Tavallinen päivä 26.2. x 17 vuotta

Blogistani löysin postauksen Tavallinen päivä 26.2 x 12 vuotta. Jäin siihen jumiin. Sairauslomallani olin valinnut kuva-arkistoistani päivältä 26.2 kuvan. Jos juuri tuolta päivältä ei ollut kuvaa, niin olin valinnut mahdollisimman läheisen päivän. Aloin tuntemaan suurta vetoa päivittää postausta. Sellainen oikein pika-pikakatsaus siihen, miten elämä muuttuu välillä ihan hirveästi vuodenkin aikana ja sitten taas välillä tuntuu, että elämä kulkee yllätyksettömänä eteenpäin.

Tässä siis viidellä uudella vuodella päivitetty tavallinen päivä 26.2.

24.2.2004 

Laskettelureissulta Itävallassa. Miehellä oli työmatka ja yhdistimme siihen rinneviikonlopun. Lapseton pariskunta huvittelee, esikoinen syntyy 11/04. Vuoden päästä on ihan eri meininki ;)

 

23.2.2005

Esikoisemme, joka on oppinut kääntymään mahalleen. Lapsiperhe-elämme on alkanut.

 

26.2.2006

Vauvapötkylästä on tullut reipas taapero. Kuvassa siis esikoinen ja mummin koira. Koira oli loputtoman kärsivällinen esikoisen kanssa. Tippa menehtyi lokakuussa 2018.

 

17.1.2007

Sohvapäikkärit.
Vaari hoitaa sairasta esikoista.Kuva on ajanjaksolta, jolta on hyvin vähän valokuvia.  Pieni lapsi, työt ja hirvittävä raskauspahoinvointi selittävät kuvattomuutta. Keskimmäinen syntyy 05/07. 

 

9.2.2008

Mikä ero vuoden takaiseen. Lapsia on nyt kaksi. Pojat leikkivät mummilassa.

Esikoinen on lintuhäkissä. Meno kiihtyy loppuvuotta kohden. Kuopus syntyy 11/08.

 

18.2.2009

Hyväntuulinen kuopuksemme n 3kk. Näköjään tässä vaiheessa kuopukselle iski atopiavaihe.

 

24.2.2010

Esikoinen ja kuopus. Iloista, ihanaa ja raskastakin kotielämää kolmen kanssa.

 

28.2.2011

Naapurin poika leikittää meidän kolmikkoa. Oli aivan mielettömän luminen talvi!

Minä olin tässä vaiheessa jo palannut takaisin töihin

 

 

20.2.2012

Onni on oma maja ja Mäkkäri ruokaa. Majassa kuopus.

Kuopuksella on ollut aivan erilaiset etuudet :) Esikoinenhan ei saanut pienenä karkkia eikä Mäkkäriruokaa.

 

24.2.2013

Keskimmäinen 5,5v hiihdonopettajan kanssa Talmassa. Hänen ensimmäinen kertansa rinteessä.

 

26.2.2014

Jos ei tuolla nälkä lähde, niin jo on kumma!

 

23.2.2015

Sairastellessani askartelin pojille minecraftkuutioita ja -hahmoja. 

 

27.2.2016
 Esikoisen 11v kanssa retkeilemässä kahdestaan Aurinkolahdessa ja Uutelassa.
Toivon niin, että esikoinen haluaisi pitkästä aikaa tehdä jotain kanssani kahdestaan.

5.3.2017

Koko perhe Vuokatissa laskettelemassa ja hiihtämässä. Kaikki olivat hyvin sujuvasti suksilla, mukava ja helppo perhereissu! .

1.3.2018

Syömässä thaimaalaista ruokaa Lemon Grass ravintolassa Hra Kepposen ja esikoisen 13v kanssa.

26.2.2019

Aamulla oli vesiputki haljennut ja näky oli ollut hurja. Sen kerran kun kotikadulla on tuollainen tapahtuma, niin tietenkin missasin sen :D Kuvassa näkyy melkein kahden miehen pituinen railo asfaltissa, josta vesisuihku nousi ylös.  

 

26.2.2020

Olen ollut työnantajan järjestämällä kurssilla. Kouluttajat olivat kaksi vanhempaa brittiladya, jotka sinänsä olivat kyllä hyvät. Olen saattanut ottaa kuvan siksi, että siinä on yksi kohta joka ärsytti minua.
 

25.2.2021

Hiihtoloma on kulunut kotona. Minä olen sairastellut puolitoista viikkoa eikä loppua näy vieläkään. Otin kuvan jo päivää aikaisemmin 25.2, koska odotusarvo on että 26.2. aamupäivällä ei tapahdu mitään merkittävää. Jos flunssa antaa myöten, niin se on normityöpäivä ja sen jälkeen lepoa. Toki päivän kuvaksi olisin voinut valita uutisotsikon, että hallitus määräsi. Mutta mieluummin muistan myöhemmin tämän päivän lumikengistä. Sotasuunnitelmanani on että tarvon niillä sitten vaikka takapihallani, jos lumet katoavat ennen tervehtymistäni.

