17. syyskuuta 2017

Käperryn kotiin

Syksyisin tutkailen kalenteriani, kaupungin kulttuuri- ja viihdetarjontaa ja kuuntelen mitä läheiset ja ystäväni haluaisivat tehdä ja koostaan niistä itselleni syksyksi "Hetkiä". Hetkien avulla jaksan taaplata läpi syksyn harmauden ja loskan. Hetkien suunnittelusta on tullut toimiva ruutiini - välillä jopa liiankin toimiva ;) Hetkien ohella olen joutunut ottamaan myös toisen kalenterisuunnittelun käyttöön ja se on "Menorajoitin".

Kesäni on ollut niin aktiivinen ja tämä sitkeistä sitkein flunssani on verottanut voimiani niin, että päätin ottaa käyttöön Menorajoittimen. Menorajoitimella kalenterin täyttyminen rauhoitetaan täysin. Uusia menoja en sovi viikonlopuiksi lainkaan enkä oikeastaan arki-illoiksikaan. Toistaiseksi en ole sentään päätynyt perumaan jo sovittuja menoja. Menorajoittimille riittää yleensä kuukausi, siinä kertyy tarvittava aika oleiluun. Nyt menorajoitin kestää Halloweeniin saakka, koska menojen ohella kalenteriani tukkii rajusti huonekalukaupoissa ravaaminen. Ehkä tällä tapaa voimia jää vielä syksyn suosikkijuhlien eli Halloweenin järjestämiseen ja marraskuun synttäriputken hoitamiseen.

Sunnuntain lenkkimaisemia Kallvikista

Ohjelmoimaton arki mukavuudenhaluiselle voi tarkoittaa sitä, että vapaa-aika menee ihan vaan ihmetellessä tai Netflixiä tuijottaessa. Parhaimmillaan ohjelmoimaton arki tarkoittaa sitä, että kun auringonpaiste osuu vapaa-ajalle, voin saman tien sännätä ulkoilemaan. Tai jos lapsi on vailla leffaseuraa tai Pokemon Go seuraa, hän saa minusta helposti kaverin. Jos löydän jonkun kivan kirjan, niin voin uppoutua siihen aivan rauhassa. Parhaimmillaan se on myös sitä, että viikonloppuna keittiössä valmistuu muutakin kuin ne kaikkein nopeimmat ruuat.

Lisää lenkkimaisemia

Saas nähdä, että tuleeko ohjelmoimatonta aikaa parhaimillaan vaiko lähinnä Netflixin tuijottelua. Joka tapauksessa, juuri nyt uskon, että rauhallisempi tahti tekee minulle hyvää. Onko teillä muilla tapana tehdä tällaisiä päätöksiä, että kalenterit jätetään tyhjäksi menoista ja käperrytään kotiin?

Ainakin ohjelmoimaton aika alkoi hyvin. Lauantaina tein kanttarellikastiketta ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja kokkailun ja muiden kotitöiden ohella lukaisin vielä Ville Haapasalosta kertovan "Et kuitenkaan usko..." kirjan. Tänään sunnuntaina olen nautiskellut aurinkoisesta säästä merenrantakävelyllä ja seuraavaksi aion haudutella antaumuksella Burgundinpataa.

Ehkä seuraavaksi postailen teille vain Netflixistä, ruuasta ja kattoon tuijottamisen jalosta taidosta ;)



20 kommenttia:

  1. Olen pyrkinyt siihen, että jos jonain viikonloppuna on menoa, niin seuraavana viikoloppuna taas ei ole. Joskus onnistun tässä paremmin ja joskus en. Joka toinen viikonloppu, rauhallinen perheviikonloppu tuntuu hyvältä. Kuukauden menorajoitin olisi myös poikaa, uhkaavasti kalenteri taas pukkaa täyttymään, vaikka juuri tuossa aiemmin autuaasta onnesta huokailin, ihanan tyhjältä näyttää.

    Jokuhan sanoi, että paras meno on peruuntunut meno ja joskus on pakko allekirjoittaa tämä.

    Nautinnollisia Netflix-hetkiä ja lukuiloa ja toivottavasti flunssa kaikkoaa lopullisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus myös yrittänyt balanssoida kalenteriani tuolla lailla, että menoja vain jokatoinen viikonloppu. Siinä jää mukavasti lepoaikaa. Arkisin kun en meinaa oikein ehtiä tai jaksaa tehdä mitään muuta kuin hoidella työt ja perheen, niin tekee mieli ahnehtia enemmän menoja viikonloppuun. Sitä vaan huomaa, että en olekaan enää niin nuori ja jaksavainen, kun kroppa vaatii lepoa ihan joka välissä :(

      Meillä harmillisesti sairastupa jatkuu. Itse alan olla kunnossa, mutta nyt sairastui kuopus ja keskimmäinen on vieläkin sairaana :(

