Voiko lepakot olla ihastuttavia?

Kymmenen vuotta sitten olimme koko perhe Tanskassa automatkalla. Se oli varsin mukava reissu. Kävimme Aarhusissa, Legolandissa, Egekosvin linnassa ja Randersin sademetsäkupolissa. Jälkimmäinen oli minusta hieno paikka. Siellä näin ensimmäistä kertaa todella isoja lepakoita, flying fox lajiketta. Olin hyvin hämmentynyt niin isokokoisista karvanaamaisista ja jotenkin söpöistä lepakoista. En tiennyt sellaisten olemassaolosta mitään. Koska ne lentelivät sademetsäkupolissa vapaana, päättelin niiden olevan ihmisille vaarattomia.

Tästä alkoi tutustumiseni Flying foxeihin, joka tulee huipentumaan ymmärykseen siitä, että osa lajeistä elää yhdyskunnassa ja kommunikoi keskenään. Ihan huikeita eläimiä!

Ensimmäinen näköhavaintoni flying fox lepakosta. Eikö olekin söpö?

Kuva ei ole kovin hyvä, mutta sen tarkoitus on näyttää, että flying foxeja elää myös yhdyskunnissa. Lepakoita pystyin laskemaan ainakin 10 kpl. Nämä kuvat siis Randersista.

Lueskelin tuolloin netistä flying foxeista. Ne syövät hedelmiä. Osa niistä on yöeläimiä, osa ei. Ne eivät lennä ja saalista kaikuluotauksen perusteella vaan ihan tavallisen näköaistin perusteella. Eli nämä lepakot eivät suhahda pääsi yli niin, että hiukset lepattavat vaan pitävät välimatkaa. Hedelmiä ne löytävät myös hyvän hajuaistinsa perusteella. Flying floxien paino vaihtelee 120g aina 1100g lajikkeesta riippuen. Siipien väli saattaa isoimilla lajeilla olla jopa 1,5m. Flying fox lepakkoja elää Etelä-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Australiassa ja joillakin Intian Valtameren saarilla. Ei siis ihme, etten ollut flying foxeista ikinä kuullutkaan.

Kuvassa suurikokokoisin flying fox lajike Golden Growned flying fox. Kuva lainattu artikkelista: https://allthatsinteresting.com/giant-golden-crowned-flying-fox

Wikipedian mukaan eläinten älykkyyttä mitataan arvioidulla suureella encephalization EQ (defined as the ratio between observed to predicted brain mass for an animal of a given size). Suomeksi enkefalisaatio, joka mittaa aivojen massaa eläimen kokonaismassaan jollain epälineaarisella laskennalla. Tuloksesi flying foxit saavat 1,2 joka vastaa keskimääräistä kotikoiran EQ:ta. Eli kyseessä on älykäs eläin.

Kaikista lepakoista voi välittyä ihmiseen vesikauhu, lisäksi flying foxit saattavat välittää muitakin viruksia, jotka voivat olla ihmiselle jopa tappavia. Eli näitäkin eläimiä kannattaa katsella välimatkan päästä eikä purentaetäisyydeltä.

 

Flying foxit lisääntyvät hitaasti, tyypillisesti naaras saa vuoden aikana vain yhden poikasen. Lepakot ovat siis nisäkkäitä ja ainoita lentäviä nisäkkäitä. Alalajeja on metsästetty sukupuuttoon noin 60 eri lajia. Paikoittain metsästyksen syynä on ollut halu suojella maanviljelijän satoa lepakoilta. Ihmisasutuksen ja talousmaiden levittäytyminen uhkaa lepakoiden elinolosuhteita. Lisäksi metsästys pienentää nopeasti kantoja. Ainakin Australiassa flying fox lepakoita suojellaan.

Kuva lainattu mielenkiintoisesta artikkelista Australian flying foxeista: https://ecos.csiro.au/flying-fox/

Seuraava näköhavainto flying foxista oli Malediiveilla. Yksi lepakko majaili puussa bungalowimme vieressä. Kävin ihailemassa häntä useasti ja yritin houkutella ihanilla hedelmämaistiaisilla puusta. Mutta lepakko ei ollut kiinnostunut tarjoamistani hedelmistä.

 

Ensin hieman Malediivien maisemia

 

Ja sitten valitettavasi hieman epätarkka kuva flying foxin ruokailuhetkestä. Joka päivä tuossa puussa roikkui lepakko. En tiedä oliko sama yksilö vai ei.

