12. elokuuta 2022

Elämyksiä Pirkanmaalta Pohjanmaalle

Viimeisellä lomaviikollani tapasin ystäviäni ja retkeilin. Reissu alkoi kahden päivän tiffany-lasityökurssilla Hämeenlinnassa Lasipaja-yrityksessä. Ystäväni Leena oli asioinut Lasipihassa ja keksi alkaa kannustamaan liikkeen pitäjää Susannaa tarjoamaan erilaisia lyhytkursseja. Lasipiha toimi vuosikymmeniä Vaasassa, mutta Susanna muutti yrityksen Hämeenlinnaan hiljattain. Vaasassa Susannalla oli ollut kurssitoimintaa. Kesäksi Susanna polkaisi monta pienryhmäkurssia kasaan ja ne ovat saaneet innostuneen vastaanoton.

Meillä lähti Leenan kanssa mopo keulimaan saman tien ja päätimme tehdä järjettömän isot työt käytettävissä olevaan aikaan nähden. En tiedä, mikä lienee aivopieru taas iski. Minä olin muutenkin huonosti valmistautunut kurssiin ja osaltani homma alkoi työn suunnittelulla. Olen tehnyt tiffanytöitä ennen lasten syntymää aika paljonkin ja jonkin verran, kun lapset olivat pieniä. Työvaiheet olivat aikalailla unohtuneet.

Juttelin pikkuserkkuni Anna-Marin kanssa kurssista ja hän kysyi, että teenkö nyt sen pidempään suunnitelmissa olleen meriaiheisen työn kylpyhuoneen yläikkunaan. Sitä lähdin tavoittelemaan.

Suunnittelu sujui yllättävän kivuttomasti

Koko päivä meni leikatessa laseja. Olin unohtanut, kuinka ikäviä leikattavia ne läpivärjätyt lasit ovatkaan. Olin myös unohtanut, että ne ovat kallista materiaalia ja nyt harmittaa, että laitoin jossain siivousinnostuksessani puoli neliötä opaalilasia lasinkeräykseen. Painettiin Leenan kanssa hommia hiki päässä yhdellä ruokatauolla ja kahvitauolla seitsemän tuntia. Sattui tosi kuuma päiväkin.

Olo on väsynyt ja hikinen. Kuten kuvasta näkyy :)

Kävimme syömässä hämeenlinnalaisessa kantapaikassamme ravintola Popinossa. Se on kantapaikkani siksi, että olen syönyt siellä neljä tai viisi kertaa elämässäni, mutta en ole syönyt missään muussa ravintolassa Hämeenlinnan keskustassa. Jaksenttiin juuri ja juuri ajaa Leenalle tuhdin illallisen jälkeen. Ilta Leenalla meni toipuessa.

Tällä kertaa söin glaseerattua porsaanniskaa aasialaisella tvistillä, hyvä annos.

Seuraava päivä meni kokonaan hioessa paloja. Niin oli raskas urakka, että alkoi iltapäivästä ottamaan selkään. Onnistuin hajottamaan yhden palan ja yhden oli leikannut niin pieleen, että jouduin uudestaan leikkuuhommiin. Työ ei todellakaan valmistunut kurssilla. Palat pakkasin laatikkoon ja aion jatkaa työtä kotona ja seuraavalla lasikurssilla Hämeenlinnassa. Palat ovat kulkeneet mukanani pitkin Pohjanmaan kuoppaisia hiekkateitä. En ole vielä uskaltanut kurkata laatikkoon, että onko palat edelleen ehjiä. Jos palat ovat ehjiä edelleen, niin suunnitelmana on saada työ vielä tänä syksynä ikkunaan. Ihan en henkeä pidättelisi valmistelun suhteen. Minulla on yksi melkein valmis lampuvarjostin odottamassa jalan hankintaa ja kiinnitystä. Tässä uudessa tiffanyhuumassa olen miettinyt, että jos minulle jää irtolomapäivä, niin voisin käyttää sen menemällä Susannan putiikkiin laittamaan lampun valmiiksi.

Kurssi oli todella kiva. Leenan kanssa tykkäsimme molemmat Susannasta paljon. Kurssi oli hinnoittelultaan kohtuullinen. Kiva oli puuhailla lasien kanssa pitkästä aikaa. 

