17. syyskuuta 2017

Käperryn kotiin

Syksyisin tutkailen kalenteriani, kaupungin kulttuuri- ja viihdetarjontaa ja kuuntelen mitä läheiset ja ystäväni haluaisivat tehdä ja koostaan niistä itselleni syksyksi "Hetkiä". Hetkien avulla jaksan taaplata läpi syksyn harmauden ja loskan. Hetkien suunnittelusta on tullut toimiva ruutiini - välillä jopa liiankin toimiva ;) Hetkien ohella olen joutunut ottamaan myös toisen kalenterisuunnittelun käyttöön ja se on "Menorajoitin".

Kesäni on ollut niin aktiivinen ja tämä sitkeistä sitkein flunssani on verottanut voimiani niin, että päätin ottaa käyttöön Menorajoittimen. Menorajoitimella kalenterin täyttyminen rauhoitetaan täysin. Uusia menoja en sovi viikonlopuiksi lainkaan enkä oikeastaan arki-illoiksikaan. Toistaiseksi en ole sentään päätynyt perumaan jo sovittuja menoja. Menorajoittimille riittää yleensä kuukausi, siinä kertyy tarvittava aika oleiluun. Nyt menorajoitin kestää Halloweeniin saakka, koska menojen ohella kalenteriani tukkii rajusti huonekalukaupoissa ravaaminen. Ehkä tällä tapaa voimia jää vielä syksyn suosikkijuhlien eli Halloweenin järjestämiseen ja marraskuun synttäriputken hoitamiseen.

Sunnuntain lenkkimaisemia Kallvikista

Ohjelmoimaton arki mukavuudenhaluiselle voi tarkoittaa sitä, että vapaa-aika menee ihan vaan ihmetellessä tai Netflixiä tuijottaessa. Parhaimmillaan ohjelmoimaton arki tarkoittaa sitä, että kun auringonpaiste osuu vapaa-ajalle, voin saman tien sännätä ulkoilemaan. Tai jos lapsi on vailla leffaseuraa tai Pokemon Go seuraa, hän saa minusta helposti kaverin. Jos löydän jonkun kivan kirjan, niin voin uppoutua siihen aivan rauhassa. Parhaimmillaan se on myös sitä, että viikonloppuna keittiössä valmistuu muutakin kuin ne kaikkein nopeimmat ruuat.

Lisää lenkkimaisemia

Saas nähdä, että tuleeko ohjelmoimatonta aikaa parhaimillaan vaiko lähinnä Netflixin tuijottelua. Joka tapauksessa, juuri nyt uskon, että rauhallisempi tahti tekee minulle hyvää. Onko teillä muilla tapana tehdä tällaisiä päätöksiä, että kalenterit jätetään tyhjäksi menoista ja käperrytään kotiin?

Ainakin ohjelmoimaton aika alkoi hyvin. Lauantaina tein kanttarellikastiketta ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja kokkailun ja muiden kotitöiden ohella lukaisin vielä Ville Haapasalosta kertovan "Et kuitenkaan usko..." kirjan. Tänään sunnuntaina olen nautiskellut aurinkoisesta säästä merenrantakävelyllä ja seuraavaksi aion haudutella antaumuksella Burgundinpataa.

Ehkä seuraavaksi postailen teille vain Netflixistä, ruuasta ja kattoon tuijottamisen jalosta taidosta ;)



13. syyskuuta 2017

Englannin maaseutuidylliä

Cotswolds oli minulle se sysäys lähteä Lontooseen. Olen pitkään haaveillut, että haluaisin nähdä Englannin maaseutua. Cotswoldsin tietoisuuteeni toi Downton Abbey tv-sarja. Sen kyläkohtaukset on kuvattu Cotswoldsin reunaman pikkukylässä ja minä rakastin niitä pätkiä. Muutenhan minulla on viha-rakkaussuhde Lontooseen ja oikeastaan koko saarivaltakuntaan huonojen hotellien ja palveluiden takia. Edellisen epäonnisen reissun jäljiltä suhteemme oli vielä vihan puolella, mutta minua poltteli Cotswolds ja poikia Harry Potter studiot ja British Museumin muumiot. Heikkouteni vanhoihin taloihin siis ajoi meidät matkaan ;)

Vietimme reissun alkuosan esikoisen kanssa kahdestaan Cotswoldsissa. Mitään sen kummempaa tekemistä suloisissa pikkukylissä ei ole kuin kävellä ja istua välillä toinen toistaan houkuttelevampaan kahvilaan tai teehuoneeseen, tai pistäytyä pubiin yhdelle tai lounaalle. Kylien välillä kulkee patikkareittejä ja niillä voi ihailla alueen vehreyttä ja kumpuilevaa maastoa ja katsella laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Cotswoldsiin ajaa Lontoosta reilun kaksi tuntia liikenteestä riippuen. Junalla perille pääsee hiukan nopeammin. Perillä kylien välillä voi liikkua harvakseltaan kulkevilla paikallisbusseilla, kävellen tai taksilla, jos ei ole sitä vuokra-autoa. Alueella on paljon majoitusvaihtoehtoja alkaen bed&breakfasteista. Lontoosta tehdään myös valmiita päivän bussiretkiä alueelle.

