopeimmillaan reilussa puolessa tunnissa lautalla Etelä-Albaniaan Sarandaan. Noin kuukausi tämän löydön jälkeen bongasin halvat Norwegianin suorat lennot. Lentojen ostaminen oli nopeasti päätetty.

Laiskan pulskeasti olemme useamman kuukauden miettineet, että mitä haluaisimme reissullamme tehdä. Välillä jopa spekuloitu mahdollisuudella, että mitäs jos makaisimmekin Korfulla laiskoina ;) Nyt on reittisuunnittelmat tehty ja majoitukset varattu. Olen ihan täpinöissäni.

Reissua tehdään tällä kertaa hyvin maltillisella budjetilla. Majapaikoiksi on valikoitunut pieniä perheomisteisia hotelleja. Jokaisessa pitäisi olla ilmastointi ja monessa myös uima-allas. Useimmat omatoimimatkani ovat olleet kaupunkimatkoja, jolloin hotellihinnat ovat sellaisia alkaen 100€ per yö. Nyt löysin ilokseni ilmeisesti ihan mukavaa majoitusta puoleen hintaan kaupunkeihin verrattuna. Eli emme ole ihan oikealla reppureissulla, koska emme asu hostellissa ja tavarat kulkevat kyllä ihan matkalaukussa :) Mutta hengeltään tämä on meille tyyliltään reppureissu: kujeskellaan eri kulkuvälineillä, asutaan vähän siellä ja täällä ja usein edullisesti.

Matkasuunnitelmamme:
Lento Korfulle. Sieltä jatkamme lautalla Manner-Kreikan puolelle Igoumenitsan satamaan. Sieltä vuokraamme auton ja jatkamme matkaa Meteoran kalliolla sijaitseville luostareille. Yövymme läheisessä kylässä. Meteorasta palaamme palauttamaan vuokra-auton takaisin Igoumenitsaan, josta siirrymme rajan ylitse Sarandaan. Siirtyminen on vähän hakusessa. Bussimatka vaikuttaa työläältä, joten saatamme ylittää rajan taksilla. "Rva Kepponen ajoi taksilla Albaniaan".

Albaniassa majoitumme Sarandaan. Suunnitellut retkikohteet sijaitsevat kaikki Etelä-Albaniassa, listalla on Gjirokaster ja Butrint, sekä löhöilyä rannalla. Liikkuminen on vielä ratkaisematta, katsomme paikan päällä busseja tai sitten toinen vuokra-auto. Palaamme Sarandasta lautalla takaisin Korfulle.


Mitä odotan näkeväni

Ihan ykkösenä on Meteoran luostarit ja maisemat

kuva lainattu http://meteora.com/


Butrint Albaniassa -  kai sitä pitää bongata joku albanialainen kivikasa ;)


Kuvat lainattu http://euro-travel.tours/

Albanian rannat houkuttelevat myös. Pienet Ksamilin saaret ovat listani kärjessä.

Ksamil, kuva lainattu: www.thecrazytourist.com

Ennen kesälomakauden minulla on vielä se Sardinian alematka kahden pojan ja samaisen ystäväni ja hänen poikansa kanssa. Muuten kesälomasuunnitelmamme keskittyvät mökkeilyyn appiukon erämaa-henkisellä mökillä. Tule jo kesä!

Onko sinulla jo kesäsuunnitelmat valmiina?
Onko matkavinkkejä Albaniaan?

10. huhtikuuta 2017

Viikon varrelta

Sen tujun keväflunssan jälkeen olen siirtynyt noudattamaan yhden aktiviteetin viikkosuunnitelmaa. Todellakin - minulla saa olla kalenterissa vain yksi etukäteen sovittu meno koko viikolle. Spontaanisti voi toki ulkoilla ja tehdä jotain pieniä juttuja, mutta vain yksi sovittu meno viikossa. Olen halunnut varata aikaa rennolle oleilulle, voimien keräämiselle ja spontaanille ulkoilulle.

Aika paljon sitä kaikenlaista kuitenkin kertyy, vaikka kalenterin täyttäminen on kielletty.