 

Aika kuluu nykyisin aivan liian nopeasti. Esikoinen on 16v, keskimmäisellä on reilun parin kuukauden päästä 14v synttärit ja kuopus on 12v ja käy ala-asteen viimeistä luokkaa. Minulla on ajoittain ikävä, noita pieniä sulopalleroita ja menneitä vuosia. Toivon, että yhteisiä koko perheen talvilomamuistoja tulisi vielä lisää ja toivon, että joskus tulevaisuudessa voisimme olla Hra Kepposen kanssa Alpeilla ihan kahdestaan. 

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Tsemppiä kaikille, jotka elävät kohta tiukempien koronarajoitusten keskellä!

Onneksi on perjantai

Välillä on sellaisia viikkoja, kun mikään ei suju. Kohta takanani on sellainen ja odotan vaan, että saan lösähtää sänkyyn lepäämään ja keräämään voimia.

Viikko alkoi mukavasti. Olin tehnyt viime viikonloppuna mukavan minihiihtolomassuunnittelman. Sain talviurheiluinspiraation ja ostaa pläjäytin kahdet edulliset lumikengät. Viikon ensimmäisenä hommana buukkasin hiihtolomaviikon maanantaiksi vapaapäivän. Yksi parhaimmista fiiliksistä on se, kun loma on merkittynä kalenteriin - vaikka vain yksi päivä.

Suunnitelmanani oli siis mennä Hra Kepposen kanssa mökille jo viikonloppuna: käydä sunnuntaina ravintolassa syömässä blinejä, lumikenkäillä, saunoa ja ehkäpä tehdä avanto. Pojat olisivat jääneet keskenään kotiin ja olisivat halutessaan pelata vaikka läpi su-ma välisen yön. Kotiin olisimme tulleet viimeistään tiistaina lounasaikaan.

 

Flunssankarkoitus herkkuni eli mango-appelsiini smoothie

Maanantaini jatkui siten, että sain pomoltani pitkän työlistan, jonka edistymistä käydään läpi joka aamu seuraavat kolme viikkoa. Tiedän tuon viheliäisen päivittäisen statuspalaveritaktiikan, jolla saa alaisen rekittämään entistä kovempaa. Olen käyttänyt sitä itsekin ja nyt universumi antaa minun vuorostani maistaa tuota herkkua.

Maanantai-iltapäivänä puhkesi järkyttävä nuha. Tiistaina nousi hieman lämpöäkin. Kalenteri oli ihan täyteen buukattu palavereja, joiden siirtäminen olisi ollut erittäin hankalaa. Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja painaa hommia flunssaisena. Tuo on asia, josta haluaisin päästä eroon. Kun sairaus iskee, pitäisi pystyä lepäämään ja hoitamaan itseään. Olin tiistai-iltana niin flunssainen, että varasin keskiviikolle koronatestin.

 

Muutamassa päivässä olen niistänyt kassin täyteen

Pari viikkoa sitten Hra Kepponen kävi kyseisessä drive in koronatestipaikassa poikien kanssa. Silloin paikalla ei ollut ketään muita. Nyt siellä oli jatkuvasti yli 16 auton jono. Mietin, että onko testauspiikin syynä kasvaneet altistusmäärät, lähestyvä hiihtoloma vaiko joku ihan muu. 

Negatiivinen testitulos kilahti puhelimeeni jo samana iltana. Koska järkyttävä nuha ei ole ollut koronan tyypillisen oire, osasin odottaa negatiivista tulosta. Olihan se kuitenkin helpotus, koska kuulin samana päivänä, että työkaverini flunssa osoittautui brittivarianttikoronaksi ja koko perhe sai positiiviset testitulokset. Työkaverini on onneksi ollut hyvävointinen. Toivottavasti ei tule takapakkia! Torstaina naureskelimme puhelinpalaverissa sitä, että meistä minä olen se joka kuulostaa sairaalta.

Yleensä tuossa meidän vaki-Mäkkärin autokaistalla on aina kunnon jono. No, keskiviikkona jono olikin drive in koronatestipaikalla

Viikolla saimme sellaisen uutisen, että vaivalla pidempään valmisteltu ja käytössä ollut prosessimme ja siihen liittyvä työkalu ei miellyttänytkään uutta omistajaansa, vaan hän päätti suorilta käsiltä lakkauttaa prosessin ja työkalummekin sai lentää romukoppaan. Tiimin kanssa olemme tehneet "surutyötä" ja  miettineet jälleen paljonkin kommunikoinnin tärkeyttä. Ehkä me emme onnistuneet kommunikoimaan asiaa sen uudelle omistajalle riittävän hyvin. Uuden omistajan päätökset ja toimet kyllä toivat meille selvästi viestin perille, että osaamistamme ja näkemystämme ei juuri arvostettu. Todennäköisesti uusi omistaja halusi uudistaa prosessia ja jättää siihen oman peukalonjälkensä eikä pitänyt meidän työtämme arvottomana, kuten me sen tulkitsimme. Aika usein hyvän johtajan ja esimiehen erotaa kehnosta ihan niinkin yksinkertainen asia kuin kyky ja tyyli kommunikoida.

