30. elokuuta 2021

Etätyön ihanaa joustoa

Vihaan pelkkää etätyötä, mutta rakastan sen tuomaa joustoa. Olen ollut maaliskuun alusta 2020 pelkästään etätöissä, en ole tehnyt tuntiakaan työtä toimistolla. Etäily jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Veikkaan, että sen jälkeen on tulossa jonkinlainen vuorottelujärjestelmä toimitilojen käyttöön. Olen aivan kypsä tähän kotona istumiseen. Kirjoitan aivan erikseen postauksen siitä, miksi etätyö on osoittautunut minulle oletettua paljon raskaammaksi. Tässä postauksessa hieman kehun etätyötä sen tuoman joustavuuden takia.

Etätyössä on tietenkin mahtavaa se, että voi työskennellä missä vaan. Vajaa pari viikkoa sitten hyödynsin tuota mahdollisuutta tekemällä etätöitä ystäväni Ilonan kanssa Evitskogin mökillä. Ilonan kanssa olemme tehneet etätöitä aiemminkin meidän mökillämme sekä myös Ilonan perheen mökillä Torniossa. Yritämme sopia etätyöreissut hyvissä ajoin, koska silloin pystymme sumplimaan yhteiset pidemmät lounastauot melkein joka päivälle. Sen lisäksi yritämme vielä sumplia että yhtenä päivänä olisi vapaata noin 15-17. Silloin voi käydä bypiasin Sjökullan myymälässä kahvilla tai metsäretkellä. Ilonahan tosin saattaa käydä aamu-uinilla tai metsässä jo heti kuudelta :)

Evitskogilla etäillessä käymme yleensä syömässä yhden lounaan Kirkkonummen BistroOmatissa, niin tälläkin kertaa. Paahtopaistisalaatti oli erinomainen, samoin suklaa fondant

Iltaohjelmana uintia ja saunomista

Iltaohjelma mökillä koostui lähinnä saunomisesta, uimisesta ja kokkaamisesta. Kävimme katsastamassa sienipaikat ja saaliina oli yksi pieni tatti ja yksi kanttarelli. Koska ei tarvinnut sienestää, tartuimme yhtenä iltana reippaasti saunan pukuhuoneen kohennusprojektiin. Tyhjensimme pukuhuoneen turhasta tavarasta ja pesimme paneelit kahdesti Sauna Supilla.

Yhtenä iltana valmistimme Ruokaboxin mukana tulleet linssi-juures-lehtikaali terveysruuan. Ilona syö terveellisesti ja arvasin, että tuo omasta mielestäni hieman epäilyttävältä kuulostava terveyshässäkkäruoka kiinnostaa Ilonaa.

Terveyshässäkkäruoka eli paahdettu lehtikaali-linssisalaatti

Paahdetussa lehtikaali-linssisalaatissa on pohjalla porkkanaa, paprikaa, punasipulia ja linssejä. Niitä paahdetaan ensin ja sitten päälle lisätään lehtikaalit paahtumaan. Lisukkeeksi tuli vielä marinoituja kurkkuviipaleita ja jugurtti-fetakastiketta.

Paahdettu lehtikaali-linssisalaatti

Meillä oli yrttiset kalapalat salaatin kaveriksi

Paahdettu lehtikaali-linssisalaatti oli yllättävän maukasta! Pitää sanoa, että suorastaan pidin siitä. Harmillisesti ruuansulatuselimistölleni linssit, paprika, sipuli ja lehtikaali olivat liikaa. Näin alkuyöstä unta, että olin synnytämässä ja heräsin vatsakipuihin. Söin puuroa yöllä ja valvoin melkein aamuun saakka, ennenkuin vatsani asettui. Jouduin olemaan puolipäivää sairauslomalla, jotta sain nukuttua ja jaksoin tehdä iltapäivän töitä. Kaikille ei siis sovi terveellinen ruoka :) 

Vaikka emme saaneet sienisaalista, niin emme jääneet ilman sienikastiketta. Minulla oli vielä viime syksyisiä mökiltä Ilonan kanssa poimimiamme suppiloita pakasteessa.

Ilona laittoi minulle puuropäivänä chiasiemen puuron. Nam!

Yhtenä iltana tyhjensimme saunan pukuhuoneen kaikesta ylimääräisestä tavarasta ja pesimme sen

Ennen kotiinlähtöä valitsimme saunavahavärin ja ehdin aloitella vahaustakin

Yhtenä etätyöiltapäivänä ystävämme Sirpa tuli saunomaan ja syömään kanssamme. Aurinkokin alkoi paistella Sirpan vierailun kunniaksi.