Lenkkareiden ostosreissu
-Kuopuksen lenkkarit löytyivät hetkessä ja olivat edulliset
-Keskimmäinen, kohta 10v, koki pienen katastrofin, kun koossa 40 ei löytynyt minkäänlaisia pikalukko- tai tarralenkkareita vaan hänen oli alennuttava nauhakenkiin ;)
-Koin hirvittävän järkytyksen esikoisen lenkkareiden kanssa. Malli oli kyllä aika pientä mitoitukseltaan, mutta silti. Esikoiselle ostettiin lenkkarit kokoa 45. Siis 45! Poika on kuitenkin vasta 12v. Satasen hinnastakin olin hiukan nyreissäni ja marmatin, että on se nyt kun lasten lenkkareista joutuu maksamaan enemmän kuin omistaan. Mutta tietenkin 45 kanootilla on hyvin vaikea vaatia lapsille halvempia lenkkareita :D

Vasen lenkkari on keskimmäisen, keskimmäinen minun ja oikealla esikoisen.

Kaaoksen voimat eli kolme poikaa
Yksi lapsi onnistui tukkimaan vessanpöntön. Toinen lapsi osti kaupasta valkosipulipatongin ja jakoi siitä veljilleen. Varsin ylevää käytöstä muuten, mutta valkosipulipatongin jakaminen ja syöminen tapahtui meidän sängyssämme, jossa ei tietenkään ollut päiväpeittoa. Yleensä kun toilailukausi käynnistyy niin samalla päivälle ei tule kahta ilman kolmatta. Ihmettelikin, että kuinka tällainen poikkeus pääsi käymään, että vain kahden toilailun putki. Noh, ei päässyt. Huomasimme sen kolmannen toilailun vasta seuraavana päivän, kun lapsen kotiavaimet löytyivät ulko-ovesta.

Trullitoiminta
Viikon söpöin oli kyllä kuopus, joka lähti sunnuntaina virpomaan. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun meiltä lähti trulli virvontakierrokselle. Lasten kasvaminen ulos virpomisesta tuntui myös omalla ovella. Ovikello ei soinut enää samaan kiihkeään tahtiin kuin aikaisempina vuosina. Esikoisen ja keskimmäisen kaverit ja luokkakaverit ovat jo lopettaneet virpomisen muutamaa tyttöä lukuunottamatta.

Niisk! Tässäkö Kepposten viimeinen trullikuva? 

Shakkiturnaus
Viikon itsensä ylittäjä oli keskimmäinen, joka osallistui koko päivän shakkiturnaukseen. Oli vähän aluksi jännittänyt. Pelit sujuivat mukavasti, joukkue oli tiukasti mitalikannassa kiinni, kunnes vastaan tuli venäläisten lasten joukkueet. Vaikeinta turnauksessa kuulemma oli ehdoton puhekielto pelin aikana :D

Keskimmäinen tekee siirron

Oma meno
Viikon sovittu menoni oli kukkakurssi. Oli todella kiva ilta. Kukkien kanssa puuhailu on mukavaa ja tehtävät kurssilla ovat olleet aloittelijalle sopivia. Tosi rentoa tekemistä. Etenkin kun kurssilla on lupa samaan aikaa juoda viiniä ;)

Edellisessä postauksessa esittelin tekemäni asetelman. Tässä muutama tunnelmakuva kurssilta.

Vasemmalla minun neuraalin värinen kimppu ja vieressä kaverini väri-iloittelua

Valmiitä töitä

Illalliseksi söimm kurssilla noutopizzaa.
Tuli taas koko viikon suola- ja rasva-annos kerralla.

"Yksi meno per viikko"-politiikkani jatkuu vielä toukokuun loppuun. Yhden poikkeuksen aion tehdä viikonloppureissun merkeissä, mutta muuten minä vietän hiljaiseloa. Se tuntuu hyvältä. Mutta saas nähdä, että keksinkö teille enää mitään blogattavaakan. 