Etätyöläisen ruokahuolto koko äkkiromahduksen mikroaaltouunimme hajosi takuun sisään ja toista kertaa. Edellinen mikromme oli käytössä melkein 20 vuotta. Jotain onnea meillä oli matkassa tälläkin viikolla. Alueellamme oli torstaina isoja sähkökatkoja, mutta meillä oli sähköä normaalisti koko päivän. Nykymaailman heikkoudet huomaa heti, jos sähköt tai vesi katkeavat. Nopeasti tulee vilu ilman sähköjä, kun ulkona on pakkasta -25.

Tosi tympeää lämmitellä pannulla mikroruokaa. Siitä kyllä muistui mieleen 80-luvun pohdintoni, kun naapuriin tuli mikroaaltouuni: "Mitä sillä mikroaaltouunilla voi oikein tehdä?" Kai silloinkin sillä olisi voinut lämmittää makaroonilaatikko tai lihaperunasoselaatikkoa :)

Hra Kepponen kävi tutustumassa koronaterveyskeskuksen toimintaan. Kuopuksella on ollut kurkku kipua vaihtelevasti pari viikkoa ja oli korkea aika ottaa kaiken varalta nieluviljelynäyte. Terveyskeskuksen laboratorio eikä koko terveyskeskus ovat vastaan hengitystieinfektiopotilaita, vaikka heillä olisi negatiivinen koronatestitulos. Kaikki tapaukset on keskitetty koronaterveyskeskuksiin. Prosessit oli mietitty hyvin, toki odottelu ulkona kovassa pakkasessa ei ollut miellyttävää. Paikalla ei ollut ruuhkaa, mutta turvatoimien vuoksi aikaa nieluviljelynäytteeseen pääsyyn kului paljon normaalia enemmän.

En ole ollut koko viikkona ulkona, työtunteja kertynee viitisenkymmentä, nenästä lähtee nahka, vaivalla työ lensi romukoppaan ja lomasuunnitelma piti perua. On ollut parempiakin viikkoja. Onneksi työviikko alkaa lähetä loppuaan ja kohta voin lösähtää sänkyyn. Ehkä yksi parhaista ominaisuuksistani on, että pystyn helposti unohtamaan nämä ei niin hyvät viikot. Löytyyhän tästäkin positiivista: flunssani ei ollut koronaa, koronaan sairastunut työkaverini on paremmassa kunnossa kuin minä, kuopuksella ei ollut koronaa eikä streptokokki A:ta, olemme taas saaneet töissä molemmin puolin oppitunnin kommunikaation tärkeydestä, koska nuhani vain pahenee, olen saanut taas oppitunnin levon tärkeydestä. Nyt levon kautta kohti parempaa ensi viikkoa!

Kivaa viikonloppua!

Ystävänpäivän juhlintaa

Päätin tuoda vähän iloa, väriä ja herkkua elämääni juhlimalla ystävänpäivää! Näin korona-aikaan minusta kannattaa hyödyntää kaikki juhlamahdollisuudet.

Katoimme Hra Kepposen kanssa meille kotiin sohvapöydälle sushiaterian.

Kaverini kysyi somessa, että missä ravintolassa olemme. Eikö näytäkin kutsuvalta?

Paljastan tämän todella helpon Valentine's Dayn treffi-illallisen salat. Se on kattaus! 

Sushit ja misokeitot ovat Itiksen Thai Orchidista, joka tekee ihan kelvollista sushia ja se ei ole hinnaltaan juurikaan ruokakaupan sushia kalliimpaa. Yleensä syön/ahmin sushit suoraan ravintolan muovipakkauksesta enkä vaivaudu asettelemaan niitä mitenkään. Viimeisen vuoden aikana olen välillä hakenut sushilaatikon ravintolasta lounaakseni. Nyt asettelin sushit näytille ja katoin pöydän japanilaisella keramiikalla. Toinen niksi on paremmat juomat. Minikupillinen sakea vie ajatukset Japaniin ja lasillinen kuohuviiniä kruunaa aterian kuin aterian.

Aivan kuin oltaisiin oltu paremmassakin ravintolassa. Ainoa miinus on, että japanilaiset astiat joutuu tiskaamaan käsin itse.

Kipsikäsipojan kanssa leivoimme yhdessä ystävänpäivän kunniaksi. Valitsimme leipomuksenkin helpoimmasta päästä ja teimme pojan suosikkeja mokkapaloja. Valitsemalla teemaan sopivat koristeet mokkapaloille, niistä tuli kivat ystävänpäiväherkut. 

