29. elokuuta 2022

Tverkkaavan emännän maitotila

Kirjoittelin postauksessani Elämyksiä Pirkanmaalta Pohjanmaalle, että ystäväni Sirkku tarjosi minulle mahdollisuutta käydä tutustumassa maitotilaan. Sirkku soittelikin emännälle, joka sanoi Sirkulle, että jos Sirkku haluaa häntä nähdä, niin parempi tulla ajoissa, kun hän menee illemmalla tverkkaustunnille. Siitä sitten klikkiotsikko tverkkaavan emännän maitotila.

Maitotila on osakeyhtiö ja isäntä on osakkaana toisessakin firmassa, joka tekee maansiirtoa ja aurauksia. Maitotilalla oli vierailupäivänämme muistaakseni 101 lypsävää lehmää ja sitten eri ikäiset vasikat ja muut vielä päälle. Kyseessä on luomutila ja tila viljelee itse kaiken lehmien ruuan. Kyseessä on mittavat investoinnit tehnyt suurtila. Ulkopuolisia kaksi yritystä palkkaa jatkuvasti vähintään neljä henkeä ja sesonkityövoimaa vielä päälle.

Tilan 6v nuorimies Kaapo lähti meille esittelemään paikkoja. Kaapolla meni hetki ihmetellessä, kun kuuli, että minä en ole ikinä käynyt maitotilalla enkä ymmärrä maitohommista mitään. Kaapo sitten totesi, että sulla ei sitten varmaan ole ollut ikinä omia vasikoitakaan ja mullapas onkin nyt kaksi :)

Kaapon sääntö numero 1.
Lypsettavan lehmän tunnistaa siitä, että sillä on robottipanta kaulassa. On niillä lehmillä kuulemmat nimetkin, mutta kuka niitä nyt kaikki muistaisi, tuumi Kaapo ja kysäisi heti perään, että mikäs se olikaan sinun nimesi.

Kaapon sääntö numero 2.
Lehmä saa olla missä haluaapi. Se voi olla sisällä navetassa tai mennä navetan perältä ulos aitaukseen.


Kaapon sääntö numero 3.
Kun lehmä haluaa tulla lypsetyksi, lehmä menee lypsyrobotin luokse odottamaan omaa vuoroaan.

Siis hetkinen? Että lehmä menee itse lypsyrobotille vieläpä jonottelemaan? Sirkku hieman täydensi, että täydet utareet saavat lehmän kaipaamaan lypsyä ja kaiken lisäksi robotti antaa hieman herkkua lypsyn päätteeksi. Lehmät oppivat hyvin nopeasti käymään itse robotin luona lypsyllä. Pantaan voidaan myös säätää, että kuinka monta kertaa lehmä voidaan vuorokaudessa lypsää, joten herkkuahmatit eivät tule liian usein lypsettäväksi.

Siellä on lehmä lypsyrobotin lypsettävänä. Jalat näkyy.

Valkoinen lehmä on "jonotuskarsinassa" seuraavana menossa. Musta lehmä oli jonossa kakkosena, mutta tuli katsomaan kuvaamistani. Saattoi olla myös taputtelun perään.

Minua olisi ihan hirveästi kiinnostanut tutustua siihen, että mitä kaikkea infoa lypsyrobotista olisi saanutkaan.


Utareet ovat lypsykarjalla niin isot nykyisin, että lehmän pitää asettautua makuulle enemmän toisen kankun varaan ainakin jos ei ole lypsyä juuri tehty.

Alla 15s videoklippi lypsyrobotin luota:


Kaapon sääntö nro 4
Maito menee putkia pitkin maitohuoneen tankkeihin. Sieltä säiliöauto käy hakemassa maidot.

Kaapon sääntö nro 5
Lehmille tehdään sekoitussammiossa rehut, ruokitaan lehmät ja pidetään paikat siistinä. 