Ehdin jo unohtaa mielenkiintoiset lepakot, kunnes Australian reissulla näin isoja lepakkoparvia, jotka lensivät aamuisin ja iltaisin. Kyselin niistä ystävältäni. Hän arveli, että lepakot lentävä jonnekin etsimään ruokaa ja sitten takaisin "kämpilleen". Heidän edellinen asunto oli lepakkojen lentoreitin varrella ja joka aamu ja ilta talon ylitse lensi iso lepakkoparvi. Sitten ystäväni sanoi, että lähellä on flying fox lajikkeen suojelualue, joka on hyvin mielenkiintoinen. "Haluaisitko lähteä käymään siellä?" No, todellakin haluaisin! Harmillisesti en ottanut edes niitä huonoja pikkukiikareita matkalle mukaan.

 

Ensin pari kuvaa lepakkoparvesta, nämä on kuvattu Cairnissa.

Harmillisesti kuvista ei käy ilmi, kuinka iso lepakkoparvi oli.

No niin sitten siihen lepakkojen suojelualueeseen. Alueella suojellaan Australian isointa flying fox lajia Grey-Headed flying foxia, jonka elinpiirit kutistuu ihmisten valloittaessa yhän suuremman osan luonnosta itselleen. Hedelmiä syövät flying floxeilla on paikkansa ekosysteemissä. Ne toimivat pölyttäjinä ja kasvien siementen levittäjinä.

Aamuyöllä oli satanut niin paljon ettemme voineet lähteä kävelemään alueen sisäpuolelle iilimatoriskin takia. Jalkapöytäni oli hieman turvoksissa ja häijyn näköinen siihen aiemmin tarttuneesta isokokoisesta iilimadosta. Katselimme ja kuuntelimme alueen reunalta meininkiä flying foxien leirissä.

Grey-headed flying foxeilla on yli 20 erilaista huutoa. Eli heillähän on oma kieli! Uskomantonta. Lepatkotkin kommunikoivat sujuvasti keskenään! Kyllä maailmasta löytyy niin paljon mielenkiintoisia eläimiä.

Kuvausolosuhteet olivat kännykkäkameralle haastavat, mutta jotain sain ikuistetuksi. Alue on siis laaja ja lepakoita oli siellä todella paljon. Tämä laji on yöeläin ja kun alkaa hämärtämään parvi lähtee etsimään ruokaa ja aamulla palaa takaisin suojelualueelle.

Pystyn laskemaan tästä kuvasta noin kolmisenkymmentä lepakkoa

Sitten vielä lyhyt ääninäyte:

Maapallolle mahtuu paljon erikoisia, älykkäitä ja omalla tavallaan ihastuttavia lajeja. Voi kunpa monimuotoisuus säilyisi. Flying foxien bongaus oli riemastuttava kokemus! Innokkana lähetin heti perheelle runsaasti kuvamateriaalia, mutta sain aika vaisusti vastakaikua. Pojat varmaan ajattelivat, että äiti nyt on tuollainen höperö, joka jaksaa innostua lepakkojen näkemisestä :D 

 

Kotimaisia lepakoita hieman pelkään. Niitä saattaa eksyä sisään ja niiden ulossaaminen on hankalaa ja tokihan siinä pelottaa, että lepakko puraisee. Suomessakin lepakot levittävät sairauksia. Tuollaiset puussa torkkuvat lepakot eivät pelota samalla lailla kuin savupiipun raosta mönkivä ja nopeasti panikoituva lepakko (tosi tapaus).

Lukemani ja kokemani perusteella flying foxit ovat minusta hienoja eläimiä ja suorastaan söpöjä. Samaa vai eri mieltä?

 

Uskomaton illalliskattaus

Palaan vielä kerran Malediivien muistoihin.

Hotelli tarjosi erilaisia lisämaksullisia illallisia kuten tunnelmallinen illallinen rantahietikolla auringonlaskun aikaan tai laavakivillä grillailua. Me valitsimme "lobster dinner for couples". Kyllä meitä hihitytti, kun vastaanottovirkailija hehkutti meille, että illallisen jälkeen on mahdollista jatkaa tunnelmointia tanssien slovareita.