Kipsikäsileipurimme on ollut ihan ekstaasissa, koska hän sai kokonaisen jättirivillisen mokkapaloja. Paras ystävänpäivä ikinä. Kyllä ne maistui meille muillekin. 

Juhlafiilis pysyy korkealla. Tänään emme enää voineet juhlia laskiaista eli syödä laskiaispullia, koska mokkapalat. Tiistaina on siis vuorossa laskiaispullakahvit. Sitä seuraavalla viikolla lomapäivä. Jotenkin juuri nyt on sellainen fiilis, että life is good or at least sweet.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

Kiitos kaikille lukijoilleni!

Lomailun vaikeudesta

Korona-aikana minusta olisi entistä tärkeämpää pystyä lomalla irrottautumaan arkirutiineista, koska arjesta puuttuvat monet harrastukset ja sosiaaliset kontaktit ja iloa ja vaihtelua tuovat jutut ovat vähissä. Siksi on harmillista, että meidän lomailumme on taas vastatuulessa.

Uusin vastatuulen ilmentymä alla.

 

Poika kaatui koulun liikuntatunnilla ja otti kaatumisen vastaan oikealla kädellään. Käsi ei ollut niin kipeä, että olisimme heti tienneet sen murtuneen. Katselimme tilannetta muutaman päivän ja kun kipu kädessä jatkui, menimme lääkäriin. Noh, olihan siellä sellainen murtuma, jota lääkäri kutsui ryppymurtumaksi. 

 

Käsi on oikeassa asennossa, luu ei ole poikki, mutta luussa näkyy selvä vaurio. Tuollainen luu, jossa on ryppymurtuma, on kuulemma hyvin herkkä iskuille, jotka johtavat luun katkeamiseen. Siitä syystä hoidoksi suositeltiin kipsausta. Lastensairaalassa tekivät sellaisen kipsin, joka kattaa noin 3/4 käden ympäryksestä, neljännes on sidottu siteellä. Kipsi on sen verran siro, että se menee juuri ja juuri toppatakin hihasta lävitse ja ainakin parin kulahtaneimman hupparin hihasta myös. Ilahduin kipsimallista kovasti, koska tiesin, että ystäväni joutui hankkimaan omalle pojalleen toppatakin ja huppareita ja saksimaan niitä, jotta kipsikäsi mahtui hihasta lävitse. 

 

Kipsin suurin haitta on tietenkin se, että kipsi kädessä on vaikea pelata. Korona-altistuskaranteeni oli paljon parempi, koska se ei haitannut pelaamista. Pisteet Hra Kepposelle kipsilohdutuksesta, poika sai kipsauspäivänä ruuat Mäkkäristä ja jälkkäriksi jättipirtelön Burger Kingistä ja on monesti muistanut mainita saamastaan lounaasta.

Kipsiä pitää pitää kolme viikkoa ja liikuntakieltoa tuli neljä viikkoa. Hiihtolomalla poika ei siis hiihdä eikä laskettele, eikä edes sauno. Meillä oli tarkoituksena mennä mökille ja käydä mökiltä käsin jossain lähinyppylöillä laskettelemassa. Olen toki miettinyt, että uskaltaanko Etelä-Suomen laskettelukeskuksiin mennä ja minkälaiset hissijonot siellä mahtaa olla. Mökille lähtijöitä on enää yksi, eli minä. Se poika, joka ei laskettele, ei ollut innostunut mökille menemisestä lainkaan, kipsikäsi ei voi lasketella eikä saunoa, joten hänkin haluaa jäädä kotiin. Kolmas on sitä mieltä, että jos kaksi muuta saa pelata koko hiihtoloman, niin hänkin haluaa pelata. Hän voisi ehkä lähteä kanssani yhdeksi päiväksi laskettelurinteeseen. Hra Kepposella ei ole lomaa. Edellinen laskettelukausi jäi välistä peruuntuneen Lapin matkan vuoksi ja heikolta näyttää nyt tämäkin kausi. 

Viimeisen kahden vuoden perhelomat ovat olleet suurimmaksi osaksi aika tuskaisia yrityksiä. Niihin on mahtunut molempien isoäitien kuolema, kuuden vuorokauden sairaalareissu Espanjassa, peruutuksia koronan vuoksi, käyttämättä jätettyjä lentolippuja ohjusiskujen vuoksi, maahan julistettu suruaika ja kunnon tulva. Heinäsirkkaparvi jäi sentään uupumaan kokemuslistalta ;)

Hiihtoloma 2021             Kipsi ja liikuntakielto
Joululoma 2020              Ei tavattu isoisiä eikä muita sukulaisia, koska korona
Syysloma 2020               Poika virallisesssa korona-altistuskaranteenissa koko loman
Kesäloma 2020               Pidetty onnistuneesti, minä kävin jopa Norjassa
Lapin loma 2020            Lento peruutettu, rinteet suljettu
Hiihtoloma 2020            Pojat ja minä sairaana, ei onneksi matkavarauksia
Tammikuu 2020             Oma loma Dubai+Oman, ohjusiskuja, suruaika ja rankkasade
Joulu 2019                     Vietetty onnistuneesti
Syysloma 2019              Poika sairaalaan 6 vrk Espanjassa, toinen poika sairaalaan kotona
Kesäloma 2019              Äitini kuoli
Pääsiäinen 2019             Berliinissä lastenlääkärille
Hiihtoloma 2019            Anoppi viimeistä kertaa tajuissaan
(Kirottua, että sisennykset eivät osu kohdilleen!)