 
Kaapon vasikat

Sillä lailla se maitotila hoituu 6-vuotiaan näkövinkkelistä. Sirkku tiesi kertoa vielä lisää. Tverkkaava emäntä on karjanhoidon ammattilainen ja erikoistunut jalostukseen ja tutkimaan, että miten lehmät voivat mahdollisimman hyvin. Se on kuulemma on aika lailla niin, että mitä paremmin voivat lehmät, sen parempi tulos. Uusin systeemi on pienten vasikoiden imettämö. Pienet vasikat pääsevät valittujen äitilehmien vierihoitoon ja imetettäväksi. Lisäksi vasikoille on tarjolla tavalliset imetysämpärit. Emolehmän läheisyys tekee hyvää vasikalle, ne syövät reippaammin, ovat rauhallisia ja kasvu lähtee nopeammin vauhtiin kuin pelkällä imetysämpärillä.

Pienten vasikoiden imetyskarsina

Tämän vasikan olisin voinut ottaa mukaani kotiin taputeltavaksi.

Olen seurannut surullisena kehitystä, jossa moni maitotila lopettaa toimintansa kannattamattomana. Sirkulta kyselin, että mitä vaatii ansaita elantonsa maitotilalla ja Sirkku listasi muutaman pääkohdan:

-Tilan tulee olla riittävän iso. Pienet tilat eivät enää kannata.
-Hyvä paineensietokyky: tilojen investoinnit ovat mittavat ja pitää pystyä keskittymään tilan pitämisenä modernina ja kehittämiseen isosta velkataakasta huolimatta.
-Hyvä kirjanpito ja tukisysteemeihin perehtyminen.
-Luomutila vaatii myös opiskelua luomusta ja etenkin siihen liittyvistä kiertoviljelystä.
-Alkutuotanto on sitovaa, lähes joka päivä on työpäivä ja työpäivä on usein pitkä.

Minä haluan ehdottomasti tukea omilla kulutustottumuksillani kotimaista alkutuotantoa.

Tuolla traktorin perässä olevassa sammiossa sekoitetaan lehmien ruoka. Valitettavasti unohdin jo Kaapon asiantuntevan selostuksen rehun valmistuksesta. Sen muistan, että sekaan tuli kivennäisiä.

Kaikken kallein ja hienoin kone ainakin Kaapon mielestä. Kuvassa Kaapo kiipeämässä kyytiin. Kaapo lupasi herrasmiehenä, että Sirkun kanssa työntävät minua pyllystä ylös, jotta pääsisin edes kerran elämässäni ison Valtran kyytiin.

Navettaan tottumattomien ensimmäinen kysymys on ollut: "Haisiko navetassa voimakkaasti?" ja heti perään, että "Haisitko itse pitkään navetalta?"

Minä Sirkkua jo varoittelin, että eläinallergiani vuoksi navettakäyntini saattaa jäädä hyvin lyhyeksi. Olin yllättynyt siitä, kuinka mieto eläinhaju oli eikä lanta haissut lainkaan. Hyvin pystyin tekemään pidemmänkin navettakierroksen. Minusta vaatteeni eivät juurikaan haisseet navetalta vierailun jälkeen. Talvella, jolloin peräovet ulos ja ikkunat ovat kiinni, tilanne voisi olla toisenlainen.

Navettavierailu oli minusta mahtava kokemus. Oli kiva päästä hieman tutustumaan maitotilan elämään. Kiitos Sirkkulle, maitotilalliselle Sirkun veljelle ja tverkkaavalle emännälle ja etenkin kiitos oppaalleni Kaapolle! Tämähän oli siis elämäni ensimmäinen vierailu maitotilalla. Lihakarjatilalla olen känyt elämässäni kerran. 

Navetassa oli tälläiset kesäasukkaat, jotka lentää suhauttivat pään ylitse niin, että hiukset melkein pöllysivät


26. elokuuta 2022

Suomen kaunein majoituspaikka

Elämysmatkani Pirkanmaalta Etelä-Pohjanmaalle huipentui yöhön Salaisen Puutarhan Majatalossa Kauhajoella. Minä rakastan vanhoja taloja torpista kartanoihin. Salaisen Puutarhan Majatalo 1890-luvulla pappilaksi rakennettu varsin komea talo. Pappilana talo on toiminut viimeksi 1940-luvulla, jonka jälkeen talossa on toiminut mm. päiväkoti. Vuonna 2016 talo siirtyi yksityisomistukseen ja omistajat teettivät siihen mittavat korjaustyöt talon palauttamiseksi entiseen loistoonsa. Vuonna 2021 talossa käynnistyi majoitustoiminta.

