Pioneita ja taivaallista raparperipiirakkaa

Olen saanut nauttia koko viikon oman pihan pioneiden hehkusta. Tänä vuonna kukintoja oli normaalia enemmän ja olen ollut paikallakin nauttimasta niistä. Perennapenkkini kasvuvoima on ilmeisesti aika heikko, koska ilman reilua lannoitusta pionin nupuista on vain pari auennut. Nyt kukkia auennut jo 9 kpl. Tästä menestyksestä innostuneena nyt vannon pyhästi, että vaikka olisi millaiset koivuoireet ensi keväänä, niin perennapenkkiin lisätään mullat, nypitään rikkaruohot ja lannoitetaan reilusti. Muuten nuo kotimaiset pionit ovat olleet vahvoja ja erinomaisesti talvehtivia.

 

tumpelopuutarhurin onnea on kukkiva pioni

Kukkapenkki on aurinkoisessa paikassa ja mittasin jo klo 11 jälkeen kukkapenkistä +45 asteen paahteen. Päätin tehdä sellaista, mitä en yleensä raski tehdä. Leikkasin pioneita maljakkoon. Aivan auki olleet kukatkin ovat kestäneet maljakossa hyvänä muutaman päivän ja kodissamme on ollut ihana pionin tuoksu.

Pionien sekaan olen laittanut koiranputkea ja Karpaattien kellokukkaa omasta pihasta. Olen varmaan jokaisen kunnon pihanlaittajan kauhu, koska minulla kasvaa pensasaidan alla reilusti koiranputkea :) Se leviää naapurin hoitamattoman tienpenkalta. Vuosia sitten tein hirveän urakan ja siivosin koko tienpenkereen silloisesta rikkakasvustosta. Meni pari vuotta ja tilalle tuli koiranputkea ja niittyleinikkiä. Minusta koiranputkin on tosi nätti, joten olen valinnut helpoimman tien. Koiranputki on tervetullutta pensasaitani juureen. Mutta ei siitä eteenpäin. Koiranputki on minusta niin nättiä, että leikkelen sitä tuolta pensaiden juurelta maljakkoon tai kannuun sisälle.

Juuri kun olin saanut pionit maljakkoon, vaari saapui kylään pullasatsin kanssa. Ajoitus oli hyvä, koska vaarikin sai kukkakimpun mukaansa.

Kahville!

Ystäväni Laura sanoi, että yksi tämän kesän suosikkileivonnaisia somessa on ollut Maisemakahvilan raparperipiirakka. Laura sanoi sen olevan suosionsa ansainnut, koska se on todella mehevää ja maukasta ja ihan helppotekoinenkin vielä. Maalaismummolasta kerätyt viimeisen raparperit upposivat Maisemakahvilan raparperipiirakkaan. Laura ja some ovat niin oikeassa, piirakka on todella hyvää! Piirakkaa tule annoksesta kokonainen uunipellillinenkin vielä. Meillä piirakasta on jo vähän ylitarjontaakin, koska keskimmäinen sekä kuopus totesivat, että eivät tykkään raparperista yhtään.

Kun googlaa Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, niin osumia tulee paljon. Reseptit ovat perusteeltaan samoja, osassa käytetään taikinaa piimää ja osassa jogurttia. Sokerin määrässä voi olla myös pieniä eroja.

Minä käytin Meillä Kotona portaalin ohjetta

https://www.meillakotona.fi/reseptit/maisemakahvilan-raparperipiirakka-tata-kaikki-leipovat-nyt

Koska mtv:n ohjeessa sokeria oli 0,5dl enemmän, niin Hra Kepponen tuumasi, että laitetaan kuitenkin sokeria löytyneiden ohjeiden maksimimäärän verran.

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

Kesäfiilistelyä suopursusta burgeriin

Vajaa pari viikkoa sitten luin Hesarista Vantaalla sijaitsevasta Isosuosta, jonka maisemia hehkutettiin otsikolla "Kuin Lapissa, mutta Vantaalla". Hehkuttelin työkaverilleni Sirpalle, että meidän kannattaisi lähteä Isosuolle kun vielä tupasvilla ja suopursu kukkivat. Noin viikko sitten lähdimme suurin odotuksin Isosuolle Lappiin. Ennen lähtöä meitä kehotettiin olemaan varovaisia ettemme vaan eksy suolle. Minun suuntavaistoni kun on korkeintaan välttävä.