Illallinen tarjoiltiin ravintolassa, josta lähdimme usein päivisin snorklailemaan. Rakennus on laiturin päällä ja sieltä oli päivisinkin kiva katsella kaloja. Se on saaren paras paikka rauskujen bongaukseen. Illan pimennettyä laiturin alle sytytettiin valot, jotka houkuttelivat runsaasti kaloja paikalle.

Siinä sitten katselimme ruokailun lomassa kaloja. Ohitse ui useampi rausku sekä hai. Oli aivan uskomaton tunne katsoa kuinka kalat uivat pöydän vierestä. Kyllä nuo puitteet taisivat olla hienoimmat, jotka olen ikinä kokenut!

Ruuaksi oli erilaisia simpukoita, hummeri ja tonnikalapihvit. Ruokakin oli hyvää.

Lobster dinner for couples

Jälkkäriksi oli uunijäätelöä, marengin sisällä oli jotain sorbettia ja vaniljajäätelöä

Onko sinulla mieleen jääneitä upeita kattauksia?

Vielä uskomattomampi kattaus olisi varmasti Dinner in the sky, jossa nosturilla nostetaan illallisseurue korkeuksiin aterioimaan. Minulle se olisi jo liian extremeä :)

Malediivit on snorklaajan paratiisi

Hra Kepponen pelasti kamerastani snorklauskuvani. Voi sitä onnea!

Me tosiaan snorklasimme Malediiveilla tunteja jokaisena lomapäivänä. Se oli tehty varsin helpoksi. Saarta ympäröi koralliriutta. Rannasta oli tehtyä muutamia läpivientejä riutan reunaan. Niitä pitkin siirryttiin riutan reunalle snorklaamaan. Välillä oli merivirtauksia ja aallokkoakin, välillä tyyntä. Räpylät olivat aivan ehdottomat varusteet.

Näimme vaikka mitä hotellisaaren omalla riutalla: rauskuja, riuttahaita, mureenoja, skorpioonikalan, todella kokkaan napoleoninkalan, kilpikonnia, barracudan, trumpettikalan ja ties vaikka mitä värikkäitä kaloja. Jokaisella snorklauksella näimme uusia kaloja. Kuvia kertyi useita satoja. Yritin valita tähän kivoimmat kuvat ja erikoisimmat kalat :)

Meikitön lomaselfie, oikealla reitti riutan reunaan

Kuvasa oikealla näkyy tuollainen vaaleanturkoosi raita ja tarkkaan katottuja pari uimaria. Se vie riutan reunalle. Minulle uvsuojapaita oli ehdoton, olisin tarvinnut uvsuojashortsitkin. Jonna snorklasi bikineillä ja oli loman lopuksi selästään kuin kahvipapu

Riutan kohdalla oli matalaa ja riutan päättyessä syvä vesi näytti huikean siniseltä

Koralleja ja merivuokkoja 

Joku parrot fish lajike. Nämä tyypit syövät korallia ja niillä on hurjan näköiset hampaat. Vedessä kuuluu rouskunta, kun papukaijakalat syövät

Chinese trumpet fish, reilu 50cm kepukka

Red lion fish. Tämän näimme vain kerran ja sekin oli silkkaa tuuria. Hyvä piiloutumaan. 

Koralleja ja kirkkaan sininn simpukka 

Mikä lienee jättimäinen merimato :) 

Kilpparilla oli vakiopaikka, josta sen usein bongasi 

Olisimme voineet seurailla vaikka kuinka kauan tämän tyypin touhuja 

Oranssi klovnikala, josta Nemo teki tunnetun 

Komea rausku ui altamme, spotted eagle ray 

Riuttahai (black tip reef shark), näitä oli todella paljon, mutta suurimmaksi osakasi pieniä. Kuvan yksilö oli reilun metrin mittainen. Riuttahaita oli vaikea saada kuvattua, ne muuttivat nopeasti suuntaan nähdessään ihmisen. 