Meille sattui tyypillinen brittisää, eli vierailun aikana saimme useammankin kevyen sadekuuron niskaamme ja sitten huipentuma tuli vielä pienen hetken ajan rakeita. Eli vähintään sateenvarjo kannattaa olla mukana.

Minä ihastuin Cotswoldsiin pahasti. Kauniita vanhoja miljöitä ja herkullisia kahviloita -kuka niitä voi vastustaa. Sen verran oli alueen lumo voimakasta, että jopa kohta 13v teinikin piti alueesta.

Bibury

Ihana Hotel Swan Biburyssä, hinnan puolesta suosittelen Dial Housea Bourton-on-the-Waterissa

Hotel Swan

Biburyn läpi virtaa pieni ja matala joki, vettä oli ehkä 20cm mutta silti näimme pikkukaloja

patikointireitin alkupäätä Biburyssä

Arlington Row Biburyssä

Arlington Row

Arlington Row

Bibury

Burford

 Biburyä vilkkaampi Burfordin kylä on rakennettu kukkulalle

Burfordissa on paljon pikkukauppoja, ruokapaikkoja, teehuoneita ja majataloja

Kauppoja oli kaikenlaisia, kuten myös harjakauppa :)
Oxford Brush Company

Burfordissa söimme perinteisen pubilounaan eli fish and chips. Jälkkäriksi apple crumblea.
Minua nauratti, että nykyisin perinteisen pubin ruokalistalle kuuluu myös chicken Tikka Masala.

The Cotswolds Arms pubi

Bourton-on-the-Water

Bourtonia halkoo myös matala joki ja sen ylitse menee useita siltoja

Bourtonissa on jopa kaksi nähtävyyttä, toinen niistä on moottorimuseo


Talojen edustat notkuivat kukkia, tässä yksi kauneimmista


Pihoihin oli todellakin panostettu, kukin oman makunsa mukaan

Löysimme ihanan kahvilan, joka tarjoili myös lounasta.
Takapihan pöydän olivat solisevan pienen joen rannalla

Bakery-on-the-Water

Bakery-on-the-Water takapihan terassi

Heti kylän muurien ulkopuolella maisemat olivat tällaisia

Cotswoldsissa näkyi paljon lampaita ja suurin osa oli tällaisia mustanaamaisia lampaita. Minulle jäi epäselväksi että oli rotu samaa kuin Scotland black face vai jotain muuta. Nämä veijarit ovat rodultaan Suffolk sheep, kuva lainattu: theselfsufficientliving.com
 

10. syyskuuta 2017

Travel postcards

Moikka Englannista! Olemme perhereissussa ja mukana on ystäväni Anna. Askelmittarini pyörähtää 10000 askeleen jälkeen ympäri ja sehän suorastaan pyörii. Kyllä on tullut käveltyä. Meidän pienet ikiliikkujat vetäisi juuri 12 tunnin yöunet. Rankkaa tämä kaupunkilomailu 😂

Ensimmäinen etappimme oli Cotswolds, jossa olimme esikoisen kanssa kahdestaan ja muu perhe olikin silloin vielä Suomessa. Hyvin jaksoi vajaa 13v innostua vanhoista taloista ja kahviloista.



Mukavaa sunnuntaita!

7. syyskuuta 2017

Aasialainen pikaruoka ja sieniä kotikeittiössä

Työkaverini Raija vinkkasi hyvästä ja helposta aasialaisesta ruuasta. Reseptin hän oli bongannut Glorian viini ja ruoka lehdestä. Siinä oli tuoretta inkivääriä ja korianteria, mutta hyvää tuli jättämällä korianteri kokonaan pois ja laittamalla inkivääriä suoraan maustepussista. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös babypinaattia. Se maistuisi minulle, mutta ei lapsille

Nuudeli-lihapulla-keitto
400g possunjauhelihaa
1tl punaista currytahnaa
kuullotettua sipulia
2tl suolaa

Liemi
5cm inkivääriä, tai vaikka n. 1 1/2tl maustepussista
2 valkosipulinkynttä
1rkl öljyä
2-4tl punaista currytahnaa
8dl vettä
2rkl kalakastiketta
1-3tl suolaa (minusta tämä kaipasi reilusti suolaa, mutta monelle varmaa riittänee 1tl)
1tlk kookosmaitoa

200g riisinuudeleita
2 kevätsipulia
2rkl limetinmehua

(2 punaista chiliä, 1 ruukku korianteria)