Suolle eksymisen pelko oli täysin aiheeton. Me emme varsinaisesti löytäneet kunnolla koko suota! Se on aika hyvä suoritus, sillä suota on kuitenkin 56 hehtaarin verran! Yritimme lähestyä pohjoisesta, mutta en voi suositella sitä. Ystävällisen pyöräilijän neuvojen perusteella päädyimme kuitenkin suon rehevälle reunalle. Pyöräilijä kertoi ajaneesa vuosikaudet kyseistä tietä pitkin näkemättä koko suota, koska siinä kohtaa suota reunustaa muutamat isot puut.

Suolla maisemat olivat etelä-suomalaiset eikä maa todellakaan ollut valkoisenaan tupasvillaa. Lappifiiliksistä ei ollut tietoakaan. Ei harmittanut yhtään, koska suolla oli kuitenkin kaunista sekä huikean vihreää! Eikä siellä ketään muita kuin me. Hirven sorkan jälkiä näkyi runsaasti.

Kasvoi sitä tupasvillaa tuolla suon reunamallakin

Tupasvilla on minusta niin ihana!

Suopursu tuoksui ja kukki komeasti. Sekin on ihana.

Myös lakka kukki suolla

Tämän kartan jälkeen on helppo todeta että ei kannata lähestyä pohjoisesta vaan Keimolanmäen asutusalueen kautta

Olen käynyt ensimmäistä kertaa ravintolassa koronakaranteenin jälkeen. Yksi kotini lähimmistä ravintoloista on Puotilan kartano, jonka sivurakennus on auki iltaisin ja tarjoilee juomia ja muutamia ruokavaihtoehtoja. Tänä kesänä koko rakennusten välinen piha on anniskelualuetta. Siellä on mukavan väljää ja minusta tunnelma oli mukavan leppoisa ja taustamusiikkikin miellytti kovasti. Burgerikin oli oikein maukas.

Suunnitelmissani on mennä viikonloppuna ihan sisään ruokaravintolaan syömään.

Eikös olekin idyllinen näky: kaunis vanha talo ja tuollaisia kivoja tuoleja ja pöytiä nurmikolla

Tämä viikko on ollut uskomattoman helteinen! Olisipa ollut ihanaa olla jo nyt lomalla. 

Mahtava uimakausi!

Edited 26.6.2020: Nurmijärvellä raportoitu järvisyyhyä! Raportoidut tapaukset ovat Sääksin rannalta, mahdollisesti ongelma voi koskea myös Tiiran rantaa, vaikka kyseessä on eri järvi. Kannattaa tarkistaa tilanne ennen uintia esim. https://www.nurmijarvi.fi/ajankohtaista/



Reilu viikko sitten heitimme koko perhe talviturkit maalaismummolassa Kirkkonummella. Pojilla oli niin kova kiire saada vesilelut veteen, että laituri laskettiin paikalleen vasta jälkikäteen. Vielä viikko sitten vesi tuntui vähän viileältä ja illalla uimista varten piti lämmittää saunakin. Kesän ensimmäinen untikerta on aina vaan yhtä ihana!

Viime viikon maanantaina lähdin työkaverilleni Sirpalle uimavahdiksi ja hämmästyin, kuinka lämmintä merivesi olikaan. Sirpa meni seuraavana aamuna uudestaan mereen ja rannalla oli mittaustieto, että vesi oli +20. En muista milloin olisi jo näin aikaisin kesästä merivesi ollut 20-asteista!

Sirpa kahlaa

Viime viikolla yritimme suoretkeillä Sirpan kanssa. Suolle löytäminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi ja reissu oli aika hikinen. Kävimme testaamassa Valkjärven Tiiran uimarannan Nurmijärvellä. Ranta oli kiva ja laituri hyvä. Outoa oli se, että järvivesi oli merivettä viileämpää.

Tiiran uimarannalla on pukuhuoneet, vessat, leikkipuisto, runsaasti nurmikkoa ja pieni kioski. Pukuhuoneet näyttivät menevät kiinni ennen klo 19. Varmasti kiva paikka lapsiperheelle vaikka päiväretkikohteeksi.

Torstaina tein vain puolikkaan työpäivän ja virittäydyin juhannustunnelmiin ravintola Stansvikin lounaalla. Mikä voisi olla suomalaisempaa kuin paistetut muikut ja uudet perunat ja jälkkäriksi mansikkakakkua veden äärellä ulkona nautittuna?

Torstaiaamu oli todella sumuinen. Lounaan aikana sumu vihdoin hälventyi ja aurinko alkoi paistamaan. Sitä olimme odottaneet! Kävimme lounaan jälkeen uimassa Stansvikin pienellä rannalla.