Välillä paistoi, välillä oli pilvisempää

Kotiinpaluupäivänä vitkutimme lähtöä, koska sää oli niin ihana. Otettiin heti aurinkoakin.
 
Ilona osaa ruokien kauniin asettelun. Jääkaapissa oli salaattitarpeet, graavia lohta, tähteeksi jääneinä täytettyjä paprikoita ja loput linssi-lehtikaalisalaatista. Niistä Ilona sai aikaiseksi tälläisen kattauksen.
 
Kauniisti aseteltu lohisalaatti

Täytetyt paprikat lehtikaali-linssisalaattipedillä

Paprikoiden täytteenä oli mehevää ohrattoa ja juuresmuusia. Ne olivat todella hyviä! Niitä emme valmistaneet itse, vaan Ilona oli ostanut ne työpaikkansa ruokalasta mukaan.

Sirpa toi jäätelöä ja marjoja. Nam!

Pelkästään paikan vaihtuminen tuo etäilyyn piristystä. Ilonan kanssa joudun myös rytmittämään päiväni paremmin. Olen etäillessä sortunut huonoon ajanhallintaan sekä siihen, että teen töitä vielä illalla myöhään. Aina on reservissä tunnit välillä 20-23, jonka todellakin pitäisi olla omaa aikaani. Usein teen illan viimeisinä tunteina, koska olen ollut päivällä tehoton tai olen lykännyt jonkun ikävän homman aloittamista tai pitänyt päivällä tarpeettoman pitkän tauon. Tällä lailla olen luonut itselleni ikävän tavan olla tavoitettavasti liian hyvin sekä tehdä töitä liian myöhään. Mutta lisää näistä etätyön haasteita myöhemmin.
 
Kotimatkalla mökkitien varrella oli komea hirvi syömässä pellolla. Voi harmi, ettei ollut järjestelmäkameraa
 
Etätyö mökillä piristi syksyn alkua paljon! Seuraavat mökkietäpäivät on jo merkittynä kalenteriin. Onnea on etätyökaveri.

Onko sinulla vinkkejä, kuinka pysyä vireessä ja motivoituna etätöissä?

27. elokuuta 2021

Kesämuistoja

Minullahan on ollut aivan elämäni kesä! Olen joskus about nelikymppisenä tuskaillut, että onko elämäni tylsää ja tapahtuuko minulle enää mitään merkittävää positiivista. Kuulkaas, voin sanoa, että elämä on 5-kymppisenä ihanaa ja kesä on ollut niin vauhdikas, että tuntuu kuin olisin melkein nuori elämästä huumaantuva nainen. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut, mutta paljon kaikkea ihanaa! Sanoisin että 50 on uusi 18 (sellaisessa järkevässä ja seesteisessä paketissa).

Kesäkuussa tuskailin, että miten pääsen irtautumaan töistä lainkaan lomalle ja riittääkö hyvää säätä enää minun lomalleni. No, aurinkoa ja hellettä riitti ja heinäkuu ja elokuukin ovat olleet täynnä ihania elämyksiä. Töihin palatessa tuntui kuin olisin ollut ainakin kolme kuukautta yhteen putkeen poissa, vaikka olin vain 3vkoa ja 2 päivää. Niin paljon ehti lomallani tapahtumaan kaikenlaista. Suunnittelemani lepääminen jäi kyllä liian vähäiseksi. Olenkin suunnitellut, että lepään lokakuussa kaikki viikonloput. Syyskuussa aion viettää vielä uutta teini-ikääni viikonloppuisin.

Mutta nyt vielä paluu sellaisiin kesämuistoihin, joista en ole vielä blogissani kirjoittanut.

Askartelutreffit
Heinäkuussa tapasimme pitkästä aikaa askarteluporukkamme, joka kutsumme Käteviksi Emänniksi, kanssa Katan kotona. Olipa iloinen ja herkullinen askartelupäivä! Oli niin mahtavaa näperrellä paperiaskarteluita pitkästä aikaa.