      Poista
  2. Tasapaino...se on se juttu. Toi sun plääni kuullostaakin oikein mainolta erityisesti kanttarellikastike :)

    Iloa ja tasapainoisia hetkiä tulevaan viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaan pitää tasapainottaa eloa kotiin käpertymällä. Tosi fiksu nainen tietenkin vetäisisi iltaisin olohuoneessa kevyttä jumppaa eikä vaan hekumoisi ruuilla, joiden resepteihin kuuluu vähintään puoli purkkia kermaa :D :D

      Poista
  3. Heh, pitäisköhän munkin ottaa käyttöön tuommoinen menorajoitin. Mutta ei nyt ainakaan vielä; huomenna taas suunta kohti pohjoista. :-)

    Mukavaa viikonlopun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko vieläkin Lapissa? Kesken reissun on huono alkaa meno rajoittamaan ;)

      Minä olen sitä mieltä, jos tuntuu, että jaksaa ja aikaa riittää kaikkeen muuhun sitä välttämättä vaativaan, niin ei kannata rajoittaa menoja. Silloin kannattaa mennä. Mutta sitten kun iskee nuupahdus ja mihin tahansa katseensa luo siellä odottaa tekemätön työ, joutuu iskemään menorajoitinta päälle :(

      Poista
  4. Kattoon tuijottamisen jalo taito kuulostaa hyvältä! Minulta vie työ arkena voimat...on harvinaista jos liikun arki-iltana mihinkään.NAM noi sun ruokakuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on luontainen lahjakkuus jouten olemiseen :) Se on harmi, ettei se ole yhteiskunnallisesti kovin arvostettua ;) ;)

      Ei minullakaan juuri ole voimia tai aikaa arki-iltaisin kovin kummoisia. Kotona on kuitenkin kolme ruokittavaa jotka tarvitsevat kyytiä, läksynteko tsemppausta tai muuten vaan seuraa. Mutta tuohon pururadalle voisin kyllä useammin yrittää ponnistaa.

      Poista
  5. Minulla on ehkä liikaakin tuota ohjelmoimatonta vapaa-aikaa, mutta silloin tulee tehtyä juurikin niitä spontaaneita juttuja. Tälle viikonlopulle ei ollut sen kummempia suunnitelmia, silti ennätin sekä leffaan että metsäretkelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on parasta jos voi aina spontaanisti tehdä juttuja. En tiedä, että jos ei olisi mitään sovittuja menoja, niin tulisiko niiden tilalle sitten spontaaneja juttuja vai linnottautuisinko vakituiseen sohvalle kattoa tuijottelemaan ;) Meillä muu perhe ei ole kanssani samalla lailla menoinnokasta, joten heidät onnistuu parhaiten kampeamaan liikkeelle sovitulla menolla.

      Poista
  6. Kyllä harrastan vastaavaa tasapainoilua. Ja huomaan, että koska perheessä on vielä yksi päiväkotilainen pieni lapsi, niin omien menojen ja perheajan suhde olisi hyvä pitää vielä about lukemissa 30-70. Muuten alkaa tulla ikäväoirehdintaa. :-)

    Koska työperäistä poissaoloa (ml. esim. iltaisin kodin työhuoneeseen sulkeutuneena tehty etätyö) on jonkin verran, niin vapaa-ajalla olen entistä tarkempi siitä, kuinka paljon olen poissa. Sikäli hankalaa, että satun olemaan myös henkilö, joka kaipaa paljon omaa aikaa ja joka viihtyy erilaisissa riennoissa ja ystävien seurassa. Silti myös perhe ja lapset ovat minulle tärkeä valinta. Välillä vaan tuntuu, että olisi hyvä, jos minua olisi esim. kolme...

    No, käytännössä arki-iltaisin en harrasta yleensä muita poissaoloja kuin jumpassa tai lenkillä käyntiä parina iltana. Lapset tarvitsevat jonkin verran jeesiä harrastuskuskauksiin ym., eikä pienin pärjää yksin, joten kaksi vapaata aikuista on aika tarpeellinen juttu. Sitten on tietty paljon kaikenlaista kotityötä ja remonttihommaa, joten kyllä arki-iltojen riennot ovat aika minimissään.

    Viilonloppuisin minulla saattaa olla joskus parin tunnin, joskus puolikkaan päivän, joskus koko päivän tai jopa koko viikonlopun menoja. Max. puolen päivän menot eivät vielä aiheuta menorajoittimen kytkeytymistä päälle, mutta jos olen kokonaisen päivän saati pari omissa riennoissani, niin seuraavana viikonloppuna pyrin olemaan enemmän kotosalla. Rauhallinen kotiaika on hyväksi lapsille, mutta on se ihanaa minusta itsestänikin.