Tatti otsassa kala, ei kun unicorn fish - olen siis nähnyt yksisarvisen :)

Siellä luikertele parimetrinen mureena. Se oli uinut Jonnaa vastaan, yhtään ei harmita, etten nähnyt. Mureenat ovat häijyn oloisia 

Tämä mureena oleskeli yllättävän matalassa vedessä 

 Mureena, kyseessä ilmeissti giant moray joka voi kasvaa 3-metriseksi

Korallien kauneutta 

Tämä riuttahai tuli aivan suoraan kohti ja ajatellin saavani huippukuvan, mutta mokoma kääntyi

Trumpettikala eli kaksipäinen kepukkakala

Giant clam, kokoa reilusti yli puoli metriä 

Tuon punainen näyttää erehdyttävästi karvalaukulta :)

Ostimme kaksi snorklauretkeä. Ensimmäinen oli epäonninen, yritimme reilun kolmen tunnin ajan jäljittää valashaita, mutta niistä ei näkynyt evääkään. Toiseksi retkeksi ostimme paholaisrauskuretken. Lähestyessämme yhtä paholaisrauskujen kokoontumispaikoista, veneen henkilökunta huomasi valashain. Me satuimme olemaan jo räpylät jalassa ja snorkkelit otsalla, joten olimme hetkessä vedessä. Ehdimme nähdä valashain, se otti nopeasti etäisyyttä ja ui syvemmälle.

Pienen hakemisen jälkeen paholaisrauskut löytyivät ja paikalla oli nopeasti muutamia veneitä. Enimmillään näin 9 paholaisrauskua yhtä aikaa. Ne ovat majesteettisia eläimiä ja rauhallisia planktonin syöjiä, kuten suurikokoinen valashaikin.

 Paholaisrauskut (manta ray) ja sukeltajat. Paholaisrauskujen evien väli oli n. 2,5m

Retkioppaamme sukelsi meille lähikuvan

Olin nähnyt niin paljon kaikkea, mutta silti vähän harmitti, etten ollut nähnyt yhtään mustekalaa. Paholaisrauskuretkellä sekin asian korjaantui. Huomasin korallikolossa piileskelevän todella kookkaan mustekalan.

Tuosta violetista korallista vasemmalle näkyy iso mustekala piilossa 

Meikäläinen yrittää väistää nopeasti kilpikonnaa. Muutama kuvaaja tunki vähän liian lähelle ja kilppari lähti ärtyneenä suuntaani.

Snorklaaminen kuuluu lempipuuhiini. Minulla oli suuret odotukset Malediivien suhteen snorklaukseen ja hotellikin valikoitui snorklauksen helppouden ja koralliriutan laadun perusteella. Odotukseni toteutuivat aivan täysin. 

Malediivit

Malediivit on ollut yksi suurista matkahaaveista ja olin hihkua riemusta, kun sain houkuteltua ystäväni Jonnan lähtemään sinne kanssani. Minulle Malediivit ovat aina edustaneet paratiisirantoja, mutta ennen kaikkea hyviä snorklausmahdollisuuksia. Hyvä riutta olikin hinnan ohella ainoa määräävä tekijä majoitusta valitessani.

Selvästi edullisemman hintatason takia mietimme pitkään majoittautumista saarella, jossa on paikallisasutusta. Pitkällisen pohdinnan jälken päädyimme kuitenkin majoittumaan resort-saarelle, joka on siis hotellin käytössä kokonaan oleva saari. Saarta ympäröi riutta "house reef" koko matkalta ja snorklattavaa kertyisi melkein 4km edestä. Riutta vastasi odotuksiamme ja se oli mahtava. Iso osa päivästä kuluikin snorklaten.

Tervetuloa saarelle

Saarella oli mittaa 900m. Matkailijat majoittuivat bungaloweihin tai rivitaloihin. Rantabungaloweista oli ihana merinäköala ja omat rantatuolit. Oli aivan taivaallista aamulla avata verhot ja terassiovet ja tuntea lämmin tuuli ja kuunnella aaltojen kohinaa. Tuli kuvattua niin aktiivisesti kaloja ja rantaa, että bungalow jäi ikuistamatta.

Naapurimökin kohdalla oli varsinainen kukkaloisto

Meidän bungalowin kohdalla ei ollut kukkia, mutta meidän puussa asui lepakko.

Tämä on flying fox lepakoita ja siipien väli oli ainakin puoli metriä. Kasvissyöjä!

Monella lomailijalla päivät kuluivat leppoisasti rantatuolissa puunvarjossa lueskellen ja välillä snorklaillen. Tarjolla oli myös kajakkeja ja surffilautoja. Jonna kävi ilmaisessa laitesukellusintrossa ja innostui sen jälkeen ottamaan vielä sukelluskerran. Hotelli järjesti myös erilaisia retkiä snorklaamaan ja kalastamaan sekä tutustumaan elämään lähimmällä asutulla saarella. Me vietimme huomattavan osan ajasta tosiaan vedessä, joka oli ihanan lämmintä, n. 26 astetta.

