29. heinäkuuta 2020

Ruuhkaloma

En tiedä, mitä kävi leppoisille lomapäiville, jossa ei tapahdu mitään.

Tai no tiedän. Koronakevään jäljiltä hoidettavien asioiden pino on kasvanut ennätysmittaan ja ystävien ja läheisten tapaamisessa on ollut pahaa vajetta. Kaikkea on tietenkin pitänyt kuroa edes hieman lomalla kiinni.

Viime viikolla oli jokaiselle arkipäivälle sovittua ohjelmaa.

Maanantai (Kirkkonummi-Helsinki)

Siiryimme hetkellisesti maalaismummolasta takaisin kaupunkiin. Se aiheutti kevyen pakkauksen ja jääkaapin siistimisen ja toki sitten perillä tarvitsimme kauppareissun jääkaapin täyttämiseksi. Tarvitsisimme sen pihalla käyskentelevän lehmän poikien loputon maidon tarvetta varten. Lisäksi tarvisisimme vielä lehmänkuljetusvaunun, jotta maito siirtyisi kätevästi mökin ja kodin välillä ;)

Tiistai (Helsinki)

Hra Kepposen serkku perheineen saapui Sveitsistä Suomeen lomailemaan. Elena oli kampaamokäyntiä vaille ja menimme yhdessä minun kampaajalleni. Olipas kiva käydä kampaajalla kaverin kanssa. Ostin meille pienet proseccopullot ja vähän evästä ja suklaata kampaajalle. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi juonut proseccoa klo 11. Kampaajalta löytyi tietysti kaapista shampanjalasitkin meille. Maailmaa parannettiin kampaamon jälkeen hiukset hienosti laitettuina sushibuffetissa. Kiva päivä!

Elena käsittelyssä

Ihana hemmottelypäivä päättyi arkisiin puuhiin. Ostin 5kg mustikoita tästä oman kotikylän FB ryhmän kautta. Ne olivat valmiiksi putsattuja, mutta sen verran marjoissa oli kuitenkin lehtiä, että päädyimme putsaamaan ne vielä toistamiseen. Yllättävän kitkeriä olivat mustikat, mutta eivätköhän ne silti tule syötyä piirakkana ja smoothiessa. 

Liekö osa poimittu vähän raakoina, kun ovat kitkeriä

Keskiviikko (Helsinki-Vantaa-Lahti-Vantaa-Helsinki)
Ajoimme vaarin, Hra Kepposen ja meidän keskimmäisen kanssa Lahteen. Kävimme ensimmäiseksi äitini ja isovanhempien haudalla. Sitten vierailimme kiviliikkeessä ja saimme viimein päätökseen hautakiven muutos- ja kunnostusasiat. Tämä on varmasti ollut ainoa hankinta, jonka hoitaminen netin kautta osoittautui aivan liian hankalaksi.

Kävimme lounastamassa Lahdessa yhdessä ystäväni Annan suosittelemista lounaspaikoista. Kun tarjoilija ohjasi meidät pöytään, niin vierestä pöydästä tervehdittiin iloisen yllättyneesti. Siinä istui serkkuni lounastamassa työkaverinsa kanssa. Lounaalta lähdimme Lahden satamaan tapaamaan toista serkkuani ja hänen perhettään. Serkkuni ja hänen vaimonsa ovat keskimmäisen kummit. Keskimmäisen synttärikahvit joimme tänä vuonna siis Lahden satamassa ulkokahvilassa. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa!

Serkkupoika otti tuollaisen pullahaukkausposeerauksen, niin piti valita se otos tähän :)

Kun vein isäni takaisin Vantaalle jäin sinne vielä hetkeksi tapaamaan ystävääni Jonnaa. Emme olleet nähneet ikuisuuteen. Hyvällä tuurilla tapaamme seuraavan kerran pohjoisessa.

Torstai (Helsinki-Kirkkonummi)
Torstaina siirryimme takaisin maalaismummolaan ja tietysti ruokakaupan kautta. Sää oli mökillä kylmä ja sateinen. Heti perille päästyämme esikoinen alkoi virittelemään tulta takkaan, koska häntä paleli mökillä. Huono sää latisti mökille paluufiiliksiä. Ketään ei kiinnostanut uida ja saunoa sateessa.