Juhannuksena uimme taas maalaismummolassa. Appiukko viettää vielä osittaista koronakaranteenia ja kävimme siksi siellä vain päiväseltään ja vietimme lähes koko päivän ulkona. Aurinko paistoi, pitkä ulkopöytä notkui herkkuja ja käki kukkui. Kävimme uimassa ennen ruokaa, ruokalajien välissä ja ruuan jälkeen pojat uivat ja saunoivat kolme tuntia lisää.

Ukki on tehnyt maalaismummolaan ulkopöydän, jonka ääreen mahtuu 20 henkeä ja hankkinut pöytää varten myös vahakankaan

Meidän juhannukseemme kuuluu kakkuöverit. Ukki oli ostanut runsain mitoin kakku kahdeksalle hengelle. Kun meidän perhe pääsi kakkuihin saakka niitä oli näin paljon jäljellä.

Juhannuspäivänä rentoilimme omalla pihalla, söimme kakkuja ja katsoimme miehen kanssa elokuvan. Sunnuntaina vaari tuli kylään täytekakun kanssa. Mehän olimme siihen mennessä tuhoneennet kaikki mukaanottamamme kakkuosuudet.

Kakkuja ei tarvinnut lähteä kuntosalille tai lenkkipolulle sulattelemaan, pihatyöt riittävät. Kaivoimme 17 vuotta pihallamme kasvaneen jasmiinin ylös ja jaoimme sen osiin. Sitten aloitimme kaivuun porealtaan ympäriltä. Ympäryksen siistimme koristekivillä ja betonilaatoilla. Näihin pihaurakoihin saa kulumaan todella paljon aikaa ja vähän jo jännittää, että valmistuuko hommat tämän kesän aikana.

15v esikoinen kaivaa tuplasti niin nopeaan kuin 5-kymppinen konttorirotta

Näin hyvällä kesäsäällä harmittaa tehdä töitä. Minulla on lomaan vielä melkein kolme viikkoa ja tietenkin mietityttää, että riittääkö upeaa kesäsäätä enää heinäkuulle. 

Ihanaa helleviikkoa!

Mihinkäs se viikko taas sujahti?

Arkiviikko meni nopeasti ohitse ja viikon päästä tähän aikaan on juhannus jo vietetty. Hurjaa tämä ajankuluminen. Kun viikolla oli muutamana päivänä tosi hieno sää, niin tämä kotielämäkin alkoi tuntua jälleen ihan mukavalta. Miksi vaivautua töihin kun voi istua yöpaitasillaan paljan jaloin pihalla?

Kotona olemisen lisäksi uusi normi on tullut myös istumisesta. Työpäiväni istun suurimmaksi osaksi ruokapöydän ääressä etätöissä. Välillä käyn istumassa läppärini kanssa pihalla. Kun työt loppuvat, niin istun pihallani. Ensimmäisen vuosipuolikkaan 2020 voikin siis summeerata kirjaimellisesti näin: "vietin sen istumalla kotonani"

Viikon kohokohta oli tietysti Hra Kepposen korona-altistuskaranteenin päättyminen. Viikon toinen kohokohta oli maauimalareissu. Vesijuoksu on ollut jo pitkään pääasiallinen liikuntamuotoni, koska helposti kipeytyvät polveni tykkäävät siitä.

Leppävaaran maauimala

Maauimareissu oli ensimmäinen askeleeni kohti "vanhaa" elämää. Tuosta Hra Kepposen altistuksesta johtuen mietin vakavasti, että uskallanko mennä maauimalaankaan. Suurimpana riskinä pidän suihkuhuonetta, joka on muihin tiloihin verrattuna se ahtain. Olin suunnitellut, että jos maauimalan suihkuhuone on ruuhkainen, käyn ulkosuihkussa. Olin aika pettynyt, että ulkosuihkut olivat teknisen vian takia kaikki kiinni. Sen verran paljon oli ihmisiä pesuhuoneessa, että olisin käyttänyt ulkosuihkua. Sellaisen havainnon tein, että maauimalaan oli palannut paljon iäkkäitä vesijuoksijoita. Työkaverini Sirpa teki tunnustelukäynnin jo edellisellä viikolla ja silloin iäkkäitä ei ollut vielä paikalla ja maauimalassa oli ollut todella väljää. Meidän yhteisellä maauimalakäynnillä vesijuoksijoista oli kaksi kolmasosaa oli 70+ väkeä. Minua kyllä hieman huolestutti heidän puolestaan.