8. huhtikuuta 2017

Helppoa ja nopeaa pääsiäisinspiraatiota

Meillä ei ole varsinaisia pääsiäistradioita, paitsi tietysti se, että pääsiäisenä herkutellaan jollain hyvällä ruualla, pashalla ja suklaamunilla ja nautiskellaan ylimääräisistä vapaapäivistä. Pieni koristelu kuuluu tietysti pääsiäiseen. Kuopus haluaa pikkutipuja - niitä samanlaisia, jotka hän hellästi vuosia sitten kylvetti ja oli kovasti surullinen, kun kylvetyksessä tipuilta lähti silmät.

Muutamia juttuja olen jo suunnitellut pääsiäiseksi - sellaisia todella helppoja nopeita.

Koristemunat
Nämä helpot koristemunat tein käärimällä Mignonmunan aivan ohueen serviettiin. Koristeeksi kaunista nauhaa ja rusetti. Tähän ei mene kuin minuutti tai kaksi per muna. Näitä voi käyttää pääsiäisen ajan koristeina ja viimeistään toisena pääsiäispäivänä syödä ne pois. Voi olla, että näin herkulliset koristeet katoavat nopeasti pöydästä.

Servietillä päällystetyt Mignonmunat


Normaalipaksuiset servietit eivät toimi, eli pitää olla niitä seitinohuita ja sitä pienempää "kahvikattauskokoa". Valitsin väriksi keltaisen, koska pääsiäiskukka-asetelmassa on keltaisen tulppaanit. Työkaverini oli bongannut tämän ohjeen jostain lehdestä.

Pääsiäiskukat
Iso kimppu keltaisia tulppaaneja tuo roppakaupalla pääsiäistunnelmaa. Minä osallistuin viikolla pääsiäiskukkakurssille ja tein siellä leikkokukka-asetelman sekä pääsiäiskorin. Yleensä suosin kaikessa väriä, mutta tällä kertaa valitsin värimaailmaksi valkoista, vihreää ja keltaista. Meille ei tule tänä vuonna edes raihruohoja kilpailemaan kukkieni kanssa, vain asetelma ruokapöydälle.

Kimppu on suunniteltu niin, että sen pitäisi olla parhaimmillaan viikon päästä kun nuppuiset tulppaanit aukeavat ja mustikanvarpujen silmuista pilkistää pienet lehdet. Saas nähdä miten käy.




Tipumuffinit
Viime vuonna kehittelin todella helpot pääsiäismuffinit. Taikinaksi käy mikä tahansa muffinitaikina, johon uskot aprikoosin sopivan. Muffini koristellaan säilykeaprikoosin puolikkaalla. Kokonaisista manteleista tehdään heltta ja puolikkaasta nokka. Suklaasulasta cocktailtikun avulla saa tehtyä silmät.

Tipumuffini - Syö minut! 

Piip, piip

Tipumuffinit vaativat hiukan näpertelyä, mutta eivät todellakaan ole vaikeita koristella. Mikäli näpertely ei kiinnosta yhtään, niin vielä helpommalla pääsee, kun asettaa varovasti säilykeaprikoosin puolikkaan muffinivuuan päälle kolopuoli ylöspäin ennen paistamista. Tällöin valmiisiin muffineihin jää kiva kolo eli "pesä" täytettäväksi pienillä pääsiäismunilla.


5. huhtikuuta 2017

Varma kevään merkki on parsa

Minulle uuden satokauden avaa parsa. Voih, niitä ihania parsanippuja. Ensin tulee espanjalaiset ja niitä seuraa minun suussani vielä paremmalta maistuva unkarilainen parsa. Käytän kotikeittiössa vain vihreää parsaa, valkoisen kanssa on tullut pettymyksiä.

Hra Kepponen ilahdutti minua eilen sesongin ensimmäisellä parsa-annoksella. Tarjolla oli Hra Kepposen karstalohta, jossa on todella tumma paistopinta. Sen seurana oli parsaa ja kaupan valmista Hollandaise-kastiketta. Niin herkullista!

