Karthago

"Karthago on tuhottava": sanoin senaattori Cato. Yhden naisen tarkastusjoukko peräpohjolasta (turistioppaan kera) saapuu parituhatta vuotta myöhemmin tarkastamaan hommaa. Ei moittimista, homma hoidettu vimpan päälle. Yksi pieni raunionpätkä on ehkä alkuperäistä, loput rauniot Rooman valtakunnan aikaisia. (Eikä niitäkään ole kovin paljoa jäljellä).

Minulle jäi loppujen lopuksi Tunisin-reissussa vapaata yksi iltapäivä. En ollut ehtinyt lueskelemaan oppaita enkä tutkimaan kulkemista. Päätin ottaa itselleni aika kalliin yksityisretken hotellin respan välittämänä (johan se eksyminen oli koettu). Respalle vielä painotin, että oppaan on sitten osattava paikkojen historia hyvin. Järjestelyissä ei ollut mitään moitittavaa: opas selitti ensin yleisesti historian, ajoi minut kohteelle (rauniot ovat hajallaan kaupungissa), kertoi kohteesta, sitten kiersimme kohteen yhdessä tarkemmin ja sitten halutessani kiertelin vielä yksikseni. Reilussa neljässä tunnissa kiersin Karthagon rauniot, kävin La Marsan rannikkokaupungin kävelykadulla ja Sidi Bousaidin kylässä. Paluumatkalla ajelimme vielä töllistelemässä paikallisia miljoona kämppiä.

Maisemat olivat kerrassaan upeat. Raunioilla oli yllättävän vähän turisteja. Ei Karthago pärjää Roomalle, Akropolikselle tai Pompeijille, mutta pidin paikasta paljon. Olihan tämä varmasti yksi tämän vuoden tähtihetkistäni. Varmasti palaan vielä itsekseni kuviini monta kertaa. Retkeen saa hyvin vaikka koko päivän käytettyä. Lisäksi Tunisissa on hieno museo nimeltään Bardo (en ehtinyt).

Tässä makupaloja

Roomalaisen kylpylän raunioita (Antonius bath)
(kuvista leikkaantuu oikeasta reunasta pätkä pois, klikkaamalla näet koko kuvan)

Kuvassa näkyvä pylväs on 16m korkea ja puolet alkuperäisestä.

Roomalaisia taloja:

Atrium-piha

Lattiamosaiikin osa

Bursan kukkula

Kuvassa näkyy hyvin vanhan Karthagon aikainen sotaveneiden satama ja kauppasatama.

Ranskalainen katedraali

Myöhemmin vielä muutamat makupalat suloisesta Sidi Bousaidista.

Kenties eksyin

Päätin tehdä yhtenä aamuna pikaisen reissun Tunisin vanhaan kaupunkiin Medinaan. Varustauduin reippaalla mielellä ja kartalla. Valitettavasti suuntavaistoa tai kompassia ei ollut myynnissä.

Olin ajatellut jättää ostoskujat väliin ja käydä lävitse vain nähtävyydet. Heti alkajaisiksi törmäsin erittäin kielitaitoiseen opettajamieheen, joka oli vaihtanut hommansa turistien kierrättämiseen maksusta. Hän oli jo palvelunsa myynyt sille aamulle. Kaveri siinä sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt eurooppalaista naisturistia, joka ei edes puhu ranskaa (saatikka arabiaa), yksin Medinassa. No, nytpä näki :) Mies antoi minulle selvät ohjeet reitikseni. Minulle ei ole suotu suuntavaistoa, joten tiesin, että reissussa on riskinsä.

Moskeijaille oli pakko mennä vähän kauppakujia pitkin. Löysin moskeijan, mutta en sisäänkäyntiä. Yritin kiertää moskeijan toiselle puolelle kauppakujia pitkin. Eksyin. Jatkoi kävelyä. Päätin palata takaisin moskeijan ovettomaan kohtaan. Kuvittelin kääntyneeni sinne suuntaan, josta tulin. Päädyin ihan erilaisille kauppakujille -siellä ei ollut enää turisteja ei matkamuistoja. Myynnissä oli lähinnä kankaita ja vaatteita paikallisille. Yhtäkkiä putkahdin ulos Medinasta, jonnekin paikallisasutuksen keskelle.