1. Sekoita kulhossa jauheliha, suola, currytahna ja kuullotettu sipuli ja pyörittele pieniksi lihapulliksi leivinpaperin päälle odottelemaan.
2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullosta siinä viipaloidut valkosipulin kynnet. Lisää currytahna ja inkiväärijauhe. Pyörittele hetki. Lisää vesi, kalakastike ja suola ja kiehauta liemi.
3. Keitä lihapullia kiehuvassa liemessä 3min. Nosta lautaselle ja peitä foliolla.
4. Lisää kookosmaito ja kiehauta. Lisää riisinuudelit ja keitä 4min.
5. Pilko kevätsipulit ja lisää liemeen. Lisää limentinmehu. Lientä voi vielä maustaa chilijauheella. Lisää lihapullat keittoon.

Varmasti tuore chili ja korianteri tekevät hyvän säväyksen, tuoreesta inkivääristä puhumattakaan. Meidän lapset eivät syö kovin tulista ruokaa, mutta näillä mausteilla ruoka kelpasi sekä esikoiselle että kuopuksellekin.

Keitolle! Ei ehkä ulkonäöllisesti kaikkein kutsuvin annos, mutta hyvää oli

Sain serkultani kanttarelleja. Meillä kastikkeeseen tarvitsee aikamoisen määrän sieniä, koska kanttarellikastike on yksi suurista herkuistamme. Ajattelin ensin syödä kanttarellit etäpäivänä salaa yksin, mutta teinkin sitten kanttarellipiirakan. Piirakka maistui ihanasti kanttarelleilta.

Tein piirakan kaupan valmiiseen piirakkapohjaan.

Kanttarellipiirakan täyte:
reilu 1/2-1l kanttarelleja paistettuna (minulla oli vajaa litra)
kuullotettua sipulia n. 1/2-1 sipuli tai yksi kevätsipuli pilputtuna
2dl ruokakermaa
150g emmentaljuustoraastetta
1/2-1tl kirveliä
1/2tl rakuunaa
1/2-1tl suolaa
mustapippuria myllystä

Paista 200 asteessa n. 25min


4. syyskuuta 2017

Fantastinen perjantai

Minä nappasin Taiteiden yönä tosi hyvässä alennuksessa olleet balettiliput itselleni ja ystävälleni Tiinalle. Onhan ne liput niin kalliita, että ei niistä haluaisi täyttä hintaa maksaakaan. Siitäkään huolimatta, että helpoin tapa palkansaajalle saada veronpalautusta on ostaa baletti- tai oopperalippu ;) sen verran rajusti on jokainen näytös verovaroin tuettua. Mutta verovaroista takaisin itse iltaan...

Kamelianainen-baletti oli aivan loistava! Pääosan tanssija Eun-Ji Ha oli niin ihana ja todella ilmaisuvoimainen. Jäin miettimään, että oliko tämä paras baletti, jonka olen ikinä nähnyt. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että paras näkemäni on 90-luvulla ollut Joutsenlampi, jossa Nina Hyvärinen tanssi pääosan. Kamelianaisen jälkeen me molemmat poistuimme näytöksestä aivan haltioituneina.

Kuvassa Eun-ji, se on lainattu oopperabaletti.fi/

Koko teos oli minusta hyvin ilmaisuvoimainen, dynaaminen ja oikeastaan aika mordernikin. Modernisuus johtunee siitä, että kyseessä on suhteellisen uusi baletti. Amerikkalainen Val Caniparoli teki sen 1994 Chopinin musiikkiin. En ollut kuullut piiitkään aikaa Chopinia ja sekin vetosi minuun täysillä.

Shampanjan juonti numero oli tyylikkään riehakas

Riistohintaiset leivoskahvit kuuluvat olennaisesti elämykseen.
Käyn aina ajoittain myös yksin baletissa ja tilaan silloinkin kahvit itselleni

Koska säästimme rahaa hyvin lipuissa, niin kävimme kaupungilla syömässä säästöt pois :) Ravintolaksi valikoitui pitkästä aikaa Farang. Minusta se on yksi kaupungin parhaista ravintoloista. Minusta listalla on yksi annos ylitse muiden ja se on Morning glory, jossa on silken tofua ja paksoita. En ole varsinaisesti mikään suuri tofun ystävä, joten siksi tämä oli yllätys itsellenikin. Lihansyöjänä tunnettu Hra Kpponen myös rakastaa tuota annosta.

Morning glory à la Farang, annokseen sai valita myös suolattua possunkylkeä.
Koestimme possunkylki version, mutta enpä tiedä tuoko se mitään lisää täydelliseen annokseen.

Tämä on ystäväni lempiannos: Caramel Pork

Söimme myös Coconut roti beef bunit. Olin ehkä hiukan pettynyt, koska nämä eivät olleet yhtä taivaalliset kuin sisarravintola Gaijinin Hiratabunit. Hyviähän nämäkin olivat.