Karstalohta, parsaa ja Hollandaisea

Suosituin yhdistelmä meillä on juurikin lohi ja parsa. Vaikka kyllähän parsa sopii hyvin pihvinkin kaveriksi ja kevyempää ateriaa kaipaava voi keskittyä nauttimaan parsasta Hollandaisen tai voisulan kanssa.

Aikaisemmilta keväiltä on jäänyt mieleen pari parsareseptiä. Kevään 2016 suosituin parsa-annos oli parsapasta. Se vaatii runsaasti pitkään kypsytettyä parmesania, koska maku on muuten hyvin hentoinen. Tätä teemme varmasti tänäkin keväänä. Resepti täällä.

Parsapasta

Keväällä 2012 söimme parsaa urakalla. Blogtekstini mukaan parsanippu oli halvimmillaan 1,7€. Tuolta keväältä repertuaariin jäi pekoniin kiedottu parsa. Resepti täällä.


Onko parsa sinulle kevään merkki?

2. huhtikuuta 2017

Ruualla itsensä hemmottelua

Flunssan jäljiltä viime viikkoni oli hyvin alavireinen. Työpäivät tuntuivat todella pitkiltä. Vireystilaan vaikutti myös hellelukemiin noussut sisälämpötila työpaikalla. Toimistossamme on isot ikkunat ja minä satun istumaan eteläpuolella ja vaikka ulkona oli pakkasta nousi sisälämpötila aurinkoisina päivinä korkeaksi. Olemme jo työkavereiden kanssa miettineet, että kuinka mahdamme pärjätä toimistossa kesällä. Harkinnassa on shortsit, kevyet kesätopit, hellemekot ja harteille pashmiina, ettei ilmastointi jämäytä täysin yläkroppaa. Muissa tiloissa liikkumista varten vaihtovaatekerta :D

Työpäivät imivät minusta kaikki voimat ja en jaksanut edes joka ilta laittaa ruokaa perheelle. Niin oli veto poissa. Perjantaina oli aivan kypsä nahkeaan viikkooni ja päätin viettää mahdollisimman rennon lauantain ja hemmotella itseäni hyvällä ruualla sunnuntaina. Päätin lähteä keskustaan johonkin ihanalle brunssille Hra Kepposen kanssa. Ruokalistoja tavaillessani myös esikoinen innostui brunssista. Nirppanokat Ruokarajoitteiset jätimme kotiin.

Brunssipaikaksemme valikoitui Klaus K. Näin ravintola itse luonnehtii brunssiaan. "Klaus K:n brunssi on rakennettu lähituottajien laadukkaista tuotteista. Brunssi koostuu vaihtuvasti sesongin raaka-aineista ja jokainen ruokalaji valmistetaan huolellisesti alusta loppuun. "

Pöytä notkui kaikenlaisia herkkuja, erityisesti jälkiruokapöytä näytti varsin kutsuvalta. Söin toki kiltisti ensin suolaiset :) Suosikkejani olivat Cesar salaatti rapealla pekonilla, grillatut kasvikset ja lohi.

Leipäjuusto ja tyrnihilloketta, omenaista sienisaallaatti, thai-nuudelisalaattia ja jokirapuja 
sekä Cesar-salaattia

Angushärkäpastramia, lohta ja brändy-pähkinä juustoa ja hunajaa

Lautanen ihanan täynnä :D

Pääruokavaihtoehtoja oli kolme. Minä valitin tattiraviolit ja parsa-krassisalaatin, mies ja poika valitsivat savumozzarella-rypsiporsas bruschettan. Tattiravioliannos oli kolltaan sellainen, että se jätti hyvin tilaa jälkiruokapöydälle.

Jälkiruokapöydässä oli hedelmiä ja kookoosvaahtoa, brownieseja, rosmariini cremebrulee ja mustikkahilloa, juustokakkua, juustoja ja keksejä.