Töissä iloa on tuottanut kaksi kesäharjoittelijaamme. Meillä on kaksi nuorta ulkomaalaista naista hommissa. Toisen Suomeen on tuonut rakkaus ja toisen opinnot. Tytöt ovat todella mukavia, reippaita ja aktiivisia. Molemmat opiskelevat ammattikorkeakoulussa ja molempien osaaminen on erittäin hyvällä tasolla! Bangladeshin neito on niin täynnä energiaa, että me vanhat kävyt saamme sitä tiimipalavereissa häneltä ihan vaan linjoja pitkin. Meillä kävi valintojen suhteen ihan mielettömän hyvä tuuri! Uskon, että kesäharkkaritkin tykkää olla meillä, koska työnsä jäljen näkee konkreettisesti ja sisäisiltä asiakkailta saa palautetta.

Kesän ensimmäinen ja ehkäpä ainoa grillimakkara-ateriakin on syöty. Muu perhe jaksaa pilkata epähienostunutta makkaramakuani. Suosikkini on vuodesta toiseen ehta leivonnaistuote Campign. Kyllä maistui!

Makkaraa ja kattilatuunaus

Lempikattilastani irtosi kahva. Hra Kepponen teki uuden jesarista :D

Viikon viimeinen kohokohta on vielä toteutumatta. Yritän heittää talviturkin tänään.

Kivaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!

Sinut on määrätty tartuntatautilain nojalla karanteeniin

Meillä on takana aika kuumottavat pari viikkoa.

Täytyy myöntää, että kun koronalle altistumisesta ja siihen liittyvästä kahden viikon karanteenista saa puhelinsoiton, niin ajatukset lähtevät laukkaamaan. Soitto on ihan erilailla pysäyttävä, kun se osuu omalle kohdalle tai omaan perheeseen. Soiton jälkeen ehdin miettiä, että mitä sitten tehdään, jos me molemmat vanhemmat sairastumme pahasti tai tarvitsemme jopa sairaalahoitoa. Kuka hoitaa lapsia? Pitäisikö tehdä testamentti ja hoitotahto? Pelkkä altistuskaranteenikin nostaa stressitasoa. Ei se ole kaikilla sellainen, että rauhassa vaan odotellaan ja katsellaan, että kuin käy.

Mitä meille tapahtui? 10 kotona vietetyn viikon jälkeen Hra Kepponen osallistui liikepalaveriin. Hänen yrityksestään osallistui 5 henkilöä ja uutta mahdollista kotimaista kumppania edusti kaksi henkilöä. Kenelläkään palaveriin osallistuneella ei ollut oireita. Palaveri kesti pari tuntia, se pidettiin tilavahkossa kokoushuoneessa. Ei kätelty, käsihygieniasta huolehdittiin.

Palaveri oli toukokuisena maanantaina. Keskiviikko aamupäivällä Hra Kepposen kolleega otti yhteyttä. Mahdollinen liikekumppani oli ilmoittanut saaneensa flunssan ensioireet saman iltana ja saaneensa keskiviikkoaamuna positiivisen koronatuloksen. Iltapäivällä soitti kaupungin viranomainen ja asetti Hra Kepposen tartuntatautilain nojalla viralliseen karanteeniin.

Koska testit ovat kalliita ja oireettomilla mutta sairastuneilla testituloksista on huomattava osa virheellisiä negatiivisia, altistuneet eivät pääse testiin ennenkuin oireet ilmaantuvat. Toki tällä hetkellä saattaa päästä yksityisellä puolella testiin omalla kustannuksellaan, vaikka ei olisikaan oireita. Soitosta alkaa odotus. Odotuksen päättä sairastuminen tai viranomaisen ilmoittama karanteenin päättymisaika. Mietimme yksityistä testausta, mutta tuon 14vrk aikana testauksen olisi voinut joutua tekemään useamman kerran ja siltikin olisi voinut saada vaikka pari negatiivista ja silti vielä sairastua karanteenin aikana.

Hra Kepponen osaa olla erittäin zen. Hän pystyi keskittymään töihinsä aivan normaalisti. Minulla meni keskiviikko ja torstaikin ihan harakoille.

Kotona aloitimme kevyet eristystoimet. Hra Kepponen siirtyi nukkumaan olohuoneeseen varavuoteeseen ja aloitti laajan kertakäyttöhanskojen käytön käsien pesemisen lisäksi. Hankimme vähän kertakäyttöisiä puhdistusliinoja, joilla voi helposti pyyhkiä esim. ovenkahvoja ja vesihanoja.