Linkki Lasipihan nettisivuille: https://www.lasipiha.fi/

Palat ennen hiomista. Tässä vaiheessa harmitti, että leikkaus oli liian suurpiirteistä ja edessä oli hirvittävä hiontaurakka.

Toisen kurssipäivän jälkeen kävin Leenalla vähän lepäämässä, juomassa kahvit, pummimassa lääkettä selkääni ja sitten jatkoin matkaani ystäväni Sirkun luokse Pohjanmaalle. Sirkku on varsinainen tehopakkaus, jokapaikan höylä, syvällinen pohtija,uuden kehittäjä, talouslukujen tarkastelija ja kestävään kehitykseen sekä ammatillisesti että siviilissä panostava tyyppi. Sirkku uskaltaa tehdä elämässään isojakin siirtoja. Pääsin seuraamaan sellaista siirtoa alkuvaiheessa.

Sirkku on elämässään kunnostanut yhden ison hirsilinnan aivan mielettömän hienoksi, hänellä on alaan liittyvä koulutus. Vuokrarivarissa asuessaan Sirkku alkoi kaipaamaan uutta projektia. Niinpä hän hankki hieman syrjemmältä vanhan, aika kompaktin hirsitalon, sellaisen "pienen" remppakohteen. Umpeen kasvanutta tonttia on jo raivattu ja se on todella kaunis. Kattoremontti oli hyvässä vauhdissa vierailuni aikana. Vedet Sirkku aikoo saada torppaan ennen syksyä sekä kuivakäymälän kuntoon. Syksymmällä Sirkulla on tarkoitus muuttaa torppaan vakituisesti.

Sirkun torppa

Tontti rajautuu sievään pieneen jokeen ja koskeen


Sirkun saunan edustalta bongasimme tälläisen pikkusöpöläisen. Kova oli pieni hyppimään!

Vanhassa navetassa oli jo valmiiksi sauna, nyt siellä on myös "kodinhoitohuone". Rakennus matala ja Sirkku kutsuu saunaansa hobittisaunaksi. Löylyt olivat hyvät.

Keittiö vaihtaa paikkaa, kuvassa uusi paikka. Tupa on jo saanut maalia pintaansa. Keittiön yläkaappi on Sirkun suvulta peräisin.

Sisätilojen väritys on turkoosia ja valkoista. Se näyttää ihanan raikkaalta yhdistelmältä.

Kokonaisuuteen kuuluu talon ja navetan lisäksi myös aitta. Aittaan tulee säilytyksen lisäksi kesähuoneita. Navettaan mahtuu vielä lapsille kamiinalla lämmitettävä hengailutila ja lisäksi mopopaja.

Yksi aitan ovista


Ei mahtunut Sirkulla talonavaimet käsilaukkuun luovutustilaisuudessa, koska nippuun kuului kolme tälläistä vanhaa jättiavainta :)

Sirkun takapihan joki
 
Seuraavaksi päiväksi Sirkku oli järjestänyt minulle aivan uuden elämyksen. Sirkku on kotoisin maitotilalta, josta vastaa nykyisin Sirkun veli. Minulla olisi mahdollisuus päästä käymään maitotilalla! Mahtavaa! Minä en ole ikinä ennen käynyt maitotilalla. Kerran olen käynyt lihakarjatilalla.

Maitotilavierailusta kertominen jää toiseen postaukseen. Sen verran vielä pitää kuitenkin kertoa, että Sirkku soitti paremmin tavoitettavalle veljensä vaimolle varmistaakseen, että saako tuoda kaverinsa käymään tilalla. Emäntä vastasi, että ilman muuta sopii. Emäntä jatkoi, että jos Sirkku haluaa häntä moikata samalla kertaa, niin parempi tulla ajoissa, koska hänellä on illansuussa twerkkaustunti. En siis käynyt tavallisella maitotilalla, vaan twerkkaavan emännän luomumaitotilalla. Tuostahan tuleekin maitotilapostaukseni astetta raflaavampi otsikko.

Sirkun kanssa olen kokenut kaikenlaista muutakin ensimmäistä kertaa, kuten kulkenut läpi märän suon kumisaappaissa uimaan hiekkapohjaiseen lampeen ja käynyt suolla savusaunomassa. Savusaunareissu oli niin unohtumaton, että joka kesän lukaisen blogistani postauksen siitä.