Ehdotin Jonnalle, että jos melomme, niin minä meloisin kuten tuo takapenkin rouva ;)

Nuo värit ovat niin ihanat!

Lämpötila oli 30 astetta, yhtenä päivänä oli pilvistä ja vähän satoikin

Omien rantatuolien lisäksi vietimme aikaa saaren kärjessä olevan baarin terassilla sekä jonkin verran uima-altaalla. Uima-allas oli auringonlaskun suuntaan ja siellä olikin kiva odotella auringolaskua altaasta ja pinacoladasta nauttien. Drinkit kannettiin altaaseen saakka :)

Tältä hiekkasärkältä oli kiva lähteä snorkailemaan ja takana mukava baari

Selfiematskua ;)

Rakastan tuota turkoosia väriä

Inifinity poolilla oli päivittäin tällainen uimavahti

Auringonlaskua odotellessa saattoi huvittaa itseään etsimällä, että millä kohtaa saarta jättimäinen kalaparvi oli. Kalaparven luona oli myös saalistusnäytös. Pienet riuttahait olivat harjoittelemassa saalistusta ja rannalta saattoi katsoa kuinka kalaparvimassaan tuli hain edetessä iso kolo. Saalistamassa oli myös agressiivisempia kaloja ja silloin tuli pienten kalojen väistöhyppynäytös.

Pikkuhait yrittävät saada saalista, tuo harmaa alue on siis kalaparvea

Takana näkyy veden päälle rakennettuja bungaloweja "over water villa".

Auringonlaskut olivat odottamisen arvoisia, vaikka melkein joka iltana taivaanrantaan olikin kerääntynyt sumua tai pilviä. Väriloisto oli kuitenkin yleensä aivan ihana!

Infinity pool

Auringonlaskukuva veneretkeltä

Jotenkin tuntui kuin aika olisi pysähtynyt lomalla. Olo oli erittäin rentoutunut. Arki oli valovuosien päässä Malediiveilta. Yhteydenpito kotiin kyllä hoitui näppärästi hyvän wi-fin ansiosta. 

Suosittelen hotellia hyvällä house reefillä kaikille snorklausinnokkaille, jotka haluavat nauttia samalla upeista maisemista. Varmasti loma Malediiveilla on nautinnollinen myös niille, jotka vain pysyttelevät rannalla tai veden päällä. Varmasti Malediivit ovat myös ikimuistoinen kohde häämatkalaisille tai merkkipäivää viettäville. Ihan pelkkään rantaelämään varmaan itse ehkä valitsisin jonkun suoran lennon päässä olevan ja edullisemman kohteen.

Ihan hurjaa kirjoittaa, että minulla alkaa olla kaikki suuret matkaunelmat täyttyneet. Useamman päivän safarille haluaisin vielä päästä. Tiedän, että matkailun suhteen olen ollut onnekkaassa asemassa. 

Tokihan minulla niitä pienempiä matkaunelmia riittää vaikka kuinka ja uusiakin pulpahtelee ;) niin ja kommunismikierros on vielä kesken ;)

PS. Kalakuvista onnistuin tuhoamaan parhaat, katsotaan että mitä Hra Kepponen saa pelastettua. Jäihän niitä kuitenkin ehkä pari sataa jäljelle.

PPS. Pokemoneista
Corsola-pokemon esiintyy vain korallialueilla ja sitä oli runsaasti saatavilla saarella. Suomesta tai edes Euroopasta ei kyseistä pokemonia saa. Muita saaren pokemoneja saa muualtakin. Harvinaisemmista tyypistä runsaasti oli saatavilla Totodilea ja pokestopilta jopa Croconawta, jota tietääkseni Suomessa on saanut vain raideilta. Chikoritaa oli myös paljon ja vihdoinkin pääsen evolvaamaan Bayleefini. Muutaman Treeckon sain kiinni ja niitä on tietääkseni ollut Suomessa vähän saatavilla. Wailmeria tuli paljon.

Kuvassa on Corsolan lisäksi harvinaisemmat pokemonit.

Ja tälläisetkin jäivät kiinni