Perhelomareissut ovat toistaiseksi meillä jäissä, jopa kotimaan reissut. Uskotaan maailmankaikkeuden viestiä - meidän on parempi pysyä kotona tai mökillä. Käännän katseeni toiveikkaana vuoteen 2022. Ehkä silloin ei olisi koronaa ja lomailuepäonnea.

Tuota listaa katsoessani ei ole mikään ihme, että usein on tuntunut siltä, että lomalla ei akut lataudukaan. Usein töissä on pieni lomallejäämisstressi, sitten lomalla tapahtuukin kaikenlaista kuormittavaa ja olo on saattaa olla jopa väsyneempi loman jälkeen kuin ennen sitä. 

Minulla on suunnitteilla reissu keväälle pohjoiseen Ilonan kanssa. Olen lähettänyt maailmankaikkeudelle toivetta, että olisi terveyttä, kivaa säätä ja laskettelurinteet auki.  Olisin onnistuneen loman tarpeessa.

Merikontissa saunomassa

Ystäväni Ilona viestitteli viikolla minulle, että nopeilla ilmoittautujilla olisi mahdollisuus päästä testaamaan uutta merikonttiin rakennettua saunaa Matinkylän rannalla ja uimaan avannossa 10€ kertamaksulla ja kaupan päälle saisi vielä saunahatun. Koska elämäni oli juuri sillä kohdalla tylsää ja Ilona oli seuraa vailla, ajattelin että voinhan minä ilmoittautua mukaan. 

Myöhemmin aloin selvittelemään, että mihin lupauduin. Aloin ajattelemaan pitkähköä ajomatkaa, kylmää vettä ja saatoin tuntea pienen harmituksen, että miksi olen helppo yllytettävä ja nopea päättäjä. Sauna näytti netin perusteella niin hienolta, että reissu alkoi tuntumaan taas ihan hyvältä idealta.

Espoolaiset talviuimarit olivat harmitelleet saunan puutetta jo pidempään ja olivat sitten päättäneet ratkaista sauna-asian itse. He ovat vuokranneet Espoon kaupungilta maata saunalle. Saunan he päättivät rakentaa merikonttiin. Vaikka puitteina on merikontti on sauna sisältä tyylikäs ja miellyttävä. Lisää tietoa täältä: https://www.loylykontti.fi/

Sauna on sekasauna, tarjolla on pukukopit erikseen naisille ja miehille ja avanto, mutta ei suihkuja. Hieman vierastin ajatusta, saunareissusta ilman suihkua, mutta kyllähän sitä ainakin kerran käy sanomassa ilman suihkua.

Ilona menossa saunaan, takana höyryävä merikontti on siis sauna

 

Sauna on sisältä todella tyylikäs ja sieltä on ihana näkymä merelle. Mikä parhainta, löylyt ovat todellakin hyvät!

Promokuva lainattu https://www.loylykontti.fi/

 

Ilona löylyissä uusi saunahattu päässään

Näytän todella edustavalta saunahattu päässä
 

Koronarajoitusten vuoksi saunavuorolle myytiin vain seitsemän paikkaa. Aika hyvin saunomisemme meni lomittain. Hetken aikaa saunassa oli kanssamme kaksi muuta naista. Tunnustan, että olen joskus naureskellut saunahatuille ja nyt ensimmäisellä kokeilukerralla minusta tuli saunahattufani. Päänahkani kuumenee saunassa niin, että minun on pakko kastella sitä jatkuvasti vedellä. Löylykontissa ei ollut vettä siihen tarkoitukseen. Olisin joka tapauksessa tarvinnut pipon avantoon. Nyt saunahattu suojasi päänahkani liialliselta kuumuudelta saunassa ja piti pään avantokäynnin aikana lämpöisenä. On sitä aikoihin ja keski-ikään eletty, mutta todellakin nyt ymmärrän saunahatun hyödyt :D

Kohti avantoa

Avantoja on kaksi, tuolla kopissa on naulakko pyyhkeelle

Portaat mereen

Todistusaineistoa - meikä on meressä

Ilona on ihan pro talviuimari ja pystyy uimaan 20 vedon lenkin

Kävimme kahdesti saunassa ja uimassa. Toisen saunakerran jälkeen kasvoni olivat niin hikiset, että päädyin putsaamaan ne lumella :) Saunareissu oli niin kiva, että lähden mielelläni uudestaan. Alustavasti puhuimme jo Ilonan kanssa yhteisen 10 kerran kortin hankkimisesta.