Ei se ole kesäloma eikään mikään, jos ei edes muutamaa klapia takassa polteta

Olisimme muuten lykänneet mökille paluuta, mutta meillä oli sovittua ohjelmaa mökille. Kävimme matkalla hakemassa tilaamamme mansikat mansikkatilalta ja pakastimme ne mökillä. Jestas ne olivat makeita!


Perjantai (Kirkkonummi-Helsinki-Kirkkonummi)
Perjantai jatkui sateisena ja harmaana, mutta meille saapui ihan oma pikkuaurinko. Poikien söpö ja energinen 4v serkkupoika tuli kyläilemään isänsä eli Hra Kepposen veljen kanssa. Tehopakkaus leikki piilosta, tekin kutitushyökkäyksiä, soitti padiltaan Ghostbusters musaa, piirsi tärkeitä kieltomerkkejä kuten ylenpalttinen remuaminen kielletty, järkyttyi siitä ilman lupaa hänen köyhälle ritarilleen laitettiin kermavaahtoa mutta leppyi kun se poistettiin ja korvattiin mansikoilla.

Kutitushyökkäys - alimmaisena jossain peiton alla keskimmäinen, joka on hyökkäyksen kohde

Epäilyttävää ainetta tuo kermavaahto


Kun pikkutouhupeppu lähti kotiinsa, alkoivat pojat nurisemaan, että ihan tylsää jäädä mökille sateeseen ja kaikki kaverit pyytävät online-peleihin. Siinä hetken aikaa kuuntelimme nurinaa ja olimme Hra Kepposen kanssa aika yksimielisiä, että voisimme taas vähän suhata autolla ja viedä pojat kotiin ja viettää viikonloppu mökillä kahdestaan.

Vähän ruuhkaisena alkoi tämäkin lomaviikko ja sitten on iskenyt huonoa tuuria. Tulin juuri lääkäristä ja minulla ikävä kynsivallin tulehdus isovarpaassa. Ihan ensimmäistä kertaa tälläinen sairaus. Lääkäri määräsi peräti 10 päivän antibioottikuurin. Vatsani eivät kestä antibiootteja ja parin päivän päästä pitäisi lähteä pohjoiseen. Saas nähdä, että millainen loma tulee. Pääsenkö liikkumaan jalallani ja jos pääsen ehdinkö ajoissa vessaan. Voihan varvas!

27. heinäkuuta 2020

Kylmäpihlajan majakka

Heinäkuun alussa tein ystäväni Leenan kanssa yhden yön reissun Raumalle. Lauantaina kiertelimme ihastelemassa vanhaa Raumaa. Sunnuntaiksi halusimme muuta ohjelmaa. Listamme kärkipäässä olivat Rauman toinen UNESCOn maailmanperintökohde Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue, Kylmäpihlajan majakka tai päiväsaunonta jossakin Rauman monista yleisistä rantasaunoista.

Sunnuntain sää näytti lupaavan aurinkoiselta, joten valitsimme Kylmäpihlajan majakan. Minä olen usein haaveillut siellä yöpymisestä. Hra Kepponen ei ole oikein innostunut majakassa yöpymisestä, koska onhan siellä viihtyminen aika riippuvaista säästä. Jos sattuu harmaa ja sateinen keli, niin maisemista nauttiminen ei käy ohjelmaksi. Myrskyllä majakassa majoittautuminen voisi olla aika huikeakin kokemus. Hyvällä säällä minulla kuluisi varmasti aika ihan vaan rantakalliolla istuskellen ja merta tuijotellen. Hieno auringonlasku tai nousu varmasti kruunaisivat kokemuksen.

Ostimme laivaliput Kylmäpihlajaan ja takaisin, ne maksoivat 28€ per hlö. Jos meillä olisi ollut ihan koko päivä aikaa, olisimme saattaneet ostaa pysähdyksen Kuuskajaskariin. Ihan vaan nimen ja radion merisään takia ;) Menomatkalla oli mukavan aurinkoista, tyyntä ja ajoittain huikean vaaleansinistä.