Ihan kreizi saunareissu kammikylässä

Jotta elämä olisi ihmeellistä, niin pitää kertoa, että Sirkkuun olen tutustunut blogini kautta. Kun lomailille apen poismyydyssä erämaamökissä Virroilla, päätimme Sirkun kanssa tavata livenä. Ekat treffit olivat kesällä 2013. Nekin on talletettu blogiin. Joka vuosi ollaan treffattu, paitsi sinä vuonna, kun Sirkun sai kuopuksensa meidän kesälomallamme.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Voi vitsi näitä sun postauksia - koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee??!!
    Todellakin mielettömän upea tiffany - mut osaan kuvitella kaiken työmäärän...
    itte tehnyt lukiossa n. 15x20senttisen ja oli siinäkin huimasti enemmän kuin parin päivän verran, huh huh.
    Onneksi 90-luvulla tuli lasikalvovärit - niillä tuli toteutettua
    "useita tiffanyita" - tuliko sun "huijattua" niillä?
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2013/12/suojelusenkelimme.html

    Sirkun seikkailut kuulostaa niin omanlaisilta, että taas on täällä Repolainen suu auki - ihanaa kun pääsee "matkaan mukaan" näin postaustesi kera.
    Ja tietenkin tämä utelias kuukkeloi jo Kamminkylän....
    enhän mä ennätä millään tän yhden elon aikana näitä kaikkia sun vinkkejä kiertää. Kauhajoella tosin asuu ihanat ystävämme - joten vierailemme jokatapauksessa vuosittain toistemme tykönä - täytyypä kysäistä jos....
    Toissa vuonna kierrettiin Katikan kanjoni - joko Sirkku on sun sinne vienyt?
    Iloisia ja omannäköisiä mielipuuhia loman lopulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole noita lasikalvovärejä ikinä kokeillut. Ostin kotiin kaikki tiffanyvehkeetkin, joten pitkään pitäydyin niiden parissa. Nyt kun osaan taas käyttääkin vehkeitä, niin ajattelin, että ensi kesäkaudeksi vien ne mökille. Jos vaikka tulisi tehtyä jotain siellä.

      Kammikylä on hieno paikka ja kuvastaa hauskasti suomalaista mielenmaisemaa ja luovaa hulluutta :) Jos tulee likkuttua Kauhajoella päin, niin kannattaa poiketa paikan päälle ja käydä vaikka paistamassa makkarat tai kahlailemassa vallihaudassa.

      Katikankanjonilla en ole vielä käynyt. Viereinen kansallispuisto on joskus ollut puheissa. Sirkun entinen ja nykyinen koti sijaitsevat niin lähellä kivoja soita, metsiä ja lampia, että laiskuuttamme olemme pysytelleet kotinurkilla. Katikankanjoni alkoi kyllä kiinnostamaan.

      Loma on valitettavasti jo loppunut ja kohta on ensimmäinen työviikkokin takana. Aika jähmeää on ollut tämä eka työviikko. Koko ajan pitää pinnistellä muistia ja kaikki sujuu hitaasti. Varmaan merkki siitä, että loma oli onnistunut. Yhtään en muistellut työasioita, enkä poikkeuksellisesti lukenut yhtään sähköpostia lomallani. Yleensä sorrun siihen aina :D

      Poista
  2. Niin tohkeissani tuosta Kammikylästä, että ihan unohtui mainita, että ukkokultani on maito-maatilalta kotoisin. Pikkuveljensä tilaa jatkoi, mutta nyt ei enää ole karjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle on sitten maitotilat vähän tutumpia kuin minulle. Minun piti elää 51-vuotiaaksi ennenkuin pääsin käymään maitotilalla.

      Olen seurannut surullisena maitotilojen kohtaloa, kun moni luopuu karjasta ja se on usein hyvin kipeä paikka.