 

 Katan tekemät hyrskyperunat olivat niin herkullisia, että resepti menee meidän reseptipankkiin
Leena oli tehnyt iltapalaksi suolaisen piiraan ja älyttömän hyvää punasipulipikkelsiä

Olin kerrankin kaukaa viisas ja jo hyvissä ajoin ystävälleni Ilonalle onnittelukortin hänen synttäreitään varten. Valitsisin humoristisen uimakuvan, koska on meillä oma "uimaseura" joka ui läpi vuoden. Tein vielä muutaman onnittelukortin varastoon. Vaan mitäpä kävikään? Kortit hukkuivat aivan mystisesti, en löydä niitä enää mistään.

Tästä olisi tullut Ilonalle synttärikortti

Haluan ehdottomasti mahduttaa elämääni lisää askartelua! Se tekee ihmisille hyvää ja on mahtavaa, kun sitä voi tehdä porukalla hyvässä seurassa.

Mökkiretki sukuloimaan
Hra Kepposen veli osti hiljattain kesämökin ja saimme kutsun tulla tutustumaan mökkiin. Myös ukki tuli Tampereelta. Emme olleetkaan nähneet pitkään aikaan ja meillä kaikilla oli jo ikävä poikien suloista pientä serkkupoikaa. Ihastelimme kaunista mökkiä, söimme hyvin, kohotimme juhlamaljat melkein vuoden vanhojen maisterin papereitten kunniaksi, leikimme serkun kanssa ja joimme kakkukahvit.

Tervetuloa pöytään!

Meidän keskimmäinen ja kuopus serkkunsa kanssa

Mökkireissu kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa
Olin pari yötä mökillä kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa. Aika sähläämistä oli tuo reissu kundien kanssa :D Pojat mm. varastivat yöllä kaikki Dominokeksit, olivat laittaneet yöksi herätyksen ja nousivat yöllä vain roikkuakseen netissä padeilla ja jutut menivät jatkuvasti alle navan. Kuopus oli haaveillut jo pidempään, että saisi kaverin mökille mukaan ja mukava oli toteuttaa tuo haave. Kaikesta sähellyksestä huolimatta minullakin oli kivaa. 

Pisteeni nousivat ehkä yli asteikon, kun vein pojat ravintolaan syömään. Sitä ennen olin kerännyt pisteitä liharuuilla, myöhäisellä nukkumaanmenoajalla sekä kekseillä ja cociksella.

Mökillä auringosta ja järvestä nautiskelua
Ehdimme viettämään muutaman todella rennon päivän mökillä perheen kesken nauttien kesän ihanuudesta ja superlämpimästä järvivedestä. Yhä edelleen yksi kesän parhaista jutuista on uimapatjoilla järvellä seilaaminen. Olen aikaisemmin nauranut, että minusta ei ehkä tule ikinä liaan vanhaa uimapatjailuun, mutta liian kankea minusta voi tulla :D Parempi nauttia uimapatjailusta täysillä vielä, kun se onnistuu.



Lettuaaminen à la esikoinen
Taisi olla minun ja esikoisen viimeinen lomapäivä, kun esikoinen paistoi aamiaiseksi lettuja. Nautiskelin suloisesta joutilaisuudesta omalla terassilla ja söin lettuja aamiaiseksi puolilta päivin. Se oli juurikin sitä mitä lomailun ihanuudesta väsähtänyt elimistöni kaipasi :)

Koulunaloitustouhut
Tilailtiin poikien kanssa vaatteita. Kaikki käyttävät miesten kokoja nykysin. Hurjaa! Esikoinen on melkein 190cm ja käyttää L-kokoa ja joutuu aina etsimään hoikkia malleja. Näyttää siltä, että sama juttu kohta keskimmäisellä, jolle ei meinaa huppareista riittää M-koon pituus. Miten minun pikku palleroisista on tullut tuollaisia korstoja? Käytin pojat parturissa ja siellä oikein hätkähdin, kuinka keskimmäinen 14v ei todellakaan näytä enää lapselta yhtään vaan nuorelta mieheltä. Kuopus näyttää sentään vielä lapselta. Todennäköisesti vuoden päästä ei näytä enää hänkään. Pojat toivoivat koulun aloittamisen kunniaksi käyntiä ravintola Il Farossa. Siellä mietimme, että kuinka kauan kyseinen ravintola on ollut perheemme "kantapaikka". Ensimmäinen maininta illallisesta Il Farossa löytyy vuodelta 2005. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että sekään ei ole ensimmäinen käynti.