Rosmariinilla maustettu creme brulee oli aika yllättävä. Minuta rosmariini ei sovi creme bruleeseen. Mustikkahillo tasapainotti kokonaisuutta. Browniesit olivat aika mitään sanomattomia, samoin kakku. Marinoidut hedelmät ja kookosvaahto oli hyvä yhdistelmä. Vähänhän tuo jälkiruokabuffet oli pettymys, koska se näytti niin herkulliselta.

Sen verran tukeva oli brunssi, että pärjäsin loppupäivän voileivällä. Toivottavasti tällä ruualla hemmotellulla jaksaa taas painaa yhden viikon. Sekin kyllä piristää mieltä, että 9 työpäivän päästä on pääsiäinen. Jee!

25. maaliskuuta 2017

Viikko petipotilaana

Jopas oli virustauti! Esikoisen kanssa olemme maanneet viikon sängyssä. Siitä on onneksi aikaa, kun olemme viimeksi sairastaneet yhtä pitkään. Esikoisen kanssa sairastuimme viikko sitten perjantaina, pienemmät pojat vasta sunnuntaina. Pienemmät potilaat olivat paljon paremmassa kunnossa, mutta niin voipuneita, että eivät edes jaksaneet tapella :D

Joskus tällainen pakkopysähtyminen tekee ihan hyvää. Keho saa tarvitsemansa levon. Minulla keho teki todellisen käsijarrujarrutuksen. Viikolla oli pakko hoitaa yksi asia ja se 100m edestakainen kävely oli kuin pitkän matkan juoksu. Aivoni ovat tyhjentyneet ajatuksista ja suunnitelmista. Yleensä mielessä on ainakin viisi kivaa juttua ja kymmenen pakollista. Olo on jotenkin omituinen, kun en tiedä, mitä tekisin. Lapsia vaivaa sama rauhattomuus sekä tekemisen ja ideoiden puute.

Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa hiukan ulkona. Maassa oli pikkasen aika tuoretta lunta. Iltataivas oli todella sininen ja jostain kantautui mustarastaan laulu. Se oli ihana hetki. Seistä omilla jaloilla ulkoilmassa ja kuulla linnunlaulua. Kevät on selvästi tulossa. Kevät ja normiarki ❤️.

Auringonlasku kylpylähotelli Peurungan ikkunasta kaksi viikkoa sitten

18. maaliskuuta 2017

Ei talvea ilman kulkutautia

Ehdin jo ajatella, että sen jälkeen, kun minusta tuli äiti, perheessämme vietetään vihdoinkin ensimmäinen kulkutauditon talvi. Onnistuimme välttämään influessa A:n ja noronkin toistaiseksi. Mutta kuinkas kävikään. Nappasimme jonkun viruksen ja Hra Kepponen sairasti koko viime viikon. Kuume ei meinannut pysyä alhaalla edes kuumelääkeillä. Nyt lähemmäs 40 kuumepiikeistä kärsii esikoinen, minulla on pysynyt toistaiseksi alle 39. Veikkaus on, että kolme viikkoa kuluu poikkeustilassa sairastupameiningillä.

Onneksi Hra Kepponen on jo tautinsa potenut. Jonkun pitää lähteä jonottamaan hammaslääkäripäivystykseen keskimmäisen kanssa. Keskimmäisen hammasraudat irtosiva toiselta puolelta ja ne on pakko käydä irrottamassa kokonaan, jotta poika pystyy syömään jotain. Keskimmäisen raudat ovat olleet varsin ongelmaiset. Tämä on jo toinen kerta kun raudoissa on jotain vikaa. Vian lisäksi ne ovat painaneet kieltä ja hiertäneet ikeniä aivan eri mittaluokassa kuin esikoisen perinteisen telaketjuraudat.

Ai auta muu kuin mennä takaisin sänkyyn potemaan. Mukavaa viikonloppua ja pysykää terveinä!

14. maaliskuuta 2017

Rytökasat kadotkaa!