Ranskan kieleni koheni huomattavasti pakkotilanteessa. Löysin ystävällisen paikallisen pariskunnan, joka opasti minut oikelle Medinan kujalle ja neuvoi kyselemään aktiivisesti milloin pitää kääntyä pois. Siinä kävellessämme ehdimme keskustelemaan Tunisian vallankumouksesta, turismista ja Suomen säästä. Pääsin moskeijalle ja sisäänkin. Seuraava kohde oli koraanikoulu. Arvaatte varmaan miten kävi? Eksyin.

Päätin lopulta palkata hampaattoman papparaisen oppaakseni Medinasta pois. Kiersimme siinä nopsaan koraanikoululla. Toki papparaisen piti tehdä kaverillekin bisnestä ja maksusta kävin ihailemassa kaverin mattokaupan katolta näkymiä. Oli ne hyvät! Sitten lompsittiin Medinasta ulos. Vastaan tuli taas se opettajaopasmies, joka heti kyseli, että palkkasinko tuon miehen oppaaksi. Vastasin kyllästyneeni jatkuvaan eksymiseen. Kaveria nauratti, hänellä vielä on näkemättä se kieltä puhumaton yksinäinen turistinainen, joka selvittää reitit Medinassa ilman opasta. Yritys on jo nähty :)

Kohde edessä. Voiko tästä vielä eksyä?

Kyllä voi, Medinan kujilla on taivas peitossa

Moskeijan sisäpihalla

Mattokauppiaan kattoterassilla

Nyt on edessä puoli päivää vapaata. Huomenna ihastuttavat 11 tuntia lentomatkaa.

Matkatyöläisen paras avu

Terveisiä Tunisiasta!

Matkatyöläisen paras avu on rautainen vatsa (pitkän pinnan ja loputtoman huumorintajun ohella). Reissussa pitää syödä silloin kun pystyy ja mitä eteen tulee. Tietenkin yritän katsoa missä syön ja mitä syön -etenkin jos on syytä epäillä, että hygieniataso ei yllä kotimaan tasolle tai bakteerikanta on hyvin erilainen. Ne perinteiset varotoimenpiteet: kuumaa ja kypsää ruokaa, kuorellisia hedelmiä, ei tarkan kylmäketjun vaativia maitotuotteita kuten jäätelöä tai kermavaahtoa, ei majoneesia, ei salaattia.

Mitäs söin tänään: jotain paikallista kylmää ruokaa, jossa oli mm. tomaattia ja salaattia. Siinä saatoin samalla ihailla, kuinka annokseni valmistui paljain käsin. Niin nopeasti niin monet kädet sujahtelivat kippoihin. Hiukan hankala on tuossa kohtaa perääntyä vieraanvaraisuudesta ja sanoa, että kuinka unohdinkaan olevani paastolla. Parin tunnin päästä tuli seuraava koitos: asiakas oli hankkinut ihan minua varten paikallisia herkkuleivoksia kreemeineen ja kermoineen. Ei haittaa yhtään, jos en jaksa syödä kokonaista, mutta vähintään kahta tiettyä sorttia on ihan pakko maistaa. Kyllä he oikeassa olivat, hyvää :)

Jännityksellä jään odottamaan, että kestääkö maha. Yleensä kestää (mutta enpä olekaan Intiassa matkustanut). Toivoa avitan maitohappobakteereilla. Nyt voisi olla taas tähdet suosiollisessa asennossa, sillä reissua on vielä monta päivää jäljellä. Voisin kokeilla myös sisäistä desinfiointia viskillä tai konjakilla, mutta olen alkoholivapaalla alueella. Tunisian Silicon Valleyn rakentamisen ovat rahoittaneet arabit ja kaupanpäälle tuli 15 vuoden siirtymäajaksi täysin kuiva kausi (tämä ei koske koko maata).

Olisin laittanut tähän teille kuva alkoholittomasta mansikka-Margaritastani palmun edessä, mutta eipä tule kuvat läpi. Jotain perisuomalaista oli siinä, kun kuulin Pfizerin miesten keskenään puhuvan menevänsä aulabaariin drinkille, ja tunsin vahingoniloa että hähhää saattekin vaan tuoremehua.