Kuopus ja keskimmäinen parturissa ja Il Faron pihvi

Vielä pari kuvamuistoa

Family dinner vaarin kanssa minun nimipäivänäni, kuopus ja keskimmäinen teki mokkapaloja

Vaari ja esikoinen vaarin keittiössä

Kaiken tämän huvittelun ohella saimme myös poreallaskulmauksen pihatyöt valmiiksi, koordinoitua mökkisaunan ulkomaalauksen ja osallistuimme vanhan maalin poistoon ja mökkisaunan pukuhuoneen sisäremppa valmistuu suurimmalta osin vielä tänä syksynä. Saunarempan tuloksista postaa myöhemmin tänä syksynä.
 
Ehkä olisi pitänyt levätä vähän emmän. Töissä syksy romahti päälle hetkessä ja töitä on liikaa ja olotila aamuisin muistuttaa allaolevan kuvan tilannetta :)


Kivaa viikonloppua!

24. elokuuta 2021

Iniö ja Louhisaaren kartanolinna

Vielä vähän lisää juttua kivoista kesämuistoista Turun saaristosta.

Kävimme tutustumassa Iniön pääsaareen. Siitä jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi upeita saaristonäkymiä, suloinen kirkko ja erinomaista pullaa Cafe Gamla Bankenissa. Reissun aikana ehdin syödä kahdestikin pulla Gamla Bankenissa, mutta en ehtinyt kuvaamaan sitä :)

Eikö olekin kaunista?


 
Harmi ettei kännykkäkamera toistanut värejä hyvin. Etualalla oli turkoosi ja taaempana sinistä vettä.
 
Kesäloman aikana on tullut moneen kertaan mietittyä, että Suomen luonto on uskomattoman kaunista! Samalla olen miettinyt sitä, kuinka hieno asia on jokamiehenoikeudet, joiden ansiosta me kaikki pääsemme nauttimaan luonnosta. Maisemat Turun saaristossa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa ovat lumoavat. Vaikea olisi valita sitä kauneinta!

Iniön kirkonkylää kuvattuna yhteysalukselta

Kaunis Iniön kirkko, rakennettu 1797–1800
Olen nähnyt Suomessa harvoja haustausmaita, joissa olisi ainoastaan hiekkaa
 


Iniön kahden saaren välillä kulkee non stoppina sellainen yhteysalus, joka sai minut hymyilemään. Kyllä mahtui, eikä tarvinnut peruutella!
 
Yhteysaluksesta tulijat
 
Nyt mahtuu ja helppo ajaa sisään tähän lauttaan

Toiselle saarelle matkasimme, koska aiomme mennä tutustumaan Erkas Gårdenissa toimivaan Jumon juustolaan. Olimme ajatelleet ennakkoluulottomasti maistella kauden uutuusjäätelön vuohenmaidosta valmistetun suklaapähkinäjäätelön ja ostaa juustoa iltapalalle. Koska elokuu oli alkanut, niin juustola olikin siirtynyt vain viikonloppuaukioloaikaan. Ihan ei ollut turha reissu, koska ikkunasta kurkistellut vuohi sai hymyn huulille.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Kävimme venesatamassa ihmettelemässä. Sesonkina sieltä saisi ostaa kalaa. Nyt ei ollut ketään paikalla.




Käytiin Iniön pääsaarella syömässä aikainen illallinen
 
Iniössä toimii edelleen kyläkauppa, jossa monipuoliset palvelut
 
Parin yön jälkeen olikin jo kotiinlähdön aika. Vietimme vielä viimeisen päivän tutustuen lisää sekä saariston että mantereen puolen tarjontaan. Kustavissa kävimme Kustavin savipajassa, joka on useamman käsityöläisen ja kaupan kylä. Leena löysi sieltä kauniin kannun kotiinsa ja minä innostuin shoppailemaan vaatetta. Kivoja vaatteita oli niin paljon, että joudun rajoittamaan ostosten määrää. Näillä näkymin etätyöt jatkuvat ainakin vuoden loppuun, joten arkivaatteena on edelleen yöpaidat :D

Yhteysalus Aura, jolta jälleen jäi ainakin 10 autoa odottelemaan seuraavaa vuoroa
 
Kustavista jatkoimme matkaa Louhisaaren kartanolinnaan. Olen pitkään haaveillut retkestä Louhisaareen, mutta matkaa meiltä sinne tulee 2,5t per suunta, siksi Louhisaari on odottanut ajankohtaa, jolloin retkeilisin samalla suunnalla. Tällä reissulla Louhisaari oli aivan matkan varrella. Louhisaari on mielenkiintoinen kohde: se edustaa suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria ja tunnettujen ja varakkaisen sukujen nokkamiehet ovat vaikuttaneet Suomen historiaan ja onhan  Louhisaari myös marsalkka Mannerheimin synnyinkoti.
 