Aletaan lähestyä Kylmäpihlajan laituria

Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja on rakennettu 1953 Suomen viimeiseksi miehitetyksi majakaksi ja luotsiasemaksi. Kylmäpihlaja on edellenkin toiminnassa, mutta 1988 tehdyssä peruskorjauksessa majakka automatisoitiin. Ennen vuosituhannen vaihdetta Kylmäpihlajan luotsi toiminta lakkautettiin. Majakalle ja Kylmäpihlajan saarelle alkoi uusi elämä hotellina ja virkistyskohteena. Majakassa toimii kesäisin hotelli ja ravintola. Ranta-aitassa toimii kahvila ja pieni matkamuistomyymälä. Kipuamalla majakan 9. kerrokseen pääsee ihailemaan huikeita merimaisemia. Liikkuminen luodolla on aika rajoitettua, koska osa siitä on rauhoitettu lintujen pesimiselle.


 

Taivas ja meri muuttuivat vierailumme aikana harmaiksi ja horisontti tuntui sulavan harmauteen. Isot rahtilaivat näyttivät kuin kelluvan taivaassa.


Luodon kasvillisuutta

Majakka: 31m, 12 kerrosta

Majakan suhteen minulle valitettavasti kävi niin, että en uskaltanutkaan kiivetä ylös. Oikea polveni vihoitteli sen verran, että pelkäsin sen kipeytyvän liikaa, edessäni oli vielä kolmen tunnin ajomatka kotiin. Leena kuvasi maisemia ahkerasti, mutta eihän se ole sama kuin olla itse siellä ylhäällä. Näkymät olivat erinomaiset.



Majakan ravintolaa on moni kehunut. Meillä oli maha niin täynnä hotellin aamupalan jälkeen, ettei sinne mahtunut ruokaa lainkaan. Ravintolan ulkoterassin maisemat kävimme ihastelemassa. Sää alkoi muuttua harmaammaksi ja tuuliseksi ja päätimme lähteä kahvien jälkeen sillä aikaisemmalla lautalla takaisin mantereelle. 

Kylmäpihlaja on ensimmäinen majakkasaari, jossa olen vieraillut, jos ei lasketa Suomenlinnaa. Suomenlinnan kirkko nimittäin toimii myös majakkana. Vierailu oli kiva, mutta ei minusta tullut vielä majakkaintoilijaa. Luulen, että majakoihin hurahtaminen vaatisi komean auringonlaskun tai sellaisen rauhallisen aamun luonnon äärellä hyvän aamiaisen kanssa. Yöpyminen majakassa kiinnostaa edelleen.

Ensimmäiset vesipisarat putoilivat hieman sen jälkeen, kun pääsimme takaisin mantereelle. Vartin päästä alkoi kaatosade, joka jatkui koko matkan Raumalta Helsinkiin.


24. heinäkuuta 2020

Kaikki kokkaa -haaste

Viime viikonloppuna nautimme ihanasta säästä ja erinomaisesta ruuasta. Kävin hakemassa vaarin eli isänikin kaupungista maalle nauttimaan kesästä. Viikonloppuna meillä oli kaikki kokkaa haaste. Jokaisen tehtävänä oli yksin tai valitsemansa henkilön kanssa valmistaa ruokaa omien taitojensa mukaisesti. Taustalla oli toki ihan pientä kilpailua parhaan lautasen palkinnosta. Lähinnä Hra Kepposen ja vaarin välillä, minulle kun jäi vain sivuosa kaikissa kokkauksissa.

Kaikki kokkaa syömingit alkoivat brunssilla ulkona. Brunssista vastasivat kuopus ja keskimmäinen, Tarjolla oli paistoleipiä, pekonia, juustomunakasta, tuoremehua ja kahvia. Ulkopöydän ääressä tuli istuskeltua ainakin pari tuntia. Sitten paikalle saapui ystäväni Sirpa, jonka olin kutsunut uimaan. Brunssi sai makea huipennuksen, koska Sirpa toi mukanaan mansikoita ja keksejä.


Kuopus oli hyvin tyytyväinen valmistamiinsa munakkaisiin. Mikä paistopinta!



Brunssipöydästä siirryin suoraan uimaan. Mukana kuopus.