Kuten varmaan tiedätte olen kovasti innostunut ulkoilusta, retkeilystä, kulttuurista, Pokemon Gosta, lukemisesta, kokkaamisesta ja vaikka mistä. Näihin kivoihin puuhiini saan nipistettyä aikaa kodin järjestyksen ylläpitämisestä. Se on minulle yksi maailman tylsimmistä hommista. Järjestyön jälki säilyy vain hetkisen ja sitten raivatun pinon paikalla on jo uusi pinon alku. Minä olen ehkä kuitenkin se perheen siistein ja järjestelmällisin tyyppi. Järjestelyhaluttomuuttani ei pidä sotkea siivoushaluttomuuteen. Imurointi sujuu sukkelaan pinoja siirtämällä tai imuroimalla niiden ympäriltä :D

Olen päästänyt pinojen kertymisen ryöpsähtämään käsistä. Monessa huoneessa on joku rytökasa, joka odottaa raivaajaansa. Koska suunnittelen olohuone-ruokatilan kalustuksen uusimista (siitä tulee ehkä sellainen viisivuotissuunnitelma), on syytä kohdata karu totuus, että pinot on raivattava. Huoh. Ystäväni on jo suunnitellut minulle tavoiteaikataulun kesään saakka.

Koska monesti blogistaniassa on ollut keskustelua siitä, että millaista on bloggaajan elämä oikeasti ja miksi kukaan ei paljasta sotkuisia nurkkiaan, niin minäpä nyt paljastan. Tässä on ruokailutilan astiakaapin ja avokeittiön seinämän välinen nurkka.


Pinoraivatessani voi samalla kivuliaasti tarkkailla kulutustottumuksiani. Koska en ole ehtinyt enkä jaksanut keskittyä lukemiseen, olen tilannut lehtiä. Siitä pitää tulla loppu. Lähimmässä pinossa on melkein neljännesvuosikerta naistenlehteä lukemattomana. Olen toki varmuuden vuoksi vielä tilannut vähän harrastelehteä ja mahdollisen sisustusprojektin vuoksi sisustuslehdenkin. Minulle riittäisi yksi lehti kuukaudessa, koska nukahdan yleensä iltaisin kesken ensimmäisen artikkelin.

Nyt lupaan itselleni, että vähän kerrallaan raivaan pinoja pois. Tuon ensimmäisen rytökasan siivouksen luulisi olevan helppoa. Siinähän on pääosin lukemattomia lehtiä, jotka voin kantaa suoraan lehtikeräysastiaan. Tulen tuntemaan suurta voimattomuutta siinä vaiheessa, kun pitäisi heittää harrastuslehtiä pois. Niissähän voi olla vaikka mitä mahtavia ideoita ;)

Nyt siis pyhästi lupaan, että aion pistää merkittävän osan vapaa-ajastani taisteluun pinoja vastaan. Heippa huvit ja retkeily, Rva Kepponen raivaa :(

11. maaliskuuta 2017

"Pakko"ulkoilua ja -kaunokirjallisuutta

Meillä osa perheestä ovat sellaisia, että he eivät heti innostu uusista kokemuksista. Eikä muu perhe oikein jaa ulkoiluinnostustani. Heitä pitää vähän houkutella.ulos... tai pakottaa ;)

Ilmoitusasiana kerroin lomalla päiväohjelmana olevan talvisen retken Vuokatin UKK-patikkareitille. Ainoastaan keskimmäinen sai vapautuksen, koska hän sai edellisenä päivänä hiukan rankemman hiihtolenkin, kun kevyt lumisade yllätti meidät ja tuore lumi tarttui raivostuttaviksi paakuiksi nanosuksien pohjaan. En kohdannut jyrkkää vastustusta ulkoilemaan määrätyiltä, koska retkirepussa oli pullat ja mehut ja suunnittelemani lenkki oli vain reilun 3 km. Jätin tässä vaiheessa taktisesti mainitsematta, että reitti nousee ylös Keima-vaaralle ja sitten laskeudumme samaa tietä alas.