 

Jos kiinnostuit Löylykontista, niin kannattaa seurata heidän ilmoitteluaan Facessa ja Instassa. Heillä on tarkoituksenä järjestää tutustumiskertoja, jolloin saunaan pääsee kertamaksulla. Suosittelen kokemusta!

Saunan ja avannon jälkeen menimme Ilonan kanssa syömään. Päädyimme Lauttasaareen ravintola Persiljaan, jossa sunnuntaibrunssi jatkui klo 17 saakka. Päätimme ottaa brunssin ja se oli erinomainen valinta. Brunssiin kuului hyvä salaattipöytä, juustoja ja leikkeleitä, pöytään tarjoiltu lämmin ruoka, jälkiruokapöytä, kahvi ja lasillinen proseccoa. Hinta oli 23,90 mikä oli laatuun ja määrään nähden varsin hyvä diili.

Ravintolan tilat ovat isot, joten etäisyyksien pitäminen on helppoa. Muut ruokailijat olivat jo lopettelemassa, joten buffetpöydän ympärillä ei pyörinyt muita kuin me. Lisäksi palvelu ravintolassa oli todella ystävällistä. Ilona kertoi, että Persiljassa on myös hyvät lounaat.

 

Erinomainen lampaanfilepihvi

 

Oli kiva sunnuntai. Kannatti ehdottomasti lähteä tutustumaan Löylykonttiin ja hyvin voi olla, että olen siellä pian uudestaan.

Kivaa uutta viikkoa!

Miltä tuntui olla lapsi

Tiian blogista huomasin kivan postauksen, johon päätin tarttua heti. Kiitos vaarille, joka laittoi minulle skannattuja kuvia lapsuudestani.

Missä synnyit?
Helsingissä, kätilöopistolla. Hieman vajaa 50v sitten.

Tukia pitkin käveleminen näyttää oleva hauskaa. Kuvassa voisi ihan hyvin olla kuopukseni.

Onko sinulla sisaruksia?
Ei ole. Sukuni on pieni, äidilläni ei ole sisaruksia ja isälläni on yksi veli. Minulla on kaksi serkkua. Isänäidillä oli yksi veli, isänisällä kaksi sisarusta, samoin äidinäidillä. Ainoa suuremmasta perheestä peräisin oleva sukulaiseni oli äidinisä. 

Minä ja serkkuni. Nuorempi serkku on niin pieni, että on vielä vaunuissa

Olitko päivähoidossa?
En ollut. Kun olin pieni, kunnallista päivähoitoa oli vaikea saada ja yksityisistä päivähoitopaikoistakin pulaa. Äitini jäi kotiin hoitamaan minua. Minä olin se lapsi, joka itki päiväkodin aidan takana, että se ja se kaveri pääsi tuonne ja minäkin haluan päiväkotiin.

Kävin kahdesti viikossa seurakunnan kerhossa, joka oli näppärästi vastapäisessä kerrostalossa. Aloitin kerhossa neljävuotiaana, kun olimme muuttaneet Espooseen. Yritin jo sitä ennen aloittaa kerhouraani Helsingissä, mutta olin pelästynyt pahanpäiväisesti imuria kerhossa ja itkenyt vuolaasti. Pölynimuri siis jarrutti kerhourani alkamista :)

Tykkäsin seurakunnan kerhosta. Kerran teimme retken kerhotädin kotiin. Muistelin retkeä varmasti eskariin saakka, koska en ollut ikinä nähnyt missään niin paljon leluja kuin kerhotädin kodin lastenhuoneessa. Tärkeää kerhossa oli eväiden syöminen.

Kävin esikoulun Espoossa ja eskari oli minusta niin ihana paikka. Alakoululaisena vielä muistelin, kuinka mahtava eskari oli.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Meillä ei ollut lapsuudessani lemmikkejä, koska oli jo leikki-ikäisestä alkaen voimakkaasti allerginen. Isovanhemmilla oli kissa ja tykkäsimme kissan kanssa toisistamme paljon. Mummoni piti luopua kissastakin, koska sain hänen kotonaan niin pahoja allergiakohtauksia. Olen aina halunnut koiran. Lähimmäksi koiran omistamista pääsin, kun anopin koira vietti viimeisiä aikojaan enimmäkseen meillä.

Jouluna isäni vanhemmilla, olen 2,5v. Siellä missä minä olin, oli myös Aatu-kissa

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?
Minun piti aina istua takapenkillä turvavyö kiinni, mutta turvaistuimia ei toki tuohon aikaan ollut. Ja jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että jossain autossamme takapenkillä oli vain kaksi turvavyötä ja jos joku istui keskipaikalla, niin silloin hänellä vaan ei ollut turvavyötä.