Illallisesta vastasi pääosin Hra Kepponen. Pojat olivat toivoneet saavansa Hra Kepposen pannulohta. Pannuloheen kuuluu olennaisesti sellainen rapea paistopinta jokaisella sivulla. Voi olla, että ammattikokki kauhistuisi noista paistopinnoista, mutta meillä se on yksi suosikkiruuista. Minä vastasin lisukkeista ja tein ensimmäistä kertaa paistettuja porkkanoita. Olin suunnitellut paistavani ne vain pannussa, mutta vaarin ohjeiden (vai oliko ne vaatimuksia) mukaisesti höyrytin niitä ensin kerroskattilassa ja sitten paistoin oliiviöljyssä. Jestas ne olivat hyviä! Kastikkeen osalta jouduimme tyytymään kaupan Hollandaiseen. 

Pannulohi, paistetut porkkanat, keitetyt perunat ja hollandaise

Jälkiruuaksi oli vaarin tekemään mustikkapiirakkaa

Kaikki kokkaa haastetta riitti vielä seuraavaksikin päiväksi. Minä sain jatkaa apukokin rooliani ja valmistin alkupalan "mökkiskagen" eli katkarapumössöä leivällä. 


Pääruan teki vaari. Minä olin toivonut kanttarellikeittoa. Vaarin kanttarellikeittoon tuli ainakin valkoviiniä ja koskenlaskijaa. Se oli todella herkullista. Aivan ravintolatasoinen annos!

Keitto tarjoiltiin terassilla. Lautasen takaa pilkistää pöytäkoristeina olevat pihlajanlehdet.


Niinhän siinä kävi, että parhaan lautasen kunnia meni vaarille. Vaari 83v on edelleen rautaisessa kokkauskunnossa. Kaikki kokkaa haaste oli hauska ja herkullinen. Pienemmät pojat olivat varsin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa ja saivat tästä lisää potkua harjoitella ruuanlaittoa. Vaihtelua tuli myös siitä, että vaivauduimme kattamaan sekä pihalle että terassille.

Tarkka lukija saattaa huomata, että esikoinen ei kokannut mitään. Esikoinen ei ole vielä päässyt vuoroon, me aikuiset halusimme käydä syömässä Kirkkonummen BistrOmatissa ennenkuin lähdimme takaisin kaupunkiin.



Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

18. heinäkuuta 2020

Pieniä lomailoja

Ensimmäinen lomaviikko alkaa kallistumaan loppupuolelle. Kun loma koitti perjantaina, viikonloppu meni ihan vaan nukkuessa. Maanantainakaan en vielä jaksanut valmistella mökille lähtöä pyykin pesua lukuunottamatta. Maanantaina rentoilin pihalla poreammeessa. Jotain keskenkasvuista minusta löytynee, koska innostuin ja ilahduin suuresti lahjaksi saamistani juomakellukkeista. Kuka nyt voisi vastustaa palmusaarella kelluvaa Pinacoladaa. Jo pelkkä Pinacoladan tuoksu tuo aina mieleeni rantaloman.

Lomafiilistä nostaa palmusaari

Suoriuduimme mökkeilemään maalaismummolaan yhtäaikaa auringonpaisteen kanssa. Kävin heti ensi töikseni poimimassa kaikki kypsät metsämansikat ja osan niistä vähäisistä mustikoista pihalta. Istuin itsekseni terassilla, söin marjamaitoa ja tuijottelin puidenlatvoja. Ihana hetki!

Lapsuuden herkkua marjamaitoa. Kyllä maistui!

Lomalla on ollut aikaa kaikenlaiseen, kuten iltapäiväespresson kuvaukseen. Kuvassa mökkiklassikko eli kaneliässä. Ne ovat hyviä, mutta eivät niin hyviä, että koko pussi tyhjenisi ihan hetkessä.


Järvivesi on taas lämmennyt mukavasti, joten päivän pääohjelmanumerot ovat uiminen, saunominen ja syöminen. Ollaan saunuttu päivisin ja iltaisin ja välillä kahdestikin päivässä.

Kuopus päiväsaunomassa

Uimiseen liittyy olennaisesti vesilelut. En tiedä, että tuleeko minusta ikinä liian vanhaa uimapatjahommiin, mutta epäilen, että ei. Liian kankea uimapatjailuun minusta varmasti tulee. Parempi siis nauttia vielä, kun pystyn.

Kävin hakemassa vaarin pitkäksi viikonlopuksi meidän kanssamme mökille ja saatiin vaari 83v kastautumaan.