Hra Kepposen tilastoguru-kolleega teki tilastollisia malleja saatavilla olevan oireiden ilmeentymisdatan perusteella ja päätyi siihen, että vielä viidennen päivän päästä altistuksesta ei voi huokaista helpotuksesta. Siihen mennessä vain puolet ovat sairastuneet. Päivän 10 jälkeen todennäköisyys sairastua on vain muutama prosentti.

Päivän 7 kohdalla Hra Kepposen tiimiin osui. Yksi tiimistä sai flunssan oireet ja seuraavana päivänä positiivisen testituloksen. Hän on nyt sairastanut viikon. Oireet ovat olleet kuulemma kuten perusflunssa, mutta hirvittävä väsymys. Nyt sairastuneesta tuntuu siltä, että tauti on väistymässä. Kovasti toivomme kaikki, että ei tule takapakkia. Sairastunut sanoi, että ennen koronaa hän olisi tietenkin lähtenyt sellaisessa pikkuflunssassa toimistolla, mutta treenit olisi jättänyt väliin. Koronan on nyt pakko katkaista se kulttuuri, jossa töihin tullaan räkäisenä ja yskäisenä! Olen niin inhonnut sitä, että toimistolle tullaan pää kainalossa levittämään viruksia.

Sairastumisuutisen jälkeen vatvoin taas lyhyesti kaikki ikävät skenaariot. Hra Kepponen pysyi oireettomana koko karanteeniajan ja on oireeton edelleen. Uskallan nyt hengittää vähän helpommin, me taisimme selvitä pelkällä säikähdyksellä.

Vaikka karanteeni koski ainoastaan Hra Kepposta, olemme viettäneet koko perhe lähes karanteenin omaista elämää. Olen joutunut käymään kahdesti ruokakaupassa kotiin kuljetettujen ostosten lisäksi. Muuten olen pysytellyt kotona, enkä ole tavannut ketään. Olin odottanut kovasti, että pääsisin ravintolaan syömään ja tapaamaan ystäviäni hieman laajemmin. Hra Kepposen altistuminen ja kolleegan sairastuminen sai minut näkemään tilanteen pessimistisemmin ja arvioimaan riskejä entistä tarkemmin. Nyt en tiedä, että uskallanko ruokailla ainakaan sisällä ravintolassa, maauimalaan menemisessäkin näen riskit eri lailla kuin ennen ja taidan haluta tavata ystäviänikin vielä vain ulkotiloissa.

Meidän perheeltä teille sellaiset terkut, että huolehtikaa turvaväleistä ja käsihygienistä. Tämä ei ole vielä ohitse. Pysykää terveinä! 

Vuosi sitten Sveitsissä

Toukokuussa 2019 olin sukuloimassa Sveitsissä. Hra Kepposen serkku asuu siellä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Elena oli vuosi sitten vielä kotona vauvan kanssa ja siksi olikin hyvä aika vierailla heillä.

Reinin putoukset
Aivan reissun aluksi tein yhden naisen ja yhden päivän roadtripin ennenkuin jatkoin matkaa Elenan luokse. Päivän roadtrippiä varten vuokrasin Zürichin lentokentältä auton ja suuntasin kohti Reinin putouksia (Rhine falls) jonne on matkaa Zurichista vajaa tunti. Reinin putoukset ovat Euroopan suurimmat. Katselupaikkoja on paljon ja kohtuullisella maksulla pääsee myös veneajelulle, josta voi jäädä keskellä olevalle suurelle kalliolle ihailemaan putoksia. Tykkäsit Reinin putouksista paljon.

Reinin putouksilta ajelin Liechtensteiniin. Ihan vaan siitä syystä, että en ole siellä aikaisemmin käynyt. Olin netistä katsellut, että voisin käydä tutustumassa Gutenbergin linnaan, jonka piti netin perusteella olla auki. Vastaantulleet turistit kertoivat linnan olevan kiinni, mutta kiipesin ylös uteliaisuuttani.