Oliko sinulla mielilelua?
Lempileluni olivat Barbiet ja muut vastaavat nuket kuten Daisy. Sen lisäksi, että leikin barbeilla tein myös itse niille vaatteita ja jopa koulun puutöissä jonkin pöydänkin.

Äidinäitini kanssa samassa kerrostalossa asui nainen, joka oli todella taitava ompelemaan ja hän teki tyttärensä barbeille vaatteita. Jestas mikä barbivaatekateus ja -himo minuunkin iski. Sain vänkäämällä äidinäitini ompelemaan jonkin mekon barbille ja lopulta jopa isäni on ommellut poljettavalla Singerillä barbilleni mekon. Todella harmillista, että nuo mekot ovat kadonneet. Veikkaan, että ne on käytetty aivan loppuun.

Kuvan Superstar Barbien ostin omilla säästöilläni Tikkurilan Sokoksen tulipalon jälkeisestä poistomyynnistä. Barbie on yhä tallessa.

Taikatukka Barbien mukana tuli sellaista nestettä, jolla hiukset sai suoremmiksi. Sen sain isänäidiltä joululahjaksi. Samoin sain häneltä Ken-nuken.

Kaksi Daisy-nukkea sain vanhemmiltani. Hetki meni löytää se oikea morsian Daisyn. Niin on häämekko syöpynyt muistiini, että ei ollut vaikeuksia tunnistaa.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?
Minulla ei ole ollut sellaista selkeää haavetta, että mikä minusta tulisi isona. Olen varmasti haaveillut kymmenistä eri ammateista kuten kuvataiteilija, arkkitehti, juristi, opettaja, arkeologi, matkaopas, hotellijohtaja, lääkäri. Ammatistani tai koulutuksestani en ikinä haaveillut, se vaan tuli vastaan ja tapahtui.

Olitko kiltti lapsi vai ns. jokapaikan apina?
Sekä että :) Olen ollut lapsena perusluonteeltani kiltti, mutta olen kaivannut ihan hirveästi seuraa. Ainoana lapsena seuraa ei ollut kotona, joten olin todella paljon pihalla ja usein etsimässä itselleni leikkikavereita.

4v synttärit mökillä

Kuljitko pihalla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kotiavainta minulla ei ollut kaulassa ennen kouluikää, mutta todellakin kuljin pihalla leikkimässä ja myös paljon kavereiden kotona. 70-luvulla kasvatus oli aivan erilaista kuin tänä päivänä, viimeistään viisivuotiaasta olen kuljeskellut ilman aikuisen vahtivaa katsetta pitkin pihoja Olarissa. Kiipeillyt puissa ja niillä vaarallisilla kallioilla muiden lasten perässä. 

Kotiavaimen sain sitten, kun koulu alkoi. Äitini oli vielä koulun alkaessa kotona, mutta silti minulla oli avain. Siihen aikaan mentiin kavereiden kanssa usein siihen kotiin, jossa ei ollut ketään ja nautittiin vapaudesta ja eksoottisista välipaloista. Ketsuppia on syöty herkkuna paahtoleivän, hapankorpun ja banaanin päällä.

Nukuitko valot päällä?
Koululaisena välillä. Saatoin lukea jotain jännittävää kirjaa kuten Neiti Etsivää, Kolme Etsivää tai Dana-tytöt ja sitten nukahtaminen hieman pelotti.

Alakoululaisen jännistä jännintä dekkarivalikoimaa

Lempiohjelmasi?
En muista, että mitä katsoin televisiosta, kun olin leikki-ikäinen. Ei tainnut tulla Pikku Kakkosta kummempaa katsottavaa. Alakouluajalta lopulta muistan katsoneeni Ritari Ässää.

Kävimme aina silloin tällöin isäni kanssa elokuvissa. Olen nähnyt luontoelokuvia, Disneyn Bernard and Biancan, Bim Mustakorvan ja tietenkin aikansa supermenestysleffan E.T. Muistan, kuinka itkin vuolaasti kun E.T. meinasi kuolla ja isäni yritti supattaa vieressä, että ei E.T. kuole. Mutta Niagarani ei meinannut kuivua lainkaan.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
Todella hämärästi. Muistan, että minulla oli uusi vaaleanpunainen reikäneulepaita ja sen kanssa viininpunainen vakosamettihame. Pääsin samalle luokalle Miran kanssa, joka asui rappukäytävässä meitä vastapäätä.

Keräilitkö jotain?
Olen keräillyt vaikka mitä. Naapurin Mira oli ahkera keräilijä ja hänen vanavedessään aloin keräämään säästölippaita, tarroja ja Bernard ja Bianca purkkatarrakuvia ja keräilyvihko on vieläkin tallessa. Olen kerännyt toki kiiltokuvia ja niitäkin on jonkin verran tallessa. Jonkin aikaa keräilin postimerkkejäkin.