#supportyourlocal hengessä ollaan tuettu paikallista leipomoa enemmän kuin vyötärön ympärys sallisi

Näillä säillä perusmökkilomaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Yleensä näillä leveysasteilla hyvä mökkisää loppuu nopeammin kuin loma. Sitähän nuo ennusteet lupailevat nytkin, mutta vielä emme murehdita saderintamia vaan polskutellemme järvessä. Otetaan rennosti ja pojat ottavat vähän paastoa online pelaamisesta. Itsekään en ole ollut 4 päivään tietokoneella.

Lauantaina meillä on extra special ohjelma: kuuden kokin soppa a.k.a syöminkipäivä tai vaihtoehtoisesti paastopäivä. Jokainen valmistaa huomenna jotain ruokaa. Eniten jännittää, että miten kuopus ja keskimmäinen selviävät aamiaisen valmistuksesta.

Kivaa ja aurinkoista viikonloppua!

14. heinäkuuta 2020

Suloinen Rauma

Kesän ensimmäisen kotimaan reissun tein ystäväni Leenan kanssa Raumalle. Kävin Raumalla ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten ja olin aivan myyty vanhalle Raumalle. Talot ovat suurimmaksi osaksi pieteetillä pidettyjä ja toisin kuin monessa muussa vanhassa puukaupungissa taloja on korttelikaupalla ihailtavaksi. 

Tällä kertaa sää oli aika vaihtelevaa, vettä satoi vähäisesti sekä kaatamalla ja useasti. Välissä kuitenkin aurinkokin paistoi. Lauantaina kaupat vanhassa Raumassa menivät kiinni klo 14 tai 15. Kovin oli ilta hiljainen, etenkin kun kaikki ulkomaalaiset turistit olivat poissa. Meitä harmitti kun sisustustalo ja kotimaista designia myyvä kauppa menivät nenämme edestä kiinni. Muuten hiljainen Rauma sopi meille oikeastaan erinomaisesti, saimme rauhassa ihastella vanhoja taloja ja ilmapiiri oli mukavasti pysähtyneen oloinen.

Jos itse pitäisin sisustus- tai designkauppaa vanhassa Raumassa, niin pitäisin sen turistisesonkina lauantaisin pidempään auki ja sunnuntaisin auki myös. 

Leena ja Rauma


Tämä on minusta top-3 joukossa talojen koristeellisuuden osalta

Suomen varakkaimpiin lukeutunut laivanvarustaja Granlundit ovat rakentaneet tämän talokaunottaren 1870. Nykyisen se on museona (museo Marela)



Raatihuone ja ukkospilvet



Kaatosateen alkaessa satuimme olemaan lähellä Marelan museota ja juoksimme sinne nopeasti ylitse tulvivan kadun. Minä rakastan erilaisia interiöörimuseoita ja pieni Marela oli mieleeni. Aika nopeasti se oli nähty, mutta huoneet ovat erittäin viehättäviä ja kakluunit komeita. Talo oli siis Grandlundin laivanvarustajasuvun rakennuttama ja sitä alkoi asumaan hieman myöhemmin Granlundin nuoret veljekset. Veljeksillä oli suvun voittoisa bisnes sekä perityt rahavarat halluussaan. Nuoret miehet satsasivat kotitalonsa komeuteen sekä kesähuvilaan surutta. Valitettavasti veljekset tekivät muutaman vuoden päästä konkurssin. Konkurssihuutokaupasta oli jäänyt hyvin tarkka kirjanpito, mikä helpotti oikeanlaisen kalustuksen hankkimista museota varten.




Tämä on minusta valtavan hieno kokonaisuus

Arabian komea kakluuni. Kyllä Suomessa on osattu!

Vanhaan Raumaan tutustumisen jälkeen söimme hyvin Vanhan Rauman kellarissa


Leena ja valkosipulietanat

Talon piiras oli todella iloinen yllätys: raparperipiirakkaa saa liian harvoin!

Olen nähnyt paljon paikkoja ympäri maailmaa ja edelleen seison sen takana, että vanha Rauma on minusta maailmanmittakaavallakin upea paikka! Suosittelen!

Me jäimme Raumalle yöksi, joten illalla meillä oli vielä aikaa metsästää auringonlaskua ja ihmetellä raumalaista yöelämää sekä sunnuntaina monta tuntia katsastaa Rauman muuta tarjontaa.

Moikka huoneesta 112