Liechtenstein - Gutenbergin linna

Burg Gutenberg ja viiniviljelmiä harmaassa säässä

Näkymä linnalta laaksoon

Ajelin lyhyen matkaa Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin ja kävin pizzalla. Sää muuttui sateisemmaksi eikä Alppimaisemat päässeet oikeuksiinsa. Kaikki olivat varoitelleet minua, että Liechtensteinissa ei ole mitään kiinnostavaa. Minusta maisemat matkalla olivat kauniit, mutta toki  Sveitsissä on täynnä samanlaisia ja hienompiakin maisemia. Rheinin putousten ja Liechtensteinin välissä minun piti käydä Stein am Rheinin kylässä ihailemassa upeita maalauksia, mutta jätin sen väliin isomman sadekuuron vuoksi ja koska halusin ehtiä Gutenbergin linnaan. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut odottaa sateen loppumista Stein am Rheininissa.

Vaduz

 

Liechtensteinin pääkaupungin Vaduzin keskustaa

Päivän roadtrip sujui mukavasti. Tuo oli samalla sellainen koeponnistus, että haluanko lähteä yksin ajelemaan Elenan perheen autolla Sveitsissä. Totesin, että hyvin sujuu ja tykkään katsella paikkoja vaikka sitten yksiksenikin.

Roadtrip päivä. Tuo tienpätkä Obersee-järven rannalla oli todella kaunis

Solothurn

Ensimmäinen kokonainen päiväni Elenan luona osui äitienpäiväksi sunnuntaille. Annoimme Elenalle häiriötöntä aikaa valmistautua saksan kielikokeeseen. Läpäistessään kokeen, sillä voi osoittaa mahdolliselle työnantajalleen, että kielitaito on riittävä työelämään. Elena teki kokeen kevään päätteeksi ja sai 4,5/5 arvosanaksi ja onnistui työllistymään sveitsiläiseen yritykseen. Elena on koulutukseltaan juristi ja puhuu siis erinomaista englantia, saksaa, venäjää ja ukrainaa. Lähdimme Hra Kepposen serkun ja vauvan kanssa viehättävään Solothurnin pikkukaupunkiin. Vanha kaupunki on kuin karamelli! Näkemistäni kaupungeista Solothurn on suosikkini.

Bern

Kävin pyörimässä Sveitsin pääkaupungin Bernin keskustassakin. Elenalla oli Bernissä kielitunti ja minä viihdytin Matiasta sillä aikaa. Sen jälkeen lounastimme Bernissä. Matias on ihanan hyväntuulinen vauveli ja hän viihtyi hyvin rattaissa niin kauan kuin rattaat pysyivät liikenteessä ;) Siksi kuvasaldo jäi aivan olemattomaksi. Eikä Bern minusta ollut yhtä hurmaava kuin Solothurn, Interlaken tai Luzerne.

Bernin kuuluisin maamerkki on tuo kellotapuli. Sen sain kuvattua. Tosin jouduimme palaamaan kuvauspaikalle, koska liikkeen loppumiseen tympääntynyt Matias olikin viskannut tuttinsa maahan.

Moikka Bernistä! Bernissä on kivaa vaikka pipo on vinossa :)

Thun

Thun on myös todella viehättävä pikkukaupunki. Se ei ole aivan Solothurnin veroinen kauneudessaan. Kävimme Elenan ja Matiaksen kanssa kiertelemässä Thunin vanhaa keskustaa. Thunissa olisin voinut korvata Liechtensteinissa väliin jääneen linnavierailun, mutta päivä oli niin ihanan aurinkoinen, että päädyin vaan nauttimaan terassilla istuskelusta, seurasta ja säästä.

 
Tästä kuvakimarasta puuttuvat vielä reissuni kaksi tunnetuinta turistikaupunkia Luzerne ja Interlaken. Aion postata niistäkin vielä.

Matkakohteena Sveitsi on helppo, turvallinen, toimiva ja kertakaikkiaan hurmaava. Ainoana miinuksena maan korkea hintataso. Ravintolaruoka on selvästi Suomea kalliimpaa, ruoka kaupassa lihaa ja kalaa lukuunottamatta on vain jonkin verran kalliimpaa. Nähtävyydetkin voivat olla yllättävän kalliita, esim. kaapelihissillä vuorelle nousu olisi maksanut muistaakseni 20€ per suunta ja juna Jungfraujochiin jäätikölle olisi maksanut 200€ (meno-paluu). Alppimaisemista pääsee nauttimaan selvästi edullisemmin Itävallan puolella.  Alustavien suunnitelmien mukaan kesällä olisi tarkoitus tavata Elenaa perheineen. Toivottavasti se on mahdollista!

Aiemmat Sveitsi-postaukset
Sveitsiläinen maisemakylpylä
Sveitsin alppimaisemia 

Reissuterveisiä Sveitsistä