Aula

Aulasta on käynti olohuoneeseen, keittiöön ja kirjastoon

Iso olohuone
 



Olohuoneessa on vanha piano koristeena
 
Upea pieni talonpoikaiskaappi olohuoneen seinällä
 


Talossa on kuusi majoituskäytössä olevaa makuuhuonetta, joissa on kaikissa numerolukot ovissa. Kaikki muut tilat ovat vieraiden yhteiskäytössä. Minun yöpyessäni sain pitää koko talon pitkälle iltaan ennenkuin toinen suurempi seurue saapui majoittumaan.

Suuressa keittiössä voi kokata itselleen ruokaa. Talo tarjoaa kahvia, teetä, maitoa ja aamuksi puurohiutaleita. Pakastimesta voi ostaa Valkoisen Puun lasagnen ruuaksi tai pakastekakun kotiinviemisiksi.

Iso keittiö, johon mahtui mukavasti ruokapöytäkin

Upea keltainen ruokasali



En taida aivan uskoa Feng Suihin tai vastaaviin. Silti joudun myöntämään, että tuossa talossa on jotain aivan erityistä, sellainen hyvä ja lumoava henki. Se kietoi minut niin pauloihinsa, että mahdolliset treffit ystävän kanssa vuosien takaa jäivät yrittämättä, koska halusin vain kierrellä talossa ja nauttia sen tunnelmasta eri kohdissa. Tuo ympäristö ja sen kauneus luo tyyneyttä ja rauhaa ainakin minuun.

Kirjastohuone. Ehkä se mun lemppari kuitenkin. Itkettävän ihana.

Kirjastohuoneen kakluuni

Minun salainen, ehkä ei-niin vakavasti otettava, haaveeni on jo vuosikausia ollut bed and breakfastin pyörittäminen jossain kauniissa talossa kauniilla paikalla ja mielellään myös hyvässä ilmastossa. Lähjeiseni tietävät, kuinka laiska olen taloushommissa ja se ei välttämättä sovi yhteen lainkaan tuollaiseen haaveeseen. Tosin olen aina nauranut, että Hra Kepponen kävisi palkkatöissä ja palkkaisin jonkun työntekijän ja keskittyisin markkinointiin ;) Mahtavaa, että Suomessa riittää uskallusta ryhtyä tälläiseen liiketoimintaan. Nostan hattua!

Majoitushuoneet olivat yhtä hurmaavia kuin koko talo. Ensimmäiseksi kuvia huoneesta, jossa en majoittunut, mutta johon pääsin kurkistelemaan.

Seinillä kehystettynä ullakolta löytyneitä kasviston sivuja.



Huoneissa ei ole WC:tä. Alakerran aulassa on yksi WC ja kirjastohuoneen takana on lisää vessoja ja lukittavat suihkut. En kokenut oman vessan puuttumista mitenkään ongelmallisena. Minun tosin ei yleensä ikinä tarvitse käydä keskellä yötä vessassa. 

Sitten vielä kuvat minun huoneestani, joka sijaitsi yläkerrassa. Se oli niin ihana ja lattialankut narisivat tiettyyn kohtaan astuessa viehkosti.