Yritin tuntiennusteiden perusteella ajoittaa retkeä siihen ajankohtaan, kun auringon pitäisi pilkistellä pilvien välistä, mutta epäonnistuin. Koko retkemme ajan oli tasaisen harmaata. Voin vain kuvitella, kuinka upea maisema olisi ollut kirkkaassa auringonpaisteessa hohtavan sinisellä taivaalla. Keimalle kiipesimme siksi, että olin instassa saanut vinkin, että siellä on alueen parhaimmat tykkylumiset puut. Sellaisia kunnon tykkylumipuita emme bonganneet, mutta luminen metsä oli kaunis ja niin hiljainen. Kun erkanimme ladulta emme nähneet emmekä kuulleet ketään muita ihmisiä.

Tuossa yhdessä kuusessa oli jo tykkylumifiilistä


Keimalla oli paljon keloja

Retkellä bongatut runsaat naavakasvustot taisivat ylittää kiinnostavuudessaan lumiset puut. Pojat eivät nimittäin olleet ennen nähneet naavaa. Pojat eivät ennen ole siis päässeet nauttimaan näin puhtaasta ilmasta. Kuopuksen mielestä muuten naava on puiden räkää :D

Runsaahko naavakasvusto

Nyt on naavalla kokoa!

Nousu osoittautui huomattavasti kuvittelemaani jyrkemmäksi ja näin talviaikaan metsässä kulkee vain pieni polku. Otin onneksi murtsikkasauvat mukaan lenkille, joten selvisin huonoine polvineni ylös saakka. Alustavasti olin suunnitellut laskevani pyllymäkeä alas, mutta Icebug-kenkieni pito lumella osoittautui erinomaiseksi ja poistuin pystypäin :D

 Lumisia puita ja häivähdys kirkastuvaa taivasta

Esikoinen osoittautui kuin synnäiseksi vaarapatikoijaksi. Hän ei ole mikään innokas tasamaan kävelijä, mutta vaara tarjosi mukavasti haastetta. Ja mikäs sen kivempaa kuin olla ensimmäisen perillä ja katsella kuinka äiti hikoilee. Kuopus kuvitteli metsäreitin parkourradaksi. Aivan pienille lapsille reitti ei ainakaan talvella sovi, koska nousu on paikoittain jyrkkä.

Mikä oli perheen tuomio retkestä? Oli kivaa. Jopa esiteini sanoi, että "ihan kivaa". Kaikki osallistuneet ovat valmiita lähtemään uudelle talviselle patikkaretkelle. Kesällä viimeistään mennään vierailemaan johonkin kansallispuistoon. Pakkoulkoilu kannatti jälleen!

Hiukan jäi kirvelemään se, että vajaan kaksi tuntia myöhemmin sää olisi ollut niin paljon kirkkaampi. Voi kuinka ihanaa olisi ollut nähdä lumiset puut edes tällaista taivasta vasten.

Lumikasan kuningas ja prinssi
 
Matkalla olemme suorittaneet myös "pakko"kaunokirjallisuutta. Matkakuuntelemiseksi valikoitui Sinuhe egyptiläinen. Olimme toki varanneet mukaan myös perinteisiä satuja siltä varalta, että Sinuhe ei uppoa poikiin. Kun hölmöläissadut eivät jaksaneet puolen tunnin jälkeen enää kiinnostaa, sanoin pojille, että nyt kuunnellaan huikeaa faaraoiden Egyptiin sijoittuvaa tarinaa vähintään yhden CD-levyn verran. Sen jälkeen pojat voivat päättää, että haluavatko he kuunnella lisää. Lähes koko ajomatka meni Sinuhea kuunnellessa. Esikoinen ihastui siihen eniten ja hän aikoo lukea sen kirjana loppuun, koska valitettavasti paluumatkamme ei taida riittää koko äänikirjan kuuntelemiseen. Kannatti taas vähän haastaa lapsia kuuntelemaan vähän enemmän keskittymistä vaativaa.

Muistan kuinka luin Sinuhen 10-vuotiaana ja se oli pitkään lempikirjani

Nyt on ainoa oikeasti ikävä pakko enää jäljellä. Pakko palata lomalta kotiin. Voisin jäädä Sotkamoon hiihtelemään.

Mukavaa viikonloppua!