Muistan kuinka jännittävää oli avata purkka, että mikäköhän tarra sieltä tulee.
Kuva lainattu https://www.antikvariaatti.net/

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Varmaankin kuvaamataito ja ainekirjoitus

Olitko koulukiusaaja?
En ole ollut koulukiusaaja. Joskus koulusamme oli jotain pientä nimittelyä ja olen varmaan ollut muiden mukana nauramassa sille.

Harrastitko jotain?
Voimistelua, nokkahuilun soittoa, pianon soittoa, piirtämistä, maalaamista ja näyttelemistä ainakin. Montaa muutakin harrastusta olen käynyt kokeilemassa kuten balettia ja uimista. Tuohon aikaan koulukin tarjosi paljon harrastuksia kuten nokkahuilu- ja näytelmäkerhot. Lisäksi oli kova lukemaan. Talvisin tykkäsin hiihtää ja lasketella.

Olen ollut isäni kanssa luistelemassa, ikää n. 5v

Ystäväsi?
Muutimme Espoosta Vantaalle, kun olin toisella luokalla. Silloiset kaverit jäivät ja sain ihan saman tien uusia ystäviä Vantaalla. Kolmannesta luokasta alkaen olen ollut ystävä Kirsin ja Marjukan kanssa ja ystävyytemme jatkuu edelleen. Vuosien varrella minulla on ollut paljon hyviä ystäviä. Osan kanssa ollaan oltu hetken aikaa toisillemme tärkeitä ja osan kanssa ystävyys on jatkunut tai alkanut tauon jälkeen uudestaan. 

Mieluisin muisto jostain ensiluokkien tapahtumista?
Minulle on jäänyt mieleen muutto Vantaalle. Espoossa taisin olla F-luokalla ja jokaisella luokalla oli 30-32 oppilasta. Tulin Vantaalle vanhaan koulurakennukseen, jonka vitriineissä oli täytettyjä lintuja. Rehtori vaikutti ainakin sata vuotiaalta. Minulle kerrottiin, että menen luokalle 1-2 A. Oppilaita oli niin vähän, että sillä hetkellä pidettiin yhdistettyä ykkös-kakkosluokkaa. Mietin itsekseni, että tätä eivät kaverit Olarissa uskoisi millään.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Todella ärsyttävä. Polkkatukka. Nimestä minulla ei ole mitään muistikuvaa. En muista, että opettiko hän meitä koko ekaluokan vaiko vaan osan siitä. Seuraava opettaja oli paljon mukavampi. Minulla on ollut opettajien kanssa sellainen tilanne, että minua on joka vuosi opettanut eri opettaja. Ala-asteen luokan kanssa mietimme, että miksi meidän opettaja tulee aina saman tien raskaaksi. Syyksi arvelimme ihmisen biologian opetusta sekä sitä, että olimme niin ihania lapsia, että opettaja halusi heti omia lapsia oltuaan kanssamme.

Alakoululaisena joulun vietossa serkkujeni kotona

Oliko Vanhemmillasi tiukka kuri?
Tavallaan oli, mutta yritin kaikin keinoin kiertää sitä. Lapsuuteni aikaan lapset saivat vapaasti juoksennella pitkin pihoja ja tietenkin käytiin kaikissa niissäkin paikoissa, jotka äiti oli kieltänyt. 70-luvun meininki oli ihan eri tavalla rentoa kuin tänä päivänä. Toki varmasti onnettomuuksiakin sattui paljon enemmän.

Miten perheesi lomaili?
Lomaa vietettiin isäni vanhempien mökillä. Jonkin aikaa olimme mökillä oman perheen kesken tai niin, että isänäiti oli meidän kanssamme. Jonkin aikaa mökkeiltiin yhdessä niin, että isän veli oli perheensä kanssa mökillä myös. Hiihtoloman vietimme isäni kanssa aina isänäidin luona Lahdessa hiihtäen ja lasketellen.

Ala-astevuosinani teimme ensimmäiset risteilymatkat ja sitten ylä-asteella ensimmäiset etelän matkat.

Mökillä

Lempiruokaasi natiaisena oli?
Äidinäidin nakkikastike ja lihapullakastike, isänäidin kaalilaatikko ja isän lihapata ja kanttarellikastike. Niin ja toki ala-asteella pääsin käymään Carrolsissa ja suosikkini oli heidän Clubburger

Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Ei. Isänä tupakoi, kun olin alakoululainen. Kävin joskus ostamassa isälleni tupakkaa pikkutyttönä lähikioskilta. Siellä toki oli tuttu myyjä, mutta tuohon aikaan monikin kioski myi tupakkaa tarkastamatta ostajan ikää. Tuolloinhan ikäraja oli 16v.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?
Olen suorastaan suurperheellinen :) Kolme poikaa.

Minä Vantaalla ja viherpeukalo-isäni kukat