Paikka: Salaisen Puutarhan Majatalo, Kauhajoki
Huonehinnat 2hh alkaen 115€ yö, myös yksi 1hh alkaen 89€


24. elokuuta 2022

Ascotin laukkakisat itä-helsinkiläisittäin

Vointini vaikuttaisi olevan kohenemaan päin. Paino on kääntynyt nousuun, ensimmäiset kiinteiden ruokien maistelut on tehty. Nyt vaan jännittyneenä odotan, että miten maha reagoi. Hra Kepponen on vitsaillut, että minun hoitoni on kuin keskosvauvaa hoitaisi. Kellon mukaan syötetään, kytätään että paino pysyy nousussa ja kaiken väliajan nukun :D

Olen päättänyt tänään, että yritän olla enemmän pystyssä. Nyt sitten tässä blogini äärellä. Haluan muistella jotain ihanaa lomajuttua ja kirjoittaa siitä oman mieleni piristykseksi. Niinpä kerroin teille kesän parhaista bileistä eli Ascotin laukkakisoista itä-helsinkiläisittäin.

 

Pahimpaan koronakurimusaikaan ystäväni Sirpa sanoi, että keksipäs meille jotkut juhlat. Olisi niin kiva suunnitella juhlia. Juhlat eivät saisi kuitenkaan tulla kovin kalliiksi, pitäisi olla hyvää ruokaa ja juomaa ja jotenkin suht. helppoa saada juhlat kasaan.

Aina joskus välähtää ja keksin Ascotin laukkakisat itä-helsinkiläisittäin. Juhlavierailla pitää olla mekot ja hatut Ascotin tyyliin, sitten juodaan ainakin Pimm'sejä ja syödään jotain. Lopuksi mennään Riihimäen raviradalle raveihin. Kaverit innostuivat heti. Ilona sanoi, että järjestetään nyyttärimeiningillä oikein kunnon afternoon tea.

Ascot-look. Ei oltu turhan nipoja hihan tai helman pituudesta.

Tottakai Ascot-juhlat kaipasivat hevosaiheisia somisteita ja ripauksen kuninkaallisuutta. Naapurista sain lainaan koko tallillisen keppihevosia ja hänen kuninkaallisen korkeutensa pahviversio osallistui iltapäiväteelle.

Katoin arvokkaimmat perintöhopeat pöytään Ellua varten

Terassia koristi uljaimmat ratsut :)

Loput ratsut odottelivat kiltisti tallilla

Sitten herkuteltiin. Sirpa oli leiponut pieniä juustokinkkupiiraita, Otilia oli tehnyt englantilaistyylisiä voileipiä kolmea eri sorttia, Ilona oli leiponut meille skonssit ja hankkinut kerman ja hillon. Minä ostin Valkoinen Puu kahvilasta kahta eri kakkua. Avasin viimeisen Alsacesta hankkimani todella hyvän rosee-kuoharin.







Pekaani- ja silkkisulkaapiirasta


Mekkooni sointuva päähine oli lainassa Ilonan äidiltä.

Iltapäivätee oli niin ihana ja maistui erinomaiselle. Nyyttärimeiningillä iltapäiväteen kasaaminen onnistui mukavasti. Yhdelle hengelle tulisi leipomista ja väkertämistä aika paljon. Niin oli maut kohdallaan, että tämä iltapäivätee pärjäsi ravintolaversioillekin. Teen jälkeen oli ohjelmassa hevosten hoitoa ja Pimm's drinkkejä.


Otilialla oli synttärit tulossa ja hän sai kepparin ja kukat lahjaksi.

Pimm'sit. Pimm's on ihanan kesäinen juoma johon tulee Pimm's likööriä, Spriteä, minttua, kurkkua, mansikoita ja jäitä. Nam!

Seuraavaksi siirryimme Riihimäen raviradalle. Siellä oli meistä yllättävän paljon katsojia ja erinomainen tunnelma. Ravit vaikuttivat varsin mielenkiitoiselta tapahtumalta. Kukaan meistä ei ollut ennen känyt raveissa.

Lähtö käynnissä. Nähtiin pari epäonnistunuttakin lähtöä, yhdessä niistä toinen noista siivekkeistä ei mennytkään kiinni.


Ihan mahtava päivä oli. Juhlat onnistuivat yli odotusten. Oli todellakin juhlafiilistä, mekot ja hatut olivat erinomainen idea ja iltapäivätee nyt toimii aina.