Fantastinen perjantai tuli sopivaan väliin, koska lauantaina menikin koko päivä siihen, että siirtelimme pakettiautolla kalusteita mummolaan ja veivailimme niitä siellä edes takaisin. Ihan tylsäksi ei käynyt tuokaan "työpäivä", koska saimme söpön pikkuapulaisen. Poikien serkku teki kikattaen juoksuharjoituksia ja niiden välissä osallistui aktiivisesti hommiin ja suu kävi koko ajan. Mitään muita sanoja emme erottaneet kuin "vau" ja "oho". Yllättävän moni juttu on puolitoistavuotiaalle vau.

Työnohjaaja katsomassa mille kohtaa puristin kiinnitetään

Sunnuntai menikin sitten poikien aktiviteeteissa: oli pokemonitusta ja harrastuskuljetusta. Niin ja käytiinhän me vaarilassakin.

Pokemonitus oli kyllä tervetullut sunnuntain ohjelma, koska sää oli aivan loistava ulkoiluun

Mukavaa alkanutta viikkoa ja syyskuuta!

1. syyskuuta 2017

Arkea ja hiilareita

On ollut taas sellainen viikko, että ensin oli maanantai ja sitten suoraan perjantai. Päivät vain katosivat käsistä. Tekemistä olisi joka puolella enemmän kuin ehdin ja jaksan. Päällimmäisenä listalla on se, että olemme kotona kohta vailla ruokailuryhmää. Tuolien pitäisi oikeastaan lähteä pois jo viikonloppuna, mutta joudumme vähän lykkäämään sitä, koska pöydän ääressä on hankala syödä seisten. Uusi sohvakin pitäisi valita.

Kodin laittamisen pitäisi olla kivaa puuhaa, mutta minä olen hirveän huono päättämään. Pidän selvästi aivan liian monenlaisista tyyleistä. Enkä ole kovin hyvä visioimaan, että mikä sopisi vanhojen huonekalujen kanssa yhteen. Uusista puhumattakaan. Saas nähdä milloin tulee valmista, vai jääkö puolitiehen ;)

Jos kalenteri täyttyi yli äyräiden elokuussa, niin samaa ongelmaa on havaittavissa syyskuulle. Onneksi ei sentään pelkkää työtä ja hoidettavia asioita, vaan myös kaikenlaista hupia. Huomenna pääsen ystäväni kanssa balettiin. Harmikseni en ehtinyt Taiteiden yöhön, mutta sain sentään ostettua silloin tarjousliput uutuusbalettiin Kamelianaiseen.

Kesällä tuli repsahdettua aivan urakalla pullaan, jäätelöön ja jopa karkkiin ja suklaaseen. Töiden alkaessa housut kiristävät ikävästi. On toki mahdollista, että Hra Kepponen on pessyt ne väärin ja ne ovat kaikki vain kutistuneet. Joka tapauksessa päätin, että aloitan kevyemmän elämän ja ennen kaikkea syön vähemmän viljatuotteita ja muita hiilareita. Jos ei ole muutenkaan mennyt ihan putkeen kaikki tässä kiireessä, niin hyvin heikon kohtalon koki vähähiilarinen ruokavalioni. Syytän siitä esikoistani.

Viime sunnuntaista alkoi putki. Silloin esikoinen leipoi mustikkamuffinsseja. Oli pakko syödä oma osuus, koska ne olivat aivan älyttömän hyviä. Resepti oli Kodin Kuvalehdestä ja siinä vain sekoitetaan ainekset: Helpot mustikkamuffinit.

Maanantaina esikoinen teki ruuan: spagettia ja jauhelihakastiketta. Ei kai yksikään perheenäiti voi kieltäytyä lapsen valmistamasta ateriasta? Ei kyllä kastikkeen mausta erottanut, että kuka sen perheestä oli valmistanut.

Esikoisen tekemää ruokaa

Tiistaina esikoisella olikin sitten vuorossa sämpylät. En mitenkään pysty vastustamaan tuoreiden sämpylöiden tuoksua. Sinne meni oma osuus.

Esikoisen tekemät sämpylät

Keskiviikkona esikoinen teki korvapuusteja. Minun ei ole mitenkään mahdollista vastustaa uunituoretta pullaa. Hyvää oli!


Täytyy tunnustaa, että viikolla ystäväni Lauran luona kahvilla söin croissantin sekä mutakakkua ja jäätelöä. Hupsista! Olin suunnitellut viikon siis salaattivoittoiseksi senkin takia, että torstaille oli sovittu työkaverin kanssa sushibuffet. Jouduin siis syömään senkin :) 


Koko viikonloppu on täyteen ohjelmoitu, mutta silti ihanaa, kun on perjantai!