Louhisaari

 
Louhisaaren päärakennus ja sivurakennukset ovat valmistuneet vuonna 1655. Ne rakennutti Flemingin suku, jolle Louhisaari kuului vuosina 1450-1791. Flemingin suvusta on noussut useita Suomen historian merkkihenkilöitä. Tunnetuimpia ovat Herman Pietarinpoika Fleming 1500-luvulla, joka oli Kustaa Vaasan luottamusmies, valtaneuvos, Suomen sotaeversti, amiraali, Hämeen, Tallinnan ja Viipurin linnanpäällikkö sekä Suomen käskynhaltijana. Jo on riittänyt tuolla miehellä titteleitä! Hänen pojanpoikansa oli valtaneuvos, Tukholman ylikäskynhaltija ja amiraali Klaus Laurinpoika Fleming. Louhisaaren kannalta tärkeä henkilö oli viimeinen rikas Fleming Herman Klaunpoika (1734-1789). Hänen aikanaan Louhisaarta muodistettiin ja siellä vietettiin loistaliasta elämää. Kyseinen Fleming jäi historian kirjoihin ilmeisesti eniten sen takia, että hänen aikanaan loppui Flemingien rahat. Velkojen vuoksi perikunnan oli myytävä Louhisaari 1791.

Flemingien ajan juhlasali, kuva lainattu https://visitnaantali.com/yritys/louhisaaren-kartanolinna/
 

Uusi omistaja, everstiluutnantti C. Fr. von Knorring korjautti linnan perusteellisesti 1792. Seuraavina vuosina Louhisaari vaihtoi jälleen omistajaa, kunnes ensimmäinen Suomeen asettunut Mannerheim osti sen 1795. Mannerheimit hallitsivat Louhisaarta reilun sata vuotta. Marsalkka Mannerheimin isä Carl omisti Louhisaaren vuoteen 1881, jolloin hän teki konkurssin uhkapelivelkojensa takia. Äijä ehti häippäistä konkurssin alta Pariisiin rakastajattarensa kanssa ja vaimo jäi tyhjän päälle seitsemän lapsen kanssa. Sanotaan, että marsalkan äiti kuoli suruun ja järkytykseen nopeasti konkurssin jälkeen ja lapset joutuivat sukulaisten hoiviin. Louhisaaren osti Carlin sisar Eva Mannerheim. Vuonna 1903 Louhisaaren osti talousneuvos Oskar Hannus, jonka kuoleman jälkeen sen peri hänen tyttärensä. Vuonna 1961 Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunta lunasti Louhisaaren linnan sekä 7,5 ha suuruisen puistoalueen lehtikujineen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle.
 
Louhisaaren toinen kolmas esittelee Flemingien aikakautta ja toinen kerros Mannerheimien aikakautta.
 
Flemingin ajan kerroksen komea katto

Todennäköisesti marsalkka on syntynyt tässä huoneessa, jota kutsutaan pieneksi siniseksi makuukamariksi. Huonekalut ovat Mannerheim-suvun

Tämä lienee Flemingien kerroksesta, jolloin kalusteet olivat raskaampia. Kyseisessä sängyssä otettiin vastaan virallisia vieraitakin. Isäntä saattoi siinä pötkötellä rennosti kuunnellessaan millä asialla vieraat olivat.

Mannerheimien kerros

Minä tykkään hurjasti interiöörimuseoista, jokin niissä kiehtoo minua. Minusta Louhisaari oli mielenkiintoinen vierailukohde. Kartolinnan lisäksi Louhisaari tarjoaa nähtävää myös ulkona.
Louhisaarta ympäröi hieno englantilaistyylinen muotopuutarha, jossa on myös hyötypuutarha sekä uimalarakennus. Merenpinta on vuosisatojen kuluessa noussut niin paljon, että uimala ei ole enää rannalla.

Leenalta terkkuja puutarhasta!


Louhisaaren kartanalinna on avoinna kesäkauden ja sulkeutuu elokuunlopussa: 1.8.-31.8.2021 ti-su klo 11-17. Syyskuussa avoinna ryhmille varauksesta. 

Tykkäätkö interiöörimuseoista? Mikä on suosikkisi?