    Elokuussa olin kaksi kokonaista viikonloppua peräkkäin poissa kotoa ja lisäksi tein aika pitkää päivää töissä. Kompensaatioksi olen pitänyt sitten syyskuun tosi rauhallisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pojat eivät enää ikävöi perään, kuten teillä päiväkoti-ikäinen. Sinänsä he pärjäävät hyvin itsenäisesti jopa useita tunteja. Silti heitä ei voi kovin pitkäksi aikaa jättää kotiin keskenään ilman erikoisjärjestelyitä, koska homma menee helposti tappeluksi. Meillä on joskus selvitelty vanhempien poissaollessa riitoja jopa nyrkein :( Ilmiö saattaa esiintyä myös silloin, jos töissä tai liikenteessä on mennyt selvästi normaalia pidempään ja pojat ovat nälissään. Lenkille tai johonkin pikku menoon kotisohvalta irtoaisi hyvinkin lasten puolesta. Eri asia onkin sitten oma viitseliäisyys sillä kohtaa ;)

      Meillä on kyllä ollut jako enemmänkin niin, että Hra Kepponen on harrastunut arkisin ja minä olen ottanut oman aikani sitten reissuina ystävän kanssa.

      Poista
  7. Aika kiireiseltä kuulostaa! Minulla ei tänä kesänä kovin paljoa ole ollut menoja, enkä saanut tosiaan töitäkään joten olen ollut aika paljon kotona, hoitanut puutarhaa ja tehnyt kotihommia. En kovin paljoa kiireitä kaipailekaan, tarvitsen aika paljon sellaista rentoa kotimeininkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme lasta ja täysipäiväinen työ pitävät huolen siitä, että kiirettä pitää. Viimeiset vajaa kaksi vuotta ovat olleet siinä mielessä onneksi rennompia, että työajat ovat olleet normaalit ja työ ei ole säännöllisesti seurannut kotiin :)

      Poista
  8. Hyvän balanssin löytäminen on taitolaji. Itsellä on enemmän käytössä tuo Menorajoitin. Sitten kun vähän yritän kehitellä Hetkiä, kaikki tuppautuu pienen ajan sisälle. Mutta onhan tuossa huonekalukauppojen kiertelyssäkin jo varsinaista menoa, joten tsemppiä. Eikä Netflixikään omana Hetkenä ole huono juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että balanssin löytäminen on tosiaankin taitolaji! Tuo on niin tuttua, että kaikki menot osuu aina yhteen klimppiin. Silloin kun tein matkatöitä, niin aina lomamatkaa varatessa naureskelin, että nyt tietää sitten milloin tulee työmatka eli just ennen lomaa tai heti sen jälkeen. Valitettavan usein meni just noin.

      Netflixin kanssa rentoilu on kyllä kivaa, mutta vähänhän siitä iskee sellainen huono omatunto, että olisi voinut tehdä jotain fiksumpaa. Etenkin kun minulla on sellainen tyyli, että kun jotain alan Netflixistä katsomaan, niin katson aina enemmän kuin olin alunperin suunnitellut ;)

      Poista
  9. Mulla on oikeastaan menot minimissään ihan automaattisesti. Tarvitsen riittävästi väljää palautumisaikaa, jota arjessa yleensä on muutenkin naftisti. Joten arkipäiville en yleensä ota mitään menemisiä. Useana iltana on kuitenkin lasten harrastuskuskauksia, joille sitten yritän ajoittaa samanaikaisesti omat kuntoiluni. Viikonlopuillekaan en halua tunkea kovasti ohjelmaa, vaan otan hyvin säästeliäästi buukkauksia. Silloin jää paremmin aikaa ihan vaan olemiseen tai toisaalta ex-tempore juttuihin, jos sille päälle sattuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa järkevältä politiikalta. Minulle tuon heikkous on se, että olen tosi huono lähtemään mihinkään muualle kuin ulkoilmaan ex-tempore. Jotenkin jämähdän kotiin, joten sen varaan en uskalla lähteä, että lähtisin mihinkään ex-tempore. Helpompi olla kalenterissa sovitut treffit tai maksettu lippu, niin tulee mentyä. Muuten vaan majailisin tuossa sohvan nurkassa :)

      Poista
  10. Välillä työ on sellaista että kiirettä pukkaa, niin sitten onkin kiva kun joskus vapailla ihan vaan on.. ajoittain tuo netflix on ihan lemppareita:) Tykkään kyllä myös spontaani-ideoista, ihan sen mukaan mikä fiilis milloinkin on! Nuo kuvat oli ihania ja herkullisia😍 Toivottavasti siellä nuo lenssut helpottaa pian♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ajoittainen pelkkä oleilu tekee ihmiselle hyvää :)

      Meillä sairastetaan edelleen. En enää ymmärrä, että mikä ihmeen tauti tämä on, kun se ei lopu lainkaan :(

      Poista