      Poista
  3. Sinulla oli heti inspiraatio lasityön suhteen. Tuo näyttää varmasti upealta ikkunassa! Vähän ulkopuolista potkua, niin into herää uudelleen. Minulla on roikkunut ristipistotyö jo 10 vuotta. Mitenkähän se valmistuisi 😅
    Ompa upeat puitteet ystävälläsi ja mahdollisuus laittaa mieleisekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tosiaan heti kun aloitin lasityöt ajatuksena tehdä yksi työ kotiin. Olin jo vähän unohtanut sen, mutta tuli mieleen tuossa puhelinkeskustelussa :)

      Sun pitää järjestää joku ristipistotapahtuma, niin siellähän se omakin työ valmistuisi ;)

      Poista
  4. Huh. En osaa edes kuvitella, miten työlästä tuommoisen lasityön tekeminen on, mutta tuosta tulee kyllä ihan sikahieno! Muista sitten laittaa meille ihasteltavaksi kuva valmiista työstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen laittanut sellaisen kevyen tavoitteen, että tänä vuonna valmistuu. Tässä vaiheessa on vielä helppo suunnitella, kun ei muista, että mitä kaikkia työvaiheita siiheen kuuluukaan :D :D :D

      Poista
  5. Oi mikä lasityö juttu! Pitkästä aikaa blogissasi vierailulla. Oikein mukavaa elokuuta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun kävit ja oikein mukavaa elokuuta sinullekin.

      Poista
  6. Tiffany lasitöitä en ole koskaan tehnyt mutta voisi olla kiva kokeilla. Itselläni on Italiasta ostettu Tiffany pöytävalaisin, joka on kilpikonnan muotoinen. Täytyykin kaivella se esille ja vähän katsastaa sopisiko se johonkin meillä kotona. Hieno majakka-meri työ sinulla ja olisi kiva nähdä se paikoillaan mihin ikinä sen sijoitatkaan.

    Upea torppa ystävälläsi! Paljon työtä mutta mielenkiintoista varmasti kunnostaa vanhaa kun näkee siinä samalla omien kättensä tulokset päivittäin. Voi tuota pikku Sakua - suloinen <3

    Kivaa sunnuntaita Rva Kepponen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiffanytöiden teko on mukavaa puuhaa, mutta hirveästi aikaa menee yhteen työhön. Toisaalta niitä on helpompi säilöä kuin monen muun harrastuksen tuotoksia :D

      Sirkun torppa on hieno. Mutta onhan noissa tollaisissa hommaa, mutta Sirkku nauttii ja hänen kumppaninsa on samaa maata.

      Poista
  7. Kammikylä on aivan upea paikka! Viime kesänä käytiin siellä ja oltiin ihan silmät ymmyrkäisenä. Saunomaan ei päästy, eikä haluttu, mutta rakennuksissa riitti ihmeteltävää. Uskomaton yhden miehen taideteos. Ja suon päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kammikylä on hieno. Isäntä itse on myös varsin veikeä tapaus :) Päätti näyttää kaikille, että neva on kaunista ja nevallekin voi rakentaa. Ähäskutti siitäs saivat kaikki epäilijät :D :D :D

      Poista
  8. En kyllä tunne ketään ihmisiä jolla on noin paljon ideoita ja tekemistä kuin sulla. Mainio puuhapaketti olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et varmaan muista, mulla oli aika, kun pojat olivat pieniä ja mietin, että tapahtuuko mun elämässä enää ikinä yhtään mitään mulle. Me ollaan sun kanssa vaihdeltu siitä kommentteja monta vuotta sitten. Moni muukin hieman tuskaili, että elämän isot rakenteelliset valinnat ja tapahtumat ovat jo takana, että eipä tässä muuta kuin väännetään kammesta ja odotellaan arkkuun laittoa ;) Sitten mietin, että vaikka ei välttämättä tapahdu niinkään niitä isoja juttuja, mutta voi tapahtua vaikka mitä ihania ja pienempiä asioita, kun laittaa tapahtumaan. Päätin laittaa tapahtumaan. Kokemukset isoista pieniin on kyllä niin mun juttu.

      Moni suree sitä, että on tullut näkymättömäksi maailmalle tässä meidän iässä. Mä oon toistaiseksi ajatellut siitä, että se ei mua haittaa, että maailma ei ole kiinnostunut minusta kun olen itse sikakiinnostunut koko maailmasta.

      Lisäksi täältä nurkastani huutelen näkemyksäni niillekin, jotka eivät ole niistä kiinnostuneita, kun verenpaine vaan nousee tarpeeksi korkealle ;)

      Poista